Syvemmälle Kristukseen

”Juurtukaa häneen, rakentukaa hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotavaista.” (Kol. 2:7)

Ajattele kasvia, jonka juuret kaivautuvat vuosi vuodelta yhä syvemmälle maaperään. Mitä syvemmälle ne yltävät, sitä enemmän ravinteita kasvi tavoittaa. Ja mitä vaikeammat kasvuolosuhteet kasvilla on, sitä voimakkaammin juuret tavoittelevat syvemmältä maasta tarvitsemaansa elinvoimaa.

Samoin meitä kehotetaan juurtumaan Kristukseen. Sanoma on kohdistettu meille, jotka olemme ottaneet vastaan Hänet Pelastajanamme; Hänen luotaan ei tule lähteä pois, vaan me saamme turvautua Häneen yhä kiinteämmin. Vuosi vuodelta meidän sydämemme juuret kaivautuvat Vapahtajaamme syvemmin kiinni ja sitä mukaa omistamme Hänessä yhä suurempia hengellisiä aarteita.

Ja mitä ankarammat ovat elämämme olosuhteet, sitä suuremmalla syyllä meidän on syytä turvautua Kristukseemme. Luonnonlakien mukaan juuri kuivuus saa kasvin kasvattamaan juuriaan syvemmälle maaperään ja saman lainalaisuuden mukaan vastoinkäymiset, ahdistukset ja pettymykset syventävät myös meidän suhdettamme Vapahtajaamme.

Kasvi voi kestää vaikka millaista kuivuutta tai paahdetta, jos sen juuret ovat ehtineet ajan saatossa yltää maan syvyyksiin. Samoin kristitty voi kestää vaikka millaisia myrskyjä, jos hänen uskonsa on tavoittanut Kristuksen rakkautta syvemmin. Silloin elämää ei määrittele niin paljoa ulkoiset olosuhteen vaan Kristus -maaperä, josta sisäinen ihmisemme imee elinvoimansa, toivonsa ja ilonsa.


Mitä teen näille murheille?

”Heittäkää kaikki murheenne hänen päälleen, sillä hän pitää teistä huolen” (1. Piet. 5:7)

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että sinulla on murheita ja huolia enemmän kuin jaksaisit kantaa? Ehkä murheesi liittyvät oman elämäsi ongelmiin, läheisten vaikeuksiin, raha-asioihin, huoleen työpaikasta tai hengelliseen elämääsi?

Minä koen välillä hukkuvani huolieni alle. Joskus näkökyvyn peittää ainoastaan ne asiat, jotka ovat huonosta tai jotka voivat tulevaisuudessa mennä pieleen. Myös murhe menneisyydestä osaa pitää usein vahvassa kuristusotteessa.

Mutta sitten Raamatussa on tämä niin lapsellisen yksinkertainen ohje. Onko niin, ettei Jumala ole tarkoittanut minun kantavan huoliani omilla harteillani? Haluaako Hän todella ottaa ne itselleen ja vastata niistä?

Voisinko siis luovuttaa läheiseni, omat asiani ja ihan kaikenlaiset, pienet ja suuret murheet Jumalalleni? Niin Pietari vakuuttaa. Se vaatii luottamusta siihen, että meillä on todella Jumala, joka on kiinnostunut meidän murheistamme. Vaikka Hän kantaa koko maailman painoa harteillaan niin Hän on samaan aikaan kiinnostunut ja keskittynyt juuri minun ja sinun asioihin.

Jumala on luvannut pitää meistä huolen. Se on suunnattoman suuri lupaus. Tartutaan siihen tänään kaksin käsin kiinni. Vedotaan Isäämme ja uskalletaan antaa raskaat painomme Hänen kannettavakseen.

Jumala osoittaa tien

”Israelilaiset kulkivat Herran vuoren luota kolme päivänmatkaa, ja Herran liitonarkku kulki heidän edellään kolme päivänmatkaa etsien heille levähdyspaikat.” (4. Moos. 10:33)

Jumalan liitonarkun – eli Jumalan läsnäolon – piti matkata israelilaisten keskellä erämaavaelluksella. Nyt liitonarkku oli kuitenkin koko suuren joukon edessä ja vielä erikseen mainitaan, että Jumala näin etsi omalle kansalleen tarvittavat levähdyspaikat. Miksi tämä muutos suunnitelmiin?

Syynä oli ollut Mooseksen järkeily. Hän oli pyytänyt appensa poikaa Hoobabia matkaoppaaksi sanoen, että ”älä jätä meitä, sillä sinä tiedät, minne meidän on hyvä leiriytyä autiomaassa. Ryhdy meidän oppaaksi” (10:31).

Jumala taisi tulkita Mooseksen pyynnön epäluottamuslauseeksi ja niinpä seuraavassa luemme, että liitonarkku oli vastoin aikaisempia ohjeita joukon kärjessä.

Jumala kyllä kykenee ohjaamaan meidän elämäämme sielläkin, missä meidän kompassimme sekoavat. Hän ei tarvitse ohjeitamme eikä rinnalleen kanssaoppaita. Hän haluaa yksin olla meidän Jumalamme ja johdattajamme.

