Sinä tunnet mielettömyyteni

”Jumala, sinä tunnet mielettömyyteni, eikä syyllisyyteni ole sinulta salassa” (Ps. 69:6).

Sinä tiedät menneisyyteni. Tiedät jokaisen virheen, väärän ratkaisun, pieleen menneen asian ja epäonnistumisen.

Tiedät houkutukset, jotka vaanivat minua tänään. Näet jokaisen lankeamisen, synnin ja siitä seuraavan epätoivon.

Tunnet sydämeni jakaantumisen, kylmyyden sekä kyvyttömyyden elää sopusoinnussa hyvän tahtosi kanssa.

Tiedät heikkouteni. Tiedät synnit, joita muut eivät näe ja tiedät pahan, mitä tekisin, jos et erikseen minua estäisi ja suojaisi.

Näet haluni olla jotain suurta, halun näytellä jotain, mitä en ole, kiitoksen kipeyden. Näet vaikeuteni antaa omastani.

Sinulta uskoni pienuus ei ole salassa. Sinä olet selvillä siitä, että en ole hengellinen jättiläinen.

Silti sinä olet siinä. Olet valinnut juuri minut. Rakastat ja luot uutta. Lahjoitat itsesi joka päivä, jotta minussa voisi kukkia sinun elämäsi.

Mikä armon ihme.

Ylistyksenjohtajan tunnustus

”Aivan turhaan olen puhdistanut sydämeni ja pessyt käteni viattomuudessa, sillä minua vaivataan kaiken päivää ja saan kuristusta joka aamu” (Ps. 73: 13-14).

Aasaf oli kuningas Daavidin ylistyksenjohtaja. Monet Psalmit ovat lähtöisin hänen sulkakynästään.

Aasafin toiveena oli elää lähellä Jumalaa. Hän tahtoi elää Jumalan tahdon mukaan ja uskoi, että se oli parasta, mitä ihminen saattoi tehdä.

Aasaf tunnusti elämän merkillisen luonteen: ne jotka eivät piittaa Jumalasta, näyttävät menestyvän ja ne, jotka tahtovat omistautua Herralle joutuvat särkymään. Aasafille tämän huomaaminen oli suistaa hänen koko uskonsa (Ps. 73:2,3).

Aasafin elämässä oli kipeitä kokemuksia, joista monet Jumalan omat saavat osansa. Hän uskalsi todeta, että hän saa kokea kipua ja vaivaa joka päivä. Jopa niin, että ruumis ja sielu alkoivat riutua (Ps. 73:26).

Miksi jumalaton siis menestyi ja Jumalaa etsivä joutui kokemaan ahdistuksia? Aasaf käsitti, että Jumala oli varannut omilleen jotain, mistä ulkopuoliset eivät ymmärtäisi mitään. Jumala antoi omilleen itsensä. Sen lahjan täysimääräisen omistamisen ensimmäisinä askeleina oli tyhjentyminen muista siunauksista.

”Minun onneni on olla lähellä Jumalaa” oli Aafafin uskontunnustus. Se oli myös sielun aito kokemus. Jumalan läheisyys oli enemmän kuin kaikki menetykset yhteensä.

Erikoinen uskon paradoksi: ruumis ja sielu oli annettu polttavaan kipuun mutta samalla sydänten yhteys vahvistui. Aasaf löysi aarteen, jota eivät varkaat voisi varastaa eikä ajan ruoste pilata.

Kun kaikki on jo pilalla

”Tyttäresi on jo kuollut. Älä enää vaivaa opettajaa” (Luuk. 8:49).

Erään yhteisön esimiehen maailma romahti. Yhdessä hetkessä elämä särkyi kuin keittiön ikkunaruutu olisi pudonnut pöydän päälle ja lasi olisi pirstaloitunut tuhanteen pieneen piikkiin.

Hän oli viimeisessä hädässään juossut Jeesuksen luokse ja heittäytynyt maahan tämän eteen. Mutta nyt taivas oli pimentynyt, pysyvästi. Mitä virkaa Jeesuksella enää olisi?

