“Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan” (Joh. 12:23). Pysähdyin tänään näihin Jeesuksen sanoihin. Jeesus puhui Jumalan kirkkaudesta, joka nostaisi Hänet kunniaan ja säteilisi yli koko maan piirin ja näkymättömän maailman. Heti sen jälkeen Jeesus alkoi puhua vehnänjyvän elämästä; kuoresta, jonka piti särkyä yksinäisyydessä ja kylmien olosuhteiden paineessa. Lopuksi Jeesus osoitti sanansa suoraan meille seuraajilleen: “SeuraaContinue reading “Vehnänjyvän tie kirkkauteen”
Kategoria-arkisto:Evankeliumi Johanneksen mukaan
Ristillinen rakkautta
“Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1: 29). Juuri tänä päivänä Sinä riipuit Isän hylkäämänä karhealla ristillä kuusi tuntia. Jokaisen tunnin sisällä, jokaisessa pienessä hetkessä Sinä yhä uudelleen valitsit minut. Valitsit rakastaa, vaikka se tarkoitti Sinulle pimeyttä, jota ihminen ei voi kestää – se mursi itsensä Jumalan. Juuri tänään Sinä taistelit minunContinue reading “Ristillinen rakkautta”
Älä pelkää, Isäsi on suurempi
“Isäni… on suurempi kuin kukaan muu” (Joh. 10:29). Vaikka tuskaisen todelliset ja kaiken yhdeksi sokeaksi pisteeksi maalaavat haasteet pilkkaavat heikkoa uskoani, Sinä olet suurempi. Vaikka vahvat ovat mieleni kostean hämärät linnoitukset ja niiden ovet niin vankat, etten koskaan pysty murtautumaan vapaaksi, Sinä olet suurempi. Vaikka syvät ovat sydämeni haavat, tikattuinakin aina valmiina repsahtamaan ja painamaanContinue reading “Älä pelkää, Isäsi on suurempi”
Elämän antajan seurassa
“Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö” (Joh. 6:57). Jeesuksen askeleet olivat keveät ja elämänmakuiset. Väsyneenä, ihmisten piirittämänä, mitään omistamatta ja vastusten edessä hän pursusi elämää, joka veti puoleensa kuin seireenit merellisissä tarinoissa. Jeesus tuli antamaan ihmisille iankaikkisen elämän, elämän, jokaContinue reading “Elämän antajan seurassa”
Rakkauden niityillä
“Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle” (Joh. 10:3). Jeesus katsoo sinua niin kiinteästi ja hellästi kuin vain äiti voi katsoa juuri syntynyttä lasta sylissään. Hän näkee haavat ihossasi ja katseen, joka harhailee neuvottomana seuraavan askeleen suhteen. Paimen kutsuu sinua kulkemaan kohti ääntä, joka tihkuu omistajan intohimoa. Hän ei pakota, ei laita hihnaa kaulaasiContinue reading “Rakkauden niityillä”