Jeesuksen tulee kasvaa

”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” (Joh. 3: 30)

Tässä on kaikki Jumalan päämäärä meidän elämäämme varten näkyvillä yhdessä Johannes Kastajan lauseessa. Johanneksen näkyvä palvelutyö oli päättymässä ja Jeesuksen alkamassa. Jotkut Johanneksen seuraajat surivat tätä ja valittivat hänelle, että kaikki ihmiset alkoivat seuraamaan Jeesusta. Johannes koki kipeää pienentymistä mutta samalla hän näki Jumalan Karitsan kirkkauden ja iloitsi.

Me kysymme, miksi hyvä ja rakastava Jumala on antanut meidän kulkea niin kivuliaita ja musertavia teitä? Me kysymme, miksi alun vahva hengellisyytemme on kuivunut kasaan ja miksi huikeat näköalat ovat vaihtuneet tilattomuuden kokemuksiin. Miksi miekat ovat lävistäneet sydäntämme yhä uudestaan ja miksi olemme joutuneet niin lukuisiin kuoleman kouluihin? Vastaus on tässä: jotta me pienentyisimme.

Jeesus voi kasvaa meidän silmissämme ja meissä vain sitä mukaa kun me kutistumme. Jumala riisuu meidän loputonta itseluottamustamme jotta se voisi jatkuvasti kiinnittyä itsemme sijasta Jumalan Poikaan. Mitä suuremmaksi Jumala sinut tekee valtakunnassaan ja sen työssä, sitä kumarammassa joudut kulkemaan. Se on taivaan valtakunnan sääntö.

Kipeimmät elämänkoulumme voivatkin olla Jumalan suurimpia siunauksia. Mutta eivät särkymiset vielä itsessään saa aikaan jumalallisia päämääriä. Niiden keskellä voi nimittäin käydä niinkin, että katkeroidumme ja menetämme uskomme armolliseen Jumalaan. Missä on särkymisen ja pienentymisen kouluja, siellä myös vihollisen voimat ovat valmiina iskemään arkaan omaantuntoon.

Siksi tarvitsemme julistajia, puheita, kirjoja ja seurakuntia, jotka pitävät Herraa Jeesusta esillä. Nimittäin kun me pienennymme, meille tulisi siinä samalla tuoda esille Jeesuksen suuruutta. Täten emme jäisi surkeutemme vangeiksi, vaan juoksisimme Jeesuksen luokse nauttimaan Hänen armostaan ja kirkkaudestaan.

Jeesuksen on tultava suuremmaksi, ei vain yleisesti, eikä vain toisille vaan minulle. Jos siis löydät opetusta – mistä tahansa – jossa sinua sidotaan kiinni Herraan Jeesukseen Kristukseen, pysy sen piirissä. Anna Herran Jeesuksen evankeliumin olla silmiesi ja huomiosi keskipisteenä ja silloin sinulla pienuudessasi on Jumalan suuruus.

kaikkienjanoisten

Lohduttakaa, lohduttakaa

”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne” (Jes. 40:1).

Jumala käyttää sekä lakia että evankeliumia toimiessaan meidän ihmisten elämässä. Lain kehotuksia ja käskyjä tarvitsemme aina silloin kun olemme paatumassa syntiemme kanssa ja alamme hyväksyä niitä elämäämme. Me tarvitsemme silloin sanomaa Jumalan pyhyydestä havahtuaksemme ja nähdäksemme tuhoon vievän tilamme. Samoin Jumala tahtoo keikuttaa venettämme, kun me kuvittelemme olevamme toisten yläpuolella. Kovilla puheilla ja saarnoilla on siis paikkansa, mutta on taitoa kohdistaa se oikein.

