Usko kovilla?

Vain hetkeä aikaisemmin Johannes Kastaja oli ollut täynnä Pyhää Henkeä ja vahvasti julistanut Jumalan tahtoa kansalle. Suosion huipulla asiat tuntuivat rullaavan odotetulla tavalla. Vieläpä hän kohtasi Jeesuksen ja sai vastaansanomattomat todisteet siitä, että hän oli odotettu Messias, Jumalan Poika.

Sitten Johannes joutui vankeuteen. Yhdessä hetkessä hän olikin yksin ja hylättynä. Silloin hän lähetti muutaman ystävänsä kysymään Jeesukselta, oliko tämä todella Jumalan lupaama Vapahtaja. Vahva usko nitkahti liian vaikeissa olosuhteissa; jos Jeesus oli Jumalan Poika ja Johannes hänen sanansaattajansa, miten hän oli päätynyt vankeuteen? Eikö asioiden olisi kuulunut mennä toisin?

On vaikeaa uskoa Jumalan lupauksiin silloin, kun elämä puristaa ahtaalle. Mieleen saattaa tulla samat kysymykset kuin Johanneksella: jos Jumala on olemassa ja rakastaa minua, miten elämäni on näin haastavaa? Ja minne kaikki se aikaisempi elämän keveys, Jumalan läheisyys ja upea tulevaisuuden näkymä katosi?

Jeesus ei koskaan luvannut seuraajilleen helppoa elämää. Mutta Hän lupasi olla jokaisena pilvisenäkin päivänä omiensa kanssa. Ja Hänellä riittää empatiaa ja apua meille, jotka kamppailemme uskomme kanssa. Hän ei moittinut Johannesta uskon horjumisesta, vaan vahvisti häntä. Samoin Hän vahvistaa joka päivä myös meidän uskoamme.

Uskoa ei tarvitse itse yrittää kannatella hengissä. Uskon yössä saa heittäytyä Jumalan käsiin ja luottaa, että meistä pidetään huolta.

hand-plant-girl-white-flower-petal-969825-pxhere.com

Pienet vihreät tomaatit

Meillä on pienen punaisen tupamme takapihalla pikkuinen vanha lasitettu kasvihuone. Katselin sitä aina kesällä istuessani remonttitauoilla. Jotenkin kasvihuone alkoi puhumaan minulle omaa hengellistä puhettaan ja puhe on jatkunut edelleen.

Ajattelen että me olemme Jumalan kasvihuoneita. Jumala on pelastanut meidät armosta, Poikansa sovitustyön kautta ja meissä asuu Jumalan Siemen.

Kasvihuone vaatii ilmeisen paljon työtä ja oikeat olosuhteet, jotta kasvatettavat tomaatit, kurkut ja muut vihannekset olisivat loppukesästä kypsiä ja maukkaita. Kasvihuone saattaa kärsiä kuivuudesta, ravinteiden puutteesta, huonosta maaperästä tai ylimääräisistä haittakasveista.

Herra Jeesus on ylivoimaisen hyvä kasvihuoneidemme hoitaja. Hän tekee karsinta- ja kitkentätyöt taidokkaasti ja mittaa päivittäin oikeat ravinteet.

Jos menet kasvihuoneeseen keskellä kesää, saatat nauraa pienillä vihreille tomaateille. Saatat jopa ajatella, että ”tänä kesänä kasvimaan vastuuhenkilö on epäonnistunut”. Mutta keskeneräistä työtä ei saa arvostella.

Yhdestä asiasta olen varma: Jeesus ei jätä vastuullensa ottamaa kasvimaata ilman tarvittavaa hoitoa. Sinä olet Jumalan kasvimaa ja voit luottaa siihen, että sinusta pidetään tarkkaa huolta. Sinulle säädellään päivittäin oikeat ravinteet.

Rukoilisitko kanssani tähän loppuun? Herra, kiitos että sinä olet valinnut minut omaksesi. Kiitos, että saan luottaa huolenpitoosi. Anna minulle tänään tarvittavat ravinteet. Haluan antaa sinulle luvan myös kitkemiseen. Näytä Herra Jeesus, mitä sinun armosi saa aikaan kasvimaissamme. Aamen.

nature-plant-vine-fruit-flower-summer-597052-pxhere.com

Siis miksi keskeneräisyyttä?

”Minä panen nämä kansat teille koetukseksi nähdäkseni, kuljetteko te isienne lailla minun tietäni minun käskyjäni noudattaen. Siksi Herra ei kiirehtinyt tuhoamaan näitä kansoja, vaan antoi niiden jäädä paikoilleen, ja siksi hän ei ollut myöskään antanut niitä Joosuan käsiin.” (Tuom. 2: 22,23)

Jumala oli luvannut Kanaanin maan israelilaisille. Joosua oli Jumalan valitsema johtaja maan valloittamiseen. Jumala selkeästi lupasi antaa koko maan hänelle ja kansalle ja kukistaa viholliset heidän edestään (Joos. 1:3).

Joosuan kirjan alkua käytetään monesti sen osoittamiseksi, että me kristityt voimme elää jatkuvasti voitokkaasti vaikeuksitta piittaamatta, jos luotamme Jumalan lupauksiin riittävästi. Meille sanotaan, että jos osaamme olla oikeanlaisia ja uskoa oikealla tavalla, meidän ei tarvitse kokea tappiota tai kärsimystä.

