Ota minut suojaasi

”Sotajoukkojen Jumala, palaa takaisin! Katso taivaasta ja näe! Ota hoitoosi tämä viiniköynnös ja suojaa tämä taimi, minkä oikea kätesi istutti” (Ps. 80:15,16).

Sinä löysit minut orpona kivisestä louhoksesta. Istutit minut hyvään maahan. Juureni saivat painua syvälle Sinun armoosi ja rakkauteesi. Kastelit minua huolenpidollasi ja ravitsit minua pelastusteoillasi.

Sitten tuli kaikki nämä myrskyt. Juureni kestivät ensimmäiset tuulet ja mutta nyt: katso taivaasta ja näe! Huomaa, miten myrskyt puhaltavat ylitseni yhä uudelleen ja juureni ovat katkeamassa.

Ota minut hoitoosi, suojaa minua kädelläsi! Ole Sinä minulle kuin suojaava katos rankkasateella, kuin muurattu seinä myrskyssä.

Jos sinä et pidä minusta huolta, nämä myrskyt vievät minut mukanaan. Silloin minulle jää vain katkenneet juuret; haaleat muistot sinun armosi maaperästä.

Pidä siis taimestani – elämästäni – huolta. Käske myrskyjen laantua. Tai jos niiden täytyy edelleen puhista, anna juurieni kasvaa yhä syvemmälle Sinuun.

Odota Jeesusta!

”Järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa.” (Joh. 6: 18)

Jeesus lähetti opetuslapset iltayöstä Gennesaret -järven poikki toiselle rannalle. Matkalla tuli ankara myrsky ja opetuslapset olivat epätoivoisessa tilanteessa. He yrittivät kaikin voimin soutaa venettä tunnista toiseen ja vain hädin tuskin pääsivät eteenpäin.

Lopulta Jeesus käveli heidän luokseen veden päällä ja kaikki oli hyvin. Mutta miksi Hän ei tullut aikaisemmin? Miksi opetuslasten piti joutua niin epätoivoiseen myrskyyn ja miksi heidän tuli taistella sitä vastaan tuntikausia?

Samaa kysymme omassa elämässämme: Miksi olemme joutuneet tähän myrskyyn? Miksi Jumala ei edelleenkään auta ja käske myrskyn rauhoittua? Aikooko Hän ollenkaan pelastaa meitä?

Evankeliumeissa Jeesus tuntui monta kertaa viivyttävän apuaan. Hän ei tehnyt sitä kiusatakseen ihmisiä vaan kasvattaakseen heidän uskoaan.

Meidänkin uskoa kasvatetaan niiden loputtomalta tuntuvien aikojen keskellä, jolloin Jumala tuntuu vaikenevan.

Ehkä tänään sinäkin soudat ylivoimaista myrskyä vastaan? Saatat jo ajatella, että veneesi uppoaa pohjaan, voimasi ovat jo lopussa?

Et ehkä sitä huomaa – Jeesus on jo mukana myrskysi keskellä. Saat luovuttaa airot Hänelle, sillä Hän pitää sinusta ja tilanteestasi huolen. Odota Jeesuksen apua – Hän ei koskaan petä yhtäkään, joka turvaa Häneen!

Onnellisia ovat heikot kristityt

”Onnellisia ne ihmiset, joiden voima on sinussa, joilla on sydämellään pyhät matkat!” (Ps. 84:6)

Onnellisia ovat ne kristityt, jotka ovat tehty niin heikoiksi, etteivät he enää jaksa eteenpäin omin voimin. He eivät pysty luottamaan itseensä eivätkä selviä elämässään omilla kyvyillään.

Heitä on riisuttu monissa kipeissä laaksoissa, he ovat kulkeneet läpi paahtavien erämaiden, he ovat saaneet kokea itsessään olevien pistinten painavan itseään tomuun.

He ovat löytäneet voimansa Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Juuri heidän heikkoutensa on vienyt heidät todellisen Voiman äärelle.

He kulkevat kyynellaakson kautta, koska tie heikoksi käy monen kipeän luovutuksen ja menetyksen polkua. He ovat nähneet elämänsä ja maaperänsä olevan kuivaa ja karua, vailla kaivattua satoa. Mutta he eivät voineet edes aavistaa, että juuri kyyneleet olivat siunausten kanava.

Lähteiden maa on aina siellä missä ihminen turvautuu Herraan ja laittaa kaiken toivonsa Hänen varaansa. Siellä heikko ihminen nojaa Vapahtajaansa ja juuri silloin heikosta tulee vahva.

