Keneen Herra mielistyy?

”Ei hänelle kelpaa hevosen voima, ei hän mielly miehen jalkojen nopeuteen. Herra mieltyy niihin, jotka häntä pelkäävät, niihin, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa” (Ps. 147: 10,11).

”Hänen tulee kasvaa, minun vähetä”, totesi Johannes Kastaja. Se on myös kristityn salainen resepti. Vähenemisessä luottamus omaan kyvykkyyteen ja tahdonvoimaan kyseenalaistuu. Mitä jää jäljelle?

Jos Jumala ei voi mieltyä minun suuruuteen ja vahvuuteen, mihin sitten? Hän mieltyy niihin, jotka pelkäävät häntä. Pitäisikö minun pelätä Jumalaa, jota Jeesus usutti jokeltelemaan isiksi?

Epävarmasta ja luotaantyöntävästä pelosta ei tässä Herran pelkäämisessä ole kysymys. Enemmän meitä kehotetaan nostamaan katseemme Jumalaamme ja luottamaan Hänen voimaansa.

Keneen Herra mielistyy? Kristittyyn, joka nostaa kätensä tarvitsevuuden merkiksi ja pyytää apua. Kristittyyn, joka ei uskalla enää luottaa itseensä vaan laittaa toivonsa Jumalan armon riittävyyteen.

Silloin jumala saa olla Jumala. Se on Herran pelkoa, se on toivon kiinnittämistä armoon. Silloin taivas iloitsee.

Ole luja!

”Enkö minä olekin käskenyt sinua: Ole luja ja rohkea! Älä säiky äläkä kauhistu, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljet.” (Joos. 1:9)

Näitäköhän Joosuan kirjan sanoja Daavid on mietiskellyt, kun hän ohjasi omaa sydäntään sanoen: ”Odota Herraa. Ole luja, ja olkoon sydämesi rohkea” (Ps. 27:14)? Hänen sydämensä säikkyi elämän ahdistuksia ja hän muistutti itseään Kirjoituksista löytyvistä Jumalan lupauksista.

Joosua on hyvä esikuva meille uskon haasteista ja Jumalan lupauksista. Joosua oli inhimilliseltä kannalta aivan liian suurten vastusten edessä: viholliskansat olivat paljon lukuisammat, taisteluvalmiimmat ja aseistetummat. Ne tunsivat sitä paitsi Kanaanin maan maastotkin israelilaisia paremmin.

Joosua lähti liikkeelle Jumalan lupausten varassa. Jumala evästi häntä sanomalla useampaan kertaan: ”Joosua, ole luja ja rohkea. Sinä tulet näkemään kauhistuttavia vastuksia, mutta älä unohda, että Minä olen sinun kanssasi.”

Näihin sanoihin myös Daavid vetosi. Samoihin sanoihin meidänkin on hyvä vedota. Kun oma sydämemme vapisee pelosta ja toivo on luikahtanut kuin laivarotta uppoavasta paatista, meidän on hyvä muistuttaa itseämme Jumalan todellisuudesta.

Kun Jumala on puolellamme, mikään vastustava voima ei pääse tuhoamaan meitä. Saatamme olla maahan kaadettuja, mutta viimeinen sana on aina Jumalan.

Ole siis luja ja rohkea! Muista, että Kaikkivaltias Jumala on kanssasi.

Pois riittämättömyys ja pelko

”Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: `Abba, Isä!´” (Room. 8:15).

Koetko sinä riittämätömyyttä ja pelkoa? Koetko Jumalan edessä pelkoa siitä, ettet lopulta kuitenkaan täytä vaadittua mittaa? Painatko pääsi häpeästä alas vain odottaen kovia ja tuomitsevia sanoja? Odotatko ruoskan sivaltavan jälleen selkääsi yhden kipeän iskun?

Miten ihana ajatus ja lupaus onkaan se, että meidän sisällämme Pyhä Henki johdattaa meitä luottavaiseen lapsen rukoukseen! Emme ole Jumalasta kaukana, vaan läheisessä suhteessa rakastavaan Isään. Pelko ja riittämättömyys saavat vaihtua läheisyyteen ja turvallisuuteen.

Taivaallisen Isämme edessä saamme elää elämämme monet vaiheet. Saamme itkeä kipujamme Hänen sylissään, kokea elämän karikot tietäen, että Isä tulee ja auttaa. Raskaimpien epäonnistumisemme aikanakin voimme olla varmoja siitä, että meitä ei hylätä.

