Aamu ei valjennutkaan.
Eilinen pimeys jatkui.
En tiennyt tuntia tai päivää.
Puhuin hiljaa,
mutta sanat putosivat särkyen,
lasisina lautasina.
Ne takertuivat kieleeni,
autiomaan hiekkana.
Minä odotin hiljaisuudessa.
Mikään ei muuttunut.
Kuin maa olisi painanut
luuni murskaksi.
Silloin kuopan syvyyksistä
minä huusin Sinun nimeäsi,
Herra!
Ja silloin Herra vastasi, vastaa äänettömästi tai miten vaan. Vastauksesta näkee jälkikäteen, että uskoa ei ole voitu viedä. Ei jäänyt kuin usko.
Terv. JP