Siirry sisältöön

Ihmisen kokoisia ajatuksia elämästä ja Jumalasta

Etusivu
Blogitekstit
Raamattuluennot
Video-opetukset
Esittelyni
Tapahtumat
Runot
Kirjavinkit
Ota yhteyttä

Yksin armosta – Facebook

Ota yhteyttä

Nimi(pakollinen)

Sähköposti(pakollinen)

www-sivu

Viestisi(pakollinen)

Jaakko Pirttiaho

Kaikki blogitekstit

Hakemisto

Seuraa Facebookissa

Seuraa Facebookissa

Seuraa Instagramissa

Miten usko uudistuu? En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa." (Gal. 2:20) Miten usko uudistuu? Tähän kysymykseen vastataan väärin, jos huomio kiinnitetään ihmiseen ja sanotaan, että "tekemällä sitä, välttämällä tuota, luopumalla, antautumalla" ja niin edelleen. Ne kaikki ovat uskon ja sen uudistumisen seurauksia, välttämätöntä uskon siemenen satoa. Usko uudistuu aina silloin, kun se löytää kadottamansa kohteen, Kristuksen. Usko on luottamusta Vapahtajaan, evankeliumiin, armoon ja syntien anteeksiantamukseen. Usko on jotain, mitä järki ei ymmärrä, se on hengellistä yhtymistä Jumalan Poikaan. Usko katselee Kristusta ja omistaa Hänet itselleen. Jotkut tuntuvat pitävän uskoa pienenä asiana, kuin alkuna, jonka jälkeen tulee korostaa muita asioita, kuten pyhitystä. Mutta jos usko todella omistaa itsensä Kristuksen, miten sen lisäksi voidaan tarvita enää mitään? Uskon kautta kristitty on niin yhtä Jumalan Pojan kanssa, ettei sitä osaa oikein kuvailla. Usko imee Kristuksesta kaiken tarvittavan kuin kasvi imee maasta veden ja ravinnon. Usko samoin luovuttaa Kristukselle kaiken mistä pitää luopua, synnin, kapinan, hengellisen kyvyttömyyden, sielun murheen, kaiken. Meidän uskomme, kristillisyytemme, hengellisyytemme - mitä ilmaisua halutaankaan käyttää - hiipuu aina, kun siltä varastetaan Kristus. Voiko niin tapahtua? Liian helposti. Kristus katoaa silloin, kun armon sijaan korostetaan ihmisen tekoja, Jumalan lahjan sijaan ihmisen mahdollisuuksia ja kristillisen pääopin, uskonvanhurskauden sijaan kaikkea muita sinänsä tärkeitä ja kristillisiä asioita. Mutta kun hiipunut, käpertynyt ja pelokas usko kuulee evankeliumia ihanasta, armollisesta ja rakastavasta Jeesuksesta, se roihahtaa liekkeihin. Se löytää jälleen Rakastettunsa ja huudahtaa: "Minun Herrani ja minun Vapahtajani!" ja on täynnä onnea ja iloa. Tällainen usko osoittaa kristillisiä hyveitä, auttaa lähimmäisiään ja palvelee Jumalaa, koska se mielellään jakaa sitä Kristusta, jonka on lahjaksi saanut. #yksinarmosta #usko #evankeliumi #jeesus