Jumalalla ei ole kädessään ruoskaa, vaan Hänen kätensä ovat avautuneet siunaamaan elämäämme. Hänen kätensä ovat kuilujemme alla ottamassa meidät turvaan ja ne toimivat kuin suojaavana peitteenä pahan päivän yllättäessä.

”Abba, Isä!”, on lapsen turvallinen huuto vanhemmalle, joka välittää. Turvallisen vanhemman tukemana elämää ei varjosta pelko. Turvallisen Jumalan kanssa sinä olet turvassa.

Isän vahva ote

”Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä” (Joh. 10:29).

Jo ennen maailman luomista Taivaan Isä halusi ottaa sinun elämäsi kämmenelleen ja pitää sinusta huolta. Hän halusi raivata synnin sinun ja Hänen väliltään pois tieltä ja juuri siksi Hän lähetti oman Poikansa, Jeesuksen, maailmaan.

Jeesus opetti, että Isä on kaikkia muita suurempi. Hän sanoi Isän olevan niin vahva, ettei kukaan saisi sinua ryöstettyä Hänen kädestään.

Niin, etkö olekin joskus pelännyt, että tipahtaisit tuolta kädeltä pois? Etkö ole pelännyt, että omat valintasi tai vääntynyt tahtosi saisivat sinut kämmenen reunalle ja tipahtaisit? Etkö ole ollut huolissasi niistä myrskyistä, jotka puhaltaisivat sinut kämmeneltä kuin hentoisen lehden.

Jeesuksen sanoissa on jotain hyvin päättäväistä ja ehdotonta: Isä on vahvempi kuin mitkään pelkosi. Hänen otteensa elämästäsi on lujempi kuin sinun heiveröinen tahtosi.

Kyse ei olekaan siitä, että sinun pitäisi etsiä otetta Jumalan kämmenestä ja pitää aina tiukemmin kiinni. Kyse ei olekaan sinun jaksamisesta ja tahtomisesta. Ei, kyse on Isän tahdosta. Kun Hän pitää sinusta lujasti kiinni, sinä et tipahda pois. Eikä sinua voi mikään voima työntää ulos Isän luota.

Lepää siis tänään siinä ihanassa tietoisuudessa, että sinun Isäsi on kaikkia ja kaikkea muuta suurempi. Koska Hän on niin vahva ja päättäväinen, sinä saat olla heikko ja hauras.

Pelkäätkö rangaistusta?

”Pelkoa rakkaudessa ei ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” (1. Joh. 4:18)

Onko sinun Jumalasi sellainen, joka jatkuvasti odottaa epäonnistumistasi voidakseen rangaista sinua? Pelkäätkö tekeväsi sen viimeisen virheen, jota Jumala ei anna sinulle anteeksi?

Pelko on valtava kuluttava voima. Me pelkäämme terveytemme, työmme, perheemme, omaisuutemme ja tulevaisuutemme puolesta. Pelko tunkeutuu myös helposti hengelliseen elämäämme – Jumala on joku, joka väijyy jokaisen nurkan takana nähden kaikki epätäydellisyydet.

Johannes puhuu rakkaudesta, johon pelko ei yksinkertaisesti mahdu. Hän tarkoittaa sellaisen Jumalan tuntemista, joka karkottaa kaiken pelon. Ja kaiken huolen.

Jumala on rakkaus. Se tarkoittaa sitä, että Hänellä on sinua kohtaan rakastavat ajatukset, hyvät suunnitelmat ja hellä mielenlaatu. Kun kaadut, Hän nostaa sinut ylös. Ja jos lankeat, lankeat Jumalan perheväessä, et perheväestä.

Jumala on paljon välittävämpi, huolehtivampi, läsnäolevampi ja rakastavampi kuin voimme koskaan ymmärtää.

Me pelkäämme, koska emme tunne Jumalaamme riittävän hyvin. Johannes opettaa, että kun kasvamme Jumalan tuntemisessa, kasvamme Hänen rakkauteensa. Se rakkaus syleilee meitä ja ottaa meidät vastaan sellaisina kuin olemme.

Jumalan rakkauden marinoinnissa alkaa meistä myös tuoksua ja näkyä tuo sama ihmeellinen rakkaus.