”Sillä kuka halveksii pienten alkujen päivää” (Sak. 4:10).
Jerusalemin loistelias temppeli oli tuhottu Juudan joutuessa pakkosiirtolaisuuteen 586 eKr. Vuosikymmeniä myöhemmin kansanjohtaja Serubbaabel aloitti uhkarohkean tehtävän ja niin uusi temppeli alkoi nousta vanhan raunioille.
Uuden temppelin valmistuessa kansa itki ilosta ja kivusta. Uusi sukupolvi riemuitsi uuden temppelin kohoamisen myötä, edellinen sukupolvi itki tapahtunutta, aikaisemman temppelin tuhoa.
Serubbaabelin aikalaiset joutuivat elämään yhtä aikaa tuhotun menneen ja uuden toivorikkaan alun keskellä. Jumala muistutti kansaa profeetta Sakarian kautta siitä, että pieniä, uusia elämän versoja ei tule väheksyä.
Vaikka uusi temppeli ei ollut vanhan veroinen, ei lähellekään, oli se Jumalan työtä. Jumalan työ on aina uutta luovaa ja elämää pulppuavaa. Sitä on vaikea huomata, jos on jäänyt suremaan menneitä menetyksiä.
Kuka halveksii pienten alkujen päivää? Se oli Jumalan haaste ja silmänisku ihmisille, joiden silmien edessä uusi oli mitätöntä vanhaan verrattuna.
Ehkä olet tänään jäänyt makaamaan tuleen tai niille sijoille, missä tuli on jo polttanut aivan liikaa? Ehkä et vielä jaksa nähdä uusia vihreitä versoja?
Uutta on tulossa! Jumala ei halveksi ensikevään vihreitä korsia. Jumalan luota lähdettyään ne kantavat Valtakunnan salaista voimaa ja voi olla että pian haaleat niittysi ovat taas elämää täynnä!
”Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi” (Ps. 51:19).
Vain elämässään kerran tai luultavasti useammin särkynyt voi opetella sen erityisen kielen, jonka aakkoset ja ääntämykset vain Jumala osaa.
Ne ovat aivan tavallisia sanoja, mutta niitä käytetään tavalla, jota tämä maailma ei voi ymmärtää. Ne osoitetaan ihmisille, joilta niitä kaikilla muilla kielillä pantataan.
Vain särkyneet voivat oppia Jumalan kielen. Se ei vaadi teologisia opintoja eikä oppineisuutta. Sitä ei voi puhua kovaan ääneen eikä siitä voi kiistellä.
Särkyneiden kieli kumpuaa särkyneiden Jumalan sydämen ääntä. Se vavahtelee keskellä sirpaleita, resonoi raunioissa. Se laskeutuu syvimpään syvyyteen ja kohottaa korkeimpaan korkeuteen.
Särkyneiden kieli on kuin loputonta hiljaista ja voimallista laulua. Se lainehtii yli jokaisen estävän muurin ja kaikuu siellä missä on toivottomuuden äänettömyys.
Särkyneiden Jumalalla on oma kieli särkyneille. Kaikille särkyneille, kaikista syistä särkyneille, kerran ja lukemattomia kertoja särkyneille.
”Kuinka suuri onkaan hyvyytesi, jonka olet varannut niille, jotka sinua pelkäävät, ja jota osoitat niille, jotka sinuun turvautuvat” (Ps. 31:20).
Vaikka tänään pimeys peittäisi kaiken elämänliekin, tekisi minut sokeaksi ja saisi minut haparoimaan jokaista askeltani, tulee toisenlaiset päivät.
Vaikka sydämeni olisi särkynyt atomeiksi, kärsimys ja kipu leikittelisivät raunioitteni päällä kuin lepattavat kynttilänliekit hämärällä seinällä, tulee toisenlaiset päivät.
Vaikka Sinun hyvyydestäsi ei olisi tänään tietoakaan ja puute aukoisi ivaten ammottavaa suutaan, tulee toisenlaiset päivät.
Sinun hyvyytesi Jeesus tulee. Sitä ei sydämesi varastoissa ole vain hyppysellistä vaan mittaamattoman laajasti ja syvästi.
