Tekijä: Muut kirjoittajat

Luin Jaakko Pirttiahon kirjan Rakkaat raajarikot. Kirjan nimi kertoo, kenelle puhutaan. Ja millä asenteella. Sama rakastava kaiku löytyy lukujen otsikoista löytyvissä sanoissa: sydän särkyy, rikkoutunut pilli, uupunut, häpeä, syyllisyys, kyynellaaksot ja tuhlaajapoika. Kirjan sivuilta löytää itsensä. Kirjoittaja esittelee suuren määrän Raamatun hahmoja. Sieltä löytyy rikkonainen joukko, jota yhdisti usko Jumalaan ja hänen lupauksiinsa. 

Esipuheessa Jaakko Pirttiaho kertoo kirjoittaneensa niille lukemattomille ihmisille “jotka ovat elämässään särkyneet”. Heille on tarjolla lohdun sanoja sekä armon vakuutuksia. Kannesta kanteen kaikuu sanoma: Vapahtaja kuuluu erityisesti elämässään epäonnistuneille, heikoille ja huonoille. 

Tapansa mukaan Pirttiaho kertoo kipeäitä kokemuksia omasta elämänhistoriastaan. Niissä syntyy yhteys kirjottajan ja lukijan välille: Jos kirjan kirjoittaja on käynyt läpi tuollaista ja selvinnyt siitä, ehkä minäkin. Kirjasta välittyy tunne, ettei kirjailija vain teorisoi toisille vaan elää itse kirjoittamastaan armon todellisuudesta. 

Pidin hyvänä sanoman perustana olevaa teologiaa, kotoista herätyssävytteistä luterilaisuutta. Uskon ytimenä on luottamus Jumalan lupauksiin. Laki ja evankeliumi tulevat esille uskovaakin koskevina käskyinä ja kirkkaana armon julistuksena, ja Pirttiaho ei sorru lakihenkisyyteen (legalismi) eikä Jumalan lain hylkäämiseen (antinomismi). Synti otetaan todesta ja se kuvataan ihmisen, myös uskovan, elämää tuhoavana. Kaiken keskellä välittyy sanoma armosta, anteeksiantamuksesta ja uudesta alusta. Raamatun korostus on vahva. Erityisen ilahduttavaa on kirjan läpäisevä selvä Jeesus-keskeisyys. Luterilaista on myös arjen kutsumusajattelu: “Mitä siis on kristillinen kilvoittelu? Se on pysymistä Jumalan armossa ja olemista uskollinen siinä tehtävässä, jonka Jumala on meille antanut perheessä, työpaikallamme ja seurakunnassa. Joskus toteutamme kutsumustamme ja kilvoitteluamme siten, että vain jaksamme elää tämän päivän. Jotkut kilvoittelevat Jumalan sulatusuunissa vuodesta toiseen.”

Pirttiahon mukaan uskovan ahdistukset voivat muuttua siunaukseksi. Elämämme pimeät ajat parhaimmillaan kasvattavat ymmärrystämme Jumalasta. Heikkoutemme niiden keskellä lisää tarvitsevuuttamme Jumalasta. Ahdistukset myös vahvistavat uskoamme. Elämämme kipeiden asioiden ja pimeyden keskellä voimme löytää Kristuksessa suuren aarteen ja lohdutuksen. Siunauksia syvyydestä.

Kirjaa lukiessa tuli mieleeni Martti Lutherin toteamus: oikeaksi teologiksi tullaan kolmen asian kautta: oratio, meditatio ja tentatio. Rukous, Jumalan sanan mietiskely ja koettelemukset. Kirja muistuttaa näiden kuuluvan uskovan elämään.

Jaakko Pirttiaho on hyvän sanoman julistaja, evankelista. Esimerkki evankelistan sydämen sävystä on toisessa luvussa Rikkoutuneen pillin tarina: “Epäonnistunut kokee olevansa arvoton ja pilalla. Hän tuntee kelpaavansa vain pois heitettäväksi. Miten Vapahtaja suhtautuu tällaiseen ihmiseen?” Kaunis vastaus on: “Jeesus tahtoo ottaa särkyneen ihmisen käsiinsä. Hänen päättäväisessä huolenpidossaan rikkoutunut alkaa soida jälleen, ehkä entistä kauniimmin.”

Tämä kirjan ydinviesti on tämä: Kukaan ei ole arvoton ja romukoppaan heitettävä. Jokainen on arvokas, jokainen on Jumalan rakkauden kohde. Jumala kutsuu Jeesuksen yhteyteen, jossa saadaan synnit anteeksi ja osallisuus ikuisesta elämästä. Tässä yhteydessä alkaa Jumalan parantava työnsä: “Jeesuksen käsissä alat soida kauniita säveliä. Elämäsi sointiin on saattanut tulla aivan uusia äänialoja. Uudet soinnut houkuttelevat piiloistaan toisia särkyneitä ja antavat heille toivoa.”

