Miten jaksat ristisi alla?

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että elämäsi on aivan liian raskasta? Oletko pyytänyt Jumalaa vapauttamaan sinut asioista, jotka saavat askeleesi hitaiksi ja silti kohtaat samat haasteet aamusta aamuun?

Minulle elämä on aika ajoin liian kovaa. Muutamia kertoja olen saanut hyvästellä onnellista elämää ja elämänhalua kuin syksyllä tuulen voimasta puista irtoavia reikäisiä lehtiä. Olen yrittänyt pyristellä vastaan maallisin ja taivaallisin voimin päätyäkseni samaan pisteeseen: rähmälleni ristin paino harteillani.

Oletko huomannut, ettei Jeesuskaan jaksanut kantaa omaa ristiään? Hänet oli hakattu ja ruoskittu niin pahasti, että hän kaatui ristinsä alle ja oli täysin voimaton jatkamaan. Ehkä sotilaat piiskasivat ja potkivat häntä eteenpäin huomatakseen, että mikään ei auttanut.

Jeesus sai avukseen Simon -nimisen miehen, joka oli sattumalta paikalla (Matt. 27: 32).. Yhdessä he kantoivat raskaan taakan perille.

Kun Jeesus kehotti meitä ottamaan oman ristimme, Hän tiesi lyyhistyvänsä omansa alle ja tarvitsevansa apua. Samoin Hän tiesi, että me näännymme omien ristiemme alle. Ei ole tarkoituskaan, että kantaisimme niitä itse, vaan meillä on vierellämme enemmän kuin tuntematon Simon.

Miten siis jaksat ristisi painon alla? Ehkä tänään saamme yhdessä maata maassa pitkin pituuttamme ja odottaa Häntä, joka ottaa painomme harteilleen ja nostaa meidät jatkamaan matkaa yhdessä kanssaan?

Ristin paino ja keveys

”Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: `Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua´” (Matt. 16:24).

Jeesus ei ollut siloteltu matkasaarnaaja, joka valitsi aiheensa sen mukaan, mitä ihmiset tahtoivat kuulla. Hän yhtä aikaa aiheutti paheksuntaa armolla, jolla ei ollut rajoja kuin vaatimuksilla, jotka ylittivät seuraajiensa kapasiteetin.

Vai mitä mieltä olet Jeesuksen sanoista, jotka lainasin tekstini alussa? Opetuslapset ottivat taatusti askeleen taaksepäin miettien mielikuvaa ristiä kantavasta kuolemaantuomitusta. Oliko se todella heidänkin tiensä? Haluaisivatko he seurata miestä, joka vaati sellaista?

Jeesuksen sanat ulottuvat myös meille. Hän ei koskaan pakota vaan kysyy, tahdommeko alistua Hänen kutsuunsa ja tahtoonsa.

En enää usko, että ihmisessä itsessään olisi voimaa kieltää itsensä ja luovuttaa asioita, jotka ovat hänen koko elämänsä perusharkkoina. Jeesus kutsui elämään, joka oli ihmisille mahdotonta ja siinä oli Hänen sanomansa paradoksaalisuus.

Tahdotko elää lähellä Jeesusta? Anna Hänen karkeiden vaatimusten läpäistä suojakuoresi ja uskalla jäädä alastomana Hänen silmiensä eteen. Älä kiirehdi torjumaan sanoja, joita et saa siististi samaan pakettiin Hänen muiden sanojen kanssa.

Jeesuksen seuraaminen on usein kävelyä yhä kapenevalla tiellä, tiellä, jolla emme tahtoisi olla. Mutta. Ensimmäiset opetuslapset valitsivat tuon tien. Miksi? Koska he näkivät Mestarinsa sädehtivät silmät ja kuulivat äänenpainon, joka oli täynnä iloa ja kutsuvaa rakkautta.

Jeesuksen oma ristin tie oli matka kuolemaan ja sen jälkeiseen kunniaan. Se on myös meidänkin tiemme. Jos tahdomme: kuolemaa on kyllä luvassa, mutta myös elämää, josta saatoimme ennen vain haaveilla.

Mitä teen näin kiusattuna?

”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan” (Hebr. 2:18).

Ehkä koet tänään ylivoimaiselta tuntuvia seksuaalisia houkutuksia? Ehkä vanha elämäsi päihteiden parissä vetää sinua puoleensa valtavan magneetin tavoin? Ehkä katkeruus vaikeuksien keskellä tahtoo upottaa vähäisen uskosi?

Me ymmärrämme niin heikosti toistemme kiusauksia ja taisteluja. Jaamme pikaisesti yleisiä ohjeita ja haluamme jatkaa oman elämämme parissa. Jos ei olisi kaikkinäkevää ja armollista Jumalaa, kiusatuilla ei olisi toivoa.

Mutta nyt meillä on Jumala, joka ei vain katso synnin tahraamaa elämäämme kirkkaudesta käsin vaan joka on ollut täällä samojen repivien voimien alaisuudessa. Hän on luvannut olla sinua kohtaan täynnä ymmärrystä ja laupeutta.

