Raamatussa on noin 180 kertaa ilmaistu tämä todella keskeinen ja merkittävä totuus siitä, että me olemme Kristuksessa. Tämä ilmaisumuoto on niin keskeinen koko Uudessa testamentissa, ettei sitä voi ohittaa Raamattua lukiessaan. Otan tähän alle kaksi keskeistä Raamatun kohtaa:
”Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa…” (1. Kor. 1:30)
”Mutta Hän, joka vahvistaa meitä yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja on voidellut meidät, on Jumala.” (2. Kor. 1:21)
Mitä tarkoittaa se, että me olemme Kristuksessa? Tämä totuus on elintärkeä jokaiselle kristitylle ja Paavali näki kovasti vaivaa saadakseen uskovat käsittämään mahtavan asemansa ja huikaisevan Jumalan suunnitelman.
Ensinnäkin pelastuksen kannalta on olennaista se, missä me olemme. Olennaisinta ei ole se, millaisia me olemme vaan se, missä olemme. Käytän esimerkkiä. Kun Jumala tuhosi vedenpaisumuksessa koko Nooan aikaisen maailman, keskeistä pelastuksen kannalta oli se, oliko arkissa vai sen ulkopuolella. Arkissa olevat pelastuivat, muut hukkuivat. Samoin nyt on olennaista se, olemmeko Kristuksessa vai Hänen ulkopuolellaan. Me, jotka olemme uskon kautta Kristuksessa, pelastumme Jumalan tuomiolta ja kadotukselta. Tärkeintä on siis se missä on!
Olla Kristuksessa tarkoittaa sitä, että Jumala on yhdistänyt minun ja Jeesuksen elämän yhteen. Tai tarkemmin sanottuna Jumala on asettanut minun elämäni Kristuksen ”sisään”. Tämä totuus on kai liian ihmeellinen kokonaan sitä käsittääksemme, mutta yritän sitä nyt hieman selventää.
Meidän elämämme on uskoontulohetkestä yhdistetty Jeesuksen omaan elämään, Häneen itseensä. Roomalaiskirjeen 6. luvussa Paavali vakuuttaa, että me olimme yhdessä Kristuksen kanssa ristillä kuolemassa, kun Hän kuoli. Eli Jumala yhdisti meidät Kristukseen Hänen kuolemassaan. Edelleen Paavali jatkaa samassa kirjeessä, että me nousimme haudasta yhdessä Jeesuksen kanssa, eli meidät on yhdistetty Häneen Hänen ylösnousemuksessaan. Hengelliseltä kannalta tämä siis tarkoittaa seuraavaa: meillä ei ole enää omaa, itsenäistä elämää, vaan me elämme Kristuksessa. Hän on meidän elämä.
Kuvittele, mitä tämä järisyttävä totuus tarkoittaa Jumalan näkökulmasta. Nyt Hän näkee meidät jatkuvasti Poikansa kautta! Isä näkee meidät yhtä rakkaina ja puhtaina, otollisina ja kelvollisina kuin pyhän Poikansa. Tässä on kysymys meidän vanhurskauttamisesta. Me olemme vanhurskaita, emme tekojemme perusteella, vaan koska omistamme Kristuksen vanhurskauden. Huomaatko, että vanhurskaudessamme on taas kysymys siitä, missä olemme. Vain Kristuksessa olemme vanhurskaita!
Puhtaasti meidän kannaltamme tämä Kristuksessa oleminen tarkoittaa myös jotain seuraavaa. Kristuksessa oleminen tarkoittaa olemista ikään kuin näkymättömän kehän tai ympyrän sisällä. Tällä on kaksi merkitystä. Ensimmäinen on se, että me jaamme kaiken, mitä tuon kehän sisällä on. Paremmin sanottuna olemme osallisia kaikesta siitä, mitä on kehässämme. Yritän selittää asiaa vielä hieman ontuvalla vertauksella. Kristuksessa olemistamme voisi verrata siihen, että olemme ilta-aikaan ulkona pakkasessa, palelemme ja pelkäämme pimeässä. Kun sitten astumme sisään kotiimme, koemme välittömästi kotona olevan lämmön ja valon – olemme osallisia kotimme sisällä olevasta ilmapiiristä. Emme tee mitään valon ja lämmön aikaansaamiseksi, vaan puhtaasti nautimme niistä. Samoin me Kristuksessa jaamme kaiken sen, mitä Hänellä ja Hänessä on – puhtaasti armosta, Jumalan mahtavan suunnitelman tähden. Siksi Raamattu vakuuttaa, että meitä ON jo siunattu kaikilla taivaallisilla siunauksilla Kristuksessa (Ef. 1:3)! Meidän ei siis tarvitse ponnistella saadaksemme Jumalan siunaamaan meitä tai antamaan meille tarvitsemiamme asioita, Hän on jo antanut kaiken tarpeellisen Kristuksessa!
Toinen merkitys on se, että kun olemme Kristuksessa, olemme suojassa kaikelta, mikä on Hänen ulkopuolellaan! Kuvittele, mitä tämä merkitsee. Samoin kuin me olemme kotimme sisällä suojassa ulkona olevalta kylmyydeltä ja pimeydeltä, olemme Kristuksessa suojassa kaikelta, mitä Hänessä itsessään ei ole. Olemme suojassa vihollisen toiminnalta ja tämän maailman vaikutukselta.
