Kun muurit murtuvat

”Niin Herra sanoi Joosualle: `Katso, minä annan sinun käsiisi Jerikon kuninkaineen ja sotaurhoineen.” (Joos. 6:2)

Jerikon muurissa oli sekä ulko-osa että sisäosa. Ulko-osa oli lähes 2 metriä, sisäosa lähes 4 metriä paksu ja muurien välissä oli yli 4 metrin pituinen väli. Molemmat muurit olivat 20 metriä korkeita ja ne pysyivät tiukasti yhdessä niiden päälle rakennettujen talojen ansiosta. Jerikon muurin mahtavuus on täytynyt näkyä jo kauas israelilaisten kävellessä sitä kohti.

Jumala lupasi Joosualle, että tuhansia vuosia paikallaan olleet muurit tulisivat murtumaan. Sitten Jumala lisäsi erikoisen strategian: kansan piti vain kiertää muurin ympäri seitsemän päivän ajan. Seitsemäntenä päivänä muuri kierrettiin poikkeuksellisesti seitsemän kertaa ja sen jälkeen nostatettiin sotahuuto – silloin muuri sortui itsestään!

Jumala on luvannut taistella myös meidän puolestamme. Me emme saa edessämme olevia muureja kaatumaan omin voimin mutta se ei ole tarkoituskaan.

Oleellista on tänään toimia sen näyn ja kutsumuksen pohjalta, jonka Jumala on antanut. Se tarkoittaa jatkamista siinä samassa luottamuksessa Jeesusta Kristusta kohtaan, joka meillä alussa oli ja valmiina astumista niihin tehtäviin, joita Hän meille antaa.

Meistäkin voi tuntua turhauttavalta vain kävellä päivä ja vuosi toisensa jälkeen muurien ympärillä katsellen niiden mahdottomuutta. Mutta tulee myös se aika, jolloin muurit kaatuvat ja saamme hämmästellä Jumalan ihmeellistä voimaa.

Älä pelkää – Minä olen kanssasi

”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi . Älä pälyile ympärillesi, sillä minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.” (Jes. 41:10)

Jumala puhuu väsyneelle ja epätoivoselle kansalleen profeetta Jesajan kautta lohduttavia sanoja. Nämä samat sanat on meidän kärsivien lupa omistaa itsellemme.

Meidän ei tarvitse pelätä huomista, sillä Jeesus on luvannut olla kanssamme. Mitä ikinä elämä tuo huomenna eteemme, Jeesus on vahvempi kuin pahimmatkaan esteet ja vuoret.

Meidän ei tarvitse murehtien valvoa öitämme miettien, mistä saisimme apua; Jumala on luvannut olla juuri minun ja sinun Jumala. Se tarkoittaa sitä, että Hän johdattaa meitä hyviä teitään pitkin ja tarjoaa kaiken sen, mitä Hänen suunnitelmissaan tarvitsemme. Hän haluaa olla meidän vahvin turvamme ja toivomme.

Hän lupaa vahvistaa nääntynyttä olemustamme. Voi olla, ettemme jaksa inhimillisesti tämän päivän haasteita ja huominen tuntuu mahdottomalta mutta Jumala on luvannut pitää meidät pystyssä. Ja jos kaadumme, kaadumme jotta voisimme nousta ylös vahvemmassa luottamuksessa Vapahtajaamme.

Jumala lupaa auttaa meitä. Tähän lupaukseen meidän on hyvä tarttua. Israelin kansa ei saanut välitöntä apua tilanteeseensa ja sama voi olla meilläkin. Mutta osa ahdistuksestamme saattaa hellittää jo sillä tietoisuudella, että Jumala on todella luvannut auttaa juuri minua ja sinua?

Ja voi minun heikkoa uskoani! Mutta Herra, sinä olet luvannut tukea minua. Tue horjuvaa, häilyvää ja pientä sammuvaa uskoani. Anna sen tavoittaa Sinut, sillä Sinussa on kaikki mitä tarvitsen.

Onko tielläsi jättiläisiä?

”Kuule, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli karkottamaan kansoja, jotka ovat sinua suurempia ja väkevämpiä ja joilla on suuria, taivaaseen asti linnoitettuja kaupunkeja.” (5. Moos. 9:1)

Israelin kansa oli tehnyt raskaan matkan Jumalan lupaamaan maan rajalle. Nyt piti vain astua sisälle Jumalan lupauksiin ja nauttia maasta, joka vuosi maitoa ja hunajaa. Edessä oli yksi ongelma: maassa asui jättiläisiä.

Jättiläiset ovat aina siellä, missä ovat myös Jumalan lupaukset. Ne ovat Goljatteina meidän ja lupausten välillä, niin että helposti säikähdämme ja lannistumme.

Jättiläiset puivat meille nyrkkejään ja uhmaavat, ettemme koskaan pääse perille. Jos katsomme heitä inhimillisin silmin, he ovat meille liian suuria vastuksia.

Mutta jättiläisillä on vain uhmaavat ilmeet ja pelkoa kylvävät sanat. Todellisuudessa Jumala on jo taistellut elämämme jättiläisiä vastaan. Hän on raivannut edestämme kaikki ne esteet, jotka voisivat estää meitä saavuttamasta uskomme päämäärää, sielujemme pelastusta.

