Verinen Kuninkaani

Hän tuli Luojana omaan maailmaansa, mutta Häntä ei toivotettu tervetulleeksi.

Hänen myötätuntonsa kosketti kärsivää maailmaa mutta Hänen sanottiin rikkovan lakia ja toimivan Saatanan voimalla.

Hän yritti opettaa kuninkaallista kutsumustaan lähimmilleen, mutta he eivät sitä pystyneet ymmärtämään.

Hän käveli kohti Ristiä koko elämänsä ajan. Hän näki maljan, joka pelotti ja kauhistutti.

Maineen sijaan Hän valitsi yksinäisyyden. Kunnian sijaan kärsimyksen.

Viimeisenä elämänsä iltana Hän joutui suunniltaan. Ensimmäistä kertaa. ”Isä, missä olet?”

Hän tarjosi maljaa pois mutta painoi päänsä ja joi sen pohjaan saakka. ”Ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin Sinä”

Se oli liian raskas tie. Todellinen kärsimyksen matka meidän tähtemme.

Kun Jumala särkyi. Kun Pyhä muuttui synniksi.

Getsemanessa Sinä näit minut. Minun tähteni jatkoit matkaasi.

Verinen Kuninkaani.

Palavaa vettä

”He sanoivat toisilleen: `Eikö sydämemme ollutkin palava, kun hän puhui meille tiellä ja avasi meille Kirjoitukset.´” (Luuk. 24:32)

Lainasin otsikon Lauri Tähkän musiikkikappaleesta. Se sopii mielestäni hyvin kuvaamaan Jumalan Sanaa, eli Raamattua.

Oletko ollut hengellisesti janoinen ja kaivannut Jumalan antamaa vettä? Tai oletko huomannut, että olet sisäisesti mielestäsi liian ”haalea” ja kaipaisit takaisin sitä alkuajan paloa?

Kaksi opetuslasta kävelivät Jerusalemista Emmaukseen päivänä, jona Jeesus nousi kuolleista. Opetuslasten usko ei riittänyt käsittämään, että Jeesus voisi olla kuolemaa suurempi ja he tekivät matkaansa pää painuksissa.

Jeesus liittyi heidän seuraansa ja alkoi puhua heille Vanhan Testamentin sanoja. He saivat Jumalan Sanan vettä ja kokivat että heidän sydämensä roihahti liekkeihin.

Raamattu on tänäänkin Jumalan voima. Kun Pyhä Henki avaa meille Raamattua, se tyydyttää janoiset sisimpämme ja saa Jumalan tulet palamaan sieluissamme.

Jeesus selitti Raamattua tavalla, jossa Hän oli sen keskus. Raamattu on yksi suuri ilmoitus maailmaan tulleesta Jumalasta, syntisen Vapahtajasta. Kun Raamattua selitetään Kristuskeskeisesti, kuulijat uudistuvat rakkaudessaan Häneen.

Raamatun Kristus on palavaa vettä.

Mistä löydän onnen?

”Loppupäätös kaikesta mitä on kuultu, on tämä: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.” (Saarn. 12:13)

Saarnaajan kirjan kirjoittaja – luultavasti kuningas Salomo – yritti etsiä tietä onnelliseen elämään. Hän hairahtui valtansa huipulla pois yhteydestä Jumalaan ja halusi tavoittaa muuta tietä onneen. Miten ajankohtaisia hänen löytönsä olivatkaan!

Salomo etsi onnea viisauden tavoittelusta, huvituksista, syömisistä ja juomisista ja kaikesta siitä hänelle jäi lopulta vain karvas maku.

Hän keräsi valtavat omaisuudet, keskittyi rakennushankkeisiin ja esimerkiksi puutarhanhoitoon, mutta mitkään niistä eivät täyttäneet hänen sisintään.

Salomo hankki itselleen myös lukemattomia vaimoja ja kaikkea muutakin, mitä hän vain saattoi haluta – vain todetakseen, että se oli turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Lopulta Salomo oli kuin käynyt kaikki vaihtoehtoiset elämäntavat läpi ja totesi jääneensä tyhjäksi. Sitten hän käänsi katseen jälleen ylöspäin ja totesi, että elämä on parasta Jumalan yhteydessä.

