Rakkaus hohtaa pimeässä

”Herra puhui Moosekselle: `Kun te tulette siihen maahan, jonka minä annan teille asuttavaksenne…´” (4. Moos. 15: 1).

Israelilaiset olivat juuri mokanneet ratkaisevalla tavalla: he torjuivat Jumalan lupauksen päästä luvattuun maahan ja siitä seurauksena heitä odotti neljänkymmenen vuoden ankara erämaajakso.

Tappiotunnelma oli käsinkoskelteltava. Itsepäisyyttä ja jatkuvaa kapinamieltä kuvasi Jumalan ankarien sanojen jälkeen maan valloitusyritys omin voimin. Lopputulos oli murskatappio.

Ajattele, että juuri tähän tilanteeseen Herra puhui Moosekselle sanan ”kun”. Hän ei sanonut, että ”jos te pääsette luvattuun maahan epäonnistumisenne jälkeen vaan ”kun te pääsette perille.” Armo vuoti Jumalan sanojen välityksellä kaulusten kohdalta rikkirevittyjen viittojen sisään.

Meillä on myös elämässä aivan ratkaisevan tuntuisia epäonnistumisia. Saatamme langeta synteihin niin syvälle, ettemme kykene näkemään pinnalla välkehtivää toivoa.

Kristuksen armo on kuitenkin aina odottamassa pohjalla. Rakkaus muuttaa ehdolliset konditionaalit Jumalan varmoihin lupauksiin.

Perille pääsy ei ole koskaan ollut meidän onnistumisten varassa. Saat lopettaa toivottoman vastavirtaan räpiköimisen ja antautua rakkaudelle, joka on tuhat kertaa syntejäsi suurempi.

Rohkeasti kohti uutta

”Kuka teidän joukostanne on jäljellä niistä, jotka näkivät tämän temppelin entisessä kunniassaan? Miltä se näyttää nyt? Eikö se ole tyhjän veroinen teidän silmissänne?” (Hag. 2:3).

Jälleenrankentajilta vaadittiin ennakkoluulotonta heittäytymistä. Pakkosiirtolaisuuden alussa 586 eKr vanha temppeli oli täysin tuhottu ja reilu sata vuotta myöhemmin oli aika rakentaa uusi rakennus entisen paikalle. Rohkeutta kysyttiin siinä, että uusi työmaa ei edes valmistuttuaan tulisi olemaan pientäkään osaa aikaisemman komeudesta.

Lannistus hiipi puseroon. Mitä mieltä oli jatkaa tuhon jälkeistä elämää, kun mikään mitä tehtiin ja saatiin aikaan ei olisi mitään entiseen verrattuna? Juuri siihen tilanteeseen Jumala puhui profeettojensa Haggain ja Sakarjan kautta.

Jumalan mielekkyyden lupaus kiinnittyi vain yhteen asiaan: Hän olisi kansansa kanssa. Kun Jumala oli mukana pienten alkujen muuraustöissä, lopputulos olisi enemmän kuin mihin sorakasat ja tiilivuoret pystyisivät.

Niin, mitä järkeä on tehdä hengellistä työtä kun enää ei ole erkkilemisiä, niiloylivainioita ja kalevilehtisiä?

Mitä järkeä on toivoa omalta elämältään mitään, kun avioero vei kesämökit, konkurssi talot, lapsuuden kivut söivät ihmissuhteet ja vuoren kokoiset vaikeudet kuluttivat parhaat vuodet ja voimat?

Jumalan lohduttava ja eteenpäin työntävä ohje on aina sama: ala rakentaa elämääsi, ehkä myös osaltasi Jumalan seurakuntaa siitä pisteestä, missä olet tänään. Älä suostu katsomaan taaksepäin liialla kaiholla, vaan ole varma, että tulevaisuus voi vastoin kaikkia luonnonlakeja antaa mennyttä enemmän.

Eihän uusi temppeli todella ollut paljoakaan vanhan veroinen. Mutta se kuvasti uutta, läheisempää elämää Jumalan kanssa. Mielekkyys ja hengellinen elämä ei ollut puitteissa. Ei silloin eikä tänään. Sinulla on Jeesus ja Hänen kanssa kaikki.

