Kategoria: Apostolien teot

Rohkaisun voima

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Sitten Barnabas lähti Tarsokseen etsimään Saulia” (Apt. 11:25).

Huippulahjakas, karismaattinen ja herkkä Saul joutui kristillisen elämänsä alussa yksinäisyyden kouluun. Hyvänä väittelijänä hän oli päässyt vastustajien erityismarkinnän kohteeksi. Särmät karskahtelivat, kun hän esitteli rohkeaa julistustaan.

Alkuseurakunta oli päättänyt laittaa Saulin sivuun. Hänet passitettiin kotiseudulleen Tarsokseen käsrsivällisyyden kouluun.

Vuosien kuluessa Saul masentui. Hän näki omat luonteensa heikkoudet eikä halunnut enää astua esille. Yksinäisyyden vuodet olivat syöneet rohkeuden.

Miten paljon Saul tarvitsikaan hengellistä mentoriaan Barnabasta? Barnabas oli nimensä mukaan rohkaisija ja lohduttaja.

Antiokia tarvitsi Paavalia. Barnabas tarvitsi entistä kirjanoppinutta julistamaan Sanaa uusille uskoville. Mutta eniten tarpeessa oli nuorehko Saul.

Mikään voima maailmassa ei olisi saanut Paavalia Tarsosta. Paitsi oikea hengellinen rohkaisu. Barnabas antoi Paavalin luovuudella ja näylle turvalliset, rohkeat puitteet.

Miten paljon me tarvitsemmekaan Barnabaksia tänään! Miten monet ovat hautautuneet yksinäisyyden kotipaikkakunnille vain tullakseen löydetyiksi! Miten monet hengelliset lahjat, virat ja kutsumukset odottavat rohkaisevia sanoja!

Tule esiin, Saul. Jumala tarvitsee sinua. Sinun nimesi on oleva Paavali, halkeamien umpeenmuuraaja.

Julmat sudet

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

”Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.” (Apt. 20:29)

Apostoli Paavali piti viimeistä puhettaan Efeson seurakunnan johtajille. Hänen elämänsä ja työnsä oli loppusuoralla, armon apostolin aika oli käymässä vähiin. Paavali oli taistellut armon evankeliumin puolesta vuosikymmenet ja nyt hän pelkäsi, miten evankeliumin kävisi hänen jälkeensä.

Julmat sudet vievät lauman reunamilta huolettomia ja suojattomia lampaita. Nämä sudet tuhoavat sanoilla. Ne ovat pukeutuneita lampaiden vaatteisiin ja puhuvat Hyvästä Paimenesta, mutta samalla taluttavat saaliitaan yhä kauemmaksi Hänestä.

Susien voima on ”mutta” -sanassa. Ne nyökyttävät armolle ja evankeliumille ja lisäävät sitten perään: ”mutta sinun täytyy…” Niin lauman perässä kulkevat lampaat hidastavat vauhtiaan, alkavat katsoa itseään ja jäävät lopulta sivuun.

Paavalin kutsumus ja tehtävä oli rohkaista kristittyjä luottamaan Herraan Jeesukseen Kristukseen. Hän käytti joskus koviakin sanoja, mutta vain saadakseen itsepäiset lampaat kääntämään katseensa Hellään Paimeneen.

Luottamus tuhotaan ehdollistamalla armo. Jos armo ehdollistetaan, kyseenalaistetaan Kristuksen kyky ja tahto pelastaa.

Varo julmia susia lampaiden vaatteissa.

Hieman armollisuutta?

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

”Efesokseen saapui Apollos-niminen juutalainen, syntyisen Aleksandriasta. Hän oli puhetaitoinen mies ja hyvin perehtynyt kirjoituksiin.” (Apt. 18:24)

Apollos-nimisestä juutalaisesta miehestä oli tullut kristitty. Hän tunsi Raamattunsa hyvin, hänellä oli selvästi opettamisen armolahja ja hänestä mainitaan, että ”hän puhui Hengessä palavana”, eli Pyhä Henki vaikutti vahvasti Apolloksen opetuksessa.

Mutta me huomaamme, että Apolloksen ymmärryksessä ja opettamisessa oli puutteensa: hän ei ollut ymmärtänyt kristillistä kastetta vaan opetti edelleen Johannes Kastajan tyyliin parannuksen kastetta. Apollos ei myöskään tiennyt, että kristityt saisivat Pyhän Hengen uskoontulossaan.

Onneksi Apolloksella oli armollisia ja kypsiä kristittyjä ympärillään. He eivät alkaneet juoruta Apolloksen puutteista vaan tarkensivat hänelle kristillisen opin pääkohtia. Apollos oli itse myös kyllin nöyrä ottaakseen opetusta vastaan ja hänestä tuli vahva ase Jumalan käyttöön.

Tässä on selvä opetus meille. Mekin näemme toisten kristittyjen ja yhteisöjen puutteellista ymmärrystä ja olemme vaarassa katsoa heitä alaspäin ja ilkkua heidän puutteilleen. Mutta Jumala käytti Apollosta hänen puutteistaan huolimatta. Jumala tiesi, että Apollos oli matkalla kohti Kristuksen täyttä ymmärrystä.

Matkalla me olemme kaikki. Olemme kehityksessämme eri vaiheissa ja kirkkokuntina näemme asiat eri tavalla. Joku totuus on toiselle selvempi kuin toiselle. Silti Jumala voi käyttää meitä itse kutakin vajaasta ymmärryksestämme tai elämästämme huolimatta.

Ylpeys estää kohtaamisen ja kasvun. Kun minä pidän itseäni liian oikeaoppisena kuullakseni toisten tärkeitä huomioita, olen vaarassa jämähtää paikoilleni. Sen sijaan, että juoruan toisten kristittyjen puutteista, minun tulisi rukoilla heidän puolestaan. Ja rohkaista heitä jatkamaan ja omistamaan yhä suuremman Kristuksen.