Voimat lopussa?

”Herra hankkii oikeuden kansalleen ja säälii palvelijoitaan. Hän näkee, että heidän voimansa on ehtynyt ja kaikki on tyystin lopussa” (5. Moos. 32:36).

Ovatko voimasi lopussa? Oletko tullut elämäsi kanssa siihen pisteeseen, josta et itse jaksa enää jatkaa matkaa? Onko edessäsi taas yksi vuori aikaisempien joukossa – tällä kertaa olet liian uupunut kiivetäksesi?

Raamattu opettaa Jumalasta, joka on loputtoman ymmärtävä ja myötätuntoinen. Raamatun Jumala näkee sinun mahdottomuutesi ja väsymyksesi ja ottaa ne todesta. Hän tietää menneet raskaat vuodet ja nykyiset ahdistuksen päivät. Hän tietää sen, että monesti kuormaa on liikaa.

Onko meidän lupa luottaa Jumalan apuun myös silloin, kun olemme itse tuhlaajapoikina ja -tyttöinä väsyttäneet itsemme Jumalan selän takana? Se oli juuri Mooseksen lupauksen taustalla Israelin kansalle: Jumala näkisi kansan väärät valinnat, niistä syntyvän kärsimyksen ja Hänen sydämensä olisi täynnä rakkautta ja myötätuntoa. Hän ei hyväksyisi syntiä, mutta ei rakkautensa tähden voisi olla auttamatta eksyneitä lapsiaan.

Saat väsyneenä huutaa Häntä luoksesi; Hän on jo lähelläsi. Saat anoa Häntä näkemään tuskasi; Hän tietää tilanteesi tarkalleen. Saat itkeä apua; Hänellä on sinulle kaunis tulevaisuus. Saat antaa Hänelle mahdottomat vuoresi; mahdottomuudet ovat Hänen erityisosaamistaan.

Kun elämä muuttuu katkeraksi

”Hän sanoi heille: ”Älkää kutsuko minua Noomiksi, kutsukaa minua Maaraksi, sillä kaikkivaltias on antanut minulle hyvin paljon katkeraa murhetta” (Ruut 1:20).

Noomin vanhemmat toivoivat kaikkien vanhempien tavoin lapselleen onnellista elämää. Ehkä hänestä nimensä mukaisesti – ”minun iloni” – näkyi vanhempien rakkaus ja iloinen luottamus elämää kohtaan.

Noomin elämään osui hyvin raskas kymmenen vuoden jakso, jolloin menetykset seurasivat toisiaan. Ensin nelihenkinen perhe joutui muuttamaan nälänhätää karkuun vieraaseen Mooabin maahan. Siellä kuolivat ensin hänen miehensä, sen jälkeen vuoronperää molemmat hänen poikansa.

Noomi päätti muuttaa takaisin kotimaahansa toisen miniänsä, Ruutin kanssa. Kun hän palasi kotikyläänsä, hän käski ihmisiä Noomin sijasta kutsutaan häntä Maaraksi. Maara tarkoittaa katkeraa.

Noomi totesi elämänsä menetysten keskellä, että ”yltäkylläisenä minä lähdin, mutta nyt olen tyhjin käsin” (Ruut. 1:21). Hän ei syyttänyt kohtaloa, vaan osoitti sormella Jumalaa: Kaikkivaltias käsi oli ollut häntä vastaan (1:13).

Miten Noomi olisi voinut tietää, että hänen elämänsä oli tarkasti Jumalan johdatuksessa? Ahdistusten vuosia tulisi seuraamaan siunausten vuodet. Hänen miniänsä lapsesta tuli Daavidin isoisä; Jumala siis valitsi Noomin Jeesuksen sukulinjan varmistajaksi. Menneet menetykset eivät olleet Jumalan katseen poiskääntämistä vaan Hänen kiinteää johdatustaan.

Enkö minäkin ole monta kertaa varma, että Jumala on kääntänyt katseensa minusta? Enkö ajattele, että mennyt on murskannut myös kaiken tulevaisuuden? Noomin Jumala on myös minun ja sinun Jumala. Tämän päivän pimeys joutuu alistumaan tulevan kirkkauden taustaväriksi.

Vahvuutena heikkous

Siksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas” (2. Kor. 12: 10).

1800-luvun loppupuolella eläneeltä, Kiinan lähetystyön pioneerilta Hudson Taylorilta kysyttiin kerran, mikä oli hänen valtavan hengellisen työnsä ja vaikutuksensa salaisuus. Taylor vastasi salaisuutena olleen sen, että hän oli riittävän heikko Jumalan käyttöön.

Paavali opetti itsestään samalla tavalla. Hän oli oppinut Jumalan kouluissa, että juuri itsessään heikkona Kristus pääsi vaikuttamaan omaa vahvuuttaan hänen elämänsä kautta.

