Avainsana: usko

Kohti Kristuksen tuntemista

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

”Niinpä miniä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla” (Fil. 3:8)

Ennen Jeesukseen tutustumista Paavali eli monella tavalla etuoikeutettua, hyväasemaista voittajaelämää.

Apostolina hän joutui jatkuvaan riisumisen kouluun. Näyttää siltä, että Paavali riisuttiin kaikesta inhimillisestä turvasta. Menetykset tekivät varmasti kipeää.

Elämänsä lopulla hän toteaakin menettäneensä kaiken. Ne ovat kovia sanoja, jotka ohitamme helposti.

Oletko sinä kokenut kipeitä menetyksiä? Koetko kipua siitä, että olet joutunut luopumaan asioista, joista muut saavat edelleen nauttia? Olet uskon apostolin seurassa.

Paavali ei ainoastaan menettänyt monia tärkeinä pitämiään asioita, hän oppi jopa näkemään, että ne saattoivat olla tärkeimmän esteenä.

Sydän Kristukseen kiinnitettynä ja Häntä hengittäen Paavali näki elämänsä oikeassa valossa. Jeesuksen tunteminen oli verrattomasti arvokkaampaa kuin mikään, mitä tämä maailma voisi tarjota.

Kristus on aarre, jota meiltä ei voida varastaa. Sitä ei aika haalista eikä sen arvo haalene.

Ehkä juuri paljon menettäneinä sielumme alkaa suuntautua entistä vahvemmin ja puhtaammin taivaallisen omistamiseen.

Kohti Kristuksen tuntemista. Siinä on elämämme paras ja kestävin tavoite, päämäärä, jossa ollaan matkalla ja silti perillä.

Taivaan tavoittelu avaa avaa taivaalliset ja maalliset aarteet nautittavaksemme.

Uusi rohkeus elää

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

Job oli ihminen, joka joutui kokemaan menetyksiä enemmän kuin kenenkään sietokyky kestää.

Hänen onnellinen elämänsä murtui pala palalta ja jäljelle jäi syvä toivottomuus.

Suuressa tuskassa ja näköalattomuudessa Job oikeutetusti kysyi ystäviltään, että mistä hän saisi vielä toivon? Mistä hän löytäisi rohkeuden ja voiman haaveilla elämän vielä hymyilevän?

Menetykset tekevät kipeää. Ne murtavat elämänhalua kuin valtavat myrskyaallot rantapengertä ja liian monen iskun vastaanotettua kaikki tuntuu sortuvan.

Vaikka Job ei jaksanut uskoa enää onnelliseen tulevaisuuteen, riitti kun Jumala uskoi.

Kun me emme jaksa uskoa tai toivoa, meillä on uskon ja toivon Jumala.

Näytti elämä tänään miltä näytti ja tuntui miltä tuntui, Jumala sekä tahtoo että kykenee määrittämään elämämme käännökset ja kurvit.

Hän pyyhkii silmäkulmistamme kipeän eilisen ja rakkaudessaan on jo luomassa suunnittelemaansa kaunista huomista.

Hyvä uutinen väsyneille 

Published on by Jaakko Pirttiaho4 Comments

Raamattu kertoo meille, että meidän uskomme syntyy evankeliumin kuulemisesta (Room. 10:17). Se tarkoittaa sitä, että me kuulemme hyvän uutisen Jeesuksen kuolemasta meidän syntiemme tähden ja tämä sanoma synnyttää uskon meidän sydämiimme.  

Oletko ajatellut sitä, että usko säilyy, kestää ja vahvistuu samalla tavalla kuin se alunperin syntyikin? Eli kuulemalla sanomaa Jumalan suunnattomasta armosta, Kristuksen rakkaudesta ja syntien anteeksiantamuksesta. Evankeliumia ei tule kuulla vain kerran vaan sitä tulisi saada kuulla päivittäin. Evankeliumi on kristittyjen ruoka ja juoma, jota ilman he nääntyvät ja väsyvät. 

