”Hänen sydämensä on luja ja peloton, ja lopulta hän näkee ahdistajiensa tappion.” (Ps. 112:8).
Lujana pysyminen liitetään Raamatussa usein Jumalan lupauksiin luottamiseen. Lujuus on juuri sitkeää kestävyyttä sen varassa, mitä Jumala on Raamatussa puhunut.
Luja ja peloton usko annetaan meille ahdistusten aikoina. Vaikeudet pakottavat meitä kurottautumaan yli omien mukavuusalueidemme kohti Jumalan uskolla tavoitettavia keitaita.
Kestävyys on tarpeen silloin, kun lupausten ja arkitodellisuuden väliin avautuu pelottavan syvä ja leveä kuilu. Usko katselee silloin jyrkänteen toisella puolella olevia hedelmäpuita ja omistaa ne itselleen – vaikka oma maaperä onkin vielä pelkkää pölyä ja tuhkaa.
”Lopussa kiitos seisoo”, on vanha kansansanonta. Psalmista yhtyisi sanontaan ja jatkaisi harmaahapsisella hymyllä: ”Ole siis tänään luja ja peloton!”
Ehkä juuri tänään kuilut eivät täyty eivätkä maisemat vaihdu? Mutta Jumalan lupaukset ovat totta. Etsi Raamatusta omat tartuntakohtasi ja ole varma, että vielä tulee ilon aika.
”Herra lyö sinua pahoilla paiseilla, joista et voi parantua. Niitä on polvissasi ja reisissäsi ja kaikkialla ruumiissasi jalkapohjista päälakeen asti” (5. Moos. 28:35).
Mooses julisti Luvatun maan rajalla Israelin kansalle kuuliaisuudesta koituvat siunaukset ja tottelemattomuudesta seuraavat kiroukset. Kuuliaisuus Jumalan laille toisi varmuudella monentasoiset hyvät asiat ja synti aiheuttaisi suurta kärsimystä. Mooses mainitsee erikseen jopa pahat paiseet.
Meillä on kristittyinä vaara lukea nämä Mooseksen puheet liian mustavalkoisesti. Menestysteologian pohjana on juuri nämä samat ajatusrakennelmat: ”Kun minä teen näin, niin Jumala tekee minulle niin.” Tällöin ihmisen kärsimys ja ahdistus sijoitetaan ihmisen omien väärien valintojen seuraukseksi.
Mutta mutta. Muistatko, kuka Raamatun varsin nuhteeton mies joutui kärsimään käsittämättömän paljon ja lopulta raapimaan iholtaan Mooseksen varoittamia paiseita? Aivan oikein, Jobhan se oli. Jobin ystävät sortuivat juuri liian ”suora yhtälö” -oppirakennelmiin yrittäessään löytää syyn Jobin kärsimykseen. Job oli todella elänyt Jumalan tahdon mukaan mutta silti hän joutui hyvinkin tarkasti kokemaan Mooseksen luettelemat tottelemattomuuden kiroukset.
Kun Mooses julisti paljolti aineellista hyvinvointia, Jeesus ei näyttänyt laskevan sille paljoakaan painoarvoa; Hän kehoitti jopa myymään omistukset ja keräämään aarteita taivaaseen. Ja mitähän nykyisten menestystä lupaavien raamatun sovelluksista ajattelisi Paavali, joka sai osakseen paljon puutetta, kärsimystä ja ahdistusta?
Kristitylle on kyllä luvattu menestys. Se menestys on tasoltaan paljon syvempää kuin Mooseksen lupaama menestys. Kyseessä on Vanhan ja Uuden liiton ero. Kristityn menestys on Kristus. Kristus Jeesus on kristityn aarreaitta. Tämän aarreaitan äärelle ei pääse vain onnistuneet kristityt vaan yhtä hyvin epäonnistuneet, heikot, huonot ja lankeilevat.
Kristus -aarrearkku sisältää kaikki Jumalan lupaukset. Hän on kaikkien lupausten täyttymys. Se ei takaa helppoa elämää ja pelkkää menestystä. Se antaa enemmän: elämän Jumalan yhteydessä; isällisen huolenpidon, jossa jokainen elämämme asia joutuu kääntymään parhaaksemme.
”Enkö minä olekin käskenyt sinua: Ole luja ja rohkea! Älä säiky äläkä kauhistu, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljet.” (Joos. 1:9)
Näitäköhän Joosuan kirjan sanoja Daavid on mietiskellyt, kun hän ohjasi omaa sydäntään sanoen: ”Odota Herraa. Ole luja, ja olkoon sydämesi rohkea” (Ps. 27:14)? Hänen sydämensä säikkyi elämän ahdistuksia ja hän muistutti itseään Kirjoituksista löytyvistä Jumalan lupauksista.
