Avainsana: lupaukset

Kansa joka muistaa

”Kun olette ryhtymässä taisteluun, papin tulee astua esiin puhumaan kansalle” (5. Moos. 20: 2).

Paavalin mukaan jokainen kristitty on hengellisessä sodankäynnissä, tahtoi tai ei. Vihollinen haluaa varastaa iloa tuovan luottamuksen ja lapsen uskomme. Hän kasaa eteemme niin paljon ongelmia, ettemme jaksa nähdä niiden ylitse.

Israelin kansa sai merkillisen sodankäyntistrategian, joka soveltuu myös meidän päiviimme. Kun rivistöt asettuivat paikoilleen ja katsekontakti viholliseen oli luotu, pappien piti kuuluttaa taistelijoille Jumalan lupauksia. Papit valoivat uskoa väriseville sydämille kertomalla tosiasioita Jumalan maailmasta. Sanoma oli: ”Älkää yhtään hätääntykö. Vihollinen on kyllä meitä suurempi, mutta meidän puolella on Herra.”

Tiedämme teologian aakkoset. Taistelukentällä kaipaamme kuitenkin yksinkertaisia askelmerkkejä. Kaipaamme kuulla Jumalan lupauksia, jotta muistaisimme Jumalan näkökulman. Unohdamme sen niin helposti ja siksi uppoamme huoliemme kanssa.

Muista siis tänäänkin, että Jumala on kanssasi. Hän pitää sinusta huolen. Kaikissa asioissa.

Lohdutusta raunioille

”Herra lohduttaa Siionia, hän lohduttaa kaikki sen rauniot. Hän tekee sen autiomaasta kuin Eedenin ja sen aromaasta kuin Herran puutarhan. Siellä on oleva riemu ja ilo, kiitoksen ja ylistyslaulun ääni” (Jes. 51:3).

Hätkähdyttävä ajatus: Herra lohduttaa raunioita.

Joskus elämä tuntuu yhdeltä rauniokasalta. Ennen raunioiden päällä oli kauniit rakennukset, ilo ja elämänkylläisyys huokuivat ikkunoista sisään ja lapset kikattelivat kynnykseltä toiselle. Nyt jäljellä on vain se, mikä ei tulelle kelvannut.

Kun Herra lupasi lohduttaa Siionia, jäljellä oli vain sanaton tuskaa ja äänetön huuto. Miten ihmeessä Jumala voisi lohduttaa lohdutonta? Mitä Hän voisi sanoa kaikkensa menettäneelle?

Herra lupasi tehdä autiomaasta Eedenin puutarhan veroisen paratiisin. Hän lupasi palauttaa riemun, ilon ja ylistyslaulun.

Ehkä Hän joutuisi virittämään luomisvoimansa samalle tasolle, jolla Hän aikoinaan loi koko kosmoksen? Mutta siihen Hän pystyy. Ja mitä Hän lupaa, sen Hän tekee.

Jos elämäsi tuntuu siis yhdeltä savuavalta kivikasalta, Jumala tahtoo lohduttaa sinua. Juuri sinä olet Taivaan huomion keskipisteessä. Juuri sinun elämäsi toivottomuus saa vielä yhtenä päivänä muuttua paratiisin alusmaaksi.

Unettomat yöt

”Jeesus sanoi hänelle: `Ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä, te ette usko´” (Joh. 4:48).

Kapernaumilainen virkamies oli hädästä suunniltaan. Hän oli tehnyt 40 kilometrin matkan Jeesuksen luokse poikansa henkiinjäämisen tähden. Hartain pyyntö oli, että Jeesus suostuisi tekemään päivämatkan virkamiehen kotiin ja parantamaan pojan.

Jeesus ei moittinut miehen hätää ja pyyntöä. Mutta Jeesus tahtoi miehen uskovan, että ihme voisi tapahtua ilman näkyvää todistetta: Jeesuksen mukaan lähtemistä.

