Minä tykkään Jeesuksesta

Olen aina uskonut Jumalaan. Jeesus on sykähdyttänyt sydäntäni niin kauan kuin muistan. Mutta sekä lapsena että teininä koin uskon valtavana häpeänä. En vain uskaltanut enkä kehdannut kertoa siitä kenellekään. Että uskon. Että Jeesus on elämässäni perustavan laatuinen asia. Pelkäsin Jumalan kieltävän minut, koska minäkin hiljaisuudellani kielsin Hänet.

Kävin rippikoulun. Hädin tuskin uskalsin ostaa kaulaani ristin ja kantaa sitä. Se oli itselleni niin merkittävä. Tuntui kuin se loistaisi. Pelotti.

Olin kuusitoista. Menin ammattikouluun. Yllätyksekseni samalle luokalle sattui kaksi uskovaista nuorta. Sellaisia rohkeita. Omanlaisiaan. Uskalsivat olla mitä ovat. Eivät mukautuneet maailman eivätkä seurakuntanuorten valtavirtaan. Näin koin. Tuskin sattumalta heihin tutustuin.

Samana syksynä näin unen. Unen, jossa kohtasin Jeesuksen tiellä. Jeesus oli siinä edessäni ja muistan kuinka mieleni teki syöksyä Häntä halaamaan, mutta pelkäsin. Kysyin Häneltä varoen voisinko. Jeesus hymyili ja nyökkäsi. Halasimme toisiamme ja jatkoimme käsi kädessä matkaa.

Herättyäni tuosta unesta, häpeä uskosta oli pois pyyhkäisty. Ei hävettänyt enää yhtään. Olin ilosta suunniltani. OLEN USKOVAINEN. USKOVAINEN. MINÄ. Jeesus tämän teki. Minut uskovaiseksi. Sanokoot muut mitä tykkäävät. Minä tykkään Jeesuksesta 🥰

(Iiris)

Rukouksen valtava voima

”Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee anomiseni äänen ja on kallistanut korvansa puoleeni. Siksi minä huudan häntä avuksi kaikkina elämäni päivinä” (Ps. 116:1,2).

”Älä suotta rukoile – ei Jumala sinua kuule! Tai jos Hän kuulee, ei Hän noin surkealle ihmiselle vastaa. Miksi sinä kuvittelet, että Jumala haluaisi kuulla asioitasi ja auttaa sinua?”

Noin vihollisemme kuiskailee meille. Hän on ovela ja osaa vedota kokemuksiimme, tunteisiimme, osoittaa elämämme laatua ja käyttää sopivasti Raamatun sanoja.

Mutta miten vihollinen pelkääkään kristittyä, joka lapsenomaisesti ja uskon rohkeudessa uskaltaa huutaa Jumalansa puoleen! Vihollisemme tietää, että rukouksissamme on todellinen voima. Rukoukset kuullaan ja niihin myös aina vastataan. Jumala vastaa tavalla, joka palvelee meitä ja rukoustemme kohteina olevia lähimmäisiämme parhaiten.

Mutta voiko Jumala kuulla sellaista kristittyä, joka kokee olevansa huono ja epäonnistunut? Voiko Jumala vastata kaikkensa menettäneelle kristitylle? Raamattu on asiasta yksiselitteisen varma: kyllä voi. Jumala lupaa kääntyä juuri niiden ihmisten puoleen, jotka kutsuvat Hänen apuaan kaiken kärsimyksen, puutteen ja epäonnistumisten keskeltä (Ps. 102:18).

Rukouksen valtava voima ei ole rukoilijassa itsessään. Voima ei myöskään johdu rukoilijan uskon määrästä. Rukouksen kohde on voiman syynä: Jumala, jolle rukoukset lähetetään, ottaa pienimmätkin huokaukset todesta ja laittaa Taivaan liikkeelle.

Sinulla on siis salainen rukouksen ase. Tämä ase ei mene epäkuntoon syvissäkään vesissä. Se toimii maan alle hautautuneena ja se kuullaan jopa itsesäälin kallion kätköistä.

Ei vielä valmista

”Mutta me odotamme Hengessä uskon kautta sitä vanhurskautta, jota toivomme” (Gal. 5:5).

Kristittynä elämiseen kuuluu aina tietty jokapäiväiseen elämään kuuluva jännite. Olemme Isän lapsia ja silti koemme monesti kärsivämme yksin. Meidät on erotettu Hänen pyhäksi kansakseen ja Pyhä Henki vaikuttaa meissä elämän muuttumista mutta samaan aikaan koemme itsemme ei-valmiiksi.

Jännite on myös siinä, että vaikka meidät on Jumalan puolelta julistettu vanhurskaiksi – siis puhtaiksi ja syyttömiksi – kuitenkin arjessamme kamppailemme synnin voiman kanssa eri tavoin ja eri asioissa.

Paavali lohduttaa meitä kolmella sanalla: usko, toivo ja Henki. Nämä sanat ovat kristityn kantovoimana täältä perille taivaaseen.

