Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.
Miika 6:8
AJANKOHTAISTA
Kangastie 8, Saarijärvi
Katso kaikki tapahtumat tästä
Sana ja rukous 30.6.2026 (vko 27)
”Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat,
kuinka kauan kätket minulta kasvosi?”
Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia
sielussani, päivät päästään murhetta
sydämessäni?
Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä
minua vastaan?” (Ps.13:2-3)
”Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä
kiivastuksessasi minua kurita.” (Ps.6:2)
”Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä
vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun
apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää,
pelastukseni Jumala.” (Ps.27:9)
”Herra, armahda minua, sillä minä olen
näännyksissä;paranna minut, Herra, sillä
minun luuni ovat peljästyneet ja minun
sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra,
kuinka kauan.” (Ps.6:3-4)
”Nouse, älä iäksi hylkää. Miksi peität kasvosi,
unhotat kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun,
meidän ruumiimme painunut maahan.
(Ps.44:24-26)
”Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja
huudan; minä korotan ääneni Jumalan
puoleen, että hän minua kuulisi.
Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa;
minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy;
minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.”
(Ps.77:2-3)
”Käänny minun puoleeni, ole minulle
armollinen, anna voimasi palvelijallesi,
auta palvelijatteresi poikaa. Tee merkki
minulle, minun hyväkseni. Häpeäksensä
minun vihaajani nähkööt, että sinä, Herra,
minua autat ja lohdutat.” (Ps.86:16-17)
”Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin
ja öin minä huudan sinun edessäsi. Salli
minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen,
kallista korvasi minun huutoni puoleen, sillä
minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen…”
(Ps.88:2-4)
Aamen.
M.E.
Sana ja rukous 26.6.2026 (vko 26)
”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.” (Ps.25:4)
Herra Jeesus katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi oman uhrikuolemasi ja sovintoveresi tähden, kun minä kaikesta sydämestäni haluan turvautua Sinuun Vapahtajanani. (Ps.25:18)
Herra Jeesus kiitos, että tiedät ja tunnet neuvottomuuteni tässä elämän tilanteessani, kun itse en osaa ollenkaan navigoida eteenpäin, mutta nöyrästi pyydän vielä, vapahda minut ahdistuksesta ja ole minulle armollinen. (Ps.26:11)
Herra Jeesus anon, neuvothan minulle Sinun tasaisen tiesi, jotta minä voisin vaeltaa Sinun totuudessasi ja, että pyhässä pelossa nimeäsi kunnioittaisin. (Ps.86:11)
Herra Jeesus, opethan minulle myös Sinun käskyjesi noudattamisen polun niin, että jopa voisin juosta siinä ja seuraisin sitä noudattaen aina loppuun asti. (Ps.119:32-33)
Herra Jeesus vetoan iankaikkisen rakkautesi tähden yksin armoosi turvaten, opeta meidät kaikki seuraajasi tekemään sitä, mikä on Sinulle kelvollista ja Sinun hyvä Pyhä Henkesi johtamaan eteenpäin tasaista maata, jolta ei kukaan voi eksyä. (Ps.143:10)
Herramme Jeesuksen Kristuksen Vapahtajamme voimallisessa nimessä.
Aamen.
M.E.
Rakkaus, joka kantaa kaiken
Tällä kertaa ajattelen miten Paavali kuvaa Kristuksen rakkautta kirjeessään efesolaisille. Paavali antaa ymmärtää, että me voimme saada enemmän Jumalan täyteyttä ja kertoo sitten tien siihen: se on Kristuksen rakkauden ymmärtäminen.
Kaiken teologian ja hengellisen tiedon yläpuolella on se muuttumaton, ihana tosiasia, että Kristus rakastaa sinua ja minua. Hän on osoittanut rakkautensa suuruuden kuolemalla puolestamme.
Tänään hän Heprealaiskirjeen mukaan rukoilee meidän puolestamme. Vaikka Saatana seuloisi meitä, kuten Pietaria aikanaan, Jeesuksen rukoukset ovat sitä vahvempia. Hän vetää meitä rakkaudessaan jatkuvasti armonsa ja anteeksiantamuksensa piiriin ja jakaa meille sitä Elämää, jota meiltä itseltämme puuttuu.
Kun meillä on hengellinen nälkä, Kristuksemme kutsuu meitä ruokailemaan kanssaan. Hän ravitsee meitä Sanallaan ja Hengellään. Kun meillä on jano, saamme nääntyvinä kutsua Vapahtajaamme antamaan meille elävää vettä.
