Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.
Jesaja 46:4
AJANKOHTAISTA
Kangastie 8, Saarijärvi
Katso kaikki tapahtumat tästä
Jumala on pelastajani
”Katso, Jumala on pelastajani. Minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistyslauluni. Hän tuli minulle pelastukseksi.” (Jes. 12:2)
Minä olin syntieni tähden kadotettu ja väärien valintojeni tähden särkynyt. Sinä tulit luokseni, otit kädestäni kiinni ja nostit minut pelastuksen kalliolle.
Olin pelokas ja turvaton. Olin hylätty, olin itsekin jo hylännyt itseni. Mutta Sinä levitit kätesi ympärilleni, Sinun sylisi antoi minulle turvan. Sinun rakkautesi karkotti pelkoni, sinun vahvuutesi voitti huoleni.
Minä olin liian heikko korjatakseni itseäni. En osannut. Mutta Sinä tulit juuri silloin, kun olin huonoimmillani ja otit minun ongelmani itsellesi. Sinä hymyilit minulle, kun kyynelin keräsin sirpaleitani, Sinun uskostasi minäkin sain uskoni.
Sinä muutit sieluni laulun. Katsoin sivusta, mitä Sinä puolestani teit ja sisälläni syntyi uusi sävel.
Sinä löysit yhden kadotetun. Lupasit pitää minut turvassa ja kantaa minut perille. Sinä olet Jeesus minun Pelastajani.
Askelmerkkejä -kirjan 1.8. päivän teksti
Sana ja rukous 30.7.2026 (vko 31)
”Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus: minun silmäni on surusta riutunut, niin myös sieluni ja ruumiini.” (Ps.33:22)
Herra Jeesus, auta armossasi minua, sillä ahdistukseni määrä vuosi vuodelta on vain kasvanut ja tullut nyt niin äärimmäisen isoksi taakaksi, etten tahdo enää jaksaa jatkaa vaellustani, kun murhe murtaa mieltäni ja epätoivo kalvaa valosikin ollessa kadoksissa.
Herra Jeesus, palauta suuren rakkautesi tähden luottamus ja usko laupeuteesi ja hyvään tahtoosi, kun sallimasi kyynelten laakson kautta olet kuljettanut niin kauan, että silmäni ovat jo surusta hiuenneet.
Herra Jeesus, käännyn puoleesi nöyrästi armoosi vedoten, että ennalleen asettaisit jokaisen Sinua hapuilevan, koska silmäsi tarkkaavat kaikkea maata ja siten näkevät, kuinka monien sielut sekä ruumiit ovat liian raskaiden koettelemusten tulisessa ahjossa pahoin riutuneet ja jopa täysin loppuun asti karrrelle ”palaneet.”
Herramme Jeesuksen Kristuksen voimallisessa nimessä. Aame
M.E
Sana ja rukous 24.7.2026 (vko 30)
”Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla.” (Ps.143:7)
Pyhä Jumala, syntisiä ja särkyneitä rakastava taivaallinen Isä kiitos, että Sinulla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, ylitse muiden maan piirissä sekoittavien henkivaltojen häirinnän.
Kiitos, että näet sekä siten myös salliessasi tiedät uuvuttavan kaikki voimat vievän pimeyden tunnelin, joka on kuin syvä kaivon pohja, jollaiseen Joosefin veljet hänet pudottivat menehtymään, niin silti itse myös tällaisesta umpikujasta valmistat pääsyn.
Kiitos, että vaikka kirkkautesi ja valosi vaikuttaa olevan täydellisesti kadoksissa, kuitenkin Sinun silmäsi tarkkaavat heitä, jotka ahdingon alla tahtovat vilpittömästi koko sydämestään etsiä ja avuttomana saada nähdä kasvojesi valon sekä Pyhän Henkesi uutta luovan ihmeitä vaikuttavan voiman.
Kiitos, että saa levittää kätensä rukoillen puoleesi kuin janoinen kuivassa erämaassa hädässä huokaillen:
”Vastaa Herra, vastaa pian yksin armosi ja ikuisen luotujasi kohtaan tuntemasi pohjattoman rakkautesi tähden sekä laupeutesi ja hyvän tahtosi mukaan.”
Kiitos, että vaikka kokemus tuntuu olevan hengen nääntyminen toivon kadotessa ja voimien hiipuminen, vaikka olo olisi kuin haudan partaalla huojuminen, koska todella silloin ei kauan jaksa, niin ethän enää kätke kasvojasi, etkä viivytä ilmestymistäsi kirkkaudessasi nimesi kunnian tähden, vaan avaat Aakorin laakson toivon portiksi.
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä aamen.
M.E.
Sana ja rukous 18.7.2026 (vko 29)
Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä
minun vanhurskauteni Jumala, joka
ahdingossa avarrat minun tilani.
Armahda minua, kuule minun rukoukseni.”
(Ps.4:1)
Herra Jeesus, kyselen kuinka kauan, minut
yhä unhotat ja kätket kasvosi minulta ja kuinka
kauan joudun kantamaan huolia sielussani sekä
päivä toisensa jälkeen murhetta sydämessäni?
(Ps.13:2-3)
Herra Jeesus kiitos, että näet minun olevan jo
täysin näännyksissä täällä ahdingon keskellä,
anon nöyrästi rukoillen Sinua ansiottoman
rakkautesi tähden armahtamaan minua ja
tuomaan uskon lahjan toivottomuuden keskelle.
