Mitä teen epäonnistumisten keskellä?

”Ole ääneti Herran edessä, odota Hänen apuaan!” (Ps. 37: 7).

Miten kuristavaa ja pelottavaa onkaan sekä kokea kiusauksia –  Raamatun mukaan vääränlaisia haluja – että toistuvasti epäonnistua voittamaan niitä. Monet kristityt menettävät luottamuksensa Jumalan rakkauteen, koska he kokevat elämässään liikaa epäonnistumisia ja karvaita tappioita. Epäonnistumisilla on monesti raskas hinta, ne satuttavat meitä itseämme ja myös ihmisiä ympärillämme.

Mitä teen epäonnistumisteni keskellä? Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko yritän itse voittaa ongelmani ja heikkouteni tai sitten luovutan koko taistelun Jumalalle. Yleensä yritämme ensimmäistä vaihtoehtoa sinne saakka, kunnes uuvumme täysin. Ajattelemme Jumalan armon tulevan avuksemme siinä vaiheessa, kun itse teemme kaiken, mitä voimme ja jaksamme. Tästä ajatusmallista johtuvat lukuisat loppuunpalamiset ja uskosta luopumiset.

Toinen vaihtoehto on Psalmin ajatus Herran edessä olemisesta ja Hänen apuunsa turvautumisesta. Tässä ei keskitytä siihen, mitä ihminen itse kykenee, vaan huomio on siinä, mihin Jumala kykenee. Ihminen tuo ongelmansa Jumalalleen ja tunnustaa niiden olevan itselleen liian vaikeita. Ääneti Herran edessä oleminen tarkoittaa sitä, että lakkaamme oman yrittämisemme ja sen sijaan katsomme anovasti kohti Taivasta.

Ehkä yksi mielikuva auttaa asian ymmärtämisessä? Ajattele olevasi soutuveneessä, joka vuotaa vettä pohjasta. Et saa vuotoa loppumaan ja yrität kaiken voimin kauhoa vettä ulos veneestä. Vettä tulee veneeseen koko ajan kuitenkin enemmän kuin ehdit sitä poistamaan. Hetken paniikinomaisen pelastautumisen jälkeen ymmärrät väistämättömyyden; vene tulee uppoamaan ja sinä sen mukana. Siinä vaiheessa ymmärrät, että vain ihme voi pelastaa sinut. Jäät istumaan uupuneena veneeseen ja katsot, kuinka vesi nousee aina korkeammalle.

Viime hetkellä Jeesus kävelee veden päällä luoksesi ja nostaa sinut ulos uppoavasta veneestä. Koska Hän kävelee veden päällä, sinäkin kykenet samaan. Edessä oleva kuolema vaihtuikin ihmeenomaiseen pelastumiseen. Jeesus odotti sivussa niin pitkään kuin sinä jaksoit yrittää pelastaa itsesi. Et olisi ollut valmis Hänen apuunsa. Mutta kun ymmärsit tilanteesi mahdottomuuden, Jeesus pääsi olemaan Auttaja ja Pelastaja. Sitä Hän kaipaa aina olla elämässämme. Laittakaamme siis kaikki luottamuksemme Jeesukseen. Se toimii.

mitateenepaonnistumisenkeskella

 

Epäreilu elämä

”Ja Jeesus itki.” Joh. 11:35

Saan lähes päivittäin yhteydenottoja, joiden edessä tunnen olevan avuton. Kuulen ja näen sellaista ihmisten hätää, etten monesti voi kuin jäädä itkemään erilaisten kohtaloiden edessä. Huomaan huutavani Jumalan puoleen, miten Hän voi sallia lapsilleen niin paljon kärsimystä.

Hapuilen vastausta Raamatun Jeesuksesta. Osoitan itkuni hänelle ja kyselen, miten Hän suhtautuu näihin epätoivoisiin ihmisiin. Minuunkin. Sitten mietin Jeesuksen omaa elämää. Hän syntyi epämääräisissä olosuhteissa ja koki kotikylässään jatkuvia vihjailuja haureudesta ja isättömyydestä. Hän joutui kokemaan poliittisen pakolaisen elämää Egyptissä. Teini-ikäisyydestä eteenpäin hän varmasti koki tarvetta kokea ihmisrakkautta kuten ystävänsäkin. Hän ymmärsi kutsumuksensa vievän häntä elämään yksin, vailla rakastavaa kumppania ja yhteyttä. Kutsumuksensa keskellä hän oli jatkuvasti väärinymmärretty, vääränlainen, syytetty, väsynyt ja halveksittu.

Jeesus itki Lasaruksen haudalla. Mietin, itkikö hän yleensäkin nähdessään ihmisten kärsimystä ja epätoivoa? Hän näki mahdottomia ihmiskohtaloita ja umpisolmuun ajautuneita ihmisiä. Hän näki, kuinka ihmiset täyttivät sisäistä kaipuutaan etsimällä apua kaikesta siitä, mikä ei heille todellisuudessa apua toisi. Eikä lohtua. Lasaruksen haudalla hän koki kuoleman aiheuttavan lopullisuuden ja siitä seuraavan loputtoman ikävän. Niin, olen varma, että Hän ymmärtää esimerkiksi lapsensa menettäneiden päättymätöntä tuskaa.

