Lohdutusta raunioille

”Herra lohduttaa Siionia, hän lohduttaa kaikki sen rauniot. Hän tekee sen autiomaasta kuin Eedenin ja sen aromaasta kuin Herran puutarhan. Siellä on oleva riemu ja ilo, kiitoksen ja ylistyslaulun ääni” (Jes. 51:3).

Hätkähdyttävä ajatus: Herra lohduttaa raunioita.

Joskus elämä tuntuu yhdeltä rauniokasalta. Ennen raunioiden päällä oli kauniit rakennukset, ilo ja elämänkylläisyys huokuivat ikkunoista sisään ja lapset kikattelivat kynnykseltä toiselle. Nyt jäljellä on vain se, mikä ei tulelle kelvannut.

Kun Herra lupasi lohduttaa Siionia, jäljellä oli vain sanaton tuskaa ja äänetön huuto. Miten ihmeessä Jumala voisi lohduttaa lohdutonta? Mitä Hän voisi sanoa kaikkensa menettäneelle?

Herra lupasi tehdä autiomaasta Eedenin puutarhan veroisen paratiisin. Hän lupasi palauttaa riemun, ilon ja ylistyslaulun.

Ehkä Hän joutuisi virittämään luomisvoimansa samalle tasolle, jolla Hän aikoinaan loi koko kosmoksen? Mutta siihen Hän pystyy. Ja mitä Hän lupaa, sen Hän tekee.

Jos elämäsi tuntuu siis yhdeltä savuavalta kivikasalta, Jumala tahtoo lohduttaa sinua. Juuri sinä olet Taivaan huomion keskipisteessä. Juuri sinun elämäsi toivottomuus saa vielä yhtenä päivänä muuttua paratiisin alusmaaksi.

Neuvoton vaan ei toivoton

”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia” (2. Kor. 4:8).

Neuvoton tarkoittaa, että olen elämäni kanssa juuri tässä jalkojeni päällä olevassa pisteessä enkä tiedä mihin suuntaan lähtisin seuraavaksi astelemaan.

Neuvoton tarkoittaa, että joudun läpielämään vaikeuksia, joita en osaa ratkaista.

Neuvoton on kuin pienen kylän viisas mies, jolta sai aikaisemmin vastauksen jokaiseen pulmaan mutta nyt lähde on tyhjentynyt.

Neuvoton on kuin päähenkilö elokuvan liikkuvassa huoneessa, jonka seinät työntyvät vääjäämättömästi sisään ja edessä on vain tuskainen vääjäämättömän odotus.

Neuvoton. Vaan ei toivoton. Neuvottomuus on Toivon lämppäribändi.

Toivoton olisi ihminen, jos hänellä ei olisi ketään itseään suurempaa, johon turvautua.

Siksi Kristus astui maailmaan, että Hän saisi astua sinun elämääsi. Keskelle kysymyksiä, yhteyskatkoksia ja rusentuvia seiniä.

Huomaatko Jumalan sotajoukon?

”Elisa vastasi: `Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan.´” (2. Kun. 6:16).

Elisan tilanne oli epätoivoinen. Aramin joukot piirittivät hänet eikä pakoreittiä ollut. Päivät näyttivät olevan luetut.

Elisa ja hänen palvelijansa kokivat tukalan tilanteen päinvastaisilla tavoilla. Palvelija oli realisti ja näki faktat. Elisa katsoi uskon maailmaan ja oli luottavaisella mielellä.

Nämä kaksi katsantokantaa määrittelevät vaikeina aikoina meidän jaksamisemme keston. Omassa Dootanissa ollessamme voimme katsoa olosuhteitamme ja taittaa pienen toivon kuin heinänkorren. Tai sitten voimme katsoa olosuhteitamme kauemmaksi. Tai sanoisinko lähemmäksi?

Dootanissa vihollinen ärjyy ja pelottelee. Se haluaa, että menetät elämänhalusi ja luovutat. Mutta siellä on myös Jumalan sotajoukot suojelemassa sinua. Älä siis pelkää!