Mutta Joosua ei nähnyt elinaikanaan Jumalan lupausten kokomittaista täyttymystä. Vuosikymmenten jälkeen maata oli vallattu mutta hyvin paljon jäi myös valtaamatta. Viholliskansoja jäi jäljelle israelilaisten ahdistukseksi. Puuttuiko Joosualta siis uskoa vai mistä on kyse?

Jumala on lopulta aina salattu Jumala. Joosuan ja israelilaisten kohdalla Jumala päätti jättää vihollisia jäljelle – niillä oli oma salattu tehtävänsä Jumalan ja kansan välisessä suhteessa.

Tästä pääsemme meihin ja omaan keskeneräisyyteemme. Omistamme kyllä mitä suurimmat lupaukset ja olemme voittajia. Mutta samaan aikaan joudumme kokemaan monenlaisia ahdistuksia. Viholliset saattavat vainota meitä sisältä ja ulkoa. Kun näin on, ehkä kyse ei olekaan meidän uskomme heikkoudesta, vaan salatusta rakastavasta Jumalasta.

Voi olla, että me tarvitsemme meidän tämän päivän haasteemme. Jumala voi kyllä vastata rukouksiimme ja poistaa kipeät asiat. Mutta jos Hän ei niin tee, niillä saattaa olla elämässämme enemmän tarkoitusta kuin arvaamme.

DSC08474_keskenerainen

Liian suuri kipu

Nyt kun taloprojekti on saatu tällä hetkellä riittävän hyvään vaiheeseen ja viimein saimme kodin, on tullut aika väsymyksen ja itkun. Jokapäiväinen syvä uupumus on vaaninut taustalla jo kesästä lähtien mutta vasta nyt päästin sen esille. Olo on kuin junan alle jääneellä, aamut alkaa itkulla ja ”miksi” -kysymyksillä.

Kirjoitan tätä syystä, että tiedän monien teidän lukijoiden joutuneen aivan liian vaikeisiin olosuhteisiin. Monet teistä kannatte sellaisia painoja selässänne, joita monet eivät kykene edes käsittämään. Monet yrittävät jaksaa tunteettomasti vain elää aina yhden päivän kerrallaan, liian kova arki on vienyt ilon ja elämänhalun.

Niin voi käydä. On helppoa puoskarointia syyttää väsynyttä ja toivotonta ihmistä hänen omista valinnoistaan. On helppoa vierittää entistä suurempia kiviä vaikeroivien ihmisten reppuihin ja jatkaa omaa onnistunutta elämää. Kunnes itse joutuu kokemaan jotain samaa.

Paljon kipuilen sitä, ettei minulta löydy vastausta ihmisten esiintuomiin vaikeisiin ongelmiin. Enhän tunnu selviävän edes omasta elämästäni. Mutta kyllä minulla jotain vastausta alkaa hahmottua tähän kärsimyksen raskaaseen teemaan.

Älä itke itkujasi toivottomuudelle. Itke ne Herralle Jeesukselle. Nimittäin sinun itkusi kuullaan ja kyyneleesi kerätään. Herra Jeesus on ollut elämässäsi läsnä, Hän on suostunut pienempäänkin rooliin. Mutta tänään Hän haluaa osoittautua odotettua suuremmaksi Pelastajaksi ja Parantajaksi. Hän kokoaa kyyneleesi ja tekee niistä vielä jotain kaunista.

Ja ehkä me huomenna annamme Jeesukselle enemmän tilaa elämässämme. Ehkä pyydämme Häntä mukaan kaikkiin suunnitelmiimme. Ehkä olemme oppineet, että elämä Hänen kanssaan on todellista ja parasta elämää.

Tie tyytyväisyyteen

”Ottakaa minun ikeeni hartioillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matt. 11: 29)

Jaetta aikaisemmin Jeesus kutsuu luokseen kaikkia väsyneitä ja epäonnistuneita ja lupaa pitää heistä huolen. Sitten Jeesus paljastaa pysyvän tyytyväisyyden salaisuuden: elämän Jumalan tahdon alaisuudessa.

Ies oli puinen rakennelma, joka sovitettiin kahden vierekkäisen härän niskaan. Härät vetivät kuormaa yhdessä, rintarinnan. Jeesus siis kutsuu meitä, ei vain tulemaan luokseen, vaan elämään elämää yhdessä Hänen kanssaan. Hän kutsuu meitä luovuttamaan elämme Hänelle ja elämään sitä elämää, jossa Hän saa määrätä suunnan.

Tällaista elämää emme luontaisesti valitsisi. Me haluaisimme kulkea omaan suuntaamme; omat ikeemme tuntuvat sopivimmalta. Joka suostuu kokeilemaan Jeesuksen iestä, huomaa sen tuntuvan todella hyvältä ja kevyeltä.

Jotta voisimme antaa elämämme Jumalan ohjattavaksi, täytyy tapahtua kaksi asiaa. Ensinnäkin omat suuntamme alkavat näyttää umpikujilta. Jumala tekee työtään elämässämme, jotta uskaltaisimme luovuttaa langat Hänelle. Toisekseen Pyhä Henki tahtoo osoittaa meille niin syvää Kristuksen rakkautta, että tahdomme enemmän kuin mitään elää Jeesuksen lähellä.

Tie tyytyväisyyteen käy siis tyytymättömyyden kautta. Entinen elämä saattaa kokea konkurssin. Haluamme elämällemme uutta suuntaa ja armo vetää meitä kohti Kristuksen iestä. Jumalan tahdolle uhrattu elämä on vapaata ja mielekästä. Se on seikkailua Vapahtajan seurassa.

wood-farm-transport-horn-livestock-furniture-768648-pxhere.com