Vahvuutena heikkous

Siksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas” (2. Kor. 12: 10).

1800-luvun loppupuolella eläneeltä, Kiinan lähetystyön pioneerilta Hudson Taylorilta kysyttiin kerran, mikä oli hänen valtavan hengellisen työnsä ja vaikutuksensa salaisuus. Taylor vastasi salaisuutena olleen sen, että hän oli riittävän heikko Jumalan käyttöön.

Paavali opetti itsestään samalla tavalla. Hän oli oppinut Jumalan kouluissa, että juuri itsessään heikkona Kristus pääsi vaikuttamaan omaa vahvuuttaan hänen elämänsä kautta.

Miten vaikea oppikoulu tämä onkaan! Miten monet kerrat me kyselemme Jumalalta syitä erilaisiin ahdistuksiin ja ongelmiin? Miten paljon mieluummin haluaisimme kokea vahvuutta ja voimaa kuin heikkoutta?

Jumala ei tarvitse meidän vahvuuttamme. Hänellä ei ole käytössään vahvoja kristittyjä. Hän tarvitsee vain yhden heikon ihmisen siunatakseen maailmaa.

Paavali lisäsi, että kun hän oli itsessään heikko, hän olikin paradoksaalisesti voimakas. Se oli Jeesuksen Kristuksen vahvuutta. Siitä meidänkin on lupa elää. Se on siunattua elämää.

Ole luja!

”Enkö minä olekin käskenyt sinua: Ole luja ja rohkea! Älä säiky äläkä kauhistu, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljet.” (Joos. 1:9)

Näitäköhän Joosuan kirjan sanoja Daavid on mietiskellyt, kun hän ohjasi omaa sydäntään sanoen: ”Odota Herraa. Ole luja, ja olkoon sydämesi rohkea” (Ps. 27:14)? Hänen sydämensä säikkyi elämän ahdistuksia ja hän muistutti itseään Kirjoituksista löytyvistä Jumalan lupauksista.

Joosua on hyvä esikuva meille uskon haasteista ja Jumalan lupauksista. Joosua oli inhimilliseltä kannalta aivan liian suurten vastusten edessä: viholliskansat olivat paljon lukuisammat, taisteluvalmiimmat ja aseistetummat. Ne tunsivat sitä paitsi Kanaanin maan maastotkin israelilaisia paremmin.

Joosua lähti liikkeelle Jumalan lupausten varassa. Jumala evästi häntä sanomalla useampaan kertaan: ”Joosua, ole luja ja rohkea. Sinä tulet näkemään kauhistuttavia vastuksia, mutta älä unohda, että Minä olen sinun kanssasi.”

Näihin sanoihin myös Daavid vetosi. Samoihin sanoihin meidänkin on hyvä vedota. Kun oma sydämemme vapisee pelosta ja toivo on luikahtanut kuin laivarotta uppoavasta paatista, meidän on hyvä muistuttaa itseämme Jumalan todellisuudesta.

Kun Jumala on puolellamme, mikään vastustava voima ei pääse tuhoamaan meitä. Saatamme olla maahan kaadettuja, mutta viimeinen sana on aina Jumalan.

Ole siis luja ja rohkea! Muista, että Kaikkivaltias Jumala on kanssasi.

Raamattu huokuu lohdutusta

”Ellei sinun opetuksesi olisi ollut ihastukseni, olisin menehtynyt kurjuuteeni” (Ps. 119:92).

Jumala ilmoittaa Raamatussa olevansa lohdutuksen Jumala. Paavali kirjoittaa toisessa Korinttilaiskirjeessä, että niin kuin ahdistukset ovat elämässämme joskus yli voimien käyviä, samoin on myös Jumalan lohdutus tuntuvaa ja todellista.

Miten Jumala jakaa lohdutustaan? Hänellä on varmasti lukemattomia erilaisia tapoja ja Hän osaa kohdata meitä juuri sillä tavalla, miten me Häntä tarvitsemme.

Yksi Jumalan vahvimmista lohdutuksen väylistä on Hänen valmistamansa Raamattu. Raamattu huokuu lohdutusta.

Raamattu lohduttaa kahdella tapaa. Toisaalta saamme lohtua lukiessamme Jumalan ihmisistä, jotka näyttävät olevan Raamatun sivuilla monesti samanlaisessa kurimuksessa kuin mekin. Esimerkiksi Psalmien kirjaan mahtuu koko ihmisen tunnekirjo. Sitä lukiessa ahdistunut ihminen saattaa huomata rukoilevansa samassa tunnetilassa kuin psalmien kirjoittajat ja käyttävänsä aivan samoja sanoja.

Toisaalta Raamattu lohduttaa myös sen kautta, että sen sivuilta Pyhä Henki vahvistaa meitä sisäisesti. Raamatun kautta ihminen kohtaa Jumalaa ja siinä kohtaamisessa ahdistunut ja väsynyt Jumalan lapsi otetaan Isän syliin.

Psalmin 119 kirjoittaja toteaa, että ilman Raamattua hän olisi menehtynyt kurjuuteensa. Se on monen kokeneen kristityn todistus.

