Muut kirjoittajat

ASKELMERKKEJÄ PÄIVITTÄISEEN TOIVOON JA LOHDUTUKSEEN

Eilen sain vihdoin käsiini Jaakko Pirttiahon hartauskirjan Askelmerkkejä. Hieman olin huolissani tiukasta tuotantotahdista jo etukäteen, kirjaa kun on tullut Jaakolta tiheään. Mutta Askelmerkkejä on positiivinen, hyvin valikoitu ja sopivasti sekoitettu lataus lyhyitä mietteitä eri puolilta Raamattua. Mia Kujala on avustanut hyvin koostamisessa. Itse arvioin hartauskirjoja myös siitä näkökulmasta, miten monipuolisia näkökulmia ne tuovat esille. Luterilaiset kirjoittajat toistavat joskus liikaa samaa ydinsanomaa, ns. vapaiden suuntien vastaavat päivähartauskirjat taas joskus tavoittelevat nopeaa hengellistä kasvua kuin tähtiä taivaalta. Jaakkoon ei saa tässä iskettyä kumpaakaan leimaa, sillä hänen Kristus-keskeisyytensä ei ole kuivaa hokemista, vaan elävän toivon esille tuomista. Jaakko ei myöskään tarjoile mitään ”kahtatoista askelmerkkiä menestykseen”, paremminkin ensi askeleita Raamatusta nousevan lohdutuksen tielle.

Poimin tähän pari otetta tekstistä. Näistä ensimmäinen menee jo vähän ihon alle, koska Jaakkokin toisinaan kapinoi vaikeuksien ja kärsimysten puristuksessa.

28. kesäkuuta: Olen pimeyden kätköissäVaikka sanoisin: ”Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon”, sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. (Psalmi 139:11-12)”

Sinä, rakas lukijani, saatat tänään kokea olevasi ’pimeyden kätköissä’. Ehkä yhä lisääntyvät vaikeudet ovat saaneet sinut keskelle toivotonta pimeyttä, tai ehkä olet vetäytynyt epäonnistumisten jälkeen Jumalalta piiloon. Sinut nähdään kuitenkin rakkauden paisteesta. Sinut erotetaan keskeltä pimeyttäsi ja sinun itkusi huomataan. Epätoivosi saa taivaan liikkeelle. Et ole yksin. Kapinoin mielessäni tätä raamatunpaikkaa vastaan. Itken ja purnaan. Minun pimeyteni on kestänyt vuosia. Mikset, Jumala, ole tullut auttamaan? Jos näet tilanteeni ja elämäni päivänpaisteestasi, mikset ole ulottanut valkeuttasi minun elämääni? Tekisi mieleni huutaa Jumalalle, että helppohan sinun on olla siellä valkeudessasi. Sitten näen naulojen jäljet Vapahtajani käsissä. Hän astuu keskelle pimeyttäni ja näyttää valkeudessaan kärsineeltä ja runnellulta. Samassa tiedän, ettei hän koskaan jätä minua. Hän tietää, miltä tuntuu elää pimeyden kätköissä.”

1. heinäkuuta Jaakko kirjoittaa Daavidista ahdistusten miehenä:Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Jumalaani minä huusin. Hän kuuli ääneni temppelistään, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. (2. Sam. 22:7)”

Minun mielestäni juuri silloin, kun Daavid koki ahdistusta, hänen sydämensä hengellinen säihke paljastui. Hän ymmärsi, ettei pärjännyt yksin. Miten monissa hänen psalmilauluissaan onkin sisäistä huutoa Jumalan puoleen! – – Mitä Daavid nyt kertoisi ahdistuneelle ihmiselle? ’Sinä kuljet samoja teitä kuin minäkin. En osaa ehdottaa muuta lääkettä, kuin kipujen kertominen Jumalalle. Hän kuulee jokaisen tuskantäyteisen huokauksen. Joskus odottavan aika on pitkä, mutta minun elämäni on esimerkki siitä, että Paimen on hyvä!’”

Kirjan loppua on aina mielenkiintoista tarkastella. Vuoden viimeisenä päivänä Jaakko muistuttaa Herran teoista tänäänkin:

”Herra, älä anna meidän hapuilla ja etsiä lähteitä, jotka tyydyttävät janomme mutta jättävät meidät silti tyhjiksi. Ole meille lähde, jonka ääreltä emme koskaan poistu. Ole meille pelkojamme, syntejämme ja pettävää sydäntämme suurempi. Pelasta meidät näköalattomuudestamme ja epäuskostamme. Iske meihin tänään rakkaudellasi salaman tavoin: lujaa mutta lempeästi. Älä suostu taittumaan kertomuksiksi menneistä ajoista, sillä me tarvitsemme sinua tänään!”

Hyvä lopetus hyvälle päivähartauskirjalle. Herra on sama tänäänkin, toivomme ja lohdutuksemme. Hän on Minä Olen. Lämpimät suosittelut tälle hyvin aikaamme istuvalle, armolliselle ja rohkaisevalle kirjalle.

Kustantaja Päivä, ISBN 978-952-374-048-8

Risto Suonto
Julkaistu Sanan Koronabaarissa 15.7.2021

Tilattavissa Kirjatilaukset-sivumme kautta.