Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.
Matteus 12:36
AJANKOHTAISTA
Kangastie 8, Saarijärvi
Katso kaikki tapahtumat tästä
Kun Jumalan ääni löytää minut väsyneenä
Uupuneena minulle on tehnyt hyvää lukea erityisesti kahta Raamatun kirjaa: Psalmien kirjaa ja Johanneksen evankeliumia. Ne eivät ole vain tietoa tai teologista sanastoa, vaan puhdasta elämää nuutuneelle sielulleni.
Psalmeista tankkaan itseeni lähinnä Daavidin runoja/lauluja, koska ne tuntuvat resonoivan tämän hetken olooni syvimmin.
Yhä uudelleen Daavid rukoilee Jumalaa pelastamaan hänet mahdottomilta tuntuvista tilanteista. Hän käyttää ilmaisuja, joista ei jää epäselväksi, että Jumalan täytyy olla sataprosenttinen auttaja tai muuten käy pahasti.
Daavidin psalmien äärellä väsynyt kristitty saa olla heikko ja avuton. Omassa huutavassa hiljaisuudessani saan omia hänen sanojansa, jotka sopivat yllättävän monesti ja hyvin suoraan omaan, tukalaan tilanteeseeni.
Samalla saan ymmärrystä siitä, ettei Daavid kirjoittanut itkujaan ilman itkua, vaan hän todella oli lukuisia kertoja niin pimeässä, ettei nähnyt minkäänlaista ulospääsyä – paitsi Jumalan. Häneen Daavid turvasi lapsenomaisella luottamuksella ja usein uskalsi kiittää jo etukäteen tulevasta avusta.
Johanneksen evankeliumissa olen jumittunut erityisesti lukuihin 13-17. Sanoja, jotka hän vanhalla iällään tallentaa, ei ole muissa evankeliumeissa. Jeesuksen sanat ovat avautuneet minulle kutsuna yhteyteen, jota eletään tässä maailmassa, mutta joka saa voimansa toisesta todellisuudesta. Jumala antoi Poikansa, jotta kolmiyhteinen Jumala saisi ihmisen mukaansa omaan keskinäiseen yhteyteensä ja iloonsa. Juuri sinut.
Jeesus puhuu meitä tässä maailmassa odottavasta ahdistuksesta. Hän puhuu jyvän kuolemasta ja rististä, mutta korostaa samanaikaisesti erikoisella tavalla iloa, rauhaa ja rakkautta. Miten nämä ovat mahdollisia ahdistusten keskellä? Koska niiden kaunis laulu tulee toisesta, mutta yhtä todellisesta maailmasta kuin tämä käsin kosketeltava omamme ja soi lakkaamatta, jotta minä voisin jonakin päivänä ottaa jälleen käyttöön uskon korvat ja alkaa vastaanottaa viestiä, joka saa pauhaavan sydämeni lepotilaan.
Jeesus puhuu uskosta, joka on koettavissa, kuultavissa, maistettavissa ja elettävissä lapsenomaisella luottamuksella. Juuri sitä myös kuningas Daavid eli todeksi. Hänelle Jumala oli sielun ilon lähde ja ravinto, joka oli välttämätöntä ja antoi enemmän kuin kukaan tai mikään muu maailmassa. Juuri siksi Jumalan poissaolontuntu oli Daavidille niin järkyttävää: koska Jumala oli hänelle koko olemassaolon ja päivittäisen jaksamisen syy ja lähde.
Jeesukselta ja Daavidilta opin myös sen, että erilaiset pimeydet ovat tarpeen, koska niissä uskon aistit avataan ja nälkä kasvaa. Kaikkien pimeyksien läpi kulkeneena Daavid totesi kuin elämänsä vuosikymmeniä miettien: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu” (Ps. 23:1). Saakoon tämä olla myös meidän loppukaneettimme!
Sana ja rukous 8.7.2026 (vko 28)
Matkalaulu.
Syvyydestä minä huudan sinua Herra.
Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot
sinun korvasi minun rukousteni ääntä.
