Sana ja rukous 20.8.2026 (vko 34)

”Kuulkaa kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen, Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; Tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.” (Jes.55:1)

Kaikkivaltias Pyhä Jumala kiitos, että rakkaudessasi yksin armosta kutsut kaikkia janoavaisia elävän veden ääreen, jotta voisit vuodattaa virvoittavan vetesi heidän päälleen.

Kiitos, että siellä saa ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteestä ja jokainen, joka juo tätä vettä, jota Herra Jeesus Sinä annat, ei enää ikinä tunne janoa. 

Kiitos Jeesus, että kutsusi kuuluu työtätekeville ja monin eri tavoin raskautetuille sekä erityisesti heille täysin ilmaiseksi tulla, joilla ei ole enää yhtään mitään jäljellä sekä heille, joilla on murtunut mieli ja särkynyt sydän.

Kiitos ja ylistys Jeesuksen sanoista:”Joka janoaa, tulkoon ja ottakoon elämän vettä lahjaksi”, tämän lupauksen mukaan  Sinuun uskovilla on sisimmässään juokseva elävän veden virrat.

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Aamen.

M.E.

Sana ja rukous 8.8.2026 (vko 32)

”Minä olen köyhä ja avuton, Jumala, riennä
avukseni. Sinä olet minun apuni ja pelastajani,
Herra, älä viivy! (Ps.70:6)

”Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun
kallioni. Älä ole vaiti, kun puhun sinulle!
Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.”
(Ps.28:1)

”Ojenna korkeudesta kätesi ja auta minut
turvaan, pelasta syvistä vesistä! Pelasta
muukalaisten käsistä.” (Ps.144:7)

”Minä korotan ääneni ja huudan Herraa,
minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta
armoa. Minä vuodatan hänen eteensä
(Ps.142:2-3)

”Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin,
kaiken päivää huudan sinua, Herra, ja
ojennan käsiäni sinua kohti.” (Ps.88:10)

”Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin
sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle
pyhä pelko nimeäsi kohtaan.” (Ps.86:11)

”Hän huutaa minua avuksensa, ja minä
vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä,
kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan
hänet ja saatan hänet kunniaan.” (Ps.91:15)

Jeesuksen nimessä. Aamen

M.E.

Tule ulos

On maa, johon päivän säde ei yllä,
on yö, jota aamu ei tavoita.
On hiljaisuus niin raskas siellä,
että sydänkin unohtaa lyödä.

Siellä makasi toivo,
kiveen ja pimeään kätkettynä,
Neljän päivän synkkä tuuli
oli haudan ylle hylättynä.

Mutta Rakkaus
ei tunne myöhäistä.
Hän seisoi haudan suulla.

”Lasarus…”

Ja nimi kulki
kiven läpi.

Mullan läpi.

Kuoleman läpi.

”…tule ulos.”

Maa avasi sylinsä syvän
ja kuolema päästi otteensa.
Liinavaatteet kirposivat
kuin murtuneet kahleet vankinsa.

Sillä ei ole kuilua niin pohjatonta,
ettei Hänen äänensä sinne kantaisi.
Ei sydäntä niin toivotonta,
ettei sama kutsu
sitä sykkimästä estäisi.

Ei niin kadonnutta ihmistä,
ettei Kristus nimeltä kutsuisi
ja häntä syvyyksistä löytäisi.

R.M.