Älä pelkää menetyksiä

”Hän ajaa takaa rakastajiaan, mutta ei saavuta heitä, etsii heitä mutta ei löydä. Silloin hän sanoo: `Minä menen takaisin entisen mieheni luokse, sillä parempi oli minun elämäni silloin kuin nyt.´” (Hoos. 2:9)

Miten kipeää menetykset tekevätkään! Me haluaisimme palata ajassa taaksepäin ja estää menetystemme syntymiset. Hoosean sanojen mukaan haluaisimme juosta niiden asioiden perässä, jotka antoivat meille merkitystä ja tarkoitusta ja itkien anomme niitä palaamaan.

Jumalan lasten elämässä menetykset eivät ole sattumanvaraisia eikä ne tule kohtalon sattumana. Jumala on elämämme suuren näyttämön tarkka kapellimestari. Hän tietää meidän jokaisen taipumukset korvata paras hyvillä korvikkeilla. Ja Hän rakastaa liikaa meitä antaakseen meidän tyytyä vähempään.

Kun me juoksemme ihmissuhteiden, omaisuuden tai terveyden perässä, Jumala tavoittelee meitä. Monesti vasta kun meidän on pysäytetty ja meiltä on riistetty välttämättömänä pitämämme asiat, jokin meissä herää Jumalan suuntaan. Ehkä lohduton sisimpämme alkaa juuri silloin etsiä sitä turvaa, jota Hän olisi aina valmis tarjoamaan.

Jeesus saattoi ennen olla meille muilta oppimamme ”asia” tai ”tunnustus”. Menetysten jälkeen monet kristityt kokevat nähneensä Hänet omilla sydämen aisteillaan. Jeesus tuli itse korvaamaan menetetyt asiat ja Hän olikin menetyksiä suurempi.

Älä siis pelkää menetyksiä. Ehkä menettäessäsi saat jotain enemmän?

Ehkä päästäessäsi irti huomaat, että sinusta pidetään kiinni?

Vaativia vai antavia sanoja?

”Miksi te huudatte minulle: ´Herra, Herra, mutta ette tee, mitä minä sanon?´” (Luuk. 6:46)

Jeesus vertasi hänen sanojensa kuulijaa ja noudattajaa viisaaseen mieheen, joka rakensi talonsa oikein ja jota eivät myrskyt säikäyttäisi.

Mitä sanoja Jeesus tarkoittaa? Jos luemme kaikki evankeliumit, huomaamme niissä paljon erilaisia sanoja. Joudumme toteamaan, että Hänen sanoissaan on sekä lupauksia että vaatimuksia. Ovatko kaikki sanat samanarvoisia? Voiko niitä järjestää niin, että toiset sanat seuraavat toisia?

Minä uskon, että keskeisintä Jeesuksen sanoissa oli toistuva kehotus tulla Hänen luokseen. ”Tulkaa minun tyköni”, ”Minä olen elämän leipä”, ”jolla on jano, tulkoon ja juokoon”, ”joka uskoo minuun…”, listaa voisi jatkaa pitkään.

Jeesuksella oli jatkuvasti sydän ja kädet auki ihmisille. Mutta vain niin harvat tulivat. Osa kyllä totesi, että Jeesuksen eettisissä ohjeissa oli paljon paikallaan olevaa ja käyttökelpoista, mutta vaikeaa oli suostua uskoa, että Elämän löytäisi vain Jeesuksen luota.

Ja minkälaiset talot kestäisivät elämän myrskyjen tullessa? Ne, mitkä oli rakennettu Kristus-kalliolle. Meidän rakennelmamme luhistuvat riittävän suurissa myrskyissä, mutta luottamus Kristukseen pitää aina pinnalla.

Toiset sanat seuraavat toisia? Jeesuksen kehotus keskinäiseen rakkauteen voi syntyä vain Vapahtajan itsensä läheisyydessä ja Hänen synnyttämänä hedelmänä.  Ristiä tahtovat ottaa kantaakseen vain ne, jotka ovat ensin tulleet omien kantamustensa kanssa Jeesuksen luokse ja kokeneet todellisen elämän keveyden. Kuoleman tielle uskaltaa astua vain se, joka kävelee yhdessä Elämän Valkeuden kanssa.

Mitä Jeesus tahtoo meidän siis ennen kaikkea tekevän? Sanat Nikodemukselle ovat oleelliset: Katso vaskikäärmeen täyttymykseen, ristillä riippuvaan Jumalan Poikaan. Katso lihaksi tullutta Rakkautta ja löydät Elämän.

Sitä Elämää eivät myrskyt varasta.