Jumala ei pysty pelastamaan minua?

”Herra, kuinka paljon minulla onkaan ahdistajia! Monet nousevat minua vastaan. Monet sanovat minusta: `Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa´” (Ps. 3: 2-3).

Jumalan lapsen tie on monesti kivinen. Matkalle mahtuu vaikeuksia, joita ei alussa olisi uskonut kokevansa. Tie vie joskus läpi kuivien erämaiden ja liian suurten vuoristojen.

Daavid huusi Jumalalleen, että hänellä oli liian paljon vastustajia. Niin mekin monesti koemme. Vastustajajina ei ole vain toiset ihmiset, vaan oma sisin, ”liha” ja pimeyden voimat. Niiden vastustajien kanssa usko on kovilla.

Usko saattaa hiipuu liian kovissa taisteluissa ja kääntyy epäuskoksi. Ajatuksemme alkavat silloin kiertää kehää: ”Ei Jumalakaan pysty pelastamaan minua.” Silloin tarvitsemme toistemme tukea ja lapsenomaista heittäytymistä Raamatun lupausten varaan.

Daavid jäi ahdistuksessaan odottamaan Jumalaa. Ehkä hän oli kokenut aiemmin elämässään vastaavia liian suuria ahdistuksia ja nähnyt, kuinka Jumala oli ajallaan kuljettanut hänet niiden lävitse. Siksi hän saattoi sanoa: ”Sinä olet kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn” (j. 4).

Miten lohdullinen ajatus. Epäusko kääntää meidän katseemme alas itseemme. Mutta Daavid tunsi Jumalan, joka kykenee armollaan ja voimallaan nostamaan katseemme ylös Häneen.

Kun katseemme on Jumalassa, jaksamme tämän päivän haasteemme. Tiedämme, että Jumala kyllä pelastaa meidät.

Taistelu

Ei meillä ole taistelu
kaltaisiamme vastaan

niitä, joilla on särkynyt sydän
ja murtunut mieli
niitä, joiden kengät ontuen 
maata koskettavat

niitä, joille huudamme
painu helvettiin
vaikka hekin ovat
samasta armosta osalliset

meillä on taistelu
niitä vastaan
jotka korkealle halusivat
Jumalan kaltaisiksi
mutta jotka maahan syöstiin

jotka nyt kiljuvat 
ympärillämme
kuin nälkäiset jalopeurat
kadotukseen tuomitut

ja uskottelevat
että sinun lähimmäisesi
on vain sinun kovuutesi ja 
leppymättömyytesi arvoinen

ja me typerykset
vielä uskomme!

(Iiris)

Rakkaus kutsuu yhteyteen

”Sitten Herra sanoi minulle: `Mene vielä ja rakasta naista, vaikka hänellä on rakastaja, ja hän rikkoo avion. Rakasta häntä niin kuin Herra rakastaa israelilaisia, vaikka nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen ja rakastavat rypälekakkuja´” (Hoos. 3: 1).

Profeetta Hoosean avioliitto oli kuvausta Jumalan ja Israelin välisesestä suhteesta. Hoosea joutui kokemaan syvää sydänsurua kun hänen rakastamansa vaimo petti häntä toisen miehen kanssa. Jumala antoi hänelle merkillisen ohjeen: Hoosean tuli ostaa hyvin tuntuvalla summalla vaimo takaisin itselleen ja jatkaa kaikesta huolimatta hänen rakastamistaan.

Hoosea näytti aikalaisilleen ja samalla meille Jumalan rakkauden syvyyden. Vaikka me rakastamme enemmän itseämme, toisia ihmisiä ja ympärillämme olevia asioita kuin Jumalaa, Hän rakastaa intohimoisesti meitä. Hän jatkaa rakastamistaan, vaikka me olemme uskottomia. Hänen rakkautensa on jatkuvaa vaikka meidän sitoutumisemme on parhaimmillaankin häilyvää.

Jumala rakastaa juuri sinua. Voit ajatella, että olet mokannut elämäsi liian vaikeasti tai olet liian paha Jumalan rakastamaksi mutta se ei muuta Jumalan tunteita sinua kohtaan. Hä tietää häilyvän ja muualle tähyilevän sydämesi ja rakastaa sinua silti.

Ja Hän on maksanut sinusta suurimman mahdollisen hinnan. Hän antoi Poikansa kuolemaan kunnottomuutemme tähden, jotta saisimme elää Hänen lähellään.

Elämämme Jumalan yhteydessä ei johdu meidän erinomaisesta rakkaudesta vaan Jumalan muuttumattomasta ja hyvästä asenteesta meitä kohtaan.

Kun tuo uskomaton rakkaus pääsee murtautumaan suojiesi läpi sinne, missä sisimpäsi huutaa tulla nähdyksi ja rakastetuksi, et pysy entiselläsi.

Vaatimus synnyttää pelkoa ja etäännyttää mutta rakkaus synnyttää kiitollisuutta ja vastarakkautta. Rakkaus kutsuu tulemaan lähelle ja laskemaan suojat. Rakkaus kutsuu yhteyteen.

Uskossa anominen?

”Kaiken, mitä tahansa anotte rukouksessa uskoen, te saatte” (Matt. 21: 22).

Jeesus opettaa meitä rukouksen voimasta. Hän lupaa, että rukouksemme kuullaan ja niihin vastataan. Hän kehottaa meitä jatkamaan rukoustamme silloinkin, kun vastausta ei näytä heti tulevan. Rukouksessa kärsivällisyys onkin tärkeä hyve.

Jotkut Jeesuksen sanat näyttävät tukevan sitä ajatusta, että Jumala on kuin rukousautomaatti: siihen laitetaan riittävä määrä rukouksia ja saadaan palkintona haluttu vastaus. Moni on pettynyt huomatessaan, että asia toiminutkaan näin: vastaus jäi saamatta.

Joskus kuulemme opetusta, että meidän on vain uskottava riittävästä. Usko onkin tärkeä tekijä koko jumalasuhteessa ja samoin rukouksessa. Mutta Jumala ei kaipaa meidän uskon pullisteluja ja tehostuksia. Lapsenomainen pyyntö riittää. Jumalalle on hyvä on kertoa sekin, ettei jaksaisi uskoa.

Ehkä Jeesus tarkoittaa jotain olennaisesta toista sanalla ”uskoen” kuin meidän uskon vahvuutta? Ehkä Hän tarkoittaa sillä yhteyttä itseensä? Kun rukoilija on yhteydessä Vapahtajaansa, Hän ei pyydä pelkästään asioita, joita itse kokee tarvitsevansa vaan osa huomiosta menee kärsiviin lähimmäisiin. Pyhä Henki tahtoo vaikuttaa meissä niin, että tarpeemme kulkevat yhä enemmän Jumalan tarpeiden suuntaan. Tässä ei unohdeta ihmistä mutta lisätään mukaan Jumala.

Turvallista ja samalla vaikeaa on lisätä rukoukseen ”tapahtukoon Sinun tahtosi”. Silloin sekä rukoukseen vastaamisen laatu ja aikataulu jätetään itseä suuremmille ja viisaammille hartioille.

Ne hartiat ovat kerran ruoskittu verille tähtemme. Siitä voimme tietää, että meistä kyllä välitetään ja meidän rukouksemme kuullaan.