Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.
Roomalaiskirje 10:4
AJANKOHTAISTA
Kangastie 8, Saarijärvi
Katso kaikki tapahtumat tästä
Sana ja rukous 30.5.2026 (vko 22)
”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä Jumala, hylkää.” (Ps.51:19)
Herra Jeesus kiitos, että Sanan lupauksen mukaan olet lähellä kaikkia heitä, joilla on monin eri tavoin haavoitettu tai jopa pirstaleiksi särkynyt sydän.
Kiitos, ettet kadota yhtäkään, joiden henki on murtunut ja mieli on koettelemusten paineissa elämän tyrskyjen keskellä täysin hajonnut.
Kiitos Herra lohdutuksesta, että Sinulle kelpaava uhri onkin särjetty henki ja murtunut mieli sekä sydän, jos vilpittömästi yksin armoosi sekä hyvään laupeuteesi turvaten puoleesi käännytään.
Kiitos, osoittamastasi taivaallisen rakkauden lupauksesta katsoa jokaiseen, hylkäämättä ketään, jolla on arka tunto Sinun Sanasi edessäsi.
Herra Jeesus Kristus Sinä, joka asut korkeudessa ja pyhyydessä, kiitos, että asut myös kaikkien niiden tykönä, joilla on nöyrä henki niin, että saisit Hengelläsi jokaisen virvoittaa ja saattaa särjetyt sydämet eläviksi.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
M.E.
Kohti Kristuksen tuntemista
”Niinpä miniä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla” (Fil. 3:8)
Ennen Jeesukseen tutustumista Paavali eli monella tavalla etuoikeutettua, hyväasemaista voittajaelämää.
Apostolina hän joutui jatkuvaan riisumisen kouluun. Näyttää siltä, että Paavali riisuttiin kaikesta inhimillisestä turvasta. Menetykset tekivät varmasti kipeää.
Elämänsä lopulla hän toteaakin menettäneensä kaiken. Ne ovat kovia sanoja, jotka ohitamme helposti.
Oletko sinä kokenut kipeitä menetyksiä? Koetko kipua siitä, että olet joutunut luopumaan asioista, joista muut saavat edelleen nauttia? Olet uskon apostolin seurassa.
Paavali ei ainoastaan menettänyt monia tärkeinä pitämiään asioita, hän oppi jopa näkemään, että ne saattoivat olla tärkeimmän esteenä.
Sydän Kristukseen kiinnitettynä ja Häntä hengittäen Paavali näki elämänsä oikeassa valossa. Jeesuksen tunteminen oli verrattomasti arvokkaampaa kuin mikään, mitä tämä maailma voisi tarjota.
Kristus on aarre, jota meiltä ei voida varastaa. Sitä ei aika haalista eikä sen arvo haalene.
Ehkä juuri paljon menettäneinä sielumme alkaa suuntautua entistä vahvemmin ja puhtaammin taivaallisen omistamiseen.
Kohti Kristuksen tuntemista. Siinä on elämämme paras ja kestävin tavoite, päämäärä, jossa ollaan matkalla ja silti perillä.
Taivaan tavoittelu avaa avaa taivaalliset ja maalliset aarteet nautittavaksemme.
Lehvästön laulu
Miten kaunis onkaan maailma,
kun sitä hellästi koskettaa,
kun Henki viipyy hiljaa kaiken yllä.
Kuinka rakastankaan metsää,
sen makeaa tuoksua kesäsateessa.
Kuulen hiljaisen sateen pisaroivan
lempeitä lauluja lehvästöön.
Rakastan sammaleen pehmeää syliä,
maata, josta ihminen otettiin
ja johon väsynyt
saa hetkeksi päänsä painaa.
Rakastan pieniä metsätähtiä,
niitä hentoja unelmia,
miten ne ojentautuvat valoon,
niin kuin minä Sinuun.
“Minä olen kanssasi
metsän sateessa,
samettisessa sammaleessa,
ja jokaisessa valoa kohti avautuvassa kukassa.
Älä siis pelkää.”
Sana ja rukous 23.5.2026 (vko 21)
”Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin. (Ps. 86:10)
Kiitos Herra Jeesus, että Sinä näet, millaista tekoa syntiset ja vajavaiset maan vaeltajat täällä pimenevässä ajassa ovat, kun tietä ei näy edes jalkalampun valon verran.
Herra armahda, kun tiedät tarkoin, millaisia houkutuksia sekä kiusauksia tulee vastaan, jolloin on niin helppo eksyä pois Sinun tahtosi tieltä ja totuutesi valosta.
Herra iankaikkisen ja suuren rakkautesi tähden, nöyrä pyyntö yksin armosta on; kiinnitä sydämet Sinuun niin, että peljäten pyhää nimeäsi alati totuudessa kunnioitettaisiin.
Herra Jeesus, ethän hylkää yhtäkään sielua, joka haluaa kääntyä katsomaan Sinuun sekä turvautua suureen laupeuteesi pyytäen; johdata, opeta, neuvo ja valaise tasainen tiesi.
Jeesuksen nimessä. Aamen.
M.E.
Vaikka kaikki muu menisi
”Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin” (Luuk. 22:32).
Pietari oli varma omasta tahdonvoimastaan ja sielunkyvyistään. Hän eli ihmisyyteen kuuluvassa kuvitelmassa, että oli jollain perustavalla tavalla parempi kuin toiset.
Pietari ei olisi koskaan voinut nousta uskon sankariksi, ensimmäisen seurakunnan sielunhoitavaksi johtajaksi ilman rankkaa ahdistusta.
Pietarin lankeamus oli toivottoman syvä ja totaalinen. Hän tipahti yhdessä hetkessä pilvilinnoista maankamaralle ja upposi maan sisään. Kaikki meni.
Pietarin elämässä taisteltiin lopulta yhdestä asiasta: kestäisikö hänen uskonsa Jeesukseen? Kestäisikö se, kun mikään muu ei kestänyt?
Usko kesti, ei Pietarin takia, vaan Jeesuksen. Kun Pietari putosi elämänsä synkimpään yöhön, Jeesus oli siellä odottamassa ja koppasi opetuslapsensa rakastavaan syliinsä. Siitä eteenpäin Pietarin sanoma oli aivan uudenlainen.
Niin, kyllä, kukaan meistä ei voi välttyä konkursseista tässä elämässä. Ei, jos tahdomme elää tavalla, joka tuoksuu evankeliumia ja tavoittaa kärsiviä ihmisiä.
Vaikka kaikki muu menisi, uskosi säilyy. Se kestää, koska sen kestokyky varmistetaan samasta paikasta, josta se alunperin annettiin.
Vaikka kaikki muu menisi ja putoaisit kauhuun, älä pelkää, päädyt Lohduttajan syliin. Päädyt Elämän ja Antajan käsivarsille ja siinä on samalla kaikki.
Etten lakkaa etsimästä
Niin kuin tarvitsen ilmaa hengittääkseni,
niin tarvitsen rukousta sielulleni.
Mutta joskus en jaksa.
Rukoukseni vaikenee,
ja vähitellen sisimpäni kuihtuu
kuin kukka ilman valoa,
kuin hiillos, josta lämpö katoaa.
Silloin unohdan,
ettei rukous ole velvollisuus,
vaan avoin ikkuna taivaaseen,
hengenveto ikuisuudesta.
Niin rukouskin nousee sydämestä
hiljaa ja luonnollisesti,
kuin linnunlaulu aamun ensi valossa.
Rukous ei pidä Jumalaa lähellä minua,
vaan minut lähellä Jumalaa,
niin etten lakkaisi etsimästä Hänen kasvojaan.