Kaikkien ongelmien saartaessa minut, Sinä pyydät turvautumaan Sinuun. Vain sinuun.
Niin minä tänään avaan tyhjät käteni Sinulle ja kiitän hyvyydestäsi, joka ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä.
Annan elämäni Sinun hyvyytesi lähteille. Vielä tulee toisenlainen aika.
Vielä saan nähdä kuinka armosi suloisesti virtaava joki tyynnyttää minut uusiin, ihmeellisen hyvyytesi kauniisiin maisemiin.
Koitti uusi aamu, koitti viikon ensimmäisen päivän aamu, koitti Jeesuksen ylösnousemuksen päivän aamu; pääsiäisaamu.
Viikon ensimmäisenä päivänä, naiset kaksi Mariaa, riensivät Jeesuksen haudalle tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. (Luuk.24:1)
Mutta, Jeesusta he eivät löytäneet, vain tyhjän haudan, joka sai heidät täysin ymmälleen, kun huomasivat kiven vieritetyksi pois. (Luuk.24:3)
He peljästyivät kumartuen maahan asti kahta miestä, jotka seisoivat heidän edessään säteilevissä vaatteissa sanoen:”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.” (Luuk.24:4-6)
Silloin naiset muistivat Jeesuksen sanat kärsimyksestä ja ristiinnaulitsemisesta sekä sen, että Hän nousee kolmantena päivänä ylös. (Luuk.24:8)
Naiset palasivat haudalta kertomaan opetuslapsille, mutta he eivät voineet uskoa heitä, vaan pitivät turhana heidän sanojaan. (Luuk.24:11)
Myöhemmin Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ja toivotti heille rauhaa, saaden heidät säikättämään ja pelkäämään.(Luuk.24:36)
Sen jälkeen, kun Jeesus oli aterioinut ja saanut heidät ymmärtämään kirjoitukset, Hän sanoi:”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.” (Luuk.24:47)
”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kaatamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Mark.28:19-20)
Kuusi tuntia muutti maailman. Jeesuksen koko elämä tähtäsi tähän tehtävään. Rakkaus voitti vihollisuuden.
Pääsiäinen julistaa mittaamattoman suurta armoa. Se huokuu anteeksiantamusta ja rakkautta tavalla, jota ei tässä maailmassa ole ennen nähty eikä tulla koskaan näkemään. Jumala rakasti aina kuolemaansa saakka.
Jeesus kärsi ristillä kuusi tuntia. Hän olisi voinut sen jokaisena hetkenä astua ulos yli kestokyvyn vyöryneestä kärsimyksestä. Mutta ei voinut. Mitä ihmisten lyömät naulat eivät kyenneet tekemään, sen teki rakkaus ihmiskuntaan ja sen jokaiseen yksittäiseen ihmiseen.
Pääsiäinen huokuu rakkautta yli kaiken käsityskyvyn.
Kun kysymme, vieläkö Jumala jaksaa rakastaa meitä, saamme muistaa Ristin miehen.
Kun kyselemme, onko Jumala hylännyt meidät, saamme katsella ristillä hylättyä Jumalan Poikaa ja siksi tietää ilman mitään ehtoja tai poikkeuksia, että Isä ei ikinä hylkää meitä.
Kun kipuilemme, onko Jumalan anteeksiantamus suurempaa kuin suurimmat syntimme, ristin valinnut Vapahtajamme levittää naulan lävistämät kätensä ja kutsuu meitä yhä uudelleen omistamaan sen aarteen, mikä pääsiäisenä valmistettiin juuri meille. Omistamaan itse Kristuksen.
Kuusi tuntia muutti maailman. Pääsiäinen huokuu rakkautta vailla rajoja.
Ristin mies tarjoillaan meille Elämäksi ilman maksua. Ja vaikka se on meille jatkuva ilmainen kutsu pelastukseen, se ei ollut ilmaista kolmiyhteiselle Jumalalle. Hänelle se maksoi kaiken, aivan kaiken. Niin valtava ilouutinen on juhla nimeltä pääsiäinen.
