Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Luukas 15:7
AJANKOHTAISTA
Kangastie 8, Saarijärvi
Katso kaikki tapahtumat tästä
Kipeitä lähtemisiä
”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan” (1. Moos. 12:1).
Uskon isälle Aabrahamille Jumalan lähtökäsky oli kipeä. Hänen oli jätettävä taakseen kaikki tuttu ja turvallinen, koko elämä.
Uuteen ei voinut astua ilman kipeitä hyvästejä. Aabrahamille Jumalan seuraaminen ei ollut jotain lisää entiseen hyvään. Se oli radikaali kutsu jättää kaikki ja uskaltaa astua johonkin, josta ei tiennyt mitään.
Jeesus kutsui opetuslapsensa myös radikaalilla tavalla. Läpi historian kristityt ovat saaneet kokea, että yhteys Vapahtajaan antaa kaiken mutta samalla vaatii kaiken.
Tutun elämänpiirin murtuminen tai jopa hyvästeleminen on raastavan vaikeaa. Lähteminen on aina vähintään haasteellista. Varsinkin, kun tulevasta ei ole muuta varmuutta kuin Jumalan Sanan lupaukset. Aivan kuin Aabrahamilla.
Irtautuneet juuret löytävät jälleen kotimaansa. Ehkä eivät samalla tavalla kuin ennen, ehkä ei enää tähän maahan ja tähän maailmaan.
Vaikka elämä on sarja lähtemisiä, se on samalla sarja uusia alkuja ja uusia päätymisiä.
Ole rohkein mielin. Saat sen mistä luovut. Tai jotakin paljon enemmän, ehkä erilaista mutta taivaallista.
Minun Kapteenini
Puu natisee pimeässä yössä.
Arkki huokaa hyökyaaltojen sylissä.
Pitkien hirsien läpi tuoksuu pihka,
joka sekoittuu veden kylmään huuruun
ja eläinten lämpimään höyryyn.
Leijonat nukkuvat
murina rinnassaan.
Lampaat värisevät toisiaan vasten.
Hevonen lyö kaviollaan lankkuun:
kuinka kauan vielä?
Maan lähteet räjähtivät syvyydestä.
Taivaan padot repesivät auki.
Vesimassat piiskasivat puuta.
Vuoret hukkuivat,
ja maa katosi syvyyteen.
Ei ruoria.
Ei purjetta.
Ei peräsintä.
Ei tähteä, jota seurata.
Ei rantaviivaa.
Vain Jumala.
Hän, joka sinetöi oven.
Kun syvyys vaati omansa,
aaltojen harjalla Hän piti,
eikä päästänyt irti.
Yön ollessa säkkipimeä,
Hän näki.
Lopulta sade väsyi.
Pilvet repeilivät.
Eikä arkki enää valittanut.
Ja sitten —
siipien ääni.
Valkean kyyhkyn kujerrus.
Tuore oliivipuun oksa nokassaan,
öljyn ja maan tuoksuinen.
Kuolemalla ei ollutkaan viimeistä sanaa.
Itkin,
niinkuin Nooa.
Sana ja rukous 30.5.2026 (vko 22)
”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä Jumala, hylkää.” (Ps.51:19)
Herra Jeesus kiitos, että Sanan lupauksen mukaan olet lähellä kaikkia heitä, joilla on monin eri tavoin haavoitettu tai jopa pirstaleiksi särkynyt sydän.
Kiitos, ettet kadota yhtäkään, joiden henki on murtunut ja mieli on koettelemusten paineissa elämän tyrskyjen keskellä täysin hajonnut.
Kiitos Herra lohdutuksesta, että Sinulle kelpaava uhri onkin särjetty henki ja murtunut mieli sekä sydän, jos vilpittömästi yksin armoosi sekä hyvään laupeuteesi turvaten puoleesi käännytään.
Kiitos, osoittamastasi taivaallisen rakkauden lupauksesta katsoa jokaiseen, hylkäämättä ketään, jolla on arka tunto Sinun Sanasi edessäsi.
