Kelvoton herätyksen välikappale

”Monet sen kaupungin samarialaisista uskoivat Jeesukseen naisen puheen tähden, kun tämä todisti: `Hän kertoi kaiken, mitä olen tehnyt´” (Joh. 4: 39).

Sykarissa asui nainen, joka oli niin huonossa maineessa, ettei voinut näyttää naamaansa julkisilla paikoilla. Pilkkapuheet ja ivalliset katseet viilsivät hunnun läpi jo kaukaa.

Tällä naisella elämä oli mennyt ihan pieleen. Ehkä osin olosuhteiden pakosta, osin sisältä syntyneistä pakottavista tarpeista.

Kun Jeesus tahtoi välittää evankeliumin vapauttavaa sanomaa samarialaisille, Hän valitsi aseekseen juuri tämän naisen. Naisen, joka oli ihmissuhteissa epäonnistunut kerta toisensa jälkeen. Kuka meistä olisi valinnut samoin?

Jeesus suostui kulkemaan Sykariin päivän paahteisimpaan hetkeen kohdatakseen tämän häpeän vangitseman ihmisraunion. Jeesuksen avustuksella nainen sai avata vuosien häpeän patonsa ja yhden armon kokeneen ihmisen sielusta riitti elävää vettä koko kylälle!

”Hän kertoi kaiken, mitä olen tehnyt!” Todistusvoima oli valtava. Ihmiset hämmästelivät sitä muutosta, mitä nurkissä lymyilevälle naiselle oli tapahtunyt: tämä pystyi kertomaan elämänsä särkymisistä kiihkeän palavasti. Jeesuksen rakkaus oli tehnyt hetkessä muutoksen.

Vuosia myöhemmin Filippos toi Samariaan vielä suuremman herätyksen. Minä olen aika varma, että tämä Sykarin kaivon nainen oli sen liikehdinnän ensimmäinen kylväjä.

Jumalan yltäkylläisyys

”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (Joh. 10: 10)

Uskon, että Jumalalla on varastossaan meitä varten odottamassa elämää, joka tulvii meistä toisillekin. Uskon, että Hänellä on jatkuva kutsu omistamaan enemmän aarteita, joissa on jo meidän nimilappu kyljessä.

Ajattelen, että voi olla aivan päinvastaiset elämäntyylit elää oman yltäkylläisyyden keskellä tai Kristuksen yltäkylläisyydessä. Jos sekoitamme nämä lajit keskenämme, kadotamme toivon.

Oma yltäkylläisyys tuo monesti mukanaan kylläisyyden ja itseriittoisuuden. Kun kaikki on hyvin, mitään ei ole tarvetta muuttaa eikä mihinkään ole tarvetta pyrkiä. Riittää, kun varjellaan asioiden säilymistä nykyisellä mallilla.

Menetykset ovat tärkeä osa hengellistä kasvua. Jumalalla sallii meille jokaiselle omanlaisia kolauksia jotta siirtyisimme itseriittoisuudesta tarvitsevuuteen.

Jumalalla on yltäkylläisyyttä tuhlattavaksi asti. Sitä ei pidä sekoittaa siihen yltäkylläisyyteen mitä länsimaisten ihmisten suosima Mammona -niminen epäjumala haluaa tarjoilla.

Kristuksen yltäkylläisyys tarjotaan niille, jotka ovat pudonneet yltäkylläisyydestä. Samoin kuin ruoka-apujonoissa odottavat ruokaa tarvitsevat ihmiset, Jumalan aarrevarastojen edessä ovat ne, jotka ovat joutuneet menettämään monet niistä siunauksista, joita muut näyttävät omistavan.

Etkö Jeesus osaa auttaa?

”Mutta muutamat heistä sanoivat: `Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut estää tämän miehen kuoleman?´” (Joh. 11: 37).

Lasarus, Marian ja Martan veli oli vakavasti sairas. Sisarukset lähettivät Jeesukselle viestin siinä toivossa, että Jeesus tulisi ja parantaisi heidän veljensä. Mutta Jeesus toimi toisin ja Lasarus ehti kuolla.

Kun Jeesus viimein saapui paikalle, perheessä oli hautajaiset menossa. Johannes tahtoi alleviivata, että Jeesus itki nähdessään surun musertavan voiman. Mutta Jeesus järkyttyi myös seuraavasta ihmisten toteamuksesta: ”Eikö Jeesus voinut estää Laaruksen kuolemaa? Jos Jeesus todella rakasti Lasarusta, miksei hän tullut aikaisemmin apuun?”

Sama kysymys on kautta aikojen ollut kaikkien kristittyjen huulilla. ”Miksi Jumala ei paranna tätä syöpää”, ”Miksi juuri minulla pitää olla tämä masennus”, ”Miksei Jumala paranna sieluni haavoja”, ”Miksi minä joudun elämään yksin”.

