“Tyttäresi on jo kuollut. Älä enää vaivaa opettajaa” (Luuk. 8:49).
Erään yhteisön esimiehen maailma romahti. Yhdessä hetkessä elämä särkyi kuin keittiön ikkunaruutu olisi pudonnut pöydän päälle ja lasi olisi pirstaloitunut tuhanteen pieneen piikkiin.
Hän oli viimeisessä hädässään juossut Jeesuksen luokse ja heittäytynyt maahan tämän eteen. Mutta nyt taivas oli pimentynyt, pysyvästi. Mitä virkaa Jeesuksella enää olisi?
Enkö minä ole elämäni kanssa joskus samassa tilanteessa? Jotain mitä ei voisi enää koskaan korjata, on mennyt palasiksi. Kun kaikki on jo pilalla, on tarjottimella enää vain raskasmielinen kituuttaminen päivästä seuraavaan.
Jeesus ei lähtenyt mukaan kertomuksemme miehen todellisuuteen. Hän alkoi luomaan toista realiteettia. “Älä pelkää – usko ainoastaan.” Kuollut heräsi eloon. Keittiön ikkunaruutu nostettiin paikoilleen kuin elokuvan “palaa takaisin” toimintoa käyttämällä
Kun kaikki on jo pilalla, on vain ihmisen aikamääritelmä. Jumalan todellisuudessa se “aika” saattaa olla hetki nousta ihmeiden tasolle.
