Miten tullaan kristityksi?

”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan. pelastuksenne evankeliumin ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki” (Ef. 1:13).

Miten tullaan kristityksi? Siten, että kuullaan sanoma Jumalan lahjasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja otetaan se todesta. Kristitty -sana viittaa juuri Jeesukseen Kristukseen; Kristitty on ihminen, joka uskoo Jeesuksen olleen historiallinen henkilö ja samalla todellinen Jumala. Kristitty uskoo, että Jeesus kuoli hänen syntiensä puolesta sekä nousi ylös kuolleista.

Kristillinen elämä alkaa Jeesuksen vastaanottamisena oman elämän pelastajaksi. Miten se voi tapahtua? Monta kertaa sitä ennen ihminen kokee elämässään epäonnistumisia, pettymyksiä, tarkoituksettomuutta ja tyhjyyttä. Kirkot puhuvat ihmisen syntisyydestä. Tällaisen tyhjyyden aikana Jumala herättää ihmisessä kaipauksen ja ikävän tunteita. Ihmisen etsiessä elämäänsä järkkymätöntä alustaa tai kestävää merkitystä, hän kuulee sanoman Jeesuksesta, joka elää ja haluaa olla yhteydessä.

Jeesuksen kohtaamisen prosessia on vaikea kuvata sanoin. Jokaisella on omat kokemuksensa ja reittinsä. Mutta se voi tapahtua vaikkapa kirkossa, veneessä, luonnossa tai kotisohvalla. Jeesus odottaa yhden etsijän sisäisellä ovella ja kysyy päästä sisään. Ja kun ihminen uskaltautuu sanomaan: ”Tule, Herra Jeesus”, siitä alkaa sanomaton yhteys.

Kristittynä eläminen ei ole samaa kuin kirkossa käyminen tai moraalinen elämä. Se kyllä sulkee sisäänsä nuo määritelmät mutta on itsessään verrattomasti enemmän. Se on elämää yhteydessä Häneen, joka näkee minut ja rakastaa minua.

Kristityn valtava omaisuus

”… ja että Hän valaisisi teidän sisäiset silmänne…” (Ef. 1: 18)

Paavali rukoilee kristittyjen puolesta, että he saisivat nähdä sydämen silmin, miten valtavasti Jumala on siunannut heitä Kristuksessa. Sydämellä näkeminen tarkoittaa sisäistä, Jumalan Hengen antamaa ymmärrystä.

Tiedäthän, että Jumala on antanut sinulle valtavan omaisuuden? Hän on antanut sinulle Kristuksen ja siinä lahjassa sinulla on syntien anteeksiantamus, Jumalan rakkaus ja hyväksyntä, Jumalan johdatus, uskollisuus, Pyhän Hengen voima ja määränpäänä odottava paikka taivaassa.

Monesti me näemme vain ulkoisilla silmillämme omat puutteemme, syntimme, vaikeutemme ja kärsimyksemme. Niiden näkeminen masentaa ja vie pohjaa uskoltamme.

Tarvitsemme Jumalan antamaa sisäistä näkökykyä. Tarvitsemme jatkuvasti kuulla evankeliumia eli Jumalan ilosanomaa ja omistaa sen omalle kohdallemme. Silloin – keskellä köyhyyttämme – ymmärrämme olevamme onnellisia ja rikkaita. Silloin tajuamme, että meillä on ikään kuin Jumalan antama pankkitili, jota saamme vapaasti käyttää.

Kun meillä on Jeesus, meillä on kaikki mitä tarvitsemme tänään – ja myös huomenna.

Pyhän Hengen murehduttaminen?

”Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten” (Ef. 4: 30).

Jokainen Jeesukseen syntiensä sovittajana uskova ihminen on vanhurskautettu pysyvällä ja kattavalla tavalla. Se tarkoittaa sitä, että meidän menneet, nykyiset ja tulevat synnit ovat pyyhitty pois Jumalan edestä. Tämän vuoksi Paavali voi Roomalaiskirjeessä julistaa, että mikään kadotustuomio kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 8:1).

Kristitty on siis siirtynyt Jumalan vihan ja kadotustuomion alaisuudesta Jumalan perheväkeen. Hän on siirtynyt Jumalan vihollisuudesta Hänen Isällisen huolenpidon kohteeksi.

Jumalan perheväessä – niin kuin jokaisessa perheessä – on omat sääntönsä ja ohjeensa. Yleensä perheissä kasvatetaan lapsia niin, että nämä osaisivat huomioida toisia ja käyttäytyisivät siivosti. Jumala kasvattaa meitä rakastamaan toisiamme. Hän tahtoo, että Hänen perheväessään olisi jokaisella hyvä olla. Ja toisaalta perheväen sisällä tuoksuva rakkaus houkuttelisi myös vielä ulkopuolella olevia astumaan sisään.

Kun Paavali kirjoittaa kirjeessään, ettemme murehduttaisi Jumalan Pyhää Henkeä, hän kirjoittaa sisäpuolella oleville. Siis niille, jotka eivät ole kadotustuomion eivätkä Jumalan vihan kohteina. Mutta Paavali tarkoittaa, että Jumala voi murehtia elämämme suuntaa tai asioita, joita haluamme salaa helliä.

