Kategoria-arkisto:* Runot

Miten hiljainen voikaanolla kylätie, ja Jumala vaikka kuinka huutaakukaan ei vastaa vain pieni tuulenvirerauhoittaaliikaa hiljaisuutta muistuttaajossain joku hengittääluo sanoillaan uutta (Iiris)

Teoillasi et voipelastaaiankaikkistasieluasisen tekeeyksin Kristus mutta ajallistaelämääsikantavat arvotvoit ollakadottamattavain teoillasi (Iiris)

Kuin lehtivaahteranUljas ja vahva. Kesti tuulensateenRakeetja trombit. Lepatteli voitontahtoisestiJulisti hyvän elämän salaisuuttamaahan varisseille. Tuli yöyksi muiden joukossaTavallinen mutta erilainen. Se mihin myrskyteivät pystyneetSen teki yksi hallayö. Kuin lehtivaahteranoranssinen ja hauras Liidän ohi ikkunoidenPaljaana katseilleMaata kohti. Otan paikkani toisten joukossa.Värjään mustan punaisella.Kuolen ja silti elän sillä minussa onSiemenTaivasta tavoittava!

Rakennankadotetun kuistinsen, jonne kaikkiovat tervetulleita viimaisat päivätpakastuvat yötpoutapilvetkukkineen rakennankunhan ensin saanpurettua tämännykyisen tämän, johon mahtuuvain se tuulenviremikä minullamilloinkin on (Iiris)

Älä anna pelkkää valoa,etten sokaistuneenaymmärtäisi enää varjoja.Älä pelkkiä varjoja,että uskoisin vielä valoon. (Iiris)