Askeleita eteen ja taakse

”Hoorebilta on Seirin vuoriston kautta yhdentoista päivän matka Kaades-Barneaan.” (5. Moos. 1:2).

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että elämäsi on yhtä eteen- ja taaksepäin huopaamista? Hyvien vaiheiden jälkeen joudut palaamaan taas aikaisempiin ongelmiin? Ja kun ajattelet päässeesi yhden esteen yli, huomaat samanlaisen kohta uudelleen edessäsi?

Israelin kansan matka Egyptistä kohti Luvattua maata olisi voinut kestää vain reilut pari viikkoa. Sen sijaan he kulkivat matkaa 40 vuotta. Saatan ihmetellä heidän hidasta etenemistään mutta huomaanko, että etenen monesti itse aivan samaa tahtia?

Epäusko tekee matkan hitaaksi. Jumala ei odota meiltä muuta, kuin että luotamme Häneen matkamme kaikissa vaiheissa. Alkutaipaleella luotamme itseemme ja siksi joudumme kokemaan monta kurjaa mutta tarpeellista tappiota.

Vaikka Israelin kansa joutui epäuskonsa takia pidemmälle reitille, vaivalloinen matka oli samalla mahdollisuus oppia tuntemaan Jumalan huolenpidon ja rakkauden syvyys.

Uskalla jatkaa matkaasi uskossa tänäänkin. Ja kun joudut ottamaan taka-askeleita, pyydä Vapahtajaasi avuksesi. Hän on luottamuksesi arvoinen.

Päivittäistä ihmettä

”Jauhot eivät loppuneet ruukusta eikä öljyä puuttunut astiasta sen sanan mukaisesti, jonka Herra oli Elian kautta puhunut” (1. Kun. 17:16).

Jeesus ylisti evankeliumeissa Välimeren rannalla Sarpatissa asuvan leskinaisen uskoa. Nainen oli tavannut ennen vääjäämätöntä nälkäkuolemaa profeetta Elian ja uskonut tämän lupauksen Jumalan huolenpidosta.

Naiselle oli Elian tapaamisen hetkellä ruokavarastoissa enää aineksia yhteen ateriaan. Sitten koittaisi loppu. Nainen suostui uskontestiin: hän teki viimeisistä jauhoista ja öljystä leivän Elialle ja jäi sitten odottamaan mitä Herra tekisi.

Leskinainen sai elää pitkän kuivuuden ajan päivittäisessä ihmeessä. Tosin joka päivä jauhoja ja öljyä näytti olevan vain yhteen annokseen, mutta silti syötävää riitti viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Ehkä sinäkin elät tänään kuivuuden keskellä? Ehkä sinulla on jaksamista vain tämän päivän verran? Haluaisit nähdä lukemattomien jauhosäkkien tupsahtavan eteesi ja turvaavan tulevaisuutesi, sen sijaan saat luottaa Jumalan lupaukseen. Hän antaa sinulle päivittäin sen, mitä tarvitset.

Uskallatko luottaa?

”Minua näet hävetti pyytää kuninkaalta sotaväkeä ja ratsumiehiä puolustamaan meitä vihollisia vastaan, koska olimme sanoneet kuninkaalle: `Meidän Jumalamme hyvä käsi on kaikkien niiden yllä, jotka etsivät häntä, mutta hänen voimansa ja vihansa on kaikkia niitä vastaan, jotka hylkäävät hänet.´” (Esra 8: 22).

Juutalainen Esra oli päässyt Persian kuninkaan Artahsastan hovin suosioon. Hän opiskeli pakkosiirtolaisuuden aikana Mooseksen kirjoja ja hänestä huokui taivaallinen viisaus.

Esra oli uskaltautunut puhumaan kuninkaalle juutalaisten Jumalasta, jota tämä oppi kutsumaan nimellä taivaan Jumala. Jotakin Esran opetuksessa ja olemuksessa oli niin houkuttavaa, että kuningas lähetti hänet Jerusalemiin varmistamaan pakkosiirtolaisuudesta palanneen jäännöksen hengellistä elämää.

Esra oli opettanut, että Jumala kykeni pitämään huolta niistä, jotka Häneen turvautuivat. Opetusta seurasi testi. Olisivatko sanat totta? Esra lähetettiin neljän kuukauden vaaralliselle matkalle. Jos hän pyytäisi kuninkaalta sotilaallista saattuetta, hänen uskonlujuutensa osoittautuisi sananhelinäksi.

Esra kääntyi Jumalansa puoleen ja päätti luottaa. Jumalan lupauksilla täytyi olla katetta. Ja niillä oli.

Jumala on luvannut huolehtia sinustakin. Uskallatko luottaa?

Tahdotko allekirjoittaa kuolemantuomiosi?

”Jeesuksen mukana kulki suuri joukko ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille…” (Luuk. 14:25).

Jeesus opetti suurista juhlista, joihin kutsuttiin ojien pohjalta syntiset, epäonnistuneet ja kastittomat ihmiset. Jumalan armo oli Hänen opetuksessaan tinkimättömän avara.

Mutta tinkimätön Hän oli kaikessa olemisessaan. Kesken kansannousun ja pullistelevan seuraajajoukon Hän kajauttaa ilmoille sanat, joiden takia monet jättivät Hänet. Miten paheksuttavaa oli puhua oman ristinsä kantamisesta! Sehän oli veristä puuhaa.

Jeesus opetti seuraajiaan Taivaan valtakunnan salaisuudesta: antaessaan saa, eksyessään löytää ja kuollessaan elää. Risti oli kuolemantuomio ihmisen minä-elämälle.

Jeesus tahtoo olla elämämme Herra ja keskus, josta teemme päivittäiset matkamme. Hän ei pakota, vaan kysyy: ”Tahdotko?”

Risti tarkoittaa kipua ja kuolemaa. Mutta vain se osa kuolee, joka estää uutta elämää. Ja uusi on verrattomasti vanhaa parempaa.

Tahdotko?

Huomaatko Jumalan sotajoukon?

”Elisa vastasi: `Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan.´” (2. Kun. 6:16).

Elisan tilanne oli epätoivoinen. Aramin joukot piirittivät hänet eikä pakoreittiä ollut. Päivät näyttivät olevan luetut.

Elisa ja hänen palvelijansa kokivat tukalan tilanteen päinvastaisilla tavoilla. Palvelija oli realisti ja näki faktat. Elisa katsoi uskon maailmaan ja oli luottavaisella mielellä.

Nämä kaksi katsantokantaa määrittelevät vaikeina aikoina meidän jaksamisemme keston. Omassa Dootanissa ollessamme voimme katsoa olosuhteitamme ja taittaa pienen toivon kuin heinänkorren. Tai sitten voimme katsoa olosuhteitamme kauemmaksi. Tai sanoisinko lähemmäksi?

Dootanissa vihollinen ärjyy ja pelottelee. Se haluaa, että menetät elämänhalusi ja luovutat. Mutta siellä on myös Jumalan sotajoukot suojelemassa sinua. Älä siis pelkää!