Valo loistaa pimeydessä

”Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (Joh. 1:5)

Yksi lempipsalmeistani on jollain tragikoomisella tavalla Psalmi 88. Se on yksi Raamatun synkimmistä kohdista. Kun monet muut Psalmit päättyvät synkeyden ja ahdistuksen jälkeen kiitokseen ja Jumalan avun ylistykseen, tämä Psalmi päättyy sydäntä riipaisevasti näin: ”Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, nyt on seuranani vain pimeys.”

Olen itkenyt Psalmin ääressä lukemattomia kertoja. Se pystyy kuvaamaan epätoivoa, jota itsekin niin monesti koen. On äärettömän sielua hoitavaa, että Raamatusta löytyy ainakin yksi Jumalan ihminen, joka koki elämässään jotain niin pimeää, ettei edes toivoa tuntunut olevan. Juuri se on tuonut toivoa.

Ajattele tätä totaalista pimeyttä vasten sitä, että Johanneksen mukaan Jeesus on Valo. Tämä Valo loistaa nimenomaan pimeydessä. Vaikka me luulemme olevamme pimeydessämme yksin, Jeesus on siellä aina kanssamme. Ja vaikka pimeys nujertaa ja taittaa meitä, Häneen se ei pysty. Kristus ei himmene pimeydessämme vaan valaisee sen.

Voit luetella tähän mielessäsi kaikki ne pimeydet, joita koet joko itsessäsi tai olosuhteissasi. Ajattele sitten Kristuksen astuvan kirkkaan loistavana keskelle suurinta hätääsi. Valo on ainoa lääke, joka todella auttaa. Vaikka et löytäisi valoa positiivisesta ajattelustasi, tahdon päätöksistäsi tai ystävistäsi, Kristuksesta se löytyy aina. Ja Kristus löytyy Jumalan Sanasta, Raamatusta.

Ajattele taskulamppua ja sen tuomaa valoa. Päivänpaisteessa sen teho näyttää mitättömältä. Mutta ota se avuksesi yön pimeyteen, niin jo alkaa loistamaan. Sen valon avulla pimeys ei tunnu niin pelottavalta ja näet turvallisesti suunnistaa eteenpäin. Samoin Kristus loistaa elämässämme sitä kirkkaammin, mitä syvempi on synkeys. Hänen kirkkautensa on verrattomasti suurempaa kuin mikään koettavissa oleva pimeys.

On monia aikoja, jolloin haluaisimme kokea ja nähdä tämän valon. Haluaisimme sen vievän pimeyden mennessään, haluaisimme kylpeä valossa. Ehkä senkin aika tulee. Mutta jaksa pimeydessäkin uskoa, että Kristus on valosi, Hän johdattaa sinua. Hän varjelee valollaan, ettei pimeys saisi sinua valtaansa.

valoloistaapimeydesa_DSC01680

Älä unohda kyyneleitäni!

”Pakolaisuuteni päivät sinä merkitset muistiin. Kokoa kyyneleeni leiliisi, merkitse ne kirjaasi.” (Ps. 56: 9)

Pakolaisuuden päivät merkitsevät tässä yhteydessä ahdistuksen päiviä. Niitä tulee Jumalan lapsille, sillä Jumala salli monenlaisia vaikeuksia kasvattaakseen meitä (esim. Apt. 14: 22). Mutta lohdullista on tietää, että taivaassa pidetään elämänkirjan lisäksi myös sellaista kirjaa, jossa on ylhäällä meidän ahdistuksemme. Uskon, että sinne kirjaan merkitään ahdistustemme alkamiset ja sinne kurkistaessamme näkisimme myös niiden päätepisteen. Nyt joudumme kuitenkin tyytymään uskoon ilman näkemistä. Luottamaan Jumalan Sanan lupauksiin. Se onkin vankinta uskoa, jota Jeesus ylistää autuaaksi.

Ajattele, että Jumala on niin välittävä, että joka kyyneleesi kootaan Jumalan leiliin. Tämä ei tarkoita mitään muuta, kuin että Jumalamme on läsnä kivuissamme ja hänelle tunteemme ovat tärkeitä. Älä usko sellaiseen etäiseen Jumalaan, joka jättäisi sinut oman onnesi nojaan elämäsi luhistuessa ja ollessasi vain kyynelten ympäröimänä pilalle menneiden asioiden johdosta. Jumala on lähempänä kuin arvaatkaan ja Hän rakastaa enemmän kuin voit käsittää.

Kyynelillä on merkitystä. Entä jos sanon, että yksikään kyyneleesi ei ole mennyt hukkaan? Entä jos äärimmäisestä kivusta on vain hyvin pieni matka siunaukseen ja jumaliseen iloon. Otan esille kaksi raamatunpaikkaa, jotka selkeyttävät kysymystäni. Ensimmäinen löytyy Psalmista 126: ”Jotka kyynelin kylvätät, ne riemuiten korjaavat.” Toinen tähän liittyvä paikka löytyy Psalmista 84: ”Kun he kulkevat kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteiden maaksi, ja syyssade peittää se siunauksilla.”

