Langennutta ei hylätä

”Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sitä, Jumala, halveksi.” (Ps. 51:19)

Kuinka vaikeaa onkaan luottaa Jumalan armoon silloin, kun olemme epäonnistuneet ja langenneet pahasti. Silloin tunnemme hyvin helposti Jumalan tuomion niskassamme ja yritämme monin tavoin vältellä Häntä.

Kuningas Daavid oli langennut raskaasti Batseban kanssa ja hän yritti vielä peittää jälkiään murhauttamalla Batseban miehen, Urian. Daavid ei pystynyt tunnustamaan syntiään Jumalalle vaan eli vuoden ajan Häneltä piilossa. Vasta profeetta Naatanin väliintulo sai Daavidin murtumaan ja Hän avasi sydämensä ja syntinsä Jumalan eteen.

Daavid tunnusti syntinsä ja vetosi Jumalaan, että Hän puhdistaisi, uudistaisi ja vahvistaisi hänen elämäänsä. Hän ei edes yrittänyt luvata pystyvänsä itse parempaan elämään jatkossa, vaan vetosi Jumalan armoon ja apuun.

Lohduttavinta on Daavidin sanat siitä, että Jumalalle kelpaakin juuri särkynyt ihminen. Siis nyt hän ei kirjoittanut siitä särkymisestä, minkä aiheuttaa olosuhteet tai toisten väärä toiminta. Daavidin puhui omien syntien ja virheiden tähden särkymisestä.

Me monet ajattelemme, että kun kärsimme omien syntiemme tähden, olemme Jumalan avun ulkopuolella; olemmehan itse aiheuttaneet tilanteemme. Mutta Daavid tunsi Jumalan sydämen paremmin. Hän vakuutti itselleen ja meille muille, että Jumala on läsnä siellä, missä ihminen uskaltaa kohdata oman pahuutensa. Hänelle kelpaava uhri ei ole uudet lupaukset, ryhdistäytyminen, parempi elämä vaan syntiensä alle särkyneen avuton huuto Hänen puoleensa.

Omien syntien näkeminen ja niistä vastuun ottaminen saattaa särkeä sielun. Mutta juuri siellä Jumala on lähellä meitä. Hän ei hylkää eikä halveksi langenneita kristittyjä, vaan haluaa nostaa heidät ylös ja kannustaa jatkamaan matkaa. Hän samalla antaa meille instrumentin, jolla tavoitamme toiset epäonnistuneet ja piilossa olevat: meidän omista haavoistamme nousevan myötätunnon.

Ei enää vuorikiipeilyä

”Noudattakaa minun lakejani ja säädöksiäni. Ihminen, joka niitä noudattaa, elää niistä. Minä olen Herra.” (3. Moos. 18:5)

Raamattu kuvaa meille oikeastaan 2 erilaista pelastustietä. Vanha liitto tarjoaa pelastustieksi Jumalan lain noudattamista; joka siinä onnistuu täydellisesti, on vanhurskas (syytön) ja pelastuu. Uusi Testamentti antaa toisen pelastustien, uskon. Näiden kahden välistä eroa voisi kuvata esimerkilla vuorikiipeilystä.

Ajattele, että edessäsi on jättimäinen vuori ja sen laella sinua odottaa elämäsi tärkein palkinto. Koko elämäsi ajan joudut kiipeämään vuorta pitkin suurella vaivalla. Sinua saattaa myös pelottaa, että jos astut yhdenkin askeleen harhaan, putoat vuoren juurelle. Tämä on lain tie pelastukseen.

Kuvittele, että vuoren laelle olisikin toinen tie, hissi. Tällöin lepäisit hissikopissa ja pääsisit vaivaa näkemättä omistamaan palkinnon.

Roomalaiskirjeessä Paavali opettaa, että Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta. Se tarkoittaa sitä, että Jumala antaa meille lahjaksi sen, mitä lain mukaan olisi pitänyt olla ansaitsemassa koko elämämme ajan: pelastuksen.

Uskosta vanhurskautumista voisi verrata siis vuorikiipeilyyn. Vaikka emme ole todellisuudessa nähneet kiipeämisen vaivaa, Jumala näkee meidät vuoren laella. Miksi? Koska Hänen Poikansa, Jeesus Kristus, kiipesi vuorelle ja hankki palkinnon puolestamme. Nyt Hän tahtoo antaa tuon palkinnon meille ilmaiseksi vain, koska Hän rakastaa meitä.

