Taivasta tavoittava

Kuin lehti
vaahteran
Uljas ja vahva.

Kesti tuulen
sateen
Rakeet
ja trombit.

Lepatteli voitontahtoisesti
Julisti hyvän elämän salaisuutta
maahan varisseille.

Tuli yö
yksi muiden joukossa
Tavallinen mutta erilainen.

Se mihin myrskyt
eivät pystyneet
Sen teki yksi hallayö.

Kuin lehti
vaahteran
oranssinen ja hauras

Liidän ohi ikkunoiden
Paljaana katseille
Maata kohti.

Otan paikkani toisten joukossa.
Värjään mustan punaisella.
Kuolen ja silti elän

sillä minussa on
Siemen
Taivasta tavoittava!

Surullinen aamu

Usva loihtii versojaan
Tammen lehdistä varastetaan vihreä.
Ruskeaan taittunut ovi valittaa.

Niin minäkin.
Vetäydyn nojatuoliini
Odotan ensimmäistä pakkasyötä.

Ja katson elämää
silmillä
jotka vielä aikanaan näkivät
– ja toivoivat.

Mutta eihän syksy saa viimeistä sanaa
eikä suru!

Kevät tulee!
Ihmisjumalan askelissa.
Olenhan valmis?