Särkyneen hiljaiset rukoukset

”Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä kuritit heitä.” (Jes. 26:16)

Ahdistuneen sydämen rukoukset ovat kuin hiljaisia huokauksia. Raskaiden painojen tähden pää on kumarassa ja rukoukset tuntuvat jäävän huulille.

Rukous voi joskus tuntua myös siltä, että sanat ikäänkuin valuvat maahan. Särkynyt astia vuotaa säröistään ahdistustaan, se laskeutuu kuin vesi astian kylkiä myöten maahan.

Jumala poimii jokaisen huokauksen, ajatuksen ja sanan. Hän ei koskaan välitä niin paljoa sanojen pyörittelyistä eikä tyhjän hokemisista, hiljaiset rukoukset Hän kuuntelee erityisellä tarkkaavuudella. Vaikka ajatukset jäisivät syviksi huokauksiksi, Jumala tietää tarkalleen niiden sisällön.

Särkyneen hiljaiset rukoukset ovat arvokkaita. Jumala on aina siellä missä on yksi särkynyt ja ahdistunut Jeesuksen oma. Kun Hän on läsnä huokailuissamme, asiamme ovat Kaikkivaltiaan käsittelyssä.

Oletko särkynyt huilu?

”Särkynyttä ruokoa hän ei muserra…” (Matt. 12: 20)

Matteus lainaa Jesajan kirjaa kuvatessaan Jeesuksen toimintaa ja rakkautta ihmisiä kohtaan. Särkynyt ruoko tarkoitti ruo´osta veistettyä huilua, jolla oli alunperin pystynyt soittamaan. Nyt se oli mennyt pilalle ja heitettiin roskiin uuden tieltä.

Särkynyt ruoko kuvaa osuvasti niitä ihmisiä, jotka ovat menneet rikki. He ovat vammautuneet eivätkä soi omissa tai toisten korvissa yhtä kauniisti kuin ennen. He resonoivat eri tavalla kuin ehjät ja kokevat kelpaavansa vain pois heitettäväksi.

Mutta mitä Jeesus tekee särkyneelle huilulle? Hän ei heitäkään sitä kelvottomana sivuun vaan korjaa sen! Ja silloin ihmisten silmissä pilalle menneestä alkaakin kuulua entistä kauniimpaa musiikkia. Jeesus saa sen resonoimaan sellaisilla aaltopituuksilla, että toisetkin särjetyt saavat toivoa.

Toivon musiikkia tämä maailma tarvitsee. Se tarvitsee särjettyjä ruokoja, jotka ovat uskaltautuneet Mestarinsa helliin käsiin korjattaviksi. Jeesuksen hoidossa eniten rusennetuista tulee kuulumaan taivaallinen musiikki.

Langennutta ei hylätä

”Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sitä, Jumala, halveksi.” (Ps. 51:19)

Kuinka vaikeaa onkaan luottaa Jumalan armoon silloin, kun olemme epäonnistuneet ja langenneet pahasti. Silloin tunnemme hyvin helposti Jumalan tuomion niskassamme ja yritämme monin tavoin vältellä Häntä.

Kuningas Daavid oli langennut raskaasti Batseban kanssa ja hän yritti vielä peittää jälkiään murhauttamalla Batseban miehen, Urian. Daavid ei pystynyt tunnustamaan syntiään Jumalalle vaan eli vuoden ajan Häneltä piilossa. Vasta profeetta Naatanin väliintulo sai Daavidin murtumaan ja Hän avasi sydämensä ja syntinsä Jumalan eteen.

Daavid tunnusti syntinsä ja vetosi Jumalaan, että Hän puhdistaisi, uudistaisi ja vahvistaisi hänen elämäänsä. Hän ei edes yrittänyt luvata pystyvänsä itse parempaan elämään jatkossa, vaan vetosi Jumalan armoon ja apuun.

Lohduttavinta on Daavidin sanat siitä, että Jumalalle kelpaakin juuri särkynyt ihminen. Siis nyt hän ei kirjoittanut siitä särkymisestä, minkä aiheuttaa olosuhteet tai toisten väärä toiminta. Daavidin puhui omien syntien ja virheiden tähden särkymisestä.

