Suositellut

AJANKOHTAISTA

TULEVIA TAPAHTUMIA

Pe 30.9. klo 18 Se löytyi Majatalo Pirkkalan kirkolla
Ma 3.10. klo 18 Raamattuopetus: 3. Mooseksen kirja, Kalevan kirkko, Tampereen raamattukoulu
La 8.10. klo 16 Se löytyi -yleisötilaisuus FolkiaCenter (Esplandi 61), Hanko
Su 9.10. klo 12 Yhteisjumalanpalvelus, FolkiaCenter (Esplandi 61), Hanko
Ma 10.10. klo 18 ” Kaikki alkaa rakkaudesta” Toivon ilta Ylöjärven seurakuntakeskuksella.
Pe 25.-su 27.11. Viikonloppu särkyneille Oronmyllyllä, ilm. viimeistään 11.11.2022
TV7 Evankeliumi särkyneelle:
su 9.10. klo 11.00
Katso kaikki tapahtumatiedot

UUSIA OPETUKSIA

Älä ole kaukana Jumala!, Isä armahtavi lastaan, Miksi Jumala kätkee itsensä? ja Johdatuksen näkee jälkeenpäin lisätty Video-opetuksiin.
Armonkahvilan opetushetkiä Yksin armosta – YouTube -kanavallamme

UUTUUSKIRJA

JAAKON PSALMIT
”Psalmeissa synkät näkymät vaihtuvat usein iloksi ja kiitokseksi. Haluan näillä teksteillä välittää lukijalle tuota toisen maailman ääntä, jossa soi toivo.”
Jaakon esittelyvideo kirjasta
 
Katso tarkemmat tiedot kirjasta ja tilaa tästä!

Muistatko?

Muistatko Jumala,
kun nostit minut
reppuselkääsi?

Miten paljon luotinkaan
kantavaan voimaasi,
hellään otteeseesi.

Muistatko, kun pyysin
sinulta mansikoita?
Keräsit niitä.

Suojasit sateelta.
Ja kun minuun sattui,
puhalsit haavoihini.

Muistatko myös sen,
kun huusin, ettet antaisi
turvaköyden katketa
ja se repesi?

Kun rukoilin,
että vapauttaisit kuolemasta,
mutta vapautitkin elämästä.

Muistatko, kun arasti
sopersin:
”Tapahtukoon tahtosi”
ja sinun tahtosi
olikin pahin painajaiseni.

Muistatko kaiken tämän?

Pelkäänpä Jumala,
että on liian myöhäistä luottaa.

Pelkäänpä myös,
että on liian aikaista olla
luottamatta.

(Iiris)

Huomio!

”… äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt” (Ps. 103: 2).

Voiko Jeesuksen unohtaa? Voiko Kristitty unohtaa elämän lähteensä, ensimmäisten aikojen kyyneleet, jotka valuivat löydettynä olemisen iloista kasvoista, kaikki ne ihmeet, joilla Jumala on yhä uudelleen avannut tien läpi mahdottomuuksien?

Kyllä voi. Tänään juuri makasin sohvalla, en ilon kyynelten, vaan kivun kyynelten peittämänä, kiristysvanne rinnan ympärillä ja varmana siitä, että olen unohdettu ja liian kauaksi kadonnut.

Kaiken keskeltä pieni hiljainen muistutus ravisti pienellä tönäisyllään kuin Richterin asteikot ylittävä maanjäristys: ”Muistatko vielä minut?”

Tottakai muistan. Muistan historiallisen Jeesuksen, Raamatun Jeesuksen, kirkon ja oman uskontunnustuksen Jeesuksen, mutta kysymys olikin toinen. Muistanko elävän ja juuri minua rakastavan, minuun jo ensipäivästä sitoutuneen Jeesuksen?

Tunnustan: minulla unohtaminen onnistuu ihan joka päivä. Se käy aivan luonnollisen ponnistelematta.

Mutta muistaminen, se onkin toinen juttu. Se vaatii yliluonnollisen kosketuksen. Ihmeen, joka toteutuessaan ylläpitää suhdetta, jonka toinen jalka on tukevasti synnin soisessa maaperässä, toinen epäuskon pilvien toisella puolella, kosmoksen suurimman persoonan valtaistuimen kynnyskaiteessa.

Jeesus, minä tarvitsen sinua. Me tarvitsemme sinua. Luo muistamisen ihme jälleen tänään.

Anna meissä tapahtua se luomisen ihme, että Sinun lupauksesi muuttavat sisimpäämme kuin keväiset muuttolinnut ja rakentavat meihin pesänsä niin korkealle, ettei sinne näkyvän tai näkymättömän käsi enää ylety.