Jumala ei meidän Isänämme hyväksy syntiä elämäämme. Hän kyllä tietää, että olemme syntisiä ja tulemme loppuun asti lankeamaan syntiin eri tavoin, joka päivä. Mutta synti on aina jotain, joka rikkoo suhteita. Se rikkoo ihmisen suhdetta itseensä, Jumalaan, sekä toisiin ihmisiin. Jumala murehtii, jos itsepäisesti haluamme pysyä tuhoavassa käytösmallissa.

Meissä asuva Pyhä Henki siis murehtii aina, kun kohtelemme toisiamme kaltoin. Samoin Hän murehtii, jos haudomme kostoa, juoruilemme toistemme selän takana tai emme halua antaa anteeksi. Hän murehtii, mutta ei jätä meitä. Hänet on annettu meille sen vakuutukseksi, että olemme matkalla kohti lopullista uskon täyttymystä, taivasta. Hän haluaa saada meissä aikaan oikeanlaista parannusta ja mielenmuutosta.

Pyhä Henki haluaa viedä Jumalan perheväkeläisiä yhä uudestaan Ristin juurelle. Kun Hän osoittaa elämässämme olevia syntejä, ne kaikki saa antaa Jeesukselle. Jumala tietää, ettemme vapaudu synneistä omilla voimillamme ja juuri siksi meillä on Vapahtaja.

Jumala voi enemmän!

”Hänelle, joka voi tehdä monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa…” (Ef. 3:20)

Joskus vaarana on, ettemme osaa nähdä muuta kuin oman heikkoutemme ja edessämme olevat suuret haasteet ja esteet. Jäämme pyörimään itsemme ympärille, emmekä osaa nähdä ulospääsyä. Jumalakin unohtuu?

Välillä on hyvä muistuttaa itseään siitä, että Jumala, joka on kanssamme, on paljon kyvykkäämpi, vahvempi ja osaavampi kuin käsitämme. Tämä Jumala ei ole vain jossain taivaan avaruuksissa voimiensa kanssa, vaan Hän asuu meissä kristityissä.

Niin, Paavalin mainitsema suunnattoman suuri voima ei ole koskaan meidän voimaamme. Mutta koska meidät on uskoontulohetkestä alkaen yhdistetty Kristukseen mitä todellisimmalla tavalla, tuo voima vaikuttaa meissä.

Pyhä Henki on Jumalan suunnattoman suuri voima. Hän kykenee vaikuttamaan meissä uskoa, toivoa ja rakkautta. Hän pystyy sammuttamaan elämämme tulipaloja ja luomaan kaikkea sitä hyvää, jota kohti pyrimme Raamatun suuntaviivojen mukaan elämäämme ohjata.

Kun joskus mielestämme rukoilemme liian suuria asioita, niin tajunnanräjäyttävää on se, että Kristus meissä kykenee ylittämään kaikki rukouksemme ja jopa korkeimmat ajatuksemme.

Voimme siis turvallisesti olla itse heikkoja ja ongelmaisia, koska meillä on suuri ja vahva Kristus. Ja koska Hän on meissä, kaikki meidän asiamme kiinnostavat Häntä ja Hän haluaa meitä auttaa. Ehkä on aika pysäyttää mopo moottoritien varteen ja antaa tilaa Ferrarille?

Miksi aina epäonnistun?

”Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” (Ef. 4: 23,24)

Miksi yhä uudestaan epäonnistun ja lankean samoihin synteihin? Miksi synti houkuttaa edelleen samalla tavalla kuin alussa ja miksi en ole onnistunut voittamaan kurjia ja tuhoisia ongelmiani? Miksi Raamattu opettaa pyhityksestä, kun se ei kerran minun elämässäni pidä paikkaansa? Olenko jotenkin liian huono kristitty?

Raamattu opettaa näistä kipeistä kysymyksistä, että meissä uskoontulleinakin asuu edelleen vanha osa / vanha ihminen / ”liha”, joka tahtoo tehdä syntiä ja välttelee Jumalan tahtoa. Se on meissä loppuun saakka, eikä sitä voi muuttaa paremmaksi.

Moni yrittää voittaa paheensa käyttämällä vanhan ihmisensä kykyjä ja voimaa ja on tuomittu epäonnistumaan. Vilpitön kristitty ponnistaa tahtonsa äärimmilleen ja tekee yhä uusia lupauksia paremmasta elämästä vain huomatakseen, että päätyy rähmälleen samoihin ongelmiin.

Miksi siis kristitty epäonnistuu kasvamaan pyhityksessään? Vastaus on siinä, että hän yrittää pyhittyä omin voimin. Jumala sen sijaan tahtoo osoittaa meille, että evankeliumi antaa lahjana myös pyhityksen. Jumala tahtoo osoittaa itseensä väsyneelle ihmiselle, että evankeliumissa on voima muuttaa meitä Herran Jeesuksen kaltaisuuteen. Tämä prosessi on kuitenkin elinikäinen ja siinä jäädään parhaimmillaankin kesken.

Pyhityksen kipein ja tärkein askel on siis huomata oma loputon pyhityksen puute. Kun kristitty ymmärtää lukuisista kipeistä kokemuksistaan, ettei voi itseään muuttaa paremmaksi, hän on uuden löytämisen edessä; Herra Jeesus haluaa olla hänen voimanaan.

miksiaina