(Ps.6:3, Room.15:13)
Pyytäen anon, ethän työnnä minua vihassasi
pois, ethän enää kätke minulta kasvojasi,
kun minä huudan Sinua vanhurskauteni
Jumala päästämään ahdingosta avaralle
koskettaen Pyhän Henkesi väkevällä voimalla
uutta luoden. (Ps.27:9, Ps.4:1, Jes.43:18-19)
Pyhä Jumala rakastava Isä kiitos, että kuulet
kaikki anomiset, pyynnöt ja rukoukset, jotka
poikasi Jeesuksen nimessä puhtain sydämin
sekä totuudessa eteesi tuodaan, yksin armosi
tähden, nousethan vielä pelastamaan jokaisen
sinuun kunnioittaen turvautuvan ja myös
mielisuosiotasi osoittaen. (Ps.3:8, Ps.77:8)
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Aamen.
M.E.
Taivaallinen oikeudenkäynti
Syyttäjä kohottaa äänensä,
luettelee jysäyttäen rikkomukseni,
tässä hän ei valehtele,
syntitaakkani on raskas ja lohduton.
Kädessään minun asiapaperini,
täynnä huutavia merkintöjä,
kaikki minun lankeemukseni.
Mutta ennen tuomion kajahtamista,
Puolustajani astuu esiin.
Ei Hän kiellä syyllisyyttäni,
ei etsi lieventäviä asianhaaroja,
ei kuulustele todistajia.
Hän kohottaa kätensä ja sanoo:
”Katso naulan jälkiä,
joista veri vielä tihkuu.
Velkakirjasi, joka todistaa sinua vastaan,
on naulattu minun ristiini.
Se on maksettu.
Oikeus on täytetty.”
Syyttäjä vaatii tuomiota.
Puolustaja vetoaa oikeuteen:
Ei velkaa makseta kahdesti
eikä sitä enää syytetyn päälle laiteta.
Tuomari katsoo Poikansa käsiä
ja julistaa velan maksetuksi.
Ristin uhri ei vanhene,
sillä Taivaan Tuomari
ei ole ajan eikä paikan kahleissa.
Se on yhtä pätevä tänään
kuin se oli Golgatalla.
Syyttäjä vaikenee.
Armo ei oikeutta kumoa,
vaan täytetty oikeus
avaa armon oven.
Eikä Puolustaja
häviä ainoatakaan asiaansa.
R.M.
Kun Jumalan ääni löytää minut väsyneenä
Uupuneena minulle on tehnyt hyvää lukea erityisesti kahta Raamatun kirjaa: Psalmien kirjaa ja Johanneksen evankeliumia. Ne eivät ole vain tietoa tai teologista sanastoa, vaan puhdasta elämää nuutuneelle sielulleni.
Psalmeista tankkaan itseeni lähinnä Daavidin runoja/lauluja, koska ne tuntuvat resonoivan tämän hetken olooni syvimmin.
Yhä uudelleen Daavid rukoilee Jumalaa pelastamaan hänet mahdottomilta tuntuvista tilanteista. Hän käyttää ilmaisuja, joista ei jää epäselväksi, että Jumalan täytyy olla sataprosenttinen auttaja tai muuten käy pahasti.
Daavidin psalmien äärellä väsynyt kristitty saa olla heikko ja avuton. Omassa huutavassa hiljaisuudessani saan omia hänen sanojansa, jotka sopivat yllättävän monesti ja hyvin suoraan omaan, tukalaan tilanteeseeni.
Samalla saan ymmärrystä siitä, ettei Daavid kirjoittanut itkujaan ilman itkua, vaan hän todella oli lukuisia kertoja niin pimeässä, ettei nähnyt minkäänlaista ulospääsyä – paitsi Jumalan. Häneen Daavid turvasi lapsenomaisella luottamuksella ja usein uskalsi kiittää jo etukäteen tulevasta avusta.
Johanneksen evankeliumissa olen jumittunut erityisesti lukuihin 13-17. Sanoja, jotka hän vanhalla iällään tallentaa, ei ole muissa evankeliumeissa. Jeesuksen sanat ovat avautuneet minulle kutsuna yhteyteen, jota eletään tässä maailmassa, mutta joka saa voimansa toisesta todellisuudesta. Jumala antoi Poikansa, jotta kolmiyhteinen Jumala saisi ihmisen mukaansa omaan keskinäiseen yhteyteensä ja iloonsa. Juuri sinut.
Jeesus puhuu meitä tässä maailmassa odottavasta ahdistuksesta. Hän puhuu jyvän kuolemasta ja rististä, mutta korostaa samanaikaisesti erikoisella tavalla iloa, rauhaa ja rakkautta. Miten nämä ovat mahdollisia ahdistusten keskellä? Koska niiden kaunis laulu tulee toisesta, mutta yhtä todellisesta maailmasta kuin tämä käsin kosketeltava omamme ja soi lakkaamatta, jotta minä voisin jonakin päivänä ottaa jälleen käyttöön uskon korvat ja alkaa vastaanottaa viestiä, joka saa pauhaavan sydämeni lepotilaan.
Jeesus puhuu uskosta, joka on koettavissa, kuultavissa, maistettavissa ja elettävissä lapsenomaisella luottamuksella. Juuri sitä myös kuningas Daavid eli todeksi. Hänelle Jumala oli sielun ilon lähde ja ravinto, joka oli välttämätöntä ja antoi enemmän kuin kukaan tai mikään muu maailmassa. Juuri siksi Jumalan poissaolontuntu oli Daavidille niin järkyttävää: koska Jumala oli hänelle koko olemassaolon ja päivittäisen jaksamisen syy ja lähde.
Jeesukselta ja Daavidilta opin myös sen, että erilaiset pimeydet ovat tarpeen, koska niissä uskon aistit avataan ja nälkä kasvaa. Kaikkien pimeyksien läpi kulkeneena Daavid totesi kuin elämänsä vuosikymmeniä miettien: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu” (Ps. 23:1). Saakoon tämä olla myös meidän loppukaneettimme!
