Avainsana: Aabraham

Kipeitä lähtemisiä

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan” (1. Moos. 12:1).

Uskon isälle Aabrahamille Jumalan lähtökäsky oli kipeä. Hänen oli jätettävä taakseen kaikki tuttu ja turvallinen, koko elämä.

Uuteen ei voinut astua ilman kipeitä hyvästejä. Aabrahamille Jumalan seuraaminen ei ollut jotain lisää entiseen hyvään. Se oli radikaali kutsu jättää kaikki ja uskaltaa astua johonkin, josta ei tiennyt mitään.

Jeesus kutsui opetuslapsensa myös radikaalilla tavalla. Läpi historian kristityt ovat saaneet kokea, että yhteys Vapahtajaan antaa kaiken mutta samalla vaatii kaiken.

Tutun elämänpiirin murtuminen tai jopa hyvästeleminen on raastavan vaikeaa. Lähteminen on aina vähintään haasteellista. Varsinkin, kun tulevasta ei ole muuta varmuutta kuin Jumalan Sanan lupaukset. Aivan kuin Aabrahamilla.

Irtautuneet juuret löytävät jälleen kotimaansa. Ehkä eivät samalla tavalla kuin ennen, ehkä ei enää tähän maahan ja tähän maailmaan.

Vaikka elämä on sarja lähtemisiä, se on samalla sarja uusia alkuja ja uusia päätymisiä.

Ole rohkein mielin. Saat sen mistä luovut. Tai jotakin paljon enemmän, ehkä erilaista mutta taivaallista.

Sinä et ole lupauksesi mukainen!!

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

”Ethän sinä ole antanut minulle jälkeläistä…” (1. Moos. 15: 3).

Uskon sankari makaa monet rankkasateet ja ulvovat hiekkamyrskyt kokeneen telttansa sisällä. Hänen uskonsa on yhtä ”paikan päälle paikkaa” -kuin silmien edessä oleva suojakangas.

Aina joskus elämässä tulee vastaan päätylauta. Nyt se tuli Aabrahamille. Edes Jumalan ilmestyminen – joita oli muuten tapahtunut tätä enneni vain 3-4 kertaa aikaisemmin – ei saanut kylmettynyttä sydäntä lämpenemään.

Jumalan uusima lupaus sai karkean vastaanoton: ”En jaksa enää kuunnella puheitasi! Sinulla oli viimeiset 10 vuotta aikaa avata Saaran kohtu ja antaa se, mitä olemme itkeneet uskomme loppuun saakka. Älä enää lupaa sellaista, mitä et voi pitää!”

”Älä enää lupaa sitä, mitä et voi/halua/kykene tekemään!” Eikö se ole jokaisen kristityn kokema raaka tunne, päätylauta, josta ei enää voi ponnistaa ylöspäin?

Jumala ei säikähtänyt. Hän ei suuttunut, ottanut itseensä, Hänellä ei niin sanotusti ”käynyt tunteisiin.” Hän ymmärsi paremmin kuin Aabraham pystyi epäuskossaan käsittämään.

Aabraham ei uskonut enää. Ei myöskään Job. Ei Gideon, ei Mooses, ei Jaakob, ei Jeremia, ei myöskään Pietari tai Paavali, Tuomaksesta puhumattakaan.

Mutta Jumala oli jokaisen heidän kohdalla totta. Hän oli kyllä monesti tuskastuttavan hidas liikkeissään ja silti aikataulu oli huolella hiottu.

Mitä Hän vastaa tänään sinun huutoosi?

”Älä pelkää, Minä en ole muuttanut tahtoani kohdallasi! Vaikka taivas ja maa katoaisi, Minun rakkauteni ja lupaukseni sinua kohtaan eivät ikinä muutu!”