Tänään haluan vahvistaa uskoasi evankeliumilla. Kristus on vienyt ristille kaikki syntisi, epäuskosi, kylmyytesi, kapinointisi ja pimeytesi. Jumala ei niiden tähden enää tuomitse sinua vaan rakastaa sinua ja on sinulle armollinen. 

Jeesus on tänäänkin sinun auttajasi ja puolustajasi. Hän jopa rukoilee juuri nyt elämäsi puolesta Isän edessä. Jeesus on ottanut itselleen kaiken sen pimeän ja pahan, josta omatuntosi syyttää sinua ja Hän kykenee vaikuttamaan sinussa sitä hyvää mitä Hän toivoo omissaan tulevan ilmi.  

Tämä on hyvä uutinen väsyneille ja huonoille kristityille. Sinä saat sellaisenasi olla Vapahtajasi lähellä ja Hänen huolenpitonsa kohteena.  

Rakkauden varassa

Published on by Jaakko Pirttiaho3 Comments

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, se jää yksin; mutta jos se kuolee, se tuottaa paljon hedelmää.” Joh. 12:24

Jeesus opetti vertauksella nisunjyvästä, että elämää voi syntyä vain kuoleman kautta. Mutta miten me vihaammekaan kokea kuolemaa. Sehän tarkoittaa luopumista juuri niissä asioissa, jotka ovat meille tärkeitä ja rakkaita. Luopuessamme emme koe elämää vaan kuolemaa. 

Ja kuitenkin juuri niin Jeesus toimii omiensa kanssa. Kun Hän tahtoo lahjoittaa meille yhä rikkaampaa yhteyttä kanssaan, elämää, Hän vie meitä kipujen ja itkujen laaksoon. Siellä meitä pysäytetään ja riisutaan. Me huomaamme ettei elämämme onnellisuus ole kiinni siitä mitä omistamme tai saavutamme eikä siitä miltä näytämme tai mitä muut meistä ajattelevat.

Todellinen elämä on sidottu luopumiseen ja kuolemiseen. Sitä kautta opimme ymmärtämään Vapahtajamme suunnattoman rakkauden ja alamme elää sen varassa. Hänen varassaan.

Pietarin kanssa samalla luokalla

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

Onko uskosi tuntunut ”luhistuvan” viimeaikoina? Oletko kokenut oman hartauselämäsi raskaaksi tai joidenkin ongelmien tulevan ylivoimaisiksi?

Tällaiset kokemukset ovat vaikeita ja ahdistavia mutta niissä on – uskallan väittää – Jumalan tarkoitusta takana. Vaikeuksien kautta meille opetetaan, ettei uskomme ole meidän tahdonvoimastamme tai kyvyistämme kiinni. Sitähän Pietarikin joutui opettelemaan kovan oppikoulun kautta.

Suostuessamme itse tulemaan heikoiksi, saamme tutustua Hyvään Paimeneen, joka aina etsii, kantaa ja hoitaa meitä. Saamme ymmärtää ettei uskomme ole meidän voimiemme ja tahtomme varassa vaan Hänen.

Aika antautua?

Published on by Jaakko Pirttiaho4 Comments

”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sieluillenne” (Matt. 11:29).

Ajatus jonkun toisen puisen ikeen ottamisesta harteille saattaa ahdistaa. Tämä aika korostaa yksilön vapautta, omaa tahtoa ja oman suunnan valitsemista. Jeesuksen kutsu tuntuu vanhanaikaiselta.

Samaan aikaan olemme levottomia. Kohtaamme umpikujia, olemme neuvottomia ja vapaudessamme uuvumme taakkojen alle, jotka ovat vaivihkaa hiipineet olkapäillemme.

Jeesus sanoi olevansa sävyisä ja nöyrä. Hän ei koskaan pakota eikä kiristä. Hänen seuransa on turvallista, voimaannuttavaa ja elämää suojelevaa.

On aika ottaa Jeesuksen tarjoama ies harteille. Se ei tarkoita elämän rajoittamista vaan elämää yhdessä Vapahtajan kanssa.

Silloin, kun Hän saa olla elämämme Herra, silloin saamme elää vapaina ja levollisina. Langat on luovutettu Hänelle ja Hän vastaa kaikesta vastaantulevasta!