Meitä nykyään houkutellaan löytämään elämän mielekkyyttä omaisuuksista, erilaisista valta-asemista, itsensä löytämisistä, terveellisistä elämäntavoista, tietyn ulkonäön tavoittelusta – listaa voisi jatkaa pitkään. Salomo kävi tätä listaa läpi, hänellä oli siihen harvinaisen hyvä mahdollisuus.

Hänen lopputuloksensa on edelleen totta: todellinen elämä, mielekkyys ja onni tulee vain Herralta Jeesukselta Kristukselta. Ja kun Hän saa olla elämämme keskiössä, Jumala antaa elämäämme myös niitä muita asioita nautittavaksemme.

Vapahtaja odottaa ovella

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:20)

Vapahtaja Jeesus Kristus rakastaa meitä ja haluaa päästä yhteyteen kanssamme. Hän odottaa sydämemme ovella ja hellästi kutsuu meitä avaamaan oven. Hän ei painosta eikä pakota.

Kristinusko on Jeesukselle sydämen ovien avaamista. Se on Hänen aloitteeseensa vastaamista. Se on henkilökohtainen suhde Häneen.

Voimme pelätä, että sydämemme on liian likainen ja epäjärjestyksessä – mitä Jeesus ajattelisi, jos uskaltaisimme päästää hänet kynnyksen yli? Mutta Hän näyttää lävistetyt kätensä ja vakuuttaa anteeksiantamuksensa olevan aina suurempaa kuin meidän syntimme.

Ja kun Hän asuu sydämessämme, Hän jakaa kaiken rakkautensa, armonsa, anteeksiantamuksensa ja hyvyytensä kanssamme. Samoin Hän ottaa meidän epäuskomme, itsekkyytemme ja syntimme itselleen.

Entä jos sydämemme huone likaantuu uudelleen, kun Jeesus on jo siellä? Ei hätää, Jeesuksella on siivousmoppi kädessä ja Hän ottaa meidät vastuulleen. Anteeksiantamus on Hänessä kuin jatkuva lähde, joka on epäonnistumisiamme suurempi.

Ateriayhteys on jakamisen ja levollisen ystävyyden osoitus. Juuri sen vuoksi Hän kolkuttaa ovellamme – antaakseen meille Elämän.

Tule, Herra Jeesus.

Erämaasta löytyy Rakas

”Kuka tuolla tulee erämaasta rakkaaseensa nojaten?” (Laulujen laulu 8:5)

Erämaa kuvaa vaihetta elämässämme, jolloin koemme nääntyvämme huoltemme alle. Erämaassa loppuvat omat keinot selviytyä elämän haasteista. Siellä kompassi sekoaa, eikä selvää suuntaa eteenpäin tunnu löytyvän. Erämaassa myös Jumala tuntuu olevan vaiti.

Erämaassa pettävät ne turvat, joihin olemme aikaisemmin nojanneet. Jos haimmekin turvaa ja tukea omista kyvyistämme, tahdonvoimastamme, hyvästä hengellisestä elämästämme tai asioista, mitä omistamme, kaikki ne menettävät merkityksensä erämaassa. Siellä niiden kyky kantaa meitä osoittautuu riittämättömäksi.

Erämaassa ovat olleet kaikki Jumalan pyhät. Siellä ovat olleet Raamatun ja kirkkohistorian Jumalan miehet ja naiset. He ovat joutuneet kokemaan näännyttäviä vuosia, vaikeita riisumisen vaiheita. Erämaa on ollut heille se oppikoulu,  jonka kautta he ovat valmistuneet ottamaan vastaan  heille annetun tehtävän.

Erämaasta löytyy se yksi ja ainoa kristityn Rakas, jonka olkapäätä vasten pystyy nojaamaan. Erämaassa löytyy Kristus, joka antaa nääntyvälle Elämän vettä ja puutteelliselle todellista mannaa, Jumalan ruokaa.

Sitä ei itse useinkaan huomaa. Sitä näkee vain liian kuivan maaperän ja toivottomalta tuntuvat maisemat. Mutta toiset näkevät kristityn, joka on oppinut nojaamaan Herraan Jeesukseen Kristukseen.