Toisia ”kiusatumpi”?

”Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.” (4. Moos. 12:3)

Ajatteletko koskaan olevasi jotenkin kiusatumpi kuin toiset ihmiset? Tunnetko sinulla olevan enemmän sisäisiä ristiriitoja, houkutusta johonkin minkä tiedät olevan väärin tai koetko muuten olevasi ahdistettu?

Raamattu kuvaa Moosesta hyvin nöyräksi ihmiseksi. Hebreankielisen nöyrä -sanan voisi yhtä hyvin kääntää sanalla kiusattu. Eli Mooses oli toisin sanoen kiusatumpi ihminen kuin kukaan toinen.

Mitä tarkoittaa olla kiusattu? Sana viittaa siihen, että joku tai jokin kiusaa, aiheuttaa harmia ja ahdistaa. Kristittyä kiusaa usein hänen oma sisäinen pahuutensa. Myös sielunvihollista kutsutaan Kiusaajaksi. Kiusaukset vievät elämäniloa vetämällä ihmistä alas raskaiden painojen tavoin ja ne haluavat työntää ihmisen ulos hänen Jumalan antamasta suunnitelmasta.

Nöyryys ja sisäiset kiusaukset ja ahdistukset kuuluvat hyvin yhteen. Mitä enemmän ihminen ymmärtää omaa puutteellisuuttaan ja syntisyyttään, sitä enemmän häneen syntyy tarvetta Vapahtajalle. Ja mitä enemmän hän tyhjenee omasta ylpeydestään ja voimastaan, sitä enemmän hän saa täyttyä Kristuksella.

Mooses joutui kokemaan elämässään paljon kiusauksia, vaikeuksia ja ahdistuksia. Tuloksena oli hyvin nöyrä mies, jonka kautta Jumala saattoi toimia hämmästyttävällä tavalla. Muistetaan tämä omien kiusaustemme keskellä.

Oletko saanut huonoja uutisia?

”Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan.” (Ps. 112: 7)

Tiedotusvälineet ovat täynnä huonoja uutisia: onnettomuuksia, rikoksia ja katastrofeja. Kun näemme millaisia kohtaloita ihmiset joutuvat kokemaan, alamme vaistomaisesti pelätä myös itsemme ja läheistemme puolesta.

Joku saattaa pelätä puhelimen soittoa sen tähden, että luulee sen tarkoittavan jotain ikävää. Joku toinen on saattanut saada huonoja uutisia joko itsensä tai jonkun rakkaan kohdalla. Kun ikäviä asioita kertyy tarpeeksi, ihminen saattaa muuttua pelokkaaksi ja ahdistuneeksi – mitä ikävää tapahtuu seuraavaksi?

Ikävät uutiset lyövät meidät helposti kanveesiin. Alamme kokea huolta ja ahdistusta ja menetämme levollisen olomme. Monesti vielä koemme, ettemme pysty vaikuttamaan asioihin tahtomallamme tavalla.

Lainaamani Psalmi viestii, että usko toimii hyvänä lääkkeenä pelkoa ja huolia vastaan. Tämä johtuu siitä, että uskon kautta ihminen tietää Jumalansa hallitsevan kaikkea ja pystyvän kaikkeen. Jos huonot uutiset yllättävät ihmiset, ne eivät yllätä Jumalaa. Ja kristitty saa myös olla varma siitä, että Jumala kuulee rukoukset.

Tällainen luottamus Jumalaan pitää pystyssä silloinkin, kun on huonojen uutisten aika. Silloin voimme todeta, että asiat todella näyttävät ikäviltä mutta meillä on Jumala, joka on avuttomien pelastaja. Saamme siirtää raskaat ahdistuksemme Hänen harteilleen ja tietää, että Hän ottaa asiat hoitaakseen.

huonojauutisia

 

Kaipaatko Jumalaa?

”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala.” (Ps. 42:2)

Kuningas Daavid oli vaikeiden olosuhteiden vanki ja koki elämänsä epätoivoiseksi. Hän oli levoton ja masentunut liian suurten vaikeuksien keskellä; ahdistus tuntui nielevän hänet sisäänsä.

Hän kuvasi odotustaan Jumalan apua kohtaan peuran janoon. Ajattele uupunutta ja väsynyttä eläintä kuivan erämaan keskellä. Janoinen peura laittaa kaiken huomionsa pienen vesiuoman löytämiseksi – ilman vettä se nääntyisi ja kuolisi.

Daavid kaipasi Jumalaa yhtä kovasti. Hän itki Jumalalle elämänsä asioita ja nääntyneenä odotti vastausta. Häntä ei enää tyydyttänyt pelkkä Jumalan apu, hän kaipasi Jumalaa itseään. Daavid ymmärsi, että vain Jumala voisi pelastaa hänet ja tarjota hänen nääntyneelle sielulleen levon.