Sama voima, joka piti Jeesuksen ristillä pilkkahuutojen raikuessa pidätti hänet myös paikoillaan Lasatuksen vetäessä viimeistä sisäänhengitystä. Se sama voima estää Häntä vastaamasta ”kyllä” niihin lukemattomiin pyyntöihin, joita Hänelle esitämme ja joita monesti jopa vaadimme.

Jos Jeesus olisi tullut Lasuruksen kotiin sisarusten toiveiden mukaan, haudasta nousemisen ihmettä ei olisi koskaan nähty. Jos Hän ei rakkaudessaan pysyisi joskus paikallaan meidän kipujemme kohdalla, Jumalan kunnia ja meidän elämä yhä suuremmassa kirkkaudessa ei olisi mahdollista.

Kun Maria ja Martta katsoivat musertavia olosuhteita ja näkivät kaiken toivon hiipuneen, Jeesus antoi ohjeen, joka sopii myös meille: Hän on aina yllättävämpi, valmiimpi ja vahvempi kuin kuvittelemme.

Jeesus on tänään Jumalan voima ja Jumalan elämä, sinulle. Kaiken alleen nielevät aallot kyllä pelottavat mutta etkö huomaa: Mestarisi kävelee aaltojen päällä.

Kylvöä kyyneleiden voimalla

”Tässä toteutuu sanonta: `Toinen on kylväjä ja toinen leikkaaja´” (Joh. 4: 37).

Psalmissa 126 on ihana lupaus: ”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat”).

Jeesus opetti, että kylväjä ja leikkaaja saattavat hyvinkin olla eri ihmisiä: Toisen elämään mahtuu itkua ja toisen riemua. Ehkä Jeesuksen viittaama sanonta oli ajan hengellistä pohdiskelua juuri lainaamastani Psalmista?

Ehkä ystäväsi todistavat Jumalan ihmeellisistä teoista ja läsnäolosta mutta sinun elämäsi on kuin siemen, joka pudotetaan yksin kylmään ja pimeään multaan. Ehkä et saa koskaan nähdä kyyneleittesi tuottamaa elämää.

Toisten kutsumus on kasvattaa kyynelillä satoa, joka kasvaa esiin inhimillisesti liian pitkän ajan jälkeen. Helpompaa olisi olla keveä viljan niittäjä.

Niittohommiin on aina jonoa mutta Jumala valitsee erikoisen huolella jokaisen surulla kylväjän.

Hiljaisia kyyneleitä

”Ja Jeesus itki” (Joh. 11: 35).

Apostoli Johannes oli tarkoin perehtynyt Matteuksen, Markuksen ja Luukaksen tapoihin kuvata Jeesusta. Jotain tuntui puuttuvan. Hän kirjoitti oman, aivan erilaisen elämäkerran tarkoituksenaan kuvata Jeesusta Jumalan Poikana.

Millainen Jumala on? Jeesus itse sanoi, että joka näkee hänet, näkee Jumalan. Johannes näki ja kirjoitti 3 sanaa: ”Ja Jeesus itki.” Hänen käyttämänsä ”itkeä” -sana tarkoittaa hiljaista, kyyneleiden sekaista nyyhkytystä.

Miksi Jeesus itki? Hän näki ihmisten kivun ja sydänten särkymisen ja särkyi itsekin. Johannes lisää kuvaustaan sanomalla, että Jeesus jopa vapisi. Hän vapisi kärsimyksen keskellä, nähdessään Marian ja Martan ja heidän ystäviensä lohduttoman itkun.

Johannes halusi tallettaa tämän hetken meille myöhemmille uskoville. Me kysymme, kuinka paljon Jumala välittää meistä? Kysymme, onko Hän oikeasti välittävä ja rakastava, tahtooko Hän auttaa? Liikuttaako Häntä meidän kärsimyksemme?

Sana empatia tarkoittaa kykyä ottaa osaa toisen tunteisiin. Tämä syvän inhimillinen ja lohduttava sielun kyky on välähdys jumalallisesta ominaisuudesta. Me osaamme olla empaattisia, koska Jumala on empaattinen.

Johannes osoitti, että Jumala on syvän myötätuntoinen. Hän kärsii kärsivän kanssa, itkee itkevän kanssa ja osaa kokea aitoa iloa. Vaikka Hänen perspektiivinsä on iankaikkinen, Hän osaa astua sisään paikkaan ja aikaan ja olla olkapäänä lohduttomalle.

Jumala ei ole koskaan toivoton. Hänen ei tarvitse, sillä Hän luo jokapäiväiset olosuhteet ja antaa elämän. Mutta Hän ei ole myöskään passiivinen tarkkailija. Hän astuu keskellä elämäämme, ottaa osaa tunteisiimme ja kantaa meitä.