Käännä minut puoleesi

”… kääntäköön hän meidän sydämemme puoleensa, niin että vaeltaisimme kaikkia hänen teitään ja noudattaisimme hänen käskyjään. lakejaan ja säädöksiään, jotka hän on isillemme antanut.” (1. Kun. 8:58)

Petollinen on sydämeni. Tänään se tahtoo pysähtyä jumalallisille lähteille, huomenna se on valmis juoksemaan muiden lätäköiden perässä.

Kuningas Salomoa kutsutaan Raamatussa viisaimmaksi ihmiseksi maan päällä. Hänen viisautensa tulee esiin siinä, että hän ymmärsi oman sydämensä heikon suuntavaiston. Hän uskalsi jopa myöntää, että ihminen ei elämässään tule synnittömäksi (1. Kun. 8:46).

Salomon kanssa saan polvistua Kaikkivaltiaan eteen. Anna Sinä minulle se tahto, joka on valmis seuraamaan sinua hyvinä ja huonoina päivinä. Käännä sydämeni puoleesi, jotta eläisin hyvän tahtosi mukaan.

Amen.

Peloton usko

”Hänen sydämensä on luja ja peloton, ja lopulta hän näkee ahdistajiensa tappion.” (Ps. 112:8).

Lujana pysyminen liitetään Raamatussa usein Jumalan lupauksiin luottamiseen. Lujuus on juuri sitkeää kestävyyttä sen varassa, mitä Jumala on Raamatussa puhunut.

Luja ja peloton usko annetaan meille ahdistusten aikoina. Vaikeudet pakottavat meitä kurottautumaan yli omien mukavuusalueidemme kohti Jumalan uskolla tavoitettavia keitaita.

Kestävyys on tarpeen silloin, kun lupausten ja arkitodellisuuden väliin avautuu pelottavan syvä ja leveä kuilu. Usko katselee silloin jyrkänteen toisella puolella olevia hedelmäpuita ja omistaa ne itselleen – vaikka oma maaperä onkin vielä pelkkää pölyä ja tuhkaa.

”Lopussa kiitos seisoo”, on vanha kansansanonta. Psalmista yhtyisi sanontaan ja jatkaisi harmaahapsisella hymyllä: ”Ole siis tänään luja ja peloton!”

Ehkä juuri tänään kuilut eivät täyty eivätkä maisemat vaihdu? Mutta Jumalan lupaukset ovat totta. Etsi Raamatusta omat tartuntakohtasi ja ole varma, että vielä tulee ilon aika.

Juuret kulkevat pitkin pintaa

”Juurtukaa häneen, rakentukaa hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotava” (Kol. 2:7).

Uuden taimen juuret kaivautuvat uuteen maaperään. Helposti ne löytävät ympärille asetetut lannoitteet ja mullan, joka on kasteltu huolella. Kaikki näyttää hyvältä.

Juurilla on vaara kulkea pitkin pintaa. Pinnassa niiden on helpompaa ulottaa etenemistään ja ne saavat nauttia vaivatta taivaalta tulevasta sateesta.

Kuivien kausien aikana puun juuret pakotetaan kaivautumaan syvemmälle maaperään; Kun pintamaa ei enää kykene tarjoamaan riittävää ravintoa ja elämisen edellytystä, on elämä haettava syvempää. Se edellyttää vaivannäköä.

Juurien kaivautuminen syvällä maahan on puun tulevaisuuden elinehto. Ilman vahvoja juuria myrskyt nostattavat puut paikoiltaan ja ne kuolevat.

Miksi Jumala sallii omilleen ”kuivia kausia”? Niinä vaikeina aikoina meidän sielumme juuret pakotetaan porautumaan Kristukseen yhä vankemmin. Meille ei riitä enää entinen taso, syvemmälle on päästävä.

Kristuksessa riittää syvyyttä. Mitä syvemmälle Häneen juurrumme, sitä rikkaampaa ravintoa saamme.

Kasvaminen vaatii aikaa. Se vaatii sitä aikaa, mitä meillä nykyihmisillä ei olisi. Joudumme kärsivällisyyden kouluun.

