Jeesus on tärkein

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä” (Matt. 6:33).

Jeesus opettaa Vuorisaarnassaan, ettei meidän tarvitsisi kuluttaa elämäämme murehtimiseen. Hän tietää, että me hätäilemme toimeentulomme, terveytemme, ihmissuhteidemme ja kaiken muunkin elämänpiiriin kuuluvien asioiden puolesta.

Jeesus vakuuttaa, että Isä tietää meidän tarpeemme. Hän kutsuu meitä vahvistumaan uskossamme Häneen, joka tuntee meidät, tietää tarpeemme ja on aina enemmän kuin kykenevä antamaan meille kaiken tarvitsevamme.

Jeesus kutsuu meitä keskittymään enemmän Jumalaan kuin omiin tarpeisiimme. Siinä onkin suuri haaste. Minulle se on jokapäiväinen haaste. Niin moni asia aiheuttaa stressiä ja huolta ja silti Jeesus kutsuu pyhään huolettomuuteensa.

Avain on Jeesuksessa. Antamalla asiamme ja elämämme Hänelle vapaudumme huolten painosta. Kyse on taas uskosta. Uskonko minä, että minun Jeesukseni kuulee minua ja haluaa johdattaa ja auttaa?

Kyse on myös luovuttamisesesta. Entä jos Jumala tietää minua paremmin, mitä tarvitsen? Entä jos yhteyteni Häneen ei keskittyisikään sen hokemiseen mitä minä tarvitsen, vaan siihen mitä Hän haluaa minun suhteeni? Uskaltaisinko luottaa Häneen?

Jeesus opettaa, että meidän tulisi etsiä ensin Jumalan valtakuntaa. Minulle se tarkoittaa ihan käytännöllisiä asioita. Se on ajan varaamista Jeesukselle. Se on lähimmäisen palvelemista. Silloin Jeesuksen sanojen mukaan toteutuu ihmeellinen asia: myös ne muut tarvitsevamme asiat annetaan meille.

Varo Paholaista!

”Vastustakaa häntä uskossa lujina! Tehän tiedätte, että samat kärsimykset täytyy veljiennekin kestää maailmassa.” (1. Piet. 5:9)

Hän on voitettu vihollinen mutta samalla edelleen vaarallinen vastustaja. Hän vihaa Kristusta ja jokaista kristittyä. Hänen tuhovimmansa on lakkaamaton ja hän tekee työtään jatkuvasti.

Hän on Jeesuksen mukaan valehtelija. Sanat ovatkin hänen vaarallisen aseensa. Sanoillaan hän haluaa erottaa meidät Kristuksen armosta.

Taistelukenttänä on mielemme. Sinne Paholainen istuttaa valheellisia ajatuksiaan ja esittää, että ne ovat meidän omiamme. Monesti hän myös esiintyy Jumalana käyttäen Raamatun jakeita. Meidän on hyvä muistaa, että vihollisemme osaa Raamatun jokaisen jakeen.

”Onko Jumala todella sanonut?”, on eräs hänen tunnettu vuorosanansa. ”Jaksaako Jumala rakastaa tuollaista kristittyä?”, on yksi hänen lempivalheistaan. ”Ei Jumalaa kiinnosta kärsimyksesi”, ”Olet tehnyt sen viimeisen virheesi”, ”Katso nyt, ei Jumala auta sinua”, ovat hänen teräviä keihäänkärkiä.

Pietari tiesi Paholaisen toimintamallit ja siksi hän muistuttaa meitä: Et ole kärsimyksessäsi yksin. Juuri vastoinkäymisten ja kärsimysten, synnin ja epätoivon hetkillä Paholainen tulee Raamattunsa ja valheidensa kanssa. Juuri silloin hän yrittää tuhota meidät varastamalla uskomme. Hän ei vihaa mitään niin paljoa, kuin yksinkertaista luottamusta Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Jokainen meistä on joutunut hänen maalitaulukseen. Saatanan valheet pyrkivät kääntämään katseemme itseemme ja kokemaan itsemme täysin toivottomiksi.

Kuinka erilaisia ovatkaan Jumalan sanat! Ne tuovat aina tullessaan iloa, toivoa ja levollisuutta. Ne nostavat katseemme itsestämme kohti Kristusta ja juuri sillä tavalla saavat sielumme ylös pohjamudista.

”Vastustakaa häntä uskossa lujina”. Usko pitää kiinni rakastavasta ja armollisesta Kristuksesta olosuhteista huolimatta.

Liian heikko usko?

