“Katselkaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole varastoa eikä aittaa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut!” (Luuk. 12:24).
Ensimmäistä kertaa Jeesuksen tuttujen sanojen kohdalla pysähdyin erikseen miettimään lintuja. Lukeminen keskeytyi kun aloin ikkunasta tiirailla pihan ylitse lentäviä eläviä pienoislentokoneita.
Jeesus sanoi: Katselkaa. Kun katson lintujen lentämistä, on siinä havaittavissa tiettyä huolettomuutta. Alhaalla ihmisten tasolla saattaa tapahtua vaikka minkälaisia kriisejä; silti linnut jatkavat matkaansa lennosta puuhun ja takaisin ilmoihin. Niillä on taivaallinen näkökulma elämään.
Linnut elävät täysillä kutakin hetkeä. Ne eivät osaa murehtia huomisesta ja siinä piileekin heidän vapautensa alkujuuri.
Ymmärtääkö lintu, että sen Luoja huolehtii siitä? Ehkä ei, mutta huolehtimisen laki toimii silti. Se toimii, koska Jumala on olemukseltaan huolehtija. Hän rakastaa jokaista luomaansa olentoa.
Jos Jumala iloitsee lintujen vapaudesta ja tahtoo päivittäin ruokkia ne, miten Hän suhtautuu meihin ihmisiin? Jeesuksen mukaan me olemme Hänen silmissään paljon arvokkaampia! Jos jo linnuista pidetään tarkkaa huolta, miten turvattuja me ihmiset olemmekaan.
Toistan: miten turvattuja me olemmekaan!