Ne kyyneleet, jotka olet vuodattanut rakkaittesi puolesta, itsesi tähden, epätoivoiselta tuntuvan kilvoittelun vuoksi tai riippuvuuksiesi johdosta, ne eivät ole menneet hukkaan. Ne kyyneleet kootaan ja siellä missä on epätoivoa ja sydämen särkymistä, sinne tulee sadon korjaaminen ja lähteiden maa. Kyyneleet vievät meitä Vapahtajan luokse ja Hän on portti virvoittavien vetten ääreen ja lähteiden maahan. Hän antaa pelastuksen riemun kyynelten sijaan.

alaunohdakyyneleitani_P1040494

Ylös syvästä kuopasta

”Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.” (Ps. 40: 3)

Daavid koki elämässään olevansa monesti kuin syvässä kuopassa, jonka pohjalla oli upottavaa liejua. Sellaisesta kuopasta ei pääse omin voimin ylös vaan mitä enemmän taistelee, sitä syvemmin vajoaa mutaan. Miten epätoivoinen tilanne!

Syvässä kuopassa olevalle ihmiselle ei jää siis muuta toivoa kuin huutaa apua itsensä ulkopuolelta. Mutta ihmisiin ei aina hädän tullen voi luottaa. Eivätkä he pysty pelastamaan meitä synnin, epäuskon ja traagisten asioiden kuopista. Siispä huudamme Daavidin tavoin Herran puoleen. Jakeen yksi mukaan huudamme Häntä ja odotamme hartaasti Hänen apuaan. Apu ei siis tule aina heti ja joskus vajoamme liejuun ihan kaulaan saakka. Mutta Jumala ei jätä pulaan yhtäkään Hänen puoleensa kääntyvää!

Heitetään syrjään kaikki yhteistyöopit meidän ja Jumalan väliltä. Jumala tulee yksin vetämään meidät ylös kuopasta. Ajattele ihmistä, joka on uponnut kaivon pohjalle jalkojaan ja käsiään myöten – mihin yhteistyöhön hän kykenee pelastuakseen? Hän odottaa liikahtamatta Jumalaansa, joka tulee ja nostaa hukkuvan ylös.

Jumala asettaa meidät lisäksi vakaalle kalliolle eli Kristukseen. Hän osoittaa meille Kristusta Golgatalla ja nostaa meidät Hänen armonsa varaan. Me saamme elää Jumalan armolupausten varassa ja ne kantavat meitä. Mikä suunnaton muutos. Liejuun uponnut ja toivoton ihminen saakin seistä avaralla paikalla kallion päällä.

Daavid kirjoittaa lisäksi, että ”Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi”. Mitä muuta voi kokea ihminen, joka on pelastettu upottavasta kuopasta kuin valtavaa kiitosmieltä? Mitä muuta Jumalan armo voisi synnyttää kuin rakkautta armon Antajaan? Kun Jumalan armo ja Hänen pelastustekonsa avautuvat ihmisen sydämelle, Hän saa vakaan kallion jalkojensa alle. Hän elää Kristuksen varassa ja kiitosvirsi raikaa ympäristöön.

ylossyvastakuopasta

Jumala parantaa uskottomuutesi

”Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan. Minä rakastan heitä omasta tahdostani, vihani on väistynyt heistä pois” (Hoos. 14: 5).

Hoosealla oli ollut Israelin kansalle kova sanoma: nämä ovat hylänneet Jumalansa ja palvelleet uskottomuudzessaan muita jumalia, siksi kansa joutuisi kokemaan kovia ja jättämään maansa valloittajavaltion toimesta.

Uskottomuus Jumalaa kohtaan tarkoittaa sitä, että haemme elämämme turvaa ja mielekkyyttä ensisijaisesti muualta kuin Hänestä: rahasta, ihmissuhteista, työurista, nautinnonhaluistamme ja omasta itsestämme ja niin edelleen. Nämähän ovat itsessään monesti hyviä juttuja. Ne saavat vain Jumalan paikan elämässämme, ne ovat niitä asioita joihin loppukädessä luotamme elämässämme. Niinpä ne saattavatkin olla uskottomuutta Jumalalle, joka tahtoo olla elämässämme ensimmäinen ja ainoa todellinen turva.

Jumala ei hylkää ihmistä uskottomuudestaan. Se on yhtä mahdotonta kuin, että Hän olisi antanut Israelin kansan mennä menojaan. Jumala sen sijaan lupaa parantaa meidät. Miten tämä tapahtuu? Jumala osoittaa muut turvat kannattamattomiksi. Oletko joutunut rahapulaan, onko ihmissuhteesi kokeneet yllättäviä ja traagisia käänteitä, eikö työurasi olekaan mennyt niin kuin ajattelit? Huudamme tällaisissa asioissa missä Jumala on, mutta entä jos Jumala on kaiken takana? Entä jos Hän haluaa jälleen kiinnittää meidän sydäntämme ja toivoamme yksin Häneen? Entä jos ongelmiemme takana onkin Jumala, joka haluaa vaihtaa korvikkeemme johonkin paljon antavampaan ja kestävään – Häneen itseensä?

