Avainsana: lupaukset

Uskon yksinkertainen tie

”Jeesus sanoi naiselle: `Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut , ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä´” (Joh. 4: 10).

Tiedämme kertomuksen taustan. Jeesus kohtaa juutalaisen miehen näkökulmasta mahdollisimman ala-arvoisen ja syntisen ihmisen, samarialaisen naisen Sykarin kaivolla. En puutu enempää itse kertomukseen vaan haluan nostaa esiin Jeesuksen sanoissa Hänen opettamansa hengellisen elämän periaatteen.

Hengellisen elämän kulku Jeesuksen sanoissa jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen kuuluu: jos tietäisit Jumalan lahjan. Eli jos tietäisimme ja ymmärtäisimme, kuka Jeesus on, se olisi ensimmäinen askel pelastukseen ja kaikkeen hengelliseen hyvinvointiin ja rikkauteen. Jos sydämemme tietäisi, että Hän on Jumala Jumalasta, meidän tähtemme ihmiseksi tullut, puolestamme kuollut ja tänään kaikessa kanssamme, se olisi ovi todelliseen yhteyteen Jumalan kanssa.

Jos tiedämme todella, kuka Jeesus on ja mitä Hän on meille, me pyytäisimme Häneltä apua kaikkeen meidän tyhjyyteemme. Tämä on Jeesuksen sanojen toinen osa. Jos ymmärrämme, miten suuri Vapahtaja meillä on ja miten Hän meitä rakastaa ja mitä Hän on tehnyt puolestamme, me kääntyisimme Hänen puoleensa kaikissa tarpeissamme. Me toisimme hänelle syntimme ja syyllisyytemme, epäonnistumisemme ja häpeämme, hengellisen janomme ja kaipuumme ja tietäisimme, että Hän kuulee meitä ja vastaa meille. Jos emme näin tee, se johtuu vain epäuskostamme, joka on kaiken syntisyytemme  ydin ja perusta.

Kolmas osa on ylitsevuotava lupaus: kun pyydämme Jeesukselta, Hän lahjoittaa meille sen, mitä tarvitsemme. Me siis tarvitsemme ja siksi pyydämme. Hän lahjoittaa, koska hänellä on, mitä antaa ja Hän haluaa jakaa rikkauksiaan. Hän antaa syntimme anteeksi ja jakaa sellaista elävää vettä, joka saa hengellisen janomme sammumaan. Hän antaa meille Henkensä täyteyden ja sitä täyteyttä me saamme olla jakamassa toisille. Ja jos se vesi loppuu, me saamme pyytää sitä Herraltamme lisää.

Tässä ei ole kuitenkaan kyse tunteista tai kokemuksista vaan Jeesuksen lupauksesta. Monesti meidän on katsottava enemmän Jumalan lupauksiin kuin omiin kokemuksiimme tai tunteisiimme. Kun Jumalan auttamana ja vaikuttamana pidämme Hänen lupauksensa totena, saamme ajallaan, tavalla tai toisella, myös nähdä niiden toteutumista.

uskonyksinkertainentie_IMG_2723

Jumala voi enemmän

”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita, joista sinä et tiedä mitään.” (Jer. 33:3)

Kuuntele tämä käsittämätön Jumalan lupaus: Hän pyytää meitä hädässämme turvaamaan Häneen ja lupaa avata silmämme näkemään asioita, joita emme olisi enää ahdistuksessamme osanneet kuvitellakaan.

Voi olla, lukijani, että olet Jeremian tavoin syytettynä, huonossa maineessa ja riisuttuna. Ehkä vankilasi ei ole todellinen vaan olet joutunut syvälle surun, murheen tai synnin vankilaan. Ehkä et Jeremian tavoin osaa nähdä enää toivorikkaaseen huomiseen vaan menneet vuodet ovat saaneet sinut käpertymään kivusta ja olet toivonut Jumalan pystyvän pitämään sinusta huolta edes ”minimitavalla”?

Sitten tulee lupaus: ”Jeremia (tähän lue nimesi), minä olen Jumala, joka teen enemmän kuin voit ikinä kuvitella. En ole sidottu sinun epäuskosi vankilaan ja vien sinutkin sieltä vielä ulos. Huuda vain hädässäsi puoleeni ja ilmoitan sinulle asioita, joita masentuneen sydämesi on jopa vaikea uskoa.”

