Tarina on kesken

”Mutta Noomi sanoi heille: `Älkää kutsuko minua enää Noomiksi vaan Maraksi,sillä kaikkivaltias on koetellut minua ankarasti.´” (Ruut. 1: 20)

Ruutin kirja kertoo juutalaisesta perheestä, joka joutui kokemaan yhä suurempia traagisia asioita. Perhe joutui kotimaassaan nälänhätään ja pakeni paremman toimeentulon tähden Mooabin maahan. Mooabilaisista Jumala oli Mooseksen kautta puhunut, että heitä ei tullut koskaan hyväksyn Israelin kansan joukkoon (5. Moos. 23: 4-7). Silti tämä perhe otti pojilleen puolisoikseen moabilaiset naiset. Toinen heistä, Ruut, saa kunnian olla kirjan keskeinen henkilö.

Perheen äiti joutuu kokemaan tragedioita toisensa perään. Ei pelkästään nälänhätä eikä häpeällinen Mooabin maahanlähtö ollut riittävästi, vaan hän joutui menettämään maassa miehensä ja kaksi ainutta poikaansa. Joku hätäinen olisi voinut sanoa, että Noomi sai sitä mitä tilasi; hän poikkesi siitä, mitä Jumala oli puhunut ja seurauksena oli suunnaton kärsimys.

Mutta Ruutin kirja on sanoma Jumalan suunnattomasta armosta ja uskollisesta johdatuksesta. Kirjan aikana huomaamme, kuinka Noomi ja Ruut palaavat kahdestaan kaikkensa menettäneinä takaisin kotimaahansa. Noomi on kärsinyt niin paljon, että hän halusi vaihtaa nimensä Noomista (onnellinen) Maraksi (onneton). Elämä näytti olevan hukassa ja tulevaisuus toivoton.

Kaiken takana on kuitenkin rakastava Jumala. Hän näkee nämä kaksi kärsivää ja kaikkensa menettänyttä ihmisparkaa. Nuori Ruut lähtee etsimään ruokaa ja ”sattumalta” löytää tiensä juuri Boaksen pelloille. Boas oli Noomin sukulainen ja pian juhlittiin hänen ja Ruutin häitä.

Ilman Ruutia ei koskaan olisi ollut myöskään Vapahtajaa. Boaksen ja Ruutin lapsesta tuli kuningas Davidin isoisä. Kun Jumala siis työsti Jeesuksen maailmaan tuloa meidän syntiemme sovittamiseksi, keskeisenä näyttämöllä oli hylkiö Ruut.

Ei Ruut eikä itseään onnettomaksi nimittänyt Noomi voinut arvata miten tarkkaa johdatusta Jumala osoitti heidän elämäänsä kohtaan. He näkivät vain nälänhätää, kotimaansa menettämistä, puolisojen ja lasten kuolemaa, köyhyyttä ja epätoivoa. Jumala sen sijaan näki kaksi suurta uskonsankaria, joiden kautta Hän olisi tuomassa Vapahtajaa maailmaan.

Entä meidän elämämme? Olisiko tämä meillekin hyväksi opiksi siitä, että tarinamme on kesken? Jos olet kysynyt, missä Jumala on ollut sinun kärsimyksesi aikana, saamme vastauksen edellä; Hän on lähellä lapsiaan ja johtaa heitä uskollisesta. Tragediat suuntaavat meitä johonkin uuteen ja Jumala sanoo viimeisen sanan.

Älä siis luovu toivostasi tänäänkään, ethän tiedä mitä Jumala suunnittelee sinun tulevaisuuttasi ajatellen!

tarinakesken

Jumala lohduttaa masentuneita

”Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitäkin antamalla Tituksen tulla luoksemme.” (2. Kor. 7: 6)

Muutaman kerran elämäni aikana olen vajonnut melkoisen syvään toivottomuuteen ja masennukseen. Lamaannus on hiipinyt elämääni silloin, kun olen joutunut elämässäni eri syistä äärimmilleni; uupumus tuo helposti tullessaan epätoivon ja masennuksen.

Masennus on raskas matkakumppani. Se vie elämästä kaikki värit ja suostuttelee uhriaan arvottomuuteen ja merkityksettömyyteen. Sitä vastaan pitäisi taistella mutta samaan aikaan se vie kaikki voimat edes selviytyä arjen haasteista.

