Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni.
Psalmi 40:9
AJANKOHTAISTA
Kangastie 8, Saarijärvi
Tulevat tapahtumat:
Katso kaikki tapahtumat tästä
Oman tuomioni alla
Sinä hautasit syntini.
Minä kaivoin ne esiin
ja nimesin nöyryydeksi.
Kysyt, onko ylpeyteni
armoasi suurempi?
Uskonko omaan oikeutettuun tuomiooni
enemmän kuin Sinun anteeksiantoosi?
Sinä sanoit: Se on täytetty.
Mutta minä elän
kuin ristiltä olisi jäänyt
jotakin maksamatta.
Sinä julistit minut vapaaksi.
Minä julistin tuomiosi riittämättömäksi.
Mutta kuka minä olen tuomitsemaan,
kenet Sinä olet armahtanut?
Kuka minä olen pitämään kiinni
siitä, minkä Sinä päästit vapaaksi?
Jos ristisi ei riitä minulle,
mitä minä vielä vaadin?
R.M.
Kysytkö palvelushintaa?
Syksyisenä lauantai – iltapäivänä ajelen yksin ”Mualiman navan” kaupungista kohti laitakaupunkia huippu – upean kuoron konsertista. Alkaa jo hämärtää ja tarkkaavaisuuteni tarvitaan tien päällä. Puuskainen tuuli tanssittaa ruskan värisiä lehtiä ilmassa kuin ne etsisivät toinen toisistaan suojaa. Tihkusade vihmoo tuulilasiin ja pimeys voittaa valon kajon. Luonto taipuu luopumiseen.
Taipuuko minun mieleni ja tahtoni Jumalan sallimiin kipeisiin luopumisiin? Luopumisen syksy yllätti minut trombin lailla. Kyyneleet ovat valuneet poskilleni harva se päivä ja yö.
Tunteeni eivät ole ollenkaan ehtinee mukaan ja sydämeni murenee pala palalta.
Mieleeni nousevat jakeet:”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät;he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.” Olinko ymmärtänyt aivan väärin, eikö tehtäväni ollutkaan olla kuin Ruut Boaksen pellolla?
Näitä pohtiessani alkaa soida Kristilliseltä radiokanavalta ystäväni tulkitsemana laulu:”Kysytkö palvelushintaa, nousetko vastarintaan, ellet ajassa arvoa saa…riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie…kerran kerran taivaan kodissa kyynel, kyynel on poissa.”
Olen satoja kertoja rukoillut Jumalan tahdon tapahtumista elämässäni. Mutta, kuinka ollakkaan, nyt sieluni huutaa palovaroittimen lailla luopumisen tuskaa! Kuitenkin yksin armoa on kaikkensa antaa eläväksi uhriksi Hänelle, joka omalla uhrillaan lunasti pääsyn iankaikkiseen elämään Pyhän Jumalan rakastavan Taivaan Isän kotiin.
M.E.
Sana ja rukous 17.10.2026 (vko 42)
”Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni. Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkiskelevat sinun puhettasi.” Ps.119:147-148
Herra Jeesus yksin armoosi, laupeutesi ja lempeään rakkautesi turvaten aamulla käännyn kasvojesi puoleen ja vuodatan rukoukseni eteesi.
Sinua minä huutaen rukoilen avukseni jo varhain ja sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kun toivoni on Sinun Sanasi lupauksien varassa.
Herra Jeesus yön tultua olen yhä valveilla ja silmäni tutkiskelevat puhettasi sekä tuon Sinulle uhrin odottaen pyytämääni vastaustasi.
Yön hetkinä vuoteessa levätessäni olet mielessäni sekä ajattelen Sinua muistaen, että olet apuni ja minä saan riemuita siipiesi suojassa, koska olet pelastukseni sekä kunniani ja Pyhä Henki on puolustajani.
Kaikkivaltias Pyhä Jumala kiitos ja ylistys, että kaikki kansa saa uutta toivoa silloin, kun luottaen turvaa ja vuodattaa eteesi sydämensä sekä kaiken, mikä painaa ja tekee kahden maan kansalaisille vaelluksen vaivaiseksi.