Joosua on hyvä esikuva meille uskon haasteista ja Jumalan lupauksista. Joosua oli inhimilliseltä kannalta aivan liian suurten vastusten edessä: viholliskansat olivat paljon lukuisammat, taisteluvalmiimmat ja aseistetummat. Ne tunsivat sitä paitsi Kanaanin maan maastotkin israelilaisia paremmin.
Joosua lähti liikkeelle Jumalan lupausten varassa. Jumala evästi häntä sanomalla useampaan kertaan: ”Joosua, ole luja ja rohkea. Sinä tulet näkemään kauhistuttavia vastuksia, mutta älä unohda, että Minä olen sinun kanssasi.”
Näihin sanoihin myös Daavid vetosi. Samoihin sanoihin meidänkin on hyvä vedota. Kun oma sydämemme vapisee pelosta ja toivo on luikahtanut kuin laivarotta uppoavasta paatista, meidän on hyvä muistuttaa itseämme Jumalan todellisuudesta.
Kun Jumala on puolellamme, mikään vastustava voima ei pääse tuhoamaan meitä. Saatamme olla maahan kaadettuja, mutta viimeinen sana on aina Jumalan.
Ole siis luja ja rohkea! Muista, että Kaikkivaltias Jumala on kanssasi.
”Poista peite silmiltäni, jotta voin katsella opetuksesi ihmettä” (Ps. 119:18).
Raamattu on ihmeellinen kirja. Se kertoo millainen Jumala on, se kuvaa kolmiyhteisen Jumalan ja Häneen luottavien ihmisten yhteistä elämää. Raamattu sisältää elämälle välttämättömät ja sen rajoja suojelevat säännöt ja ohjeet.
Raamatussa on satoja lupauksia, jotka Jeesukseen Kristukseen uskova saa ottaa omakseen. Niihin lupauksiin kannattaa tarttua silloinkin, kun muu elämä ei kanna; Jumalan lupaukset eivät voi pettää.
Raamattu on kuitenkin enemmän kuin sen sisältämät lupaukset ja ohjeet. Se pitää sisällään jumalallisen elämän. Daavid rukoili, että Jumala ottaisi peitteen pois hänen silmiltään, että hän voisi katsella Raamattua Jumalan antaman näkökyvyn mukaan. Daavid halusi katsella Raamatun välityksellä Jumalaa.
Mekin tarvitsemme Pyhän Hengen antamaa näkökykyä. Tarvitsemme Hänen antamaa innoitusta Raamatun avaamiseen ja sisäistä ymmärrystä sen moninaiseen sisältöön.
Kun Pyhä Henki avaa meille Raamattua, se muuttuu meille elämäksi. Olemme tekemisissä itsensä Jumalan kanssa. Silloin erämaa muuttuu ihanaksi keitaaksi.
”Mutta minä otin teidän isänne Aabrahamin virran tuolta puolelta ja kuljetin häntä kaikkialla Kanaaninmaassa ja tein hänen jälkeläistensä määrän suureksi” (Joos. 24:3).
Jumala ei valinnut Aabrahamia tulevan Israelin kansan esi-isäksi sen tähden, että hän oli niin erinomainen ihminen. Joosuan jäähyväispuheen mukaan Aabrahamin syntymäkodissa palveltiin epäjumalia. Siis Aabrahamkin palveli epäjumalia.
Mutta Jumala lähestyi Aabrahamia ja puhui hänelle. Aabraham uskoi Jumalan puheen ja pääsi todellisen Jumalan yhteyteen. Samoin on yhteys Jumalaan tänäänkin auki Hänen lupaustensa kautta. Jumala on antanut oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolla meidän syntiemme puolesta. Uskossa on kyse siitä, otammeko Jumalan puheen todesta.
Joosuan puheessa Aabrahamista ei korostu Aabraham tai kukaan toinenkaan ihminen. Puheessa huomaamme Jumalan yhä uudestaan käyttävän ”Minä”-sanaa. Jumala korostaa tässä meille, että Hän tahtoi, Hän toimi, Hän kantoi, Hän antoi ja Hän varmisti oman suunnitelmansa toteutumisen.
Miten ihanaa puhetta tämä on myös meille. Ihan samoin kuin Aabrahamin elämässä Jumala oli kaikessa keskeinen tahtoja ja toimija, samoin Hän on meidänkin elämässä. Hän on kutsunut meidän yhteyteensä ja Hän kantaa meitä kuolinvuoteelle saakka ja siitä seuraavaan elämään.
Aabraham sai olla Jumalan toiminnan kohteena. Hän otti todesta Jumalan Sanan ja sai nähdä, kuinka Jumala oli lupaustensa veroinen. Mekin saamme yhtälailla luottaa Jumalan lupauksiin. Ne ovat meitä varten ja ne riittävät kaikkeen elämäämme. Jumala kantaa vastuun meistä.
