Salatut synnit ovat raskas paino

”Sillä syntieni taakka on kohonnut yli pääni. Kuin raskas kuorma se painaa minua yli voimieni.” (Ps. 38:5)

Älä uskoo petusta, jonka mukaan kristitty ei tee enää syntiä. Kristitty on yhtä aikaa syntinen ja pyhä – itsessään hän on vajavainen, heikko ja syntinen, Kristuksessa hän on täydellinen ja pyhä.

Daavid koki elämässään synnin raskasta painoa. Hän kirjoitti kokemuksiaan sellaisen synnin painosta, jota ei oltu viety Jumalan eteen ilman selittelyjä.

Me monet koemme häpeää syntisyytemme tähden. Haluamme vaieta synneistämme ja mennä piiloon, koska emme voi uskoa, että meitä voitaisiin armahtaa. Piiloissamme yritämme parantaa itseämme vain huomataksemme, että synnin kierre pahenee.

Salatut synnit johtuvat juuri häpeästä. Ehkä olemme joskus yrittäneet kertoa ongelmistamme jollekin ystävällemme mutta joutuneet huomaamaan, että myötäelämisen ja avun sijaan olemme saaneet tuomitsevia katseita ja asenteita?

Salatut synnit elämässämme ovat niistä lankeamisia ja ongelmia, joista emme uskalla kertoa kenellekään, emme edes Jumalalle. Ne muodostuvat aikaa myöten aina raskaammaksi painoksi yllemme ja jossain vaiheessa ne kuluttavat kaikki voimamme.

Jeesus Kristus kutsuu meitä tänäänkin Hänen valkeuteensa. Hän pyytää meitä ulos häpeän ja epäonnistumisten täyttämästä elämästä ja tahtoo lahjoittaa meille varman ja kattavan anteeksiantamuksen ja armon. Hän ei pyydä meitä korjaamaan itse elämäämme, koska tietää, ettemme siihen kykene.

Syntien paino on meille liian raskas kantaa. Juuri sen painon Vapahtajamme tahtoo ottaa harteiltamme ja lahjoittaa meille vapauden. Miten se voi tapahtua? Se toimii siellä, missä syntinen ihminen uskaltautuu kertomaan Jeesukselle kaiken sen, mitä haluaisi piilotella.

Ehkä olet mielestäsi langennut jo liian monta kertaa? Tai ehkä olet langennut liian pahasti? Ehkä ajattelet, ettet pysty enää kohtamaan Jeesusta häpeäisi tähden? Mutta tiedätkö mitä? Juuri sinua Hän rakastaa ja juuri sinun syntisi Hän haluaa antaa anteeksi, tänään!

Usko ilman tekoja?

”Tahdotko tietää, sinä turhanpäiväinen ihminen, että usko ilman tekoja on hyödytön” (Jaak. 2: 20).

Voiko usko yksin pelastaa? Eikö uskossamme kuulu kuitenkin Jaakobin kirjeen mukaisesti näkyä myös toisille tekemämme hyvät teot? Pelastummeko siis kuitenkin uskon ja hyvien tekojemme yhteisvaikutuksesta?

Yksi hyvä teko riittää kaikille maailman ihmisille. Ja se teko ei ole meidän tekemämme, vaan Jeesuksen Kristuksen. Usko ottaa vastaan tämän hyvän teon – sijaiskuoleman – ja siinä on pelastus Jumalan vihasta ja kadotustuomiosta.

Miksi sitten Jaakob kirjoittaa, että usko ilman tekoja on kuollut? Onko hän väärässä? Ei, vaan luottamus Jeesukseen synnyttää hyviä tekoja toisille. Hyvät teot eivät pelasta eikä niillä luoda suhdetta Jeesukseen, mutta ne ovat seurausta Jumalan lahjan vastaanottamisesta.

