Avainsana: toivo

Jeesus, minä rakastan sinua

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

Jeesus minä rakastan sinua.

Vaatteesi huokuvat totuutta ja pyhyyttä. Haluat järkähtämättömällä tavalla valaista totuutta pimeyteeni. Tahdot johdattaa minut rehellisyyteen pienintäkin piirtoa myöten.

Olet niin päättäväinen. Tahdot pelastaa minut silloinkin kun en jaksa uskoa olevani pelastuksesi arvoinen. Olet ottanut minut työpöydällesi ja et onneksi suostu ikinä keskeyttämään sitä minkä olet ottanut sydämesi asiaksi.

Olet hellä tavalla, jota vain Sinä voit olla. Silität haavojani ja arpiani kosketuksella, jonka mausteena ovat puolestani vuodattamasi kyyneleet.

Olet tinkimätön totuudessasi ja uupumaton rakkaudessasi. Sinun rakkautesi loi minut äitini kohdussa ja sama rakkaus muovaa minut eloon jokaisena elämäni henkäyksessä.

Jeesus, sinä et koskaan väsy etkä luovuta. Et silloinkaan kun pimeys saa minut sokeaksi, suonsilmäke allani on valmis imaisemaan kaiken toivoni ja suuret syntini ovat saaneet minut vangiksi.

Sinä olet minun totuuteni, elämäni, toivoni, valoni, pyhyyteni, rakkauteni ja iloni.

Jeesus, minä rakastan sinua.

Uusi rohkeus elää

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

Job oli ihminen, joka joutui kokemaan menetyksiä enemmän kuin kenenkään sietokyky kestää.

Hänen onnellinen elämänsä murtui pala palalta ja jäljelle jäi syvä toivottomuus.

Suuressa tuskassa ja näköalattomuudessa Job oikeutetusti kysyi ystäviltään, että mistä hän saisi vielä toivon? Mistä hän löytäisi rohkeuden ja voiman haaveilla elämän vielä hymyilevän?

Menetykset tekevät kipeää. Ne murtavat elämänhalua kuin valtavat myrskyaallot rantapengertä ja liian monen iskun vastaanotettua kaikki tuntuu sortuvan.

Vaikka Job ei jaksanut uskoa enää onnelliseen tulevaisuuteen, riitti kun Jumala uskoi.

Kun me emme jaksa uskoa tai toivoa, meillä on uskon ja toivon Jumala.

Näytti elämä tänään miltä näytti ja tuntui miltä tuntui, Jumala sekä tahtoo että kykenee määrittämään elämämme käännökset ja kurvit.

Hän pyyhkii silmäkulmistamme kipeän eilisen ja rakkaudessaan on jo luomassa suunnittelemaansa kaunista huomista.

Valoa askeleen verran

Published on by Jaakko Pirttiaho4 Comments

”Sinä Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.” (2. Sam. 22:29)

Me voimme kokea pimeyttä sekä itsessämme, toisissa ihmisissä että olosuhteissa. Pimeydessä ei näe yhtään eteenpäin ja siellä ollessa on yleensä avuton ja pelokas olo.

Voimme Daavidin tavoin luottaa siihen, että Herra Jeesus tuo valon pimeyteemme. Tämä Daavidin ajan lampun valo valaisi aina vain seuraavan askeleen verran. Samoin mekin omissa pimeyksissämme näemme yleensä vain sen askeleen verran. Haluaisimme nähdä paljon pidemmälle tulevaisuuteen mutta monesti se ei onnistu.

Jumala haluaa meidän elävän uskossa Häneen. Hän luo meihin sitä uskoa, joka luottaa Häneen pimeydessäkin. Ja saamme luottavaisina elää tämän päivän ja hetken. Jumala valaisee myös huomisen.

Uskalla odottaa Herraa

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

”Minä odotan Herraa, vaikka hän on kätkenyt kasvonsa Jaakobin suvulta. Minä panen toivoni häneen” (Jes. 8:17).

Miten vaikeaa on luottaa Herraan, kun kaikki näyttää menevän vain huonompaan suuntaan?

Jesaja joutui katsomaan sivusta, kun Jumala kätkeytyi kansaltaan. Oli tuomioiden aika; kansaa kohtasi valloittajien raivo ja Jumala oli hiljaa.

Jesaja kirjoitti odottavansa Jumalan apua silloin kun elämä rutistui kasaan. Hän laittoi toivonsa Jumalaan, vaikka toivoa ei ollut näköpiirissä.

