“… ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen elän Jumalan Pojan uskossa…” (Gal.2:20). En ole koskaan aiemmin tajunnut Paavalin sanojen vavahduttavaa voimaa. Kuoleman voimaa, pimeää, jossa ei ole mitään toivoa, vain viimeinen hengenveto ja yksi elämä päätöksessään. Sanat sisältävät kristillisen elämän syvintä nektariinia, joidenkin osaksi tulevaaContinue reading “Ja minä kuolin”
Kategoria-arkisto:Paavalin kirje galatalaisille
Rakkautta vai kovia sanoja?
“Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillenne, ettette itse joudu kiusaukseen” (Gal. 6: 1). Minä tiedän, miltä tuntuu elää Jumalan selviä sanoja vastaan. Tiedän, miltä tuntuu pelätä, että julkisivu romahtaa ja ruma totuus paljastuu. Tiedän, mitä on kantaa niin suurta häpeää, että vapisee jokaisen katseenContinue reading “Rakkautta vai kovia sanoja?”
Auta, Iskä!
“… hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa hengen, joka huutaa: `Abba! Isä!” (Gal. 4: 6) Ajatella, että Paavali on säästänyt kreikankieliseen tekstiinsä Jeesuksen arameankielellä lausutun rukouksen alun “Abba!”. Se tarkoittaa, että meillä on lupa omilla sanoillamme, tunteillamme ja tavoillamme lähestyä Kaikkivaltiasta, joka on, ei vain suunnattoman suuri ja määrittelemättömän vahva, vaan samalla hellä jaContinue reading “Auta, Iskä!”
Jakamalla kipu puolittuu
“Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain” (Gal. 6: 2). Joskus elämän huolet ovat päällämme niin raskaina, että polvet ontuvat ja lonkat narisevat. Sellaisina aikoina maa vetää vastustamattomasti puoleensa ja elämä on yhtä selviytymistaistelua. Jeesus on antanut seurakunnalleen ihanan lahjan: jakamisen. Jakamisella tarkoitan tässä juuri raskaiden asioiden uskomista useammille hartioille. Se on mitä suurimmassa määrinContinue reading “Jakamalla kipu puolittuu”
Ei vielä valmista
“Mutta me odotamme Hengessä uskon kautta sitä vanhurskautta, jota toivomme” (Gal. 5:5). Kristittynä elämiseen kuuluu aina tietty jokapäiväiseen elämään kuuluva jännite. Olemme Isän lapsia ja silti koemme monesti kärsivämme yksin. Meidät on erotettu Hänen pyhäksi kansakseen ja Pyhä Henki vaikuttaa meissä elämän muuttumista mutta samaan aikaan koemme itsemme ei-valmiiksi. Jännite on myös siinä, että vaikkaContinue reading “Ei vielä valmista”