Armosta minä olen pelastunut

”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef. 2:8)

Sanat ovat sitä syvemmät, kun ymmärrämme kuka ne lausui: Paavali, entinen fariseus, joka nimenomaan uskoi pelastuksen tulevan lain noudattamisen kautta.

Armo on kaiken ansion vastakohta ja usko on kaikkien ihmisen tekojen ja töitten vastakohta. Paavalilta ikään kuin loppuivat sanat Hänen yrittäessään kuvata Jeesuksen sovitustyön suuruutta ja ihanuutta. Hän maalaa armon niin suureksi, että sen alle mahtuvat kaikki ihmiset kaikkine asioineen ja ongelmineen. Armo laskeutuu niin alas, että heikoinkin ylettää siihen kuin pelastusrenkaaseen.

Tämä opetus on vastenmielinen meidän luonnolliselle ajattelullemme. Me haluaisimme sanoa olevamme pelastettuja edes hieman oman asenteemme, ratkaisumme tai hyvän moraalimme ansioista. Mutta ei, Paavali opettaa, että me olemme pelastetut yksin Jumalan armon tähden. Uskokaan ei ole mikään ihmisen ponnistus, vaan Jumala lahjoittaa sen ihmiselle. Usko on luottamista siihen, mitä Jumala ihmiselle osoittaa: Kristuksen ristiä.

Ajattele tätä: Jumala on tiennyt kaikki sinun ongelmasi, heikkoutesi, syntisi, väärät valintasi ja kapinasi ja ennen kuin synnyit. Ja silti Hän valitsi sinut pelastukseen. Miksi? Hänen armonsa tähden! Hän valitsee aina sen, joka ei ole mitään ja Hänen rakkautensa luo arvon rakastetulleen.

Jos me olemmekin uskossa armon tähden, niin kai uskossa eläminen on meidän vastuulla? Olemme kai edes siinä yhteistyössä Jumalan kanssa? Vastaan, että olemme ja emme ole. Olemme täysin vastuussa elämästämme ja valinnoistamme. Mutta samaan aikaan on tärkeää tiedostaa, ettemme kristittyinäkään saa kasvua aikaan omin voimin tai Jumalan auttamana. Emmekä pysty säilyttämään uskoa oman tahtomme avulla. Tarvitsemme siihen meidät kokonaan ympäröivää Jumalan armoa. Tarvitsemme Kristusta jokaiseen hetkeemme. Tiedäthän muuten, että Jumalan silmissä Hän on sinun elämäsi? Kun se totuus avautuu sydämellemme hiljalleen, emme voi muuta kuin ylistää tuota Armon suuruutta!

pelastusrengas2_DSC06369

Luopumisen pitkä matka

”Ja Jumala sanoi: `Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.´” (1. Moos. 22:2)

Mitä Aabraham mahtoi ajatella laahustaessaan kauan kaipaamansa esikoisensa kanssa kohti Jumalan osoittamaa uhripaikkaa? Kolmen päivän aikana hänen sydämensä on täytynyt olla tunteiden taistelukenttä; Ei ole helppoa luopua siitä, mitä rakastaa eniten.

Elämä Jumalan kanssa on monta kertaa tavoittamista ja luopumista. Jokaisen löytämisen ja saavuttamisen takana häämöttää seuraava itkuinen antaminen ja jokaista luovuttamista seuraa yhä suurempi vastaanottaminen.

Jumala tuntuu osoittavan sormeaan elämämme niihin asioihin, joista emme olisi valmiita luopumaan. Hän saattaa olla päättäväisen tinkimätön jonkun tapamme kanssa, johon olemme mielistyneet ja tottuneet. Hän osoittaa ihmissuhdetta, jonka kohdalla jo pelkkä ajatus luopumisesta saa sydämemme järkkymään.

Onko Jumala sadisti? Tahtooko hän meille pahaa suostutellessaan meitä yhä uusiin luopumisen kouluihin? Ei, Hän rakastaa meitä ja haluaa lahjoittaa meille yltäkylläistä elämää. Hän ei suostu jäämään Hänelle asettamiimme rajoihin ja katsomaan sivusta, kun sydämemme intohimon ja palon saa joku tai jokin muu. Hän tahtoo olla elämämme keskiössä.

Uskalla kuunnella Jeesuksen ääntä. Uskalla luopua niistä asioista, joista Hän on sinulle puhunut. Se tekee kipeää, tiedän. Et voi katsoa toisten elämää ja vertailla mitä he saavat omistaa. Mutta saat takaisin jotain enemmän elämisen arvoista.

Jumalan valtaama ihminen

”… ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon.” (Ef. 3: 19)

Millaisia ovat Jumalan valtaamat ihmiset? He näyttäytyvät ulospäin vahvoilta, horjumattomilta ja voittoisilta. Ovatko he parempaa laatua?

Ei, historian valossa he ovat keskimääräistä heikompaa tekoa. Heillä on ongelmia ja olosuhteita, joiden alle he tuntuvat lyyhistyvän. He ovat hauraita, vapisevia ja pelokkaita. He ovat kuin viimassa lepattavia lyhtyjä, joka hetki sammumaisillaan. Mutta jotenkin heidän liekkinsä pysyy hetkestä hetkeen.

Heidän salaisuutensa on heidän heikkoutensa. Monet heistä ovat saaneet reppuihinsa sellaisia painoja, joiden kantamisesta useimmat eivät tiedä mitään. Heillä on takanaan syviä epäonnistumisia, katkeria itkuja ja pimeään hiipunutta toivoa.