Jeesuksen tuomio "Jeesus sanoi: `Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.´" (Joh. 9: 39) Jeesus oli juuri parantanut syntymästään sokean miehen, jota pidettiin sokeutensa takia täysin synnin vallassa olevana. Juutalaisen tuolloisen käsityksen mukaan muun muassa sairaudet olivat Jumalan tuomiota ihmisille, jotka eivät pitäneet lakia. Fariseukset syyttivätkin miehen olevan "syntiä täynnä" (Joh. 9:34) ja heittivät tämän ulos synagogayhteydestä parantumisen vuoksi. Fariseuksille oli kova paikka, että Jeesus oli tehnyt vastaansanomattoman ihmeen. Parantamisen jälkeen Jeesus kohtasi miehen uudelleen ja kysyi häneltä, uskoisiko hän Jeesuksen olevan odotettu Messias? Mies uskoi. Samaan aikaan Jumalalle omistautuneet, lain tuntevat ihmiset torjuivat Jeesuksen. Jeesus sanoi tuomionsa liittyvän juuri tähän: itsessään onnistuneet ja vahvat jäisivät synteihinsä, mutta syntiset saisivat armahduksen ja yhteyden Jumalaan. Jeesuksen fariseuksille osoitetut sanat ovat edelleen ajankohtaisia: ... mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä" (9:41). Teen nyt (uhka)rohkean sovelluksen: eikö meille kristikansassa ole niin vähän elämää juuri sen tähden, että me olemme mielestämme niin näkeviä ja onnistuneita? Onhan meillä kyllä puutteemme ja vikamme - tunnustamme - mutta emme sentään ole yhtä syntisiä kuin "se ja tuo". Eivät meidän syntimme niinkään estä hengellisen elämän virtaa kuin niiden kieltäminen. Syntisyytemme näkeminen ja tunnustaminen vie meitä jatkuvasti Jeesuksen luokse ja Hän lahjoittaa meille anteeksiantamuksen ja itse Elämän. Mutta jos olemme liian näkeviä, pärjäämme omillamme emmekä tarvitse Jeesusta. Mietin varovaisesti mielessäni, että onkohan Jeesuksen tuomio tänään voimassa? Entä jos tänään juuri ne näkevät taivaan kirkkauden selvimmin, joita me emme pidä arvossa? Jotka ovat mielestämme liian syntisiä? Olenko minä vaarassa sokeutua? Jeesus auta. #yksinarmosta #jeesus #armo

"Hänen ilonsa on totella Herraa. Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti köyhien asiaa." (Jes.11: 3-4) Näin poliisina monenlaisia ihmiskohtaloita. Jotkut lapset elivät sellaisissa olosuhteissa, ettei heillä inhimillisesti katsoen ollut valoisaa tulevaisuutta edessään. Tässä elämässä emme saa samanlaisia "valttikortteja käteemme". Joku joutuu kärsimään päihderiippuvuudesta läpi elämänsä sen vuoksi, että hänen äitinsä käytti päihteitä raskausaikana. Jonkun elämä on yhtä läheisriippuvuutta, koska lapsuutta ja nuoruutta on varjostanut narsismi. Yksi kärsii masennuksesta, toinen jostain toisesta mielen alueen sairaudesta. Nämä ongelmat ilmenevät erilaisina hankaluuksina elää "normaalia" elämää. Me ihmiset arvioimme toisiamme sen mukaan, mitä kuulemme ja näemme toistemme elämästä. Arviomme ovat hyvin pintapuolisia; harva meistä tuntee toisen ihmisen ja hänen olosuhteensa täysin. Niinpä arviomme ja tuomiomme menevät usein harhaan. Jumalan laki on kaikille sama. ”Silmämitalla” mitattuna me ihmiset onnistumme sen täyttämisessä eri tavoin. Jumalan edessä olemme yhtä syntisiä jokainen. Näytämme onnistuvan eri tavoilla jo senkin takia, että saamme elämäämme erilaiset edellytykset. Vaikuttaa siltä, että elämässään helpommalla päässeillä ja paremmilla edellytyksillä varustetuilla on suuri houkutus arvioida ja tuomita heikompiaan. Onneksi Kristuksemme on toisenlainen. Hän tietää, kuinka paljon lahjoja ja edellytyksiä kullekin on annettu. Hän tietää, että joku ”mallikristitty” ei elä lahjojensa ja kutsumuksensa mukaisesti. Toisaalla Kristus näkee, että joku riippuvuuksiensa kanssa loppuun saakka taisteleva kristitty, elää niin taiten kuin vain saamillaan eväillä kykenee. Erityisen koskettava on Jesajan maininta siitä, että Jeesus ajaa vakaasti köyhien - huono-osaisten ja heikkojen- asiaa. Heidät Hän vetää lähelleen, opettaa hellästi taivaan valtakunnan todellisuuksia ja puolustaa heitä uskollisesti. Näin ollen syyttäessämme heikkoja saatammekin syyttää itseään Kristusta. Olen sanonut tämän aiemminkin: tulemme vielä kerran hämmästymään sitä, miten köyhät ja heikot nostetaan kunniaan.

Seuraa Twitterissä

Etusivu
Blogitekstit
Raamattuluennot
Video-opetukset
Esittelyni
Tapahtumat
Runot
Kirjavinkit
Ota yhteyttä

Yksin armosta – Facebook

Yksin armosta