Kun Jumala sulkee tien

”Sen tähden, katso, minä tukin hänen tiensä orjantappuroilla. Minä rakennan muurin hänen eteensä, niin ettei hän löydä polkujaan.” (Hoos. 2:8)

Jumala puhui profeetta Hoosean kautta Israelin kansalle niistä poluista, joita pitkin he kulkivat epäjumaliensa perässä. Jumala kutsui kansaa yhä uudelleen luopumaan epäjumalistaan ja palaamaan Hänen luokseen mutta kutsuun ei vastattu. Silloin Herra sanoi toimivansa itse kansan puolesta.

Meillä ihmisillä on jatkuva taipumus etsiä sisäistä tyydytystä jostain muualta kuin Jumalastamme. Jumala on kyllä luonut elämäämme paljon nautittavia asioita, mutta Hän haluaa olla elämämme tärkein asia ja tyydyttää sielumme syvimmällä tavalla. Kun joku muu asia tulee Jumalaa tärkeämmäksi, se voi muuttua epäjumalaksi.

Oletko kokenut vastoinkäymisiä työelämän, ihmissuhteiden, raha-asioiden tai terveyden kohdalla? Niitä kokiessamme kyselemme, kuinka Jumala voi sallia meidän kokevan niin raskaita asioita ja luopumisia. Mutta ehkä kyse on samasta asiasta kuin mistä Hoosea kirjoittaa: Jumala tukkii ne tiet, jotka ovat viemässä väärään suuntaan?

Me emme elä Herran yhteydessä oman uskollisuutemme, rakkautemme tai hyvyytemme tähden. Olemme Jeesuksen yhteydessä sen tähden, että Hän on rakastanut meitä ja pitää meistä kiinni joka päivä.

Hän houkuttelee meitä rakkaudellaan oikealle polulle, joka johtaa läheisempään suhteeseen kanssaan ja samalla tukkii niitä polkuja, jotka vievät harhaan. Hän tahtoo olla meille muutakin kuin uskontunnustus tai vapaalippu taivaaseen: Hän tahtoo olla meille elävä Vapahtaja, sielumme kiinnekohta ja sydämemme ilo.

Luopumisen pitkä matka

”Ja Jumala sanoi: `Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.´” (1. Moos. 22:2)

Mitä Aabraham mahtoi ajatella laahustaessaan kauan kaipaamansa esikoisensa kanssa kohti Jumalan osoittamaa uhripaikkaa? Kolmen päivän aikana hänen sydämensä on täytynyt olla tunteiden taistelukenttä; Ei ole helppoa luopua siitä, mitä rakastaa eniten.

Elämä Jumalan kanssa on monta kertaa tavoittamista ja luopumista. Jokaisen löytämisen ja saavuttamisen takana häämöttää seuraava itkuinen antaminen ja jokaista luovuttamista seuraa yhä suurempi vastaanottaminen.

Jumala tuntuu osoittavan sormeaan elämämme niihin asioihin, joista emme olisi valmiita luopumaan. Hän saattaa olla päättäväisen tinkimätön jonkun tapamme kanssa, johon olemme mielistyneet ja tottuneet. Hän osoittaa ihmissuhdetta, jonka kohdalla jo pelkkä ajatus luopumisesta saa sydämemme järkkymään.

Onko Jumala sadisti? Tahtooko hän meille pahaa suostutellessaan meitä yhä uusiin luopumisen kouluihin? Ei, Hän rakastaa meitä ja haluaa lahjoittaa meille yltäkylläistä elämää. Hän ei suostu jäämään Hänelle asettamiimme rajoihin ja katsomaan sivusta, kun sydämemme intohimon ja palon saa joku tai jokin muu. Hän tahtoo olla elämämme keskiössä.

Uskalla kuunnella Jeesuksen ääntä. Uskalla luopua niistä asioista, joista Hän on sinulle puhunut. Se tekee kipeää, tiedän. Et voi katsoa toisten elämää ja vertailla mitä he saavat omistaa. Mutta saat takaisin jotain enemmän elämisen arvoista.