Vihollinen ei väsy, ei hetkeksikään,
se hiipii yössä varastaen rauhan ja toivon,
tuhoten kaiken, minkä Jumala loi,
saaden uskon horjumaan.

Se supattaa yksinäisyyttä,
”ei sua kukaan kuule, ei nää”.

Mutta pimeyttä en pelkää,
en sen valtaa,
turvani on Korkeimman luona,
Hänen helmansa suojissa.

Eikä pimeys voita Valkeutta,
ei kuolema voita Elämää,
ja Isä antaa takaisin toivon,
Hän on linnoitukseni hädän hetkellä.

Vihollinen jatkaa hyökkäystään
taukoamatta pimeinä päivinä,
vaan yksin en ole, en koskaan,
sillä Ikiaikainen on vierelläni.

Siksi nostan silmäni Korkeuteen,
sieltä tulee apuni,
minun elämäni on Herrani käsissä.
Hän on turvani, kallioni ja pelastukseni.

Ja vaikka pimeys ympärillä kasvaisi,
se, joka on minussa,
on suurempi kuin se,
joka on maailmassa.

R.M.