Usko vastaan olosuhteet

”Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.” (1. Moos. 15:6)

Inhimillisesti ajatellen mikään ei tukenut Aabrahamia uskomaan Jumalan lupausta oman lapsen saamisesta. He olivat olleet vaimonsa Saaran kanssa kykenemättömiä saamaan lapsia jo ennen muuttoaan Kanaanin maahan ja nyt siellä asuessaankin vuodet olivat vierineet. Jumalan lupaukset tuntuivat etäisiltä ja tyhjänpäiväisiltä. Arki iski samaan aikaan vasten kasvoja. Aabraham totesikin Jumalalle suoraan, että Hän ei ollut ollut lupaustensa veroinen.

Usko Jumalan lupauksiin on tietyssä mielessä aina sokeaa uskoa. Se kiinnittyy siihen, mitä Jumala on sanonut ja luvannut ja jättää ottamatta huomioon olosuhteet. Monesti meidän elämä ja Jumalan lupaukset ovat kuin ristiriidassa keskenään ja meidän on valittava kumman todellisuuden annamme määritellä itseämme sekä elämäämme. Jos katsomme olosuhteitamme, saatamme masentua ja luopua toivosta. Jos sen sijaan luotamme Jumalan Sanaan, Raamattuun, se herättää meissä toivoa ja iloa.

Aabraham näki omat olosuhteensa mahdottomina. Samoin saattaa kokea se, joka taistelee lääkeriippuvuutensa kanssa tai jonka ihmissuhteet ovat särkyneet. Miten he voisivat uskoa armolliseen Jumalaan, kun elämä ei myotätodista mitenkään huolenpidosta ja välittämisestä? Tai miten masentunut ihminen pystyisi uskomaan Toivon Jumalaan?

Tärkeimpänä kysymyksenä kaikista: miten syntinen ihminen voisi uskoa anteeksiantoon? Kun hän katsoo itseään, hän näkee mahdottomuutta ja epätoivoa. Jumala tuntuu kokemuksissa ja tunteissa etäiseltä ja tuomitsevalta. Jumalan lupaus toisaalta vakuuttaa, että jokainen Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana saa kaikki syntinsä anteeksi.

Kristitty saa jäädä Jumalan lupausten varaan. Oikeastaan muuta Jumala ei odotakaan. Eikä muuta tietä ole. Aabraham suostui uskomaan enemmän Jumalan lupausta kuin olosuhteitaan. Aabraham piti Jumalaa luotettavana ja sen johdosta Jumala hyväksyi hänet yhteyteensä. Myös hylätty, syyllisyyden alle jäänyt, syntien kanssa taisteleva sekä riippuvuuksista kärsivä kristitty saa uskoa Jumalan lupauksiin. Ne riittävät ihan jokaiselle.

uskovastaanolosuhteet_lemmikki

 

Uskon yksinkertainen tie

”Jeesus sanoi naiselle: `Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut , ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä´” (Joh. 4: 10).

Tiedämme kertomuksen taustan. Jeesus kohtaa juutalaisen miehen näkökulmasta mahdollisimman ala-arvoisen ja syntisen ihmisen, samarialaisen naisen Sykarin kaivolla. En puutu enempää itse kertomukseen vaan haluan nostaa esiin Jeesuksen sanoissa Hänen opettamansa hengellisen elämän periaatteen.

Hengellisen elämän kulku Jeesuksen sanoissa jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen kuuluu: jos tietäisit Jumalan lahjan. Eli jos tietäisimme ja ymmärtäisimme, kuka Jeesus on, se olisi ensimmäinen askel pelastukseen ja kaikkeen hengelliseen hyvinvointiin ja rikkauteen. Jos sydämemme tietäisi, että Hän on Jumala Jumalasta, meidän tähtemme ihmiseksi tullut, puolestamme kuollut ja tänään kaikessa kanssamme, se olisi ovi todelliseen yhteyteen Jumalan kanssa.

Jos tiedämme todella, kuka Jeesus on ja mitä Hän on meille, me pyytäisimme Häneltä apua kaikkeen meidän tyhjyyteemme. Tämä on Jeesuksen sanojen toinen osa. Jos ymmärrämme, miten suuri Vapahtaja meillä on ja miten Hän meitä rakastaa ja mitä Hän on tehnyt puolestamme, me kääntyisimme Hänen puoleensa kaikissa tarpeissamme. Me toisimme hänelle syntimme ja syyllisyytemme, epäonnistumisemme ja häpeämme, hengellisen janomme ja kaipuumme ja tietäisimme, että Hän kuulee meitä ja vastaa meille. Jos emme näin tee, se johtuu vain epäuskostamme, joka on kaiken syntisyytemme  ydin ja perusta.

