Ei minulta mitään puutu

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu” (Ps. 23:1).

”Ei minulta mitään puutu” on rohkea ja vahva ilmaisu. Daavid oli löytänyt levon tyytymisen kautta.

Jae ei tarkoita seuraavaa: koska minulla on hyvä puoliso/ hyväpalkkainen työ/ maksettu omakotitalo/ kesämökki Päijänteen rannalla/ terve ja sopusuhtainen vartalo, niin sen tähden minulta ei puutu mitään.

Daavidilta ei puuttunut mitään, koska Hänellä oli huolehtiva Paimen, Herra Jeesus Kristus. Vuosikymmenet Jumalan seurassa olivat avanneet hänen silmänsä ymmärtämään, että se, mitä Herra tahtoi antaa, oli parasta. Se koski myös asioita, joita Herra ei antanut tai joita Daavidilta kipeästi vietiin.

”Ei minulta mitään puutu” sanojen yhteydessä on hyvä lukea niitä monia Daavidin Psalmeja, joissa hän surusta ja ahdistuksesta sekaisin huutaa Jumalaa pelastamaan hänet; Sanat eivät ole syntyneet helpon elämän seurauksena.

”Ei minulta mitään puutu” voi olla ihan jokaisen kristityn todellisuutta. Sinunkin. Se on uskonhenkinen toteamus, joka ei synny katsomalla vain näkyvää todellisuutta.

Koska Jeesus Kristus on minun hyvä ja rakastava paimen-Jumala, Hän varmasti tarjoaa minulle kaiken, mitä tänään tarvitsen. Hän ohjaa kasvattavan pimeän ja ilostuttavan valon, jokaista lajia aina sopivaan aikaan.

Jumalan yltäkylläisyys

”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (Joh. 10: 10)

Uskon, että Jumalalla on varastossaan meitä varten odottamassa elämää, joka tulvii meistä toisillekin. Uskon, että Hänellä on jatkuva kutsu omistamaan enemmän aarteita, joissa on jo meidän nimilappu kyljessä.

Ajattelen, että voi olla aivan päinvastaiset elämäntyylit elää oman yltäkylläisyyden keskellä tai Kristuksen yltäkylläisyydessä. Jos sekoitamme nämä lajit keskenämme, kadotamme toivon.

Oma yltäkylläisyys tuo monesti mukanaan kylläisyyden ja itseriittoisuuden. Kun kaikki on hyvin, mitään ei ole tarvetta muuttaa eikä mihinkään ole tarvetta pyrkiä. Riittää, kun varjellaan asioiden säilymistä nykyisellä mallilla.

Menetykset ovat tärkeä osa hengellistä kasvua. Jumalalla sallii meille jokaiselle omanlaisia kolauksia jotta siirtyisimme itseriittoisuudesta tarvitsevuuteen.

Jumalalla on yltäkylläisyyttä tuhlattavaksi asti. Sitä ei pidä sekoittaa siihen yltäkylläisyyteen mitä länsimaisten ihmisten suosima Mammona -niminen epäjumala haluaa tarjoilla.

Kristuksen yltäkylläisyys tarjotaan niille, jotka ovat pudonneet yltäkylläisyydestä. Samoin kuin ruoka-apujonoissa odottavat ruokaa tarvitsevat ihmiset, Jumalan aarrevarastojen edessä ovat ne, jotka ovat joutuneet menettämään monet niistä siunauksista, joita muut näyttävät omistavan.

Etkö Jeesus osaa auttaa?

”Mutta muutamat heistä sanoivat: `Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut estää tämän miehen kuoleman?´” (Joh. 11: 37).

Lasarus, Marian ja Martan veli oli vakavasti sairas. Sisarukset lähettivät Jeesukselle viestin siinä toivossa, että Jeesus tulisi ja parantaisi heidän veljensä. Mutta Jeesus toimi toisin ja Lasarus ehti kuolla.

Kun Jeesus viimein saapui paikalle, perheessä oli hautajaiset menossa. Johannes tahtoi alleviivata, että Jeesus itki nähdessään surun musertavan voiman. Mutta Jeesus järkyttyi myös seuraavasta ihmisten toteamuksesta: ”Eikö Jeesus voinut estää Laaruksen kuolemaa? Jos Jeesus todella rakasti Lasarusta, miksei hän tullut aikaisemmin apuun?”

Sama kysymys on kautta aikojen ollut kaikkien kristittyjen huulilla. ”Miksi Jumala ei paranna tätä syöpää”, ”Miksi juuri minulla pitää olla tämä masennus”, ”Miksei Jumala paranna sieluni haavoja”, ”Miksi minä joudun elämään yksin”.

Sama voima, joka piti Jeesuksen ristillä pilkkahuutojen raikuessa pidätti hänet myös paikoillaan Lasatuksen vetäessä viimeistä sisäänhengitystä. Se sama voima estää Häntä vastaamasta ”kyllä” niihin lukemattomiin pyyntöihin, joita Hänelle esitämme ja joita monesti jopa vaadimme.

Jos Jeesus olisi tullut Lasuruksen kotiin sisarusten toiveiden mukaan, haudasta nousemisen ihmettä ei olisi koskaan nähty. Jos Hän ei rakkaudessaan pysyisi joskus paikallaan meidän kipujemme kohdalla, Jumalan kunnia ja meidän elämä yhä suuremmassa kirkkaudessa ei olisi mahdollista.

Kun Maria ja Martta katsoivat musertavia olosuhteita ja näkivät kaiken toivon hiipuneen, Jeesus antoi ohjeen, joka sopii myös meille: Hän on aina yllättävämpi, valmiimpi ja vahvempi kuin kuvittelemme.

Jeesus on tänään Jumalan voima ja Jumalan elämä, sinulle. Kaiken alleen nielevät aallot kyllä pelottavat mutta etkö huomaa: Mestarisi kävelee aaltojen päällä.

Kylvöä kyyneleiden voimalla

”Tässä toteutuu sanonta: `Toinen on kylväjä ja toinen leikkaaja´” (Joh. 4: 37).

Psalmissa 126 on ihana lupaus: ”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat”).

Jeesus opetti, että kylväjä ja leikkaaja saattavat hyvinkin olla eri ihmisiä: Toisen elämään mahtuu itkua ja toisen riemua. Ehkä Jeesuksen viittaama sanonta oli ajan hengellistä pohdiskelua juuri lainaamastani Psalmista?

Ehkä ystäväsi todistavat Jumalan ihmeellisistä teoista ja läsnäolosta mutta sinun elämäsi on kuin siemen, joka pudotetaan yksin kylmään ja pimeään multaan. Ehkä et saa koskaan nähdä kyyneleittesi tuottamaa elämää.

Toisten kutsumus on kasvattaa kyynelillä satoa, joka kasvaa esiin inhimillisesti liian pitkän ajan jälkeen. Helpompaa olisi olla keveä viljan niittäjä.

Niittohommiin on aina jonoa mutta Jumala valitsee erikoisen huolella jokaisen surulla kylväjän.