”Kaikki kiittelivät ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti” (Luuk. 4:22).

Jeesuksen ensimmäinen julkinen opetus hämmästytti ihmisiä. Hän kohdisti sanansa niille, jotka olivat yhteiskunnan ja uskonnollisen maailman alakastia ja puhui tavalla, joka avasi häpeästä lukkiutuneet sydämet.

Jeesuksen sanat hämmästyttivät, koska sellaisia ei oltu kuultu aikaisempien opettajien toimesta. Lempeys ja armahtavaisuus valui synagogan ikkunoista ja ovista niille, jotka kulkivat pää kumarassa ja huokailivat: ”Jospa minäkin vielä kelpaisin.”

Jeesus aiheutti vallankumouksen tavallaan rakastaa. Hän kohtasi syntisiä kuin suurimpia aarteita ja puhui sanoja, jotka palauttivat ryöstetyn ihmisarvon.

Jeesuksella on varattuna sanoja sinullekin. Ehkä olet ollut hänen ystäviensä seurassa jo pitkään mutta et ole saanut kuulla alkuperäisiä sanoja, jotka tuovat tullessaan levon ja ilon?

Jeesus rakastaa sinua. Hän on valmis kääntämään jokaisen kiven löytääkseen sen raotetun oven, jonka kautta Hän pääsee luoksesi, ohi pelkojesi ja turvalukkojesi.

Rukouskoulussa, osa 9: Mahdottomuudet tarjoavat aarteita

Tänä keväänä alkava hurja kattoremontti on ollut minulle kuin kova isku palleaan, ilmat ovat olleet pihalla ja sisällä epäuskoinen tunne siitä, että taasko asutaan kesä teltassa, astellaan keskellä pölyä, joka ennen oli koti ja laitetaan iltayöstä työhaalarit naulaan vain jotta ne kukonlauluun puetaan uudelleen päälle.

Minulla on ollut tunne siitä, että vaikka monista vuorista ollaan selvitty, tämä haaste taittaa mielen ja ruumiin. On tehnyt mieli itkeä ja valittaa kohtaloa, vertailla toisiin ja käpertyä itsesääliin. Ja olen kyllä niin tehnytkin.

Mutta samalla Jumala tuntuu kutsuvan johonkin uuteen maailmaan, uskon ja toivon levolliseen oloon. Kun edessä on mahdoton jättiläinen, en ole osannut muuta kuin pysähtyä ja olla hiljaa Jumalan edessä.

Kuka voisi sanoa varmaksi, että meidän mahdottomat tilanteemme ja olosuhteemme olisi sallittu meille vain sen tähden, että tulisimme katkeriksi ja menettäisimme sen, mikä elämässä on parasta? Entä jos ne ovat annettu tiellemme siksi, että ne työntäisivät meitä Jumalan läheisyyteen, todellisuuteen, jota emme hyvinä päivinä löytäisi?

Minun hengellinen elämäni on ottanut jättiloikkia aina, kun tie on ollut tukossa ja elämä – ja samalla sydämeni – on joutunut murtumaan ja taipumaan suuntaan, jonne en olisi tahtonut mennä. Siksi voin luottavaisesti käydä kohti tämän kevään haastetta. Sen tähden uskallan lohduttaa myös sinua sinun jättiläistesi ympäröimänä.

Rukous alkaa monesti sieltä, missä muut keinot ovat käytetty. Kun silmien edessä on erämaata ja upottavaa suota näkökyvyn rajoille saakka, juuri silloin rukous nostaa meidät Jumalan täyteiseen elämään. Se on totta sairasvuoteella, hylättynä yksiöön, keskellä konkurssia ja haaveiden romahtamista.

Vaikka rukous saattaa olla selviytymiskeinoistamme viimeinen, se lahjoittaa meille elämää, joka on enemmän kuin voisimme koskaan menettää. Sen avulla kosketamme Jumalaa, Häntä, joka luo jokaisen päivämme hyvän tahtonsa mukaiseksi. Ja kun Jumala koskettaa meitä, mikään ei pysy samana. Emme mekään.

Myötätunnon voima

”Kun Job oli rukoillut ystäviensä puolesta, Herra käänsi hänen kohtalonsa” (Job. 42:10).

Jobin tarina kuvaa kysymysmerkkejä täynnä olevaa menetystä ja kärsimystä, yksin jäämistä parhaiden ystävien keskellä. Mutta tarinan päätös on uskomaton osoitus siitä, miten Jumala kykenee kääntämään kaikkensa menettäneen ihmisen elämän jälleen elämisen arvoiseksi.

