Sana ja rukous 17.10.2026 (vko 42)

”Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni. Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkiskelevat sinun puhettasi.” Ps.119:147-148

Herra Jeesus yksin armoosi, laupeutesi ja lempeään rakkautesi turvaten aamulla käännyn kasvojesi puoleen ja vuodatan rukoukseni eteesi.

Sinua minä huutaen rukoilen avukseni jo varhain ja sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kun toivoni on Sinun Sanasi lupauksien varassa.

Herra Jeesus yön tultua olen yhä valveilla ja silmäni tutkiskelevat puhettasi sekä tuon Sinulle uhrin odottaen pyytämääni vastaustasi.

Yön hetkinä vuoteessa levätessäni olet mielessäni sekä ajattelen Sinua muistaen, että olet apuni ja minä saan riemuita siipiesi suojassa, koska olet pelastukseni sekä kunniani ja Pyhä Henki on puolustajani.

Kaikkivaltias Pyhä Jumala kiitos ja ylistys, että kaikki kansa saa uutta toivoa silloin, kun luottaen turvaa ja vuodattaa eteesi sydämensä sekä kaiken, mikä painaa ja tekee kahden maan kansalaisille vaelluksen vaivaiseksi.

Jeesuksen nimessä. Aamen.

M.E.

Rakkaus, joka kutsuu ja kantaa

Paavali kuvaa kirjeessään efesolaisille Kristuksen rakkautta. Paavali antaa ymmärtää, että me voimme saada enemmän Jumalan täyteyttä ja kertoo sitten tien siihen: se on Kristuksen rakkauden ymmärtäminen.

Kaiken teologian ja hengellisen tiedon yläpuolella on se muuttumaton, ihana tosiasia, että Kristus rakastaa sinua ja minua. Hän on osoittanut rakkautensa suuruuden kuolemalla puolestamme.

Tänään hän Heprealaiskirjeen mukaan rukoilee meidän puolestamme. Vaikka Saatana seuloisi meitä, kuten Pietaria aikanaan, Jeesuksen rukoukset ovat sitä vahvempia. Hän vetää meitä rakkaudessaan jatkuvasti armonsa ja anteeksiantamuksensa piiriin ja jakaa meille sitä Elämää, jota meiltä itseltämme puuttuu.

Kun meillä on hengellinen nälkä, Kristuksemme kutsuu meitä ruokailemaan kanssaan. Hän ravitsee meitä Sanallaan ja Hengellään. Kun meillä on jano, saamme nääntyvinä kutsua Vapahtajaamme antamaan meille elävää vettä.

Vapahtajamme rakastaa meitä silloinkin, kun emme näe elämässämme muuta kuin epäonnistumisia ja rauniokasoja. Kun me eksyneinä kuulemme hänen lempeän äänensä kukkulan takaa, ymmärrämme hänen rakkautensa äärettömyyden. Se ei lopu koskaan.

Varmuus Jeesuksen rakkaudesta juuri meitä kohtaan antaa meille kestävän toivon ja levon, myös taisteluidemme keskellä. Ymmärrämme, että hän on rakkautensa tähden aina meidän kanssamme.

Sana ja rukous 11.10.2026 (vko 41)

Psalmi 28: Herra, älä vaikene

Daavidin psalmi.

Herra, sinua minä huudan,
sinä olet minun kallioni.
Älä ole vaiti, kun puhun sinulle!
Jos sinä et vastaa,
olen kuoleman oma.
Kuule minun rukoukseni,
kun huudan sinua avuksi
ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.

Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa,
älä väärintekijöiden mukana.
He puhuvat kyllä sopuisasti
mutta hautovat mielessään pahaa.
Anna heille heidän tekojensa mukaan,
heidän pahojen töittensä mukaan!
Vaadi heidät tilille rikkomuksistaan,
maksa heille heidän tekojensa palkka!
Herran teoista he eivät välitä,
eivät he tarkkaa hänen kättensä töitä.
Siksi hän tuhoaa heidät,
ei hän enää heitä nosta.

