Kristuksen tutkimaton rikkaus

”Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta” (Ef. 3:8).

Tämä aarrearkku on loputtoman syvä. Voit penkoa sen aarteita päivästä toiseen ja vielä vuosikymmentenkin kuluttua olet vasta pintakerroksissa.

Jotkut epäilevät koko aarteen olemassaoloa; heille se on kuin kulta-arkku sateenkaaren päässä. Toiset erehtyvät kuvittelemaan, että ensimmäiset jalokivet ovat koko arkun sisältö.

Paavali puhui Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta. Hän oli saanut maistella arkun aarteita ennennäkemättömallä tavalla ja silti Hän puhui joistain, mitä ei voisi loppuun saakka ymmärtää.

Raamattu kehottaa meitä jatkuvasti kasvamaan uskossamme. Kehotus tarkoittaa juuri Jeesuksen Kristuksen tuntemista. Mitä enemmän Häneen tutustuu, sitä suuremmaksi aarteeksi hän sielulle muodostuu.

Tämän Kristus-aarteen ympärillä on jatkuva ikävöimisen vyöhyke: he, jotka ovat Kristuksen lähellä, kokevat jatkuvaa Rakastetun ikävää. Tämä on juuri Hänen tutkimattomuuttaan – mitä enemmän omistat, sitä enemmän ymmärrät tarvitsevuutesi.

Levottomuus ja tyytymättömyys ovat monien Jumalan miesten ja naisten ponnahdusalusta päättymättömälle tutkimusmatkalleen. He ovat omistaneet elämänsä Jeesus-aarteen omistamiselle ja lopussa nostaneet hatun päästään puhtaasta kunnioituksesta.

Jatka rohkeasti matkaasi. Tässä ei ole vielä kaikki. Aseta tavoitteet saavuttamattomaan ja olet jo alussa perillä.

Jumala-niminen tivoli ja pääsylippu

”Hänessä meillä on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan luo, uskon kautta häneen. ” (Ef. 3:12)

Muistatko lapsuudestasi käyntejä tivolissa? Suurimpiin ja houkuttelevimpiin laitteisiin sai alamittainen mennä vain suuremman huoltajan kanssa.

Etkö olekin joskus kokenut jotain samaa Jumalan suhteen? Haluaisit mennä Hänen turviinsa, ottaa paikkasi Hänen suojaisasta läheisyydestään, mutta olet kokenut olevasi alamittainen? Ehkä joku on käännyttänyt sinut portilla takaisin osoittaen puutteellista pituuttasi?

Ehkä olet joskus ollut itkuinen tyttö tai poika, yksinäinen pikkuinen väentungoksessa ja olet surullisena katsonut muiden riemua? Ehkä tänään, jo paljon isompana, koet samaa yksinäisyyttä ja surua? Jumala on sinulle, alamittaiselle, saavuttamaton?

Jeesus Kristus on kaikkien alamittaisten Ystävä. Hän juoksee vastaan portilta kääntyneitä alamittaisia aikuisia ja ottaa heitä kädestä kiinni. Hän näyttää omaa rannekettaan ja ennen kuin huomaatkaan, sinunkin ranteessasi on samannäköinen pääsylippu. Siinä on ”Arvollinen” -leima ja sen avulla pääset muitta mutkitta portin läpi.

Ja jos olet ollut aikuisena omien lastesi kanssa huvipuistossa, tiedät sen riemullisen tunteen laitteiden turvakaiteen tuntumassa. Siinä katsotaan ylpeinä omia lapsiaan ja nautitaan heidän avoimesti ilostaan.

Jeesuskin iloitsee saadessaan saattaa sinut Isän luokse.

Miten tullaan kristityksi?

”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan. pelastuksenne evankeliumin ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki” (Ef. 1:13).

Miten tullaan kristityksi? Siten, että kuullaan sanoma Jumalan lahjasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja otetaan se todesta. Kristitty -sana viittaa juuri Jeesukseen Kristukseen; Kristitty on ihminen, joka uskoo Jeesuksen olleen historiallinen henkilö ja samalla todellinen Jumala. Kristitty uskoo, että Jeesus kuoli hänen syntiensä puolesta sekä nousi ylös kuolleista.

Kristillinen elämä alkaa Jeesuksen vastaanottamisena oman elämän pelastajaksi. Miten se voi tapahtua? Monta kertaa sitä ennen ihminen kokee elämässään epäonnistumisia, pettymyksiä, tarkoituksettomuutta ja tyhjyyttä. Kirkot puhuvat ihmisen syntisyydestä. Tällaisen tyhjyyden aikana Jumala herättää ihmisessä kaipauksen ja ikävän tunteita. Ihmisen etsiessä elämäänsä järkkymätöntä alustaa tai kestävää merkitystä, hän kuulee sanoman Jeesuksesta, joka elää ja haluaa olla yhteydessä.

Jeesuksen kohtaamisen prosessia on vaikea kuvata sanoin. Jokaisella on omat kokemuksensa ja reittinsä. Mutta se voi tapahtua vaikkapa kirkossa, veneessä, luonnossa tai kotisohvalla. Jeesus odottaa yhden etsijän sisäisellä ovella ja kysyy päästä sisään. Ja kun ihminen uskaltautuu sanomaan: ”Tule, Herra Jeesus”, siitä alkaa sanomaton yhteys.

