Uudet, ilmavat vedet

”Katso minä teen uutta! … Minä teen tien autiomaahan, virrat aavikolle” (Jes. 43: 19).

Syvälle autiomaan paahtavaan ja toivottomaan maahan hautunut. Tai toista mielikuvaa käyttäen menneiden särkymisten, ponnistusten ja kaatumisten vuorotteluun itsensä hukannut, maalattuna häpeän piilottavilla sävyillä.

Sellaiseksi yksi ihminen, yksi Jumalan tuntema ja Jumalan tunteva ihminen voi tänään itsensä tuntea.

Epätoivo on vahva kuin valtava kivi Lasaruksen haudalla ja jos uskaltautuu kyseenalaistaa kiven liikkumattomuutta, mädäntymisen haju tyrmää lopunkin toivon.

Onko Jumala itse sidottu meidän historiaamme tavalla, että Hänkin on hautautunut kuumaan hiekkaan? Onko Hänkin menneisyytemme pakkopaidassa, kyvytön auttamaan, joutuen tyytymään osoittamaan kiveä, joka ei vain pidä sisällään kaikkea kokemaamme läpimätää, vaan samalla estää kaiken keveän ja uuden?

Juuri siihen Jumala vastaa profeettansa kautta kolminkertaisen EI:n! Hän lupaa olla aina suurempi ongelmaamme, oli se sitten kuin vasta-alkava pilvenhaituva kirkkaalla taivaalla tai Nooan aikainen vuosien ja -kymmenten rankkasade.

”Voi rakkaani, etkö tiedä, että minulle on helppoa luoda moottoritie sinne, minne sinä olet kontannut vuosikymmenten ajan, sinne autiomaan saavuttomattomiin? Voi rakkaani, etkö tiedä, että Minun lupausteni voimalla vanha homeinen betonimaaperäsi alkaa särkyä ja elämä alkaa tunkea läpi voimalla, joka on yksinkertaisesti käsittämättömän suuri. Ja silti Minä haluan, että sinä et vain käsittäisi sitä, vaan että voisit kokea sen!”

Ole rauhassa aavikolla sakaalien seurassa. On totta, että et ikinä pääse itse sieltä pois. Mutta jos hiljennyt vain paikallesi ja kuuntelet: Elävä vesi etsii jo uusia uomia – vain tavoittaakseen sinut!

Miten käy hylätyille?

”Sinä olet ollut hylätty, niin vihattu, ettei kukaan kulkenut kauttasi, mutta minä teen sinut ikuiseksi ylpeyden aiheeksi, iloksi polvesta polveen” (Jes. 60:15).

Samalla, kun meidän pitää varoa irrottamasta Vanhan Testamentin lupauksia niiden alkuperäisestä merkityksestään, me saamme nähdä niiden kautta kuin kurkistusikkunoista Jumalan sydämeen.

Hän puhuu lempein äänenpainoin hylätylle ja tuhotulle kansalleen. Hylätty ei tule jäämään kurjuuteensa, ei koska Jumala tahtoo toisin.

Lupaus koskee myös tänään kaikkia hylättyjä. Niitä, jotka ihmiset ovat hylänneet ja niitä, jotka ovat hylänneet itsensä. Jumalan sydän etsii aina niitä, jotka ovat käpertyneet itkemään pienen ullakkovintin kulmaan.

Jumala vihaa hylkäämistä. Jokainen hylkääminen repii jotain irti ihmisen sydämestä. Ja silti me hylkäämme toisiamme niin monin tavoin ja niin usein.

Onneksi on Jumala. Hän ottaa hylätyt kuin kanaemo sulkiensa suojaan. ”Minä teen sinut” on lupaus sinulle, hylätylle. Se voi kuulostaa uskomattomalta mutta Jumala on uskomaton!

