Läpi pimeän laakson

Muutama vuosi sitten, eräänä kauniina kesäaamuna tutut ambulanssimiehet tulivat kotiini. Olin soittanut hätäkeskukseen viimeisen hätähuutoni ja sairaanhoitajat tapasivat kotonani itkuisen ja lopen uupuneen, elämäänsä väsyneen miehen. He taluttivat minut ambulanssiin, sitoivat pedille ja matka alkoi kohti mielisairaalaa. Vuodet vammautumiseni jälkeen olivat olleet hyvin raskaita. Elämäni tuntui olevan yhtä luopumista entisestä, avuttomuutta uuden tilanteen edessä, fyysistäContinue reading “Läpi pimeän laakson”

Toivo, ankkuri ja armon valtaistuin

“Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon sisäpuolelle asti” (Hebr. 6:19). Ihminen ilman toivoa menettää elämänilonsa. Toivo antaa syyn elää niinäkin hetkinä, jolloin elämä muutoin olisi liian raskasta. Toivo sanoo meille, että vaikka nyt on edessä mahdottomat haasteet, huomenna asiat voivat olla toisin. Hebrealaiskirjeen mukaan toivo on kuin ankkuri. Ajattele laivaaContinue reading “Toivo, ankkuri ja armon valtaistuin”

Masentunut tarvitsee Toivoa

Muutamia vuosia sitten en ymmärtänyt masentuneita ihmisiä. En ymmärtänyt, miten he eivät jaksa ajatella positiivisesti ja uskoa hyvää itsestään ja tulevaisuudestaan. En voinut käsittää, miten joku ei tahdo jaksaa nousta aamulla sängystään ja miten jollakin kaikki elämään liittyvä on harmaan ja mustan sävyn peittämää. Annoin tällaisille ihmisille neuvoja, kuinka heidän pitäisi toimia, jotta voisivat paremmin.Continue reading “Masentunut tarvitsee Toivoa”