Suurempi armo

”Sinä muistat tekosi, sinä häpeät, et tohdi suutasi avata häpeäsi tähden, kun minä annan anteeksi kaiken minkä olet tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala.” (Hes. 16: 63)

Israelin kansa käänsi Jumalalle selkänsä yhä uudelleen ja rikkoi Hänen tahtoaan vastaan. Jumala kyllä kuritti kansaa mutta kaiken tarkoituksena oli vetää kansa takaisin Hänen lähelleen. Vaikka Israel oli uskoton, Jumala oli uskollinen loppuun saakka. Hänen armonsa ei päättynyt.

Syvä vastarakkaus Jeesukseen syntyy siitä, kun Hänen armonsa osoittautuu syntejämme suuremmaksi. Monilla meistä on elämässämme sellaisia kipualueita, joita haluaisimme peitellä toisilta ja myös Jumalalta. Saatamme kokea häpeää ja ajattelemme olevamme armon ulkopuolella.

Ongelmiemme keskellä Herra Jeesus Kristus kuitenkin murtautuu elämämme kätkettyihin huoneisiin. Hän valaisee kipeät piilomme ja siinä valossa on samalla vapauttava armahdus. Jeesus haluaa tuoda totuuden meissä esille ja siinä totuudessa on aina mukana suurempi armo.

Jeesus Kristus on kuollut kaikkien syntiemme puolesta. Myös niiden, joiden kanssa edelleen taistelemme. Evankeliumi kuuluttaa armoa, joka vapauttaa syyllisyydestä ja häpeästä. Kun Jumala osoittaa meitä kohtaan rajoittunutta käsityskykyämme suurempaa rakkautta, uskallamme mennä itseemme ja tunnustaa vääryytemme; Uskallamme tuoda ongelmamme Jumalan eteen peittelemättä. Syyllisyys ja piilottelu vaihtuu kiitosmieleen, kun Kristuksen sovitustyö osoittautuu elämäämme suuremmaksi.

light-glowing-black-and-white-night-window-wall-1045106-pxhere.com

Ruokana Jumalan tunteminen

”Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.” (5. Moos. 8: 3)

Mooses piti Israelin kansalle viimeistä puhettaan ennen kuolemaansa. Hän halusi muistuttaa kansaa siitä todellisuudesta, että suhde Jumalaan oli enemmän kuin mitkään näkyvät siunaukset tai tarpeet. On mielenkiintoista, että Jeesus siteerasi juuri näitä Mooseksen sanoja paholaisen kiusatessa Häntä erämaassa.

Ehkä Jumala joskus sallii meille monenlaista puutetta, jotta näkisimme niiden takana olevan vielä suuremman tarpeen? Ehkä Hän vetää siunausten verhonsa hetkellisesti sivuun, jotta emme kiinnittäisi sydäntämme siihen, mitä Hän meille antaa vaan Häneen itseensä?

Mutta mitä tarkoittaa se, että ihminen syvimmässä mielessä elää Jumalan sanoista? Ainakin sillä viitataan siihen, että ruoka, juoma, vaatteet, omaisuus ja ihmissuhteet eivät tuo ihmiselle Jumalan luomana olentona lopullista tyydytystä; ihmisessä on jokin sisin huuto, johon ainoastaan Luoja voi vastata.

Kun tämä ihmisen kodittomuutta ja yksinäisyyttä heijastava huuto pääsee elämän kriiseissä kuuluville, ihminen on jo matkalla tulla löydetyksi. Silloin ihminen löytää Jeesuksen Kristuksen; silloin sielu saavuttaa kaipaamansa täyteyden.

Älä siis ole toivoton, jos olosuhteet eivät näytä muuttuvan edelleenkään suotuisiksi. Vaikka leipää ei riittäisi, Jumalaa riittää. Hän paljastaa itsensä köyhille, puutteellisille ja syntisille. Ja silloin – paradoksaalista kyllä – ihminen on puutteidensa keskellä täynnä elämää.

writing-book-open-reading-religion-christian-838541-pxhere.com

 

Tie tyytyväisyyteen

”Ottakaa minun ikeeni hartioillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matt. 11: 29)

Jaetta aikaisemmin Jeesus kutsuu luokseen kaikkia väsyneitä ja epäonnistuneita ja lupaa pitää heistä huolen. Sitten Jeesus paljastaa pysyvän tyytyväisyyden salaisuuden: elämän Jumalan tahdon alaisuudessa.

Ies oli puinen rakennelma, joka sovitettiin kahden vierekkäisen härän niskaan. Härät vetivät kuormaa yhdessä, rintarinnan. Jeesus siis kutsuu meitä, ei vain tulemaan luokseen, vaan elämään elämää yhdessä Hänen kanssaan. Hän kutsuu meitä luovuttamaan elämme Hänelle ja elämään sitä elämää, jossa Hän saa määrätä suunnan.