Apostoli Paavalikin koki elämässään masennusta. Hän kirjoittaa meille myös Jumalan tavasta lohduttaa masentuneita. Huomaamme, että Jumala on kiinnostunut meistä ja siitä, kuinka voimme.

Masentunut yrittää taistella myös ollakseen aktiivinen Jumalan suuntaan. Ajatuksissa saattaa pyöriä, että Jumala kyllä auttaisi, jos osaisi oikein pyytää apua tai elää oikealla tavalla. Mutta onneksi Jumala on aktiivinen osapuoli masennukseen vaipuneen ihmisen suhteen. Ihmisen ei tarvitse pinnistellä pitääkseen Jumalan kädestä kiinni, Jumala lupaa pitää kiinni ihmisestä. Ja masennuskin joutuu taipumaan Jumalan tahdon alle ja se kudotaan osaksi Jumalan suurta suunnitelmaa.

Mutta miten Jumala sitten lohduttaa? Hän antaa arkeemme joka päivä apuaan. Hän ei välttämättä heti poista epätoivoamme mutta kulkee kanssamme sen läpi. Hän lähettää elämäämme Tituksia, jotka antavat meille rohkeutta jatkaa eteenpäin yksi päivä kerrallaan. Emme sitä useinkaan huomaa; yksi tekstiviesti, soitto, lämmin katse tai mieleen tuleva laulu. Kanssaihmisemme tuovat meille Kristuksen välittämistä ja rakkautta.

Pahimmillakin vastoinkäymisillä on Jumalan asettama päätepisteensä. Myös masennuksella. Ehkä silloin saamme huomata, että Jumala käyttää meitä lohduttamaan toisia, jotka joutuvat kokemaan kanssamme samoja vaikeuksia?

jumalalohduttaa

Mistä saan uuden päämäärän?

”Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?” (Job 6:11)

Jobin kirja kertoo menestyvästä miehestä, joka joutuu yllättäen menettämään suuren omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä. Hän jäi istumaan jätteiden päälle ja raapi itseään saviruukun palalla. Hänen ahdistuksensa oli niin suuri, että lohduttamaan tulleet ystävät tyrmistyivät hänet nähdessään ja olivat ensimmäiset seitsemän päivää sanattomia.

Kaiken kivun ja menetyksen keskellä Job kysyy osuvan kysymyksen: ”Mistä saan voimaa kestää nykyisyyttä ja mistä uuden päämäärän tulevalle elämälle?”

Kipeiden menetysten ja ahdistusten aikana ihminen ei jaksa enää nähdä tulevaan. Tai tulevaisuus on hänelle pelkkää samanlaista epätoivoa. Menneisyys ja menetykset repivät silloin ihmistä kuin raskaat painot pinnan alle. Kun vanhoja iloja ja päämääriä on kolhaistu eikä niiden mukaan voi enää elämäänsä jatkaa, mikä avuksi?

Raamattu kehottaa meitä katsomaan tulevaisuuteen toivorikkain mielin. Se on ajatuksena monelle sulaa hulluutta mutta ajatuksen takuumiehenä on itse Kaikkivaltias Jumala.

Jumala itse haluaa olla meidän päämäärämme ja voimamme. Hän haluaa olla meidän ensisijainen syymme elää ja herätä aina uuteen huomiseen.

Olet saattanut kokea järisyttäviä menetyksiä. Et koskaan tule saamaan takaisin kaikkea menettämääsi. Mutta saatat saada paljon enemmän. Jumala kutsuu kaiken menettäneitä jännittävään ja rikkaaseen suhteeseen kanssaan. Tulevaisuus Kristuksen kanssa on valoisa tulevaisuus.

mistasaanuudenpaamaaran

Eloon kuolleet luut!

”Herra sanoi minulle: `Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?´Minä vastasin: ´Herra, sinä sen tiedät.` ” (Hes. 37: 3)

Profeetta Hesekiel sai nähdä merkillisen näyn. Hän oli laaksossa kuolleiden ihmisten seassa. Ihmiset olivat olleet kuolleina jo niin pitkään, että niistä oli hävinneet kaikki lihakset ja jänteet. Hesekiel katselikin kuolleiden luiden rykelmää. Jumala haastoi Hesekieliä kysymällä, vieläkö luut voisivat herätä eloon – voisiko ne jälleen muodostaa ihmisiä?