Kristuksessa olemistamme voisi verrata myös pieneen lapseen, joka on vielä äitinsä sisällä. Lapsi saa ravintonsa ja elämänvoimansa suoraan äidiltään, on siis kaikessa äidistään täysin riippuvainen. Lapsi on myös äitinsä sisällä ollessaan täysin suojassa kaikelta vaaralta ja pahalta.
Raamattu vakuuttaa, että Kristuksessa itsessään on kaikki Jumalan täyteys (Kol. 2:9) ja että meillä on tuo sama täyteys Hänessä (j.10). Tämähän tarkoittaa sitä, että kun olemme Kristuksen ”sisällä”, me automaattisesti omistamme kaiken Jumalan meidän elämäämme tarkoittaman täyteyden. Olemme siis osallisia niistä aarteista, joilla Isä on siunannut Poikaansa! Emme kuitenkaan ole osallisia niistä oman arvollisuutemme tai suorittamisemme kautta, vaan puhtaasti olemalla Hänessä. Ei ihme, että Paavalin jatkuva rukous on, että uskovat saisivat ymmärtää Jumalan salaisuuden, Kristuksen (esim. Kol. 2: 2).
Kristuksen ”sisällä” on kaikki se, mitä ikinä voisimme tarvita, Hänen ulkopuolella ei ole mitään Jumalan tahdon mukaista. Hänessä on kaikki Jumalan täyteys, meissä itsessämme on aina vain pimeyttä ja syntiä. Tästä syystä on tärkeää lopulta vain se, missä olemme. Kristukseen ei voida pyrkiä, koska Jumala on jo asettunut meidät sisälle Häneen (1. Kor. 1:30). Me ei asemamme puolesta voida minkäänlaisella kilvoittelulla tulla lähemmäksi Jeesusta, koska Jumala on asettanut meidät jo uskoontulohetkestä lähtien Häneen. Jos on yhtä jonkun kanssa, häntä lähemmäs ei enää voi tulla. Tämä asian ymmärtäminen voi mullistaa uskomme. Kokemuksellisesti voimme ”lähentyä” Jeesusta vain sitä mukaa kuin ymmärrämme meidän täydellistä asemaamme Hänessä. Tärkeää ei siis ole tekeminen vaan ymmärtäminen (Ef. 1:18).
Meidän asemamme ja käytännön elämämme (kokemus tai tila) eroavaisuus voidaan selittää seuraavalla esimerkillä: me voimme saada tilillemme miljoonan euron lahjoituksen. Se kuuluisi meille, olisi osoitettu meidän käyttöömme, vaikka emme sitä itse mitenkään käyttäisi tai edes tietäisi sen olemassaolosta. Samoin meillä on Jumalan antama täydellinen asema Kristuksessa, jossa me omistamme jo kaiken Jumalan siunauksen ja kaikki lupaukset – Kristuksen ”lahjoituksen” tähden. Vaikka meillä on täydellinen asema Kristuksessa, me ei välttämättä tiedetä sitä, eikä sen tähden eletä asemamme mukaista elämää. Miljoona euroa saanut ihminen alkaa luultavasti käyttää rahojaan kuultuaan lahjoituksesta ja uskottuaan sen todeksi – ”joku on todella antanut minulle jotain näin paljon!” Samoin meidän käytännön elämämme voi muuttua vain siinä suhteessa, kuin ymmärrämme Jumalan lahjan, Kristuksen. Kristillinen kasvumme pohjautuu toisin sanoen yksistään Kristuksessa saamamme aseman (omaisuuden) ymmärtämiseen ja siihen luottamiseen.
Raamattu vakuuttaa myös, että Jumala vahvistaa meitä Kristukseen (2. Kor. 1:21). Mitä tämä tarkoittaa? Jumala avaa meidän silmiämme näkemään aina enemmän sitä asemaa, joka meillä on jo Jeesuksessa. Jumala antaa meidän ymmärtää aina syvemmin Jeesuksen työn täydellisyyttä, ja sen johdosta me opimme enemmän turvautumaan Jeesukseen ja tähän Hänen täytettyyn työhönsä. Näin Jeesuksesta tulee meille kaiken keskipiste, ja täten Jumala vahvistaa meitä Häneen. Tätä Jumalan vahvistamista tarkoittaa myös Raamatussa seuraava jae: ”… ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan” (Kol. 3: 10). Sitä mukaa, kun Jumala saa meitä näkemään meidän täydellistä asemaamme Kristuksessa ja kaikkien tarpeittemme täyttymyksen olevan yksin Hänessä, sitä mukaa meidän käytännön elämä voi muuttua kohti Kristuksen kaltaisuutta. Kuitenkaan meissä itsessämme ei ole koskaan mitään jumalallista, kaikki on aina Jeesuksessa.
Kristuksessa oleva voi levätä omista teoistaan ja nauttia kaikesta siitä valosta, lämmöstä ja ilmapiiristä, joka Jeesuksessa on. Kertaan vielä tämän keskeisen ajatuksen: tärkeintä ei ole se, mitä olemme, vaan missä olemme!
