Avainsana: Jeesus

Pääsiäinen huokuu rakkautta

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

Kuusi tuntia muutti maailman. Jeesuksen koko elämä tähtäsi tähän tehtävään. Rakkaus voitti vihollisuuden.

Pääsiäinen julistaa mittaamattoman suurta armoa. Se huokuu anteeksiantamusta ja rakkautta tavalla, jota ei tässä maailmassa ole ennen nähty eikä tulla koskaan näkemään. Jumala rakasti aina kuolemaansa saakka.

Jeesus kärsi ristillä kuusi tuntia. Hän olisi voinut sen jokaisena hetkenä astua ulos yli kestokyvyn vyöryneestä kärsimyksestä. Mutta ei voinut. Mitä ihmisten lyömät naulat eivät kyenneet tekemään, sen teki rakkaus ihmiskuntaan ja sen jokaiseen yksittäiseen ihmiseen.

Pääsiäinen huokuu rakkautta yli kaiken käsityskyvyn.

Kun kysymme, vieläkö Jumala jaksaa rakastaa meitä, saamme muistaa Ristin miehen.

Kun kyselemme, onko Jumala hylännyt meidät, saamme katsella ristillä hylättyä Jumalan Poikaa ja siksi tietää ilman mitään ehtoja tai poikkeuksia, että Isä ei ikinä hylkää meitä.

Kun kipuilemme, onko Jumalan anteeksiantamus suurempaa kuin suurimmat syntimme, ristin valinnut Vapahtajamme levittää naulan lävistämät kätensä ja kutsuu meitä yhä uudelleen omistamaan sen aarteen, mikä pääsiäisenä valmistettiin juuri meille. Omistamaan itse Kristuksen.

Kuusi tuntia muutti maailman. Pääsiäinen huokuu rakkautta vailla rajoja.

Ristin mies tarjoillaan meille Elämäksi ilman maksua. Ja vaikka se on meille jatkuva ilmainen kutsu pelastukseen, se ei ollut ilmaista kolmiyhteiselle Jumalalle. Hänelle se maksoi kaiken, aivan kaiken. Niin valtava ilouutinen on juhla nimeltä pääsiäinen.

Jeesus, minä rakastan sinua

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

Jeesus minä rakastan sinua.

Vaatteesi huokuvat totuutta ja pyhyyttä. Haluat järkähtämättömällä tavalla valaista totuutta pimeyteeni. Tahdot johdattaa minut rehellisyyteen pienintäkin piirtoa myöten.

Olet niin päättäväinen. Tahdot pelastaa minut silloinkin kun en jaksa uskoa olevani pelastuksesi arvoinen. Olet ottanut minut työpöydällesi ja et onneksi suostu ikinä keskeyttämään sitä minkä olet ottanut sydämesi asiaksi.

Olet hellä tavalla, jota vain Sinä voit olla. Silität haavojani ja arpiani kosketuksella, jonka mausteena ovat puolestani vuodattamasi kyyneleet.

Olet tinkimätön totuudessasi ja uupumaton rakkaudessasi. Sinun rakkautesi loi minut äitini kohdussa ja sama rakkaus muovaa minut eloon jokaisena elämäni henkäyksessä.

Jeesus, sinä et koskaan väsy etkä luovuta. Et silloinkaan kun pimeys saa minut sokeaksi, suonsilmäke allani on valmis imaisemaan kaiken toivoni ja suuret syntini ovat saaneet minut vangiksi.

Sinä olet minun totuuteni, elämäni, toivoni, valoni, pyhyyteni, rakkauteni ja iloni.

Jeesus, minä rakastan sinua.

Minä tiedän sinun tuskasi

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”… niin, Minä tiedän heidän tuskansa” (2. Moos. 3:7)

Mooseksen 40 vuoden mittainen korkeakoulu oli päättymässä. Jo syntymästään Egyptin johtajistoon valmisteltu mies oli viimeiset vuosikymmenet asunut muukalaisena pienen kansan parissa. Kunnia ja loisto olivat nöyryyttävästi vaihtuneet lammaskatraan vahtimiseen.

Sitä oppia, mitä Mooses ei voinut saavuttaa ihmisten luomissa oppikouluissa, oppi Hän kantapään kautta Jumalan pitkän ja hitaan tenttimisen kautta. ”Minä pystyn” vaihtui hiusten harmaantumisen kautta ”Sinä pystyt” -uskontunnustukseksi.

Jatkossa Mooses saisi kommunikoida Jumalan kanssa tavalla, joka hakee vertaistaan Raamatun lehdillä. Mutta Jumalan ensimmäinen ilmestyminen on huomionarvoinen ja siitä huokuu mitä alimmaksi laskeutuvin lämpö ja huolenpito.

Mooses tunsi Jumalan sen verran, mitä oli Hänestä omalta kansaltaan kuullut. Jumala oli ollut hiljaa kaikki 80 vuotta ennen palavaa pensasta. Siinä on jo itsestään pysähtymisen paikka.

