Jumalan ”mutta”

”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, Hän pelasti meidät, ei meidän hurskautemme tähden, vaan pelkästä armosta….” (Tiit. 3: 4-5)

Tiituksen kirjeen kolmannessa on synkkä kuvaus meistä ihmisistä: me olemme Jumalalle selkämme kääntäneitä emmekä pysty itseämme auttamaan. Sitten tulee esiin Jumalan ”mutta”. Hän yksin – pelkästä rakkaudestaan – kääntää meidän kohtalomme, pelastaa meidät, puhdistaa verellään kaikista synneistämme ja vielä antaa Pyhän Henkensä asumaan sisällemme.

Painetaan mieleemme asetelma, koska se säilyy samana koko kristillisen elämämme. Jumala hyvyys ja rakkaus on niin syvää ja suurta, että se pystyy tavoittamaan ja pelastamaan suurimmankin syntisen ja tuomaan tämän vihollisuudesta lapsen asemaan. Missä tässä oli ihmisen osuus? Tekikö Jumala näin yhteistyössä ihmisen kanssa tai pelastaako Hän ihmisiä nähdessään heissä hyviä tekoja tai orastavaa parannusta? Ei, vaan ”ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta.” Mitä ihmeelliset sanat ja miten ihmeellinen evankeliumin oppi! Ei ihme, että monet vääristelevät tätä ja kääntelevät sanoja.

Jumalan pelastava työn tarkoitus on tämä: ”… saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme” (Tiit. 3: 7). Tämä on pelastuksen päämäärä. Nykyaikana on vaarana siirtää pelastuksen päämäärä tähän elämään, jolloin Jumalan ”pitää” tässä elämässä antaa kaikki se hyvä, jota toivomme. Mutta pelastus valmistelee meitä siihen hetkeen, kun siirrymme täältä seuraavaan ulottuvuuteen. Se on meidän tähtäyspisteemme. Että uskomme saisi vaihtua näkemiseen ja saisimme olla Jeesuksen kanssa ikuisuuden. Jumala on kyllä antanut Henkensä, mutta tästä lahjasta käytetään nimeä ”sinetti” tai ”esikoislahja”. Täysi perintö siis vielä odottaa. Vaikka Taivaan valtakunnan voimat jo vaikuttavat, ne tulevat olemaan täysimääräisiä vasta taivaassa. Tässä ajassa vielä itketään ja taivaassa kuivataan lopullisesti kaikki kyyneleet.

Niin ja sitten se Jumalan ”mutta”. Se on erikoinen läpi Raamatun esiintyvä totuus. Se tarkoittaa sitä, että keskelle inhimillisti hätää ja toivottomuutta Jumala nostaa sormensa ja sanoo: ”Mutta minä autan! Minä nostan tuon ihmisen, minä pelastan, vapautan ja tyynnytän myrskyn!” Tämä ”mutta” on siitä erikoinen, että se tulee esiin silloin, kun ihmisen mahdollisuudet ovat menneet. Se osoittaa Jumalan kirkkauden ja rakkauden ja tuo kunnian yksin Hänelle.

Lopuksi sana hädässä oleville kristityille. Tuo mainitsemani Jumalan ”mutta” on juuri sinua varten. Hän rakastaa sinua ja pelkän armonsa takia haluaa jakaa sinulle tänäänkin Elämäänsä. Voit ajatella, ettet ansaitse Jumalan apua tai armoa ja olet oikeassa – ei meistä kukaan ansaitse. Mutta Hänellä on ”muttansa” – sinua varten!

jumalanmutta_DSC06141

Ahdistuneen sydämen huuto

”Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämeen Poikansa Hengen, joka huutaa: `Abba, Isä!´” (Gal. 4: 6)

On merkille pantavaa, että Paavali käyttää tässä sanaa ”huutaa”, joka viittaisi siihen, että kyseessä on ahdistuneen kristityn sydämen huuto. Me tiedämme, että vihollisemme Perkele jatkuvasti ahdistaa meitä, samoin vanha luontomme. Myös laki osoittaa syntisyyttämme ja kaikkien näiden paineessa saatamme kokea olevamme kuin tukahtumassa. Silloin Henki meidän sisällämme huutaa: ”Isä, auta!”.

Me emme monestikaan itse koe vahvaa uskon huutoa, pikemmin tukahtunutta huokausta. Siihen Paavali taitaa viitata Roomalaiskirjeen 8. luvussa, kun hän kirjoittaa, että ”Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja” (Room. 8: 26). Miten Henki auttaa? Huokailemalla sanomattomin huokauksin ja nämä huokaukset taivas kuulee ja niihin vastataan.

Mooses koki jotain tällaista ollessaan nalkissa Kaislameren edustalla. Egyptin sotajoukot saavuttivat heidät eikä pakopaikkaa ollut. Kansa alkoi syyttää Moosesta ja Raamatun mukaan hän näennäisen tyynesti kehotti kansaa odottamaan Jumalan toimintaa. Kuitenkin Jumala kuuli Mooseksen sisällä olevan sisäisen ahdistuksen ja paineen. Hän kysyi: ”Miksi sinä huudat minua avuksi?” (2. Moos. 14:15). Henki huusi Mooseksen sisällä ja Jumala kuuli tuon huudon ja vastasi siihen.