Jumala tekee tätä työtään meissä, koska Hän rakastaa meitä. Jotkut ajattelevat, etteivät enää voi sellaisten ja tällaisten ongelmien ja historian jälkeen olla Jumalan rakastettuja. Mutta kuule! Jumala rakastaa sinua loppumattomalla ja iankaikkisella rakkaudella eikä se ole mitenkään sidoksissa siihen millainen sinä olet. Hän on ilmoittanut rakastavansa meitä omasta tahdostaan – siis sen sijaan että Hänen rakkautensa pomppisi meidän elämämme laadun mukaan, se pysyy muuttumattomana, koska Jumala on muuttumaton.

Ethän enää suostu elämään Jumalan valheellisen vihan alaisuudessa? Kristus kärsi Jumalan vihan meidän uskottomuuden tähden ja nyt Jumalalla on perheväelleen rakkautta enemmän kuin voit kuvitella. Se rakkaus ulottuu elämäsi pimeyteen saakka ja pystyy siellä työskentelemään sinun parhaaksesi.

SAMSUNG CSC

Tulisessa pätsissä

”Hän sanoi: `Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta.´” (Dan. 3: 25)

Kolme Danielin ystävää, jotka oli tuotu Juudeasta Babyloniaan pakkosiirtolaisina, joutuivat tukalaan tilanteeseen. Jos he eivät suostuisi kumartamaan Babylonian kuninkaan teettämää valtavaa kuvapatsasta, he joutuisivat välittömästi tuliseen pätsiin ja varmuudella kuolisivat. Miehet eivät halunneet palvella muita jumalia kuin omaansa ja niin kuningas heitätti heidät seitsemänkertaisesti kuumennettuun tuleen.

Tapahtui todellinen ihme. Nämä miehet kävelivät tulen keskellä vahingoittumattomina. Kuningas huudahti näkevänsä myös neljännen miehen, joka näytti jumalolennolta. Luulen Hänen olleen Herra Jeesus. Hän suojeli omiaan tulelta ja pelasti heidät. Jumala käänsi tämän hirveän tilanteen omaksi kunniakseen.

Meillä on lupa uskoa aivan samaan suojeluun. Nimittäin Pietarin 1. kirjeen mukaan mekin joudumme monenlaisten ahdistusten ”tuleen ja hehkuun”, jossa meitä koetellaan (1. Piet. 4: 12). Emme saisi uskomme alussa huolettomina päivinä aliarvioida tätä ja ajatella sen olevan jotain pientä koetusta, josta selvitään helposti. Nimittäin moni Jumalan rakas lapsi joutuu todelliseen tuleen, ihan kuin nuo kolme juutalaista miestä. Heistä näyttää mahdottomalta selviytyä sellaisesta tulesta ja sielua kärventävästä kuumuudesta, johon ovat ehkä yllättäenkin joutuneet.

Mahdotonta olisikin selviytyä tulisista pätseistä, ellei Herra Jeesus olisi niissä kanssamme. Haluan kertoa sinulle lohduttavan uutisen: Hän itse jopa johtaa meitä niihin. Miksi hyvä Jumala niin tekisi? Koska Hän haluaa sinun uskosi kasvavan. Ei sinun kasvavan, päinvastoin pienenevän mutta uskosi kasvavan. Samalla tavalla kuin tuliseen pätsiin joutuneiden miesten usko kasvoi Jumalaan, kun he huomasivat Jumalan voiman pystyvän varjelemaan heidät jopa äärimmäisissä olosuhteissa. Vapahtajastasi tulee sinulle suurempi ja hän peittää hengellisen näkökenttäsi tulisten koetusten jälkeen. Koetuksissa kyllä epäonnistutaan, jos ajatellaan meidän voimiemme kestoa, mutta onnistutaan, jos olemme jaksaneet kaiken keskellä heittäytyä Jumalan varaan ja luottaa Häneen. Onneksi Jumala luo meihin tuota uskoa.

Kysyt miten Jumala voisi olla minun kärsimyksissäni mukana, kun olen ollut niitä itse aiheuttamassa? Vastaan, että suuri osa jokaisen kristityn kärsimyksistä ovat omien valintojen tai niiden puutteen seurausta. Saatamme jäädä jumiin menneisyyteen ja hokea itsellemme ”miksi teimme niin kuin teimme?” tai miksi emme osanneet varoa sitä tai tuota?”.

Meillä on Jumala, joka ei jätä meitä inhimillisen hädän hetkenä, ei koskaan. Hän suojelee meitä ja takaa, että polttava tuli loppuu aikanaan ja me tulemme sieltä ulos. Emme samanlaisina, vaan riisuttuina ja samalla Kristukseen syvemmin sidottuina, Mutta eikö se ole kaiken kristillisyyden tarkoitus? Meidän uskomme todetaan aidoksi koetuksissa. Jumalan arvio kohdistuu siihen, keneen jaksamme uskoa ahdistustemme keskellä. Onneksi emme ole tässä prosessissa yksin, vaan kolmiyhteinen Jumala on sitoutunut sinun elämääsi sen vaikeimmissa vaiheissa. Hän pitää sinut pinnalla.

tulisessapatsissa