Mitä Jumala halusi Mooseksen ymmärtävän ensimmäisenä? Vastaus ilmenee sanoista, joiden sekaan saa muistijäljiksi vuodattaa muutama kyynel.

”… niin, Minä tiedän heidän tuskansa.” Mooses saa ensimmäisestä kohtaamisesta alkaen opetella tuntemaan Jumalaa, joka ei vain ole Kaikkinäkevä ja -voipa, vaan joka on ennen kaikkea täynnä myötätuntoa.

Kun Jumala alkaa opettamaan Moosesta omasta olemuksestaan, punainen lanka kulkee alusta saakka Hänen sydämensykkeiden tahtiin.

Sama Jumala alleviivaa tänään jumalallista olemustaan jokaiselle sielulle, joka huutaa elämän tuottamaa kipua. Ei, Jumala ei ole välinpitämätön, ei silloinkaan, kun Hän tuntuu vaikenevan ja olevan etäällä.

Hänen rakkautensa voittaa kaikki ehdot ja esteet. Mistä voin olla siitä varma? Verinen risti on todistusaineistona vertaansa vailla.

Sinun huutosi, oli se äänekästä tai tukahdutettua, saa taivaan aaltopituudet värähtelemään. Sinä et koskaan ole yksin.

Myötätuntoinen Jumala on lähempänä kuin uskot.

Rakkauden varassa

Published on by Jaakko Pirttiaho3 Comments

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, se jää yksin; mutta jos se kuolee, se tuottaa paljon hedelmää.” Joh. 12:24

Jeesus opetti vertauksella nisunjyvästä, että elämää voi syntyä vain kuoleman kautta. Mutta miten me vihaammekaan kokea kuolemaa. Sehän tarkoittaa luopumista juuri niissä asioissa, jotka ovat meille tärkeitä ja rakkaita. Luopuessamme emme koe elämää vaan kuolemaa. 

Ja kuitenkin juuri niin Jeesus toimii omiensa kanssa. Kun Hän tahtoo lahjoittaa meille yhä rikkaampaa yhteyttä kanssaan, elämää, Hän vie meitä kipujen ja itkujen laaksoon. Siellä meitä pysäytetään ja riisutaan. Me huomaamme ettei elämämme onnellisuus ole kiinni siitä mitä omistamme tai saavutamme eikä siitä miltä näytämme tai mitä muut meistä ajattelevat.

Todellinen elämä on sidottu luopumiseen ja kuolemiseen. Sitä kautta opimme ymmärtämään Vapahtajamme suunnattoman rakkauden ja alamme elää sen varassa. Hänen varassaan.

Aika antautua?

Published on by Jaakko Pirttiaho4 Comments

”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sieluillenne” (Matt. 11:29).

Ajatus jonkun toisen puisen ikeen ottamisesta harteille saattaa ahdistaa. Tämä aika korostaa yksilön vapautta, omaa tahtoa ja oman suunnan valitsemista. Jeesuksen kutsu tuntuu vanhanaikaiselta.

Samaan aikaan olemme levottomia. Kohtaamme umpikujia, olemme neuvottomia ja vapaudessamme uuvumme taakkojen alle, jotka ovat vaivihkaa hiipineet olkapäillemme.

Jeesus sanoi olevansa sävyisä ja nöyrä. Hän ei koskaan pakota eikä kiristä. Hänen seuransa on turvallista, voimaannuttavaa ja elämää suojelevaa.

On aika ottaa Jeesuksen tarjoama ies harteille. Se ei tarkoita elämän rajoittamista vaan elämää yhdessä Vapahtajan kanssa.

Silloin, kun Hän saa olla elämämme Herra, silloin saamme elää vapaina ja levollisina. Langat on luovutettu Hänelle ja Hän vastaa kaikesta vastaantulevasta!

Valoa askeleen verran

Published on by Jaakko Pirttiaho4 Comments

”Sinä Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.” (2. Sam. 22:29)

Me voimme kokea pimeyttä sekä itsessämme, toisissa ihmisissä että olosuhteissa. Pimeydessä ei näe yhtään eteenpäin ja siellä ollessa on yleensä avuton ja pelokas olo.

Voimme Daavidin tavoin luottaa siihen, että Herra Jeesus tuo valon pimeyteemme. Tämä Daavidin ajan lampun valo valaisi aina vain seuraavan askeleen verran. Samoin mekin omissa pimeyksissämme näemme yleensä vain sen askeleen verran. Haluaisimme nähdä paljon pidemmälle tulevaisuuteen mutta monesti se ei onnistu.

Jumala haluaa meidän elävän uskossa Häneen. Hän luo meihin sitä uskoa, joka luottaa Häneen pimeydessäkin. Ja saamme luottavaisina elää tämän päivän ja hetken. Jumala valaisee myös huomisen.