Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä.
1. Korinttilaiskirje 15:21
AJANKOHTAISTA
Kangastie 8, Saarijärvi
pe 24.4. klo 19 Todistusta Jumalan johdatuksesta, hyvyydestä ja armosta. Musiikissa Boomerit
pe 8.5. klo 19 Peace ’n love. Ilta 70-luvulta, puhujana Nina Kalliovirta
la 16.5. Jani Lakonen
la 23.5. Pirkko Vesavaara
Katso kaikki tapahtumat tästä
Sana ja rukous 23.4.2026 (vko 17)
”Ilahduta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni. Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat.” (Ps.86:4-5)
Kaikkivaltias Kolmiyhteinen Pyhä Jumala Sinun tykösi ylennämme sielumme ja Sinuun tahdomme turvata, ethän salli kenenkään Sinua avuksi huutavan häpeään joutua. (Ps.25:1-2, Ps.86:5)
Kaikkia rakastava taivaallinen Isä kiitos, että olet laupias ja armahtavainen, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa. (2.Moos.34:6)
”Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.” (Jooel 2:12)
Kiitos Herra, että et tahdo kenenkään hukkuvan, etkä anna kiivautesi ja vihasi nousta, vaan annat jokaiselle syntejään katuvalle yksin armosta anteeksi kaikki rikkomukset sovitusuhrisi tähden. (Ps.78:38)
Kolmiyhteinen Jumala kiitos, että olet Sinun tykösi tulevien avun runsaus ja oikea kätesi tukee Sinussa kiinni riippuvia sekä Sinun siipiesi suojassa saa riemuita. (Ps.63:8-9)
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Aamen.
M.E.
Kivun ja ilon kyyneleitä
”Sillä kuka halveksii pienten alkujen päivää” (Sak. 4:10).
Jerusalemin loistelias temppeli oli tuhottu Juudan joutuessa pakkosiirtolaisuuteen 586 eKr. Vuosikymmeniä myöhemmin kansanjohtaja Serubbaabel aloitti uhkarohkean tehtävän ja niin uusi temppeli alkoi nousta vanhan raunioille.
Uuden temppelin valmistuessa kansa itki ilosta ja kivusta. Uusi sukupolvi riemuitsi uuden temppelin kohoamisen myötä, edellinen sukupolvi itki tapahtunutta, aikaisemman temppelin tuhoa.
Serubbaabelin aikalaiset joutuivat elämään yhtä aikaa tuhotun menneen ja uuden toivorikkaan alun keskellä. Jumala muistutti kansaa profeetta Sakarian kautta siitä, että pieniä, uusia elämän versoja ei tule väheksyä.
Vaikka uusi temppeli ei ollut vanhan veroinen, ei lähellekään, oli se Jumalan työtä. Jumalan työ on aina uutta luovaa ja elämää pulppuavaa. Sitä on vaikea huomata, jos on jäänyt suremaan menneitä menetyksiä.
Kuka halveksii pienten alkujen päivää? Se oli Jumalan haaste ja silmänisku ihmisille, joiden silmien edessä uusi oli mitätöntä vanhaan verrattuna.
Ehkä olet tänään jäänyt makaamaan tuleen tai niille sijoille, missä tuli on jo polttanut aivan liikaa? Ehkä et vielä jaksa nähdä uusia vihreitä versoja?
Uutta on tulossa! Jumala ei halveksi ensikevään vihreitä korsia. Jumalan luota lähdettyään ne kantavat Valtakunnan salaista voimaa ja voi olla että pian haaleat niittysi ovat taas elämää täynnä!
”Valkeuden enkeli”
Vaeltelin teilläsi,
kuljin vierelläsi,
kun näin etäällä oven,
jonka raosta hohti kirkas valo.
Se kutsui, lupasi paljon,
ja nostin askeleeni juoksuun.
Käsi jo tarttui kahvaan:
“Mitä oletkaan valmistanut?”
Mutta ovi jysähti kiinni,
kuin ankara käsky.
Enkä ymmärtänyt.
Seisoin hiljaa – pettymys poltti.
Mutta lempeästi katsoit:
ei ovi ollut Sinun avaamasi,
eikä valo Sinun valoasi.
Siksi se minulta suljettiin.
Sana ja rukous 16.4.2026 (vko 16)
”Herra vie minun asiani päätökseen, Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä.” (Ps.138:8)
Kiitos Herra, että saan huutaa Sinua Korkeinta avukseni, joka viet minun asiani päätökseen, olipa se millainen asia tahansa. (Ps.57:3)
Herra nöyrinä anomme; ethän jätä kesken kättesi työtä, jota teet meidän parhaaksemme. (Ps.138:8)
Pyhä Jumala, Sinä olet aloittanut hyvän työsi meissä ja kiittäen saamme luottaa siihen, että olet täyttävä sen Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. (Fil.1:6)
Kaikkivaltias Jumala kaikkia rakastava taivaallinen isä, kiitos ansiottomasta armostasi, joka pysyy iankaikkisesti Sinun puoleesi kääntyville. (Ps.138:8)
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Särkyneiden oma kieli
”Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi” (Ps. 51:19).
Vain elämässään kerran tai luultavasti useammin särkynyt voi opetella sen erityisen kielen, jonka aakkoset ja ääntämykset vain Jumala osaa.
Ne ovat aivan tavallisia sanoja, mutta niitä käytetään tavalla, jota tämä maailma ei voi ymmärtää. Ne osoitetaan ihmisille, joilta niitä kaikilla muilla kielillä pantataan.
Vain särkyneet voivat oppia Jumalan kielen. Se ei vaadi teologisia opintoja eikä oppineisuutta. Sitä ei voi puhua kovaan ääneen eikä siitä voi kiistellä.
Särkyneiden kieli kumpuaa särkyneiden Jumalan sydämen ääntä. Se vavahtelee keskellä sirpaleita, resonoi raunioissa. Se laskeutuu syvimpään syvyyteen ja kohottaa korkeimpaan korkeuteen.
Särkyneiden kieli on kuin loputonta hiljaista ja voimallista laulua. Se lainehtii yli jokaisen estävän muurin ja kaikuu siellä missä on toivottomuuden äänettömyys.
Särkyneiden Jumalalla on oma kieli särkyneille. Kaikille särkyneille, kaikista syistä särkyneille, kerran ja lukemattomia kertoja särkyneille.
Isä!
Isä, kuuletko!?
Katso minuun, Isä!
Juoksin liian kauas,
luulin tuntevani tien,
mutta polku olikin täynnä juurakkoja,
kiviä ja kuoppia.
Maa murtui allani
ja halkeamat vajosivat syvemmälle
kuin uskalsin katsoakaan.
Savu tarttui ihooni,
terva liimautui jalkoihini,
kuivuus korvensi huuleni.
Isä!
Älä käänny pois!
Minä huudan niin, että rintani repeää sisältä.
Ja Sinä katsot.
Katsot minuun kuin aamun pehmeä valo,
joka löytää minut suljettujen verhojen raosta,
lävistää sankat varjoni,
liukuu iholleni
ja kietoo minut levolliseen lämpöön.
Jokin minussa murtuu.
Isä.
Luo minuun uusi sydän,
muuten kuolen.