Vapahtajamme rakastaa meitä silloinkin, kun emme näe elämässämme muuta kuin epäonnistumisia ja rauniokasoja. Kun me eksyneinä kuulemme hänen lempeän äänensä kukkulan takaa, ymmärrämme hänen rakkautensa äärettömyyden. Se ei lopu koskaan. Varmuus Jeesuksen rakkaudesta juuri meitä kohtaan antaa meille kestävän toivon ja levon, myös taisteluidemme keskellä. Ymmärrämme, että hän on rakkautensa tähden aina meidän kanssamme.
Sieluni rakkain
En rakenna elämääni valmiiseen paikkaan,
mutta Sinä johdat minua päivästä toiseen,
kuin kirkas valo pimeän keskellä.
Kun matka vie kauas ja tutut äänet vaimenevat,
Sinä jäät luokseni.
Et vain sanoina, et vain lupauksina,
vaan uskollisina tekoina.
Minun väsymykseni päivinä Sinä kannat.
Ja kun voimani horjuvat, Sinä olet siinä,
lujana kuin kallio, jota mikään myrsky ei murra.
Arjen askareissa, raskaiden päivien keskellä
Sinä kuljet rinnallani, ja sydämeni löytää levon Sinussa.
Tämä on kertomus rakkaudestasi:
siitä, miten Sinä et koskaan luovuta.
Minä näen Sinun kätesi kaiken sen yllä, minkä läpi olet minua kantanut.
Näen Vapahtajan, joka suojelee kuin vahva muuri, joka ei väisty.
Näen Rakkauden, joka ei väsy, ei taivu, ei jätä.
Eikä minun heikkouteni ole este Sinulle,
vaan rakkaudestasi tulee voima,
joka kantaa jokaisen taakan,
vie läpi vaikeiden päivien ja herättää uuteen aamuun.
Ja joka aamu huomaan jälleen,
Sinä olet yhä vierelläni,
yhä minua rakastaen.
Kun kaikki muu katoaa,
Sinä jäät.
Heikkous ei ole romahdus, vaan kohtaamispaikka
”Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. – Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.’” (2. Kor. 12:9-10)
Minusta tuntuu siltä, että Paavali ilmaisee tässä niin syvän ihmisen ja Jumalan vuorovaikutukseen ja roolitukseen liittyvän periaatteen, että emme pääse sen ytimeen kuin niiden kokemusten myötä, joita emme haluaisi elämäämme. Miksi Jumala sallii sen ja sen asian meidän kohdallamme?
Miksi hän ei suostu vastaamaan itkuisiin rukouksiimme, vaan antaa meidän uupua ja välillä jopa katketa?
Paavalin mukaan katkeamisessa ei pudota pimeään, pohjattomaan kuiluun, vaan armollisen Kristuksen käsivarsille – sinä-minä-yhteyteen, jossa juuri minun heikkouteni avaa Jumalalle mahdollisuuden antaa uuden voiman käyttööni. Tai paremminkin hän voi valjastaa neuvottoman ihmisen omaan käyttöönsä aivan uudella tavalla ja antaa hänen elämäänsä kokemuksen merkityksellisyydestä ja jollekin kuulumisesta olemattomuuden kauhun sijaan.
Ehkäpä Jumala siis tietää, mitä hän tekee meidän elämässämme? Ehkä hän on kartalla paremmin kuin voisimme edes uneksia? Ja mitä parempaa me voisimme rukoilla tämän Kaikkitietävän edessä kuin pyytää: ”Ota sinä nämä pienet kätöset ja jalat, ota koko elämäni kaikkine arjen ja juhlan mausteineen ja tee siitä sinun ja minun näköinen erityinen seikkailu vailla vertaa”?
Jos Paavali on teologiassaan oikeassa ja Kristuksen voiman kohtaa juuri suurimman ahdistuksen ja heikkouden kaivonpohjalla, voimme olla varmoja siitä, että elämäämme tulee mahtumaan nyt ja jatkossa vaikeuksia ja vuoria, joita emme osaa ylittää. Samoin voimme olla varmoja siitä, että Jumala rakastaa meitä ja että jokaista elämämme notkahdusta ja epätoivon rääkäisyä kohden on olemassa taivaasta lähtöisin olevaa ja määrältään loputonta voimaa.
Sana ja rukous 14.6.2026 (vko 24)
”Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksena Herran eteen.
Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni.
Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneillä sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kivun kuin ruoho.
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.”
(Ps.102:1-5,8,10-13)
Aamen.
M.E.
