Että kantaisitte hedelmää

Viinipuu -vertauksesta olen kirjoittanut aiemminkin, mutta haluan käsitellä sitä nyt eri näkökulmasta.  Vertauksessa on sellaisia syvyyksiä, jotka ovat aivan keskeisiä meidän uskollemme. Nyt haluan ottaa esiin aiheeseen liittyvät 2 yleistä erehdystä.

Ensimmäinen niistä on se ajatus, ettei sillä ole niin väliä, miten me Jumalan lapsina elämme. Tämä on vaikea aihe, mutta haluan ottaa sen esille tuodakseni esille sekä Jumalan tahtoa että evankeliumin kirkkautta. Jumalan tahto on se, että me Hänen lapsinaan tuotamme Hänelle kunniaa. Hän on julistanut meidät pyhiksi uskoontulostamme lähtien ja siitä samasta hetkestä alkaen alkaa elämässämme Jumalan pyhittävä työ. Raamattu monessa yhteydessä vakuuttaa meille, että Jumalan tahto on meidän pyhittymisemme. Se tarkoittaa sitä, että elämämme muuttuu enenevästi Jumalan tahdon mukaiseksi ja Jeesuksen elämän kaltaiseksi.

Opetus pyhityksestä ahdistaa monia ja tässä tulemme erehdykseen numero 2. Jumala ei ole tarkoittanut meidän kykenevän muuttamaan itse itseämme. Hän ei oleta, että pystyisimme luopumaan synneistämme omin voimin tai heijastamaan Hänen rakkauttaan vain päättämällä tehdä niin. Monet ovat oikaisseet tässä kohtaa tyyliin ”jos kerran Jumala tahtoo pyhää elämää, niin tokihan minä siihen pystyn.” Lopputuloksena on pahimmillaan uskostaan luopunut loppuunpalanut ihminen.

Viinipuu -vertaus opettaa, että Jeesus on meille keskeinen kaikessa. Voimme kantaa elämällämme hedelmää sen mukaan, kuin Jeesus saa meissä evankeliuminsa voimalla vaikuttaa. Mikä sitten estää Hänen vaikutustaan? Se, ettemme ymmärrä elintärkeää ja jatkuvaa riippuvuuttamme Hänestä. Meistä on hullua, että oksa voisi roikkua ilmassa ilman runkoa ja kantaa herkullisia omenoita. Yhtä älytöntä ja mahdotonta on Jeesuksen mukaan kristitty, joka yrittää pyhittyä omin voimin. Tai Jumalan auttamana.

Uskomme alussa jokainen meistä on hyvin omavoimainen. Me uskomme omiin mahdollisuuksiimme ja moraaliimme. Saatamme nähdä itsessämme joitain puutteita, mutta ajattelemme Jumalan armon avulla pääsevämme niistä eroon. Uskomme kasvaessa Jumala antaa meidän kokea yhä enenevää heikkoutta, jotta alkaisimme syvemmin ymmärtämään Jeesuksen tärkeyden uskonelämämme jokaisessa vaiheessa. Kypsä ja koeteltu usko painaa päänsä alas Jeesuksen sanojen edessä: ”Ilman minua te ette voi mitään.” Mutta kypsät uskovat myös tietävät, että Jeesus synnyttää heissä hedelmää, pyhitystä Jumalan kunniaksi. He eivät luultavasti näe sitä itse, koska Jeesus on vallannut heidän sydämensä.

Meissä tapahtuva pyhitys ei ole sitä, että voisimme nostaa itseämme toisten yläpuolelle. Se ei ilmene oikeassa olemisena, hengellisenä kovuutena, moraalisena paremmuutena ja samalla toisten tallaamisena. Jos pyhittyminen on Jeesuksen kaltaisuutta, silloin hedelmää tuottavasta kristitystä huokuu lempeys, nöyryys, rakkaus ja myötätunto. Sellaisen ihmisen luokse voi epäonnistunut ja ahdistunut kristitty mennä ja kokea olevansa hyväksytty ja turvassa.