Jumala tekee meissä jatkuvasti työtään saadakseen meidät janoamaan Häntä yhä syvemmin. Hän saattaa ehdyttää muita vesilähteitä, jotta alkaisimme etsitään todellista ja syvempää elämää Hänen yhteydessään.

Kun olet siis omien mahdollisuuksien lopussa ja huudat nääntyneenä Jumalan puoleen, olet paradoksaalisesti hyvässä asemassa. Daavid tiesi, että hänen täytyi uskossa odottaa Jumalan ilmestymistä, hän tiesi eräänä päivänä vielä kiittävänsä Auttajaansa. Samoin mekin voimme olla varmoja, että kaipaukseemme vastataan.

john-royle-569346-unsplash

Ei vain kyynelin kylvämistä

”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat.” (Ps. 126: 5)

Elämässä on aikoja, jolloin vastoinkäymiset seuraavat toisiaan, ahdistukset kuluttavat sielua ja toivottomuus hiipii ikäväksi seuralaiseksi. Silloin teemme työmme ja vastuumme kyyneleiden kastelemina. Silloin myös itkemme itkumme Jumalalle ja huudamme psalmin sanoin: ”Herra, käännä jälleen kohtalomme”.

Raskaat ajat eivät kuitenkaan saa Jumalan lasten elämässä viimeistä sanaa. Raamattu lupaa koittavan myös ilon ja sadon korjaamisen ajan. Kaikkivaltias Jumala kykenee valtavalla ja luovalla voimallaan kääntämään surkeimmankin kohtalon. Hän myös tahtoo tehdä sen, rakastaahan Hän jokaista lastaan mitä syvimmällä tavalla.

Kun kyyneleiden määrä on täynnä, saamme katsella kaunista satoa. Silloin huomaamme, että jokainen kyynel ja Jumalalle huudettu rukous ovat olleet kuin siemeniä, jotka on kylvetty hyvään maahan ja sato on alkanut nousta. Meillä ei ole ollut muuta kuin itkuiset anomiset, Jumala on pitänyt huolta lopusta. Hän on saanut kyynelistä aikaan jotain, jota voimme vain iloiten hämmästellä ja vastaanottaa.

Tartutaan siis tänäänkin kiinni Jumalan lupauksiin. Jos elämämme on tällä hetkellä kyynelillä kylvämistä, tulee myös sadonkorjuun iloinen juhla.

kyynelin

Ahdistuksesta seuraavaan

”Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää.” (Ps. 138: 7)

Daavid oli Jumalan sydämen mukainen mies. Hän oli saanut profeetta Samuelilta voitelun ja valtuutuksen Israelin kuninkaaksi vallassaolevan kuningas Saulin sijaan. Daavid oli rohkea uskon sankari, joka sopii monella tavalla Herran Jeesuksen esikuvaksi.

Tästä huolimatta Daavid joutui kärsimään paljon ja pitkiä aikoja. Tässä psalmin kohdassa hän kertoo elämänsä olevan yhtä ahdistusta, yhdestä toiseen. Ymmärrämme sen paremmin, kun mietimme, että hän joutui muun muassa pakenemaan Saulia henkensä pitimiksi kymmenen vuoden ajan.

Vaikka monet Daavidin lauluista ja runoista ovat mahtipontisia ja Herraa ylistäviä, paljon on myös niitä tekstejä, joissa hän kokee syvää yksinäisyyttä ja ahdistusta. Monesti hän toteaa olevan kuoleman partaalla; masennus ja toivottomuus taisi olla Daavidille tuttuja tunteita.

Miksi Jumala salli Daavidille niin raskaita vaiheita? Luulen, että jokainen syvä koettelemus ja lamaannuttava masennus sitoi Häntä yhä vahvemmin Jumalaansa. Kaiken siunauksen keskellä hän ymmärsi olevan vain ja ainoastaan Jumalan varassa. Jumalalle hän antoi kiitoksen hyvistä päivistään ja Hänelle hän huusi pimeyden varjoista.

Ehkä siinä onkin se salaisuus, miksi Raamattu arvostaa Daavidia niin syvästi. Kaikkien syvien epäonnistumistenkin ohella hän odotti Jumalalta pelastusta vaikeuksista ja kaikkea hyvää. Ehkä vaikeudet olivat opettaneet hänelle, ettei palatsien loistot vaan yhteys elävään Jumalaan toi onnen ja tyytyväisyyden. Niin, hän saattoi sanoa, että Jumala tyydyttäisi hänen sielunsa keskellä vihollisiakin.

Luokoon Jumala meihin samaa uskoa. Olkoon Jumala meille enemmän kuin ilot ja surut, enemmän kuin kaikki näkyvä.

P1090508_ahdistuksestaseuraavaan