Elämä on aivan kamalan epäreilua. Hyväosaiset lyövät huono-osaisia eikä kukaan tunnu ymmärtävän umpisolmuun joutuneita. Jotkut eivät ikinä pääse kokemaan ehjää ja hyvää elämää. Itken, miten väärin se on.

Jos Jeesus olisi tänään keskuudessamme, Hän etsisi ihan jokaisen kärsivän. Hän hakeutuisi niiden luokse, jotka tahtovat luovuttaa ja päättää päivänsä. Hän ottaisi lähelleen heikkoja ja epäonnistuneita. Hän jakaisi heille rakkauttaan ja se rakkaus muuttaisi heidät. Se antaisi heidän elämälleen uuden suunnan.

Niin, vaikka elämä on epäreilua, Jumala on sama. Ja Hän aina kohdistaa huomionsa sinne, missä on pimeintä. Voi jospa saisimme vaihtaa itsekeskeisyytemme Jeesuksen hätään kärsivistä. Olisipa meissä sitä Kristuksen mieltä, joka saisi meidät liikkeelle ja nostamaan toistemme mahdottomia taakkoja. Rakkaus saisi aikaan ihmeitä. Se tasoittaisi epäreilun elämän kuoppia.

epareiluelama_voikukka

Ahdistuksissa löytyy Jumala

”Israel eli kauan vailla oikeaa Jumalaa, vailla pappien opetusta ja vailla lakia. Mutta ahdistuksessaan se palasi Herran, oman Jumalansa, luo ja etsi Häntä, ja niin se löysi Hänet.” (2. Aik. 15:3,4)

Jokainen meistä joutuu kokemaan elämässään jopa yli voimien käyviä ahdistuksia. Yhteinen piirre erilaisille ahdistuksille on se, että ne tuntuvat murskaavan meidät alleen.

Paavali käyttää ahdistuksesta sanaa ”thlipsis”, joka merkitsee sitä, kuin joku puristaisi kurkusta, eikä saa henkeä. Sanaan liittyy myös tunne, että asiasta ja kokemuksesta on vaikeaa päästä omin voimin eroon. Tuo sana kuvaa hyvin ahdistusta – ahdistuneen on vaikea hengittää syvään. On kuin vanne kiertäisi sydämen ja keuhkot.

On sanottu, että Jumala antaa meille hyviä päiviä meidän tähtemme, jotta voisimme nauttia elämästämme, mutta kun Hän haluaa kasvattaa meitä, Hän vie meidät pimeyteen ja ahdistuksiin. Ahdistusten päämääränä on antaa meille vielä enemmän kuin mitä meillä aikaisemmin oli. Jumala haluaa antaa meille itsensä. Hän on parasta, mitä voimme saada.

Israelin kansan tavoin meilläkin on hyvinä päivinä suuri vaara unohtaa Jumala tai laittaa Hänet pieneen rasiaan ajatuksella, ettei Hän häiritsisi tai vaikuttaisi elämäämme liikaa. Esiin tulee meissä ihmisissä olevan synnin juuri: ylpeys ja luottamus itseemme. Sen sijaan, että eläisimme riippuvaisina Jumalasta, me haluamme itse määrätä elämämme suunnan ja vauhdin.

Jumala onneksi rakastaa meitä liikaa, jotta Hän antaisi elämämme valua tällä tavoin hukkaan; meidät on luotu Hänen yhteyteen ja siinä asemassa elämämme on parasta. Rakkaudessaan Jumala sallii elämäämme erilaisia ahdistuksia, ne tulevat elämäämme aina rakastavan Isän sydämen läpi. Vaikka kuinka kapinoisimme vastaan, ne ovat meille tarkkaan suunniteltu.

Ahdistuksissa meistä riisutaan omavoimaisuuttamme ja Jumalalle selän kääntävää asennettamme. Monesti vasta silloin, kun olemme omien mahdollisuuksiemme päässä, neuvottomia ja toivottomia, käännymme Herramme puoleen. Huomaamme: Hän on odottanut meitä rakkaudessaan kaiken aikaa!

Jumalalla on valta ja voima päättää elämässämme mikä tahansa ahdistus milloin tahansa. Hän on Kaikkivaltias eikä seuraa elämäämme passiivisena. Mutta jos Hän sallii vaikeuksien kohdata meitä, on hyvä tietää, että silloin me tarvitsemme niitä. Olen huomannut, että on parempi taipua Jumalan käden alla, kuin vastustaa ja kapinoida. Jos jaksat uskoa, että kaiken takana on rakastava Isäsi, silloin jaksat tämän päivän vaikeutesi. Huomista ei tarvitse Hänen lupauksensa mukaan pelätä.