Jos sinä, Herra pidät mielessäsi synnit,
Herra, kuka silloin kestää? Mutta, sinun
tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua
peljättäisiin.” (Ps.130:1-4)
Herra Jeesus, kurottaudun Sinun puoleesi
täältä pohjattoman synkeästä syvyydestä
henkivaltojen taistelujen melskeen keskeltä,
välillä jopa puoleesi huutaen.
Herra Jeesus, kuule ääneni, mutta myös
lukuisat äänettömät itkuiset huokaukseni,
sillä luvattu on, että hyvyytesi
Sinun tahtosi on auttaa hädän päivänä,
ansiottoman armosi ja suunnattoman
suuren rakkautesi tähden.
Herra Jeesus, anon nöyrästi tarkatkoot
korvasi kaikkien Sinua hartaasti koko
sydämestään vilpittömästi etsivien ja
rukoilevien ääntä, joiden elämään olet
sallinut koettelemusten tyrskyjä ja
diaboloksen aiheuttamia umpikujia
sekä epäjärjestyksen tuomaa hämmennystä.
Herra Jeesus, kukaan ei kestä edessäsi,
jos Sinä pidät mielessäsi rikkomukset ja
synnit sekä väärät teot käskyjäsi vastaan,
mutta kiitos, kunnia ja ylistys olkoon, sillä
Sinun tykönäsi on anteeksiantamus, mutta
myös, että Sinua kunnioittaen peljättäisiin.
Jeesuksen Kristuksen Vapahtajamme
voimallisessa nimessä.
Aamen.
M.E.
Arkinrakentajan usko
Vaikeinta ei ole lähtö.
Vaikeinta on lähteä,
kun kukaan muu ei ymmärrä miksi.
Kun tutut kasvot jäävät taakse
ja tekee mieli pysähtyä.
Mutta kun Sinä johdat,
anna minun muistaa:
Sinä et eksy,
vaikka minä en näe tietä.
Kun ihmiset jäävät matkasta
ja toiset astuvat esiin
palavat nuolet aseinaan,
anna minun muistaa Nooaa.
Hän rakensi arkkia maailmassa,
jossa ei vielä ollut satanut.
Jokainen vasaranisku
oli vastauksesi naurulle.
Ja kuten Nooalla,
on jokainen päätös
enemmän luottamusta Sinuun
kuin ihmisiin.
Vaikka viet pois tutusta,
pois varmuudesta,
pois siitä mihin muut jäävät,
vaikka omatkin askeleet horjuvat,
ei yksikään mutka ole sinulle yllätys.
Vaikka miten sotken tien omilla valinnoillani
Sinun armosi löytää minut
ja taivutat erehdyksetkin
palvelemaan Sinua.
Rakkaudessasi
ei mikään mene hukkaan.
Olethan kaiken Luoja.
Annat sen, mitä tarvitsen,
juuri silloin, kun tarvitsen.
Siksi kiitän Sinua
myös rankkasateessa,
sillä ilman Sinua
minulla ei olisi ainoatakaan päivää.
Ja Sinä viet pois siitä,
mikä estää minua löytämästä Sinut.
R.M.
Sana ja rukous 30.6.2026 (vko 27)
”Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat,
kuinka kauan kätket minulta kasvosi?”
Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia
sielussani, päivät päästään murhetta
sydämessäni?
Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä
minua vastaan?” (Ps.13:2-3)
”Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä
kiivastuksessasi minua kurita.” (Ps.6:2)
”Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä
vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun
apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää,
pelastukseni Jumala.” (Ps.27:9)
”Herra, armahda minua, sillä minä olen
näännyksissä;paranna minut, Herra, sillä
minun luuni ovat peljästyneet ja minun
sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra,
kuinka kauan.” (Ps.6:3-4)
”Nouse, älä iäksi hylkää. Miksi peität kasvosi,
unhotat kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun,
meidän ruumiimme painunut maahan.
(Ps.44:24-26)
”Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja
huudan; minä korotan ääneni Jumalan
puoleen, että hän minua kuulisi.
Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa;
minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy;
minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.”
(Ps.77:2-3)
”Käänny minun puoleeni, ole minulle
armollinen, anna voimasi palvelijallesi,
auta palvelijatteresi poikaa. Tee merkki
minulle, minun hyväkseni. Häpeäksensä
minun vihaajani nähkööt, että sinä, Herra,
minua autat ja lohdutat.” (Ps.86:16-17)
”Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin
ja öin minä huudan sinun edessäsi. Salli
minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen,
kallista korvasi minun huutoni puoleen, sillä
minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen…”
(Ps.88:2-4)
Aamen.
M.E.
Sana ja rukous 26.6.2026 (vko 26)
”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.” (Ps.25:4)
Herra Jeesus katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi oman uhrikuolemasi ja sovintoveresi tähden, kun minä kaikesta sydämestäni haluan turvautua Sinuun Vapahtajanani. (Ps.25:18)
Herra Jeesus kiitos, että tiedät ja tunnet neuvottomuuteni tässä elämän tilanteessani, kun itse en osaa ollenkaan navigoida eteenpäin, mutta nöyrästi pyydän vielä, vapahda minut ahdistuksesta ja ole minulle armollinen. (Ps.26:11)
Herra Jeesus anon, neuvothan minulle Sinun tasaisen tiesi, jotta minä voisin vaeltaa Sinun totuudessasi ja, että pyhässä pelossa nimeäsi kunnioittaisin. (Ps.86:11)
Herra Jeesus, opethan minulle myös Sinun käskyjesi noudattamisen polun niin, että jopa voisin juosta siinä ja seuraisin sitä noudattaen aina loppuun asti. (Ps.119:32-33)
Herra Jeesus vetoan iankaikkisen rakkautesi tähden yksin armoosi turvaten, opeta meidät kaikki seuraajasi tekemään sitä, mikä on Sinulle kelvollista ja Sinun hyvä Pyhä Henkesi johtamaan eteenpäin tasaista maata, jolta ei kukaan voi eksyä. (Ps.143:10)
Herramme Jeesuksen Kristuksen Vapahtajamme voimallisessa nimessä.
Aamen.
M.E.
Rakkaus, joka kantaa kaiken
Tällä kertaa ajattelen miten Paavali kuvaa Kristuksen rakkautta kirjeessään efesolaisille. Paavali antaa ymmärtää, että me voimme saada enemmän Jumalan täyteyttä ja kertoo sitten tien siihen: se on Kristuksen rakkauden ymmärtäminen.
Kaiken teologian ja hengellisen tiedon yläpuolella on se muuttumaton, ihana tosiasia, että Kristus rakastaa sinua ja minua. Hän on osoittanut rakkautensa suuruuden kuolemalla puolestamme.
Tänään hän Heprealaiskirjeen mukaan rukoilee meidän puolestamme. Vaikka Saatana seuloisi meitä, kuten Pietaria aikanaan, Jeesuksen rukoukset ovat sitä vahvempia. Hän vetää meitä rakkaudessaan jatkuvasti armonsa ja anteeksiantamuksensa piiriin ja jakaa meille sitä Elämää, jota meiltä itseltämme puuttuu.
Kun meillä on hengellinen nälkä, Kristuksemme kutsuu meitä ruokailemaan kanssaan. Hän ravitsee meitä Sanallaan ja Hengellään. Kun meillä on jano, saamme nääntyvinä kutsua Vapahtajaamme antamaan meille elävää vettä.
Vapahtajamme rakastaa meitä silloinkin, kun emme näe elämässämme muuta kuin epäonnistumisia ja rauniokasoja. Kun me eksyneinä kuulemme hänen lempeän äänensä kukkulan takaa, ymmärrämme hänen rakkautensa äärettömyyden. Se ei lopu koskaan. Varmuus Jeesuksen rakkaudesta juuri meitä kohtaan antaa meille kestävän toivon ja levon, myös taisteluidemme keskellä. Ymmärrämme, että hän on rakkautensa tähden aina meidän kanssamme.