Sen sijaan särkyneille, väärien valintojensa tähden kärsiville, syntiensä kanssa taisteleville ja riippuvuuksien alle joutuneille Jumalalla on toinen sanoma. Se on lohdutuksen sanoma. Jumala haluaa välittää sitä juuri sinne missä epätoivo ja epäonnistuminen ovat syvintä. Lyötyjä Jumala ei lyö enempää vaan Hän haluaa osoittaa heille armoaan ja rakkauttaan.

Paradoksaalista kyllä, meidän ihmisten käsitys näistä kahdesta Jumalan toimintamallista poikkeavat monesti siitä mitä Jumala tahtoisi. Me helposti julistaisimme lohdutusta vahvoille ja onnistuneille kun taas tuomiota heikoille ja syntisille. Tämänköhän takia lohdutuksen tarpeessa olevat ovat seurakuntien ulkopuolella?

Kohdistan lopuksi seuraavat sanat niille, jotka kokevat syvää epäonnistumista elämässään: Jumala tahtoo lohduttaa sinua. Voit väittää vastaan, etten tiedä syntiesi määrää tai lankeemuksesi syvyyksiä. En voikaan tietää mutta juuri sinne syvälle epätoivoosi Jumala haluaa tuoda lohduksensa kautta toivon. Hän tahtoo armahtaa sinua, hoitaa sinua ja parantaa sinua. Saat lysähtää sellaisenasi Hänen käsivarsilleen.

 

SAMSUNG CSC

 

Luvattomasti särkyneet

Olen vältellyt tätä aihetta kuin kissa kuumaa puuroa ja vain kierrellyt sitä: miten käy luvattomasti särkyneiden ihmisten? Miten heidän käy seurakunnissa, Kristuksen ruumiissa? Miten he jaksavat uskoa armolliseen Vapahtajaan, jos heidän yhteisönsä hylkää heidät?

Ketkä olisi nykyään enemmän luvattomasti rikkoneet ja särkyneet kuin homoseksuaalit ja eronneet? Ketkä ovat enemmän tapetilla ja keskustelujen aiheena? Keitä syrjitään tai lyödään enemmän? Ennen kuin jatkan, totean, että tässä minulla on oma lehmä ojassa. Olen kokenut avioeron ja olen vieläpä menossa uudelleen naimisiin. Olen siis luvattomasti särkynyt, rikkonut Jumalan lakia vastaan ja syyllinen.

Vuosia sitten minuun otti yhteyttä eräs homoseksuaali, Hän oli vanha, rakas ystäväni ja olin ottanut häneen yhteyttä pyytääkseni häntä mukaan pitämääni raamatturyhmään. Hän sanoi, ettei ehkä voi tulla mukaan ja kertoi syyn: hän oli homoseksuaali. En siinä hetkessä tiennyt mitä vastata. Minulla oli siihen saakka ollut hyvin vahvat mielipiteet ja tuomitsin homoseksuaalit mielestäni selkein raamatullisin argumentein. Samoin eronneet. Mutta tuossa hetkessä muutuin smurffin kokoiseksi, kun yritin etsiä sanoja puhelun toisessa päässä olevalle ystävälleni. Mitä hänelle sanoisin? Olisiko hän edelleen tervetullut piiriimme? Entä jos toiset ryhmäläiset saisivat tietää? Häpesin itseäni. Muutamassa sekunnissa ymmärsin, että jos hän ei kelpaa Jeesukselle ja samalla kristillisiin piireihin, en minäkään. Toivotin hänelle tervetuloa ja samalla sydämeni itki omaa julmuuttani ja kovuuttani.

Tätä tekstiä ei ehkä olisi pitänyt kirjoittaa. Te monet lukijani voitte nyt kysyä aiheellisesti, että puranko tässä Jumalan lain ja julistan halpaa armoa? Enkö tiedä, mitä Raamattu sanoo homoseksuaaleista ja eronneista sekä uudelleen naimisiinmenneistä? Tiedän varsin hyvin. Tiedän jokaisen niitä käsittelevän kohdan. Mutta tiedäthän esimerkiksi sen, että evankeliumeissa Jeesus varoittaa rahanahneudesta kymmenen kertaa enemmän kuin seksuaaliasioista? Saavatko siis ahneet olla seurakuntien sisällä, mutta eronneet tai homoseksuaalisuuden kanssa taistelevat eivät?

