Et ole yksin

”Mutta hetki tulee ja on jo tullut, jolloin teidät kaikki hajotetaan kukin tahoillenne ja te jätätte minut yksin. En minä kuitenkaan ole yksin, sillä Isä on minun kanssani” (Joh. 16:32).

Kipeä avioero ja yksin jääminen. Sielua viiltävä hylkäämisen tunne. Masennus, joka karsii ystävyyksiä. Sairaus, joka sitoo sänkyyn ja pakottaa juomaan sairaanhoitajan tuomasta nokkamukista.

Jeesus tiesi jäävänsä yksin elämänsä vaikeimmalla hetkellä: matkalla kohti ristiä rakkaat ystävät hylkäisivät Hänet. Juuri silloin Jeesus sanoi jotain pysäyttävää: Isä olisi Hänen kanssaan.

Yksinäisyyden ajat voivat kääntyä autuudeksi. Meille tarjotaan siunauksia syvyydestä. Kun tuet pettävät eikä sinulla ole voimia pukea palelevaa sielua, silloin hengelliset aistit viritetään uudella tavalla.

Jeesukselle Isän läheisyys ei ollut teoreettista kuvittelua tai opillista jossittelua. Jumala haluaa viedä meitä outoihin paikkoihin, joissa sielu saa kokea enemmän Pyhän läsnäoloa.

Yksinäisyys on paikka, jossa sielu saa maistaa salattua mannaa. Sisimpämme löytää lähteen, joka täyttää pelottavimmankin kaipuun.

Et ole yksin. Sinulla on Jumala, joka tahtoo seurustella kanssasi. Ehkä Hän on vienyt sinut yksinäisyyteen, jotta te kaksi saatte tutustua toisiinne entistä syvemmin.

Hämmästyttävä kohtaaminen Sykarissa (Joh. 4)

Epäonnistuneeseen elämäänsä vangitulle ihmiselle mikään muu ei ole niin vapauttavaa kuin että joku näkee hänen sisälleen ja hyväksyy hänet.

Jeesus antaa Sykarin kaivon naiselle sitä mitä tämä todellisuudessa eniten kaipaa: Nainen uskaltaa näyttää Jeesukselle rikkinäisyytensä ja epäonnistumisensa. Hän sanoo Jeesukselle, että ”tässä on häpeäni syy: Minulla ovat menneet ihmissuhteet rikki, en ole samanlainen kuin muut, olen epäonnistunut.” Hän on todella rohkea.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Miten Jeesus reagoi tähän? Hän ilmoittaa naiselle olevansa se Jumala, jota tämä on kaivannut häpeänsä keskellä. Nainen on ajatellut, että vaikka tämä elämäni meni pieleen, niin odotan messiasta: ”Minä tiedän, että messias tulee”. Jeesus vastaa ”Minä olen” – Jahve.

Jeesus sanoi, että monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi – tämä nainen, jota kukaan ei pidä minään, hän kantaa sisällään odotusta Jumalaa kohtaan. Hänen elämänsä ei täytä muiden silmissä onnistumisen asteikkoa mutta hän salassa kaipaa Jumalaa. Jeesus kohtasi paljon sellaisia ihmisiä, joiden elämä oli kyllä mallillaan kaikin puolin, mutta sieltä oli tämä salainen ja nöyrä kaipaus kadonnut. Onko niin, että juuri meidän elämämme kivut ja epäonnistumiset saavat meidät huokailemaan itseämme suuremman puoleen? Niin monesti Jeesus puhui ihmisille vain vertauksin ja peitti oman olemuksensa mutta tässä yhdessä kohtaamisessa hän heittää kuin viitan yltään ja sanoo: Katso, minä olen se, joka loin sinut ja minä otan sinun särkyneen elämäsi ja teen siitä jotain ihan uutta ja kaunista!

Kaipaatko janon sammuttajaa?

”Jeesus sanoi heille: `Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano.” (Joh. 6:35)

Vaikka olemme jo kerran tulleet Jeesuksen luokse, on meillä niin monin tavoin sielun nälkä ja jano. Olemme pelastettuja mutta silti etsimme sisäistä tyydytystä erilaisista asioista. Ja ihmissuhteista.

Olemme tainneet erehtyä Jeesuksen sanoista? Hän ei nimittäin sanonut, että ”joka on kerran tullut”. Hän sanoo: ”joka tulee ja joka uskoo.”

Uskon Jeesuksen vetävän meitä sanoillaan päivittäin Hänen luokseen. Olen varma, että Hänellä on todella sellaista ruokaa ja juomaa, joka voi tyydyttää sisäisen kaipauksemme.

Me kuljemme janoissamme sinne, missä uskomme löytävämme janon tyydytyksen. Miten usein vihollisemme osoittaakaan meille muita kaivoja! Kun ne särkyvät, olemme omassa tarvitsevuudessamme enemmän ”kuulolla” Jeesuksen hiljaiselle kutsulle.