Ongelmana taitaa usein olla se, että me niin mielellämme laskisimme omia näkyviä tekojamme ja siten olisimme ansaitsemassa Jumalan armoa? Meidän on vaikeaa luottaa siihen, että armo saisi meissä aikaan sitä hyvää, jota Jumala tahtoisi meidän osoittavan toisille.

Hyvien tekojen ehdoton tarpeellisuus on totta siksi, että elämme keskellä kärsivää maailmaa. Kohtaamme joka päivä ihmisiä, jotka tarvitsisivat kuuntelijaa, auttajaa, vierellä kulkijaa. Samoin me itsekin tarvitsemme alinomaa toisten apua.

Kristus tahtoo ojentaa kätensä kärsivien ihmisten puoleen. Hänen välikappaleinaan ovat ne sydämet, jotka ovat saaneet paljon anteeksi ja jotka ovat saaneet kokea ehdottoman armahduksen. Vain paljon saadessaan voi antaa paljon.  Teot seuraavat uskoa aina siellä missä syntinen ihminen saa kohdata rakastavan Kristuksen.

Minä olen, sinä sanoit

Minä olen ja tahdon,
että sinä olet.

Niin tuli vähitellen
näkymättömästä näkyvä,
olemattomasta oleva.

Ensin sinulle,
joka olit nähnyt minut jo idullani.

Sinulle, jolla oli
eri käsikirjoitus
kuin se näytelmä, joka vei
valeohjaajan raateleviin kynsiin.

Aamu aamulta,
rukous rukoukselta
katsoin kuvastimeen,
silmästä silmään miestä,
jonka vältteli katsetta,
häpeän ruoskaa.

Vaikea oli luottaa rakkauteen.

Hellästi silitit ääriviivoja
että ne vahvistuisivat,
piirtyisi se,
jonka sinä olit tahtonut.

Vain Minä olen
voi kutsua
näkymättömät,
olemattomat,
arvottomat,
armottomat.

Itselleen,
itselleen,
muille.

Yksin armosta.

(Mika)

Sinä olet Minun lampaani

Psalmi 23 Jeesuksen silmin.

Minä olen sinun Hyvä Paimenesi. Minä ravitsen sinut päivä kerrallaan ja sen vuoksi sinulta ei tule puuttumaan mitään, mitä todella tarvitset.

Minä tiedän harhailusi ja eksymisesi ja haen sinut takaisin vihreille niityille lepäämään. Siellä sinun on jälleen hyvä olla minun hoidettavanani. Minä lupaan myös tarjota sinulle myrskyjen uuvuttamalle tyynten vetten rauhaa. Saat juoda pelastukseni lähteestä janosi sammuksiin.

Minä virvoitan sielusi jakamalla sitä elämää, jota Minulla on ja jota sinä tarvitset. Voit olla varma, että johdatan sinua oman nimeni ja kunniani tähden oikeita ja vanhurskaita teitä pitkin.

Sinun ei tarvitse milloinkaan pelätä. Ei silloinkaan, kun käsi kädessäni kuljet läpi sallimiani särkymisen ja kuoleman kouluja; Minä olen aina kanssasi. Minun otteeni sinusta on riittävän vahva ja sauvallani suojaan sinua kaikilta vihollisiltasi.

On tuleva hetkiä, jolloin luulet vaikeuksien voittavan sinut. Tiedä, että juuri silloin Minä kykenen osoittamaan suunnattoman voimani keskellä sinun heikouttasi ja saat aterioida kanssani pyörremyrskyn ytimessä. Minä vuodatan sinuun Henkeäni ja sinä saat kokea myös ylitulvivaa iloa.

Elämäsi päivät tulevat olemaan moninaiset ja monet niistä haluaisit jättää kokematta. Mutta muista, että hellä rakkauteni ja järkkymätön armoni kannattelevat sinua kaikissa vaiheissasi. Saat olla aina kanssani, en koskaan jätä sinua. En koskaan.