Kärsivän vaeltava mieli

”Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen” (Hebr. 3: 1).

Kauan kärsineen ja ahdistuneen ajatukset varisevat alas kylmän puhurin ja viistosateen pieksemälle maalle. Mieli matelee alhaalla kuin syksyiset lehdet ongelmakasasta seuraavaan. Matalapaine tuntuu ahtaalla olevan sielussa ja vangitsee sisimmän ilolta kuin leivinuunin hormin kylmälukko.

Turhaan ei Hebrealaiskirje, eikä myöskään Daavid Psalmissaan (Ps. 25: 15) opeta, miten tärkeää vangittunakin olisi puhaltaa ajatukset kuin saippuakuplat kohti korkeutta.

Sensijaan, että suostuisin piehtaroimaan ongelmissani, jotka ovat 3 metrin Goljatteja, ja joita ei kukisteta ankarilla pohdinnoilla tai Teams-kokouksilla, saan sanoa sydämeni väsyneille silmille: ”Pitäkää jo kauan kaivattu tauko! Antakaa piirtokalvojenne katsella Vapahtaamme Jeesusta Kristusta, niin samalla Goljatit kutistuvat!”

Missä ihmisen mieli kahlaa, siellä uivat myös toivo tai toivottomuus, usko tai epäluottamus, kiitos tai nurjuus. Ehkä meidän olisi syytä kiristää mielemme liekaa ja ohjata sitä kohti taivaallisia näkymiä?

Palaan Hebrealaiskirjeen jakeeseen. Sen voisi suomentaa meille ehkä näin:

”Sinä kärsivä ja monin tavoin kuiviin puserrettu kanssakristittyni! Sinun ei tarvitse laahata itseäsi pää alaspäin roikkuen päivästä toiseen, sinulla on sinua rakastava ja sinusta huolehtiva Herra Jeesus Kristus!

Hän tietää miltä tuntuu olla ahdistettu ja kärsiä, Hän ymmärtää kiusauksiesi voiman. Kiinnitä katseesi Häneen ja kaikki muu tapahtuu Jumalan voimasta sinun parhaaksesi!”

Ahdistettu – muista nämä 2 asiaa!

”Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan” (Ps. 10: 14).

Jos olet tänään todella ahdistunut ja jos elämäsi näyttää luisuvan yhä ahtaampaan suuntaan; Jos Jumala tuntuu etäiseltä, etkä saa rukousvastauksia, vaikka kuoleman portit siintävät jo edessäsi, muista silloin nämä kaksi Raamatun varmaa lupausta:

1) Jumala tietää, missä sinä tänään olet. Hän tietää yksinäisyytesi, henkisen paineesi, tuskaiset olosuhteet, itkut, joita ei ole lupa näyttää ulospäin. Hän pitää sormiaan pulssillasi ja tietää kaiken mitä sinulle tänään kuuluu, senkin, mitä et itse vielä tiedä.

2) Jumala välittää sinusta. Hän välittää koko sydämensä laajuudella ja jos kysyt lapsen tavoin: ”Kuinka paljon Iskä minua rakastat”, Hän levittää kätensä ja tekee ihmeen – ne ylettyvät koko universumin.

Kun Jumala tietää ja tuntee sinut ja kun Hän rakastaa sinua erityisellä ja periksiantamattomalla tavalla, niiden kahden tosiasian summa on se, että sinulla ei ole tänään mitään hätää!

Jumala, kansojen valtias, Luoja, Kaikkeen kykenevä Isä, Vapahtaja Herra Jeesus Kristus ja Pyhä Henki ovat kanssasi tänään!

Elämän ja kuoleman rajalla?

”… kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin” (2. Kor. 1:8).

Kristittyjen keskuudessa on yleisessä käytössä sanonta, joka on kylläkin mukaelma Paavalin sanoista, mutta monesti kuin venytetty turhan suoraksi: ”Jumala ei anna meille kärsimystä enempää kuin kestämme.” Monet ahdistuneet ja ylivoimaisten vaikeuksien kanssa painivat ovat kokeneet hyvää tarkoittavan lauseen vain lisäävän tuskaa.