Kun siis sielusi on tyhjä ja huutaa kipeää kaipausta, anna kaipauksesi Jeesukselle. Pyydä Häntä täyttämään elämääsi Hänen täyteydellään. Älä tyydy etsimään Häneltä elävää vettä vain tänään, vaan jatka etsintääsi myös huomenna. Etsi Häntä joka päivä. Siihen kaipaukseen vastataan.

Pyhitys on lepoa

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsessään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa” (Joh. 15:4).

Miten elämäni voisi muuttua Jumalan tahdon mukaiseksi? Miten erilaiset, vääriin asioihin suuntautuvat himot voisivat vähentyä ja miten minussa voisi syntyä uudenlaista halua hyvään? Miten rukous ja Raamattu alkaisivat kiehtoa minua?

Näihin kaikkiin kysymyksiin Jeesus antaa yksinkertaisen ja niin huojentavan selityksen: emme löydä vastausta itsestämme. Kyse ei ole meidän tahdonvoimastamme, kyvyistämme, taisteluistamme ja yrittämisistämme. Kyse ei ole edes meidän uskon suuruudesta.

Jos oksa on kiinni puussa, siinä vääjäämättä virtaa rungon elämä. Jeesus opettaa, että me olemme kiinni Hänessä aivan samoin kuin oksa on kiinni puun rungossa. Oksan ei tarvitse murehtia, miten se tuottaisi tarvittavia hedelmiä; ne syntyvät aivan luonnollisesti ja vääjäämättä. Ne syntyvät, koska oksassa virtaa rungossa oleva elinvoima.

Oletko yrittänyt saada aikaan kristillistä elämää? Se ei toimi, se ei ole evankeliumin mukainen tapa kasvaa ja pyhittyä.

Pyhitys on lepoa. Se on Kristuksen omaa elämää meissä. Sitä tarkoittaa Raamatun opettama Elämän Hengen laki. Elämä tulee varmasti esiin siellä, missä Kristus saa vaikuttaa. Ja Hän saa vaikuttaa siellä, missä ihminen luovuttaa ohjakset Hänelle.

Kun on omat taistelunsa taistellut ja toistuvasti kokenut tappion, kristitty on valmis antamaan ohjakset Vapahtajalleen. Tappioiden väsyttämä kristitty ei osaa kuin levätä Kristuksen varassa. Ja juuri se onkin koko kristillisen elämän suuri salaisuus!

Äänet ja Ääni

”Lampaat seuraava häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä” (Joh. 10:4).

Jeesus vakuutti, että kristityt tuntisivat Hänen äänensä. Tässä ei nyt puhuta vain dogmien sisäistämisestä, oppilauselmien totena pitämisestä, vaan suhteesta Jeesuksen ja Hänen omansa välillä.

Jeesuksen rakastama ihminen tuntee Vapahtajansa äänen kiihkeyden ja lempeyden. Hän on kuullut Paimenen riipaisevan huudon, kun vaara uhkaa ja on aika palata turvallisemmille vesille, Paimenen lähelle. Hän on tuntenut, kuinka Paimen sitoo joskus painon jalkoihin, jotta hän ei tottumattomuuttaan juoksisi päätä pahkaa harhaan. Hän on kuullut silloinkin Paimenen rakkautta sykkivän sydämen.

Kuinka erilaisia ovatkaan tämän maailman muut äänet. Niissä äänissä on arvioimista, vaatimusta, vertailua ja hyväksikäyttämistä. Ne äänet synnyttävät levottomuutta, kiirettä, ahdistusta ja riittämättömyyttä. Muut äänet ehdollistavat: kelpaat, jos osaat toimia oikein ja halutulla tavalla.

Vaikka Saatana tahtoo matkia Jeesusta ja harhauttaa meitä, Hänen äänensä on niin toisenlainen. Se saa meidän katsomaan itseämme ja murehtimaan kurjaa tilaamme. Saatanan ääni vie toivottomuuteen ja itsesääliin. Sanat voivat olla oikeat, mutta ääni on erilainen; siinä ei ole Hyvän Paimenen hellää sointia.

Jeesuksen ääni opitaan tuntemaan ajan kanssa Hänen seurassaan. Ihminen, joka on uskaltaa langenneenakin pysyä Jeesuksen valokeilassa, tulee kokemaan Hänen myötätuntonsa syvyyden. Hänen ankaruutensakin ilmentää loputonta sitoutumista ja rakkautta.

Jeesuksen ääni synnyttää levollisuutta ja turvallisuutta. Jos kuulet toisenlaisia ääniä – vaikka paimenen asuun pukeutuneilta, älä suostu kuulemaan heitä. Tai jos kuulet, älä suostu lamaantumaan heidän sanoistaan.

Jeesus ei koskaan paina ketään alas. Hänen äänensä ei ole mitätöivä eikä se vie pimeyteen. Hyvän Paimenen ääni kantautuu luoksemme, jotta osaisimme suunnistaa lempeää kutsua kohti.

Hänen äänensä saa pelosta värisevät sielumme tuntemaan lämpöistä turvallisuutta.