Ja kun taistelemme synnin, masennuksen, epätoivon, katkeruuden, yksinäisyyden ja epäonnistumisten jättiläisten kanssa, meillä on puolellamme Taistelija, joka on jo kaatanut nuo vastustajat maahan. Meidän ei enää tarvitse taistella yksin vaan turvautua Vapahtajaamme Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Onko tielläsi tänään jättiläisiä? Saat kohdata heidät levollisin mielin yhdessä Vapahtajasi kanssa.

Elätkö vanhassa liitossa?

”Näin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.” (Hebr. 7:22)

Vanha liitto, jonka Jumala teki Mooseksen välityksellä Israelin kanssa edellytti molempien osapuolien uskollisuutta liiton ehdoille. Jumala lupasi siunata kansaansa, jos se tottelisi liiton sääntöjä eli lakia.

Uusi liitto on täysin toisenlainen. Siinä sopijaosapuolina ovat Isä sekä Poika. Jumala lupasi siunata maailman kaikkia kansoja, jos Poika olisi uskollinen omassa osuudessaan. Kun Jeesus huusi ristillä: ”Se on täytetty”, uuden liiton ehdot olivat täytetty.

Uudessa liitossa ihmisen osuutena ei enää ole ansaita Jumalan siunausta ja hyväksyntää. Siinä Jumala ojentaa ihmiselle Kristus -nimistä lahjapakettia. Tuo lahja pitää sisällään kaiken sen, mitä me tarvitsemme jumalasuhteeseemme ja pelastukseemme.

Liitot sekoittuvat helposti. Moni uuden liiton kristitty elää edelleen osittain vanhan liiton alaisuudessa; moni pyrkii teoillaan ansaitsemaan Jumalan hyväksyntää tai varmistamaan pelastustaan.

Uusi liitto ei sisällä uutta lakia, jota noudattamalla pelastumme. Se perustuu vain ja ainoastaan siihen luottamukseen, että Jeesus on sovittanut kaikki syntini ja avannut täydellisen ja kattavan yhteyden Isän kanssa.

Entä Uuden testamentin käskyt ja ohjeet? Eivätkö ne ole uusi laki, jota toteuttamalla pelastumme? Eivät. Ne ovat perheen jäsenille tarkoitettuja isällisiä ja äidillisiä ohjeita ja neuvoja. Ne kertovat myös sitä suuntaa, johon Jumala armo kasvattaa meitä.

Usko on järjetön asia

”Mitä sanovan kirjoitukset? `Aabraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi Hänet vanhurskaaksi.´” (Room. 4:3)

Usko taitaa olla aina hyvin järjenvastainen teko. Aabraham sai Jumalalta lupauksen, että hän tulisi saamaan oman pojan. Vuodet vierivät ja hän lähestyi sadan vuoden ikää. Samoin Saara oli alkujaankin hedelmätön ja hänen piti odottaa lupausta aina 90-vuotiaaksi. Aabrahamin on täytynyt miettiä, että Jumalan lupaus on täysin järjetön ja vastoin kaikkia luonnonlakeja. Hän päätti kuitenkin pitää Jumalan luotettavana, näytti olosuhteet miltä tahansa. Jumala luki Aabrahamin tämän uskon takia vanhurskaaksi eli hyväksyi hänet yhteyteensä. Usko on meidänkin kohdallamme järjetön asia. Me uskomme Jumalaan, jota emme näe, uskomme Hänen lähettäneen Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan luoksemme ja uskomme Jeesuksen kuolleen häpeällisen kuoleman meidän syntiemme tähden. Tämä kaikki sotii järkeämme vastaan, eikö totta?

Sitten meidän tulisi uskoa Raamatun pääväite, että Jumala vanhurskauttaa meidät – kuten Aabrahamin – pelkän uskon perusteella? Järki ymmärtäisi asian paremmin, jos yhtälöön liitettäisiin meidän kilvoittelu, hyvät teot, pahan välttäminen ja niin edelleen. Mutta ei, tässä asiassa ne suljetaan tiukasti pois. Jumala lupaa, että vain usko vanhurskauttaa. Usko vanhurskauttaa sen, jolla ei ole mitään hyvää näytettävänä Jumalalle.

Katsomme itseämme ja huomaamme monenlaisia himoja ja haluja ja sydämen kylmyyttä sekä haluttomuutta rakastaa Jumalaa. Huomaamme olevamme kaukana Jumalan pyhyydestä ja meidän pitäisi luottaa Jumalan lupaukseen? Siis että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Sanon: tehtävä on meille yhtä vaikea kuin Aabrahamille. Mekin olemme itsemme puolelta kuolleita suhteessa Jumalaan, emme pysty luomaan yhteyttä Häneen. Ja meidän pitäisi luottaa, että Jumala tekee kaiken puolestamme, kun vain pidämme Jumalan luotettavana. Ihan hullua, eikö? Pitäisikö vain uskon riittää?

Usko antaa Jumalalle kaiken kunnian, koska se pitää Jumalaa sanansa mittaisena. Usko on parasta, mitä voimme Jumalalle antaa, koska silloin Jumala saa olla Jumala. Usko sanoo: ”Jumala, minä luotan sinuun ja uskon sen, mitä olet minulle sanonut. Minä tiedän, että vaikka olosuhteet näyttävät mahdottomilta, sinä luot elämää kuolleista.” Tämä usko vastaanottaa Jumalalta kaiken. Se suostuu passiivisena katselemaan kuin sivusta kun Jumala toimii. Se antaa Jumalan olla aktiivinen antaja, joka rakastaa lahjoittaa ihmiselle kaiken.