Taivaallinen näkökulma

”Katselkaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole varastoa eikä aittaa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut!” (Luuk. 12:24).

Ensimmäistä kertaa Jeesuksen tuttujen sanojen kohdalla pysähdyin erikseen miettimään lintuja. Lukeminen keskeytyi kun aloin ikkunasta tiirailla pihan ylitse lentäviä eläviä pienoislentokoneita.

Jeesus sanoi: Katselkaa. Kun katson lintujen lentämistä, on siinä havaittavissa tiettyä huolettomuutta. Alhaalla ihmisten tasolla saattaa tapahtua vaikka minkälaisia kriisejä; silti linnut jatkavat matkaansa lennosta puuhun ja takaisin ilmoihin. Niillä on taivaallinen näkökulma elämään.

Linnut elävät täysillä kutakin hetkeä. Ne eivät osaa murehtia huomisesta ja siinä piileekin heidän vapautensa alkujuuri.

Ymmärtääkö lintu, että sen Luoja huolehtii siitä? Ehkä ei, mutta huolehtimisen laki toimii silti. Se toimii, koska Jumala on olemukseltaan huolehtija. Hän rakastaa jokaista luomaansa olentoa.

Jos Jumala iloitsee lintujen vapaudesta ja tahtoo päivittäin ruokkia ne, miten Hän suhtautuu meihin ihmisiin? Jeesuksen mukaan me olemme Hänen silmissään paljon arvokkaampia! Jos jo linnuista pidetään tarkkaa huolta, miten turvattuja me ihmiset olemmekaan.

Toistan: miten turvattuja me olemmekaan!

”Nostakaa te päänne!”

”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21: 28).

Jeesuksen opetuksen mukaan maailma ei pyöri loputtomiin samoilla jengoillaan. Sen voi jo nähdä koululaisten oppikirjoista: ilmastomuutos kehittyy, juomavesi uhkaa loppua ja ilmakerros on muuttumassa vaarallisemmaksi.

Sen, mitä tiedemiehet näkevät tutkimuksissaan, Raamattu on ilmoittanut jo aikoja sitten. Jeesus puhui ”lopun merkeistä” tarkoittaen, että tietty loppu tulee ja sen edistymistä voivat hengellisesti valveutuneet jopa seurata.

Nähtävillämme olevat merkit huolestuttavat. Tänään on Korona-virus, huomenna ehkä joku toinen levottomuutta aiheuttava hämmentäjä.

Ei ihme, että päät painuvat neuvottomina alas. Naapuri huokailee, pitäjä huokailee ja koko maailma huokailee – eikö minun tulisikin liittyä ahdistujien kerhoon?

Jeesus sanoi: ”Nostakaa päänne”. Hän tarkoitti, että kun toisten päät painuvat alas, te saatte olla rohkealla mielellä. Yksittäinenkään hius ei putoa ilman Isän sallimusta.

Tänään Korona-virus ahdistaa ja tekee oravanpyörälle nimeltä elämä harmillisia pysähdyksiä. Mutta voi olla, että jo huomenna sinä ja minä olemme ulottuvuudessa, jossa ei viruksia enää tunneta.

Lähtölaskenta on alkanut. On aika nostaa leuka rinnasta!

Tahdotko allekirjoittaa kuolemantuomiosi?

”Jeesuksen mukana kulki suuri joukko ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille…” (Luuk. 14:25).

Jeesus opetti suurista juhlista, joihin kutsuttiin ojien pohjalta syntiset, epäonnistuneet ja kastittomat ihmiset. Jumalan armo oli Hänen opetuksessaan tinkimättömän avara.

Mutta tinkimätön Hän oli kaikessa olemisessaan. Kesken kansannousun ja pullistelevan seuraajajoukon Hän kajauttaa ilmoille sanat, joiden takia monet jättivät Hänet. Miten paheksuttavaa oli puhua oman ristinsä kantamisesta! Sehän oli veristä puuhaa.

Jeesus opetti seuraajiaan Taivaan valtakunnan salaisuudesta: antaessaan saa, eksyessään löytää ja kuollessaan elää. Risti oli kuolemantuomio ihmisen minä-elämälle.

Jeesus tahtoo olla elämämme Herra ja keskus, josta teemme päivittäiset matkamme. Hän ei pakota, vaan kysyy: ”Tahdotko?”

Risti tarkoittaa kipua ja kuolemaa. Mutta vain se osa kuolee, joka estää uutta elämää. Ja uusi on verrattomasti vanhaa parempaa.

Tahdotko?

Syvemmän Elämän salaisuus

”Päivän koittaessa Jeesus lähti ulos ja meni yksinäiseen paikkaan” (Luuk. 4:42).