Odotetut treffit

Sain viime viikolla tuntuvan hengellisen opetuksen. Eräänä aamuna selailin Raamattua ja samalla tavan mukaan puhelin piipatti useista viesteistä ja yhteydenotoista. Miten aamulla tapahtuukin niin paljon!

Huomio kiinnittyi väkisin Raamatun sijaan puhelimeen. Vastailin kivoihin viesteihin ja yritin samalla silmäillä Jesajan kirjaa. Tunsin hennon äänen puhuvan: ”Etkö tahtoisi olla minun kanssani kahdestaan? Etkö voisi laittaa puhelimen pois treffeiltämme?”

Hätkähdin. En minä ole tottunut kuulemaan Jumalan Hengen ääntä. Ehkä tämäkin oli vain omaa sisäistä ajatusta? Joka tapauksessa viesti oli selkeä ja järkevä: Jeesuksellekin sai antaa parasta aikaa.

Seuraavana päivänä pidimme Jeesuksen kanssa treffit. Olin odottanut yhteistä hetkeämme vuorokauden. Jännitti.

Mitä me teimme yhdessä? Luimme Jesajan kirjaa. Hörpimme kahvia, istuimme terassilla ja unohdimme puhelimen yöpöydän laatikkoon.

Jos en ole aivan väärässä, Jeesus kaipaa aikaamme. Hän kaipaa jakamatonta seuraamme. Ja Hän tuntuu olevan puhuva Jumala – kun vain malttaisin kuunnella.

Varmoja tienviittoja

”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä on hyödyllistä, johdatan sinua tiellä, jota kuljet” (Jes. 48:17).

Ehkä seisot tänään elämäsi kanssa umpikujassa? Ehkä olet neuvoton elämääsi tulvineiden kriisien tähden etkä tiedä miten jaksaisit tai osaisit jatkaa elämääsi?

Umpikujat ovat Jumalan omille paikkoja, joissa joutuu hiljentämään vauhdin ja asettamaan uudet navigaatio-ohjeet. Silloin saa pysähtyä ja vain olla ja odottaa Jumalan reittisuunnitelmia. Ehkä Jumala avaa umpikujan tai ehkä Hän viitoittaa tien toista reittiä?

Matkan pysähtyessä olet yhtä turvallisissa käsissä kuin sen edetessä suotuisasti. Kaikenlaiset päivät vievät sinua Jumalan reitillä.

”Ohjaa minua” on turvallinen pyyntö. Sen saa huokaista silloinkin, kun koko sielu myrskyää eikä uskokaan suo lepoalustaa.

Jumala varmasti johdattaa. Olet Jumalan varmojen tienviittojen turvaamana.

Voi näitä huolia!

”Kun minulla on paljon huolia sisimmässäni, sinun lohdutuksesi ilahduttaa sisimpäni” (Ps. 94: 19).

Huolet kerääntyvät kuin tummat ukkospilvet sielun taivaanrantaan. Pilvi kerrallaan ne uivat sisään ja täyttävät maiseman kunnes peittävät alleen kaiken valon.

Tumma taivas jyrähtelee uhkaavasti. Jokainen synkkä ajatus on kuin pelottava ukkosen paukahdus.

Huolet kerääntyvät sisimpääni eivätkä jatka matkaansa. Ne sijailevat itselleen makuupaikkoja ja uhkaavat jäädä asumaan.

Onneksi sielun koti ei ole tyhjä. Siellä on Herra Jeesus Kristus. Hän näyttää isotteleville uhkakuville ulko-ovea.

Jumala lohduttaa meitä muistuttamalla jostakin huolia suuremmasta. Kun yksikin lupausten valonsäde taittaa matkaansa läpi pilvien, se tuo mukanaan ilon ja helpotuksen.

Huolet kyllä kerääntyvät ja joskus tahtovat hukuttaa alleen. Mutta Jumalan lupaukset ovat totta silloinkin, kun kaikki näyttää epätoivoiselta. Kun sinä et jaksa olla vahva, on Herran Jeesuksen vuoro.