Sinä puhkaisit
lähteen sydämeeni
ja se alkoi tulvia
yli äyräiden
yli omien uomieni
vuodatit elävää vettäsi
karrelle palaneille pientareille
kuiviin ojiin, nääntyneeseen
sieluuni asti
annoit kasvaa sanoistasi
kesyttämättömiä
suloisia, maistuvia
villivadelmia
ja silloin minä ymmärsin
mitä tarkoittaa se
maistakaa ja katsokaa
kuinka Herra on hyvä
(Iiris)
Pinnallinen räpiköi näkyvissä
ajattelematta juuri
allansa aukeavaa syvyyttä
sitä pohjakosketusta
josta hukkuvat löytävät
pelastuksensa
toivon ponnistaa
kantavampaan elämään
(Iiris)
Olisin minä voinut
valita toisinkin
tyhjät kaivot
lohduttomat lähteet
kantamattomat virrat
kestämättömän perustan
mutta Sinä et voinut
Sinä halusit minut
ja Sinussa minulla on
yltäkylläisyys ja elämä
(Iiris)
Ei minun toivoni ole turha.
Ei se ajelehdi avuttomana.
Se on ankkuroitu syvään vereen.
(Iiris)
Kun sielu löytää
lepoasennon
se lakkaa juoksemasta
oravanpyörässä
vaeltelemasta kaikessa
mitä pitäisi
huolimasta huolia
reppuunsa
antaa repunkin pois
se katselee
taivaan lintuja
kedon kukkia
löytää kehtonsa
syreenin tuoksusta
ja haavojensa
havinassakin
se saa levätä
(Iiris)
