Repaleiset siivet

Voi näitä tynkiäni!
Katsokaa ja naurakaa
Pelkät torsot lepattavat surujen viimoissa.

Mitkä siivet ne olivatkaan!
Itätuulet kumarsivat syvään
Kanjonit olivat hiirenjälkiä lumessa.

Niin, vuosi vuodelta
Isku iskulta
Surujen syvyyksissä
jäivät vain orvot piikit.

Ei, enhän minä enää lennä
Enää ei tuuli nosta sieluani
toivon näköaloihin.

Paitsi uskon maailmassa
Siellä tyngät lepäävät
Vapahtajan käsissä.

Ja haukkovat uutta elämää
Liitävät uusin värein
Vapaina
Uusissa mitoissa.

Parhaat päivät

Parhaat päivät lentävät
Herkästi kainostellen
ne poistuvat yli nykyisyyden.

Mihin minä ne käytin?
Aina oli liikaa siellä tai täällä:
huvipuistossa, takapenkillä, vyötäröllä.

Ja voi sitä puutetta!
Ajatukset pankkitilissä
vajailta tuntuvissa ihmissuhteissa
Onnessa, joka osasi kutsua
aina askeleen päässä.

Parhaat päivät liihottelevat
alle sylin mitan päässä
enkä silti ota peräsulista kiinni.

Mutta tänään heitän liiat ja vähyydet;
Tänään elän yhden päivän;
Juon päivämaljani.

Ja nautin.
Ja kiitän Jumalaani.

Varjoja

Oletko se sinä, Jumala?
Sinun valosiko ei välttele varjoja?
Ihmistä? Minuakaan?

Hyvä Jumala!
Olen alasti ja pelkäsin,
kun kuulin askeleesi.
Olen syönyt kiellettyä.
Tiedän itsestäni liikaa!
En kuulu paratiisiisi.

Mutta muista minua,
kun tulet valtakuntaasi!
Muista minua!

(Iiris)

Carpe diem

Terveisiä ja ajatuksia kattoremontin
ja keskeneräisyyden keskeltä

Carpe diem
tartu pensseliin
sahaan
vasaraan
suurempaan käteen
äläkä pelkää
keskeneräisyyttä
sillä ei täällä mitään
valmista ole
tule eikä pysyvää

Carpe diem
poimi joka hetki
sydämeesi säilö
sahanpuruineen
huolineen
iloineen
äläkä luota huomiseen
sitten kun
kun tänään on
elämäsi tärkein päivä

(Iiris)