Mutta vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina.
2. Timoteuskirje 3:12
AJANKOHTAISTA
Kangastie 8, Saarijärvi
pe 10.4. klo 19 Sävel taivaasta: soittaa ja juttelee Akseli Koskela
Katso kaikki tapahtumat tästä
Jeesus, minä rakastan sinua
Jeesus minä rakastan sinua.
Vaatteesi huokuvat totuutta ja pyhyyttä. Haluat järkähtämättömällä tavalla valaista totuutta pimeyteeni. Tahdot johdattaa minut rehellisyyteen pienintäkin piirtoa myöten.
Olet niin päättäväinen. Tahdot pelastaa minut silloinkin kun en jaksa uskoa olevani pelastuksesi arvoinen. Olet ottanut minut työpöydällesi ja et onneksi suostu ikinä keskeyttämään sitä minkä olet ottanut sydämesi asiaksi.
Olet hellä tavalla, jota vain Sinä voit olla. Silität haavojani ja arpiani kosketuksella, jonka mausteena ovat puolestani vuodattamasi kyyneleet.
Olet tinkimätön totuudessasi ja uupumaton rakkaudessasi. Sinun rakkautesi loi minut äitini kohdussa ja sama rakkaus muovaa minut eloon jokaisena elämäni henkäyksessä.
Jeesus, sinä et koskaan väsy etkä luovuta. Et silloinkaan kun pimeys saa minut sokeaksi, suonsilmäke allani on valmis imaisemaan kaiken toivoni ja suuret syntini ovat saaneet minut vangiksi.
Sinä olet minun totuuteni, elämäni, toivoni, valoni, pyhyyteni, rakkauteni ja iloni.
Jeesus, minä rakastan sinua.
Se päivä
Se päivä
Minä seison autiomaassa
vanhojen jälkien päällä.
Hiekka peittää menneet,
niin ilot kuin surut,
mutta yhä kaivelen niitä.
Joskus kaivan kipuja,
pahoja sanoja,
joskus kaivan valoa,
päiviä, jolloin kaikki oli hyvin.
Mietin, miksi aina palaan niihin.
Miksi en osaa antaa eilisen olla,
vaikka Sinä, Isä, siihen kehoitat:
älkää menneitä muistelko.
Mutta Isä,
Sinä näit jokaisen kadotetun päivän,
jokaisen kyyneleen,
jota kukaan ei huomannut.
Sinä näit sen päivän,
josta en koskaan puhunut kenellekään.
Minä suren sitä, mikä meni,
mutta Sinä pidät tallessa sen,
mikä minussa särkyi
ja kuivaan maahani
alkaa virrata vesi.
Saan laskea käsistäni eilisen.
Sinä olet jo valmistanut huomisen.
Ja autiomaahan syntyy tie.
Sana ja rukous 20.3.2026 (vko 12)
”Kuule Jumala, minun huutoni, huomaa minun rukoukseni. Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea. Sillä sinä olet turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan. Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua sinun siipiesi suojaan.” (Ps.61:2-5)
Pyhä Jumala rakas taivaallinen Isä, Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä käännyn jälleen kerran puoleesi kuivassa, vedettömässä sydämeni näännyttävässä erämaassa, odottaen Pyhän Henkesi virvoittavaa sadetta. (Ps.61:3)
Maan ääristä huudan Sinua, kuule huutoni ja anon nöyrästi kuulethan yksin armosi tähden rukoukseni: ”Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne saan aina mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.” (Ps.71:3)
Kiitos Herra, että Sinä olet hyvä, rakastava ja vahva turva elämän ahdistuksien ja koettelemusten päivinä ja tunnet kaikki, jotka luottaen turvautuvat ehyellä sydämellä Sinuun. (Naah.1:7)
”Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.” Kiitos Herra, että kätket pahana päivänä majaasi ja telttasi sisään korottaen kalliolle siipiesi suojaan. (Ps.36:8, Ps.27:5)
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Aamen.
M.E.
Uusi rohkeus elää
Job oli ihminen, joka joutui kokemaan menetyksiä enemmän kuin kenenkään sietokyky kestää.
Hänen onnellinen elämänsä murtui pala palalta ja jäljelle jäi syvä toivottomuus.
Suuressa tuskassa ja näköalattomuudessa Job oikeutetusti kysyi ystäviltään, että mistä hän saisi vielä toivon? Mistä hän löytäisi rohkeuden ja voiman haaveilla elämän vielä hymyilevän?
Menetykset tekevät kipeää. Ne murtavat elämänhalua kuin valtavat myrskyaallot rantapengertä ja liian monen iskun vastaanotettua kaikki tuntuu sortuvan.
Vaikka Job ei jaksanut uskoa enää onnelliseen tulevaisuuteen, riitti kun Jumala uskoi.
Kun me emme jaksa uskoa tai toivoa, meillä on uskon ja toivon Jumala.
Näytti elämä tänään miltä näytti ja tuntui miltä tuntui, Jumala sekä tahtoo että kykenee määrittämään elämämme käännökset ja kurvit.
Hän pyyhkii silmäkulmistamme kipeän eilisen ja rakkaudessaan on jo luomassa suunnittelemaansa kaunista huomista.
Missä on aarteeni?
Käteni hapuilee katoavaa,
helyjä, jotka rouhivat nimen portin pieleen.
Mutta sydämeni –
se yhä janoaa pysyvää,
aarretta, joka kirjoittaa minut elämän kirjaan.
Mihin olen sydämeni piilottanut?
Olenko kerännyt sitä, mikä kestää yli ajan,
sijoittanut siihen, mikä ei käsissä murene?
Onko toivoni maan tomussa
vai taivaan kirkkaudessa?
Kun käteni jäävät tyhjäksi
ja kaikki valuu sormieni välistä,
muistanko silloin,
ettei kyyneleitä tarvitse kätkeä hihaan?
Sillä Isä kumartuu lähelle,
ottaa kasvoni käsiinsä
ja itse pyyhkii jokaisen kyyneleen pois.
Sana ja rukous 12.3.2026 (vko 11)
”Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni;sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun Isänikin.” Ps.39:13
Herra Jeesus, jälleen tänään luottaen Sinun ansiottomaan armoosi ja siihen, ettet ole kuuro, kiittäen käännyn Sinun puoleesi. Ps.39:13, Fil.4:6
Kiitos Herra, että olet nähnyt kyyneleideni määrän, jotka ovat välillä valtoimenaan virranneet kuin keväiset purot vapautuessaan jääpeitteiden alta. Ps.126:5-6
Sinuun lempeään rakkauteesi vedoten anon muukalaisuuden ja vierauden kokemuksen päättymistä sekä Pyhän Henkesi suojelemaan tämän maailman himoilta. 1.Piet.2:11, 1.Aikak.29:15
Kiitos, että Sanan lupauksen mukaan, kuka ikinä Sinua Kolmiyhteinen Pyhä Jumala avuksi huutaa, niin Sinä tahdot auttaa jokaista ja kunnia kuuluu yksin Sinulle. Ps.50:15
Kiitos Herra lohdullisesta kehoituksesta, jossa vakuutat pitäväsi huolta kaikista, jotka vilpittömällä sydämellä tahtovat Sinua seurata ja luottaen heittää murheet huomaasi. Ps.55:23
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
M.E.