Voi, miten me monet kyselemmekään tätä samaa kysymystä itseltämme! Menneisyys on repinyt meiltä ihon rikki ja elämän sisältö ja tarkoitus ovat kadonneet. Saatamme kokea olevamme kuin kuolleita luita, vailla toivoa elämästä. Pystyisikö edes Jumala herättämään meitä eloon?

Hesekiel sai nähdä jotain uskomatonta. Luut alkoivat kalista ja pian niistä muodostui jälleen ihmisiä. Mahdoton oli muuttunut hetkessä mahdolliseksi. Mikä hetki sitten oli ollut kuolleen toivotonta, oli muuttunut uudeksi elämäksi.

Mikä sai aikaan muutoksen? Jumalan Sana. Hesekielin piti lausua kuolleille luille Jumalan sanat ja niin niihin alkoi virrata muodonmuuttavaa elämää. Sama lainalaisuus toimii tänäänkin ja se on totta myös meidän elämässämme.

Olemme sen monesti kokeneetkin: joku Raamatusta lukemamme teksti tai kuuntelemamme raamattuopetus on iskenyt voimallaan keskelle mahdotonta elämäntilannettamme. Sydämemme on ollut hetkessä täynnä iloa ja toivoa vaikka itse olosuhteet ovat säilyneet samana. Olemme kohdanneet Jumalan Sanan eli Raamatun välityksellä.

Voiko Jumala siis tuoda sinun elämääsi tänään toivoa ja elämää? Voi. Haluaako Hän tehdä sen? Kyllä. Miten Hän sen tekee? Hän lähettää elämääsi Hesekielejä, jotka välittävät sinulle Jumalan sanoja Raamatusta. Niitä kuunnellessasi (tai lukiessasi) et kuuntele vain ihmissanoja, vaan vastaanotat Jumalan uuttatekevää ja luovaa voimaa.

IMG_7483

Mene tässä voimassasi!

”Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut.” (Tuom. 6: 14)

Israelilaiset olivat jälleen kerran unohtaneet Jumalansa ja alkaneet palvella valloittamansa maan jumalia. Siitä seurauksena kansa joutui kärsimään naapurikansan julmaa kohtelua. Jumalan tahdon sivuuttaminen synnyttää aina kärsimystä.

Jumalan armo ei kuitenkaan päättynyt. Hän lähetti enkelinsä (Herran enkelin eli luultavasti esiolevainen Herran Jeesuksen Kristuksen) Gideon -nimisen miehen luokse. Enkelin tervehdys Gideonille on osoitus Jumalan armollisesta suhtautumisesta huumorin pilkahduksen kera: ”Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!” Gideon oli kaikkea muuta kuin urhea; enkelin kohdatessa hän lymysi maahan kaivetussa viinikuurnassa.

Kun Jumala kutsuu ihmistä suurenmoiseen kutsumukseen ja tehtävään, ihminen yleensä säikähtää ja kokee itsensä liian vähäpätöiseksi. Tämän näemme myös Gideonin kohdalla. Hän valittaa omaa huonottaan ja heikkoa taustaansa – eikö Jumala voisi valita jonkun toisen?

Herra antoi Gideonille merkillisen kehotuksen: Ala toteuttaa kutsumustasi tämän päivän voimassasi. Eikö Jumalan olisi ensin täytynyt jotenkin vahvistaa häntä tai tehdä jokin ihme? Ei, kutsu oli kuulunut ja liikkeelle tuli lähteä vapisevana ja heikkona. Syy oli tässä: Herra lupasi itse olla Gideonin vahvuutena.

On aika 2000-luvun Gideoneiden esiintulon. He katselevat vielä omaa kehnouttaan ja piilottelevat suurten uhkakuvien varjoissa. Samaan aikaan Jumalan pyhyys murennetaan ja ihmiset kävelevät kohti tuhoa. Epätoivo, toivottomuus ja yksinäisyys ovat kuin pimeä verkko ihmisten yllä.

Ehkä Jumala kutsuu tänään sinua tuomaan ihmisille valoa ja toivoa; osoittamaan heille Herraa Jeesusta Kristusta? Älä katso itseesi, katso Kutsujaan.

hand-wing-sky-sunshine-old-monument-622625-pxhere.com