Miten vahva todistus meille! Ehkä sinunkin elämässä Jumala tuntuu olevan hiljaa, ehkä joudut kokemaan kriisin toisensa perään?

Jaksatko edelleen luottaa Herraan, jättää kipeät asiasi Hänen työpöydälleen?

Älä ikinä, ikinä, ikinä anna periksi!

Published on by Jaakko Pirttiaho5 Comments

”… tehdä vastarintaa ja … pysyä pystyssä” (Ef. 6:13)

Toisen maailmansodan riehuessa Englannin yllä valtavimmalla voimallaan ja kansakunnan ollessa näännnyksissä ja epätoivoisena, pääministeri Winston Churchillin kerrotaan pitäneen Englannin kohtalon ratkaisseen, tasan yhden lauseen mittaisen puheen.

Kun koko kansakunta odotti johtajansa puheen alkua, hän nousi hetken istuttuaan paikaltaan hitaasti mikrofonin eteen ja lausui: ”Älkää ikinä, ikinä, ikinä antako periksi!” Tämän jälkeen hän poistui takaisin paikalleen.

Yksi lause riitti. Englanti kesti kuin maahan taivutettu paju Hitlerin valtaisan ja loppumattomalta tuntuneen pommituksen. Vaikka tilanne paheni pahenemistaan, kansakunta ei luopunut toivostaan ja kesti ja kesti – kunnes saavutti voiton.

Minä uskon, että Jumalalla on tänään sinulle sama sanoma. Ehkä olet joutunut vastaanottamaan pommeja toisensa jälkeen ja olet vetäytynyt epätoivoissasi ja pettyneenä itseesi pommisuojan perimmäiseen nurkkaan kyyryyn.

Olet tahtonut palvella Jumalaa ja auttaa toisia. Olet tahtonut rakentaa Jumalan valtakuntaa ja olet ymmälläsi, kuinka Jumala on tuntunut hylänneen sinut. Ehkä kyselet, missä menit niin harhaan, että jouduit elämäsi pyörremyrskyyn, joka ei tunnu päättyvän eikä säästävän mitään.

Jumala tahtoo sanoa sinulle, että Hän rakastaa sinua ja tietää tasan tarkkaan tilanteesi. Ja Hän haluaa rohkaista sinua koko Sanansa voimalla juuri tällä yhdellä lauseella: ”Älä ikinä, ikinä, ikinä anna periksi!”

Armoherätys on tulossa. Jumala valmistaa tulen läpi niitä miehiä ja naisia, joilla on toivon sanoma toivottomille.

Hänen valontuojansa ovat käyneet läpi mitä suurimmat kriisit, epäonnistuneet, kokeneet helvetin voimien hyökyvän ylitseen kuin valtameren raivoavat vaahtopäät.

Vaikka tilanteesi näyttäisi miltä, vaikka olisit kuinka epäonnistunut, vaikka kaikki olisivat hylänneet sinut eikä kukaan olisi vierelläsi ymmärtämässä, älä ikinä, ikinä, ikinä luovuta.

Pidä kuin kalleimpana aarteenasi sitä kutsumusta ja näkyä, jonka Jumala on sinulle antanut. Seiso Sanan varassa läpi elämäsi tulikokeen, seiso vaikka maa katoaisi altasi ja taivas olisi sysimusta.

Armoherätys on tulossa, siitä olen varma. Yhtä varma olen myös siitä, että Jumala on juuri nyt valmistelemassa viimeisen sadonkorjuun työmiehiä. Älä kuvittele, että he ovat onnistuneita ja horjumattomia, jotain muuta kuin sinä olet.

Toisen Valtakunnan ilonsanomaa yhä pimenevään maailmaan tuovat ne, jotka ovat kaatuneet ja kaatuneet. Mutta. Pysähdy tähän. He ovat nousseet yhä uudelleen. Heidät on riisuttu kaikin tavoin ja juuri siksi heidän todistuksensa järisyttää helvetin portteja.

Älä ikinä, ikinä, ikinä anna periksi. Tämän todistuksen Jumalan valitut rakkaat näyttävät elämällään toivonsa menettäneelle maailmalle. Juuri heidän heikkoutensa ja puutteensa vuoksi Herra Jeesus Kristus saa loistaa koko rakkautensa ja armonsa loistolla kärsivälle maailmalle.