Tässä kohtaa kertomus puhuttelee myös lukijaa. Eikö minullakin ole jatkuva tarve saada näkyviä todisteita Jumalan läsnäolosta ja avusta? Miten vaikeaa onkaan luottaa vain Jumalan sanoihin!

Mies lopulta alistui ja uskoi Jeesuksen sanat: ”Mene! Sinun poikasi elää.” Miten isän sydän onkaan mahtanut aaltoilla lupauksen ja todellisuuden välillä? Isällä oli uneton yö Kaanassa ennenkuin hän aamulla lähti talsimaan kotia kohti. Matkalla kotiväki tavoitti isän ja toi ilosanoman.

Jeesuksen sanoilla on tänäänkin sama voima. Siksi meidän on hyvää ja tarpeellista lukea Raamatun lupauksia. Niiden varassa voimme turvallisesti viettää omat unettomat yömme.

Vain sananhelinää?

”Mutta profeetta Haggai ja profeetta Sakarja, Iddon poika, profetoivat Juudassa ja Jerusalemissa asuville juutalaisille Israelin Jumalan nimessä” (Esra 5: 1).

Ovatko Jumalan lupaukset vain sananhelinää? Mitä niillä on merkitystä, kun elämä jatkuu päivästä ja vuodesta toiseen pelkkänä selviytymistaisteluna?

Näitä kysymyksiä mietti varmasti pakkosiirtolaisuudesta palannut pieni juutalaisväestö. He olivat lähteneet yltäkylläisyyden keskeltä kohti luvattua mutta tuhottua kotimaata Jumalan lupausten saattelemana. He alkoivat rakentaa temppeliä mutta jo alun jälkeen he kohtasivat niin hirveitä vastuksia, että työt keskeytyivät lähes 20 vuodeksi.

Miksi Jumala ei raivannut esteitä pois? Miksei hän muuttanut olosuhteita ja hävittänyt painostavia vihollisia? Sen sijaan hän nosti apuun kaksi ihmistä, Haggain ja Sakarjan. Mitä he tekivät? He kertoivat kansalle Jumalan lupauksia.

Kansa alkoi vastustuksesta huolimatta uudelleen rakennustyöt. Jos he katsoivat olosuhteitaan, he lannistuivat, mutta jos he kuuntelivat Jumalan Sanaa, he jaksoivat jatkaa työtään.

Etkö huomaa tässä Jumalan toimintamallin? Hän vahvistaa meitä Sanallaan, Raamatulla. Kun me opimme pitämään Raamatun totuuksia myrskyjä vahvempana ankkurina, löydämme levon.

Jumala lähettäköön tänään uuden Haggain lohduttamaan sinua Jumalan lupausten todellisuudesta.

Päivittäistä ihmettä

”Jauhot eivät loppuneet ruukusta eikä öljyä puuttunut astiasta sen sanan mukaisesti, jonka Herra oli Elian kautta puhunut” (1. Kun. 17:16).

Jeesus ylisti evankeliumeissa Välimeren rannalla Sarpatissa asuvan leskinaisen uskoa. Nainen oli tavannut ennen vääjäämätöntä nälkäkuolemaa profeetta Elian ja uskonut tämän lupauksen Jumalan huolenpidosta.

Naiselle oli Elian tapaamisen hetkellä ruokavarastoissa enää aineksia yhteen ateriaan. Sitten koittaisi loppu. Nainen suostui uskontestiin: hän teki viimeisistä jauhoista ja öljystä leivän Elialle ja jäi sitten odottamaan mitä Herra tekisi.

Leskinainen sai elää pitkän kuivuuden ajan päivittäisessä ihmeessä. Tosin joka päivä jauhoja ja öljyä näytti olevan vain yhteen annokseen, mutta silti syötävää riitti viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Ehkä sinäkin elät tänään kuivuuden keskellä? Ehkä sinulla on jaksamista vain tämän päivän verran? Haluaisit nähdä lukemattomien jauhosäkkien tupsahtavan eteesi ja turvaavan tulevaisuutesi, sen sijaan saat luottaa Jumalan lupaukseen. Hän antaa sinulle päivittäin sen, mitä tarvitset.