He ovat täynnä tuota merkillistä, toisesta maailmasta tulevaa tuoksua. Heistä huokuu Kristuksen rakkaus. Se on kannatellut heitä päivästä seuraavaan ja sitä samaa he vakuuttavat ympäristöönsä.

He ovat vahvoja ja voittoisia. Mutta pitää olla kyllin heikko nähdäkseen, ettei vahvuus ole heidän omaansa. Se vahvuus on meidänkin ulottuvilla tänään. Se on yhden avunhuudon päässä. Se on erään Toisen vahvuutta. Ja sen voimasta heikoinkin kristitty seisoo kaikkia helvetin valtoja vastaan.

lyhty

Entä sisäpuoli?

”Mitä maljassa sisällä on, se antakaa köyhille. Silloin kaikki on teille puhdasta.” (Luuk. 11:41)

Jeesuksen ajan fariseukset olivat omistaneet elämänsä Vanhan Testamentin Jumalalle. He pyrkivät osoittamaan jumalakaipuutaan käytännön elämässä kaikin tavoin; uskonnolliset säädökset ulottuivat heillä pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Jeesus osoitti ihmisten ihaileman uskonnollisuuden puutteet. Hän varoitti hengellistä eliittiä monta kertaa vaarasta, jonka ulkoiseen hengelliseen elämään keskittyminen saattaa aiheuttaa: sisäinen elämä totuudessa unohtuu.

Nyt hyppään uhkarohkeasti omaan elämääni. Olemme joutuneet vaimoni Iiriksen kanssa kesän aikana vaikeaan talo-ongelmaan. Tilanne on tuonut auttamattomasti esille oman jumalasuhteeni ongelman: minun astiani sisäpuoli on tarkasti itseni hallussa. Annan Jumalalle osan itsestäni ja haluan toisten näkevän hengellisyyteni mutta sisäpuoli on Jumalan ulottumattomissa.

Miten Jumala saa sydämemme itselleen? Hän kamppailee kanssamme. Hän syvässä rakkaudessaan antaa meidän joutua olosuhteisiin ja tilanteisiin, joissa olemme vajoamassa pinnan alle. Silloin astian ulkokuoren asiat karisevat merkityksettöminä ja sisäpuoli tulee esille. Sen haluamme luovuttaa Taivaalliselle Isällemme, koska huomaamme, ettemme osaakaan ohjata elämäämme itse.

Kriiseissä juoksemme Jumalan suojaan. Ymmärrämme, että hän antaa elämällemme syvimmän merkityksen.

Niin, minä olen kesän aikana vastustellut, itkenyt ja lopulta taipunut. Olen törmännyt loputtomaan itsekkyyteeni ja itsekeskeisyyteeni. Ja miten vähän uskallankaan luovuttaa sydämeni sirpaleita Jeesukselle. Mutta onneksi Hän osaa toimia kanssani oikealla tavalla joka päivä. Ja sinun kanssasi.

ian-rinefort-540865-unsplash

Jeesus on levottoman sydämen lääke

”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.” (Joh. 14:1)

Opetuslapset olivat peloissaan ja levottomia, olihan Jeesus juuri kertonut kuolevansa ja poistuvansa heidän luotaan. Nämä Jeesuksen seuraajat olivat omistaneet elämänsä Jeesukselle ja kohta Hän olisi poissa. Olisiko suurempaa aihetta kokea levottomuutta ja murhetta?

Jeesus kehotti lähimpiään säilyttämään levollisen mielen. Lääkkeenä siihen olisi usko; Usko katselee aina Jumalan mahdollisuuksiin ja ottaa vastaan Hänen hyvyyttään.

Jeesus kertoi menevänsä valmistamaan omilleen paikkaa taivaassa. Ei vain heille vaan meillekin (14: 3). Huomaa Jeesuksen sanat: ”Jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” Jeesus rakasti opetuslapsiaan ja halusi olla heidän kanssaan. Taivaaseen noustuaan Hän aikoi varmistaa, että he tulisivat sinne perässä – koska Hän rakasti ja kaipasi heitä.

Tätä samaa rakkautta Jeesus tuntee myös meitä kohtaan. Hän odottaa meitä taivaassa; Hän kaipaa meitä ja haluaa, että me pääsemme Hänen luokseen. Sen vuoksi Hän rukoilee puolestamme joka hetki. Hän rukoilee, että jaksaisimme uskoa Häneen ja selviäisimme kaikista niistä ansoista, jotka yrittävät kampittaa meitä matkallamme. Hän, joka rukoilee puolestamme, on Jumala itse. Hänen rukouksillaan on katetta, ne kuullaan.

Tämä pelkästään ei lohduttanut opetuslapsia, olisihan Jeesus kohta oikeasti pois heidän keskeltään. Siksi Jeesus sanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” (14:18). Jeesus tulisi ylösnoustuaan Pyhän Henkensä kautta asumaan jokaisessa omassaan. Niin Hän on meidänkin elämässämme mukana. Hän haluaa johdattaa meitä, olla kanssamme sekä vaikuttaa meissä hyviä ja tahtonsa mukaisia asioita.

Ennen kaikkea Jeesus haluaa meidän tietävän, ettemme ole yksin. Hän on kanssamme. Eikä Hän koskaan jätä meitä. Hän on kanssamme sinne saakka, kunnes usko muuttuu näkemiseksi. Silloin on itkut itketty ja alkaa sanoinkuvaamaton ja loputon ilo Jeesuksen seurassa taivaassa!

2018-04-28 15.15.09