Olin kerran eräässä hengellisille työntekijöille tarkoitetussa kokouksessa. Sali oli täynnä pastoreita, pappeja, raamattuopettajia, evankelistoja ja niin edelleen. Kokouksessa monet käyttivät puheenvuoroja ja ajatuksia lenteli hengellisen elämän parantamiseksi. Olin jo aika ahdistunut, kunnes eräs vanha mies nousi esiin. Hän tarttui huonon tasapainon takia molemmin käsin puhujapönttöön kiinni ja sanoi vapisevin äänin: ”Olemmeko unohtaneet sen, että ilman Jeesusta me emme voi mitään?” Sydämeni tulvahti täyteen kiitosta ja olin näkevinäni kokoussalissamme palasen Jumalan kirkkautta.

IMG_5593

Miten saavutan Jumalan siunaukset?

”Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa” (1. Kor. 1:30).

Kirjakaupat ovat nykyäänkin täynnä kirjoja, joissa neuvotaan erilaisia teitä ja toimintamalleja Jumalan siunausten saamiseen. Samoin hyvin monet puheet käsittelevät tätä aihepiiriä. Ja kukapa kristitty ei haluaisi vastaanottaa Jumalan siunauksia elämäänsä, elää Hänen lähellään ja kokea Hänen lupaustensa toteutumista?

Kirjoitan nyt suoraan. Hyvin yleinen vastaus Jumalan siunausten omistamiseen on se, että kristityn tulee ansaita ne omalla toiminnallaan. Pelastus sisältää tavallaan alkuarmon ja alkusiunaukset ja niistä eteneminen kohti suurempaa Jumalan täyteyttä edellyttää kristityltä antautumista, kilvoittelua, synnin vastustamista ja voittamista ja niin edelleen. Malli kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta ja nuori kristitty tarttuu tarmolla toimeen. Hän lähtee täyttämään siunausten ”ehtoja” – tosin Jumalan armon auttamana – ja toiveikkain mielin odottaa Jumalan vastaavan hänen ponnisteluihinsa tarjoamalla kilvoituksen mukaista palkkaa.

Vuosien vieriessä vilpitön kristitty alkaa huomata, ettei hän yrityksistään huolimatta saavuttanutkaan sellaista tilaa, joka hänelle luvattiin ja jonka eteen hän kilvoitteli. Hän kysyy mielessään, eikö hänen yrityksensä olleet riittäviä vai eikö Jumala ollutkaan luotettava ja rakastava?

Monien tuskallisten vuosien ja vaiheiden jälkeen kristitty alkaa ymmärtää evankeliumin ihanaa ja vapauttavaa totuutta. Yritän kuvata tätä salaisuutta seuraavalla esimerkillä: ajattele, että vieressäsi olisi suuri pyöreä pallo. Kuvittele, että tuo pallo sisältäisi pelastuksen, kaikki Jumalan siunaukset, kaiken Jumalan täyteyden; niin kaiken, mitä Jumala haluaa ja pystyy lapsilleen antamaan. Luonnollisesti sinun suurin tarpeesi olisi tuolloin päästä tuon pallon sisällöstä osalliseksi?

Jumalan uskomaton uutinen on, että hän on siirtänyt sinut uskosi ensimmäisestä hetkestä alkaen tuon pallon sisälle. Jumala on siis asettanut sinut ”sisälle” Jeesukseen Kristukseen! Ja Raamatun mukaan Jeesuksessa on kaikki hengelliset rikkaudet ja siunaukset. Ne ovat siis jokaisen Jumalan lapsen ”laillista omaisuutta”. Nämä rikkaudet ovat lahjoitettu yhtä lailla pyhille kuin pahoillekin. Sama valtava omaisuus koskee myös heikointa ja taisteluissaan toistuvasti epäonnistuvaa Jumalan lasta.

Millä tavalla voin siis kokea tätä hengellistä rikkautta? Huomaa, ettet voi sitä ansaita eikä sitä anneta sinulle kilvoittelusi perusteella. Jumala lahjoittaa Kristuksen meille uskon kautta. Paavali käyttää tässä yhteydessä ilmaisua ”uskossa kuuleminen” ja se pitää sisällään niin yksinkertaisen totuuden, kuin että minä kuulen, mitä Jumala lupaa minulle ja suostun luottamaan Häneen. Siis uskon sen, mitä Jumala sanoo Sanassaan. Kun Hän kerran on ilmoittanut yhdistäneensä minut omaan rakkaaseen Poikaansa, minä olen todella hengellisesti rikas ja siunattu. Usko ei tee muuta kuin vastaanottaa Jumalan armon.

