Kuin pasuunan ääni Herran päivänä
jylinä halkoi taivaat,
ja kaikki murtui hetkessä.
Juuret temmattiin maasta väkevällä kädellä,
ja hennot perhoset tallattiin tomuun.

En enää tuntenut kuvajaistani,
kun katsoin lähteeseen;
sillä sen vedet olivat rikotut
ja silmäni sameat kyynelistä.
Haavoitettuna minä makasin raunioissa,
maassa, jossa ei versoa enää mikään.

Mutta hiljaisuuden äärellä
oli Edenin portti raollaan,
rakennettu sydämeni sirpaleista,
Rakentajan kädestä syntynyt.

Ja minä uskallan nostaa katseeni,
astua paljain jaloin ja nöyrin askelin,
pitäen kiinni Hänen kädestään.
Ja Hän lausuu nimeni uudelleen:
Rakastettu.

Ja Hän muistuttaa minua,
että luomistyö jatkuu yhä minussa