Uudet, ilmavat vedet

”Katso minä teen uutta! … Minä teen tien autiomaahan, virrat aavikolle” (Jes. 43: 19).

Syvälle autiomaan paahtavaan ja toivottomaan maahan hautunut. Tai toista mielikuvaa käyttäen menneiden särkymisten, ponnistusten ja kaatumisten vuorotteluun itsensä hukannut, maalattuna häpeän piilottavilla sävyillä.

Sellaiseksi yksi ihminen, yksi Jumalan tuntema ja Jumalan tunteva ihminen voi tänään itsensä tuntea.

Epätoivo on vahva kuin valtava kivi Lasaruksen haudalla ja jos uskaltautuu kyseenalaistaa kiven liikkumattomuutta, mädäntymisen haju tyrmää lopunkin toivon.

Onko Jumala itse sidottu meidän historiaamme tavalla, että Hänkin on hautautunut kuumaan hiekkaan? Onko Hänkin menneisyytemme pakkopaidassa, kyvytön auttamaan, joutuen tyytymään osoittamaan kiveä, joka ei vain pidä sisällään kaikkea kokemaamme läpimätää, vaan samalla estää kaiken keveän ja uuden?

Juuri siihen Jumala vastaa profeettansa kautta kolminkertaisen EI:n! Hän lupaa olla aina suurempi ongelmaamme, oli se sitten kuin vasta-alkava pilvenhaituva kirkkaalla taivaalla tai Nooan aikainen vuosien ja -kymmenten rankkasade.

”Voi rakkaani, etkö tiedä, että minulle on helppoa luoda moottoritie sinne, minne sinä olet kontannut vuosikymmenten ajan, sinne autiomaan saavuttomattomiin? Voi rakkaani, etkö tiedä, että Minun lupausteni voimalla vanha homeinen betonimaaperäsi alkaa särkyä ja elämä alkaa tunkea läpi voimalla, joka on yksinkertaisesti käsittämättömän suuri. Ja silti Minä haluan, että sinä et vain käsittäisi sitä, vaan että voisit kokea sen!”

Ole rauhassa aavikolla sakaalien seurassa. On totta, että et ikinä pääse itse sieltä pois. Mutta jos hiljennyt vain paikallesi ja kuuntelet: Elävä vesi etsii jo uusia uomia – vain tavoittaakseen sinut!

Miten käy hylätyille?

”Sinä olet ollut hylätty, niin vihattu, ettei kukaan kulkenut kauttasi, mutta minä teen sinut ikuiseksi ylpeyden aiheeksi, iloksi polvesta polveen” (Jes. 60:15).

Samalla, kun meidän pitää varoa irrottamasta Vanhan Testamentin lupauksia niiden alkuperäisestä merkityksestään, me saamme nähdä niiden kautta kuin kurkistusikkunoista Jumalan sydämeen.

Hän puhuu lempein äänenpainoin hylätylle ja tuhotulle kansalleen. Hylätty ei tule jäämään kurjuuteensa, ei koska Jumala tahtoo toisin.

Lupaus koskee myös tänään kaikkia hylättyjä. Niitä, jotka ihmiset ovat hylänneet ja niitä, jotka ovat hylänneet itsensä. Jumalan sydän etsii aina niitä, jotka ovat käpertyneet itkemään pienen ullakkovintin kulmaan.

Jumala vihaa hylkäämistä. Jokainen hylkääminen repii jotain irti ihmisen sydämestä. Ja silti me hylkäämme toisiamme niin monin tavoin ja niin usein.

Onneksi on Jumala. Hän ottaa hylätyt kuin kanaemo sulkiensa suojaan. ”Minä teen sinut” on lupaus sinulle, hylätylle. Se voi kuulostaa uskomattomalta mutta Jumala on uskomaton!

Taivasta tavoittava

Kuin lehti
vaahteran
Uljas ja vahva.

Kesti tuulen
sateen
Rakeet
ja trombit.

Lepatteli voitontahtoisesti
Julisti hyvän elämän salaisuutta
maahan varisseille.

Tuli yö
yksi muiden joukossa
Tavallinen mutta erilainen.

Se mihin myrskyt
eivät pystyneet
Sen teki yksi hallayö.

Kuin lehti
vaahteran
oranssinen ja hauras

Liidän ohi ikkunoiden
Paljaana katseille
Maata kohti.

Otan paikkani toisten joukossa.
Värjään mustan punaisella.
Kuolen ja silti elän

sillä minussa on
Siemen
Taivasta tavoittava!

Odotetut treffit

Sain viime viikolla tuntuvan hengellisen opetuksen. Eräänä aamuna selailin Raamattua ja samalla tavan mukaan puhelin piipatti useista viesteistä ja yhteydenotoista. Miten aamulla tapahtuukin niin paljon!

Huomio kiinnittyi väkisin Raamatun sijaan puhelimeen. Vastailin kivoihin viesteihin ja yritin samalla silmäillä Jesajan kirjaa. Tunsin hennon äänen puhuvan: ”Etkö tahtoisi olla minun kanssani kahdestaan? Etkö voisi laittaa puhelimen pois treffeiltämme?”

Hätkähdin. En minä ole tottunut kuulemaan Jumalan Hengen ääntä. Ehkä tämäkin oli vain omaa sisäistä ajatusta? Joka tapauksessa viesti oli selkeä ja järkevä: Jeesuksellekin sai antaa parasta aikaa.

Seuraavana päivänä pidimme Jeesuksen kanssa treffit. Olin odottanut yhteistä hetkeämme vuorokauden. Jännitti.

Mitä me teimme yhdessä? Luimme Jesajan kirjaa. Hörpimme kahvia, istuimme terassilla ja unohdimme puhelimen yöpöydän laatikkoon.

Jos en ole aivan väärässä, Jeesus kaipaa aikaamme. Hän kaipaa jakamatonta seuraamme. Ja Hän tuntuu olevan puhuva Jumala – kun vain malttaisin kuunnella.