Yksi ajatus vielä. Entä jos minä olisin homoseksuaali? Tai sinä joutunut kokemaan valtavan kipeän avioeron? Haluammeko me tietoisesti olla syrjittyjä, lyötyjä, juorujen kohteena ja yhteisön ulkopuolella olevia? Ovatko kaikki asiat meidän syntiinlangenneessa maailmassa omissa käsissämme? Helppo neuvo on, että tällaisten ihmisten tulee luopua synneistään ja tehdä parannusta. Pystytkö sinä siihen omien syntiesi kohdalla?

En ole purkamassa Jumalan lakia enkä tekemästä Hänestä vähemmän pyhää. Mutta mitä jos me olemme kaikki yhtä syntisiä? Entä jos Jumala näkee ahneuden ja juoruilun sekä anteeksiantamattomuuden yhtä syvinä synteinä kuin homoseksuaalisuuden ja avioeron? Miksi on olemassa sellaisia särkyneitä, jotka eivät pääse seurakuntien sisäpuolelle? Yhdestä asiasta olen varma: heitä Jeesus rakastaa, heitä etsii ja Hän on heidän puolellaan. Jos he jaksavat säilyttää meidän lyönneistä huolimatta uskonsa armolliseen Vapahtajaan, he ovat uskonsa tähden vanhurskaita. Taivaassa tulee olemaan suuri joukko eronneita ja uudelleen naimisiin menneitä. Ja ahneita. Myös juoruilijoita ja toisten tuomitsijoita. Sekä homoseksuaaleja.

luvattomasti_sarkyneet_IMG_7549

Häpeän kantajat tuovat herätyksen

”Katso, kun tuo aika tulee, minä tuhoan kaikki sortajasi. Minä pelastan sinut, tuon ontuvat ja karkotetut kotiin. Kaikkialla, missä he ovat kantaneet häpeää, minä nostan heidät kunniaan.” (Sef. 3:19)

Älä ymmärrä minua niin, että olisin varastamassa Israelin kansan lupauksia Jumalan seurakunnalle. Mutta uskon, että Jumalan olemus heijastelee kirkkauttaan Vanhassa Testamentissa myös meille kristityille ja meillä myös on lupa uskoa hänen lupauksiinsa.

Monet kantavat valtavia syyllisyyden ja häpeän kuormia. Monien kristittyjenkin häpeä on niin suurta, etteivät he uskalla puhua siitä kenellekään. Häpeä on tunnetta, että olen huono, pahempi kuin toiset. Lukuisat kipeät kokemukset tai sisimmässä repivät taistelut ovat saattaneet jättää ihmisen häpeän alle ja sen vangiksi. Heitä on tuhansia kristillisten yhteisöjen ulkopuolella ja valtava määrä myös sisäpuolella. Häpeää kantavat lukemattomat sekä riviseurakuntalaiset että hengellisen työn tekijät. He pelkäävät, että joku päivä joku näkee heidän huonommuuteensa. Kuka pelastaa häpeän kantajat?

Minä vilpittömästi ajattelen, että Jumala tuo herätyksen ajat vielä Suomenkin kansalle. Se on armoherätys ja siinä Jumala käyttää juuri niitä ihmisiä, jotka ovat ontuvia, karkotettuja ja häpeään vangittuja. Jumala tulee vapauttamaan heidät suunnattomalla armollaan. Hän tulee sellaisten ihmisten luokse evankeliumin Sanallaan ja kutsuu heitä ulos vankilastaan. Jeesus vapauttaa heidät sellaisista taakoista, joista he eivät itse olisi voineet päästä vapaaksi.