Oletko huomannut, miten Jumala nosti Jobin elävän kirjoihin? Hän vaikutti hänen ympärillä olevissa ihmisissä myötätuntoa ja halua antaa omastaan. Lohduttavat sanat valuivat toivoa ja taloudellinen apu nosti Jobin jaloilleen. Kun jokainen antoi hieman, saldona oli Jobin elämän kaunis päätösluku.

Kristillinen elämä on elämää toisia ajatellen. Me tarvitsemme myötätunnon vallankumousta, Jumalan näkökykyä, jotta näkisimme ahdingossa olevia ihmisiä ja olisimme valmiita hyppäämään antamisen kutsumukseemme.

Ilman ystävien muuttunutta asennetta Jobia kohtaan kirjan päätös olisi surullinen. Ilman meidän myötätuntoa monet läheisemme jäävät vailla Jumalan siunaavaa kosketusta. Ja me samalla, antajina ja saajina.

Anna meille, Isä, tahtoa koskettaa kärsiviä lähimmäisiämme rakastavalla tavalla. Auta meitä antamaan aikaamme, ajatuksiamme, sanojamme ja varojamme niille, jotka odottavat Sinun apuasi. Aamen.

Saat väsähtää

”Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni” (Ps. 116:6).

Joskus elämästä on pidettävä kiinni rystyset valkoisina. Yritämme väsyneinä pitää itsemme liikkeessä, jotta jaksaisimme hallita kaikki ne vastuut, jotka meille on annettu ja jotka olemme haalineet voimiemme tunnossa.

Väsymys kolkuttaa meidän monien ovilla. Haluamme pitää sen kynnyksen ulkopuolella ja venytämme sielumme äärirajoille näyttääksemme toisille – ja ennen kaikkea itsellemme, että selviämme emmekä tarvitse pysähdyksiä.

Väsymys tuntuu nöyryyttävältä. Aikana, jolloin lehtien kansissa paistattelevat hyvinvoivat ja kirkassilmäiset kasvot ja some on täynnä mitä uusimpia virikkeitä ja osoituksia onnen kiihkeästä tavoittelusta, uupuminen leimaa epäonnistuneeksi.

Jumalan matematiikka on kuitenkin toisenlaista. Väsymys saattaa pitää sisällään selkärepussaan arvokasta lahjaa. Pakkopysäyksessä on mahdollisuus kääntää katsetta ja alkaa sovitella varovaisia askeleita suurempien askeleiden jälkiin – Jumalan tahtiin.

Sinulla on lupa heiluttaa valkoista lippua, kurvata varikolle ja lysähtää sohvalle. Väsymystä seuraisi epätoivo ja arvottomuus ellei Isäsi avaisi sinulle lämmintä syliään. Juuri luovuttaneena saat pudota ylöspäin taivaallisiin. ”Hän tuli avukseni”, ihana lupaus sinulle ja minulle, meille väsyneille

Enemmän kuin puoliso

”Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa” (Ef. 5:32).

Paavali opettaa Efesolaiskirjeen viidennessä luvussa yhtä aikaa sekä aviomiehen ja -puolison että Kristuksen ja kristityn välisestä suhteesta. Korostus on molemmissa suhteen lämmössä ja intiimiydessä.

”Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä.” Näistä sanoista Paavali pääsee raottamaan Kristuksen säkenöivää rakkautta jokaista omaansa kohtaan: ”Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa.”

Kuinka usein me epäilemme Jeesuksen rakkauden riittävyyttä, kestävyyttä silloin, kun olemme vahvassa syöksykierteessä emmekä osaa rakastaa takaisin? Juuri näillä Raamatun sanoilla on voima nostaa meidät Jumalan uskon pilven päälle ja antaa meille yliluonnollinen näkökyky elämäämme kohtaan.

Kolmiyhteinen Jumala rakastaa sinua enemmän kuin voit haukkoa vastaan. Hän verhoaa sinut joka aamu armonsa suojaan samoin kuin sinä puet paidan päälle ja kun vedät farkut jalkaan, Jumala vetää sinut rakkauden haarniskaan.

Ja jos olet jäätynyt, loukkaantunut tai jopa suorassa kuoliossa, Kristus antaa sinulle hellää täsmähoitoa. Jos et tänään jaksakaan pitää huolta ruumiistasi, Jeesus pitää huolta omastaan – sinusta!