Entä sisäpuoli?

”Mitä maljassa sisällä on, se antakaa köyhille. Silloin kaikki on teille puhdasta.” (Luuk. 11:41)

Jeesuksen ajan fariseukset olivat omistaneet elämänsä Vanhan Testamentin Jumalalle. He pyrkivät osoittamaan jumalakaipuutaan käytännön elämässä kaikin tavoin; uskonnolliset säädökset ulottuivat heillä pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Jeesus osoitti ihmisten ihaileman uskonnollisuuden puutteet. Hän varoitti hengellistä eliittiä monta kertaa vaarasta, jonka ulkoiseen hengelliseen elämään keskittyminen saattaa aiheuttaa: sisäinen elämä totuudessa unohtuu.

Nyt hyppään uhkarohkeasti omaan elämääni. Olemme joutuneet vaimoni Iiriksen kanssa kesän aikana vaikeaan talo-ongelmaan. Tilanne on tuonut auttamattomasti esille oman jumalasuhteeni ongelman: minun astiani sisäpuoli on tarkasti itseni hallussa. Annan Jumalalle osan itsestäni ja haluan toisten näkevän hengellisyyteni mutta sisäpuoli on Jumalan ulottumattomissa.

Miten Jumala saa sydämemme itselleen? Hän kamppailee kanssamme. Hän syvässä rakkaudessaan antaa meidän joutua olosuhteisiin ja tilanteisiin, joissa olemme vajoamassa pinnan alle. Silloin astian ulkokuoren asiat karisevat merkityksettöminä ja sisäpuoli tulee esille. Sen haluamme luovuttaa Taivaalliselle Isällemme, koska huomaamme, ettemme osaakaan ohjata elämäämme itse.

Kriiseissä juoksemme Jumalan suojaan. Ymmärrämme, että hän antaa elämällemme syvimmän merkityksen.

Niin, minä olen kesän aikana vastustellut, itkenyt ja lopulta taipunut. Olen törmännyt loputtomaan itsekkyyteeni ja itsekeskeisyyteeni. Ja miten vähän uskallankaan luovuttaa sydämeni sirpaleita Jeesukselle. Mutta onneksi Hän osaa toimia kanssani oikealla tavalla joka päivä. Ja sinun kanssasi.

ian-rinefort-540865-unsplash

Antakaa te heille syötävää

”He vastasivat: `Ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa – vai menemmekö ostamaan ruokaa koko tälle joukolle?´” (Luuk. 9: 13)

Jeesus valmisti opetuslapsiaan työhön Jumalan valtakunnan hyväksi. Parhaat oppitunnit tulivat niistä kokemuksista, kun oppilaat joutuivat astumaan kykyjensä ja mahdollisuuksiensa yläpuolelle.

Jotain Jeesuksesta oli tarttunut heidän puserojensa alle jo tässä vaiheessa – he näkivät ihmisten arkipäivän tarpeita ja olivat huolissaan niiden johdosta. Silloin kun ihminen kykenee suuntaamaan huomionsa itsestään toiseen, kyseessä on aina jonkinlainen ihme.  Jeesus viitoitti tässä tinkimättömästi tietä.

Mutta mitä on nähdä lähimmäisen hätä, jos itsellä ei ole mitään annettavana? Oppitunnin toisena läksynä oli ymmärrys laittaa käyttöön se, mitä kukin pystyi. Opetuslasten pienet eväät eivät tietenkään riittäneet tyydyttämään tuhansien ihmisten nälkää, samoin eivät meidänkään eväät riitä edes lähimmäisiemme tarpeiden kohtaamiseen. Mutta rakkaus pakottaa kohti ihmettä.

Sydämen polte toisen puutetta kohtaan on jumalallinen voima. Se ajaa meitä Taivaallisen Isämme eteen pyytämään jotakin, mikä helpottaisi toisen elämää. Vastaus saattaa olla, että annamme sitä, mitä meillä on. Vaikka meillä on vähän, Jeesuksen seurassa vähän muuttuu paljoksi. Niukkuus muuttuu ylenpalttisuudeksi.