Kolmas osa on ylitsevuotava lupaus: kun pyydämme Jeesukselta, Hän lahjoittaa meille sen, mitä tarvitsemme. Me siis tarvitsemme ja siksi pyydämme. Hän lahjoittaa, koska hänellä on, mitä antaa ja Hän haluaa jakaa rikkauksiaan. Hän antaa syntimme anteeksi ja jakaa sellaista elävää vettä, joka saa hengellisen janomme sammumaan. Hän antaa meille Henkensä täyteyden ja sitä täyteyttä me saamme olla jakamassa toisille. Ja jos se vesi loppuu, me saamme pyytää sitä Herraltamme lisää.

Tässä ei ole kuitenkaan kyse tunteista tai kokemuksista vaan Jeesuksen lupauksesta. Monesti meidän on katsottava enemmän Jumalan lupauksiin kuin omiin kokemuksiimme tai tunteisiimme. Kun Jumalan auttamana ja vaikuttamana pidämme Hänen lupauksensa totena, saamme ajallaan, tavalla tai toisella, myös nähdä niiden toteutumista.

uskonyksinkertainentie_IMG_2723

Jumala voi enemmän

”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita, joista sinä et tiedä mitään.” (Jer. 33:3)

Kuuntele tämä käsittämätön Jumalan lupaus: Hän pyytää meitä hädässämme turvaamaan Häneen ja lupaa avata silmämme näkemään asioita, joita emme olisi enää ahdistuksessamme osanneet kuvitellakaan.

Voi olla, lukijani, että olet Jeremian tavoin syytettynä, huonossa maineessa ja riisuttuna. Ehkä vankilasi ei ole todellinen vaan olet joutunut syvälle surun, murheen tai synnin vankilaan. Ehkä et Jeremian tavoin osaa nähdä enää toivorikkaaseen huomiseen vaan menneet vuodet ovat saaneet sinut käpertymään kivusta ja olet toivonut Jumalan pystyvän pitämään sinusta huolta edes ”minimitavalla”?

Sitten tulee lupaus: ”Jeremia (tähän lue nimesi), minä olen Jumala, joka teen enemmän kuin voit ikinä kuvitella. En ole sidottu sinun epäuskosi vankilaan ja vien sinutkin sieltä vielä ulos. Huuda vain hädässäsi puoleeni ja ilmoitan sinulle asioita, joita masentuneen sydämesi on jopa vaikea uskoa.”

Pitkään kärsinyt ihminen ei enää osaa tietää Jumalan mahdollisuuksista. Vaikka elämäsi on saattanut olla yhtä pitkää ja tuskaisaa – monesti äänetöntä – huutoa tänne saakka, se ei vielä pysty värittämään tulevaisuuttasi. Miksi voin kirjoittaa tällaista? Koska sinulla on Jumala. Hänen syvimmät lupauksensa ilmestyvät aina keskellä ihmisen pahinta hätää. Näemme niin tapahtuneen läpi Raamatun. Ja niin on sinunkin kohdallasi. Menetyksesi ja kärsimyksesi eivät rajoita Jumalaa. Ne voivat toimia paremminkin taustasävynä Jumalan kirkkaudelle. Jaksa vielä tänäänkin huutaa Häntä avuksesi, huominen voi olla toisenlainen.

jumalavoienemman

 

Vapaaksi vankilasta

”Sinun käsiini minä uskon henkeni, Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.” (Ps. 31: 6)

Sana ”lunastus” viittaa Raamatussa vapaaksi ostamiseen tai vapauttamiseen. Esimerkiksi orja saatettiin ostaa vapaaksi lunastusmaksulla. Tämä orjan vapaaksi ostaminen lunnaiden avulla olikin uuden testamentin aikaisten ihmisten helppoa ymmärtää – heillä kun saattoi itsellään olla orjia tai he olivat itse orjan asemassa.

Kristuksen suorittaman lunastuksen ymmärtäminen on aivan oleellista kristillisessä uskossa. Ilman tätä Jumalalta ja Hänen Sanastaan tulevaa ymmärrystä koemme yhä olevamme kuin vankilassa, josta emme omin keinoin pääse ulos. Lukemattomat kristityt kokevat tänäänkin olevansa synnin ja syyllisyyden sekä niistä seuraavan häpeän vankiloissa vailla toivoa.

