Jumalalle mahdotonta?

”Mutta Herra sanoi Moosekselle: `Onko Herralle mikään mahdotonta? Nyt saat nähdä, toteutuuko minun sanani.´” (4. Moos. 11: 23)

Israelin satatuhantinen kansa oli lopenkyllästynyt Jumalan antamaan mannaan erämaavaelluksellaan. He kaipasivat vaihteeksi lihaa ja alkoivat ikävöidä paluuta Egyptiin. Jumala sanoi hankkivansa kansalle lihaa seuraavaksi päiväksi kuukauden tarpeiksi. Mooses ei pystynyt käsittämään Jumalan lupausta; miten ihmeessä Jumala saisi hankittua sellaisen määrän lihaa keskellä ei-mitään?

Tämä sama Mooses oli nähnyt Jumalan ihmeet Egyptissä. Hän oli nähnyt kuinka valtameri jakautui kahtia ja hän seurusteli päivittäin Jumalan kanssa poikkeuksellisella tavalla. Mutta nyt hänen mielessään oli liian suuri muuri – Jumala ei pystyisi mitenkään selviytymään edessä olevasta haasteesta.

Onko sinulla koskaan samanlaista tunnetta? Olet kyllä kokenut Jumalan johdatusta ja suoranaisia ihmeitäkin menneisyydessä mutta nyt olet liian suuren ongelman edessä. Ei edes Jumala voi auttaa sinua?

Mooses taisi valvoa seuraavan yön ja kuunnella kuinka linnut ropisivat telttojen päälle. Uskon, että hänen sydämensä pamppaili Jumalan näyttäytyessä hänen odotuksiaan suurempana.

Mahdottomat tilanteet ovat Jumalan näyttämöitä. Ehkä hyvinkin pian saat kuulla ”lintujen ropinaa”?

DSC08114

Pidä minusta huoli!

”Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.” (Ps. 16:1)

Herra, pidä minusta huoli, sillä en jaksaisi enää kantaa näitä huoliani ja taakkojani. Olen niin uupunut, etten jaksaisi aamuisin nousta sängyltäni.

Pidä minusta huoli, sillä en tiedä minne suuntaan menisin. Sisälläni tappelevat erilaiset äänet ja halut, pelkään, että astun harhaan.

Pidä minusta huoli kun syntini tahtovat upottaa minut. En pärjää niille, ne ovat minua vahvemmat.

Pidä minusta huoli, sillä tässä elämässä olen neuvoton ja avuton. Turvaan sinuun, koska olen kuullut, että rakastat minua ja haluat auttaa minua.

Minä tiukennan otettani viittasi liepeestä. Pidä minusta huoli!

Ahdistukset tuovat avun

”Kun jouduimme ahdinkoon, me etsimme sinua, Herra, sinun kurituksesi sai meidän suremaan ja huokailemaan.” (Jes. 26:16)

Jumalalla on elämällemme upea suunnitelma ja Hänellä on antaa meille siunauksia enemmän kuin osaamme aavistaa.

Ongelmana on, että olemme monesti niin täynnä arkisen elämämme touhuja, ettemme odota Jumalalta enempää. Varsinkin elämän hymyillessä pidämme tiukasti kiinni siunausten rippeistä unohtaen Antajan.

Jumalan sallimat vaikeudet saattavat olla elämässämme Hänen kalliimpia lahjojaan? Ahdistusten päämääränä on osoittaa meille Elämän leipää ja Lähteiden vettä. Ahdistukset avaavat meitä vastaanottamaan sitä, mitä Jumala tahtoo antaa.

Tämän päivän vaikeutesi ovat sinulle mittatilaustyötä. Ne kyllä särkevät sinussa jotakin mutta juuri siinä samassa lahjoittavat paljon enemmän.

Jos ahdistuksesi saavat sinut huutamaan Herraa Jeesusta avuksi, olet kaiken todellisen Elämän keskellä.

steve-halama-446489-unsplash

Sisyfoksen epätoivoinen taistelu

Oletko kuullut tarinan Sisyfoksesta ja kivestä? Siinä Sisyfos tuomitaan manalaan ja hänen tehtävänään on päättymättömästi vierittää raskasta kiveä laakson pohjalta kukkulalle. Hänen tehtävänsä olisi ohi, jos hän saisi työnnettyä kiven kukkulan yli. Mutta juuri ennen viimeistä voimainponnistusta kivi lipeää ja vierii takaisin laaksoon.

Tarina kuvaa surullisen osuvasti meidän monien ihmisten elämää. Miten raahaammekaan raskaita kiviä päivästä toiseen ja odotamme hetkeä, jolloin saamme työnnettyä ne elämästämme ulos. Ajattelen kaikkia kipujen kanssa eläviä, ahdistavissa ihmissuhteissa eläviä, erilaisista riippuvuuksista kärsiviä ja syntiensä kanssa taistelevia ihmisiä. Niin, emmekö ole tuomitut Sisyfoksen kohtaloon?

Olisimme, ellei Herra Jeesus olisi astunut taivaasta alas laaksoomme. Hän seisoo vierellämme ja kutsuu meitä luokseen. Kutsu sisältää tarjouksen kiven hylkäämisestä ja jumalallisesta levosta. Kutsu on voimassa joka päivä.

Me monet silti jatkamme kiviemme pyörittämistä. Kutsu väreilee sisällämme mutta emme uskalla luovuttaa taistelustamme. Ehkä valtaisa kivemme imee kaiken huomiomme ja Jeesuksen lupaus tuntuu etäiseltä unelta?

Jeesus, tule meille todellisemmaksi. Anna meille leposi.

Sinusta pidetään huolta

Murhe kuuluu jokapäiväiseen elämäämme. Murehdimme joko menneisyyttämme tai nykyisyyttämme, pystymme pelkäämään jopa tulevaisuutta.

Murhe kielii siitä että jotain on vinossa: meillä on liian vähän tai liian paljon. Emme ole sellaisia kuin haluaisimme, eivätkä toisetkaan ole.

Pysähdy hetkeksi tähän: Jeesus kehottaa ja jopa lempeästi käskee lopettamaan murehtimisen. Ne eivät ole vain kauniita sanoja, jotka joku toinen voi omistaa itselleen. Jeesuksen pyyntö on tarkoitettu juuri sinulle.

Jeesus opettaa, että meistä pidetään hyvin tarkkaa huolta. Ajattele, että meidän jokainen hiuskin on laskettu.

Murhe on voima, joka lamauttaa. Siinä on aina mukana aimo annos epäuskoa. Jeesus tahtoo meidän vaihtavan sen uskoon ja luottamukseen.

”Teidän Isänne kyllä tietää”. Voimme olla varmoja, että Hän tietää nykyiset ahdinkomme ja murheemme. Mitä jos luopuisimme huolistamme ja ottaisimme Jeesuksen sanat todesta? Mitä jos meistä todella huolehditaan suurella rakkaudella?