Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.
Psalmi 105:4
AJANKOHTAISTA
Kangastie 8, Saarijärvi
pe 10.4. klo 19 Sävel taivaasta: soittaa ja juttelee Akseli Koskela
Katso kaikki tapahtumat tästä
Se päivä
Se päivä
Minä seison autiomaassa
vanhojen jälkien päällä.
Hiekka peittää menneet,
niin ilot kuin surut,
mutta yhä kaivelen niitä.
Joskus kaivan kipuja,
pahoja sanoja,
joskus kaivan valoa,
päiviä, jolloin kaikki oli hyvin.
Mietin, miksi aina palaan niihin.
Miksi en osaa antaa eilisen olla,
vaikka Sinä, Isä, siihen kehoitat:
älkää menneitä muistelko.
Mutta Isä,
Sinä näit jokaisen kadotetun päivän,
jokaisen kyyneleen,
jota kukaan ei huomannut.
Sinä näit sen päivän,
josta en koskaan puhunut kenellekään.
Minä suren sitä, mikä meni,
mutta Sinä pidät tallessa sen,
mikä minussa särkyi
ja kuivaan maahani
alkaa virrata vesi.
Saan laskea käsistäni eilisen.
Sinä olet jo valmistanut huomisen.
Ja autiomaahan syntyy tie.
Sana ja rukous 20.3.2026 (vko 12)
”Kuule Jumala, minun huutoni, huomaa minun rukoukseni. Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea. Sillä sinä olet turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan. Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua sinun siipiesi suojaan.” (Ps.61:2-5)
Pyhä Jumala rakas taivaallinen Isä, Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä käännyn jälleen kerran puoleesi kuivassa, vedettömässä sydämeni näännyttävässä erämaassa, odottaen Pyhän Henkesi virvoittavaa sadetta. (Ps.61:3)
Maan ääristä huudan Sinua, kuule huutoni ja anon nöyrästi kuulethan yksin armosi tähden rukoukseni: ”Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne saan aina mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.” (Ps.71:3)
Kiitos Herra, että Sinä olet hyvä, rakastava ja vahva turva elämän ahdistuksien ja koettelemusten päivinä ja tunnet kaikki, jotka luottaen turvautuvat ehyellä sydämellä Sinuun. (Naah.1:7)
”Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.” Kiitos Herra, että kätket pahana päivänä majaasi ja telttasi sisään korottaen kalliolle siipiesi suojaan. (Ps.36:8, Ps.27:5)
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Aamen.
M.E.
Uusi rohkeus elää
Job oli ihminen, joka joutui kokemaan menetyksiä enemmän kuin kenenkään sietokyky kestää.
Hänen onnellinen elämänsä murtui pala palalta ja jäljelle jäi syvä toivottomuus.
Suuressa tuskassa ja näköalattomuudessa Job oikeutetusti kysyi ystäviltään, että mistä hän saisi vielä toivon? Mistä hän löytäisi rohkeuden ja voiman haaveilla elämän vielä hymyilevän?
Menetykset tekevät kipeää. Ne murtavat elämänhalua kuin valtavat myrskyaallot rantapengertä ja liian monen iskun vastaanotettua kaikki tuntuu sortuvan.
Vaikka Job ei jaksanut uskoa enää onnelliseen tulevaisuuteen, riitti kun Jumala uskoi.
Kun me emme jaksa uskoa tai toivoa, meillä on uskon ja toivon Jumala.
Näytti elämä tänään miltä näytti ja tuntui miltä tuntui, Jumala sekä tahtoo että kykenee määrittämään elämämme käännökset ja kurvit.
Hän pyyhkii silmäkulmistamme kipeän eilisen ja rakkaudessaan on jo luomassa suunnittelemaansa kaunista huomista.
Missä on aarteeni?
Käteni hapuilee katoavaa,
helyjä, jotka rouhivat nimen portin pieleen.
