Järkkynyt mieli ja kävelyä veden päällä

”Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli heidän luokseen kävellen veden päällä” (Matt. 14: 25).

Jeesus oli huonossa kunnossa. Hän oli uupunut palvelutyöhönsä. Sukulaismies Johannes Kastaja oli juuri murhattu ja ristin vääjäämättömyys painoi harteilla kestämättömän kovaa; Jeesusta odotti sama kohtalo.

Hän yritti saada sielunsa tasapainoon ja hakeutui yksinäisyyteen. Lohdutusta kaipaavat ihmiset seurasivat periksiantamattomina ja Jeesuksen myötätunto pakotti palvelemaan.

Ihmisiä palveli sielultaan järkkynyt Jumalan Poika. Myötätunto ajoi ahdistuksen edelle. Mutta Jeesus tarvitsi kipeästi olla Isän kanssa. Hän laittoi tyydyttyneet ihmiset paluumatkalla, opetuslapset veneeseen ja jäi yöksi seurustelemaan Isän kanssa.

Mitä sanoja tuohon yöhön mahtuikaan. Uskon, että se oli täynnä kyyneleitä, vavisuttavaa kipua, epäilyksen hämärää ja edessä olevan ristin painoa.

Juuri tämän yön jälkeen Jeesus käveli veden päällä. Minä uskon, että ei ainoastaan Pietari kysellyt samana yönä kysymystä ”kantaako järven pinta todella painoani?” Uskon, että Jeesus haki samaa vastausta ottaessaan ensimmäistä askelta. ”Kestänkö paineessa? Jaksanko olla uskollinen kuolemaan saakka? Uskallanko ja kykenenkö täyttämään Isän antaman kutsun?”

Pimeää yötä seurasivat keveät askeleet myrskyisällä Gennesaret -järvellä. Koetuksen tuli oli rauhoittunut sielun seurusteluun Isän kanssa. Kävely veden päällä oli rohkeaa elämistä keskellä mahdottomuutta – ja silti keskellä Isän tahtoa.

Tiedämme, että Pietari yritti hetken päästä samaa ja upposi. Mutta oletko pysähtynyt ajattelemaan Jeesuksen riemukasta kävelyä? Hän ei uhmannut luonnonlakeja vain näyttääkseen että Hän pystyi vaan koska veden varassa seisominen edusti sielun taivuttamista Isän tahtoon. Siitä syntyi elämisen keveys.

Niin, siihen minuakin kutsutaan. En osaa tänään kävellä veden päällä, mutta tiedän jotain siitä, miltä tuntuu olla mieleltään järkkynyt. Etsin samaa yksinäisyyttä Vapahtajani kanssa. Jeesus näytti tien yhteiseen ikeeseen. Yhteiseen kipuun ja yhteiseen riemuun.

Rohkeasti kohti uutta

”Kuka teidän joukostanne on jäljellä niistä, jotka näkivät tämän temppelin entisessä kunniassaan? Miltä se näyttää nyt? Eikö se ole tyhjän veroinen teidän silmissänne?” (Hag. 2:3).

Jälleenrankentajilta vaadittiin ennakkoluulotonta heittäytymistä. Pakkosiirtolaisuuden alussa 586 eKr vanha temppeli oli täysin tuhottu ja reilu sata vuotta myöhemmin oli aika rakentaa uusi rakennus entisen paikalle. Rohkeutta kysyttiin siinä, että uusi työmaa ei edes valmistuttuaan tulisi olemaan pientäkään osaa aikaisemman komeudesta.

Lannistus hiipi puseroon. Mitä mieltä oli jatkaa tuhon jälkeistä elämää, kun mikään mitä tehtiin ja saatiin aikaan ei olisi mitään entiseen verrattuna? Juuri siihen tilanteeseen Jumala puhui profeettojensa Haggain ja Sakarjan kautta.

Jumalan mielekkyyden lupaus kiinnittyi vain yhteen asiaan: Hän olisi kansansa kanssa. Kun Jumala oli mukana pienten alkujen muuraustöissä, lopputulos olisi enemmän kuin mihin sorakasat ja tiilivuoret pystyisivät.

Niin, mitä järkeä on tehdä hengellistä työtä kun enää ei ole erkkilemisiä, niiloylivainioita ja kalevilehtisiä?

Mitä järkeä on toivoa omalta elämältään mitään, kun avioero vei kesämökit, konkurssi talot, lapsuuden kivut söivät ihmissuhteet ja vuoren kokoiset vaikeudet kuluttivat parhaat vuodet ja voimat?

Jumalan lohduttava ja eteenpäin työntävä ohje on aina sama: ala rakentaa elämääsi, ehkä myös osaltasi Jumalan seurakuntaa siitä pisteestä, missä olet tänään. Älä suostu katsomaan taaksepäin liialla kaiholla, vaan ole varma, että tulevaisuus voi vastoin kaikkia luonnonlakeja antaa mennyttä enemmän.

Eihän uusi temppeli todella ollut paljoakaan vanhan veroinen. Mutta se kuvasti uutta, läheisempää elämää Jumalan kanssa. Mielekkyys ja hengellinen elämä ei ollut puitteissa. Ei silloin eikä tänään. Sinulla on Jeesus ja Hänen kanssa kaikki.

Hiljaisia kyyneleitä

”Ja Jeesus itki” (Joh. 11: 35).

Apostoli Johannes oli tarkoin perehtynyt Matteuksen, Markuksen ja Luukaksen tapoihin kuvata Jeesusta. Jotain tuntui puuttuvan. Hän kirjoitti oman, aivan erilaisen elämäkerran tarkoituksenaan kuvata Jeesusta Jumalan Poikana.

