Nääntyneet ihmiset

”Kun hän näki kansanjoukot, hänen tuli sääli, sillä ihmiset olivat nääntyneitä ja hylättyjä kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” (Matt. 9:36)

Jeesuksen aikana oli ainakin useimmissa kylissä ja kaupungeissa synagagot, joissa pidettiin esillä Jumalan sanaa. Ja kansan keskuudessa toimi varsinkin farisealaisesta puolueesta ihmisiä, jotka suorittivat opetustointa – opetusta ei siis puuttunut.

Mutta Jeesus näki tilanteen eri tavalla. Hän huomasi, että vallitseva Jumalan Sanan opetus ei tavoittanut kansanjoukkoja. Valtaosa ihmisistä jäi yhteyden ulkopuolelle. He olivat kaikesta tarjonnasta huolimatta nääntyneitä ja hylättyjä.

Eikö tilanne ole tänäänkin ainakin jollakin tavalla samanoloinen? Me pidämme kyllä seurakuntina ja järjestöinä Jumalan Sanaa esillä mutta samaan aikaan seiniemme ulkopuolella on nääntynyt ja hylätty, suuri ihmisjoukko.

Jeesus käski rukoilla työmiehiä. Kyllä Hänen aikaan opettajia oli mutta Hän tarkoitti sellaisia miehiä ja naisia, jotka osaisivat tuoda Jumalan tavallisten ihmisten tasolle.

Jos julistamamme sanoma ei tavoita tavallisen, väsyneen ja ahdistuneen ihmisen sydäntä, olemme epäonnistuneet. Jos emme pysty tavoittamaan ihmisten hätää ja kamppailuja omakohtaisesti, emme ole valmiita auttamaan. Ja jotta osaisimme välittää Jumalaa toisille, meidän täytyy nähdä itse olevamme heidän kanssaan samalla tasolla.

Vasta samalta tasolta toisten kanssa voimme opettaa Jumalasta myötunnon ja rakkauden äänellä. Ja se saa ihmiset tulemaan esiin piiloistaan.

Vapahtaja odottaa ovella

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:20)

Vapahtaja Jeesus Kristus rakastaa meitä ja haluaa päästä yhteyteen kanssamme. Hän odottaa sydämemme ovella ja hellästi kutsuu meitä avaamaan oven. Hän ei painosta eikä pakota.

Kristinusko on Jeesukselle sydämen ovien avaamista. Se on Hänen aloitteeseensa vastaamista. Se on henkilökohtainen suhde Häneen.

Voimme pelätä, että sydämemme on liian likainen ja epäjärjestyksessä – mitä Jeesus ajattelisi, jos uskaltaisimme päästää hänet kynnyksen yli? Mutta Hän näyttää lävistetyt kätensä ja vakuuttaa anteeksiantamuksensa olevan aina suurempaa kuin meidän syntimme.

Ja kun Hän asuu sydämessämme, Hän jakaa kaiken rakkautensa, armonsa, anteeksiantamuksensa ja hyvyytensä kanssamme. Samoin Hän ottaa meidän epäuskomme, itsekkyytemme ja syntimme itselleen.

Entä jos sydämemme huone likaantuu uudelleen, kun Jeesus on jo siellä? Ei hätää, Jeesuksella on siivousmoppi kädessä ja Hän ottaa meidät vastuulleen. Anteeksiantamus on Hänessä kuin jatkuva lähde, joka on epäonnistumisiamme suurempi.

Ateriayhteys on jakamisen ja levollisen ystävyyden osoitus. Juuri sen vuoksi Hän kolkuttaa ovellamme – antaakseen meille Elämän.

Tule, Herra Jeesus.

Onhan?

Joskus vaan 
kaikkea on liikaa

liikaa historiaa
liikaa nykyisyyttä
liikaa ääniä
liikaa pelkoja
liikaa sitä mitä
pitäisi jaksaa

ja kun kaiken sen 
alle murskaantuu
mieli särkyy
sydän murtuu

onhan silloin myös
liikaa armoa
sitä, joka vuotaa yli
ja peittää kaiken

onhan?

(Iiris)

Järkyttyneet opetuslapset

”… ja sanoi: `Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.´” (Matt. 18:3)

Opetuslapset olivat varmaan järkyttyneitä. He olivat tehneet vakavissaan mielestään asiallisen kysymyksen siitä, kuka ja miten voisi olla suurin taivasten valtakunnassa? Jeesus oli vinkannut pienen lapsen paikalle. Lapsen ikä on kreikankielen käyttämän sanan perusteella enintään 7 vuotta. Jeesus osoitti pientä lasta ja vastasi opetuslapsille: ellette tee suunnanmuutosta elämässänne, te ette ylipäätään pääse taivasten valtakuntaan.

Vastaus oli kaikkea muuta, mitä kysyjät olivat ajatelleet. He pystyivät vain tuijottamaan pikkuista lasta ja miettimään, miten he voisivat olla hänenlaisiaan. Mitä Jeesus tarkoitti tiukilla sanoillaan?

Hetkeä aikaisemmin hän oli käskenyt varoa fariseusten oppia (Matt. 16:6). Se tarkoitti, että tuli varoa omavoimaista ja itseriittoista hengellistä elämää. Sitten kohta hän osoitti lasta ja sanoi, että joka nöyrtyisi lapsen tasolle, hän olisi suurin Jumalan valtakunnassa.

Pieni lapsi ei pärjää yksin, vaan tarvitsee vanhempiensa tukea, rakkautta ja ohjausta. Lapsi on halukas ottamaan kaiken hyvän vastaan juuri siitä syystä, ettei hänen omavoimaisuuden illuusio ole vielä kehittynyt. Lapsi on huoleton, koska ”isi kyllä hoitaa”.

Niin kristitynkin on hyvä kasvaa monissa kovissa kouluissa tarvitsevaksi ja puutteelliseksi. Silloin hän voi vain katsoa Taivaallista Isäänsä ja pyytää Häneltä kaikkea, mitä hän elämäänsä kulloinkin tarvitsee. Jeesuksen sanojen mukaan se on nöyrtymisen koulu – itseriittoisuudesta on vaikeaa päästä eroon.

Lapsi osaa myös ottaa lahjan vastaan ja iloita siitä. Siitähän pelastuksessa on juuri kyse. Jumala tarjoaa meille ilmaista pelastusta, koska Hän itse on maksanut siitä suunnattoman suuren hinnan. Siinä missä aikuinen miettii mitä taka-ajatuksia lahjan antajalla on, lapsi osaa ottaa lahjan käyttöön.