”Niin alhaalla ei kukaan kulje” – Yksin armosta ry täyttää tänään 2 vuotta!

Published on by Jaakko Pirttiaho7 Comments

Istuimme minulle entuudestaan vain nimeltä tuntemani remonttimiehen kanssa keittiömme kahvipöytään. Ilmapiiri oli erikoinen, jotain oli ilmassa.

Olen opettanut Jumalan armoa ja Kristuksen rakkautta 15 vuotta. Tehnyt tuhansia tekstejä, muutamia kirjoja, pitänyt blogia, satoja livevideoita, ollut sanomani kanssa eri medioissa näkyvästi esillä.

Silti minä istuin ja kuuntelin. Vastapäätä istuva mies katsoi minua lämpöisesti ja pudotteli huuliltaan harvoja sanoja, sanoja, joiden voimaa hän ei voinut tietää.

Kaksi sanaa lävistivät minut, riisuivat alasti, tunkeutuivat läpi häpeän ja arvottomuuden ja aloin itkeä ensin kyyneleitä pidätellen, kohta nyyhkytin kuin pieni poika.

”Isä rakastaa”. Ne olivat ne sanat. Uskonopin aakkoset, mutta tunnetulle raamattuopettajalle ne olivat kuin äkillinen ja arvaamaton salama, joka lävistää koko olemuksen syvimpään syvään saakka. Syvyyteen, jonne en uskonut enää Jumalankaan yltävän.

Yksin armosta -yhdistys on olemassa vain yhtä tarkoitusta varten. Luulen, että Suomi on pullollaan jaakkoja, jotka ovat juuttuneet elämän pyörteissä ja oman sydämen petollisuudessa sellaisiin syvyyksiin missä tarvitaan erikoislääkärihoitoa. Kotihoitoa.

Ellei omassa elämässä ole törmännyt omaan syntisyyden niin kipeään myöntämiseen, ellei ole pudonnut niin syvälle, missä eivät ihmisen tahdonvoimat eikä mitkään ponnistelut enää riitä oikaisemaan elämää oikeille raiteille, ei Kristuksen rakkauden käsittämätöntä intohimoisuutta ja luovuttamattomuutta voi ymmärtää.

Olen tehnyt monella tavalla viimeisen kahden vuoden aikana elämäni syvimmän kadottamisen. Olin jo elämänhaluton ja näköalaton. Koin olevani niin paha, ettei edes aikaisemmin tuntemani ja muille julistamani rakastava Isä jaksanut katsoa minua kaipaavalla ja syliin kutsuvalla katseellaan.

”Isä rakastaa” -sanat antoivat minulle eilen elämän.

Sama mies jatkoi vielä: ”Kun Isän rakkauden uskaltaa uskoa todeksi juuri omalle kohdalle, olosuhteet ja vaikeudet muuttavat luonnettaan, ne jäävät kuin sivuasioiksi”

Itkin ja nieleskelin sanojen painoa. Pikku-Jaakko uskalsi päästää auringon valon lävistää sisimmän kaiken pimeän. Ja ilo palasi.

Uskallan tänään kertoa sinulle kaikella varmuudella tämän elämääsi pysyvän pohjan antavan totuuden: Et voi olla niin syvällä, et missään asiassa, et minkään asian tähden, et niin epäonnistunut tai syyllinen, et epäuskoinen tai toivoton, ettei Isä rakastaisi sinua miljoona kertaa enemmän kuin nuori pari ensimmäistä, hartaasti kaivattua esikoistaan synnytyssalin huipennuksen hetkellä.

Sinua rakastetaan, juuri sinua, olipa elämäsi sujunut hyvin tai hyvin huonosti. Juuri sinua, vangittua, toivotonta, ahdistunutta, masentunutta, ja toisten tuomitsemaa Jumala kaipaa loppumattomalla kaipauksella syliinsä.

Isä rakastaa sinua. Hän näytti sen särkymällä ristillä puolestasi. Ja kun Kaikkivaltias hymyilee sinulle juuri nyt, sinulla ei ole mitään hätää. Isän rakkaudessa on kaikki. mitä voit ikinä tarvita.

Siunaan sinua, rakas lukija tai työmme tukija. Evankeliumi on maailman mullistavin sanoma. Se ei kerro vain joskus kaukana siintävästä taivaasta, vaan Jumalasta, joka haluaa olla sinun rakastava Isä tänään. Jokaisena päivänä.