Älä ikinä, ikinä, ikinä anna periksi!

”… tehdä vastarintaa ja … pysyä pystyssä” (Ef. 6:13)

Toisen maailmansodan riehuessa Englannin yllä valtavimmalla voimallaan ja kansakunnan ollessa näännnyksissä ja epätoivoisena, pääministeri Winston Churchillin kerrotaan pitäneen Englannin kohtalon ratkaisseen, tasan yhden lauseen mittaisen puheen.

Kun koko kansakunta odotti johtajansa puheen alkua, hän nousi hetken istuttuaan paikaltaan hitaasti mikrofonin eteen ja lausui: ”Älkää ikinä, ikinä, ikinä antako periksi!” Tämän jälkeen hän poistui takaisin paikalleen.

Yksi lause riitti. Englanti kesti kuin maahan taivutettu paju Hitlerin valtaisan ja loppumattomalta tuntuneen pommituksen. Vaikka tilanne paheni pahenemistaan, kansakunta ei luopunut toivostaan ja kesti ja kesti – kunnes saavutti voiton.

Minä uskon, että Jumalalla on tänään sinulle sama sanoma. Ehkä olet joutunut vastaanottamaan pommeja toisensa jälkeen ja olet vetäytynyt epätoivoissasi ja pettyneenä itseesi pommisuojan perimmäiseen nurkkaan kyyryyn.

Olet tahtonut palvella Jumalaa ja auttaa toisia. Olet tahtonut rakentaa Jumalan valtakuntaa ja olet ymmälläsi, kuinka Jumala on tuntunut hylänneen sinut. Ehkä kyselet, missä menit niin harhaan, että jouduit elämäsi pyörremyrskyyn, joka ei tunnu päättyvän eikä säästävän mitään.

Jumala tahtoo sanoa sinulle, että Hän rakastaa sinua ja tietää tasan tarkkaan tilanteesi. Ja Hän haluaa rohkaista sinua koko Sanansa voimalla juuri tällä yhdellä lauseella: ”Älä ikinä, ikinä, ikinä anna periksi!”

Armoherätys on tulossa. Jumala valmistaa tulen läpi niitä miehiä ja naisia, joilla on toivon sanoma toivottomille.

Hänen valontuojansa ovat käyneet läpi mitä suurimmat kriisit, epäonnistuneet, kokeneet helvetin voimien hyökyvän ylitseen kuin valtameren raivoavat vaahtopäät.

Vaikka tilanteesi näyttäisi miltä, vaikka olisit kuinka epäonnistunut, vaikka kaikki olisivat hylänneet sinut eikä kukaan olisi vierelläsi ymmärtämässä, älä ikinä, ikinä, ikinä luovuta.

Pidä kuin kalleimpana aarteenasi sitä kutsumusta ja näkyä, jonka Jumala on sinulle antanut. Seiso Sanan varassa läpi elämäsi tulikokeen, seiso vaikka maa katoaisi altasi ja taivas olisi sysimusta.

Armoherätys on tulossa, siitä olen varma. Yhtä varma olen myös siitä, että Jumala on juuri nyt valmistelemassa viimeisen sadonkorjuun työmiehiä. Älä kuvittele, että he ovat onnistuneita ja horjumattomia, jotain muuta kuin sinä olet.

Toisen Valtakunnan ilonsanomaa yhä pimenevään maailmaan tuovat ne, jotka ovat kaatuneet ja kaatuneet. Mutta. Pysähdy tähän. He ovat nousseet yhä uudelleen. Heidät on riisuttu kaikin tavoin ja juuri siksi heidän todistuksensa järisyttää helvetin portteja.

Älä ikinä, ikinä, ikinä anna periksi. Tämän todistuksen Jumalan valitut rakkaat näyttävät elämällään toivonsa menettäneelle maailmalle. Juuri heidän heikkoutensa ja puutteensa vuoksi Herra Jeesus Kristus saa loistaa koko rakkautensa ja armonsa loistolla kärsivälle maailmalle.

Vapisetko kuin lehdet tuulessa?

”Ellette usko, ette kestä” (Jes. 7: 9)

Juudan kuningas Aahas samoin kuin koko pieni valtakunta suurten vihollisten keskellä oli mahdottomassa tilanteessa.

Yläpuolella ollut Israelin kansa oli liittoutunut mahtavan Syyrian kanssa hyökätäkseen Juudaan ja tuhotakseen sen.

Kun Juudan kansa kuuli mahtavan Syyrian armeijan saapuneen Israeliin valloitusretkeä varten, Raamattu sanoo, että koko kansan sydän vapisi pelosta kuin ”metsän puut vapisevat tuulen voimasta.”

Mitään selviytymiskeinoa ei ollut. Tuho näytti täysin varmalta.

Oletko sinä elämäsi kanssa samassa tilanteessa? Ongelmat joko itsessäsi tai olosuhteissasi ovat niin valtavat, ettet jaksa muuta kuin käpertyä kävyksi ja täristä pelosta?

Juuda ei ollut Jumalan edessä viaton eikä synnitön. Emme ole mekään. Jos olisimmekin, ehkä luottamuksemme Jumalan mahdollisuuksiin olisi suurempi.

Syylliselle, itseään auttamaan kykenenemättömälle, ylöspäin suuntautuvan luottamuksen menettäneelle kansalle rakastavalla Jumalalla oli seuraavat ohjeet: ”Katso, että pysyt rauhallisena. Älä pelkää, älä anna sydämesi olla arka! Älä pelkää Goljattien valtaisaa laumaa, älä katso heihin, katso vain Minuun!”

Jumala vielä lisäsi viimeisen sanansa kauhun lamauttavalle kansalleen: ”Ellette usko, ette kestä.”

Miten ihmeellinen Jumala. Historiallista tosikertomusta ei ole kirjoitettu Raamattuun vain osoittamaan mitä Jumala oli muinoin kansalleen, vaan vahvistamaan sinua varmuudella, että tämä pelastava Jumala on sama sinulle juuri tänään, juuri sinun haasteissasi.

Jumala ei käskenyt kansan olla jotain muuta kuin se oli. Tuleva pelastus mahdottomasta tuhovoimasta ei perustunut kansan kykyyn tai voimaan. Ei, Jumala yksinkertaisesti sanoi: ”Hei, mitä sinä suotta rakkaani vapiset ja kutistut kerälle? Etkö tiedä, että Minä rakastan sinua ja autan sinua. Älä tee hädissäsi mitään muuta kuin nosta rohkeasti pääsi ja katso Minuun! Odota minua sydän rauhallisena, katso mitä Minä teen!”

Usko on puhdasta luottamusta Jumalaan. Usko ei säntäile hätääntyneenä, eikä juokse kallionkoloon piiloon. Usko antaa ihmiselle sisäisen peilityynen vedenpinnan, vaikka kaikki hätävalot palavat lentokoneemme näytössä ja pakkolasku kohti kuolemaa näyttää varmalta.

Rakas lukijani, älä pelkää vaikka olisit kuinka mahdottomassa tilanteessa. Sinulla on Jeesus, joka ei voi olla sinua pelastamatta. Ei voi, ei kertakaikkiaan voi, koska Hän rakastaa sinua liian paljon.

Miten Hän voisi olla olematta juuri sinun Pelastajasi ja auttajasi, kun juuri sinun tähtesi Hän antoi henkensä – jotta mikään tuhovoima ikinä ei sanoisi elämässäsi viimeistä sanaa.