Kirjoittamaton päätösluku

Jos jaakobin elämän kokoaisi yhteen kirjaan, alkuosan luvut koostuisivat valheista, petoksista, vääränlaisesta viekkaudesta ja laskelmoinnista.

Suurimman palstatilan veisivät Jaakobin kokemat vaikeudet, vääryydet ja tragediat.

Kirjan otsikko voisi olla Jumalan taivuttama mies? Kirjaa lukiessamme haukkoisimme henkeämme tavatessamme miehen, joka tuntui alusta saakka tekevän vääriä valintoja. Emme voisi kuin ihmetellä, kuinka Jumala valitsi sellaisen ihmisen ja miten Hän toimi tämän elämässä.

Kirjan loppu yllättäisi. Viimeisessä luvussa tapaisimme nöyrtyneen ja Jumalan tahtoon taipuneen patriarkan. Kaikki kyyneleet ja syvät tragediat olivat olleet merkityksellisiä. Jaakob jätti syvän siunauksen jälkipolville.

Entä meidän elämämme loppuluku? Usko pois, se on vielä kirjoittamatta. Jos näkisit Jumalan luonnoksen, saattaisit laittaa käden suullesi ja itkeä ilosta!

notebook-writing-book-pencil-wing-wood-940438-pxhere.com

Kuolemisen tie

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos nisunjyvä ei putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” (Joh 12:24)

Me kaipaamme niin paljon elämää. Missä se on? Se on jyvän sisällä. Älä ymmärrä väärin, se ei ole meissä itsessämme vaan Herrassa Jeesuksessa – ja me olemme Hänessä ja Hän meissä.

Miten tämä elämä pääsee esille? Miten saamme kokea sitä? Kuoren täytyy murtua. Usko minua: ei ole muuta tietä.

Jyvän sisällä oleva elämä ei pääse esille ellei kova kuori murru; samoin emme kykene elämään siunauksellista elämää ellemme joudu liian vaikeisiin olosuhteisiin.

Jumala tahtoo siunata sinua ja lahjoittaa sinulle yltäkylläistä elämää. Ehkä juuri siksi olet joutunut liian kylmään ja pimeään maaperään? Murtuminen sattuu mutta sen seuraus on kaiken hinnan arvoinen.

grass-plant-sky-sunset-field-wheat-905919-pxhere.com

Särkymisiä

Kun koet sellaisia pimeyksiä, joissa jotain sinusta särkyy, älä pelkää. Jumala on siellä kanssasi ja hän valjastaa maailmankaikkeuden kaikki voimat parhaaksesi.

Myös pimeys palvelee Jumalan päämääriä lastensa elämässä ja kutsussa. Jos olet sirpaleina etkä osaa itseäsi korjata, tiedä, että Vapahtajasi on mestari kokoamaan elämän palapelejä. Hänellä on siinä vuosituhansien kokemus.

Kun Hän korjaa elämäämme uudelleen, emme välttämättä pysy muuttumattomina. Meihin saattaa jäädä reikiä, säröjä, kohtia, joihin on helpompaa tarttua. Juuri ne houkuttelevat toisia lähellämme. Ja juuri niistä säröistä Jumalan armo voi valua toisille särkyneille.

work-game-number-part-pattern-food-1001358-pxhere.com

Taluta minua!

”Ole tukenani lupauksesi mukaan, niin saan elää. Älä vie toivoani. Taluta minua, pelasta minut niin pidän määräyksesi aina mielessäni.” (Ps. 119: 116)

Liian kovissa paineissa ja olosuhteissa mieli murtuu. Talorakenteissa puhutaan kosteuspisteestä, mutta ihmisten kohdalla voisi kai puhua murtumispisteestä? Mieli voi murtua toistuvista tragedioista tai yhdestä liian suuresta kriisistä.

Raamatun ihmiset näyttävät joutuneen lähes poikkeuksetta särkymään. Ajattelen Pietaria Jeesuksen viimeisenä yönä; hän taisi murtua pahemmin kuin ymmärrämmekään. Paavali joutui särkymään toistuvasti niin, että häntä lopulta voitaneen kutsua heikkouden ja lohdutuksen apostoliksi. Aabraham, Jaakob, Joosef – he kaikki kävivät ankaria kuolemankouluja.

