Kuuliaisuuden siunaus?

”Herra lyö sinua pahoilla paiseilla, joista et voi parantua. Niitä on polvissasi ja reisissäsi ja kaikkialla ruumiissasi jalkapohjista päälakeen asti” (5. Moos. 28:35).

Mooses julisti Luvatun maan rajalla Israelin kansalle kuuliaisuudesta koituvat siunaukset ja tottelemattomuudesta seuraavat kiroukset. Kuuliaisuus Jumalan laille toisi varmuudella monentasoiset hyvät asiat ja synti aiheuttaisi suurta kärsimystä. Mooses mainitsee erikseen jopa pahat paiseet.

Meillä on kristittyinä vaara lukea nämä Mooseksen puheet liian mustavalkoisesti. Menestysteologian pohjana on juuri nämä samat ajatusrakennelmat: ”Kun minä teen näin, niin Jumala tekee minulle niin.” Tällöin ihmisen kärsimys ja ahdistus sijoitetaan ihmisen omien väärien valintojen seuraukseksi.

Mutta mutta. Muistatko, kuka Raamatun varsin nuhteeton mies joutui kärsimään käsittämättömän paljon ja lopulta raapimaan iholtaan Mooseksen varoittamia paiseita? Aivan oikein, Jobhan se oli. Jobin ystävät sortuivat juuri liian ”suora yhtälö” -oppirakennelmiin yrittäessään löytää syyn Jobin kärsimykseen. Job oli todella elänyt Jumalan tahdon mukaan mutta silti hän joutui hyvinkin tarkasti kokemaan Mooseksen luettelemat tottelemattomuuden kiroukset.

Kun Mooses julisti paljolti aineellista hyvinvointia, Jeesus ei näyttänyt laskevan sille paljoakaan painoarvoa; Hän kehoitti jopa myymään omistukset ja keräämään aarteita taivaaseen. Ja mitähän nykyisten menestystä lupaavien raamatun sovelluksista ajattelisi Paavali, joka sai osakseen paljon puutetta, kärsimystä ja ahdistusta?

Kristitylle on kyllä luvattu menestys. Se menestys on tasoltaan paljon syvempää kuin Mooseksen lupaama menestys. Kyseessä on Vanhan ja Uuden liiton ero. Kristityn menestys on Kristus. Kristus Jeesus on kristityn aarreaitta. Tämän aarreaitan äärelle ei pääse vain onnistuneet kristityt vaan yhtä hyvin epäonnistuneet, heikot, huonot ja lankeilevat.

Kristus -aarrearkku sisältää kaikki Jumalan lupaukset. Hän on kaikkien lupausten täyttymys. Se ei takaa helppoa elämää ja pelkkää menestystä. Se antaa enemmän: elämän Jumalan yhteydessä; isällisen huolenpidon, jossa jokainen elämämme asia joutuu kääntymään parhaaksemme.

Lohdutukseni kurjuudessani

”Tämä on lohdutukseni kurjuudessani: sinun sanasi virvoittaa minua” (Ps. 119:50).

Sinä olet antanut Sanasi, että saisin siitä lohdutusta keskellä kurjuuttani. Olet antanut avoimen lohdutuksen lähteen.

Kuinka monesti Henkesi osoittaakaan menneiden omiesi elämää: saan seurata Aabrahamin tuskaisaa odottamista, Jaakobin petollisuutta ja kamppailua kanssasi, Mooseksen vuosikymmenien epätoivoa ja Daavidin iloja ja raskaita suruja. Lukiessani heidän elämästä vakuutat minunkin olevan samalla tiellä.

Evankeliumeista saan lukea Jeesus siitä tavasta millä Sinä kohtasit heikkoja, syntisiä ja hädässä olevia ihmisiä. Et koskaan torjunut heitä, pidit kätesi avoimena aina ristille saakka, rakastit ja hoivasit heitä kuin pieniä lapsia. Kuinka haluatkaan vakuuttaa, että kätesi ovat avoimet minullekin.

Paavalin kirjeistä en aina ymmärrä paljoakaan. Mutta sinä osoitat miehen, joka suuressa uskossaan kulki samanaikaisesti kipujen ja heikkouksien polkuja. Tahdot vakuuttaa minulle, että heikkona minäkin kelpaan.

Ilmestyskirjassa Johannes kohtaa sinut ja kirkkautesi edessä vaipuu polvilleen. Henkesi vakuuttaa Sinun olevan aina viimeinen elämäni sana. Sinä olet kaikkea elämääni suurempi, Sinä jaksat kantaa minut perille.

Mitä minulle kuuluu?

Seitsemän vuotta sitten olin elämässäni tilanteessa, jossa olin päätellyt ja viimeistellyt. Ja minun piti aloittaa uusien silmukoiden luominen uutta varten.

Lähdin hyvän ystäväni ja hänen perheensä luokse Etelä-Suomeen. Tarkoituksenani viettää aikaa ystäväni kanssa ja päästä pois kotiympyröistä hetkeksi.

Yöllä ystäväni luona heräsin outoon tunteeseen ja olotilaan. Päässä tuntui jotenkin ihmeelliseltä. Painetta ja huimausta. En ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse. En halunnut herättää muita, joten hiivin ulos raikkaaseen ilmaan. Ajattelin, jos se auttaisi. Ei auttanut.

Tuntui sietämättömältä. Ikään kuin olisin liian pienessä tilassa enkä päässyt pois. Oli pakko mennä herättämään ystäväni. Sanoin, etten tiedä mikä minulla on ja pyysin, että rukoilisimme yhdessä. Ja niin teimme. Sen jälkeen yritin vielä nukkumista.

