Kaikin tavoin ahtaalla?

”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta mutta toivottomia” (2. Kor. 4:8).

Viimeisten viikkojen ajan olen miettinyt kärsimyksen ongelmaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Näen monien ihmisten elämässä niin paljon vaikeita asioita, etten voi kuin vaieten ihmetellä ja surra. Missä Jumala sinä olet?

Paavali kertoi olevansa kaikin tavoin ahtaalla. Kaikin tavoin tarkoittaa juuri sitä, mitä moni meistä kokee: vaikeudet ja ahdistukset saartavat edestä ja takaa. Yhtä vaikeaa asiaa seuraa toinen ja kohta kolmas.

Kaikin tavoin ahdistuneen sielu ja psyyke rusentuu päivä päivältä raskaammaksi. Paavali sanoi olevansa ahdistuksensa keskellä neuvoton – hän ei nähnyt itseään katsomalla selviytymiskeinoa tai ulospääsyä . Mutta. Ja tässä on painava mutta: Paavali sanoi, ettei hän ollut menettänyt toivoaan.

Toivo on meille jokaiselle valtavan tärkeä asia. Jos menetämme toivon parempaan tulevaisuuteen, masennus hiipii elämäämme. Masennus on juuri sitä, että psyyke ei jaksa enää nähdä mitään hyvää nykyisyydessä eikä tulevaisuudessa. Masennukseen liittyy myös neuvottomuus; kokemus omasta avuttomuudesta muuttaa elämänsä olosuhteita tuo mukanaan sielun pimeän yön.

Paavali oli kaikin tavoin ahdistettu ja neuvoton. Ehkä sinäkin olet? Mutta toivo piti häntä pinnalla. Toivo antoi hänelle iloa, valoa, uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Mistä löydämme tämän toivon ? Jumalan Sanasta, Raamatusta. Usko tarttuu Jumalan lupauksiin ja lupaukset synnyttävät meissä toivon. Kristillinen toivo ei ole toiveajattelua tai vain myönteisen psykologian keino; Se ankkuroituu Jumalaan ja Hänen sanoihinsa.

Raamattu on toivon Kirja. Yhä uudestaan luemme ylitsepääsemättömistä vastuksista ja haasteista Aabrahamin, Nehemian, Daavidin ja juuri esimerkiksi Paavalin elämän kautta. Ja samalla saamme haukkoa henkeämme lukiessamme, kuinka nämä uskon sankarit tarttuivat Jumalan lupauksiin – he uskoivat Sanaan enemmän kuin silmillä nähtäviin olosuhteisiin. Jumala ei pettänyt heitä. Eikä Hän petä sinuakaan.

Siis mistä löydämme kristillisen toivon kärsimystemme keskellä? Emme voi pusertaa sitä itsestämme. Toivo tulee meille ulkopuoleltamme kuin soihdun kirkkaana valona pimeään kellariimme. Toivo tulee kristillisen sanoman, evankeliumin kautta. Kun olemme tekemisissä Jumalan lupausten kanssa, Pyhä Henki herättää toivon maahan lyötyyn sieluumme. Sitä rukoilen sinulle tänään!

Jumala näkee sielun vamman

”Mutta sinun haavasi minä kasvatan umpeen, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua Siion, kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi, jota kukaan ei kaipaa” (Jer. 30:17)

Kun kristitty toistuvasti toimii jossain kohden vastoin Jumalan Sanaa eikä pysty yrityksistään huolimatta parempaan, hänen sielussaan saattaa olla vamma. Tällainen vamma tai haava saattaa saada kristityn ontumaan ja vuosikausia kestäneestä yrittämisestä huolimatta hän ei pysty korjaamaan itseään.

Jumalan Sana lupaa, että Hän itse korjaa haavamme ja vammamme. Meidän ei tarvitse piilotella Jumalalta syntisyyttämme ja rikkinäisyyttämme vaan saamme tuoda peittelemättä kaiken Hänen eteensä. Tähän meitä kehotetaan. Ja Jeesus lupaa puhdistaa meidät kaikesta synnistä sekä parantaa sisimpämme.

Parantuminen vaatii kärsivällisyyttä ja uskoa. Helposti tahtoisimme uskoa enemmän kokemuksiamme kuin Jumalan Sanan lupausta.

Parantuminen on myös monesti kivuliasta, koska Jumala ei laita haavojemme päälle laastaria vaan käy aina ongelmiemme ytimiin saakka. Ja vaikka on tuskallista nähdä omia puutteitaan ja vammojaan, Jumalamme näyttää meille niitä vain, jotta voisimme eheytyä.

Lamput loistamaan!

”Sinä saat minun lamppuni loistamaan. Herra, minun Jumalani, valaisee pimeyteni” (Ps. 18:29.