Kristus on tullut vankityrmiemme oville ja tarjonnut meistä täydellisen vapauttamishinnan. 1. Pietarinkirjeen mukaan tuo hinta oli Hänen verensä (1. Piet. 1:19).  Meidät on siis kutsuttu synnin, syyllisyyden ja Jumalan tuomion vankiloistamme vapauteen Kristuksen suorittaman maksun, Hänen verensä tähden.

Miksi en tunne tätä vapautusta? Miksi yhä elän Jumalan tuomiot niskassani ja koen olevani käpertynyt syyllisyyteeni ja häpeääni? Vastaus on siinä, että että tämä vapautus on Jumalan Sanan lupaus, joka otetaan vastaan uskolla. Usko katselee Lunastajaa ja ottaa vastaan sen, mitä Hän ilmoittaa antavansa. Usko pitää totena Jumalan lupaukset. Me tarvitsemme jatkuvasti Jumalan Sanan elävää ravintoa, jotta uskaltaisimme ottaa jumalalliset totuudet omaksemme. Muutoin katselemme todellisuutta itsemme kautta ja näemme vankityrmän edelleen ympärillämme.

”Sinun käsiisi uskon henkeni.” Miten luottamuksellinen ja syvä uskon vakaumus. Mistä tuollainen vakaumus syntyy? Se tulee niistä kokemuksista, jotka summautuvat saman psalmin jakeen 3 avunhuutoon: ”pelasta minut!” Siinä on ihminen vankilassa. Hänellä on vain surkea, pieni avunhuuto mutta siinä samalla suuri Lunastaja! Seurauksen näemme jakeesta 8: ”iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi, sinä näet kaiken hätäni, tiedät kaiken tuskani.” Tämä on lunastetun todistus.

vapaaksivamkilasta_IMG_6452

Älä unohda kyyneleitäni!

”Pakolaisuuteni päivät sinä merkitset muistiin. Kokoa kyyneleeni leiliisi, merkitse ne kirjaasi.” (Ps. 56: 9)

Pakolaisuuden päivät merkitsevät tässä yhteydessä ahdistuksen päiviä. Niitä tulee Jumalan lapsille, sillä Jumala salli monenlaisia vaikeuksia kasvattaakseen meitä (esim. Apt. 14: 22). Mutta lohdullista on tietää, että taivaassa pidetään elämänkirjan lisäksi myös sellaista kirjaa, jossa on ylhäällä meidän ahdistuksemme. Uskon, että sinne kirjaan merkitään ahdistustemme alkamiset ja sinne kurkistaessamme näkisimme myös niiden päätepisteen. Nyt joudumme kuitenkin tyytymään uskoon ilman näkemistä. Luottamaan Jumalan Sanan lupauksiin. Se onkin vankinta uskoa, jota Jeesus ylistää autuaaksi.

Ajattele, että Jumala on niin välittävä, että joka kyyneleesi kootaan Jumalan leiliin. Tämä ei tarkoita mitään muuta, kuin että Jumalamme on läsnä kivuissamme ja hänelle tunteemme ovat tärkeitä. Älä usko sellaiseen etäiseen Jumalaan, joka jättäisi sinut oman onnesi nojaan elämäsi luhistuessa ja ollessasi vain kyynelten ympäröimänä pilalle menneiden asioiden johdosta. Jumala on lähempänä kuin arvaatkaan ja Hän rakastaa enemmän kuin voit käsittää.

Kyynelillä on merkitystä. Entä jos sanon, että yksikään kyyneleesi ei ole mennyt hukkaan? Entä jos äärimmäisestä kivusta on vain hyvin pieni matka siunaukseen ja jumaliseen iloon. Otan esille kaksi raamatunpaikkaa, jotka selkeyttävät kysymystäni. Ensimmäinen löytyy Psalmista 126: ”Jotka kyynelin kylvätät, ne riemuiten korjaavat.” Toinen tähän liittyvä paikka löytyy Psalmista 84: ”Kun he kulkevat kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteiden maaksi, ja syyssade peittää se siunauksilla.”

Ne kyyneleet, jotka olet vuodattanut rakkaittesi puolesta, itsesi tähden, epätoivoiselta tuntuvan kilvoittelun vuoksi tai riippuvuuksiesi johdosta, ne eivät ole menneet hukkaan. Ne kyyneleet kootaan ja siellä missä on epätoivoa ja sydämen särkymistä, sinne tulee sadon korjaaminen ja lähteiden maa. Kyyneleet vievät meitä Vapahtajan luokse ja Hän on portti virvoittavien vetten ääreen ja lähteiden maahan. Hän antaa pelastuksen riemun kyynelten sijaan.

alaunohdakyyneleitani_P1040494