Sinä olet tärkeä!

”Minä olen viinipuu, te olette oksat” (Joh. 15:5).

Jeesuksen opetuksen mukaan me tarvitsemme Häntä Jumalan tahdon toteutumiseen elämässämme. Olemme riippuvaisia Hänen voimastaan, rakkaudestaan ja armostaan.

Mutta oletko koskaan ajatellut, että Jeesuksen Viinipuu-vertauksessa on ulottuvuus, että Jeesus on riippuvainen jokaisesta kristitystä? Miten viinipuu saisi aikaan hedelmiä, jos sillä ei olisi oksia?

Jeesus tahtoo vakuuttaa meille, että olemme Hänelle yhtä tärkeitä kuin Hän on meille. Hän ottaa omakseen tyhjyytemme, heikkoutemme ja saamattomuutemme ja lahjoittaa oman täyteytensä.

Mehevä runko ylhäällä taivaassa – kuiva oksa täällä maan päällä. Siltä sen monesti tuntuu. Mutta ajattele, että taivaallinen viinipuu tahtoo juuri tänään täyttää sinut kaikella ravinnollaan. Sinä olet se oksa, jonka kautta Hän tahtoo koskettaa kärsivää maailmaa.

Olet tärkeä. Olet Jeesuksen oma ja Hän tahtoo elää sinussa ja kauttasi myös toisille. Hän luo sinussa hedelmää, joka kirkastaa Isää.

Paluu lähteelle

”Siunattu se mies, joka luottaa Herraan ja jonka turvana Herra on” (Jer. 17:7).

Nykyinen aika pusertaa meitä joka suunnalta. Meidän pitäisi venyä suuntaan jos toiseenkin, nousta pelkojamme vastaan ja jakaa rohkaisua myös itsemme ulkopuolelle.

Kiire tulvii sielun sopukoihin kuin vaativa, kutsumaton vieras. Se työntää meidät jengoiltamme ja antaa meille 100 asiaa sisältävän murehtimislistan.

Kiire ja stressi saa meidän unohtamaan sen, mistä lähdimme liikkeelle. Kun unohdamme, emme osaa enää palata takaisin. Vaarana on, että olemme kuin avaruuskosmonautteja tukialuksen ulkopuolella – yksin tyhjyydessä.

Jeesus sanoi, että vain yksi on tarpeen. Ehkä Hänellä oli mielessään Jeremian sanat?

Jumala ei ole muuttunut. Hän edelleen tahtoo tarjota meille joka päivä turvallisen alustan, josta ponnistamme päivän haasteisiin. Avaruusalus saattaa olla joskus maalattu näkymättömällä maalilla – mutta se näkyy uskon silmillä.

Edelleen saamme luottaa Jeesukseen Kristukseen. Kaikissa elämämme asioissa. Hänen luokseen saa väsynyt ja kiireen pusertama kristitty tulla akun lataukseen.

Sinut on voitettu!

”Ei niin, että olisin jo saavuttanut sen tai tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että voittaisin sen omakseni, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut omakseen” (Fil. 3:12).

Oletko koskaan pelännyt, että syntisi ovat niin painavat, että ne upottavat sinut syvyyksiin? Oletko ajatellut olevasi Jumalalle liian kapinallinen, särmikäs tai niin lipevä, että luiskahdat Hänen käsistään?

Ajattele mitä Paavali opetti sanoessaan ”Jeesus Kristus on voittanut minut omakseen”? Hän oli ollut kateissa, vastustellut, laittanut hanttiin kaikin voimin ja silti tullut voitetuksi!

Kristuksen rakkaus tulvi sisään Paavalin elämään. Vapahtaja voitti hänet, ei käskemällä ja vaatimalla vaan sulkemalla hänet turvalliseen syleilyynsä. Rakkaus oli kapinaa, hangoittelua ja omaa pahaa tahtoa suurempi. Ja on edelleen.

Kristuksen sylissä ihminen saa uuden tahdon ja suunnan. Rakkaus saa etsimään rakastettuaan. Siitä syntyy erityinen paradoksi: rientää sitä kohti, jonka ytimessä jo on.

Paavali suuntasi kaikki voimansa tunteakseen Jeesuksen Kristuksen paremmin. Se oli hänen päämääränsä. Hän kilvoitteli voitettuna, Kristuksen armollisen katseen alla. Niin mekin saamme tehdä.

Jumalan koronarokote

”Sinä et pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka kulkee pimeässä, et tautia, joka tekee tuhojaan keskellä päivää” (Ps. 91: 5,6)

Eräänä päivänä kuuntelin automatkalla Psalmeja ja korviini ui Psalmin 91 jakeita. Juuri sillä hetkellä murehdin ystäviäni, jotka olivat Koronan risriryhmässä – miten heidän kävisi?

Olin suistua tieltä, kun lukija lausui jakeet viisi ja kuusi! Siinähän oli Jumalan rokote Koronaa ja kaikkia tuleviakin viruksia, tauteja, uhkakuvia ja ongelmia vastaan.

Psalmi myöntää, että tuhoavia viruksia on tullut ja tulee aina tulemaan. Mutta Jumalan omien lasten ei tarvitse pelätä, koska Jumala on tauteja suurempi.

Korona ei tänään määrää meidän eikä läheistemme päivien lukumäärää. Ne ovat edelleen siinä suurimmassa aamukammassa.

Miten puhua kovia sanoja?

”Herra, me tunnemme jumalattomuutemme ja isiemme pahat teot. Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan” (Jer. 14:20).

Joskus kovat sanat ovat paikallaan. Joskus on aika erityisesti kuuluttaa seurakuntia ja koko kansakuntaa parannuksen tekoon. Mutta on iso merkitys, miten kovia sanoja tiputellaan toisten päälle.

Jeremia on tästä hyvä esimerkki. Hän itki syntisen ja katumattoman Israelin kansan tilaa ja kohtaloa ja julisti sille tiukkoja tuomiota. Huomaa, että hän liitti itsensä julistamiensa sanojen vastaanottajien joukkoon: ”Me olemme tehneet syntiä.”

Ihan tarkalleen ottaen Jeremian ei olisi tarvinnut lukea itseään samaan kastiin kansan kanssa. Hän ei palvonut epäjumalia, ei ollut kääntänyt Jumalalle selkäänsä eikä jättänyt välittämättä Hänen tahdostaan.

Jeremian kaltaisesti toimivat myös esimerkiksi sellaiset Raamatun suuret miehet kuin Mooses, Jesaja, Esra ja Nehemia. Heitä puhtaampia miehiä on vaikea ihmisten keskeltä tavoittaa ja silti he lukivat itsensä samaan syntisten kastiin. He taistelivat jumalattomuutta vastaan ja löysivät samat idut myös omasta sisimmästään.

Jos minun ja sinun tulee tänään totella taivaallista kutsumusta ja kutsua toisia parannukseen, sanoman tulee ensin kulkea oman sielun läpi. Sen tulee koko ajan koskettaa myös itseä. Muuten sanat tulee yläpuolelta ja ne kuulostavat fanaattisen tekopyhiltä. Eikä niissä ole sitä Pyhän Hengen voimaa, mitä astetta nöyremmässä tavassa olisi.