Mielen murtuessa on neuvoton olo. Ei tiedä, miten jatkaisi hetkeä, jossa elää, saati tulevia päiviä. Silloin voi kokea joutuneensa pimeyteen, jossa ei osaa ottaa yhtään askelta. Jokainen askel tuntuu satuttavan. Siellä taisi psalmintekijä olla, kun hän pyysi Jumalaa taluttamaan häntä.

”Taluta minua.” Miten ihanan puhuttelevat sanat. Tässä olen, Herra, rikottu, neuvoton, kyvytön jatkamaan elämääni. Ota kädestäni kiinni. Vedä niin vahvasti, että seuraan sinua vaikka pelkäisin ja epäröisin. Taluta määrätietoisesti ja hellästi. Jos viet kohti pimeää, pidä yhä tiukemmin kiinni ja kuiskaa matkalla jotain lohduttavaa. Älä jätä minua vaikka en osaisi tai jaksaisi sinua päättäväisesti seurata. Älä vie toivoani vaan lahjoita sitä jokaiseen hetkeeni.

Miksi Jumalaa voi ylistää?

”Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.” (Ps. 104: 33)

Muutama vuosi sitten olin ulkomaanreissulla yksin ystävieni kanssa. Olin siellä sisäisesti rikottuna ja yritin jaksaa päivästä toiseen. Koin olevani sekä elämäni että myös jumalasuhteeni kanssa mahdottomassa tilanteessa. Olin joutunut umpikujaan valintojeni ja myös vaikeiden olosuhteiden seurauksena. Tunsin olevani kaiken avun ulkopuolella ja Jumalan vihan kohteena. Olin mielestäni liian syntinen.

Eräänä matkan aamuista minulle siihen saakka tuntematon nainen tuli luokseni ja sanoi, että hänen piti kertoa minulle yksi raamatunpaikka. Jännityin kuin viulunkieli. Nainen siteerasi Raamattua Jeremian kirjasta luvusta 30: ”Mutta sinun haavasi minä kasvatan umpeen, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, Siion, kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi, jota kukaan ei kaipaa” (Jer. 30:17). Olin lysähtää paikoilleni, raamatunpaikka kosketti juuri minun tilannettani. En ollut voinut edes kuvitella, että Jumala haluaisi tai pystyisi auttamaan. Olin ajatellut olevani pahuuteni takia Jumalan rakkauden ulkopuolella.

Seuraavien vuosien kuluessa pidin kiinni tuosta ja muutamasta muusta lupauksesta. Yksi tärkeimmistä oli lupaus siitä, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman (Room. 4:5).  Elämäni tuntui luisuvan aina kurjempaan suuntaan ja särkymiset seurasivat toinen toistaan. Mutta tiedätkö mitä? Jumala oli uskollinen ja Hän piti lupauksensa. Hän ei päästänyt elämästäni irti ja Hän korjasi myös sisäisessä elämässäni pilalle menneitä asioita.

Tällaisista asioista on todella vaikeaa kertoa. On vaikeaa ja ehkä liiankin alastonta avata omaa sydäntään ja kokemusmaailmaa, varsinkin kun niissä ei ole mitään kehuttavaa. Haluan kuitenkin kertoa, että jos Jumala on pystynyt kantamaan minua, Hän pystyy kantamaan ketä tahansa. Jos Jumalan armo on riittänyt minulle, se ei voi päättyä kenenkään kohdalla. Ja jos armo on kyennyt saamaan minussa aikaan tätä pientä rakkautta Vapahtajaani kohtaan, se voi tehdä sitä samaa jokaisen elämässä. Tiedän elämässäni riittävän jatkossakin ylivoimaisiakin haasteita, mutta varovaisesti uskallan jo ajatella, että Jeesus ei hylkää niissäkään.

Miksi siis Jumalaa voi ylistää? Siksi, että Hänen armonsa ja rakkautensa ovat syvyydeltään mittaamattomia (Ps. 103:11). Siksi, että Hän on sitoutunut pitämään huolta meistä lapsistaan tavalla, joka ylittää käsityskykymme. Siksi, että Hän jatkuvasti pelastaa meitä kaikilta pimeyksiltämme. Me voimme ylistää Häntä, koska Hänen kätensä ei ole koskaan liian lyhyt auttamaan.

miksijumalaavoiylistaa_DSC03312