Kategoria: * Tekstit

Rakkaus tulvii yli vastusten

Ajattele seisovasi oven edessä, jonka lävitse tulvii vastustamattomasti ylimaallinen valo. Jotenkin vain tiedät, että sen takana on itse Herra Jeesus Kristus. Ehkä mieleesi tulee monenlaisia ja keskenään ristiriitaisiakin ajatuksia? Miten suhtaudut erityiseen tilanteeseen? Avaatko oven ja astut kynnyksen ylitse?

Minä en ole omalla kohdallani ollut aina ihan varma. Vapahtajani olisi vain pienen esteen takana, ja voisin juosta Hänen syliinsä. Mutta kelpaisinko minä? Miten Jeesus suhtautuisi minuun?

Sykarin kaivolla oli eräänä päivänä 2000 vuotta sitten nainen, joka oli jäänyt yhteisön ulkopuolelle. Hän oli vältellyt ihmisiä vuosien ajan eikä varmasti olisi kyennyt astumaan kaiken läpäisevään valoon. Hän oli häpeänsä vanki.

Johannes kertoo evankeliumissaan, että Jeesuksen piti tuona päivänä kulkea Sykarin paikkakunnan kautta. Ei hänen olisi välttämättä tarvinnut – normaali reitti vei Samarian vierestä pitkin Jordanin sivustaa. Mutta Jeesus tahtoi vapauttaa häpeänsä alle jääneen ihmisen. Nainen ei olisi kyennyt avaamaan ovea, mutta silti hän ei jäänyt armon ulkopuolelle. Rakkaus tulvi yli vastusten.

Johanneksen evankeliumin neljäs luku on omistettu yhdelle syrjään jääneelle ja menneisyyden vangitsemalle ihmiselle. Tämä kertoo siitä, kuinka monta askelta Jeesus on ollut ja on edelleen valmis ottamaan saadakseen lahjoittaa meille Elämän. Elävää vettä on tarjolla ilmaiseksi.

Huolehdi minusta

”Jumala, pidä minusta huoli” (Ps. 16: 1).

Jumala, huolehdi minusta, kun juoksen utuisten varjojen perässä, lumoudun seireenien kutsuihin, jahtaan aina askeleen päässä odottavaa porkkanaa ja tipahdan kuiluun, josta ei ihmisvoimin nousta ylös.

Jumala, huolehdi minusta, kun sukupolvien vahvuiset vääristymät runtelevat elämääni ja olen käsittämättömien voimien paineessa, voimien, jotka tuntuvat tulevan sisältäni ja joista itse olen vastuussa ilman vapautta.

Jumala, huolehti minusta, kun pidän antamaasi karttaa väärinpäin ja käännyn jokaisesta tienhaarasta väärään suuntaan.

Jumala, huolehdi minusta, vaikka en osaa, tahdo tai kykene. Ole haasteitani suurempi, ole minua suurempi. Ole valkoinen tyyny, jolle saan painaa pääni ja sammuttaa ajatukset, jotka välkyttävät taukoamatta punaista hätätilaa.

Isä, huolehdi minusta.

Menestymisen salaisuus

”Hän etsi Jumalaansa kaikessa, mihin ryhtyi, koskipa se sitten palvelusta Jumalan temppelissä, lakia tai käskyjä. Kaiken tämän hän teki koko sydämestään, ja niin hän menestyi” (2. Aik. 31:21).

Juudan Kuningas Hiskian sydän oli jakamaton hengellisissä asioissa. Hänen isänsä Aahaksen aikaan kuningaskunta oli elänyt 16 vuotta hengellisessä pimeydessä. Herran temppelin ovet olivat naulitut kiinni ja vieraiden maiden uskonnollisia tapoja matkittiin.

Hiskia alkoi uudistamaan kansan suhdetta Jumalaan jo ensimmäisestä virkapäivästä alkaen. Hän ymmärsi, että Jumalan lain takana oli elävä Persoona, johon pystyi muodostamaan yhteyden. Siitä juuri Kirjoitukset opettivat.

Hiskia etsi koko sydämestään Jumalaa ja halusi toteuttaa Hänen tahtoaan. Hän tutki Kirjoituksia ahkerasti – Jumalan tahtoa ei tarvinnut arvuutella, Hän oli ilmoittanut sen aikaisempien profeettojensa välityksellä.

Hiskia menestyi suurenmoisesti. Syynä ei ollut hänen lahjakkuutensa tai luonteensa vahvuus. Syy oli jatkuva yhteys Jumalaan. Hän etsi ensin Jumalan valtakuntaa ja kaikki muu annettiin hänelle sen seurauksena.

Sama menestymisen resepti on voimassa tänäänkin. Ehkä meidän täytyy vain tarkastaa käsitystämme menestyvästä elämästä? Se voi nimittäin ulkoisesti olla monin tavoin riisuttua ja paineistettua taapertamista, mutta samalla sisäistä yhteyttä ja elämän rikkautta yhdessä Vapahtajan kanssa.

Sortumisia ja uusia rajan ylityksiä

Se oli lopultakin vain yksi askel muiden joukossa. Vuosikymmenien odotus, hiekanmakuinen elämä sinne saakka, missä kotimaa siirtyi tunnemuistista lupauksen varaan, päättyi luvatun maan rajalla. Kuinka monta sortumista ja uutta nousua edelsikään sitä yhtä hetkeä.

Ehkä odotin enemmän? Ehkä seurasin Joosuaa sillä riemulla, että viimein saisin asettua aloilleni, levähtää oliivipuiden alla ja punoa omia lankapunoksiani.

Mutta yhtä askelta, kaikkia sitä edeltäneitä taisteluja seurasi uudet taistelut, uudet nouset ja sortumiset. Yhtä ihmettä oli seurata järkkymättömän Jerikon järkkymistä ja yhtä ihmettä oli hävitä heti seuraava taistelu, jonka piti olla vain kevyt venyttely.

Eilen olin Joosua, sitä ennen Akan ja tänään yksi lapsista, jotka saavat todistaa isiensä voitot ja haavat.

Alan ymmärtää, että elämä on yhtä sortumista ja uudelleen nousua. Taisteluja seuraa levähdykset ja sitten taas seuraavat kamppailut. Kuinka monta kertaa olen heittänyt pyyhkeen kehään ja silti heti seuraavana päivänä Sinun voimastasi jatkanut.

Sinä olet lopullinen kotimaani. En aina ymmärrä matkareittejä, en turhia katkeamisia, en hyvyytesi määrää tai epäuskoni syvyyttä mutta haluaisin ymmärtää Sinua. Vain Sinä kestät syntieni painon ja huutoni ääret. Vain Sinä keräät kyyneleeni ja jäät vierelle, kun olen epätoivossani tarttunut kiinni ja työntänyt muut kauaksi.

Sinä olet sortumisieni ja uusien nousujen siltana. Sinä, Herra Jeesus Kristus, sinä olet jokainen askeleeni ja jokainen pysähdykseni. Kiitos siitä.