Marssimme yhtenä rintamana kohti pelastusta, taivasta. Matka on pitkä ja monesti kivinen. Kompuroimme vuoron perään – tänään minä, huomenna ehkä sinä.
Kutsumuksemme on poistaa polulta esteitä, ei osoitella sormella kaatuneita. Jumalan sydän sykkii aina joukon pienimmälle ja kuormitetuimmalle. Kun Hänen tunteensa saavat vaikuttaa meissä, alamme huolehtia kaatuneista.
Käsissämme on armon rautakanki ja rakkauden moottorisaha, taskussamme lohdutuksen ensiapupakkaus. Yksin emme jaksa, mutta suurena Jumalan kansana kestämme ahdistukset ja vaikeudet.
Paavali kuvaa kirjeessään efesolaisille Kristuksen rakkautta. Paavali antaa ymmärtää, että me voimme saada enemmän Jumalan täyteyttä ja kertoo sitten tien siihen: se on Kristuksen rakkauden ymmärtäminen.
Kaiken teologian ja hengellisen tiedon yläpuolella on se muuttumaton, ihana tosiasia, että Kristus rakastaa sinua ja minua. Hän on osoittanut rakkautensa suuruuden kuolemalla puolestamme.
Tänään hän Heprealaiskirjeen mukaan rukoilee meidän puolestamme. Vaikka Saatana seuloisi meitä, kuten Pietaria aikanaan, Jeesuksen rukoukset ovat sitä vahvempia. Hän vetää meitä rakkaudessaan jatkuvasti armonsa ja anteeksiantamuksensa piiriin ja jakaa meille sitä Elämää, jota meiltä itseltämme puuttuu.
Kun meillä on hengellinen nälkä, Kristuksemme kutsuu meitä ruokailemaan kanssaan. Hän ravitsee meitä Sanallaan ja Hengellään. Kun meillä on jano, saamme nääntyvinä kutsua Vapahtajaamme antamaan meille elävää vettä.
Vapahtajamme rakastaa meitä silloinkin, kun emme näe elämässämme muuta kuin epäonnistumisia ja rauniokasoja. Kun me eksyneinä kuulemme hänen lempeän äänensä kukkulan takaa, ymmärrämme hänen rakkautensa äärettömyyden. Se ei lopu koskaan.
Varmuus Jeesuksen rakkaudesta juuri meitä kohtaan antaa meille kestävän toivon ja levon, myös taisteluidemme keskellä. Ymmärrämme, että hän on rakkautensa tähden aina meidän kanssamme.
”Jeesus sanoi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ’Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi. Herralta tämä on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’?” (Matt. 21:42)
Hylätä-sana tarkoittaa, että jotakin on testattu ja todettu kelvottomaksi. Jeesuksen ajan hengellinen johtajisto totesi siis hänen olevan kelvoton Jumalan lähettämäksi välikappaleeksi, oveksi pelastukseen.
Tähän liittyen Pietari kehottaa meitä kirjeessään (1. Piet. 2:4) tulemaan juuri tämän Jeesuksen luo – elävän kiven luo – joka kestää meidän testauksemme ja osoittautuu riittävän vahvaksi ottamaan kantaakseen koko meidän elämämme.
Ajattele, että Jeesus on kuin kivi hyllyvän suon keskellä: hänen päälleen voimme astua koko painollamme ja luottaa siihen, että hän ei petä altamme. Saamme siis laittaa koko toivomme Jeesuksen varaan. Se luottamus ei voi jättää meitä tyhjän päälle!
