Lisääntyvät armo ja rauha

”Lisääntyköön teille armo ja rauha Jumalan ja Jeesuksen, meidän Herramme, tuntemisessa.”  (2. Piet. 1:2)

Miten voimme kokea elämämme myrskyjenkin keskellä yhä lisääntyvässä määrin Jumalan armoa ja rauhaa?

Vastausta emme saa tuijottamalla itseämme. Emme omista armoa emmekä koe rauhaa sen vuoksi, että osaamme toimia oikein ja elää mallikkaan kristityn elämää. Tosin sekin on tärkeää.

Armo ja rauha lisääntyvät siinä ja vain siinä suhteessa, kun alamme tuntemaan sydämen tasolla Vapahtajaamme. Siinä tuntemisessa ymmärrämme, mitä Hän on tehnyt meidän puolestamme ja mitä Hän kokee meitä kohtaan tänään. Ydinasiana on myös käsitys siitä, mihin suurenmoiseen asemaan meidät on nostettu yhdessä Kristuksen kanssa.

Armo ei voi lisääntyä enää Jumalan sydämellä, sillä Jumala on jo osoittanut suurinta mahdollista armoaan ja rakkauttaan meitä kohtaan uhratessaan Poikansa ristillä meidän syntiemme tähden 2000 vuotta sitten. Mutta me ymmärrämme tuon käsittämättömän armon syvyyksiä vasta, kun opimme tuntemaan Jeesusta – kun kuulemme evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.

Rauha taas on suoraan sidottu siihen, ymmärrämmekö me armoa. Jos tunnemme Kristuksen armon syvyydet, se rauhoittaa vuorenvarmasti rauhattomat sydämemme. Ymmärrämme Jeesuksen tuntemisen kautta, että armo riittää meille oikeasti ja todella – se tuo tullessaan yhä lisääntyvän rauhan.

Jumala haluaa välittää sinulle näitä kahta kristitylle elintärkeää asiaa. Hän haluaa osoittaa sinulle Poikaansa ja Häneen tutustumalla saat sukeltaa armon ja rauhan syvyyksiin.

Nääntyneet ihmiset

”Kun hän näki kansanjoukot, hänen tuli sääli, sillä ihmiset olivat nääntyneitä ja hylättyjä kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” (Matt. 9:36)

Jeesuksen aikana oli ainakin useimmissa kylissä ja kaupungeissa synagagot, joissa pidettiin esillä Jumalan sanaa. Ja kansan keskuudessa toimi varsinkin farisealaisesta puolueesta ihmisiä, jotka suorittivat opetustointa – opetusta ei siis puuttunut.

Mutta Jeesus näki tilanteen eri tavalla. Hän huomasi, että vallitseva Jumalan Sanan opetus ei tavoittanut kansanjoukkoja. Valtaosa ihmisistä jäi yhteyden ulkopuolelle. He olivat kaikesta tarjonnasta huolimatta nääntyneitä ja hylättyjä.

Eikö tilanne ole tänäänkin ainakin jollakin tavalla samanoloinen? Me pidämme kyllä seurakuntina ja järjestöinä Jumalan Sanaa esillä mutta samaan aikaan seiniemme ulkopuolella on nääntynyt ja hylätty, suuri ihmisjoukko.

Jeesus käski rukoilla työmiehiä. Kyllä Hänen aikaan opettajia oli mutta Hän tarkoitti sellaisia miehiä ja naisia, jotka osaisivat tuoda Jumalan tavallisten ihmisten tasolle.

Jos julistamamme sanoma ei tavoita tavallisen, väsyneen ja ahdistuneen ihmisen sydäntä, olemme epäonnistuneet. Jos emme pysty tavoittamaan ihmisten hätää ja kamppailuja omakohtaisesti, emme ole valmiita auttamaan. Ja jotta osaisimme välittää Jumalaa toisille, meidän täytyy nähdä itse olevamme heidän kanssaan samalla tasolla.

Vasta samalta tasolta toisten kanssa voimme opettaa Jumalasta myötunnon ja rakkauden äänellä. Ja se saa ihmiset tulemaan esiin piiloistaan.

Vapahtaja odottaa ovella

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:20)

Vapahtaja Jeesus Kristus rakastaa meitä ja haluaa päästä yhteyteen kanssamme. Hän odottaa sydämemme ovella ja hellästi kutsuu meitä avaamaan oven. Hän ei painosta eikä pakota.

Kristinusko on Jeesukselle sydämen ovien avaamista. Se on Hänen aloitteeseensa vastaamista. Se on henkilökohtainen suhde Häneen.

Voimme pelätä, että sydämemme on liian likainen ja epäjärjestyksessä – mitä Jeesus ajattelisi, jos uskaltaisimme päästää hänet kynnyksen yli? Mutta Hän näyttää lävistetyt kätensä ja vakuuttaa anteeksiantamuksensa olevan aina suurempaa kuin meidän syntimme.

Ja kun Hän asuu sydämessämme, Hän jakaa kaiken rakkautensa, armonsa, anteeksiantamuksensa ja hyvyytensä kanssamme. Samoin Hän ottaa meidän epäuskomme, itsekkyytemme ja syntimme itselleen.

Entä jos sydämemme huone likaantuu uudelleen, kun Jeesus on jo siellä? Ei hätää, Jeesuksella on siivousmoppi kädessä ja Hän ottaa meidät vastuulleen. Anteeksiantamus on Hänessä kuin jatkuva lähde, joka on epäonnistumisiamme suurempi.

Ateriayhteys on jakamisen ja levollisen ystävyyden osoitus. Juuri sen vuoksi Hän kolkuttaa ovellamme – antaakseen meille Elämän.

Tule, Herra Jeesus.

Onhan?

Joskus vaan 
kaikkea on liikaa

liikaa historiaa
liikaa nykyisyyttä
liikaa ääniä
liikaa pelkoja
liikaa sitä mitä
pitäisi jaksaa

ja kun kaiken sen 
alle murskaantuu
mieli särkyy
sydän murtuu

onhan silloin myös
liikaa armoa
sitä, joka vuotaa yli
ja peittää kaiken

onhan?

(Iiris)