Kun taivasten valtakunta on lasten kaltainen, pitää meidän kysyä miten lapsi suhtautuu saamaansa lahjaan? Hän ottaa sen iloiten vastaan ja nauttii siitä. Tee sinä samoin! Saatana haluaa sinun katsovan itseesi ja surkeisiin olosuhteisiisi, Jumala haluaa sinun katsovan valtaviin armolupauksiinsa. Uskomme ei kasva itseämme parantelemalla vaan sen jatkuvalla vastaanottamisella, mitä Jeesus on meille ansainnut. Tämän evankeliumin kuuleminen ja vastaanottaminen avaavat sinulle Psalmin 23 mukaisen juhlapöydän kaikkien vihollisiesi silmien eteen!

Tästä voit kuunnella luentoni samasta aiheesta: Olemme Kristuksessa 1. Kor. 1:30 (Tampereen raamattukoulu)

SAMSUNG CSC

Myötätunnon Jumala

”Kun hän näki ihmisjoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla” (Matt. 9:36).

Kun Jeesus näki luokseen tulevaa monenkirjavaa ihmisjoukkoa, Hänen tuli heitä sääli. Tässä tarkoitettu sääli tarkoittaa sellaista myötätuntoa, joka liikutti Jeesusta sisäisesti erittäin voimakkaasti. Hän tuli myötätunnon valtaamaksi.

Millaisia ihmisiä Jeesus tässä katseli? Hän näki kansaa, jota ajan hengelliset johtajat kutsuivat Jumalan lakia tuntemattomaksi ja kirotuksi. Hän katseli kansaa, joka ei täyttänyt Jumalan lain mittaa ja joka oli näin ollen pelastuksen ulkopuolella. Hän havaitsi ihmisiä, jotka eivät osanneet tai pystyneet elämään lähellä Jumalaa ja jotka olivat siksi sisäisesti yksinäisiä ja nääntyneitä.

Jumalalliset silmät tunsivat kansanjoukosta jokaisen ihmisen erikseen. Voimme kuvitella, kuinka Jeesus katsoi naista, joka eli seksuaalisesti moraalitonta elämää ja oli sisäisesti rikki. Tai kuinka hän huomasi rahanahneen tullimiehen, joka huijasi köyhiä maanmiehiään saadakseen itselleen luksuselämää. Hän tunsi vanhemmuuden puutetta huutavan pojan ja vanhuksen, jonka sieluun elämä oli jättänyt liian syvät arvet. Niin, Hän näki ihmiselämän syntisyyden koko kirjon ja elämän rosoisuuden ja raskauden.

Eikö olisi luullut, että Jeesus olisi pitänyt tällaista kansaa kirottuna, niin kuin muutkin lainopettajat? Eikö olisi luullut Hänen syttyvän pyhästä vihasta ja pitävän kurjalle ihmisjoukolle kunnon nuhdesaarnan? Eivätkö nämä ihmiset olleet itse aiheuttaneet ongelmansa ja eivätkö he riutuneet juuri omien syntiensä takia? Eikö heille ollut annettu lakia, jotta he sen pitämällä olisivat voineet elää Jumalan siunauksen alaisuudessa?

Jumalan Poika koki kuitenkin niin syvää sääli kansaa kohtaan, että hän vapisi sisimmässään. Hän näki nääntyneet ihmiset ja Hänen sydämensä itki. Miksi? Koska Hän rakasti tuota kansaa. Hän tunsi jokaisen ihmisen erikseen ja rakasti suunnattomalla jumalallisella rakkaudellaan. Hän näki ihmisten olevan syntiensä kanssa yksinäisiä, avuttomia ja hukassa olevia. Hän oli tullut etsimään heitä ja pelastamaan heidät. Hän tahtoi ottaa heidät lintuemon tavoin siipiensä suojaan.

Matteus oli taltioinut tämän Jeesuksen reaktion, jotta voisimme tietää, kuinka Jumala suhtautuu meihin tänään. Mekin olemme syntiemme näännyttämiä, yksinäisiä, avuttomia ja vailla Jumalan elämää. Me ansaitsisimme hänen ankarat rangaistuksensa ja tuomionsa. Mutta Jumala on ihmeellisempi kuin voimme koskaan käsittää. Vaikka Hän vihaa syntiä, Hän kokee sinua kohtaan loputonta ja syvää myötätuntoa. Sen myötätunnon ajamana Hän otti kaikki sinun syntisi ja kantoi ne ruumiissaan ristille. Hän halusi niin kiihkeästi vetää sinut lähelleen, että oli valmis kuolemaan ja kokemaan synnin rangaistuksen puolestasi.