Tässä kohtaa Jeesus ei neuvottele; Minä haluaisin pitää itselläni sen, mitä on hallussani, Jeesus tahtoisi siunata sen kautta kärsivää maailmaa. Joka päivä olen monta kertaa samassa risteyksessä. Taidan jo aavistaa suunnan siunattuun elämään?

Käveletkö veden päällä?

”Me olemme tänään nähneet sellaista, mitä ei voisi uskoa todeksi.” (Luuk. 5: 26)

Ei varmasti olisi ollut helppoa olla Pietarin housuissa tänä kyseisenä yönä Gennesaretin järvellä. Myrsky oli hurja ja kokeneet veneilijät luulivat jo kuolevansa. Pimeydessä ei erottanut mitään – paitsi hohtavan hahmon, joka näytti aaveelta.

Jeesus oli Pietarille kuin pelastusrengas. Hän uskaltautui ottamaan askeleen veneestä veden varaan. Hämmästys oli varmasti valtaisa sekä Pietarilla että muilla opetuslapsilla; vedenpinta kannatti Pietarin painon.

Me olemme elämässä monta kertaa aivan samassa tilanteessa. Myrskyt heittelevät meitä rajusti ja olemme epätoivoisia elämämme suhteen. Ainoa ulospääsytie näyttää olevan astuminen veden varaan. Se on sokeaa sokeaa luottamusta Herraan Jeesukseen Kristukseen. Sitä kutsutaan myös uskoksi.

Kävelyllä veden päällä ainoa oleellinen asia on se, minne sydämen silmät ovat suuntautuneet. Jos katse pysyy Jeesuksen avoimissa käsivarsissa, uskaliaat ja inhimillisesti mahdottomiksi tuomitut tilanteet muuttuvat Jumalan kirkkauden porteiksi. Jos taas huomio suuntautuu järjettömiin olosuhteisiin, mieli katkeaa ja sisin on heti hukkumassa.

”Me olemme nähneet tänään jotain sellaista, mitä ei voisi uskoa todeksi.” Alkuperäiset sanat tulivat niiden ihmisten suusta, jotka näkivät ramman nousevan sairasvuoteeltaan. Samat sanat kuuluivat varmasti myrskyisänä yönä Genesaretilla. Ja aivan sama kiitollinen todistus kuuluu niiden ihmisten elämästä, jotka ovat joutuneet mahdollisuuksiaan suurempiin kriiseihin. He saavat nähdä Jumalan Pojan kirkkauden.

layne-lawson-101816-unsplash

Armo ja sen vaikutus

”Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen.” (Luuk. 19. 6)

Jerikon kaupunki kuohui, kun Jeesus tuli sinne ja valitsi majapaikakseen Sakkeuksen kodin. Sakkeus oli epärehellinen veronkerääjä. Hänet tunnettiin Jerikossa ja häntä vihattiin. Jeesusta varmasti kyseltiin kaupungin arvovaltaisimpiin koteihin, mutta Hän valitsi toisin. Seurauksena oli yleinen paheksunta: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.”

Sakkeus tunsi kirjoitukset juutalaisen miehen tavoin. Vanhemmat ehkä toivoivat hänestä kunnon juutalaista, Jumalaa kunnioittavaa miestä, mutta toisin kävi. Sakkeus oli myynyt itsensä rahalle ja sen seurauksena hänellä oli ulkoisen hyvinvoinnin ohella tyhjä sisin. Se pakotti hänet seuraamaan Jeesuksen kaupunkiin tuloa puusta käsin. Hän ei varmasti olisi voinut arvata mitä tuleman piti. Jeesus osaa aina yllättää.

