”Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä” (Ps. 51: 14).
Oletpa kaatunut yhden tai useamman kerran, samoihin vanhoihin tai petollisiin uusiin ongelmiin, nouse jälleen.
Vaikka olisit pudonnut syvimpiin syvyyksiin, riehuva myrsky olisi katkonut raajasi ja sydämesi hukkuisi lukemattomien surujen viiltoihin, nouse jälleen.
Olkoon miekkasi ja kilpesi revitty käsistäsi, kiiltävä haarniskasi liian kovia iskuja vastaanottaneena ja painona päälläsi kaikki menneisyyden kirpeät muistot, nouse jälleen.
Vaikka paahtava autiomaa olis imenyt voimasi, kylmä viima repinyt toivon purjeesi ja uskosi tulevaan ja sen Antajaan olisi viheliäisen piskuinen siemen, nouse jälleen.
Olipa syyt mitkä tahansa, olosuhteet ja vastustajat millaiset tahansa ja sinä kuka tahansa, nouse jälleen!
Älä enää anna epäonnistumisten – oli ne miten kipeitä tai raskaita – määritellä elämääsi, vaan ojenna avuton kätesi kaiken toivon, uskon ja rakkauden Jumalalle.
Nouse jälleen, sillä itse Lohduttaja ja Puolustaja, Varjelija ja Pelastaja ottaa heikosta kädestäsi kiinni ja piirtää siihen merkin: ”Sinä olet Minun.”
