Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.
Johannes 15:11
AJANKOHTAISTA
Kangastie 8, Saarijärvi
Tulevat tapahtumat:
pe 6.11. klo 19 Manna-Aitan isäntäpari Maria ja Jari Tolppilat
Katso kaikki tapahtumat tästä
Raivatkaa tie toisillenne
”Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä” (Jes. 57:14).
Marssimme yhtenä rintamana kohti pelastusta, taivasta. Matka on pitkä ja monesti kivinen. Kompuroimme vuoron perään – tänään minä, huomenna ehkä sinä.
Kutsumuksemme on poistaa polulta esteitä, ei osoitella sormella kaatuneita. Jumalan sydän sykkii aina joukon pienimmälle ja kuormitetuimmalle. Kun Hänen tunteensa saavat vaikuttaa meissä, alamme huolehtia kaatuneista.
Käsissämme on armon rautakanki ja rakkauden moottorisaha, taskussamme lohdutuksen ensiapupakkaus. Yksin emme jaksa, mutta suurena Jumalan kansana kestämme ahdistukset ja vaikeudet.
Sana ja rukous 25.10.2026
Kaikkivaltias Jumala, rakas taivaallinen Isä. Sinä olet luonut meidät kuvaksesi ja tehnyt meistä lapsiasi, jotta eläisimme sinun yhteydessäsi. Tunnustamme edessäsi, että olemme kääntyneet pois sinusta ja palvoneet luotua enemmän kuin sinua, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaa.
Sinä olet lähettänyt Poikasi Jeesuksen Kristuksen eksyneen ihmiskunnan pelastajaksi ja palauttanut meidät yhteyteesi. Me olemme kuitenkin monin tavoin torjuneet kutsusi. Olemme kieltäneet syyllisyytemme ja syyttäneet muita. Olemme etsineet sovitusta omilla teoillamme ja turvautuneet omiin ajatuksiin ja selittelyihin.
Sinä olet antanut Pyhän Henkesi oppaaksemme, niin että voisimme elää tahtosi mukaan. Me olemme kuitenkin halunneet itse hallita elämäämme ja kulkeneet omia teitämme sinusta välittämättä. Epäusko, ahdistukset ja maalliset huolet ovat vallanneet sisimpämme.
Rakas taivaallinen Isä, tarvitsemme vapautusta. Älä jätä meitä yksin syyllisyyteemme, vaan anna anteeksi syntimme ja täytä meidät rauhallasi.
710 Kaikkivaltias Jumala/Virsikirja
Oman tuomioni alla
Sinä hautasit syntini.
Minä kaivoin ne esiin
ja nimesin nöyryydeksi.
Kysyt, onko ylpeyteni
armoasi suurempi?
Uskonko omaan oikeutettuun tuomiooni
enemmän kuin Sinun anteeksiantoosi?
Sinä sanoit: Se on täytetty.
Mutta minä elän
kuin ristiltä olisi jäänyt
jotakin maksamatta.
Sinä julistit minut vapaaksi.
Minä julistin tuomiosi riittämättömäksi.
Mutta kuka minä olen tuomitsemaan,
kenet Sinä olet armahtanut?
Kuka minä olen pitämään kiinni
siitä, minkä Sinä päästit vapaaksi?
Jos ristisi ei riitä minulle,
mitä minä vielä vaadin?
R.M.