Mitä siis teen, kun himot ja houkutukset upottavat hauraan elämäni? Mitä teen, kun jokaisen vastarinnan jälkeen häviän ja teen sitä, mitä en kuitenkaan tahtoisi?

Raamattu antaa vain yhden ohjeen: Mene Jeesuksen luokse. Se tarkoittaa asioiden jakamista Hänelle, joka tosin jo tietää kaiken mutta haluaa yhteyttä kanssasi, niinäkin hetkinä, kun kaikki menee pieleen.

Jeesus ei ole Vapahtajasi sitä varten, että Hän hämmästelisi pahuuttasi. Hän tukahtui ristillä rakkauden tähden. Rakkauden tähden Hän ei voi olla auttamatta sinua. Sinulla ei tarvitse olla mitään, Jeesuksella on kaikki. Sitä on evankeliumi!

Sinä olet Jumalan sähkökeskus!

”… miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa” (Ef. 1: 19).

Taajamien yhteydessä näkee monesti erilaisia voimakeskuksia. Niitä on rakennettu, jotta ihmiset saisivat katsella salkkareita ja istua lauantai-iltaisin sähkösaunan lämmössä.

Tiesitkö, että sinä olet Jumalan voimakeskus? Se ei ehkä tule aina mieleen hengellisen kuivuuden, ahdistusten ja Jumalan vaikenemisten aikana ja siksi siitä onkin hyvä muistuttaa.

Paavali tiesi, että kristittyjen olisi vaikeaa uskoa taivaallista omaisuuttaan. He saattaisivat kaihoten odottaa sitä, mitä heillä jo on. Siksi hän rukoili seurakuntien puolesta, että he kykenesivät näkemään, mitä Jumala on heille antanut.

Melkoinen jännityskenttä; Toisaalta monin tavoin puristettuna ja nääntyneenä ja toisaalta kaiken omistaja. Voi olla, ettei omaisuutesi vielä tänään realisoida ja arki on liian raskasta. Mutta toisen todellisuuden tiedostaminen nostaa rutikuivan sielun elvyttäville lähteille.

Mittaamaton on se voima, jolla Kristus hallitsee sinussa. Mittaamaton on se voima, jolla Jumala hallitsee elämääsi. Mittaamattomana se ylittää kaikki Goljatit, Anakit, kaikki mahdottomuudet, kuilut, helvetin syvyydet ja mielen pimeydet.

Saat siis antaa elämäsi kaikkine mausteineen tuon mittaamattoman, Herran Jeesuksen käsiin. Sitä on usko.

Etkö Jeesus osaa auttaa?

”Mutta muutamat heistä sanoivat: `Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut estää tämän miehen kuoleman?´” (Joh. 11: 37).

Lasarus, Marian ja Martan veli oli vakavasti sairas. Sisarukset lähettivät Jeesukselle viestin siinä toivossa, että Jeesus tulisi ja parantaisi heidän veljensä. Mutta Jeesus toimi toisin ja Lasarus ehti kuolla.

Kun Jeesus viimein saapui paikalle, perheessä oli hautajaiset menossa. Johannes tahtoi alleviivata, että Jeesus itki nähdessään surun musertavan voiman. Mutta Jeesus järkyttyi myös seuraavasta ihmisten toteamuksesta: ”Eikö Jeesus voinut estää Laaruksen kuolemaa? Jos Jeesus todella rakasti Lasarusta, miksei hän tullut aikaisemmin apuun?”

Sama kysymys on kautta aikojen ollut kaikkien kristittyjen huulilla. ”Miksi Jumala ei paranna tätä syöpää”, ”Miksi juuri minulla pitää olla tämä masennus”, ”Miksei Jumala paranna sieluni haavoja”, ”Miksi minä joudun elämään yksin”.

Sama voima, joka piti Jeesuksen ristillä pilkkahuutojen raikuessa pidätti hänet myös paikoillaan Lasatuksen vetäessä viimeistä sisäänhengitystä. Se sama voima estää Häntä vastaamasta ”kyllä” niihin lukemattomiin pyyntöihin, joita Hänelle esitämme ja joita monesti jopa vaadimme.

Jos Jeesus olisi tullut Lasuruksen kotiin sisarusten toiveiden mukaan, haudasta nousemisen ihmettä ei olisi koskaan nähty. Jos Hän ei rakkaudessaan pysyisi joskus paikallaan meidän kipujemme kohdalla, Jumalan kunnia ja meidän elämä yhä suuremmassa kirkkaudessa ei olisi mahdollista.

Kun Maria ja Martta katsoivat musertavia olosuhteita ja näkivät kaiken toivon hiipuneen, Jeesus antoi ohjeen, joka sopii myös meille: Hän on aina yllättävämpi, valmiimpi ja vahvempi kuin kuvittelemme.

Jeesus on tänään Jumalan voima ja Jumalan elämä, sinulle. Kaiken alleen nielevät aallot kyllä pelottavat mutta etkö huomaa: Mestarisi kävelee aaltojen päällä.