Jeesuksen nimessä. Aamen.
M.E.
Rakkaus, joka kutsuu ja kantaa
Paavali kuvaa kirjeessään efesolaisille Kristuksen rakkautta. Paavali antaa ymmärtää, että me voimme saada enemmän Jumalan täyteyttä ja kertoo sitten tien siihen: se on Kristuksen rakkauden ymmärtäminen.
Kaiken teologian ja hengellisen tiedon yläpuolella on se muuttumaton, ihana tosiasia, että Kristus rakastaa sinua ja minua. Hän on osoittanut rakkautensa suuruuden kuolemalla puolestamme.
Tänään hän Heprealaiskirjeen mukaan rukoilee meidän puolestamme. Vaikka Saatana seuloisi meitä, kuten Pietaria aikanaan, Jeesuksen rukoukset ovat sitä vahvempia. Hän vetää meitä rakkaudessaan jatkuvasti armonsa ja anteeksiantamuksensa piiriin ja jakaa meille sitä Elämää, jota meiltä itseltämme puuttuu.
Kun meillä on hengellinen nälkä, Kristuksemme kutsuu meitä ruokailemaan kanssaan. Hän ravitsee meitä Sanallaan ja Hengellään. Kun meillä on jano, saamme nääntyvinä kutsua Vapahtajaamme antamaan meille elävää vettä.
Vapahtajamme rakastaa meitä silloinkin, kun emme näe elämässämme muuta kuin epäonnistumisia ja rauniokasoja. Kun me eksyneinä kuulemme hänen lempeän äänensä kukkulan takaa, ymmärrämme hänen rakkautensa äärettömyyden. Se ei lopu koskaan.
Varmuus Jeesuksen rakkaudesta juuri meitä kohtaan antaa meille kestävän toivon ja levon, myös taisteluidemme keskellä. Ymmärrämme, että hän on rakkautensa tähden aina meidän kanssamme.
Sana ja rukous 11.10.2026 (vko 41)
Psalmi 28: Herra, älä vaikene
Daavidin psalmi.
Herra, sinua minä huudan,
sinä olet minun kallioni.
Älä ole vaiti, kun puhun sinulle!
Jos sinä et vastaa,
olen kuoleman oma.
Kuule minun rukoukseni,
kun huudan sinua avuksi
ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.
Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa,
älä väärintekijöiden mukana.
He puhuvat kyllä sopuisasti
mutta hautovat mielessään pahaa.
Anna heille heidän tekojensa mukaan,
heidän pahojen töittensä mukaan!
Vaadi heidät tilille rikkomuksistaan,
maksa heille heidän tekojensa palkka!
Herran teoista he eivät välitä,
eivät he tarkkaa hänen kättensä töitä.
Siksi hän tuhoaa heidät,
ei hän enää heitä nosta.
Kiitetty olkoon Herra!
Hän on kuullut avunpyyntöni.
Herra on minun voimani ja kilpeni,
häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee,
minä laulan ja ylistän Herraa.
Herra on kansansa voima,
voideltunsa apu ja turva.
Pelasta kansasi ja siunaa omiasi,
kaitse ja kanna heitä
nyt ja aina.
Jordanin tällä puolen
Kuinka monta, Herra?
Kuinka monta erämaata
on minun vielä kuljettava,
ennen kuin jalkani saavat astua
sille maalle, jonka olet minulle luvannut?
Suljettujen ovien edessä rukoilen,
ymmärtämättä.
Vasta myöhemmin saan nähdä:
pyysin siunaamaan tietä,
jolta tahdoit minut pois.
Erämaa ympärilläni
hiljenee hetkeksi.
En tiedä, mitä odottaa,
mutta ehkä en olekaan eksynyt.
Ehkä johdatuksesi
ei näytäkään tietä eteeni,
vaan sulkee tien takanani.
Askel askeleelta lähestyn.
Luvattu maani piirtyy horisonttiin,
ja näen vain sen verran,
että paluu käy mahdottomaksi.
Vielä seison Jordanin tällä puolen.
Vielä en tiedä, kuinka sen ylitän.
Mutta käsi kädessä Paimenen kanssa
katson maata, joka minua odottaa
