”Älä hylkää minua, Herra! Jumalani, älä ole minusta kaukana!” (Ps. 38: 22).
Herra, ethän ikinä hylkää minua?
Ethän hylkää minua, kun kompastelen, kiiruhdan harhaan, hortoilen pettävässä hämärässä?
Ethän jätä minua, vaikka kuljen kurvikkaita teitä, juoksen kumoon opasteet, jään keskelle kylmää ja autiota?
Ethän käännä katsettasi, kun olen noen tahrima, syksyn lehtien peittämä, kylmän viiman tuivertama?
Ethän Herra ole kaukana, vaikka olen suuntani kadottanut, keskipäivän paahtama, kipeisiin labyrintteihin kadonnut?
Ethän, Jeesus, ikinä hylkää minua?
Pidäthän kädestäni lujaa kiinni, sillä ilman Sinua minä pelkään.
Ilman Sinua vapiseva sieluni ei löydä lepoon.
Ilman Sinua olen koditon.
Jumala on itse sanonut:
– Minä en sinua jätä,
en koskaan sinua hylkää.
Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa:
– Herra on minun auttajani,
siksi en pelkää.
Hepr.13:5-6
Jeesus sanoo:”Älä pelkää,usko ainoastaan”
Kiitos!
Muistan jostain lukemani sanat:
Kun hätä riisuu synkän pukunsa, jää jäljelle Armo.
Hylkäämisen tunteet, kauhunkin hetket, synnin varjot tai monet pelot… Niin inhimillisiä ja totta- mutta Jeesus etsii ja nostaa pystyyn kumaraan painuneet, ei moiti, ei satuta enempää.. on täynnä hellyyttä, Rakkautta!
Tuli myös mieleen laulu: Ilman Sinua ei ole huomista (Maksetut viulut)… On totta että rakastaa meitä pelkääväisiäkin!