Kuuliaisuuden siunaus?

”Herra lyö sinua pahoilla paiseilla, joista et voi parantua. Niitä on polvissasi ja reisissäsi ja kaikkialla ruumiissasi jalkapohjista päälakeen asti” (5. Moos. 28:35).

Mooses julisti Luvatun maan rajalla Israelin kansalle kuuliaisuudesta koituvat siunaukset ja tottelemattomuudesta seuraavat kiroukset. Kuuliaisuus Jumalan laille toisi varmuudella monentasoiset hyvät asiat ja synti aiheuttaisi suurta kärsimystä. Mooses mainitsee erikseen jopa pahat paiseet.

Meillä on kristittyinä vaara lukea nämä Mooseksen puheet liian mustavalkoisesti. Menestysteologian pohjana on juuri nämä samat ajatusrakennelmat: ”Kun minä teen näin, niin Jumala tekee minulle niin.” Tällöin ihmisen kärsimys ja ahdistus sijoitetaan ihmisen omien väärien valintojen seuraukseksi.

Mutta mutta. Muistatko, kuka Raamatun varsin nuhteeton mies joutui kärsimään käsittämättömän paljon ja lopulta raapimaan iholtaan Mooseksen varoittamia paiseita? Aivan oikein, Jobhan se oli. Jobin ystävät sortuivat juuri liian ”suora yhtälö” -oppirakennelmiin yrittäessään löytää syyn Jobin kärsimykseen. Job oli todella elänyt Jumalan tahdon mukaan mutta silti hän joutui hyvinkin tarkasti kokemaan Mooseksen luettelemat tottelemattomuuden kiroukset.

Kun Mooses julisti paljolti aineellista hyvinvointia, Jeesus ei näyttänyt laskevan sille paljoakaan painoarvoa; Hän kehoitti jopa myymään omistukset ja keräämään aarteita taivaaseen. Ja mitähän nykyisten menestystä lupaavien raamatun sovelluksista ajattelisi Paavali, joka sai osakseen paljon puutetta, kärsimystä ja ahdistusta?

Kristitylle on kyllä luvattu menestys. Se menestys on tasoltaan paljon syvempää kuin Mooseksen lupaama menestys. Kyseessä on Vanhan ja Uuden liiton ero. Kristityn menestys on Kristus. Kristus Jeesus on kristityn aarreaitta. Tämän aarreaitan äärelle ei pääse vain onnistuneet kristityt vaan yhtä hyvin epäonnistuneet, heikot, huonot ja lankeilevat.

Kristus -aarrearkku sisältää kaikki Jumalan lupaukset. Hän on kaikkien lupausten täyttymys. Se ei takaa helppoa elämää ja pelkkää menestystä. Se antaa enemmän: elämän Jumalan yhteydessä; isällisen huolenpidon, jossa jokainen elämämme asia joutuu kääntymään parhaaksemme.

Lohdutukseni kurjuudessani

”Tämä on lohdutukseni kurjuudessani: sinun sanasi virvoittaa minua” (Ps. 119:50).

Sinä olet antanut Sanasi, että saisin siitä lohdutusta keskellä kurjuuttani. Olet antanut avoimen lohdutuksen lähteen.

Kuinka monesti Henkesi osoittaakaan menneiden omiesi elämää: saan seurata Aabrahamin tuskaisaa odottamista, Jaakobin petollisuutta ja kamppailua kanssasi, Mooseksen vuosikymmenien epätoivoa ja Daavidin iloja ja raskaita suruja. Lukiessani heidän elämästä vakuutat minunkin olevan samalla tiellä.

Evankeliumeista saan lukea Jeesus siitä tavasta millä Sinä kohtasit heikkoja, syntisiä ja hädässä olevia ihmisiä. Et koskaan torjunut heitä, pidit kätesi avoimena aina ristille saakka, rakastit ja hoivasit heitä kuin pieniä lapsia. Kuinka haluatkaan vakuuttaa, että kätesi ovat avoimet minullekin.

Paavalin kirjeistä en aina ymmärrä paljoakaan. Mutta sinä osoitat miehen, joka suuressa uskossaan kulki samanaikaisesti kipujen ja heikkouksien polkuja. Tahdot vakuuttaa minulle, että heikkona minäkin kelpaan.

Ilmestyskirjassa Johannes kohtaa sinut ja kirkkautesi edessä vaipuu polvilleen. Henkesi vakuuttaa Sinun olevan aina viimeinen elämäni sana. Sinä olet kaikkea elämääni suurempi, Sinä jaksat kantaa minut perille.

Et ole yksin

”Mutta hetki tulee ja on jo tullut, jolloin teidät kaikki hajotetaan kukin tahoillenne ja te jätätte minut yksin. En minä kuitenkaan ole yksin, sillä Isä on minun kanssani” (Joh. 16:32).

