Peto nimeltä Jaakko

”Kuinka se ketku saattoikaan tehdä niin?”
”Miten kristitty voi toimia vastoin omia arvojaan?”
”On se ihan moraaliton, jättää lapsensa noin vain!”

————

Jeesuksen luokse tuli erään kerran vihasta punaisia maanmiehiä. Roomalainen hallitsija oli surmauttanut Galileasta Jerusalemiin menneitä pyhiinvaeltajia ja vieläpä temppelissä (Luuk. 13: 1-5).

Miten Pilatus saattoi olla niin tunteeton ja kylmä? Milloin Jumala näkisi Rooman harjoittaman vääryyden?

”Ellette käänny, samoin te kaikki tuhoudutte”, oli Jeesuksen vastaus. Luu lyötiin kurkkuun paloauton värisille kysyjille; neljä sormea näytti itseen.

————

Paavali ymmärsi Jeesuksen sanojen radikaaliuden. Hän hyvänä ex-fariseuksena ja elettyään 30-vuotta kristittynä uskalsi sanella Roomalaiskirjeen 7. luvun. Teksti on järkyttävää: ”Huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon tehdä hyvää, sen lain, että paha pysyy minussa.” Vääristymää ei tarvinnut etsiä toisista; Se asui turvallisen pitkällä vuokrasopimuksella itsessä.

————–

Juokse, Jaakko. juokse! -elämänkertakirjani on alaston ja paljas. Ilmoitan siinä olevan epäonnistumisten ja synnin kokemusasiantuntija. Kirjaa tehdessä en saattanut kuin itkeä sitä, miten huono kristitty olen ollut. Ja ihminen. Niiden pitäisi vielä olla sama asia.

—————–

Miksi kirjoitan tämän tekstin? Juokse, Jaakko, juokse! -kirjan jälkeen luulin tulleeni paremmaksi kristityksi. Ajattelin oppineeni epäonnistumisista niin paljon, etten enää koskaan mokaisi. Luulin päässeeni Roomalaiskirjeen 7. luvun ohi. En ajatellut niin tietoisesti vaan jopa itseltä salassa.

Kun pääsin hetken kellumaan omassa erinomaisuudessani – tai ainakin keskiarvoa paremmassa elämäntunnossa – kadotin armon. Kadotin kristillisyyden sanoman. 

——————

Pelkään, ettemme ehkä monikaan uskalla ymmärtää Jeesuksen ja Paavalin sanojen syvyyttä? Näemmekö omaa ongelmapesää enemmän puutteita ja vikoja toisissa seurakunnissa ja toisissa ihmisisissä? Tai olosuhteissa?

——————

Elämä saattaa revetä alta sekunneissa. Joskus syyt ovat todella olosuhteissa ja toisissa ihmisissä, ainakin osittain. Mutta kristityllä on vaarallisin vastustaja omassa povessa. Jos sen unohtaa, on kuilun reunalla toinen jalka jo tyhjän päällä. 

—————–

Ei, Korona ei ole pahin vastustajamme. Ei, vaikka se piiskaa meitä armotta ja riistää asioita, jotka ovat meille tärkeitä ja rakkaita; Ei, vaikka se eristää meidät toisistamme.

Pahin peto asuu sisällämme. Se tahtoo riistää meiltä Vapahtajan. Olemme turvassa, mutta emme yläpuolella.

—————–

Jeesuksen syli on tänään auki pedoille ja padoille!

Kun kaikki on jo pilalla

”Tyttäresi on jo kuollut. Älä enää vaivaa opettajaa” (Luuk. 8:49).

Erään yhteisön esimiehen maailma romahti. Yhdessä hetkessä elämä särkyi kuin keittiön ikkunaruutu olisi pudonnut pöydän päälle ja lasi olisi pirstaloitunut tuhanteen pieneen piikkiin.

Hän oli viimeisessä hädässään juossut Jeesuksen luokse ja heittäytynyt maahan tämän eteen. Mutta nyt taivas oli pimentynyt, pysyvästi. Mitä virkaa Jeesuksella enää olisi?

Enkö minä ole elämäni kanssa joskus samassa tilanteessa? Jotain mitä ei voisi enää koskaan korjata, on mennyt palasiksi. Kun kaikki on jo pilalla, on tarjottimella enää vain raskasmielinen kituuttaminen päivästä seuraavaan.

Jeesus ei lähtenyt mukaan kertomuksemme miehen todellisuuteen. Hän alkoi luomaan toista realiteettia. ”Älä pelkää – usko ainoastaan.” Kuollut heräsi eloon. Keittiön ikkunaruutu nostettiin paikoilleen kuin elokuvan ”palaa takaisin” toimintoa käyttämällä

Kun kaikki on jo pilalla, on vain ihmisen aikamääritelmä. Jumalan todellisuudessa se ”aika” saattaa olla hetki nousta ihmeiden tasolle.