Etsi siis itsellesi sopiva rauhallinen hetki ja avaa oma Raamattusi. Pyydä Jumalaa puhumaan sinulle Sanansa kautta. Saat kokea ihmeellistä lohdutusta.

Mistä voisin iloita?

”Samoin iloitkaa tekin, ja iloitkaa yhdessä minun kanssani!” (Fil. 2:18)

Paavali tiesi, ettei elämä ole aina helppoa. Hän joutui itse kokemaan vankeutta, pahoinpitelyitä, riistämistä, hylkäämistä. Niin, Jeesus sanoi hänelle aivan hänen kutsunsa alussa, että hän joutuisi paljon kärsimään evankeliumin takia (Apt. 9:16).

Tämä blogin teksteissä kirjoitetaan paljon kärsimyksestä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole sanoa, että kärsimys olisi itsessään hyvä, jopa asia, jota pitää tavoitella tai jonka voi lukea itselleen meriitiksi. Ei, tekstiemme tarkoitus on nostaa kärsivien veljiemme ja sisariemme katse kristinuskon tähtäyspisteeseen: Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Raamattu ei kehota meitä käpertymään itsesääliin tai laskemaan kärsimyksiämme ansioiksi, joiden tähden Jumala maksaa meille palkan. Ei, Raamattu kertoo, että kärsimykset kuuluvat monesti kristityn elämään mutta pääasia on aina Kristus itse. Ja kärsimys monesti johdattaa meidät Hänen luokseen. Tosin kärsimys voi myös varastaa luottamuksemme ja uskomme. Siksi tarvitsemme toisimme ja seurakuntaa, jossa pidetään Kristusta esillä.

Mistä me voisimme elämmämme raskaiden asioiden keskelle iloita? Suurin ilon lähde on siinä, että Jumalan Poika, Jeesus Kristus, on todella kuollut meidän syntiemme tähden. Me olemme siirtyneet Jumalan perheväkeen ja asemamme on vahva ja taattu.

Voimme iloita siitä, että kaikki ahdistuksemme ja kärsimyksemmekin lopulta joutuu taipumaan jollain paradoksaaliselle tavalla meidän parhaaksemme. Iloitsemme siitä, että meillä on Vapahtaja, joka kulkee kanssamme valossa ja pimeässä, ilossa ja kärsimyksessä.

Voimme iloita tulevasta perinnöstä. Kerran tämän ajan itkut päättyvät ja saamme elää Jeesuksen seurassa ikuisuuden. Näistä asioita saamme voimakkaan syyn iloita. Unohtamatta sitä, että meillä on tänään Jumala, jolle saamme kertoa kaiken tarpeemme. Hän on voimallinen antamaan meille kaikkea hyvää ja saamaan elämämme soimaan iloista laulua.

Jääkö ahdistunut pimeyteen?

”…he katsahtavat maan puoleen, mutta näkevät vain ahdistavaa pimeyttä, tuskaista synkeyttä. Heidät on syösty pimeyteen. Mutta ahdistunut ei jää synkeyteen.” (Jes. 8: 22,23)

Haluan kirjoittaa nyt sinulle, joka koet olevasi elämäsi kanssa totaalisessa pimeydessä. Joudut elämään ahdistusten ja kipujen kanssa päivästä toiseen. Olet yrittänyt kaikkesi, jotta elämäsi edes hieman helpottaisi.

Miten voisitkaan jaksaa uskoa parempaan huomiseen, kun menneet kuukaudet ja vuodet ovat olleet yhtä kärsimystä? Kun mikään ei ole ennenkään auttanut, mikä muuttuisi huomenna?

Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Olen itse ollut niin syvissä vesissä, ettei edes pienintä viitettä valosta ole näkynyt.

Raamattu lupaa vastoin kaikkia tunteitamme ja kokemuksiamme, ettei ahdistunut jää synkeyteen. Se tarkoittaa sitä, ettei sinua ja minua ole tuomittu kulkemaan yksin pimeässä. En halua antaa sinulle katteettomia lupauksia kaiken muuttumisesta paremmaksi mutta sen tiedän, ettei Jeesuksen seurassa menneisyys, ei nykyisyys, eivät olosuhteet eivätkä muut ihmiset määritä elämäämme.

Rukoilen tänään puolestasi. Voit ajatella olevasi liian syvällä elämäsi kanssa – Jeesus yltää kyllä syvyyteesi. Voit pelätä rakentaneesi liian paksut suojamuurit ympärillesi – Jeesus osaa tulla suojiesi läpi. Et ehkä koe olevasi rakkauden arvoinen – juuri sinä olet rakastettu ja kaivattu.

Mitä huominen tuo tullessaan? Isän käsi ottaa sinun kädestäsi kiinni. Jos huominen on pimeää, sinua talutetaan kaiken ahdistavan keskellä.

Herra: ”Ahdistunut ei jää synkeyteen.” Toimi Sanasi mukaan! Tuo valosi ja elämäsi, valloita meidät!