Me monet ajattelemme, että kun kärsimme omien syntiemme tähden, olemme Jumalan avun ulkopuolella; olemmehan itse aiheuttaneet tilanteemme. Mutta Daavid tunsi Jumalan sydämen paremmin. Hän vakuutti itselleen ja meille muille, että Jumala on läsnä siellä, missä ihminen uskaltaa kohdata oman pahuutensa. Hänelle kelpaava uhri ei ole uudet lupaukset, ryhdistäytyminen, parempi elämä vaan syntiensä alle särkyneen avuton huuto Hänen puoleensa.

Omien syntien näkeminen ja niistä vastuun ottaminen saattaa särkeä sielun. Mutta juuri siellä Jumala on lähellä meitä. Hän ei hylkää eikä halveksi langenneita kristittyjä, vaan haluaa nostaa heidät ylös ja kannustaa jatkamaan matkaa. Hän samalla antaa meille instrumentin, jolla tavoitamme toiset epäonnistuneet ja piilossa olevat: meidän omista haavoistamme nousevan myötätunnon.

Suurella rakkaudella

”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.” (Joh. 14:18)

Jeesus puhui viimeisiä opetuksiaan ahdistuneille opetuslapsilleen. Hän oli lähdössä taivaaseen Isänsä luokse ja opetuslapset olivat murheellisia. Jeesus kuitenkin lupasi, ettei Hän jättäisi heitä yksin, vaan olisi heidän kanssaan kaikkina heidän elämänsä päivinä.

Ajattele, että Hän on kanssamme silloinkin, kun olemme kiusattuja, ahdistuttuja ja toivottomia? Ajattele, että Hän on sitoutunut niihinkin päiviin, kun epäilemme Häntä epäuskossamme tai olemme langenneet ja joutuneet itsesäälin kierteeseen?

Minusta tuntuu, että Hän on osoittanut minun elämääni kohtaan suurinta hellyyttä ja rakkautta keskellä elämäni pahimpia särkymisiä. Hän ei ole osoitellut sormella, syyttänyt ja vaatinut parempaa; Hän on sen sijaan kulkenut varovaisesti ja myötätuntoisesti sirpaleitteni keskellä, tahtoen hoitaa ja parantaa.

Ja kun olen langennut syntiin, Hän on ollut aina nostamassa minua ylös. Monesti olisin jäänyt matkan varrelle lannistuneena omaan elämääni, mutta Hän on rakastanut minua liikaa luovuttaakseen kohdallani.

Niin, Jeesus todella kulkee kanssamme suurella rakkaudella. Hän astuu pelottomasti kohti pimeyksiämme ja ottaa ne omakseen. Hän jakaa meille leponsa ja ottaa itselleen taistelumme. Hän on siellä missä itkemme yksin ja kuulee vaikerruksemme. Hän on sitoutunut kohtaamaan kaiken, mitä me täällä maailmassa koemme sinne saakka kunnes astumme toisen todellisuuden rajalle. Ja siellä Hän meitä odottaa.

Raajarikkoisten Jumala

”Ei – kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita.” (Luuk. 14: 13)

Jeesus opettaa näillä sanoillaan meitä huolehtimaan niistä, jotka jäävät yleisen huomion ja välittämisen ulkopuolelle. Hän kehottaa kristittyjä suuntaamaan rakkautensa ja tarmonsa yhteiskunnan vähäosaisten suuntaan. Miksi? Koska Jumala välittää juuri heistä.

Jeesuksen sanat saavat vahvan kaikupohjan Vanhasta Testamentista. Onko liioiteltua sanoa, ettei siellä ole kirjaa, missä tämä jumalallinen rakkaus ei tulisi näkyviin? Kolmiyhteinen Jumala rakastaa köyhiä, raajarikkoja ja kaikkia huono-osaisia.

Niin, Jumala näkee raajarikkojen elämän. Hän näkee päivittäisen kamppailun ja vaivan. Ja Hänen sydämensä sykkii lämpöä ja välittämistä.

Oletko sinä jollain tavalla raajarikko? Kenties raajasi ovat fyysisesti tallessa, mutta saatat kokea, että sisältäsi on jotain amputoitu? Jäät ehkä vailla ihmisten välittämistä, mutta Jumala kohdistaa huomionsa ja rakkautensa juuri sinuun.

Vaikka ihmiset jättäisivätkin yksin, Jumala tulee luoksesi. Kristus tahtoo lahjoittaa sinulle mitä syvällisimmän elämänyhteyden ja ystävyyden kanssaan. Silloin olet päässyt Jumalan järjestämiin juhliin.

timothee-magli-43919-unsplash