Jeesus kehottaa meitä kristittyjä olemaan maailmalle valona. Monessa kohtaa meitä kutsutaan olemaan ”palavia” ja näyttämään kristillistä uskoa ja rakkauttamme ympärillä oleville ihmisille.

Monet ahdistuvat Jeesuksen sanoista ja kokevat, ettei heistä loista mitään hyvää. He näkevät vain oman pimeytensä ja surullisina toteavat, ettei Jumala voi loistaa heidän kauttaan.

Daavid antaa ihanan lupauksen masentuneille kristityille: Jeesus saa meidän lamppumme palamaan! Se ei olekaan meidän tehtävämme. Me olemme kuin kuori, jonka sisään Jeesus puhaltaa oman liekkinsä.

Miten Jeesus saa valonsa näkymään meissä? Hän itse sanoi, että joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon. Kun Hänen käsittämättömän suuri armonsa kohtaa meidän hyytävän pimeyden, meissä syttyy kiitollisuuden roihu.

Jeesus itse loistaa Häneen uskovissa ihmisissä. Hän saa meissä aikaan sen, mitä itse emme pysty tekemään. Saamme levätä Jeesuksen anteeksiantamuksessa. Kun armo saa kyllästää meitä, se peittää pimeytemme ja Kristus loistaa meissä kuin majakka myrskyn keskellä!

Mikä on sinun Akorinlaaksosi?

”… minä muutan Akorinlaakson toivon portiksi” (Hoos. 2:17)

Akorinlaakso oli israelilaisille ja Hoosean kirjeen kuulijoille kansallisen häpeän paikka. Se edusti sellaista epäonnistumista, jota ei haluttu muistella. Maininta Akorinlaaksosta viittasi israelilaisten tappioon pienen Ain kaupungin luona. Tappion syynä oli yhden israelilaisen, Akanin tekemä synti.

Mikä on sinun Akorinlaaksosi? Onko elämässäsi jotain kipeää ja häpeää tuottavaa? Onko häpeäsi jotain sellaista, jota et haluaisi ajatella mutta joka nousee aika ajoin omaantuntoosi?

Kuuntele Jumalan uskomaton lupaus – Hän pystyy muuttamaan Akorin laakson toivon portiksi! Se tarkoittaa, että Jumala pystyy ja haluaa ottaa käsittelyynsä syvimmät epäonnistumisemme ja vapauttaa meidät häpeästämme. Hän pystyy kääntämään lankeamisemme voimavaraksemme. Häpeä muuttuu iloon ja toivoon, koska löydämme Akorinlaaksoistamme Jumalan, joka rakastaa meitä ja joka kykenee avaamaan elämämme umpisolmut.

Jeesus on todellinen Toivon portti. Hänelle saamme kertoa kaikki asiamme ja Hän ottaa häpeämme omakseen. Ja vaikka emme osaisi avata Hänelle häpeän tähden lukittuja sydämemme huoneita, Hänellä on jokaiselle meille sopivat rakkauden avaimet. Hän tahtoo ottaa häpeämme ja täyttää meidät hyväksynnällään ja armollaan.

Eikö Jumala välitä minusta?

”Miksi sinä, Jaakob, sanot näin, miksi puhut näin, Israel: ”Minun tieni on Herralta salassa, oikeuteni jää vailla Jumalani huomiota.” (Jes. 40:27)

Tuntuuko sinusta siltä, että Jumala ei näe tuskaasi? Koetko kärsiväsi yksin, ilman Jumalan läsnäoloa ja apua?

Niin Israelin kansa koki pakkosiirtolaisuuden alkaessa. Heidän elämänsä kurjistui päivä päivältä ja Jumala tuntui olevan etäällä. He ajattelivat, että heidän kärsimyksensä oli Jumalalta piilossa.  He kokivat, että Jumala enää jaksanut välittää – he olivat syntiensä tähden liian kaukana.

Jumala lohdutti kansaansa lupaamalla, että Hän oli erilainen, kuin kansan mielikuvat Hänestä. Hän ei väsyisi kantamaan heitä. Hän näkisi ahdistuksen ja kärsimyksen ja pystyisi toteuttamaan omaa hyvää suunnitelmaansa kaiken pimeän keskelläkin.

Jumala lupasi, että Häntä odottavat saisivat uuden voiman (Jes. 40:31). Se lupaus on voimassa sinulle ja minulle tänään. Jumalan odottaminen tarkoittaa, että laitan ongelmissani kaiken luottamuksen Häneen. Annan Hänen myös päättää avun laadusta ja aikatauluista. Mutta Hän ei jätä meitä eikä petä alta.

Saatana käyttää kokemiamme kärsimyksiä tuhoamaan uskoamme. Hän vakuuttaa meille, ettei Jumalaa jaksa kiinnostaa elämämme. Älä kuuntele häntä. Kuuntele Vapahtajasi lupauksia Raamatussa.