Aamulla totesin, etten kuule toisella korvalla. Soitin äidilleni ja testasin puhelimella, että toisella korvalla kuulen normaalisti ja toisella en yhtään mitään.

Ystäväni kehoitti minua menemään kunnon korvalääkärille Helsinkiin. Ja niin menin jo samana päivänä. Lääkäri tutki ja tutki ja totesi, että minulla on Sudden Deafness eli äkillinen kuulonmenetys.

Sanoi, ettei syitä tähän oikein tiedetä ja että se voi parantua tai parantua osittain tai jäädä pysyväksi. Ei voida ennustaa.

Olin tyrmistynyt. Tuosta noin vaan. Toisesta korvasta meni kuulo. Eikä tiedetä parantuuko se. Mietin, että onneksi toisella vielä kuulen. Mutta pelottavaa tämä kaikki oli.

Illalla juttelin ystäväni kanssa ja pohdimme elämän kummallisia käänteitä. Sanoin, että kyllähän Jumala voi tämän parantaa, jos Hän haluaa. Ja silloin! Sanottuani sen minusta tuntui, että saatan kuulla kuuroutuneella korvallani vähän. Korvassa suhisi. Pyysin ystävääni viereeni sanomaan korvaani jotain. Ja kyllä! Kuulin jotain!

Voi valtavaa! Olin niin kiitollinen, jos edes tämän verran saisin kuuloani takaisin.

Jyväskylään palattuani varasin ajan lääkärille, joka tarkastaisi tilanteeni.
Ja sain kuulla (<- huomaa suurenmoisen upea verbi!), että kuuloni oli palautunut normaaliksi!

En ymmärtänyt miksi kuuloni meni. Enkä miksi se parani. Mutta sen ymmärsin, että kaikille voi tapahtua kaikkea. Ja sattua.

Mitäpä tähän enää sanoisin… varmaan vaan sen, että Isän rakkauden ja huolenpidon ansiosta juuri nyt minulle kuuluu hyvää 😊

(Iiris)

Et ole yksin

”Mutta hetki tulee ja on jo tullut, jolloin teidät kaikki hajotetaan kukin tahoillenne ja te jätätte minut yksin. En minä kuitenkaan ole yksin, sillä Isä on minun kanssani” (Joh. 16:32).

Kipeä avioero ja yksin jääminen. Sielua viiltävä hylkäämisen tunne. Masennus, joka karsii ystävyyksiä. Sairaus, joka sitoo sänkyyn ja pakottaa juomaan sairaanhoitajan tuomasta nokkamukista.

Jeesus tiesi jäävänsä yksin elämänsä vaikeimmalla hetkellä: matkalla kohti ristiä rakkaat ystävät hylkäisivät Hänet. Juuri silloin Jeesus sanoi jotain pysäyttävää: Isä olisi Hänen kanssaan.

Yksinäisyyden ajat voivat kääntyä autuudeksi. Meille tarjotaan siunauksia syvyydestä. Kun tuet pettävät eikä sinulla ole voimia pukea palelevaa sielua, silloin hengelliset aistit viritetään uudella tavalla.

Jeesukselle Isän läheisyys ei ollut teoreettista kuvittelua tai opillista jossittelua. Jumala haluaa viedä meitä outoihin paikkoihin, joissa sielu saa kokea enemmän Pyhän läsnäoloa.

Yksinäisyys on paikka, jossa sielu saa maistaa salattua mannaa. Sisimpämme löytää lähteen, joka täyttää pelottavimmankin kaipuun.

Et ole yksin. Sinulla on Jumala, joka tahtoo seurustella kanssasi. Ehkä Hän on vienyt sinut yksinäisyyteen, jotta te kaksi saatte tutustua toisiinne entistä syvemmin.

Huolehtijalla on pieni Jumala

Tunnustan, minulla on taipumus huolehtia monista asioista, jotka koskevat sekä tätä päivää, että tulevaisuutta. Siksi Jeesuksen sanat turhasta murehtimisesta tuntuvat järjettömiltä.

Jeesus opettaa, että meidän on turhaa murehtia asioistamme, koska meillä on Jumala Isänämme. Minä vastaan tähän monesti, että ”mitä jos Hän ei kuitenkaan ole kiinnostunut minusta?” Mietin myös, että mahtaako Hän tietää mitä minulle oikeasti kuuluu ja mitä tarvitsen? Täytyykö häntä muistuttaa asioista toistuvasti, unohtaako hän minut ja asiani?

Huomaan siis minulla olevan Jumalan, joka on murheitani pienempi. Jeesus kutsuu meitä luottamaan sellaiseen Isään, joka tuntee tilanteemme ja tarpeemme itseämme paremmin – Hän tietää tarpeemme ennen kuin ne Hänelle edes esitämme. Hän vakuuttaa Jumalan olevan niin kiinnostunut meistä, että tietää hiustemme lukumäärän ja kerää jopa kyyneleemme talteen.

Vaikka Jumala tietää sinusta jo kaiken, Hän silti kaipaa kuulla ajatuksiasi. Uskalla jakaa Hänelle murheesi, huolesi, pelkosi ja ilosikin, sillä Hän on niistä kiinnostunut. Voit olla varma, että sinusta huolehditaan ja rukouksiisi vastataan – tavalla, joka sopii tilanteeseesi parhaiten. Jumala ei näe vain tätä hetkeä, vaan hänelle koko tulevaisuutesi on yhtä nyt-hetkeä.