Kipeä avioero ja yksin jääminen. Sielua viiltävä hylkäämisen tunne. Masennus, joka karsii ystävyyksiä. Sairaus, joka sitoo sänkyyn ja pakottaa juomaan sairaanhoitajan tuomasta nokkamukista.

Jeesus tiesi jäävänsä yksin elämänsä vaikeimmalla hetkellä: matkalla kohti ristiä rakkaat ystävät hylkäisivät Hänet. Juuri silloin Jeesus sanoi jotain pysäyttävää: Isä olisi Hänen kanssaan.

Yksinäisyyden ajat voivat kääntyä autuudeksi. Meille tarjotaan siunauksia syvyydestä. Kun tuet pettävät eikä sinulla ole voimia pukea palelevaa sielua, silloin hengelliset aistit viritetään uudella tavalla.

Jeesukselle Isän läheisyys ei ollut teoreettista kuvittelua tai opillista jossittelua. Jumala haluaa viedä meitä outoihin paikkoihin, joissa sielu saa kokea enemmän Pyhän läsnäoloa.

Yksinäisyys on paikka, jossa sielu saa maistaa salattua mannaa. Sisimpämme löytää lähteen, joka täyttää pelottavimmankin kaipuun.

Et ole yksin. Sinulla on Jumala, joka tahtoo seurustella kanssasi. Ehkä Hän on vienyt sinut yksinäisyyteen, jotta te kaksi saatte tutustua toisiinne entistä syvemmin.

Huolehtijalla on pieni Jumala

Tunnustan, minulla on taipumus huolehtia monista asioista, jotka koskevat sekä tätä päivää, että tulevaisuutta. Siksi Jeesuksen sanat turhasta murehtimisesta tuntuvat järjettömiltä.

Jeesus opettaa, että meidän on turhaa murehtia asioistamme, koska meillä on Jumala Isänämme. Minä vastaan tähän monesti, että ”mitä jos Hän ei kuitenkaan ole kiinnostunut minusta?” Mietin myös, että mahtaako Hän tietää mitä minulle oikeasti kuuluu ja mitä tarvitsen? Täytyykö häntä muistuttaa asioista toistuvasti, unohtaako hän minut ja asiani?

Huomaan siis minulla olevan Jumalan, joka on murheitani pienempi. Jeesus kutsuu meitä luottamaan sellaiseen Isään, joka tuntee tilanteemme ja tarpeemme itseämme paremmin – Hän tietää tarpeemme ennen kuin ne Hänelle edes esitämme. Hän vakuuttaa Jumalan olevan niin kiinnostunut meistä, että tietää hiustemme lukumäärän ja kerää jopa kyyneleemme talteen.

Vaikka Jumala tietää sinusta jo kaiken, Hän silti kaipaa kuulla ajatuksiasi. Uskalla jakaa Hänelle murheesi, huolesi, pelkosi ja ilosikin, sillä Hän on niistä kiinnostunut. Voit olla varma, että sinusta huolehditaan ja rukouksiisi vastataan – tavalla, joka sopii tilanteeseesi parhaiten. Jumala ei näe vain tätä hetkeä, vaan hänelle koko tulevaisuutesi on yhtä nyt-hetkeä.

S.O.S!

”Sillä onko toista suurta kansaa, jonka jumalat ovat lähellä sitä niin kuin Herra, meidän Jumalamme, on meitä lähellä aina, kun me huudamme häntä avuksi?” (5. Moos. 4:7)

SOS on kansainvälinen hätähuuto. Save our souls. Se on helppo viestittää eri olosuhteissa ja viestinsaaja tietää avunpyytäjän olevan todellisessa kamppailussa elämästä ja kuolemasta.

Millä tavalla Jumalalle voisi viestittää, että olemme suuressa tarpeessa ja veneemme on uppoamassa? Tulisiko veneen vuotokohdat paikata ensin ja alkaa lappaa vettä ulos? Pitäisikö varautua siihen mahdollisuuteen, että hätämerkkiämme ei kuulla tai siihen ei haluta reagoida?

Kristinuskon Jumala on Mooseksen mukaan lähellä meitä, aina kun huudamme Häntä avuksi. Hän on läsnä silloinkin kun emme huuda.

Hän kuulee viimeisessä epätoivossa olevan huudon. Samoin kun kuulee huulille tukehtuvan hädän. Hän on lähettänyt pelastuksen, jo ennen kuin jouduimme elämämme yli raivoavaan myrskyyn.

Save our souls. Pelasta minut! Siinä tilanteessa Jumala on parhaimmillaan. Voit kuistata sielullesi tänäänkin: ”Ei mitään hätää, Jumala pelastaa minut.”