Mutta sydämeni –
se yhä janoaa pysyvää,
aarretta, joka kirjoittaa minut elämän kirjaan.
Mihin olen sydämeni piilottanut?
Olenko kerännyt sitä, mikä kestää yli ajan,
sijoittanut siihen, mikä ei käsissä murene?
Onko toivoni maan tomussa
vai taivaan kirkkaudessa?
Kun käteni jäävät tyhjäksi
ja kaikki valuu sormieni välistä,
muistanko silloin,
ettei kyyneleitä tarvitse kätkeä hihaan?
Sillä Isä kumartuu lähelle,
ottaa kasvoni käsiinsä
ja itse pyyhkii jokaisen kyyneleen pois.
Sana ja rukous 12.3.2026 (vko 11)
”Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni;sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun Isänikin.” Ps.39:13
Herra Jeesus, jälleen tänään luottaen Sinun ansiottomaan armoosi ja siihen, ettet ole kuuro, kiittäen käännyn Sinun puoleesi. Ps.39:13, Fil.4:6
Kiitos Herra, että olet nähnyt kyyneleideni määrän, jotka ovat välillä valtoimenaan virranneet kuin keväiset purot vapautuessaan jääpeitteiden alta. Ps.126:5-6
Sinuun lempeään rakkauteesi vedoten anon muukalaisuuden ja vierauden kokemuksen päättymistä sekä Pyhän Henkesi suojelemaan tämän maailman himoilta. 1.Piet.2:11, 1.Aikak.29:15
Kiitos, että Sanan lupauksen mukaan, kuka ikinä Sinua Kolmiyhteinen Pyhä Jumala avuksi huutaa, niin Sinä tahdot auttaa jokaista ja kunnia kuuluu yksin Sinulle. Ps.50:15
Kiitos Herra lohdullisesta kehoituksesta, jossa vakuutat pitäväsi huolta kaikista, jotka vilpittömällä sydämellä tahtovat Sinua seurata ja luottaen heittää murheet huomaasi. Ps.55:23
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
M.E.
Onneni on olla lähellä Jumalaa
”Ruumiini ja sieluni ovat riutuneet, mutta Jumala on sydämeni kallio ja ikuinen osani” (Ps. 73:26).
Psalmin 73 kirjottaja oli joutunut uskon yöhön. Hän tunsi päivä päivältä yhä syvenevää kriisiä itsensä ja olosuhteiden kanssa. Pahinta oli jäytävä kokemus siitä, että toiset saivat nauttia elämästä vailla ongelmia.
Psalmin kirjailija oli omistanut elämänsä Jumalan etsimiselle. Hänen sisällään kiehui kipu siitä, että omistautuminen Jumalalle ei näyttänyt tuovan siunauksia tässä ajassa. Päinvastoin ne, jotka hylkäsivät Jumalan, näyttivät kukoistavan.
”Minä mietin ymmärtääkseni tämän mutta se oli minusta kovin vaikeaa”. Niin se on meillekin. Jokainen syvästi kärsivä joutuu miettimään miksi -kysymystä. Eikä sopivia vastauksia tunnu löytyvän. Paitsi yksi: missä menin niin harhaan? Mitä olen tehnyt väärin?
Psalmin lopussa on Raamatun paradoksaalisimmat ja lohduttavimmat löydät. Ankara kärsimys tarjosi kirjoittajalle huikean näköalan: vaikka kaikki muu menisi, Jumalan läheisyydessä on ihmisen onni.
Juuri kärsimysten keskellä – ei niiden jälkeen tai niitä ennen – psalmista saattoi nähdä Jumalan salaisuudet. Valtakunnan aarteet, joita ei ilman kärsimystä voinut omaksua.
Jumala johdattaa tahtonsa tiellä pimeydessäkin. Hänen valkeutensa häikäisee juuri pimeässä. Kestävin ja tyydyttävin onnellisuus on löydettävissä juuri, kun se näyttää karanneen pysyvästi luotamme.