Vaikeissa erämaissa on siis parasta antaa Jumalan johtaa. Se ei tarkoita nääntymiskuolemaa, vaan Jumala löytää meille itsekullekin tarvittavat levähdyspaikat. Kun Hän saa olla meidän todellinen ja ainoa Jumalamme, turvamme ja apumme, silloin saamme olla todistamassa ihmettä; elämämme palaset loksahtelevat kohdalleen ja suunta on turvallisesti kohti Luvattua maata.

Oletko marginaalissa

Me kaikki tiedämme, että Jumala pystyy parantamaan sairaita. Tiedämme, että Hän pystyy nostamaan masennuksesta ja antamaan elämään uuden suunnan. Samoin tiedämme, että Jumala kykenee avaamaan umpisolmuja ja tuomaan kadonneen ilon takaisin.

Silti saatat kuulua siihen, ehkä joskus marginaaliseen kristittyjen ryhmään, joka edelleen makaa sairasvuoteella psyykkisten ongelmien vuoksi? Tai ehkä olet joutunut olemaan jo vuosia  kuin vankilassa ilman, että Jumala olisi tullut avamaan oviasi? Tai ehkä kärsit repivistä ristiriidoista ilman, että olisit aikoihin saanut kokea muiden todistamaa iloa?

Niin, ehkä olet marginaalissa? Mutta tarkoittaako se yhtä kuin, että olisit Jumalan selän takana? Minä luulen, että asia on toisin. Jeesus sanoi, että autuaita ovat hengellisesti köyhät – Hän tarkoitti onnella sitä, että Jumala on kääntänyt katseensa tällaisten marginaalissa taistelevien ihmisten puoleen ja hyväksyy heidät yhteyteensä.

Ja tiedätkö mitä? Jumala itse tuli ihmiseksi, marginaali-ihmiseksi. Hän astui alas taivaasta juuri niiden ihmisten elämää varten, jotka eivät näytä saavuttavan onnellista elämää tässä ajassa tai meidän mittareilla. Jeesus näytti meille, ettei Jumala ole välinpitämätön, etäinen ja vain vahvojen parissa viihtyjä; Hän tuli itsekin kärsimyksistä ja itkuista osalliseksi ja juuri sillä Hän toi toivon meille marginaali-kristityille.

Marginaalissa itketään miksi -kysymysten parissa. Niin minäkin teen. Tyydyttäviä vastauksia on vaikeaa saada. Mutta ehkä vastauksia vielä oleellisempaa on se, että me saamme uskoa Jumalan olevan siellä, missä ei olla päästy valtavirran mukaan. Hän hyväksyy yhteyteensä ne, joiden elämä on edelleen repaleista ja toivotonta. Ja siellä missä on Jumala, siellä on aina myös todellinen Toivo.

Kun Jumala sulkee tien

”Sen tähden, katso, minä tukin hänen tiensä orjantappuroilla. Minä rakennan muurin hänen eteensä, niin ettei hän löydä polkujaan.” (Hoos. 2:8)

Jumala puhui profeetta Hoosean kautta Israelin kansalle niistä poluista, joita pitkin he kulkivat epäjumaliensa perässä. Jumala kutsui kansaa yhä uudelleen luopumaan epäjumalistaan ja palaamaan Hänen luokseen mutta kutsuun ei vastattu. Silloin Herra sanoi toimivansa itse kansan puolesta.

Meillä ihmisillä on jatkuva taipumus etsiä sisäistä tyydytystä jostain muualta kuin Jumalastamme. Jumala on kyllä luonut elämäämme paljon nautittavia asioita, mutta Hän haluaa olla elämämme tärkein asia ja tyydyttää sielumme syvimmällä tavalla. Kun joku muu asia tulee Jumalaa tärkeämmäksi, se voi muuttua epäjumalaksi.

Oletko kokenut vastoinkäymisiä työelämän, ihmissuhteiden, raha-asioiden tai terveyden kohdalla? Niitä kokiessamme kyselemme, kuinka Jumala voi sallia meidän kokevan niin raskaita asioita ja luopumisia. Mutta ehkä kyse on samasta asiasta kuin mistä Hoosea kirjoittaa: Jumala tukkii ne tiet, jotka ovat viemässä väärään suuntaan?

Me emme elä Herran yhteydessä oman uskollisuutemme, rakkautemme tai hyvyytemme tähden. Olemme Jeesuksen yhteydessä sen tähden, että Hän on rakastanut meitä ja pitää meistä kiinni joka päivä.

Hän houkuttelee meitä rakkaudellaan oikealle polulle, joka johtaa läheisempään suhteeseen kanssaan ja samalla tukkii niitä polkuja, jotka vievät harhaan. Hän tahtoo olla meille muutakin kuin uskontunnustus tai vapaalippu taivaaseen: Hän tahtoo olla meille elävä Vapahtaja, sielumme kiinnekohta ja sydämemme ilo.