Kristittynä eläminen ei ole samaa kuin kirkossa käyminen tai moraalinen elämä. Se kyllä sulkee sisäänsä nuo määritelmät mutta on itsessään verrattomasti enemmän. Se on elämää yhteydessä Häneen, joka näkee minut ja rakastaa minua.

Kristityn valtava omaisuus

”… ja että Hän valaisisi teidän sisäiset silmänne…” (Ef. 1: 18)

Paavali rukoilee kristittyjen puolesta, että he saisivat nähdä sydämen silmin, miten valtavasti Jumala on siunannut heitä Kristuksessa. Sydämellä näkeminen tarkoittaa sisäistä, Jumalan Hengen antamaa ymmärrystä.

Tiedäthän, että Jumala on antanut sinulle valtavan omaisuuden? Hän on antanut sinulle Kristuksen ja siinä lahjassa sinulla on syntien anteeksiantamus, Jumalan rakkaus ja hyväksyntä, Jumalan johdatus, uskollisuus, Pyhän Hengen voima ja määränpäänä odottava paikka taivaassa.

Monesti me näemme vain ulkoisilla silmillämme omat puutteemme, syntimme, vaikeutemme ja kärsimyksemme. Niiden näkeminen masentaa ja vie pohjaa uskoltamme.

Tarvitsemme Jumalan antamaa sisäistä näkökykyä. Tarvitsemme jatkuvasti kuulla evankeliumia eli Jumalan ilosanomaa ja omistaa sen omalle kohdallemme. Silloin – keskellä köyhyyttämme – ymmärrämme olevamme onnellisia ja rikkaita. Silloin tajuamme, että meillä on ikään kuin Jumalan antama pankkitili, jota saamme vapaasti käyttää.

Kun meillä on Jeesus, meillä on kaikki mitä tarvitsemme tänään – ja myös huomenna.

Pyhän Hengen murehduttaminen?

”Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten” (Ef. 4: 30).

Jokainen Jeesukseen syntiensä sovittajana uskova ihminen on vanhurskautettu pysyvällä ja kattavalla tavalla. Se tarkoittaa sitä, että meidän menneet, nykyiset ja tulevat synnit ovat pyyhitty pois Jumalan edestä. Tämän vuoksi Paavali voi Roomalaiskirjeessä julistaa, että mikään kadotustuomio kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 8:1).

Kristitty on siis siirtynyt Jumalan vihan ja kadotustuomion alaisuudesta Jumalan perheväkeen. Hän on siirtynyt Jumalan vihollisuudesta Hänen Isällisen huolenpidon kohteeksi.

Jumalan perheväessä – niin kuin jokaisessa perheessä – on omat sääntönsä ja ohjeensa. Yleensä perheissä kasvatetaan lapsia niin, että nämä osaisivat huomioida toisia ja käyttäytyisivät siivosti. Jumala kasvattaa meitä rakastamaan toisiamme. Hän tahtoo, että Hänen perheväessään olisi jokaisella hyvä olla. Ja toisaalta perheväen sisällä tuoksuva rakkaus houkuttelisi myös vielä ulkopuolella olevia astumaan sisään.

Kun Paavali kirjoittaa kirjeessään, ettemme murehduttaisi Jumalan Pyhää Henkeä, hän kirjoittaa sisäpuolella oleville. Siis niille, jotka eivät ole kadotustuomion eivätkä Jumalan vihan kohteina. Mutta Paavali tarkoittaa, että Jumala voi murehtia elämämme suuntaa tai asioita, joita haluamme salaa helliä.

Jumala ei meidän Isänämme hyväksy syntiä elämäämme. Hän kyllä tietää, että olemme syntisiä ja tulemme loppuun asti lankeamaan syntiin eri tavoin, joka päivä. Mutta synti on aina jotain, joka rikkoo suhteita. Se rikkoo ihmisen suhdetta itseensä, Jumalaan, sekä toisiin ihmisiin. Jumala murehtii, jos itsepäisesti haluamme pysyä tuhoavassa käytösmallissa.

Meissä asuva Pyhä Henki siis murehtii aina, kun kohtelemme toisiamme kaltoin. Samoin Hän murehtii, jos haudomme kostoa, juoruilemme toistemme selän takana tai emme halua antaa anteeksi. Hän murehtii, mutta ei jätä meitä. Hänet on annettu meille sen vakuutukseksi, että olemme matkalla kohti lopullista uskon täyttymystä, taivasta. Hän haluaa saada meissä aikaan oikeanlaista parannusta ja mielenmuutosta.

Pyhä Henki haluaa viedä Jumalan perheväkeläisiä yhä uudestaan Ristin juurelle. Kun Hän osoittaa elämässämme olevia syntejä, ne kaikki saa antaa Jeesukselle. Jumala tietää, ettemme vapaudu synneistä omilla voimillamme ja juuri siksi meillä on Vapahtaja.