Pitkään kärsinyt ihminen ei enää osaa tietää Jumalan mahdollisuuksista. Vaikka elämäsi on saattanut olla yhtä pitkää ja tuskaisaa – monesti äänetöntä – huutoa tänne saakka, se ei vielä pysty värittämään tulevaisuuttasi. Miksi voin kirjoittaa tällaista? Koska sinulla on Jumala. Hänen syvimmät lupauksensa ilmestyvät aina keskellä ihmisen pahinta hätää. Näemme niin tapahtuneen läpi Raamatun. Ja niin on sinunkin kohdallasi. Menetyksesi ja kärsimyksesi eivät rajoita Jumalaa. Ne voivat toimia paremminkin taustasävynä Jumalan kirkkaudelle. Jaksa vielä tänäänkin huutaa Häntä avuksesi, huominen voi olla toisenlainen.

jumalavoienemman

 

Vapaaksi vankilasta

”Sinun käsiini minä uskon henkeni, Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.” (Ps. 31: 6)

Sana ”lunastus” viittaa Raamatussa vapaaksi ostamiseen tai vapauttamiseen. Esimerkiksi orja saatettiin ostaa vapaaksi lunastusmaksulla. Tämä orjan vapaaksi ostaminen lunnaiden avulla olikin uuden testamentin aikaisten ihmisten helppoa ymmärtää – heillä kun saattoi itsellään olla orjia tai he olivat itse orjan asemassa.

Kristuksen suorittaman lunastuksen ymmärtäminen on aivan oleellista kristillisessä uskossa. Ilman tätä Jumalalta ja Hänen Sanastaan tulevaa ymmärrystä koemme yhä olevamme kuin vankilassa, josta emme omin keinoin pääse ulos. Lukemattomat kristityt kokevat tänäänkin olevansa synnin ja syyllisyyden sekä niistä seuraavan häpeän vankiloissa vailla toivoa.

Kristus on tullut vankityrmiemme oville ja tarjonnut meistä täydellisen vapauttamishinnan. 1. Pietarinkirjeen mukaan tuo hinta oli Hänen verensä (1. Piet. 1:19).  Meidät on siis kutsuttu synnin, syyllisyyden ja Jumalan tuomion vankiloistamme vapauteen Kristuksen suorittaman maksun, Hänen verensä tähden.

Miksi en tunne tätä vapautusta? Miksi yhä elän Jumalan tuomiot niskassani ja koen olevani käpertynyt syyllisyyteeni ja häpeääni? Vastaus on siinä, että että tämä vapautus on Jumalan Sanan lupaus, joka otetaan vastaan uskolla. Usko katselee Lunastajaa ja ottaa vastaan sen, mitä Hän ilmoittaa antavansa. Usko pitää totena Jumalan lupaukset. Me tarvitsemme jatkuvasti Jumalan Sanan elävää ravintoa, jotta uskaltaisimme ottaa jumalalliset totuudet omaksemme. Muutoin katselemme todellisuutta itsemme kautta ja näemme vankityrmän edelleen ympärillämme.

”Sinun käsiisi uskon henkeni.” Miten luottamuksellinen ja syvä uskon vakaumus. Mistä tuollainen vakaumus syntyy? Se tulee niistä kokemuksista, jotka summautuvat saman psalmin jakeen 3 avunhuutoon: ”pelasta minut!” Siinä on ihminen vankilassa. Hänellä on vain surkea, pieni avunhuuto mutta siinä samalla suuri Lunastaja! Seurauksen näemme jakeesta 8: ”iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi, sinä näet kaiken hätäni, tiedät kaiken tuskani.” Tämä on lunastetun todistus.

vapaaksivamkilasta_IMG_6452

Älä unohda kyyneleitäni!

”Pakolaisuuteni päivät sinä merkitset muistiin. Kokoa kyyneleeni leiliisi, merkitse ne kirjaasi.” (Ps. 56: 9)

Pakolaisuuden päivät merkitsevät tässä yhteydessä ahdistuksen päiviä. Niitä tulee Jumalan lapsille, sillä Jumala salli monenlaisia vaikeuksia kasvattaakseen meitä (esim. Apt. 14: 22). Mutta lohdullista on tietää, että taivaassa pidetään elämänkirjan lisäksi myös sellaista kirjaa, jossa on ylhäällä meidän ahdistuksemme. Uskon, että sinne kirjaan merkitään ahdistustemme alkamiset ja sinne kurkistaessamme näkisimme myös niiden päätepisteen. Nyt joudumme kuitenkin tyytymään uskoon ilman näkemistä. Luottamaan Jumalan Sanan lupauksiin. Se onkin vankinta uskoa, jota Jeesus ylistää autuaaksi.