Aasiassa Paavali kertoo kokeneensa sellaista ahdistusta, että se meni täysin yli hänen voimiensa. Siis Jumala antoi enemmän kuin hän kesti. Tilanne oli niin raskas, että Paavali alkoi menettää uskoaan elämänsä jatkumiseen.

Samoin minäkin olen ollut elämänvaiheissa, jossa kantokuorma on kirkkaasti ylittänyt -kyvyn. Luulen, että sinäkin olet ollut tai parhaillaan olet?

Jos ahdistukset voivat yllättää rajuudellaan ja ajallisella kestollaan, Jumalan lohdutus ja täsmäapu tekevät sen vielä varmemmin ja täydellisemmin.

Mitä syvempi on pimeys, sitä kirkkaampana loistaa valkopukuisen ratsastajan, Kristuksen, säteilyvoima Hänen tullessaan pelastamaan taakkansa alle kaatunutta rakastaan.

Joskus kulkumme johtaa meidät elämän ja kuoleman rajapinnoille. Vaikka et löytäisi tietäsi takaisin kohti elämää, Kristus löytää sinut!

Tänään minä itken

”Minun sieluni itkee murheesta, vahvista minua sanasi jälkeen” (Ps. 119: 28).

Tänään ovat jo pitkään minusta otetta kynsineet köydet kiertyneet kaulallani ja kiristyneet niin, etten tahdo saada happea.

Tänään ovat huonoista uutisista huonoimmat muuttuneet uhkakuvista todellisuudeksi ja vapisen niiden edessä kuin muurahainen uhkaavien jättiläisten alla.

Tänään raotan peittoni reunaa vain sen verran, että kyyneleet pääsevät nuolemaan sänkyni reunustaa ja muodostamaan lattialle surujen lammikon.

Mutta tänään olet myös Sinä yhtä totta ja todellisempi kuin kuristavat, viekkaasti valehtelevat ja toivon varastavat käärmeet.

Lahjoita jälleen tänään yhden päivän toivo. Anna ikiaikaista voimaasi peittoni painon verran ja anna lohdutuksesi tuulten kuivattaa surujen meri.

Tänään minä itken ja samalla luovutan elämäni ja läheiseni Sinun käsiisi. Vaikka en näe kuin tuhoa nyt ja kaikissa huomisissa, Sinä olet katkaissut jo kaikki solmuni ja avannut ristinmuotoisella viidakkoveitselläsi polun, jota on ilo kävellä.

Kun omat voimat ovat lopussa

”Meillä ei ole voimaa vastustaa tuota suurta joukkoa, joka on tulossa kimppuumme. Me emme tiedä mitä tehdä, ja siksi meidän silmämme katsovat sinuun.” (2. Aik. 20: 12)

Kuningas Joosafat näyttää meille, mitä on Jumalaan luottaminen. Se alkaa sieltä, missä oma keinot ovat käytetty.

Jaasafatia ja koko valtakuntaa uhkasi vääjäämätön tuho. Naapurista oli tulossa kimppuun niin suuri sotajoukko, ettei Joosafatilla ollut muuta mahdollisuutta, kuin huutaa Herraa apuun.

”Meillä ei ole voimaa vastustaa tuota suurta joukkoa” on myös monen kristityn huuto. Kun kiusaukset, ahdistukset ja ongelmat sekä ulkoa että sisältä hyökkäävät iholle, on kristityn tahdonvoima helisemässä. Monesti löydämme Joosafatin tunnustuksen vasta lukuisien tappioiden jälkeen.

Kun omat voimat ovat lopussa ja tulevaisuus on uhkien peitossa, katse olisi hyvä nostaa maallisista taivaallisiin. Jumala ei ole koskaan tarkoittanut, että taistelisimme omin voimin ja omalla viisaudellamme. Hän pyytää meitä luottamaan Häneen.

Jumalan miesten ja naisten salainen menestysresepti on ollut aina tämä: he ovat tunnustaneet oman neuvottomuutensa ja luottaneet Jumalaan. Esimerkiksi myös Daavid yhtyy Joosafatin sanoihin ja avaa menestyksensä syyn: ”Minun silmäni katsovat aina Herraan” (Ps. 25:15).