Nykyistä elämää voisi kuvata hyvin seuraavilla määreillä: kiire ja jatkuva liikkeellä olo. Meitä työnnetään koko ajan liikkeeseen, saavuttamaan enemmän, olemaan enemmän ja löytämään itsemme aina seuraavan vuoren laelta.

Olemme niin tottuneita siihen, ettemme edes huomaa sitä. Päinvastoin koemme itsemme sitä tärkeämmiksi, miten täynnä asioita meidän elämämme on. Olemme olemassa, kun kalenterimme on täynnä.

Samaan aikaan sielumme huutaa tasapainoa ja elämää, jota kiire ei meille tavoita. Sisäisen maailman varoittavista signaaleista huolimatta juoksemme kuin oravanpyörässä sinne saakka, kunnes törmäämme aikamme muotisairauteen: burnouttiin.

Kiireemme keskellä kyselemme Jumalan läsnäoloa elämäämme. Vauhdin pysähdyttyä Jumala vastaa: ”Olen aina ollut tässä, olet ollut liian kiireinen seurustellaksesi kanssani.”

Jotkut meistä joutuvat kokemaan äkkipysähdyksiä. Toisten vauhti hiljennetään asteittain. Paikoilleen pysähdyttäessä on ensin aina pelottavan hiljaista ja pimeää. Mutta siellä ei odota kuolettava rotko vaan armollinen ja yhteyttä tahtova Jumala.

Jeesus vetäytyi paljon yksinäisyyteen. Hän tahtoi elää Isänsä yhteydessä tiedostaen, että kiire tappaa jakamisen ja yhteyden.

Paavali opetti samasta asiasta varoittaen meitä mukautumaan vallitsevan ajanmenon mukaan (Room. 12:2). Kun tämä aika viettelee meitä jatkuvan kiireen ja saavuttamisen alttareille, Jumala vetää meitä hiljaisuuteen.

Burnout. Äkillinen sairaus. Kipeä tragedia. Niissä voi piillä syvemmän Elämän salaisuus.

Missä on sinun aarteesi?

”Myykää mitä teillä on, ja antakaa almuja. Hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, ehtymätön aarre taivaisiin, minne varas ei ulotu ja missä koi ei turmele. Missä on teidän aarteenne, siellä on myös sydämemme” (Luuk. 12: 33,34).

Jeesus varoittaa monta kertaa useammin väärästä suhtautumisesta rahaan kuin vääristä ihmissuhteista. Hänen mukaansa rahan himo astuu sydämissämme helposti jopa Jumalan paikalle.

En voi olla tässä kohtaa miettimättä sitä, kuinka meillä kristityillä on tapana tulkita Raamattua omaksi eduksemme. Otamme Jeesuksen sanoista ne osat, jotka meidän itse kunkin on helpompi pitää ja toiset sanat selitämme vähemmän tärkeiksi, vertauskuvallisiksi tai tahallisen ylimitoitetuiksi.

Kristikunnassa esimerkiksi eronneet ja uudelleen avioituneet ovat monesti kuin alemmassa kastissa. Me tutkimme Jeesuksen sanoja tämän teeman ympärillä ja osoitamme, kuinka eronneet ovat rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan.

Samaan aikaan jätämme osan Jeesuksen selkeistä opetuksista huomiotta. Mukaudumme aikamme arvoihin ja puolustelemme itseämme, että ”kaikillahan on nykyaikana asunnot, kesämökit ja säästöt.”

Jeesus oli ehdoton avioeron suhteen. Mutta vähintään yhtä ehdoton Hän tuntui olevan maallisen omaisuutemme suhteen.

Hänen sanojensa edessä eronnut ihminen joutuu syntisen paikalle. Samoin joutuu se, joka jättää antamatta omastaan tarvitseville ja kerää omaisuutta itselleen. Syntiseksi osoittautuu sellainenkin kristitty, joka ylpeilee omalla hyvällä kristillisellä elämällään; Se muodostuu helposti sydämen aarteeksi ohi Jumalan (Fil. 3: 7,8).

Jumalan Sanaa, Raamattua tulee pitää esillä sen kaikilla ulottuvuuksilla. Sitä ei saa laimentaa eikä sitä saa tulkita omaksi edukseen. Kun se saa olla esillä koko voimassaan, se tekee meistä kaikista yhtä syntisiä. Me kaikki osoittaudumme Raamatun käskyjen edessä vajaiksi. Yksi yhdessä asiassa, toinen toisessa.

Mutta Raamattua ei ole kirjoitettu siksi, että voisimme tökkiä sillä toisiamme. Ensin tulee ottaa hirsi pois omasta silmästä. Sen jälkeen näkyy Risti paljon selkeämmin.

Ristiinnaulittu Jumalan Poika on Raamatun pääsanoma. Hänen tulee olla sydämemme aarre. Ja Hänestä tulvii anteeksiantamusta, armoa, uutta alkua ja voimaa pyhitykseen jokaiselle tarvitsevalle.