Tunnetko säälin?

”Minun käy sääliksi kansaa. Se on ollut luonani jo kolme päivää, eikä sillä ole mitään syötävää. Minä en tahdo lähettää heitä pois nälkäisinä, etteivät he nääntyisi matkalla.” (Matt. 15: 32)

Jeesuksen rakkaus valloitti. Hänen myötätuntonsa oli kuin magneetti, joka veti puoleensa roudan alla olevia ruosteisia ihmisiä. Jeesus antoi kaikkea sitä mitä Hänellä oli: sokeat saivat näkönsä, rammat kävelykykynsä ja toivottomat uuden elämänhalun.

Opetuslasten tehtävänä oli oppia Mestarinsa kiihkeä halu auttaa. Jeesus näki ne tarpeet, joita muut eivät. Hän ei kasannut epäonnistuneille uusia vaatimusten kuormia, vaan tahtoi täyttää nälkiintyneet evankeliumin voimalla.

”Mistä me saamme täällä erämaassa niin paljon leipää?” Se on ollut Jeesuksen seuraajien kysymys kautta aikojen. Liian usein erämaan ei-mitään täyttää niiden mielet, joiden kuuluisi jakaa sitä mikä lisääntyy antaessaan.

Jeesus lähettää meidät antamaan toisille keskellä erämaata. Kyse ei ole minun voimistani vaan Herrani myötätunnosta: Hän haluaa tavoittaa yhden kärsivän ja unohdetun ihmisen.

Kun kysyt Jeesuksen voimaa, saat Hänen mielenlaatunsa. Alat nähdä aineellisesti ja hengellisesti nälkiintyneitä ihmisiä ympärilläsi. Rakkaus toisia kohtaan voittaa oman sisäisen erämaan. Leivästä ei todellisuudessa ole koskaan ollut puutetta, katkos tulee jakelupuolella.

Annoit meille maan

Pyhä Taivaallinen
Isämme
armahda
isänmaatamme

Sinä annoit meille
maan, jota
viljellä ja varjella

varjele meitä
louhimasta
peruskalliota
altamme

anna meille viisautta
kylvää hyvää
että sitä myös
niittäisimme

älä salli meidän
unohtaa
Vapahtajaamme

älä osaamme
Daavidina
joka Goljatia
vastaan taisteli

taivaaseen nouskoon
sinivalkoinen kaipuu
surkeimmankin suojaksi
Ristisi taipuu

(Iiris)

Siunattua itsenäisyyspäivää kaikille! 💙

Uskallatko luottaa?

”Minua näet hävetti pyytää kuninkaalta sotaväkeä ja ratsumiehiä puolustamaan meitä vihollisia vastaan, koska olimme sanoneet kuninkaalle: `Meidän Jumalamme hyvä käsi on kaikkien niiden yllä, jotka etsivät häntä, mutta hänen voimansa ja vihansa on kaikkia niitä vastaan, jotka hylkäävät hänet.´” (Esra 8: 22).

Juutalainen Esra oli päässyt Persian kuninkaan Artahsastan hovin suosioon. Hän opiskeli pakkosiirtolaisuuden aikana Mooseksen kirjoja ja hänestä huokui taivaallinen viisaus.

Esra oli uskaltautunut puhumaan kuninkaalle juutalaisten Jumalasta, jota tämä oppi kutsumaan nimellä taivaan Jumala. Jotakin Esran opetuksessa ja olemuksessa oli niin houkuttavaa, että kuningas lähetti hänet Jerusalemiin varmistamaan pakkosiirtolaisuudesta palanneen jäännöksen hengellistä elämää.

Esra oli opettanut, että Jumala kykeni pitämään huolta niistä, jotka Häneen turvautuivat. Opetusta seurasi testi. Olisivatko sanat totta? Esra lähetettiin neljän kuukauden vaaralliselle matkalle. Jos hän pyytäisi kuninkaalta sotilaallista saattuetta, hänen uskonlujuutensa osoittautuisi sananhelinäksi.

Esra kääntyi Jumalansa puoleen ja päätti luottaa. Jumalan lupauksilla täytyi olla katetta. Ja niillä oli.

Jumala on luvannut huolehtia sinustakin. Uskallatko luottaa?

Sydämen temppelissä kapina

”Jeesus meni temppeliin ja ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat siellä. Hän kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet” (Matt. 21:12)

Jerusalemin temppelialueella riehui Jeesus -niminen ukkosmyrsky. Opetuslapset vetäytyivät kauemmaksi, kun yleensä niin rauhallinen ja lempeä Opettaja riehui kuin mielipuoli.

Eikö Jeesus tiennyt, että kaatamansa pöydät olivat olemassa vain helpottaakseen temppeliin tulevia ihmisiä? Eikö Hän ymmärtänyt, että vallitseva järjestys oli hyvä kompromissi kaikille?

Paavali opettaa, että me olemme Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu meissä. Opetus viittaa seurakuntayhteisöön mutta sen voi soveltaa myös yksittäiseen kristittyyn.

Jos sisälläsi kuohuu ja ikivanhat tottumukset ja uskomukset lentelevät, älä vielä huolestu. Ehkä sovinnaisuutta suurempi Vapahtaja tekee sinussa tilaa jollekin aikaisempaa suuremmalle?

Opetuslapset eivät uskoneet silmiään, kun vihasta talttunut Jeesus seisoi keskellä temppeliä parantamassa sokeita ja rampoja. Kun turha oli saanut lentää muurien yli, pääasia otti omansa. Niin tänäänkin.