Vaeltelin teilläsi,
kuljin vierelläsi,
kun näin etäällä oven,
jonka raosta hohti kirkas valo.

Se kutsui, lupasi paljon,
ja nostin askeleeni juoksuun.
Käsi jo tarttui kahvaan:
“Mitä oletkaan valmistanut?”

Mutta ovi jysähti kiinni,
kuin ankara käsky.
Enkä ymmärtänyt.
Seisoin hiljaa – pettymys poltti.

Mutta lempeästi katsoit:
ei ovi ollut Sinun avaamasi,
eikä valo Sinun valoasi.

Siksi se minulta suljettiin.