Avainsana: lupaukset

Kuin tähdet

Lähdimme eilen pienelle hermolomalle äitini sähköttömälle saarimökille. Mieli oli yhtä painoksissa kuin alhaalla roikkuva pilvet.

Pieni rantasauna on kunnostettu aivan Keiteleen rantaviivaan. Saunasta kun astuu ulos vilvoittelemaan, on jo järven päällä. Ja suuren taivaan alla.

Rantasaunamme on entinen savusauna. Seinät ovat mustia ja eilen saunoessamme pimeässä näimme vain kiukaan hohteen ja pienen lepattavan kynttilän ikkunalaudalla. Ehkä erään Raamatusta löytyvän Jumalan ystävän teltta oli yhtä hämärä?

Jumala kutsui Aabrahamia ulos pimeästä teltastaan laskemaan tähtiä. Minä astuin eilen pimeästä rantasaunasta saman näkymän eteen. Kyynelten vieriessä tuntui kuin olisin päässyt mukaan Aabrahamin uskon ja näkemisen jännitteiseen taisteluun.

Aabraham päätti uskoa. Siitäkin huolimatta, ettei mikään silmillä nähtävä tukenut Jumalan lupausta. Tähdet tuikkivat kirkkaina mutta kaukaisina pisteinä; Aabraham kiinnitti toivonsa niihin lujemmin kuin omaan todellisuuteensa.

Eilen Jumala kuiskasi 2000-luvun masentuneelle lapselleen: ”Katso tähtiä! Yhtä paljon on lupauksiani. Minä en edelleenkään ole valmis peruuttelemaan sanojeni suhteen.”

Oletko hedelmällinen maaperä?

”Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa” (Luuk. 8: 15).

Voi miten ahdistava Jeesuksen Kylväjävertaus osaakaan olla! Enhän minä ole maaperä, josta kukkii jumalalliset kasvit vaan kallioinen ja orjantappurainen hiekkaseos.

Jeesuksen vertauksen ytimessä ei tainnut kuitenkaan olla ihmisten jaottelu hyviin ja huonoihin. Me kaikki olemme itsessämme aivan mahdottomia tapauksia.

Vertauksessa on kaksi oleellista sanaa. Ensimmäinen niistä on ”pysyä”. Se tarkoittaa, että me pysymme tiukasti kiinni siinä, mitä meille on luvattu. Evankeliumin ilouutinen huonoille ihmisille. Kun pysyn kiinni Kristuksen rakkaudessa omantunnon syytösten keskellä, Sana tekee minussa työtään.

Toinen tärkeä sana on ”kestävinä”. Tämä sana tarkoittaa, että laitan luottamukseni Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa ja odotan Hänen apuaan kärsivällisesti.

Kyse ei ole siis sinusta vaan Jeesuksesta Kristuksesta. Hän rakastaa sinua ja on kuollut syntiesi puolesta. Kun uskallat laittaa toivosi evankeliumin lupauksiin, olet hyvä maa, josta Kristus itse saa esiin jumalallisen sadon!

Lupaus, joka toimii

”Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi” (Ps. 25: 3).

Juuri tänään tuntuu siltä, että kaikki menneet epäonnistumiset juoksevat elokuvan tavoin silmissäni ja lannistuvat ryhtini kumaraan. Masennus ja lannistuminen astuvat kylään kuin omistajan oikeudella ja en jaksa nähdä huomisen tuovan mitään parempaa.

Juuri tänään olen kipeän ja pelottavan raa´asti Jumalan lupauksen varassa. Muistan Psalmin 25 sanat: ”Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi.”

Ymmärrän jotain Jobin tuskasta, siitä, että miten menetysten keskellä jaksaisi uskoa hyvään tulevaan. Mutta juuri pohjalla Jumalan lupaukset tulevat pelastusköyden tapaan luokseni ja nostavat minua kohti valoa. Jos ne eivät tänään vedä minua kokonaan ylös, ne pitävät minua otteessaan ja lupaavat etten putoa määrättömästi.