Voimme olla omien ahdistuksiemme keskellä turvallisella mielellä. Jumala tietää heikkoutemme. Hän tietää, ettemme osaa edes rukoilla kovassa paineessa ja hädässä vaan menemme sen sijaan kivusta kerälle. Hän on antanut Henkensä meihin ja Pyhä Henki huutaa apua puolestamme. Vaikka et jaksaisi huutaa ääneen apua etkä tuntisi sisäistä uskonhuutoa, Jumala kuulee ahdistuneet vaikerrukset. Ne pienet pihinät herättävät taivaan – Jumala näkee omansa olevan vaikeuksissa ja Hän auttaa.

ahdistuneensydamenhuuto_DSC02771

 

Suurin rakkaus

Jeesus Kristus. Elämäni suurin rakkaus. Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa. Ja Jumalassa hänen kaikkitietävyytensä. Kristuksessa yhdistyy molemmat. Hän tietää kaiken ja on silti itse laupeus. Siksi hän on elämäni suurin rakkaus. Ja sinun. Älä tyydy vähempään.

(Iiris)

37187900_1736769066436186_7230723656387657728_n

Oletko hiipuva liekki?

”Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.” (Jes. 42: 3)

Kynttilän liekki joutuu joskus lepattamaan yksin pimeässä ja epäsuotuisassa tilassa. Pimeys tahtoisi peittää sen alleen mutta sitkeästi se jaksaa hehkua pientä valoaan ympäristöönsä.

Uskoa voi verrata kynttilän lepattavaan tuleen. Joskus se palaa iloisemmin ja suuremmalla liekillä, joskus se on aivan sammumaisillaan. Pienikin puhallus tai tuulenvire saisi sen kuolemaan.

Miten Jeesus suhtautuu meidän heiveröiseen uskoomme? Ensinnäkin on hyvä muistuttaa itseämme siitä, että Hän ei toimi niin kuin ihmiset. Hän ei arvostele tai arvioi ihmisnäkökulmasta. Hän näkee liekin ohella myös ympäröivän pimeyden. Hän näkee, onko liekkimme joutunut taistelemaan yksin kaiken valon nielevää pimeyttä vastaan. Hän tietää myös, miten vähäinen kynttiläsydämemme on. Kaiken Hän ottaa huomioon katsellessaan hiipuvaa liekkiämme.

Kuinka monesti me ihmiset olemmekaan valmiita sammuttamaan toistemme vähäisen uskon! Arvioimme liekin liian vähäpätöiseksi ja tilanteen toivottomaksi. Sanamme saattavat olla todellisia vesisuihkuja. Mutta Herra Jeesus tulee lähellemme tulisoihtuna. Jesaja lupaa, ettei Jeesus itse ikinä sammu (42:4). Hänen lämpönsä ja kirkkautensa yhteydessä meidänkin pieni liekki vahvistuu. Kuinka vahvaksi se voikaan tulla!

Jos katsot pientä palavaa kynttilänsydäntä isomman tulen lähellä, huomaat niiden sulautuvan yhteen. Hiipuva tuli roihuaakin isolla liekillä vain, koska se on saanut lähelleen jotain itseään suurempaa. Tapahtukoon jotain sellaista meillekin tänään.

oletkohiipuvaliekki_DSC05964

Armo ja sen vaikutus

”Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen.” (Luuk. 19. 6)

Jerikon kaupunki kuohui, kun Jeesus tuli sinne ja valitsi majapaikakseen Sakkeuksen kodin. Sakkeus oli epärehellinen veronkerääjä. Hänet tunnettiin Jerikossa ja häntä vihattiin. Jeesusta varmasti kyseltiin kaupungin arvovaltaisimpiin koteihin, mutta Hän valitsi toisin. Seurauksena oli yleinen paheksunta: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.”

Sakkeus tunsi kirjoitukset juutalaisen miehen tavoin. Vanhemmat ehkä toivoivat hänestä kunnon juutalaista, Jumalaa kunnioittavaa miestä, mutta toisin kävi. Sakkeus oli myynyt itsensä rahalle ja sen seurauksena hänellä oli ulkoisen hyvinvoinnin ohella tyhjä sisin. Se pakotti hänet seuraamaan Jeesuksen kaupunkiin tuloa puusta käsin. Hän ei varmasti olisi voinut arvata mitä tuleman piti. Jeesus osaa aina yllättää.

Sakkeus olisi ehkä halunnut välttää seuraavaa kohtausta. Jeesus pysähtyi juuri sen puun kohdalle, jossa Sakkeus oli ja samalla koko muunkin väkijoukon huomio kiinnittyi häneen. Yhtä-äkkiä kaupungin sylkykuppi oli kaikkien huomion keskipisteenä. Mitä Jeesus sanoisi? Kyläläisten mielipide oli varma – tuo mies ansaitsi kunnon tuliset nuhteet. Mutta Jeesus osoitti ystävyyttään ja kutsui itsensä seuralaistensa kanssa Sakkeuksen kotiin aterialle. Ateriayhteys oli ystävyyden osoitus.

Jeesus osoitti ystävyyttä ja arvonantoa väärineläneelle ja vihatulle miehelle. Hän osoitti armoa vailla ehtoja. Mitä siitä seurasi? Sakkeuksen elämä mullistui. Hän halusi alkaa korjata tekemiään vääryyksiä ja alkaa elää tuntemansa Jumalan lain mukaan. Armo synnytti halun luopua vääryyksistä.

Kun Jumalan armo saa olla järjestyksessään ensimmäisenä, sillä on vaikutuksensa. Kun järjestys käännetään toisinpäin, aletaan vaatia tekoja ennen armoa ja pyhitystä ennen anteeksiantamusta. Se ei ole enää kristinuskoa.

armojasenvaikutus_DSC03228