Usko tarttuu Jumalan lupauksiin ja pitää niistä kiinni. Usko ei suostu katsomaan vain olosuhteitaan eikä tutkimaan omaa sydäntään, se katsoo aina itsestä ulos, kohti Kristusta.

Toivo kiinnittää meidät johonkin tulevaan, siihen mitä Raamattu lupaa. Meille luvataan, että tulee aika, jolloin emme enää vain usko, vaan myös näemme. Silloin syntisyytemme ja keskeneräisyytemme lakkaa ja saamme täysin omistaa koko sen kirkkauden, joka nyt säteilee meille kuin hunnun läpi.

Ja vielä Henki. Hän auttaa meitä meidän heikkoudessamme. Hän tietää, ettei meillä ole uskoa eikä toivoa ilman apua. Niinpä Hän toistuvasti nostaa Sanansa kautta Kristuksen silmiemme eteen, kuin kuolemattomuuden lääkkeeksi.

Pyhä Henki lohduttaa meitä vakuuttamalla, että juuri tänään usko ja toivo riittävät. Elämä on monilta osin niin kovin keskeneräistä, mutta se saa ollakin.

Juuri keskeneräisyydessä ja taisteluissa usko ja toivo ovat kuin ongen kohoina elämämme painon päällä ja ne pitävät meidät pinnalla.

Kristuksen tutkimaton rikkaus

”Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta” (Ef. 3:8).

Tämä aarrearkku on loputtoman syvä. Voit penkoa sen aarteita päivästä toiseen ja vielä vuosikymmentenkin kuluttua olet vasta pintakerroksissa.

Jotkut epäilevät koko aarteen olemassaoloa; heille se on kuin kulta-arkku sateenkaaren päässä. Toiset erehtyvät kuvittelemaan, että ensimmäiset jalokivet ovat koko arkun sisältö.

Paavali puhui Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta. Hän oli saanut maistella arkun aarteita ennennäkemättömallä tavalla ja silti Hän puhui joistain, mitä ei voisi loppuun saakka ymmärtää.

Raamattu kehottaa meitä jatkuvasti kasvamaan uskossamme. Kehotus tarkoittaa juuri Jeesuksen Kristuksen tuntemista. Mitä enemmän Häneen tutustuu, sitä suuremmaksi aarteeksi hän sielulle muodostuu.

Tämän Kristus-aarteen ympärillä on jatkuva ikävöimisen vyöhyke: he, jotka ovat Kristuksen lähellä, kokevat jatkuvaa Rakastetun ikävää. Tämä on juuri Hänen tutkimattomuuttaan – mitä enemmän omistat, sitä enemmän ymmärrät tarvitsevuutesi.

Levottomuus ja tyytymättömyys ovat monien Jumalan miesten ja naisten ponnahdusalusta päättymättömälle tutkimusmatkalleen. He ovat omistaneet elämänsä Jeesus-aarteen omistamiselle ja lopussa nostaneet hatun päästään puhtaasta kunnioituksesta.

Jatka rohkeasti matkaasi. Tässä ei ole vielä kaikki. Aseta tavoitteet saavuttamattomaan ja olet jo alussa perillä.

Miten tullaan kristityksi?

”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan. pelastuksenne evankeliumin ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki” (Ef. 1:13).

Miten tullaan kristityksi? Siten, että kuullaan sanoma Jumalan lahjasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja otetaan se todesta. Kristitty -sana viittaa juuri Jeesukseen Kristukseen; Kristitty on ihminen, joka uskoo Jeesuksen olleen historiallinen henkilö ja samalla todellinen Jumala. Kristitty uskoo, että Jeesus kuoli hänen syntiensä puolesta sekä nousi ylös kuolleista.

Kristillinen elämä alkaa Jeesuksen vastaanottamisena oman elämän pelastajaksi. Miten se voi tapahtua? Monta kertaa sitä ennen ihminen kokee elämässään epäonnistumisia, pettymyksiä, tarkoituksettomuutta ja tyhjyyttä. Kirkot puhuvat ihmisen syntisyydestä. Tällaisen tyhjyyden aikana Jumala herättää ihmisessä kaipauksen ja ikävän tunteita. Ihmisen etsiessä elämäänsä järkkymätöntä alustaa tai kestävää merkitystä, hän kuulee sanoman Jeesuksesta, joka elää ja haluaa olla yhteydessä.

Jeesuksen kohtaamisen prosessia on vaikea kuvata sanoin. Jokaisella on omat kokemuksensa ja reittinsä. Mutta se voi tapahtua vaikkapa kirkossa, veneessä, luonnossa tai kotisohvalla. Jeesus odottaa yhden etsijän sisäisellä ovella ja kysyy päästä sisään. Ja kun ihminen uskaltautuu sanomaan: ”Tule, Herra Jeesus”, siitä alkaa sanomaton yhteys.

Kristittynä eläminen ei ole samaa kuin kirkossa käyminen tai moraalinen elämä. Se kyllä sulkee sisäänsä nuo määritelmät mutta on itsessään verrattomasti enemmän. Se on elämää yhteydessä Häneen, joka näkee minut ja rakastaa minua.