Uskoa minulla ei tänään ole. Sellaista uskoa, joka siirtäisi vuoria tai pullistelisi ilmaa kuin täyteen ahdattu markkinapallo. Ei, olen kuin märkä tiskirätti pöydällä. Mutta lupaus kuuluu silti minulle. ”Ei kukaan” kätkee sisäänsä juuri masentuneet, epätoivoiset, lannistuneet ja luovuttaneet.

Jumalan lupaus ei vaadi minua hyppäämään yli kuilun, joka on minulle liian leveä. Se löytää minut, tulee luokseni ja synnyttää tarvittavan uskon kipinän.

Tänään ei juuri tunnu siltä, mutta… minä saan vielä avun. Tiedän sen, koska Jumala on luvannut. Hänen lupaukseen kätken myös sinut.

Kansa joka muistaa

”Kun olette ryhtymässä taisteluun, papin tulee astua esiin puhumaan kansalle” (5. Moos. 20: 2).

Paavalin mukaan jokainen kristitty on hengellisessä sodankäynnissä, tahtoi tai ei. Vihollinen haluaa varastaa iloa tuovan luottamuksen ja lapsen uskomme. Hän kasaa eteemme niin paljon ongelmia, ettemme jaksa nähdä niiden ylitse.

Israelin kansa sai merkillisen sodankäyntistrategian, joka soveltuu myös meidän päiviimme. Kun rivistöt asettuivat paikoilleen ja katsekontakti viholliseen oli luotu, pappien piti kuuluttaa taistelijoille Jumalan lupauksia. Papit valoivat uskoa väriseville sydämille kertomalla tosiasioita Jumalan maailmasta. Sanoma oli: ”Älkää yhtään hätääntykö. Vihollinen on kyllä meitä suurempi, mutta meidän puolella on Herra.”

Tiedämme teologian aakkoset. Taistelukentällä kaipaamme kuitenkin yksinkertaisia askelmerkkejä. Kaipaamme kuulla Jumalan lupauksia, jotta muistaisimme Jumalan näkökulman. Unohdamme sen niin helposti ja siksi uppoamme huoliemme kanssa.

Muista siis tänäänkin, että Jumala on kanssasi. Hän pitää sinusta huolen. Kaikissa asioissa.

Lohdutusta raunioille

”Herra lohduttaa Siionia, hän lohduttaa kaikki sen rauniot. Hän tekee sen autiomaasta kuin Eedenin ja sen aromaasta kuin Herran puutarhan. Siellä on oleva riemu ja ilo, kiitoksen ja ylistyslaulun ääni” (Jes. 51:3).

Hätkähdyttävä ajatus: Herra lohduttaa raunioita.

Joskus elämä tuntuu yhdeltä rauniokasalta. Ennen raunioiden päällä oli kauniit rakennukset, ilo ja elämänkylläisyys huokuivat ikkunoista sisään ja lapset kikattelivat kynnykseltä toiselle. Nyt jäljellä on vain se, mikä ei tulelle kelvannut.

Kun Herra lupasi lohduttaa Siionia, jäljellä oli vain sanaton tuskaa ja äänetön huuto. Miten ihmeessä Jumala voisi lohduttaa lohdutonta? Mitä Hän voisi sanoa kaikkensa menettäneelle?

Herra lupasi tehdä autiomaasta Eedenin puutarhan veroisen paratiisin. Hän lupasi palauttaa riemun, ilon ja ylistyslaulun.

Ehkä Hän joutuisi virittämään luomisvoimansa samalle tasolle, jolla Hän aikoinaan loi koko kosmoksen? Mutta siihen Hän pystyy. Ja mitä Hän lupaa, sen Hän tekee.

Jos elämäsi tuntuu siis yhdeltä savuavalta kivikasalta, Jumala tahtoo lohduttaa sinua. Juuri sinä olet Taivaan huomion keskipisteessä. Juuri sinun elämäsi toivottomuus saa vielä yhtenä päivänä muuttua paratiisin alusmaaksi.