Ajattele, että Jumala on niin välittävä, että joka kyyneleesi kootaan Jumalan leiliin. Tämä ei tarkoita mitään muuta, kuin että Jumalamme on läsnä kivuissamme ja hänelle tunteemme ovat tärkeitä. Älä usko sellaiseen etäiseen Jumalaan, joka jättäisi sinut oman onnesi nojaan elämäsi luhistuessa ja ollessasi vain kyynelten ympäröimänä pilalle menneiden asioiden johdosta. Jumala on lähempänä kuin arvaatkaan ja Hän rakastaa enemmän kuin voit käsittää.

Kyynelillä on merkitystä. Entä jos sanon, että yksikään kyyneleesi ei ole mennyt hukkaan? Entä jos äärimmäisestä kivusta on vain hyvin pieni matka siunaukseen ja jumaliseen iloon. Otan esille kaksi raamatunpaikkaa, jotka selkeyttävät kysymystäni. Ensimmäinen löytyy Psalmista 126: ”Jotka kyynelin kylvätät, ne riemuiten korjaavat.” Toinen tähän liittyvä paikka löytyy Psalmista 84: ”Kun he kulkevat kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteiden maaksi, ja syyssade peittää se siunauksilla.”

Ne kyyneleet, jotka olet vuodattanut rakkaittesi puolesta, itsesi tähden, epätoivoiselta tuntuvan kilvoittelun vuoksi tai riippuvuuksiesi johdosta, ne eivät ole menneet hukkaan. Ne kyyneleet kootaan ja siellä missä on epätoivoa ja sydämen särkymistä, sinne tulee sadon korjaaminen ja lähteiden maa. Kyyneleet vievät meitä Vapahtajan luokse ja Hän on portti virvoittavien vetten ääreen ja lähteiden maahan. Hän antaa pelastuksen riemun kyynelten sijaan.

alaunohdakyyneleitani_P1040494

 

 

 

Moitteeton Jumalan edessä

”Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen” (Kol. 1:22).

Tutkimme nyt Jeesuksen Kristuksen ihmeellistä työtä meidän puolestamme. Me olimme Raamatun mukaan ennen Jumalan vihollisia meidän syntiemme johdosta. Mutta usko Jeesukseen on muuttanut meidän asemamme täydellisesti niin, että kuulumme nyt Jumalan perheväkeen. Kristuksen lahjoittaman syntien anteeksisaamisen kautta voimme seistä Jumalan edessä pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina. Jumala todella näkee meidät, jotka uskomme, yhtä moitteettomina kuin Poikansa.

Miten säilytämme tämän asemamme? Jotkut vastaavat tähän, että vastustamalla syntiä ja tekemällä Jumalan lain mukaisia asioita. Toiset opettavat, että harjoittamalla hengellisyyttämme; rukoilemalla ja lukemalla Raamattua. Miten Paavali jatkaa äskeistä jaettaan: ”Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.” (j.23).

Paavali siis vastaa: ”Pysykää uskossanne lujina, jatkakaa luottamustanne.” Hyvä esimerkki on tästä evankeliumeissa kuvattu Pietarin veden varaan astuminen. Hän katsoi Jeesukseen ja uskalsi uhmata fysiikan lakeja. Myrskystä huolimatta hän lähti kävelemään veden päällä seissyttä Jeesusta vastaan. Mutta sitten hän katsoi ympäröiviin olosuhteisiin ja totesi tilanteen olevan mahdoton. Hän alkoi vajota järveen koska ei enää katsonutkaan Jeesukseen. Jeesus nosti kyllä hänet ylös, mutta sanoi että Pietarin olisi täytynyt pysyä samassa luottamuksessaan Häntä kohtaan.

Me tulemme siis kristityiksi luottamalla Jumalan lupaukseen siitä, että Jeesus on kantanut meidän syntimme ristille ja kuollut niiden puolesta. Sama usko Jeesukseen säilyttää meidän uskomme. Usko lisäksi vahvistuu tämän ilosanoman – evankeliumin – kuulemisella. Jumalan näkökulmasta Jeesus on kaikki kaikessa. Ja kun Pyhä Henki alkaa paljastaa tätä totuutta meillä yhä syvemmin, alamme kasvaa kristittyinä. Kasvu ei ole meidän kasvuamme, vaan se on Kristuksen vaikuttamaa ja aina Häneen suuntautuvaa. Älä katso itseesi, älä olosuhteisiisi, katso suureen Vapahtajaan!

moitteetonjumalanedessa