Hämmästyttävä kohtaaminen Sykarissa (Joh. 4)

Epäonnistuneeseen elämäänsä vangitulle ihmiselle mikään muu ei ole niin vapauttavaa kuin että joku näkee hänen sisälleen ja hyväksyy hänet.

Jeesus antaa Sykarin kaivon naiselle sitä mitä tämä todellisuudessa eniten kaipaa: Nainen uskaltaa näyttää Jeesukselle rikkinäisyytensä ja epäonnistumisensa. Hän sanoo Jeesukselle, että ”tässä on häpeäni syy: Minulla ovat menneet ihmissuhteet rikki, en ole samanlainen kuin muut, olen epäonnistunut.” Hän on todella rohkea.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Miten Jeesus reagoi tähän? Hän ilmoittaa naiselle olevansa se Jumala, jota tämä on kaivannut häpeänsä keskellä. Nainen on ajatellut, että vaikka tämä elämäni meni pieleen, niin odotan messiasta: ”Minä tiedän, että messias tulee”. Jeesus vastaa ”Minä olen” – Jahve.

Jeesus sanoi, että monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi – tämä nainen, jota kukaan ei pidä minään, hän kantaa sisällään odotusta Jumalaa kohtaan. Hänen elämänsä ei täytä muiden silmissä onnistumisen asteikkoa mutta hän salassa kaipaa Jumalaa. Jeesus kohtasi paljon sellaisia ihmisiä, joiden elämä oli kyllä mallillaan kaikin puolin, mutta sieltä oli tämä salainen ja nöyrä kaipaus kadonnut. Onko niin, että juuri meidän elämämme kivut ja epäonnistumiset saavat meidät huokailemaan itseämme suuremman puoleen? Niin monesti Jeesus puhui ihmisille vain vertauksin ja peitti oman olemuksensa mutta tässä yhdessä kohtaamisessa hän heittää kuin viitan yltään ja sanoo: Katso, minä olen se, joka loin sinut ja minä otan sinun särkyneen elämäsi ja teen siitä jotain ihan uutta ja kaunista!

Ole luja!

”Enkö minä olekin käskenyt sinua: Ole luja ja rohkea! Älä säiky äläkä kauhistu, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljet.” (Joos. 1:9)

Näitäköhän Joosuan kirjan sanoja Daavid on mietiskellyt, kun hän ohjasi omaa sydäntään sanoen: ”Odota Herraa. Ole luja, ja olkoon sydämesi rohkea” (Ps. 27:14)? Hänen sydämensä säikkyi elämän ahdistuksia ja hän muistutti itseään Kirjoituksista löytyvistä Jumalan lupauksista.

Joosua on hyvä esikuva meille uskon haasteista ja Jumalan lupauksista. Joosua oli inhimilliseltä kannalta aivan liian suurten vastusten edessä: viholliskansat olivat paljon lukuisammat, taisteluvalmiimmat ja aseistetummat. Ne tunsivat sitä paitsi Kanaanin maan maastotkin israelilaisia paremmin.

Joosua lähti liikkeelle Jumalan lupausten varassa. Jumala evästi häntä sanomalla useampaan kertaan: ”Joosua, ole luja ja rohkea. Sinä tulet näkemään kauhistuttavia vastuksia, mutta älä unohda, että Minä olen sinun kanssasi.”

Näihin sanoihin myös Daavid vetosi. Samoihin sanoihin meidänkin on hyvä vedota. Kun oma sydämemme vapisee pelosta ja toivo on luikahtanut kuin laivarotta uppoavasta paatista, meidän on hyvä muistuttaa itseämme Jumalan todellisuudesta.

Kun Jumala on puolellamme, mikään vastustava voima ei pääse tuhoamaan meitä. Saatamme olla maahan kaadettuja, mutta viimeinen sana on aina Jumalan.

Ole siis luja ja rohkea! Muista, että Kaikkivaltias Jumala on kanssasi.