Kirja ohjaa heikkoja, syntisiä, ongelmien kanssa painivia, kaikkensa menettäneitä, sisäisesti rikkonaisia, elämänsä umpisolmuun saaneita suuren Jeesuksen luokse. Jeesus on juuri heikkojen, epäonnistuneiden ja syntisten ystävä. Fyysisesti, henkisesti tai hengellisesti rampana raajarikkona olet Jumalalle rakas.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen
Julkaistu 9.10.2020: www.facebook.com/RevMikaTuovinen

RAKKAAT RAAJARIKOT KOHTI VALOA

Jaakko Pirttiahon uusimman kirjan ”Rakkaat raajarikot” sanoma on kirkas ja lohdullinen. Raamatun hahmoja vilisee sivuilla, ja kotiläksyt myös Vanhan testamentin puolelta on tehty huolella. Pääsemme ammentamaan hengellisiä totuuksia jopa Jeftan ja Simsonin elämästä, unohtamatta Abrahamia, Hannaa, Saulia ja Daavidia. Jaakko jatkaa uudessa kirjassaan samaa heikkojen puolustamista, jolla hän on meitä koronabaarilaisia paimentanut pitkin vuotta. Upeassa kannessa ja kirjan sanomassa tulee vahvasti esiin vapautus ja lohdutus. Saamme myös varoituksia liiasta touhuamisesta:

”Hengelliseen elämään voi tunkeutua sama tehokkuuden vaatimus: tulee jaksaa käydä riittävästi seurakunnassa, ottaa aktiivisesti osaa vastuunkantoon sekä hoitaa omaa ja toistenkin hengellistä elämää. Emme väsy Jumalaan vaan mielikuvaamme hänestä. Kaiken tekemisen keskellä saatamme uupua. Väsymisen merkit ovat kyllä varoitusvaloina välkkymässä, mutta katkeamista välttääksemme saatamme lisätä vauhtia ja yrittää hypätä kuin estejuoksija väsymyksen aitojen yli. Monet juoksevat ikään kuin etukenossa: kaatuminen näyttää jo varmalta, mutta vauhdin jatkuva lisääminen auttaa vielä hetken aikaa.”

Jaakon kirjoittaminen on nostanut tasoaan edellisistä kirjoista. Kielikuvia ja vertauskuvia vilisee niin, että tämän lukukokemuksen voi sanoa jo hauskaksi, vaikka ihan asiassa pysytäänkin. Kirjan alussa päästään katiskaan ja sardiinipurkkiin:

”Jos Jumala yritetään sovittaa liian tiukkoihin raameihin, voi käydä niin, ettei hän ole katiskamme sisäpuolella. Jumalaa rakastaneet ihmiset ovat halki kirkkohistorian aina kokeneet olevansa todellisen Sinän edessä, jota sanat eivät riitä kuvaamaan. He ovat tahtoneet mieluummin palvoa häntä, kuin sulloa hänet ahtaaseen sardiinitölkkiin.”

Tai mitä tuumaat siitä, että ”Jeesus odottaa meitä avosylin kaiken aikaa. Hän ei ole koskaan odottanut, että kävisimme vain lentokoneiden lailla ilmatankkaamassa hänestä voimaa, jotta voisimme taas jatkaa itsenäisinä.” Muutama luku myöhemmin Jumalan siipien suoja, joka varmaankin viittaa joko Jeesuksen sanoihin kanaemon siivistä tai mielikuvaan enkelin siivistä, saa jo modernimman tulkinnan: ”Sisäinen huutomme saa meidät etsimään paikan Jumalan siipien suojasta, ja hapuilemme lupauksia, jotka voisivat toimia meille lentotukialuksina.”

Mutta palataksemme rikkaaseen sisältöön otetaan vielä yksi helmi kirjan ydinasioista: ”Pysähdy hetkeksi miettimään pölyn peittämiä telttoja, paahtavaa kuumuutta keskellä kuivaa vuoristomaata ja Abrahamin kasvoja, joiden uurteet syvenivät vuosi vuodelta. Et ehkä tule ajatelleeksi, että Jumala ilmestyi Abrahamille vain seitsemän kertaa hänen 175 vuoden pituisen elämänsä aikana. Jos ilmestymiset jaettaisiin tasaisesti, Abraham olisi kokenut Jumalan puhuvan hänelle kerran 25 vuodessa. Usko punnittiin arkisen ja haasteellisen elämän keskellä.”

Jaakon kirja on taitavan kevyesti ja nasevasti kirjoitettua ydinasiaa. Se ei ehkä sovellu unilääkkeeksi, koska se ei ole riittävän tylsää ollakseen vain kuivaa teologista peruskauraa. Mutta virkistäväksi lääkkeeksi ahdistuksiin ja hengellisen elämän epärealistisiin vaatimuksiin oikein mainio hoito tiiviissä sanomassa. Nyt vain kipikapi kristilliseen kirjakauppaan tai nettikirjakauppaan tai suoraan viestillä Jaakolle tai Iirikselle, niin pääset tuoreen sanoman ääreen.

Risto Suonto
Julkaistu Sanan Koronabaarissa 30.9.2020

Tilattavissa Kirjatilaukset-sivumme kautta.

Kirjan julkkaritunnelmia tänään Hämeenlinnassa:

”Tässä se nyt on! Rakkaat raajarikot ekaa kertaa kirjana omissa käsissä! Läpi eletty, kyynelin kirjoitettu.”

Tämän kirjan tarkoituksena on tuoda toivoa. Elämä ei koskaan voi mennä niin solmuun, ettei Vapahtaja voisi sitä selvittää. et voi koskaan eksyä niin kauaksi, että Hyvä Paimen kuulisi avunhuutoasi. Et voi langeta niin syvälle, minne armo ei riittäisi. Et koskaan ole todella yksin, sillä Jeesus tahtoo yhteyttä kanssasi.

Kirjan voit tilata tästä