Usko koetuksissa

”Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestävyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä” (Jaak. 1:3).

Onko sinusta tuntunut siltä, että reputat jokaisen ylhäältä tai alhaalta tulevan koetuksen? Usko kyllä vahvistuisi koetuksissa – jos ne kestäisi?

Jaakob kirjoittaa ahdistuksissa oleville kuulijoille. Hän on niin rohkea, että kehottaa jopa iloitsemaan vaikeuksista. Iloon on syytä, koska monenlaiset erilaiset ahdingot ovat niitä välineitä, joilla Jumala vahvistaa – ei meitä – vaan sitä mystistä asiaa, jota kutsutaan uskoksi.

Jos siis lannistut koetuksissa, tai koet epäonnistuvasi niissä yhä uudelleen, ehkä olet kalibroinut arviointiasteikkosi väärin? Uskon kestävyys nimittäin tarkoittaa sitä lujuutta, jolla minä tartun kiinni Vapahtajastani.

Normaalioloissa ihminen luottaa pitkälti itseensä. Mutta kun liian vahvat tuulet puhaltavat ja repivät suojatelttani ympäriltäni, alan hapuilla auttajaa itseni ulkopuolelta.

Kun koetukset ja myös epäonnistumiset saavat meidät juoksemaan Jeesuksen Kristuksen syleilyyn, uskonyhteys vahvistuu. Tämä on Raamatun tarkoittamaa uskon vahvistumista tai uskon kestävyyttä.

Miten kärsivällisyys liittyy kaikkeen tähän? Kun olen kokenut monia tuskaisia tilanteita ja hädissäni kutsunut Vapahtajaani apuun, minuun on monien toistojen kautta syntynyt luottamus. Vaikka olisin tänään pimeässä laaksossa, joku sisäinen tunnemuistini kertoisi, että näissä hetkissä ollaan oltu ennenkin. Ja niistä on aina selvitty. Ei omin kyvyin, vaan Pelastajan auttamana. Siksi minun ei tarvitse hätäillä, vaan voin kärsivällisesti odottaa varmaa apua ja pelastusta.

Kaksi eri kuuliaisuutta

”Hänen kauttaan me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeään kohtaan kaikissa pakanakansoissa” (Room. 1:5).

Raamattu opettaa kahdesta eri kuuliaisuudesta, jotka kristityn tulisi pitää erillään toisistaan. Toinen on uskon kuuliaisuus, joka on ytimeltään evankeliumin vastaanottamista ja siinä lujasti pysymistä.

Paavalin kutsumuksen ytimessä oli nimenomaan uskon kuuliaisuuden synnyttäminen kohtaamissaan ihmisissä. Hän opetti Jeesuksen sovitustyötä ja toivoi kuulijoiden ottavan Jumalan lahjan vastaan.

Toinen kuuliaisuuden muoto on uskon kuuliaisuudesta syntyvää pyhitystä. Tämä kuuliaisuus on Hengen hedelmää, eli Pyhän Hengen meissä aikaansaamaa kuuliaisuutta Jumalan tahdolle.

Jälkimmäistä kuuliaisuutta ei voi olla ilman ensimmäistä. Hengen vaikuttama kuuliaisuus kasvaa vain siellä, missä julistetaan Herran Jeesuksen Kristuksen armoa. Armo on se maaperä, mistä nousevat myös pyhityksen hedelmät.

Vaikeuksien oppitunnit

”Te ette saaneet leipää syödäksenne ettekä viiniä tai väkijuomaa juodaksenne, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne” (5. Moos. 29:5).

Mooses piti Israelin kansalle viimeistä puhettaan Kanaanin maan rajalla. Hän palautti kansalle mieleen kuluneiden vuosikymmenien vaelluksen keskellä erämaata. Kansalla ei ollut mitään mihin turvautua; ei omia ruokavarastoja, peltoja tai viinitarhoja eikä naapurikansojen apua.

Kansa pysyi hengissä Jumalan armon avulla. He saivat joka päivä elatuksen Jumalan lähettämän mannan avulla ja he joivat Jumalan antamista vesilähteistä. Jumala taivutti heitä elämään uskosta.

Jumalan antamat eväät löytyvät monesti vasta sitten, kun olemme erämaassa ja omat eväämme ovat lopussa.

