“Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta. Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde” (Ps. 36: 9-20). Vaikka olenkin elämän kuristusotteessa ja sieluani repivät sen armottomat ja syvälle uppoavat kynnet, Sinun luonasi on tarjolla herkkuja, jotka parantavat haavani ja nostavat minut uuteen toivoon. Olen tyhjin käsin, riisuttuna yksi vahvuus ja ylemmyyden syyContinue reading “Kaipaan herkkujasi, Jumalani!”
Avainsana-arkisto:toivo
Luota Jumalaan aina – oikeasti?
“Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme” (Ps. 62: 9). Viimeisten päivien aikana on tuntunut siltä, kuin viimeinenkin oljenkorsi olisi surullisina raksahtanut poikki ja toivo olisi uinut “kuin hauki rannasta” -pyrähdyksellä vastakkaiselle lahdelle. Vastoinkäymiset ovat seuranneet toisiaan ja ongelmat, joihin olemme rukoilleet Jumalan auttavaa kättä, hälyttävät tänään auttamattomana kirkuvanContinue reading “Luota Jumalaan aina – oikeasti?”
Sinä avaat minulle tien ahdingosta
“Sinä et jätä minua vihollisten käsiin, vaan avaat minulle tien ahdingosta” (Ps. 31: 9). Olen kulkenut läpi läkähdyttävien autiomaiden, kierrellyt päämäärättömästi näännyttäviä ympyröitä ja toistuvien hiekkamyrskyjen keskellä kadottanut sekä menosuunnan ja tulojäljet. Olen kävellyt polkua, joka häivenee edessäni kuin kesäaamun hentoinen utu Päijänteen kirkkaan veden yltä. Vaikka olin varma tienviitoista ja navigoin kaiken taitoni mukaan,Continue reading “Sinä avaat minulle tien ahdingosta”
Jumala ompi laturimme!
“Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä” (Ps. 90: 14). Pitkien remonttipäivien jälkeen kokoan akkutyökalut yhteen ämpäriin ja vien ne varastoon huoltoon. Akut imevät latureista yön aikana riittävän määrän virtaa seuraavan päivän haasteita varten. Väkisinkin mieleeni on tullut, että kunpa myös minulla ja meillä kaikilla väsyneillä ja “akuista” kaikki puristetuilla ihmisillä olisiContinue reading “Jumala ompi laturimme!”
Sielu kuin pauhaava meri
“Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon” (Ps. 62: 6). Mitä pidemmälle vapusta alkanut kattoremonttimme on edennyt, sen väsyneemmäksi olen muuttunut. Väsymys on tuonut tullessaan ahdistuksen, tunteen siitä, että juuri tämän vuoren laelle en enää jaksa kiivetä. Ahdistus ja epätoivo ovat kuin pauhaavia rockbändejä taipuneessa sielussa. Levollisen olemisen sijaan sisin on muuttunut yhdeksi suureksiContinue reading “Sielu kuin pauhaava meri”