Suositeltu

AJANKOHTAISTA

Tulevia tapahtumia

la 23.9. klo 13-16 Sielunhoidon iltapäivä, seurakuntakeskus, Itäpuisto 14, Pori: Jaakko Pirttiaho
su 24.9. klo 18 Sadonkorjuun majataloilta, seurakuntakeskus, Suonenjoki: Eija Porspakka

KATSO TARKEMMAT TIEDOT JA KAIKKI TULEVAT TAPAHTUMAT

Kutsumme sinua työtoveruuteemme lähettäjänä, rukoilijana ja tukijana

Molemmilla työntekijöillämme (Jaakko ja Eija) on oma lähettäjäpiirinsä. Lähettäjänä kuljet hänen rinnalla ennenkaikkea rukoilemalla hänen puolestaan ja mahdollisuuksiesi mukaan tukemalla häntä taloudellisesti sen mukaan kuin koet hyväksi. Voit myös olla mukana kertoen työstämme muille tai kutsuen uusia lähettäjiä. Kaikki on vapaaehtoista.

Tilaa kuulumiskirje ja liity lähettäjäksi!

LUE LISÄÄ JA TILAA KIRJE TÄSTÄ

Voit tukea Jaakon ja Eijan työtä myös kerta- tai kuukausilahjoituksella:

Yksin armosta ry
Lahjoitustili: FI10 5105 0620 1407 34
Viitenumerot:
Jaakko Pirttiaho: 5500
Eija Porspakka: 5513

LAHJOITUSTIEDOT JA RAHANKERÄYSLUPA

Tai voit tukea työtämme liittymällä Yksin armosta ry:n kannattajajäseneksi.

LUE LISÄÄ KANNATTAJAJÄSENYYDESTÄ

Rukouskalenteri

Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Jeesus rukoilee puolestamme ja välittää rukouksemme Isälle. Pyhä Henki puolustaa, vahvistaa, auttaa ja puhuu meille rukouksessa. Tärkeintä on, että annat ajan sinun ja Jumalan vuoropuhelulle. Rohkaisemme sinua erikoisesti  kiittämään Jumalaa ja siunaamaan toisia rukouksessasi. Voit varata rukouskalenteristamme itsellesi ajan, jonka haluat viettää rukouksessa.

Uusia opetuksia

Jumalan palvelijan elämä ja kutsumus, Särkynyttä Jeesus ei hylkää ja Murtumisen kautta löysin armon lisätty Video-opetuksiin
Nojatuolikirkko YLE TV1 18.5.2023
Käännekohta Pisara, YLE TV1 25.2.2023
Armonkahvilan opetushetkiä Yksin armosta – YouTube -kanavallamme

Ahdistusten piirittämänä

“Siunattu olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa” (Ps.31:22).

Psalmissa 31 katselen miestä, joka oli jälleen elämänsä kanssa niin solmussa, ettei inhimillistä toivoa ollut lähellä eikä kaukana.

Hän käpertyi itseensä, näki syyllisyytensä ja avuttomuutensa korjata itsensä. Hän oli astia, joka on mennyt auttamattoman rikki.

Hänen sukelluksensa olivat joskus kauhistuttavan syviä ja pitkiä. Tunneihmisen vuoristoradan ääripäästä hän itkee, että jopa koko elämä kului pelkässä murheessa ja rukousta etäisesti muistuttavissa huokaisuissa.

Ahdingot tekivät tästä Raamatun yhdestä kirkkaimmista Jumalan rakastamasta miehestä nöyrän. Tahdon lujuus, kyky selvitä haasteista lahjojensa ja voimansa avulla sekä luottamus elämänhallintaan murenivat vuosi vuodelta.

Hämmästyttävää on Daavidin jopa lapsellinen ja kouristuksenomainen tarttuminen Jumalaan. Hän käyttää “turvautua” -sanaa yhä uudestaan. Turvautuminen on turvan hakemista. Se on itseään suuremman selän taakse lyyhistymistä. Hakeutumista Syliin, Jumalan tiukkaan otteeseen, jossa saa pudota, hukkua, kuolla ja samalla pysyä pinnalla, pelastua, elää.

Vastakohdat myrskyävät Daavidin raaka-avoimessa tekstissä. Hän koki olevansa piiritetyssä kaupungissa. Siis tuhovoimien saartamana. Muurit heikkenivät päivä päivältä ja puolustus alkoi menettää otettaan.

Äärimmäisessä kivussa Daavid löysi armon, joka oli puhtaasti ihmeellistä. Se oli jotain, mitä Daavid ei ansainnut. Se oli Rakkautta, joka luo rakastettunsa, pelastaa ilman laskelmointia, armahtaa yhtä valtavalla voimalla yhä uudelleen.

Mistä tiedämme tänään omissa piiritetyissä kaupungeissamme, että Jumala ei ole hylännyt meitä? Mistä tiedämme, että Hän yhä edelleen kuulee, välittää ja pelastaa?

Tässä kohtaa Daavid nielaisi. Niin minäkin. Nimittäin kun turvautuu toiseen, on pelastus puhtaasti sen varassa, jota hapuillaan. Se on pelottavaa, koska lopulta koko elämämme on Jumalan katseen varassa. Onko se edelleen kutsuva, rakastava ja apuun juokseva.

On. On. Vielä kerran: on! Siksi voimme aina, kaikissa tilanteissa, pinnalla ja syvyyksissä yhtyä Daavidin holvimaisen jykeviin lopetussanoihin: “Olkoon sydämenne rohkea ja olkaa lujat”.