Ehkä sinultakin on riistetty se leipä, josta sait elämänhalusi ja ilosi? Elämä ei ole summa sattumia tai kohtalonoikkuja, Jumala on aina kaiken takana. Hän tahtoo tarjota sinulle ravintoa, joka ylittää aikaisemmat makuelämyksesi. Hän tarjoaa sinulle syvempää yhteyttä Poikaansa Jeesukseen Kristukseen.

Usko tarjoaa sitä todellista äidinmaitoa, mistä meidät on syntiinlankeamuksessa vieroitettu. Ehkä olemme niin tottuneet korvikkeisiin, ettemme osaa etsiä aitoa sielun ruokaa. Onneksi Jumala on päättäväinen rakkaudessaan, Hän vie meitä vaikeuksien oppituntien kautta lähteille, joita emme olisi itse löytäneet.

Jeesuksen vaikuttama elämä

”Ilman minua te ette saa aikaan mitään” (Joh. 15:5).

Jeesus käyttää tärkeässä opetuksessaan vahvaa kaksoiskieltoa. Hän haluaa korostaa, että hengellinen elämä on alusta loppuun saakka Hänen suorittamaa työtä.

Raamattu tosin osoittaa monet kehotuksensa juuri meille. Meidän tulee kilvoitella, välttää pahaa, kasvaa uskossa ja muuttua Jeesuksen kaltaisuuteen. Kehotukset ovat kuin navigaattorin opastama reitti päämäärään. Jos tarkoituksellisesti lähtee ajamaan väärään suuntaan, eksyy varmasti.

Raamatun osoittaa hengellistä elämää kristitty ei saa aikaan itse tekemällä. Ei edes Jumalan auttamana. Kristus on kaiken keskus. Hän asuu jokaisessa kristityssä ja vaikuttaa läsnäolollaan ja voimallaan sekä tahdon hyvään että voiman sen tekemiseen.

Joku saattaa kysyä, miksei tämä yksinkertainen totuus ole toiminut hänen elämässään? Siihen Jeesus vastaa: ”Ilman Minua te ette saa mitään aikaan.”

Jos hengellinen elämä tuntuu liian vaikealta tai raskaalta, kyse ei ole ihmisen huonoudesta. Silloin kristitty taitaa edelleen itse olla ohjaksissa Jeesuksen odottaessa omaa vuoroaan.

Jumalan askelissa

”Herran käskyn mukaan israelilaiset lähtivät liikkeelle, ja Herran käskyn mukaan israelilaiset leiriytyivät. He olivat leiriytyneinä niin kauan kuin pilvi pysyi asumuksen päällä” (4. Moos. 9: 18).

Jumala johdatti tarkasti ja konkreettisesti kansaansa koko heidän vuosikymmeniä kestäneen erämaavaelluksen. Kansan tuli opetella sekä pysyä paikallaan että lähteä liikkeelle Jumalan aikatauluissa.

Ei varmasti ollut helppoa olla leiriytyneenä viikkojen ajan keskelle ei-mitään ja vain odottaa pilven seuraavan kerran nousevan teltan päältä. Tai ehkä joskus he olisivat tahtoneet levätä pidempään, mutta sen sijaan tuli käsky pysyä liikkeessä.

Jumala tahtoo johdattaa meitäkin samalla tavalla arjessamme. Hän tahtoo meidän pysyvän aloillamme silloin, kun selvää merkkiä liikkeelle lähdöstä ei ole kuulunut; Samoin Hän opastaa meitä ottamaan uskon askeleita oikeaan aikaan.

Ei ole yksinkertaista pysyä paikallaan eikä toisaalta olla liikkeessä. Monesti toimin väärässä järjestyksessä ja joudun umpisolmuun. Jumala saattaa pitää minua aloillaan juuri silloin, kun mielestäni pitäisi ehdottomasti toimia. Ja Hän saattaa kehottaa lähtemään liikkeelle, vaikka edessä on upottava meri tai voimiani suuremmat viholliset.

Vain oppimalla pysymään uskossa paikoillani voin tarvittaessa kohdata rohkeasti suuretkin haasteet. Salainen lepo Jumalan kanssa herättää uskon korvat olla oikeassa rytmissä.

Älä hätäänny, jos et tänään osaa tarvittavia askelmerkkejä. Ne eivät ole meissä synnynnäisesti – ne luodaan meihin monen kommelluksen kautta.