Millainen Jumala on? Jeesus itse sanoi, että joka näkee hänet, näkee Jumalan. Johannes näki ja kirjoitti 3 sanaa: ”Ja Jeesus itki.” Hänen käyttämänsä ”itkeä” -sana tarkoittaa hiljaista, kyyneleiden sekaista nyyhkytystä.

Miksi Jeesus itki? Hän näki ihmisten kivun ja sydänten särkymisen ja särkyi itsekin. Johannes lisää kuvaustaan sanomalla, että Jeesus jopa vapisi. Hän vapisi kärsimyksen keskellä, nähdessään Marian ja Martan ja heidän ystäviensä lohduttoman itkun.

Johannes halusi tallettaa tämän hetken meille myöhemmille uskoville. Me kysymme, kuinka paljon Jumala välittää meistä? Kysymme, onko Hän oikeasti välittävä ja rakastava, tahtooko Hän auttaa? Liikuttaako Häntä meidän kärsimyksemme?

Sana empatia tarkoittaa kykyä ottaa osaa toisen tunteisiin. Tämä syvän inhimillinen ja lohduttava sielun kyky on välähdys jumalallisesta ominaisuudesta. Me osaamme olla empaattisia, koska Jumala on empaattinen.

Johannes osoitti, että Jumala on syvän myötätuntoinen. Hän kärsii kärsivän kanssa, itkee itkevän kanssa ja osaa kokea aitoa iloa. Vaikka Hänen perspektiivinsä on iankaikkinen, Hän osaa astua sisään paikkaan ja aikaan ja olla olkapäänä lohduttomalle.

Jumala ei ole koskaan toivoton. Hänen ei tarvitse, sillä Hän luo jokapäiväiset olosuhteet ja antaa elämän. Mutta Hän ei ole myöskään passiivinen tarkkailija. Hän astuu keskellä elämäämme, ottaa osaa tunteisiimme ja kantaa meitä.

Törkeä Jeesus

Erään kerran Jeesus ulotti saarnamatkansa Tyroksen ja Siidonin alueelle. Samalta alueelta oli syntyisin Raamatun jumalattomin kuningatar Iisebel.

Eräs pakananainen alkoi seurata Jeesusta ja huusi tältä apua. Hän anoi Jeesusta auttamaan hänen tytärtään. Mutta Jeesus ei vastannut mitään. Opetuslapset – jotka olivat isänmaata rinnat täynnä mielissään Jeesuksen tylyydestä naista kohtaan, alkoivat hetken päästä vaivaantua: jatkaisiko nainen huutoaan koko päivän?

Kun Jeesus ei suostunut vastaamaan hädissään olevalle naiselle sanaakaan, opetuslapset ajattelivat antaa mestarilleen pienen oppitunnin. ”Päästä hänet jo menemään, muuten hän huutaa perässämme Kapernaumiin saakka ja meitä hävettää.”

Kun Jeesus viimein vastasi, sanoi Hän erittäin tylyt sanat: ”Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää koiranpenikoille.” Nainen ei hätkähtänyt vaan jäi odottamaan edes muruja.

Seuraavaa kohtausta eivät voineet opetulapset ennakkoon kuvitella. Jeesus, joka poistui aina väittelyistä voittajana, oli nyt voitettu. Voittajana oli jumalaton merkityksetön nainen. Nainen sai kokea Jeesuksen täydellisen asennemuutoksen; Hän sai kuulla uskonsa olevan ylistyksen arvoinen!

Tätä kohtaamista Tyroksessa eivät opetuslapset varmasti koskaan unohtaneet. Jeesuksen käytös noudatti ensin opitun juutalaismiehen asenteita, mutta sitten tuli armon vallankumous. Armo ulotti käsivartensa syvyyksiin.

Joskus Jeesus vaikuttaa tylyltä meillekin. Hän ei ehkä vastaa avunhuutoihimme tai vaikuttaa jopa kielteiseltä. Ehkä hän houkuttelee uskoamme esiin aivan samoin kuin tässä tarinassa? Ehkä Hän hymyilee viittansa alla ja kuiskaa: ”Tunne minut paremmin!”

Äidillistä lohdutusta

”Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minäkin lohdutan teitä; Jerusalemissa te saatte lohdutuksen” (Jes. 66: 13).

Jumala lupaa profeetta Jesajan kautta kuritetulle ja paljon kärsineelle Israelin kansalle lohdutuksen ajat. Jesaja käyttää sanoja, jotka luovat vahvan mielikuvan: ”Te vain imette, teitä kannetaan käsissä, pidetään polvilla ja hyväillään.”

Sanat ovat tarkoitettu Israelin kansalle. Mutta ne huokuvat samalla evankeliumin – ilosanoman – suloista tuoksua.

Evankeliumi on sanoma jostain sellaisesta hyvästä, joka on valmistettu meidän ulkopuolellamme. Toiset ovat nähneet vaivan, jotta ilosanoman vastaanottaja saisi levätä ja nauttia.

Lapsi imee maitoa ja lepää siinä luottamuksessa, että häntä ei hylätä eikä päästetä putoamaan. Äiti huolehtii tarkkaavaisesti ja koko sydämen painolla. Samoin Jumala huolehtii lapsistaan.

”Jerusalemissa te saatte lohdutuksen” -sanat voisi uuden liiton aikaan kääntää seuraavasti: ”Kristuksessa te saatte lohdutuksen.” Jeesus Kristus jakaa meille elävää vettä ja taivaan ruokaa; Hän tarjoaa meille suojan ja vapauttavan varmuuden; Hän pitää meitä lähellään ja vie meidät reheville laitumille lepäämään.