Evankeliumin ymmärtäminen on erittäin tärkeää. Jos emme ymmärrä, mitä Jumala on jo tehnyt puolestamme ja mitä Hän on meille lahjoittanut, alamme itse ansaita jotain, mitä meillä jo on. Se olisi yhtä mieletöntä kuin palata vuoren huipulta – palkinnon luota- takaisin lähtöpisteeseen ja aloittaa kiipeäminen.

Millainen Isä sinulla on?

”Filippos sanoi hänelle: `Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme siihen.´” (Joh. 14:8)

Minun jumalakuvani on ollut hyvin ahdistava. Johtuen omasta isäsuhteestani, Taivaan Isä on ollut minulle vaativa, ankara ja tuomitseva. Olen kokenut Hänet sellaisena, joka jatkuvasti osoittaa minulle rimaa, jota en kykene ylittämään.

Ankara jumalakuva vaikuttaa hengelliseen elämään ratkaisevalla tavalla. Sen tähden monet kristityt yrittävät jatkuvasti ansaita Jumalan rakkautta ja huomioita lukuisilla tekemisillään tai kieltäytymisillään. Ja monet uupuvat huomatessaan, etteivät saavuta Jumalan hyväksyntää. Ankara jumalakuva vaikuttaa myös välinpitämättömyyttä; jos kerran Jumala ei kuitenkaan hyväksy minua, ei ole väliä miten elän?

Filippos pyysi Jeesusta osoittamaan, millainen Jumala todellisuudessa on? Jeesus vastasi, että Hänessä näkyi Isän koko olemus. Millaisen Isän me Jeesuksessa näemme? Evankeliumeista huomaamme, että Hän oli täynnä myötätuntoa kärsiviä kohtaan ja alinomaa puolusti alaspainettuja. Hän etsi syrjään jääneitä ihmisiä ja jokainen ihminen oli Hänelle tärkeä. Hän osoitti opetuslapsilleen rakkautta loppuun saakka, pesi heidän jalkansa ja lupasi olla heidän kanssaan kaikissa heidän taisteluissaan. Hän kutsui uupuneita ja syntisiä luokseen ja lupasi lahjoittaa heille Elämän. Hän taisteli oikeudenmukaisuuden puolesta ja tahtoi murtaa muureja, jotka oli rakennettu ihmisten ja Hänen väliin.

Koska oma jumalakuvani on ollut vinoutunut, olen kapinoinut, vastustellut, vältellyt ja joskus toiminut tahallani Hänen tahtoaan vastaan. Olen halunnut kokea, rakastaako Jumala minua todella sellaisena kuin olen? Hän on rakastanut. Hän on ollut kanssani silloinkin, kun olen kääntänyt Hänelle selkäni. Hän on ollut kanssani uskollinen, sitoutunut ja päättäväinen Isä. Lukemattomia kertoja olen eksynyt ja huomannut, että minut on löydetty ja kannettu takaisin Hänen yhteyteensä.

Tiedäthän, että sinullakin on rakastava Isä?

Häpeä aiheuttaa piiloutumisen

”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin sumun. Palaa minun luokseni, sillä minä olen sinut lunastanut.” (Jes. 44:22)

Häpeällä on valtava voima. Se kuiskii meille miten surkeita, epäonnistuneita ja huonoja olemme ja pakottaa meidät käpertymään itsesääliin.

Häpeä on saatanan työkalu, jolla se estää meitä kohtaamasta Kristustamme. Saatana osoittaa meidän syntejämme ja ongelmiamme ja saa meidät uskomaan, ettei Jumala kykene hyväksymään yhteyteensä näin surkeita kristittyjä.

Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat piilossa häpeän tähden. Jokin menneisyydessä tai nykyisyydessä painaa niin, että he pelkäävät tulla Jumalan luokse. Ja olen monesti kokenut itsekin syvää häpeää elämästäni ja itsestäni ja piiloutunut Jumalalta.

Kun saatana haluaa painaa meidät häpeään, Jeesus Kristus haluaa houkutella meidät esiin piiloistamme. Hän tahtoo vapauttaa meidät syyllisyydestämme ja häpeästämme.

”Palaa minun luokseni” on jatkuva kutsu meille jokaiselle. Kristuksella riittää armoa, rakkautta ja anteeksiantamusta. Hänellä riittää kaikkea sitä, mitä meiltä puuttuu.

Jumala lupasi pyyhkiä Israelin synnit pois kuin pilven. Israelin kansan synnit olivat synkät, suuret ja painavat. Jos Jumala lupasi pyyhkiä ne pois, aivan varmasti Hän pyyhkii pois myös sinun suuret syntisi. Ja häpeän tilalle hän painaa leiman ”Rakastettu”.