Herra Jeesus Kristus Sinä, joka asut korkeudessa ja pyhyydessä, kiitos, että asut myös kaikkien niiden tykönä, joilla on nöyrä henki niin, että saisit Hengelläsi jokaisen virvoittaa ja saattaa särjetyt sydämet eläviksi.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
M.E.
Kohti Kristuksen tuntemista
”Niinpä miniä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla” (Fil. 3:8)
Ennen Jeesukseen tutustumista Paavali eli monella tavalla etuoikeutettua, hyväasemaista voittajaelämää.
Apostolina hän joutui jatkuvaan riisumisen kouluun. Näyttää siltä, että Paavali riisuttiin kaikesta inhimillisestä turvasta. Menetykset tekivät varmasti kipeää.
Elämänsä lopulla hän toteaakin menettäneensä kaiken. Ne ovat kovia sanoja, jotka ohitamme helposti.
Oletko sinä kokenut kipeitä menetyksiä? Koetko kipua siitä, että olet joutunut luopumaan asioista, joista muut saavat edelleen nauttia? Olet uskon apostolin seurassa.
Paavali ei ainoastaan menettänyt monia tärkeinä pitämiään asioita, hän oppi jopa näkemään, että ne saattoivat olla tärkeimmän esteenä.
Sydän Kristukseen kiinnitettynä ja Häntä hengittäen Paavali näki elämänsä oikeassa valossa. Jeesuksen tunteminen oli verrattomasti arvokkaampaa kuin mikään, mitä tämä maailma voisi tarjota.
Kristus on aarre, jota meiltä ei voida varastaa. Sitä ei aika haalista eikä sen arvo haalene.
Ehkä juuri paljon menettäneinä sielumme alkaa suuntautua entistä vahvemmin ja puhtaammin taivaallisen omistamiseen.
Kohti Kristuksen tuntemista. Siinä on elämämme paras ja kestävin tavoite, päämäärä, jossa ollaan matkalla ja silti perillä.
Taivaan tavoittelu avaa avaa taivaalliset ja maalliset aarteet nautittavaksemme.
Lehvästön laulu
Miten kaunis onkaan maailma,
kun sitä hellästi koskettaa,
kun Henki viipyy hiljaa kaiken yllä.
Kuinka rakastankaan metsää,
sen makeaa tuoksua kesäsateessa.
Kuulen hiljaisen sateen pisaroivan
lempeitä lauluja lehvästöön.
Rakastan sammaleen pehmeää syliä,
maata, josta ihminen otettiin
ja johon väsynyt
saa hetkeksi päänsä painaa.
Rakastan pieniä metsätähtiä,
niitä hentoja unelmia,
miten ne ojentautuvat valoon,
niin kuin minä Sinuun.
“Minä olen kanssasi
metsän sateessa,
samettisessa sammaleessa,
ja jokaisessa valoa kohti avautuvassa kukassa.
Älä siis pelkää.”
Sana ja rukous 23.5.2026 (vko 21)
”Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin. (Ps. 86:10)
Kiitos Herra Jeesus, että Sinä näet, millaista tekoa syntiset ja vajavaiset maan vaeltajat täällä pimenevässä ajassa ovat, kun tietä ei näy edes jalkalampun valon verran.
Herra armahda, kun tiedät tarkoin, millaisia houkutuksia sekä kiusauksia tulee vastaan, jolloin on niin helppo eksyä pois Sinun tahtosi tieltä ja totuutesi valosta.
Herra iankaikkisen ja suuren rakkautesi tähden, nöyrä pyyntö yksin armosta on; kiinnitä sydämet Sinuun niin, että peljäten pyhää nimeäsi alati totuudessa kunnioitettaisiin.
Herra Jeesus, ethän hylkää yhtäkään sielua, joka haluaa kääntyä katsomaan Sinuun sekä turvautua suureen laupeuteesi pyytäen; johdata, opeta, neuvo ja valaise tasainen tiesi.
Jeesuksen nimessä. Aamen.
M.E.