Kiitetty olkoon Herra!
Hän on kuullut avunpyyntöni.
Herra on minun voimani ja kilpeni,
häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee,
minä laulan ja ylistän Herraa.

Herra on kansansa voima,
voideltunsa apu ja turva.
Pelasta kansasi ja siunaa omiasi,
kaitse ja kanna heitä
nyt ja aina.

Jordanin tällä puolen

Kuinka monta, Herra?

Kuinka monta erämaata
on minun vielä kuljettava,
ennen kuin jalkani saavat astua
sille maalle, jonka olet minulle luvannut?

Suljettujen ovien edessä rukoilen,
ymmärtämättä.
Vasta myöhemmin saan nähdä:
pyysin siunaamaan tietä,
jolta tahdoit minut pois.

Erämaa ympärilläni
hiljenee hetkeksi.
En tiedä, mitä odottaa,
mutta ehkä en olekaan eksynyt.
Ehkä johdatuksesi
ei näytäkään tietä eteeni,
vaan sulkee tien takanani.

Askel askeleelta lähestyn.
Luvattu maani piirtyy horisonttiin,
ja näen vain sen verran,
että paluu käy mahdottomaksi.

Vielä seison Jordanin tällä puolen.
Vielä en tiedä, kuinka sen ylitän.
Mutta käsi kädessä Paimenen kanssa
katson maata, joka minua odottaa

Yksin armosta -yhdistys tänään 4 vuotta!

Neljä vuotta sitten lähdimme liikkeelle pienin askelin, mutta suuren Jumalaan luottaen. Ja samoin olemme kulkeneet kaikki nämä vuodet.

Matkaan on mahtunut kyyneliä, rukouksia, haasteita, monenlaisia tilanteita, ilonkin hetkiä, mutta kaikissa niissä olemme saaneet huomata, ettemme ole kulkeneet yksin. Ja Jumala on kantanut silloin, kun omat voimat ovat olleet vähissä.

Tänään saamme vaikeista vuosista huolimatta pysähtyä kiitollisina katsomaan taaksepäin ja todeta: Jumala on ollut kanssamme ja johdattanut meitä. 🙏❤️

Suuri ja lämmin kiitos jokaiselle, joka on ollut mukana tällä matkalla – seurannut julkaisujamme, rohkaissut, tukenut rukouksin sekä taloudellisesti. Te olette tärkeä osa Yksin armosta -matkaa. Ilman teitä emme yhdistyksenä olisi tällä matkalla. 🙏❤️

Jaskan ja koko hallituksen sydämessä on edelleen sama rukous: että saisimme palvella ja kulkea teidän rinnalla niin pitkään kuin Herra suo. 🙏🙏🙏🙏🙏

Yksin armosta. Yhdessä eteenpäin. ❤️🙏

”Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” Jes. 46:4

Siunausta sinulle toivottaa Yksin armosta -tiimi: Jaska, Mia, Mirja, Virpi ja Aimo

Kivi, joka kestää

”Jeesus sanoi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ’Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi. Herralta tämä on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’?” (Matt. 21:42)

Hylätä-sana tarkoittaa, että jotakin on testattu ja todettu kelvottomaksi. Jeesuksen ajan hengellinen johtajisto totesi siis hänen olevan kelvoton Jumalan lähettämäksi välikappaleeksi, oveksi pelastukseen.

Tähän liittyen Pietari kehottaa meitä kirjeessään (1. Piet. 2:4) tulemaan juuri tämän Jeesuksen luo – elävän kiven luo – joka kestää meidän testauksemme ja osoittautuu riittävän vahvaksi ottamaan kantaakseen koko meidän elämämme.

Ajattele, että Jeesus on kuin kivi hyllyvän suon keskellä: hänen päälleen voimme astua koko painollamme ja luottaa siihen, että hän ei petä altamme. Saamme siis laittaa koko toivomme Jeesuksen varaan. Se luottamus ei voi jättää meitä tyhjän päälle!