Ei onni ole pakattu taloihin
ilo levitelty huvipuistoihin
tyytyväisyys sullottu pankkitileille
eivät ne pysy
paikoillaan
ne etsivät pisaroista kylläisiä
oraalla olevista kiitollisia
omasta leivästään murtavia
ja virtaavat
joka suuntaan
(Iiris)
Sinä ehkä näet
vain sohjossa
kyntävät saappaani.
Vaan itse soudan
pilvien virroissa,
pitkin taivaanrantoja,
avaruuksien ulapoilla.
Älä pelkää!
En minä huku!
Itse Pelastaja
on minut tänne
lähettänyt.
Syvien vesien
pinta-aalloille.
Kokemaan vapaus
katiskaan sullotusta
maailmasta.
Ajatteli kai, että olisi
vaihtelua mielelleni,
joka turhankin paljon
on maassa.
(Iiris)
Vaikea hengittää
mustaa ilmaa
valon lapsen
vielä sykkivän
sydämen lyödä
jäätä vasten
kultajyviä kaipaan
auringon voimaa
uuden kasvun ihmettä
odotan, vaikka en jaksaisi
tässä pimeässä maassa
(Iiris)
Kuka on Jumalan kaltainen?
Hänen, joka vaatettaa viluisen.
Riisuu läkähtyneen.
Nostaa rohkaisevasti ylös.
Painaa hellästi alas.
Korkean syvyytensä suojiin.
(Iiris)
Katkeruus on
sielunvihollisen
luvattu maa
ja armottomuus
silta sinne
siellä ei lepoa
kylvetä
eikä rauha kasva
se ruokkii vain
kyltymättömät
juottaa pohjattomat
jotka eivät armoa
suostu maistamaan
(Iiris)