Mutta vielä saamme nähdä nekin elämämme pahat päivät – myrskyt -, kun elämämme eivät lähdekään sijoiltaan, vaan juuremme pitävät meidät aloillaan. Silloin saamme kiittää Jumalaa siitä työstä, jota monesti ihmettelimme mutta jonka olemme saaneet nähdä elintärkeäksi elämässämme.

Minä tykkään Jeesuksesta

Olen aina uskonut Jumalaan. Jeesus on sykähdyttänyt sydäntäni niin kauan kuin muistan. Mutta sekä lapsena että teininä koin uskon valtavana häpeänä. En vain uskaltanut enkä kehdannut kertoa siitä kenellekään. Että uskon. Että Jeesus on elämässäni perustavan laatuinen asia. Pelkäsin Jumalan kieltävän minut, koska minäkin hiljaisuudellani kielsin Hänet.

Kävin rippikoulun. Hädin tuskin uskalsin ostaa kaulaani ristin ja kantaa sitä. Se oli itselleni niin merkittävä. Tuntui kuin se loistaisi. Pelotti.

Olin kuusitoista. Menin ammattikouluun. Yllätyksekseni samalle luokalle sattui kaksi uskovaista nuorta. Sellaisia rohkeita. Omanlaisiaan. Uskalsivat olla mitä ovat. Eivät mukautuneet maailman eivätkä seurakuntanuorten valtavirtaan. Näin koin. Tuskin sattumalta heihin tutustuin.

Samana syksynä näin unen. Unen, jossa kohtasin Jeesuksen tiellä. Jeesus oli siinä edessäni ja muistan kuinka mieleni teki syöksyä Häntä halaamaan, mutta pelkäsin. Kysyin Häneltä varoen voisinko. Jeesus hymyili ja nyökkäsi. Halasimme toisiamme ja jatkoimme käsi kädessä matkaa.

Herättyäni tuosta unesta, häpeä uskosta oli pois pyyhkäisty. Ei hävettänyt enää yhtään. Olin ilosta suunniltani. OLEN USKOVAINEN. USKOVAINEN. MINÄ. Jeesus tämän teki. Minut uskovaiseksi. Sanokoot muut mitä tykkäävät. Minä tykkään Jeesuksesta 🥰

(Iiris)

Rukouksen valtava voima

”Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee anomiseni äänen ja on kallistanut korvansa puoleeni. Siksi minä huudan häntä avuksi kaikkina elämäni päivinä” (Ps. 116:1,2).

”Älä suotta rukoile – ei Jumala sinua kuule! Tai jos Hän kuulee, ei Hän noin surkealle ihmiselle vastaa. Miksi sinä kuvittelet, että Jumala haluaisi kuulla asioitasi ja auttaa sinua?”

Noin vihollisemme kuiskailee meille. Hän on ovela ja osaa vedota kokemuksiimme, tunteisiimme, osoittaa elämämme laatua ja käyttää sopivasti Raamatun sanoja.

Mutta miten vihollinen pelkääkään kristittyä, joka lapsenomaisesti ja uskon rohkeudessa uskaltaa huutaa Jumalansa puoleen! Vihollisemme tietää, että rukouksissamme on todellinen voima. Rukoukset kuullaan ja niihin myös aina vastataan. Jumala vastaa tavalla, joka palvelee meitä ja rukoustemme kohteina olevia lähimmäisiämme parhaiten.

Mutta voiko Jumala kuulla sellaista kristittyä, joka kokee olevansa huono ja epäonnistunut? Voiko Jumala vastata kaikkensa menettäneelle kristitylle? Raamattu on asiasta yksiselitteisen varma: kyllä voi. Jumala lupaa kääntyä juuri niiden ihmisten puoleen, jotka kutsuvat Hänen apuaan kaiken kärsimyksen, puutteen ja epäonnistumisten keskeltä (Ps. 102:18).

Rukouksen valtava voima ei ole rukoilijassa itsessään. Voima ei myöskään johdu rukoilijan uskon määrästä. Rukouksen kohde on voiman syynä: Jumala, jolle rukoukset lähetetään, ottaa pienimmätkin huokaukset todesta ja laittaa Taivaan liikkeelle.

Sinulla on siis salainen rukouksen ase. Tämä ase ei mene epäkuntoon syvissäkään vesissä. Se toimii maan alle hautautuneena ja se kuullaan jopa itsesäälin kallion kätköistä.