Levon lahja

Koitti kuudes päivä.

Maa hengitti perustuksistaan asti,
vuoret seisoivat jylhinä vartiossa,
vedet lepäsivät kuin unessa
ja puut notkuivat hedelmissään.
Kaikki oli kuin lahjaa,
jota kukaan ei ollut vielä pyytänyt.
Kaikki oli valmista ihmistä varten.

Hiljaisuus odotti Hänen sanaansa.

Niin Jumala muovasi ihmisen
omaksi kuvakseen
siitä maan tomusta, jonka oli tehnyt,
ja henkäyksellään sytytti elämän.
Ja ihminen avasi silmänsä maailmaan.

Ihmistä ei luotu
keskelle keskeneräisyyttä,
ei keskelle puutetta,
ei keskelle kiirettä.
Ihminen astui maailmaan,
joka oli täynnä Jumalan hyvyyttä.
Ennen ensimmäistä ihmisen työtä,
Jumalan työ oli valmis,
eikä ihmisen ensimmäinen täysi päivä
ollut työn tai ahertamisen päivä,
se ei ollut nääntymisen tai uupumuksen päivä.

Se oli päivä, jolloin Jumala kutsui ihmisen lepoonsa.

Siunattua ja levollista naistenpäivää! 💛

Sana ja rukous 6.3.2026 (vko 10)

”Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa armoa anon. Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheissani ja huokaan…” Ps.55:2-3

Kiitos Herra Jeesus, että saan anoa Sinua kuulemaan ja ottamaan korviisi rukouksemme sekä pyytämään, ettet enää kätkeytyisi Sinuun luottavilta luoduiltasi. Ps.55:2

Herra Jeesus, näet meidän monien kantavan raskaita murheita, jotka saavat aikaan rauhatonta levottomuutta, mutta kiitos, että Sanan lupaus on heittää kaikki murheet Sinun huomaasi. Ps.55:3,23

Autathan ansiottoman armosi tähden jättämään kaikki elämäämme sallimasi koettelemusten painolastit; ”kaivon – pohjakokemukset” Sinun haltuusi ja turvautumaan yksin  Herra Jeesus Sinuun. Ps.37:5

Kiitos meitä rakastava kaikkivaltias Herra, joka olet tehnyt taivaan ja maan, että Sinä kuulet, etkä torku, vaan varjelet jalkamme horjumiselta ja vielä sulillasi meitä suojaat. Ps.55:2-4, Ps.91:4

Kiitos, ylistys ja kunnia Herralle, joka olet turvakalliomme ja vuorilinnamme sekä olet myös elämäämme suojaava varjo hyvän armollisen aivoituksesi mukaan sekä saamme luottaen odottaa, että pyyntöihimme vastaat omalla tavallasi ja ajallasi. Ps.121:5, Ps.31

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Minä odotan Sinua

”Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään” (Ps. 25:3).

Vaikka elämä olisi tarjonnut katkerinta maljaa ja vaikka kipeä eilinen saisi polvet notkahtelemaan, minä odotan Jeesus Sinua.

Vaikka tänään kaikki näyttäisi toivottomalta, Minä odotan Sinua.

Vaikka olisin eksynyt kuin loputtomaan labyrinttiin enkä osaisi enää suunnistaa vihreille niityille tai virvoituksen lähteille, minä silti odotan Sinua.

Odotan, koska muuta en jaksa enkä osaa. Odotan, koska minä muistan ne lukemattomat kerrat, jolloin Sinä olet tullut ja pelastanut minut.

Sinä tulet aina, pyyhit pimeän ja helmoissasi hulmuaa jumalallinen toivo.

Tule tänään, tule jokaisen alakuloisen, toivottoman, epäonnistuneen ja liekin kadottaneen luokse.

Luo rakkaudellasi uutta, anna menneiden raunioiden lomasta kukkia uuden elämän kirkkaat värit.

Ihmeet eivät riitä

”Monet sanovat minulle sinä päivänä: `Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja?” Matt. 7:22

Jeesuksen sanat pysäyttävät. Kristinuskoon kuuluvat ihmeet ja merkit. Kuitenkin Jeesuksen opetuksen mukaan on mahdollista, että joku parantaa sairaita ja käyttää muita näkyviä ja näyttäviä armolahjoja ilman pelastavaa suhdetta Vapahtajaan. Hänen nimeään voidaan käyttää ihmeisiin, vaikka sisäinen elämä puuttuisi.

Tämä on suora mutta rakkaudellinen varoitus siitä, että me kristityt emme saisi ”juosta” niiden julistajien perässä, jotka tekevät vain näyttäviä ihmeitä. Ehkä hyvä kysymys olisikin se, mihin suuntaan julistajien sanoma vie meitä kuulijoita?

Paavalin kutsumukseen kuului voimateot. Silti hänen toimintansa keskipisteenä oli ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus (esim. 1. Kor. 2:1-2).

Evankeliumi on Raamatun keskus ja evankeliumin keskus on Jeesus Kristus. Kun ihmiset saatetaan Vapahtajan luokse, silloin sanoma on kohdallaan. Ja silloin ihmeet ja merkit vahvistavat ytimen, mutta eivät korvaa sitä.

Minun Paimeneni

Aamuhämärän untuvassa
kuulen Hänen lempeän kutsunsa.
Minä eksyvä ja arka
kohotan katseeni Häneen.

Paimeneni sauva ei pakota,
askeleensa ei kiirehdi.
Tunnen hänen rytminsä,
levottomuuteni hiljenee.

Hän johdattaa minut
vihreille niityille,
sielun lepoon.

Hän tuo minut tyynille vesille.
Niin kuin lampaat eivät juo
kuohuvasta vedestä,
minäkin pelkään omaa levottomuuttani.

Hän pysäyttää rannan yli tyrskyävät aallot,
ja sieluni saa rauhan.
Sydämeni saa juoda pelkäämättä
elämän vettä.

Käyn makuulle
ja Hän seisoo vieressäni.

Johdata, Paimeneni, minut aina
tyynien vesien luo,
missä janoni sammuu
ja Sinun rakkautesi kasvaa
ainaisena keväänä.

Sana ja rukous 25.2.2925 (vko 9)

”Armahda minua, Jumala, armahda minua, sinuun minä turvaan. Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse.” Ps.57:2

Pyhä Jumala rakastava taivaallinen Isä rukoilen apuasi ja armahdustasi Poikasi Jeesuksen Kristuksen Vapahtajamme sovitustyöhön turvaten.

Kiitos, että tiedät tarkoin, millaisen myrskyn keskelle Sinä olet sallinut minun joutua, kun se pyyhkäisi tsunamin lailla elämääni yrittäen upottaa minut kuohujen syvyyksiin.

Herra, anon nöyrästi armoosi ja iankaikkiseen rakkauteesi vedoten:  varjele minua kuin silmäterääsi ja suojaa sulillasi myrskyn tuholta.

Sinuun Kaikkivaltias Jumala kalliin armosi tähden luotan ja kätkeyden siipiesi suojaan, kunnes  koettelemukset ja onnettomuudet ovat ohitse sekä laannutat myrskyn ja koittaa täydellinen tyven.

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Aamen