Tänään Jeesus levittää kätensä sinulle levälleen, hymyilee ja sanoo: ”Tule! Anna Minä olen sinulle se Paimen, joka pitää sinusta huolen. Anna minun ravita sinut, salli minun hoitaa haavasi ja johtaa sinua päivistä päivään virvoittavien lähteiden luokse. Anna Minun olla Jumalasi, sillä Minä rakastan sinua. Aina”

IMG_6442 (1)

Pinttyneet ajatukset ovat linnoituksia

”Sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihallisia, vaan ne ovat voimallisia Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia” (2. Kor. 10:4).

Tässä käytetyn linnoituksen merkitys on ”jostakin väitteestä tiukasti kiinni pitäminen.” Linnoitus on siis sellaisia ajatuksia, joita Saatana on syöttänyt meille ja jotka olemme uskoneet. Nämä ajatukset vaikuttavat suoraan siihen, mitä ajattelemme itsestämme ihmisinä, uskovia ja mitä ajattelemme Jumalasta.

Me tiedämme Raamatun mukaan, että Saatana on syyttäjä ja hän haluaa tuhota uskomme Kristukseen nimenomaan syöttämällä meille valheita. Tällaisia valheita ovat esimerkiksi väite siitä, että olet arvoton, liian epäonnistunut ja käyttökelvoton niin ihmisten kuin Jumalankin edessä. Toinen tehokas valhe on se, ettei Jumala voi sinua rakastaa, koska et ole onnistunut elämään parempaa hengellistä elämää tai toteuttamaan Hänen tahtoaan. Saatana käyttää Raamatun Sanaa tässä työssään ja osoittaa jae jakeelta, kuinka ole epäonnistunut eri asioissa. Tosin se taitavasti jättää tietyn osa jakeista käyttämättä, kuten huomaamme Jeesuksen kiusauksissa.

Tai sitten Saatana osoittaa niitä syntejäsi, joista ei ole päässyt eroon huolimatta kaikesta katumuksestasi, parannuksenteosta, yrittämisestä ja paremmista lupauksistasi. Se kuiskaa sinulle, että et koskaan tule vapautumaan, olet tuomittu elämään syntiesi kanssa ja siksi sinun on parempi lopettaa uskon pelleilysi.

Yksi suurimmista Saatanan aseista on kysyä aralta kristityltä, että riittääkö Jeesuksen sovitustyö varmasti tämän syntien sovitukseksi? Hän osoittaa  kristityn syntien toistuvuutta ja kertoo, ettei armoa ole tehty väärinkäytettäväksi. ”Kyllähän uskova lankeaa, mutta eihän nyt ihan jatkuvasti.” Tai sitten se osoittaa syntejäsi sanoen, että muiden pienemmät synnit voidaan kyllä antaa anteeksi, mutta sinun syntisi ovat aivan liian raskaat. Tai syytös jatkuu malliin ”muut ovat tehneet syntinsä vahingossa ja ne Jumala armahtaa, mutta sinun syntisi ovat tahallasia! Sinä olet toiminut himojesi ja itsekkyytesi mukaan ja nyt olet Jumalan armon ulkopuolella.”

Me kaikki tiedämme näiden syytösten ja valheiden voiman. Lukuisat kristityt ovat omaksuneet nämä heille syötetyt valheet omiksi ajatuksikseen ja luopuneet uskostaan. Syytökset kuulostavat järkeviltä ja luonnollinen ymmärrys yhtyy niihin helposti. Siinä vain unohtuu yksi ratkaiseva asia: Jumalan evankeliumi.

Miten epäonnistumiseensa vangittu kristitty voidaan vapauttaa? Millä vapautetaan uskova, joka on varma olevansa Jumalan armon ja rakkauden ulkopuolella? Vastaus on se, että väärät järjenpäätelmät ja pinttyneet linnoitukset ovat hajoitettava. Paavali sanoi omistavansa tarvittavat sota-aseet tähän työhön. Hän tarkoitti Kristusta kirkastavaa sanaa, jonka Pyhä Henki valaisee linnoitusten vallassa olevalle kristitylle.