Tällaista elämää emme luontaisesti valitsisi. Me haluaisimme kulkea omaan suuntaamme; omat ikeemme tuntuvat sopivimmalta. Joka suostuu kokeilemaan Jeesuksen iestä, huomaa sen tuntuvan todella hyvältä ja kevyeltä.

Jotta voisimme antaa elämämme Jumalan ohjattavaksi, täytyy tapahtua kaksi asiaa. Ensinnäkin omat suuntamme alkavat näyttää umpikujilta. Jumala tekee työtään elämässämme, jotta uskaltaisimme luovuttaa langat Hänelle. Toisekseen Pyhä Henki tahtoo osoittaa meille niin syvää Kristuksen rakkautta, että tahdomme enemmän kuin mitään elää Jeesuksen lähellä.

Tie tyytyväisyyteen käy siis tyytymättömyyden kautta. Entinen elämä saattaa kokea konkurssin. Haluamme elämällemme uutta suuntaa ja armo vetää meitä kohti Kristuksen iestä. Jumalan tahdolle uhrattu elämä on vapaata ja mielekästä. Se on seikkailua Vapahtajan seurassa.

wood-farm-transport-horn-livestock-furniture-768648-pxhere.com

Jumala on perintöosasi

”Herra sanoi Aaronille: `Kun israelilaiset jakavat maan ja muut heimot saavat osuutensa, sinä et saa omaa osuutta maasta, sillä minä olen sinun perintöosasi.´” (4. Moos. 18: 20)

Jumalan välikappaleet ovat monesti vailla maallista omaisuutta. Jumala ei näytä antavan heille aina samalla tavalla niitä asioita, joista me ihmiset haemme nautintoa ja tyytyväisyyttä. Jumalan omia riisutaan, jotta jokin heissä alkaisi haluta muunlaista rikkautta.

Ehkä sinäkin katselet ympärillesi ja hieman kateellisena katselet kuinka ihmiset lähettyvilläsi rakentavat toinen toisiaan komeampia taloja ja ostavat uusia autoja. Ehkä koet jääväsi vaille jotain sellaista, mistä toiset tuntuvat saavan sisältöä elämäänsä?

Jumala kutsuu meitä lapsiaan monenlaiseen köyhyyteen, jotta silmämme avautuisivat todelliselle aarteelle. Kristus on meidän perintöosamme. Hän on enemmän kuin tavarat ja saavutukset. Hänestä sielu voi löytää sellaisen ilon ja kiinnekohdan, että muut arvot menettävät hohdettaan.

Älä siis suostu siihen houkutukseen, että suostut vertailemaan maallisia olosuhteita toisten kanssa. Parhaimmat rikkaudet saavuttavat ne, joilla ei tunnu olevan mitään. Heille ei välttämättä sallita inhimillisen näkökulman kannalta samanlaisia siunauksia kuin muille – he saavat paljon enemmän. Jumala tahtoo olla heidän perintöosansa. Sinun perintöosasi.

DSC07597

 

Jumalalle mahdotonta?

”Mutta Herra sanoi Moosekselle: `Onko Herralle mikään mahdotonta? Nyt saat nähdä, toteutuuko minun sanani.´” (4. Moos. 11: 23)

Israelin satatuhantinen kansa oli lopenkyllästynyt Jumalan antamaan mannaan erämaavaelluksellaan. He kaipasivat vaihteeksi lihaa ja alkoivat ikävöidä paluuta Egyptiin. Jumala sanoi hankkivansa kansalle lihaa seuraavaksi päiväksi kuukauden tarpeiksi. Mooses ei pystynyt käsittämään Jumalan lupausta; miten ihmeessä Jumala saisi hankittua sellaisen määrän lihaa keskellä ei-mitään?

Tämä sama Mooses oli nähnyt Jumalan ihmeet Egyptissä. Hän oli nähnyt kuinka valtameri jakautui kahtia ja hän seurusteli päivittäin Jumalan kanssa poikkeuksellisella tavalla. Mutta nyt hänen mielessään oli liian suuri muuri – Jumala ei pystyisi mitenkään selviytymään edessä olevasta haasteesta.

Onko sinulla koskaan samanlaista tunnetta? Olet kyllä kokenut Jumalan johdatusta ja suoranaisia ihmeitäkin menneisyydessä mutta nyt olet liian suuren ongelman edessä. Ei edes Jumala voi auttaa sinua?

Mooses taisi valvoa seuraavan yön ja kuunnella kuinka linnut ropisivat telttojen päälle. Uskon, että hänen sydämensä pamppaili Jumalan näyttäytyessä hänen odotuksiaan suurempana.

Mahdottomat tilanteet ovat Jumalan näyttämöitä. Ehkä hyvinkin pian saat kuulla ”lintujen ropinaa”?

DSC08114