Lohdutusta raunioille

”Herra lohduttaa Siionia, hän lohduttaa kaikki sen rauniot. Hän tekee sen autiomaasta kuin Eedenin ja sen aromaasta kuin Herran puutarhan. Siellä on oleva riemu ja ilo, kiitoksen ja ylistyslaulun ääni” (Jes. 51:3).

Hätkähdyttävä ajatus: Herra lohduttaa raunioita.

Joskus elämä tuntuu yhdeltä rauniokasalta. Ennen raunioiden päällä oli kauniit rakennukset, ilo ja elämänkylläisyys huokuivat ikkunoista sisään ja lapset kikattelivat kynnykseltä toiselle. Nyt jäljellä on vain se, mikä ei tulelle kelvannut.

Kun Herra lupasi lohduttaa Siionia, jäljellä oli vain sanaton tuskaa ja äänetön huuto. Miten ihmeessä Jumala voisi lohduttaa lohdutonta? Mitä Hän voisi sanoa kaikkensa menettäneelle?

Herra lupasi tehdä autiomaasta Eedenin puutarhan veroisen paratiisin. Hän lupasi palauttaa riemun, ilon ja ylistyslaulun.

Ehkä Hän joutuisi virittämään luomisvoimansa samalle tasolle, jolla Hän aikoinaan loi koko kosmoksen? Mutta siihen Hän pystyy. Ja mitä Hän lupaa, sen Hän tekee.

Jos elämäsi tuntuu siis yhdeltä savuavalta kivikasalta, Jumala tahtoo lohduttaa sinua. Juuri sinä olet Taivaan huomion keskipisteessä. Juuri sinun elämäsi toivottomuus saa vielä yhtenä päivänä muuttua paratiisin alusmaaksi.

Neuvoton vaan ei toivoton

”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia” (2. Kor. 4:8).

Neuvoton tarkoittaa, että olen elämäni kanssa juuri tässä jalkojeni päällä olevassa pisteessä enkä tiedä mihin suuntaan lähtisin seuraavaksi astelemaan.

Neuvoton tarkoittaa, että joudun läpielämään vaikeuksia, joita en osaa ratkaista.

Neuvoton on kuin pienen kylän viisas mies, jolta sai aikaisemmin vastauksen jokaiseen pulmaan mutta nyt lähde on tyhjentynyt.

Neuvoton on kuin päähenkilö elokuvan liikkuvassa huoneessa, jonka seinät työntyvät vääjäämättömästi sisään ja edessä on vain tuskainen vääjäämättömän odotus.

Neuvoton. Vaan ei toivoton. Neuvottomuus on Toivon lämppäribändi.

Toivoton olisi ihminen, jos hänellä ei olisi ketään itseään suurempaa, johon turvautua.

Siksi Kristus astui maailmaan, että Hän saisi astua sinun elämääsi. Keskelle kysymyksiä, yhteyskatkoksia ja rusentuvia seiniä.

Huomaatko Jumalan sotajoukon?

”Elisa vastasi: `Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan.´” (2. Kun. 6:16).

Elisan tilanne oli epätoivoinen. Aramin joukot piirittivät hänet eikä pakoreittiä ollut. Päivät näyttivät olevan luetut.

Elisa ja hänen palvelijansa kokivat tukalan tilanteen päinvastaisilla tavoilla. Palvelija oli realisti ja näki faktat. Elisa katsoi uskon maailmaan ja oli luottavaisella mielellä.

Nämä kaksi katsantokantaa määrittelevät vaikeina aikoina meidän jaksamisemme keston. Omassa Dootanissa ollessamme voimme katsoa olosuhteitamme ja taittaa pienen toivon kuin heinänkorren. Tai sitten voimme katsoa olosuhteitamme kauemmaksi. Tai sanoisinko lähemmäksi?

Dootanissa vihollinen ärjyy ja pelottelee. Se haluaa, että menetät elämänhalusi ja luovutat. Mutta siellä on myös Jumalan sotajoukot suojelemassa sinua. Älä siis pelkää!