He saavat olla Kristuksen kohdanneina täynnä Hänen armoaan. He eivät tuo esille itseään vaan julistavat sitä, miten suuri ja rakastava on Jeesus ja mitä Hän voi tehdä jokaiselle särkyneelle ja häpeän painamalle ihmiselle. Kun Jeesus nostetaan esille kuin Mooseksen pronssikäärme, ihmiset katsovat Häneen, pelastuvat ja uudistuvat.

Jumala tuntuu läpi Raamatun ilmoittavan: ”Minä painan ylhäiset alas ja korotan alhaiset ylös.” Jos olet yksi häpeän kantaja, Jumala tulee nostamaan sinut kunniaan. Hänen armonsa evankeliumi tekee sen. Ja luulen, että tulet julistamaan elämälläsi Jumalan suunnatonta kirkkautta.

SAMSUNG CSC

 

Sumuinen ja synkkä päivä

”Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.” (Hes. 34: 12)

Olen aikaisemminkin maininnut, että lampaan luonteeseen kuuluu eksyminen. Siten Jumala on osannut valita oikean kotieläimen kuvatessaan meitä kristittyjä. Olen kuullut, että paimenelta voi hävitä lampaita jopa ”yksi per tuntia” -vauhtia, jos hän ei pysy tarkkaavaisena.

Sumuinen ja synkkä päivä on lyönyt Hesekielin kuvauksessa lampaat hajalleen. Voisiko olla osuvampaa yleiskuvausta niistä olosuhteista, joissa Jumalan lapsi tukahtuu kuormansa alle ja joutuu erilleen kristillisestä yhteydestä? Sumuisen ja synkän päivän alle voidaan luetella kaikki ne vastustajamme, jotka haluavat riistää meiltä uskon Vapahtajaamme: synti, sielunvihollinen sekä oma turmeltunut luontomme. Nämä ovat voimia, jotka sokaisevat, kampittavat ja nöyryyttävät meitä tavoitteinaan eristää meidät Hyvästä Paimenestamme. Hän ei koskaan jätä lampaitaan, mutta me monesti pettyneitä ja särkyneinä karkaamme Hänen luotaan.

Jumalan ”itkun” voimme kuulla muutamaa jaetta aikaisemmin: ”Minun lampaani harhailevat pitkin vuoria, pitkin korkeita kukkuloita, ne ovat hajaantuneet joka puolelle maata, eikä kukaan kaipaa eikä etsi heitä” (34:6). Hyvin ajankohtaiset sanat meidän päiväämme noin 2600 vuoden takaa. Tänäänkin on valtava määrä Jumalan ”lampaita” hajaantuneina ympäri maata. He vaeltavat eksyneinä pitkin vuoria, eli ovat vailla suojaa, ravintoa ja vettä. He huutavat epätoivoissaan Paimentaan kuulemaan heidän hätänsä ja tiedätkö mitä? Hän todella kuulee.

Uskon, että Jumala alkaa toimia yhä vahvemmin näiden hajalleen olevien, nääntyneiden ja sairaiden omiensa puolesta. Hänen sydämensä sykkii heille ja Hän on laittanut heidät prioriteettilistansa kärkeen. Sillä listalla ei ole suuria hankkeita, jättikokouksia tai rahoituspalavereja, vaan yksittäisiä nimiä allekkain. Luulenpa että siellä on sinunkin nimesi?

Jumala tulee etsimään sinut missä ikinä oletkin. Vaikka nyyhkyttäisit ihmisten katseilta piilossa, Jumala on kuullut itkusi. Hän tulee luoksesi ja vie sinut turvaan. Hän kokoaa omiaan jälleen yhteen, jotta nämä saisivat rohkaisua ja voimaantumista toisistaan. Pelastuneet turvautuvat Paimeneensa aikaisempaa syvemmin ja he tuoksuvat merkillistä Kristus-tuoksua…

lampaat