SAMSUNG CSC

 

Jumala, joka näkee minut

”Herran enkeli kohtasi Hagarin autiomaassa vesilähteellä, joka oli Surin tien varressa.” (1. Moos. 16:7)

Hagar, egyptiläinen Aabrahamin ja Saaran orja, oli ajanut itsensä tukalaan asemaan. Hän oli omaa ylimielisyyttään joutunut huonoihin väleihin emäntänsä kanssa ja saatuaan aiheesta kurinpalautusta, hän oli paennut erämaahan. Ilmeisesti hänen tarkoituksenaan oli palata takaisin synnyinmaahansa. Ajatus erämaan läpi kulkemisesta yksin ja ilman suunnittelua oli kuitenkin tuhoon tuomittu.

Hagar oli omien valintojensa seurauksena epätoivoisessa tilanteessa, hän ei päässyt takaisin kotiinsa ja synnyinmaahan oli liian pitkä matka. Kuolema kolkutti ovelle ja hänelle jäi vaihtoehdoksi yksi oljenkorsi: Hän huusi avuksi sitä Jumalaa, jota hänen isäntäperheensä palveli (16:11). Herran enkeli puuttui tilanteeseen. Herran enkelillä tarkoitetaan Raamatussa esiolevaista Herraa Jeesusta Kristusta. Tässä näemme siis Hyvän paimenen ensimmäistä kertaa työssään; Hän on tullut etsimään yhtä kadonnutta. Hän ei etsi vain hyviä, onnistuneita ja vahvoja ihmisiä, vaan yhtälailla ja vielä enemmän heikkoja, epäonnistuneita ja eksyneitä. Hän etsii niitä, joiden elämä on mennyt liian solmuun.

Hagar löytää erämaasta Jumalan. Hänen tilanteensa oli inhimillisesti mahdoton mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hagar ei ainoastaan säilyttänyt henkeään vaan hän ymmärsi, että on olemassa Jumala, joka näkee koko hänen elämänsä ja on siitä kiinnostunut. Hagar antoi Jumalalle nimen El-Roi, ”Jumala, joka näkee minut”.

Ehkä sinunkin elämäsi on jollakin tavalla umpikujassa? Ehkä olet Hagarin tavoin erämaassa ja toivot itsellesi kuolemaa? Sinulla on sielläkin mukanasi tämä El-Roi, ”Jumala, joka näkee minut”. Hän välittää sinusta, näkee tilanteesi ja tulee murtautumaan keskelle mahdottomuuttasi. Erämaatkin joutuvat taipumaan Jumalan tuntemisen kouluiksi. Erämaassa opitaan tuntemaan Hyvän Paimenen loputon rakkaus.

Jumalajokanäkeeminut_DSC05231 (2)

 

Taakkojen kantaja

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. (Matt 16:24)

Olen huomannut, että aika usein elämän taakat, sairaudet ja muut huolet yhdistetään siihen ristiin, joka meidän täytyisi ottaa kannettavaksi. Murheiden ja huolien keskellä kamppaileva uskova saattaa sanoa: ”Jokaisella meillä on ristimme. Tämä on minun ristini, joka minun täytyy kantaa”.

On totta, että Jeesus puhui ristin kantamisesta, mutta tämä uskovan kannettavaksi tarkoitettu risti ei tarkoita sellaista vaivaa tai murhetta, jonka kuka tahansa ihminen voi kohdata elämässään. Eihän Jeesus muuten olisi kohdistanut sanojaan nimenomaan seuraajilleen. Ristin kantaminen on jotakin sellaista, joka liittyy Jeesuksen seuraamiseen. Sellaista, joka ei tule muiden kuin ainoastaan Jeesuksen omien osaksi.

Raamatun mukaan Jeesuksen seuraajat joutuvat kohtaamaan vainoa ja pilkkaa. Heitä häväistään sen vuoksi, että he tunnustautuvat Jeesuksen omiksi. Heistä valehdellaan ja heistä tehdään syyllisiä asioihin, joihin heillä ei ole mitään osuutta. He voivat menettää henkensäkin Jeesuksen nimen tähden. Tätä tarkoittaa risti ja sen kantaminen. Jeesuksen seuraamista häpeästä ja epäoikeudenmukaisesta kohtelusta välittämättä, maksoi mitä maksoi.

Kun ymmärrämme mitä ristin kantaminen tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita, voimme suhtautua oikein myös huoliimme ja ongelmiimme. Ne me saamme antaa Jumalan käsiin. ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1 Piet 5:7) Niin kauan kuin ajattelemme elämän huolten olevan meille tarkoitettu risti, emme osaa luovuttaa niitä Jumalalle, koska emme usko, että hän edes haluaisi ottaa niitä meiltä.

Rakas ystävä! Päästetään irti niistä kaikkein vaikeimmistakin asioista ja annetaan ne Taivaalliselle Isällemme. Hän tietää tasan tarkkaan, miten elämämme solmut avataan, ja hän myös haluaa tehdä sen.

Kirjoittaja: Johanna Sarento

Johanna ja Markku Sarennon sydämellä ovat erityisesti Jumalan lapsena eläminen ja Jeesuksen sovitustyö. He ovat kirjoittaneet näistä aiheista kirjat Isän lapset ja Paluu armoon.

Markku ja Johanna Sarennon www-sivut

Taakkojenkantaja_DSC05208