Miten vaikea oppikoulu tämä onkaan! Miten monet kerrat me kyselemme Jumalalta syitä erilaisiin ahdistuksiin ja ongelmiin? Miten paljon mieluummin haluaisimme kokea vahvuutta ja voimaa kuin heikkoutta?

Jumala ei tarvitse meidän vahvuuttamme. Hänellä ei ole käytössään vahvoja kristittyjä. Hän tarvitsee vain yhden heikon ihmisen siunatakseen maailmaa.

Paavali lisäsi, että kun hän oli itsessään heikko, hän olikin paradoksaalisesti voimakas. Se oli Jeesuksen Kristuksen vahvuutta. Siitä meidänkin on lupa elää. Se on siunattua elämää.

Ole luja!

”Enkö minä olekin käskenyt sinua: Ole luja ja rohkea! Älä säiky äläkä kauhistu, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljet.” (Joos. 1:9)

Näitäköhän Joosuan kirjan sanoja Daavid on mietiskellyt, kun hän ohjasi omaa sydäntään sanoen: ”Odota Herraa. Ole luja, ja olkoon sydämesi rohkea” (Ps. 27:14)? Hänen sydämensä säikkyi elämän ahdistuksia ja hän muistutti itseään Kirjoituksista löytyvistä Jumalan lupauksista.

Joosua on hyvä esikuva meille uskon haasteista ja Jumalan lupauksista. Joosua oli inhimilliseltä kannalta aivan liian suurten vastusten edessä: viholliskansat olivat paljon lukuisammat, taisteluvalmiimmat ja aseistetummat. Ne tunsivat sitä paitsi Kanaanin maan maastotkin israelilaisia paremmin.

Joosua lähti liikkeelle Jumalan lupausten varassa. Jumala evästi häntä sanomalla useampaan kertaan: ”Joosua, ole luja ja rohkea. Sinä tulet näkemään kauhistuttavia vastuksia, mutta älä unohda, että Minä olen sinun kanssasi.”

Näihin sanoihin myös Daavid vetosi. Samoihin sanoihin meidänkin on hyvä vedota. Kun oma sydämemme vapisee pelosta ja toivo on luikahtanut kuin laivarotta uppoavasta paatista, meidän on hyvä muistuttaa itseämme Jumalan todellisuudesta.

Kun Jumala on puolellamme, mikään vastustava voima ei pääse tuhoamaan meitä. Saatamme olla maahan kaadettuja, mutta viimeinen sana on aina Jumalan.

Ole siis luja ja rohkea! Muista, että Kaikkivaltias Jumala on kanssasi.

Raamattu huokuu lohdutusta

”Ellei sinun opetuksesi olisi ollut ihastukseni, olisin menehtynyt kurjuuteeni” (Ps. 119:92).

Jumala ilmoittaa Raamatussa olevansa lohdutuksen Jumala. Paavali kirjoittaa toisessa Korinttilaiskirjeessä, että niin kuin ahdistukset ovat elämässämme joskus yli voimien käyviä, samoin on myös Jumalan lohdutus tuntuvaa ja todellista.

Miten Jumala jakaa lohdutustaan? Hänellä on varmasti lukemattomia erilaisia tapoja ja Hän osaa kohdata meitä juuri sillä tavalla, miten me Häntä tarvitsemme.

Yksi Jumalan vahvimmista lohdutuksen väylistä on Hänen valmistamansa Raamattu. Raamattu huokuu lohdutusta.

Raamattu lohduttaa kahdella tapaa. Toisaalta saamme lohtua lukiessamme Jumalan ihmisistä, jotka näyttävät olevan Raamatun sivuilla monesti samanlaisessa kurimuksessa kuin mekin. Esimerkiksi Psalmien kirjaan mahtuu koko ihmisen tunnekirjo. Sitä lukiessa ahdistunut ihminen saattaa huomata rukoilevansa samassa tunnetilassa kuin psalmien kirjoittajat ja käyttävänsä aivan samoja sanoja.

Toisaalta Raamattu lohduttaa myös sen kautta, että sen sivuilta Pyhä Henki vahvistaa meitä sisäisesti. Raamatun kautta ihminen kohtaa Jumalaa ja siinä kohtaamisessa ahdistunut ja väsynyt Jumalan lapsi otetaan Isän syliin.

Psalmin 119 kirjoittaja toteaa, että ilman Raamattua hän olisi menehtynyt kurjuuteensa. Se on monen kokeneen kristityn todistus.

Etsi siis itsellesi sopiva rauhallinen hetki ja avaa oma Raamattusi. Pyydä Jumalaa puhumaan sinulle Sanansa kautta. Saat kokea ihmeellistä lohdutusta.