Taivaallinen näkökulma

”Katselkaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole varastoa eikä aittaa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut!” (Luuk. 12:24).

Ensimmäistä kertaa Jeesuksen tuttujen sanojen kohdalla pysähdyin erikseen miettimään lintuja. Lukeminen keskeytyi kun aloin ikkunasta tiirailla pihan ylitse lentäviä eläviä pienoislentokoneita.

Jeesus sanoi: Katselkaa. Kun katson lintujen lentämistä, on siinä havaittavissa tiettyä huolettomuutta. Alhaalla ihmisten tasolla saattaa tapahtua vaikka minkälaisia kriisejä; silti linnut jatkavat matkaansa lennosta puuhun ja takaisin ilmoihin. Niillä on taivaallinen näkökulma elämään.

Linnut elävät täysillä kutakin hetkeä. Ne eivät osaa murehtia huomisesta ja siinä piileekin heidän vapautensa alkujuuri.

Ymmärtääkö lintu, että sen Luoja huolehtii siitä? Ehkä ei, mutta huolehtimisen laki toimii silti. Se toimii, koska Jumala on olemukseltaan huolehtija. Hän rakastaa jokaista luomaansa olentoa.

Jos Jumala iloitsee lintujen vapaudesta ja tahtoo päivittäin ruokkia ne, miten Hän suhtautuu meihin ihmisiin? Jeesuksen mukaan me olemme Hänen silmissään paljon arvokkaampia! Jos jo linnuista pidetään tarkkaa huolta, miten turvattuja me ihmiset olemmekaan.

Toistan: miten turvattuja me olemmekaan!

”Nostakaa te päänne!”

”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21: 28).

Jeesuksen opetuksen mukaan maailma ei pyöri loputtomiin samoilla jengoillaan. Sen voi jo nähdä koululaisten oppikirjoista: ilmastomuutos kehittyy, juomavesi uhkaa loppua ja ilmakerros on muuttumassa vaarallisemmaksi.

Sen, mitä tiedemiehet näkevät tutkimuksissaan, Raamattu on ilmoittanut jo aikoja sitten. Jeesus puhui ”lopun merkeistä” tarkoittaen, että tietty loppu tulee ja sen edistymistä voivat hengellisesti valveutuneet jopa seurata.

Nähtävillämme olevat merkit huolestuttavat. Tänään on Korona-virus, huomenna ehkä joku toinen levottomuutta aiheuttava hämmentäjä.

Ei ihme, että päät painuvat neuvottomina alas. Naapuri huokailee, pitäjä huokailee ja koko maailma huokailee – eikö minun tulisikin liittyä ahdistujien kerhoon?

Jeesus sanoi: ”Nostakaa päänne”. Hän tarkoitti, että kun toisten päät painuvat alas, te saatte olla rohkealla mielellä. Yksittäinenkään hius ei putoa ilman Isän sallimusta.

Tänään Korona-virus ahdistaa ja tekee oravanpyörälle nimeltä elämä harmillisia pysähdyksiä. Mutta voi olla, että jo huomenna sinä ja minä olemme ulottuvuudessa, jossa ei viruksia enää tunneta.

Lähtölaskenta on alkanut. On aika nostaa leuka rinnasta!

Tahdotko allekirjoittaa kuolemantuomiosi?

”Jeesuksen mukana kulki suuri joukko ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille…” (Luuk. 14:25).

Jeesus opetti suurista juhlista, joihin kutsuttiin ojien pohjalta syntiset, epäonnistuneet ja kastittomat ihmiset. Jumalan armo oli Hänen opetuksessaan tinkimättömän avara.

Mutta tinkimätön Hän oli kaikessa olemisessaan. Kesken kansannousun ja pullistelevan seuraajajoukon Hän kajauttaa ilmoille sanat, joiden takia monet jättivät Hänet. Miten paheksuttavaa oli puhua oman ristinsä kantamisesta! Sehän oli veristä puuhaa.

Jeesus opetti seuraajiaan Taivaan valtakunnan salaisuudesta: antaessaan saa, eksyessään löytää ja kuollessaan elää. Risti oli kuolemantuomio ihmisen minä-elämälle.

Jeesus tahtoo olla elämämme Herra ja keskus, josta teemme päivittäiset matkamme. Hän ei pakota, vaan kysyy: ”Tahdotko?”

Risti tarkoittaa kipua ja kuolemaa. Mutta vain se osa kuolee, joka estää uutta elämää. Ja uusi on verrattomasti vanhaa parempaa.

Tahdotko?