Sakkeus olisi ehkä halunnut välttää seuraavaa kohtausta. Jeesus pysähtyi juuri sen puun kohdalle, jossa Sakkeus oli ja samalla koko muunkin väkijoukon huomio kiinnittyi häneen. Yhtä-äkkiä kaupungin sylkykuppi oli kaikkien huomion keskipisteenä. Mitä Jeesus sanoisi? Kyläläisten mielipide oli varma – tuo mies ansaitsi kunnon tuliset nuhteet. Mutta Jeesus osoitti ystävyyttään ja kutsui itsensä seuralaistensa kanssa Sakkeuksen kotiin aterialle. Ateriayhteys oli ystävyyden osoitus.

Jeesus osoitti ystävyyttä ja arvonantoa väärineläneelle ja vihatulle miehelle. Hän osoitti armoa vailla ehtoja. Mitä siitä seurasi? Sakkeuksen elämä mullistui. Hän halusi alkaa korjata tekemiään vääryyksiä ja alkaa elää tuntemansa Jumalan lain mukaan. Armo synnytti halun luopua vääryyksistä.

Kun Jumalan armo saa olla järjestyksessään ensimmäisenä, sillä on vaikutuksensa. Kun järjestys käännetään toisinpäin, aletaan vaatia tekoja ennen armoa ja pyhitystä ennen anteeksiantamusta. Se ei ole enää kristinuskoa.

armojasenvaikutus_DSC03228

Vastakohdat rukoilemassa

”Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen.” (Luuk. 18: 9)

Tunnemme kaikki vertauksen fariseuksesta ja publikaanista rukoilemassa Jerusalemin temppelissä. Meidän olisi hyvä muistaa, että Jeesus ottaa vertaukseen kaksi täydellistä ääripäätä; fariseus edustaa uskonnollisuuden eliittiä ja publikaani suurinta syntistä. Vertauksen loppu on jopa järkyttävä. Publikaani – joka vain pyytää armoa – lähtee temppelistä vanhurskaana. Fariseus ei.

Yritän kääntää vertauksen tähän päivään. Ajattele mallikristittyä (vaikka nimeltään Jaakko), ihmistä, joka elää hyvää elämää ja haluaa etsiä ja toteuttaa Jumalan tahtoa. Jaakko ajaa tapansa mukaan sunnuntaiaamun jumalanpalvelukseen, jossa hänellä on opetusvastuu. Matkallaan hän rukoilee ja kiittää Jumalaa armosta ja kaikesta hyvästä, jota hän on saanut elämäänsä. Samassa hän havaitsee kotikirkkonsa lähettyvillä kylän kaikkien tunteman alkoholistin. Tämä on juuri hoipertelemassa puiston penkille istumaan. Jaakko halveksii mielessään tuntemaansa alkoholistia ja miettii, että onneksi hän on itse onnistunut elämässään paremmin.

Penkille hoiperrellut mies oli ollut aikanaan kristitty. Ja omasta mielestään hän edelleen on. Hän kävi aikanaan seurakunnassa, olipa hänellä oma vastuualueensakin. Sitten elämä lähti vierimään alamäkeä ja lopulta hän päätyi kurjaan jamaansa. Monesti hän katseli kirkkoon meneviä ihmisiä ja yritti huudella heille jotain saadakseen keskustelukumppanin. Mutta kukaan ei pysähtynyt.

Tänä kyseisenä aamuna, samaan aikaan kun Jaakko ajoi autolla hänen ohitseen, tämä mies löi rintaansa ja pyysi Jeesusta armahtamaan häntä.

Jaakko piti hyvän puheen. Palatessaan hyvillä mielin ja kiitosta saaneena kirkosta, hän paluumatkallaan näki saman alkoholistin puiston penkillä. Jaakkoa vihastutti sellainen elämä ja sen pilaaminen. Olisi nyt samanlainen kristitty kuin hän, laittaisi elämänsä ojennukseen.

Päätän muunnosvertaukseni Jeesuksen vertauksen lopetussanoihin: ”Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

vastakohdatrukoilemassa_DSC03389