Enkö minä ole elämäni kanssa joskus samassa tilanteessa? Jotain mitä ei voisi enää koskaan korjata, on mennyt palasiksi. Kun kaikki on jo pilalla, on tarjottimella enää vain raskasmielinen kituuttaminen päivästä seuraavaan.

Jeesus ei lähtenyt mukaan kertomuksemme miehen todellisuuteen. Hän alkoi luomaan toista realiteettia. ”Älä pelkää – usko ainoastaan.” Kuollut heräsi eloon. Keittiön ikkunaruutu nostettiin paikoilleen kuin elokuvan ”palaa takaisin” toimintoa käyttämällä

Kun kaikki on jo pilalla, on vain ihmisen aikamääritelmä. Jumalan todellisuudessa se ”aika” saattaa olla hetki nousta ihmeiden tasolle.

Kansa joka muistaa

”Kun olette ryhtymässä taisteluun, papin tulee astua esiin puhumaan kansalle” (5. Moos. 20: 2).

Paavalin mukaan jokainen kristitty on hengellisessä sodankäynnissä, tahtoi tai ei. Vihollinen haluaa varastaa iloa tuovan luottamuksen ja lapsen uskomme. Hän kasaa eteemme niin paljon ongelmia, ettemme jaksa nähdä niiden ylitse.

Israelin kansa sai merkillisen sodankäyntistrategian, joka soveltuu myös meidän päiviimme. Kun rivistöt asettuivat paikoilleen ja katsekontakti viholliseen oli luotu, pappien piti kuuluttaa taistelijoille Jumalan lupauksia. Papit valoivat uskoa väriseville sydämille kertomalla tosiasioita Jumalan maailmasta. Sanoma oli: ”Älkää yhtään hätääntykö. Vihollinen on kyllä meitä suurempi, mutta meidän puolella on Herra.”

Tiedämme teologian aakkoset. Taistelukentällä kaipaamme kuitenkin yksinkertaisia askelmerkkejä. Kaipaamme kuulla Jumalan lupauksia, jotta muistaisimme Jumalan näkökulman. Unohdamme sen niin helposti ja siksi uppoamme huoliemme kanssa.

Muista siis tänäänkin, että Jumala on kanssasi. Hän pitää sinusta huolen. Kaikissa asioissa.

Ihmeellinen Auttaja

”Javes huusi avukseen Israelin Jumalaa ja sanoi: `Jospa sinä siunaisit minua runsaasti ja laajentaisit alueeni! Jospa kätesi olisi minun kanssani ja verjelisit minut pahasta , niin ettei minun tarvitsisi kärsiä kipuja!´” (1. Aik. 4:10)

Javesin elämän lähtökohdat eivät tainneet olla häävit. Hänet oli synnytetty suurella kivulla ja vaivalloisuus taisi seurata hänen elämänsä ikävänä kaverina.

Juuri eheän elämän puute sai Javesin kääntymään Herran puoleen. Hänen rukouksensa on liitetty keskelle 1. aikakirjan kuivahkoa sukuluetteloa kuin huutomerkiksi siitä, miten kipu saa ihmisen hakeutumaan avun lähteelle.

Javes oli syvässä vedessä, uppoamassa elämänsä kanssa ja viimeisenä oljenkortena huusi sydämestään Jumalaa avuksi. Uskon määrä ei ehkä ollut suuri mutta uskon kohde oli.

Jumala kuuli Javesin rukouksen. Luulen, että vastaus ei tullut heti; luulen, että huutojakin oli yhtä useampia. Mutta Jumala kuuli ja toimi.

Hän kuulee myös meitä. Ja Hän vastaa. Tähän liittyen Jeesus sanoi viimeisistä ajoista (muistini varassa): ”Kun Ihmisen Poika tulee tulee, löytääkö Hän uskoa maan päältä?”

Tänään on hyvä päivä itkeä Rakastavalle Vapahtajalle kaikki elämän kivut.