Vain Jumalan Sana – Kristus itse – voi vapauttaa meidät! Hänen Sanansa valossa linnakkeet menettävät otteensa ja valheet karisevat yltämme kuin kahleet. Nimenomaan Raamatun Sanassa Kristus vakuuttaa sinun olevan Hänen lapsensa, arvokas ja rakastettu. Hän vakuuttaa, ettei koskaan päästä sinusta irti. Hän lupaa taistella niitä syntejä vastaan, jotka orjuuttavat sinua ja Hän tulee voittamaan. Ja Hän lupaa viedä sinut perille, koska Hänellä on varattuna sinulle perintö. Hän haluaa sinun olevan siellä missä Hän tänään on – taivaassa – koska sinä olet hänelle rakas ja Hän iloitsee ja kaipaa sinua!

SAMSUNG CSC

Jumalan kansa näännyksissä?

”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää, enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä” (Aamos 8: 11-12).

Minusta näyttää siltä, että Jumalan kansa on tänään näännyksissä. Me hoipumme Aamoksen ennustuksen mukaisesti sinne tänne tullaksemme ravituiksi. Mikä on vikana, kun kuitenkin opetuksia tulee joka tuutista, kristillisiä kirjoja painetaan ennätysmäärät ja käytössä on ennen näkemättömän sosiaalisen median mahdollisuudet.

Jumalan kansalle tarjotaan kyllä monenlaista ruokaa, mutta vain pieni osa siitä on todella ravitsevaa. Meitä ravitseva opetus on sellaista, jossa meille murretaan Kristus-leipää. Se on sellaista opetusta, jossa keskitytään Jeesukseen ja silloin kuulijoiden sydämen silmät kiinnittyvät Häneen.

Nykyään on monenlaista ”evankeliumia”, monenlaista ”armoa” ja monta eri ”Jeesusta”. Vilpitön ja nälkäinen kristitty ei välttämättä enää tiedä minne menisi ja mitä sanomaa uskoisi. Monet kertovat, etteivät löydä sellaista hengellistä kotia, jossa olisi painavaa Kristus-keskeistä sanomaa esillä.

Meille tarjotaan vaihtoehtona viihdettä, kaavamaisia perinteitä tai sanomaa, jossa Jeesus on melkein riittävä ruoka ja evankeliumi melkein pelastava sanoma. Meille tarjotaan lupauksia ihmeistä ja merkeistä ja samaan aikaan ristiinnaulittu Kristus jää jonnekin taka-alalle. Risti jää taka-alalle. Ja juuri se on Raamatun mukaan Jumalan kansan pelastava uutinen ja voima.

Ristiinnaulittu Jumalan Karitsa on taivaassa huomion ja palvonnan keskuksena. Sen tulisi olla sitä meillekin tänään. Monet kyllä opettavat, että ristin luota pitää lähteä eteenpäin ja ristin korostaminen kuuluu hengellisille lapsille. Todellisuudessa juuri evankeliumi ristillä syntiemme tähden kuolevasta Jumalasta on Jumalan kansan todellinen ruoka.

Jeesus julisti, että ilman Häntä me emme voi mitään. Siis me tarvitsemme kuulla opetusta, jossa Vapahtajamme on keskuksena, uskon alkajana, päämääränä ja päätepisteenä. Kun usko Roomalaiskirjeen mukaan syntyy evankeliumin kuulemisesta, se vahvistuu samalla tavalla: kuulemalla ilosanomaa Kristuksesta Jeesuksesta.

Jos siis olet nääntynyt ja kaipaat hengellistä ruokaa, älä enää etsi vastauksia itsestäsi. Älä myöskään odota ravintoa tyhjästä hengellisestä melskeestä tai juokse erilaisten superpuhujien perässä. Ymmärrä oikein: älä odota ihmekokemusta, joka lopettaa nälkäsi kertaheitolla. Käänny sen sijaan Jeesuksen puoleen ja pyydä, että Hän ruokkii sinut. Kuuntele niitä opetuksia, jotka saavat sinut sydämesi katsomaan kohti Ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Herraa. Hakeudu mahdollisuuksien mukaan niihin yhteisöihin, joissa Jumalan armo on esillä ja jossa sitä tarjotaan niin alas, että heikoinkin saa siitä osansa. Jumala ruokkii sinut Taivaallisella mannalla – Kristuksella Jeesuksella – ja silloin sinä tulet olemaan täynnä kiitosmieltä ja hengen hedelmää!

DSC00881