”Meidän Herramme armo on ollut ylenpalttinen vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (1. Tim. 1: 14)

Me monet ajattelemme Jumalan armon olevan kuin suuri varasto, josta riittää aarteita meidän kaikkiin tarpeisiimme. Mutta joskus koemme tuon varaston olevan liian kaukana meistä. Saatamme myös kuulla opetusta, jonka mukaan usko on se käsivarsi, jolla armon varastot avataan. Mutta miten minun käy liian heikon uskoni kanssa?

Paavali opettaa toisin. Hän kirjoittaa suunnattoman suuresta armosta, jonka hän oli saanut osakseen ja se armo synnytti hänessä uskoa. Eli usko ei ollutkaan Paavalille hänen oma yrityksensä tavoittaa Jumala, vaan Jumala tavoitti Paavalin ja siitä syntyi usko.

Opetus Kristuksesta ja Hänen suunnattomasta armostaan meitä kohtaan synnyttää meissä uskon. Usko on heikko aina kun se kadottaa kohteensa. Mutta kun kristitty kuulee Raamatun opetusta Kristuksesta, sydän kiinnittyy Häneen ja silloin oman uskon kipuilu unohtuu.

Paavalin mukaan armo synnyttää myös rakkautta. Eli me emme tuota elämässämme kristillisiä hyveitä, jotta saisimme Jumalan armon kuin palkaksi. Ensin on aina ansioton armo meille syntisille ja armo synnyttää meissä hyveet. Rakkaus on seurausta ylivuotavasta armosta. Jos Kristuksesta opetetaan oikein, Häneen ei voi olla rakastumatta.

Mistä löydän Jumalan ylitsevuotavan armon minua kohtaan? En omasta sielustani, vaan Raamatusta. Ja jokaisesta kristillisestä yhteisöstä, jossa pidetään esillä ristiinnaulittua Kristusta.

Vahvuutta ja heikkoutta

”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan, eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2. Kor. 4:7)

Jos katsot minua etäämpää, saatat nähdä vahvan uskoni ja hienon Raamatun tuntemukseni. Etäältä voit ihailla oivaltavia tekstejäni ja kuunnella selkeitä puheitani.

Voit erehtyä ajattelemaan, että tämä saviastia olisi jotenkin toista kuin sinun. Saatat erehtyä pitämään itseäsi heikompana.

Miten voisitkaan tietää niitä yksinäisiä hetkiä, sitä haurautta ja itkua. Et niitä taisteluja, heikkoutta, et uskon puutetta. Et sitä aivan samaa elämän kipuilua. Saatat kuvitella kokevasi niitä yksin?

Me olemme samaa savea. Olemme hauraita ja särkyviä. Ei meissä ole kirkkautta eikä sädekehää.

Mutta Kristus – Hän on todellinen aarteemme.

Jos suostut pitämään minua vain saviastiana, jos annat minun olla tasollasi, saatat nähdä heikkouteni keskellä Aarteen. Hän on sinunkin Aarteesi.

Vahvuus ja heikkous on meillä yhteistä.

Ylösnousemus ja Elämä

”Jeesus sanoi hänelle: `Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut´” (Joh. 11:25).

Martan usko oli vahva. Hän riensi Jeesuksen luokse ja itki, ettei Jeesus ollut paikalla parantamassa hänen kuolevaa veljeään, Lasarusta. Martta sanoi uskovansa, että Jeesus pystyisi nyt kuoleman keskelläkin tekemään ihmeellisiä asioita.

Jeesus haastoi Martan uskoa ja luottamusta. Hän sanoi yksinkertaisesti : ”Sinun veljesi nousee ylös”. Martta ymmärsi Jeesuksen sanat Kirjoitusten pohjalta. Hän uskoi Jeesuksen herättävän veljensä aikojen lopussa, kuolleiden ylösnousemuksessa.

Martan viitatessa Kirjoituksiin, Jeesus katsoi häneen ja sanoi olevansa Kirjoitukset. Martta uskoi ylösnousemukseen, Jeesus sanoi olevansa Ylösnousemus. Martta itki kuoleman edessä, Jeesus sanoi olevansa Elämä.

Ehkä sinäkin olet tällä hetkellä kuolemanlaakson maassa. Jaksat uskoa, että ongelmasi päättyvät kerran. Taivaassa kaikki on paremmin. Se onkin Jumalan antamaa uskoa.

Mutta usko on suoraa ja välitöntä yhteyttä tähän Herraan Jeesukseen, joka on itse Ylösnousemus. Kun Hän on kanssamme, meillä on joka päivä kaikki se elämä, jota niin kipeästi tarvitsemme.

Hän on kerran nostava meidät luokseen. Elävät ja kuolleet temmataan taivaaseen. Mutta kun sinä katsot tulevaan pelastukseen, Hän katsoo sinuun ja vakuuttaa: Minä olen tänään sinun Ylösnousemuksesi ja Elämä.