Pois riittämättömyys ja pelko

”Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: `Abba, Isä!´” (Room. 8:15).

Koetko sinä riittämätömyyttä ja pelkoa? Koetko Jumalan edessä pelkoa siitä, ettet lopulta kuitenkaan täytä vaadittua mittaa? Painatko pääsi häpeästä alas vain odottaen kovia ja tuomitsevia sanoja? Odotatko ruoskan sivaltavan jälleen selkääsi yhden kipeän iskun?

Miten ihana ajatus ja lupaus onkaan se, että meidän sisällämme Pyhä Henki johdattaa meitä luottavaiseen lapsen rukoukseen! Emme ole Jumalasta kaukana, vaan läheisessä suhteessa rakastavaan Isään. Pelko ja riittämättömyys saavat vaihtua läheisyyteen ja turvallisuuteen.

Taivaallisen Isämme edessä saamme elää elämämme monet vaiheet. Saamme itkeä kipujamme Hänen sylissään, kokea elämän karikot tietäen, että Isä tulee ja auttaa. Raskaimpien epäonnistumisemme aikanakin voimme olla varmoja siitä, että meitä ei hylätä.

Jumalalla ei ole kädessään ruoskaa, vaan Hänen kätensä ovat avautuneet siunaamaan elämäämme. Hänen kätensä ovat kuilujemme alla ottamassa meidät turvaan ja ne toimivat kuin suojaavana peitteenä pahan päivän yllättäessä.

”Abba, Isä!”, on lapsen turvallinen huuto vanhemmalle, joka välittää. Turvallisen vanhemman tukemana elämää ei varjosta pelko. Turvallisen Jumalan kanssa sinä olet turvassa.

Isän vahva ote

”Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä” (Joh. 10:29).

Jo ennen maailman luomista Taivaan Isä halusi ottaa sinun elämäsi kämmenelleen ja pitää sinusta huolta. Hän halusi raivata synnin sinun ja Hänen väliltään pois tieltä ja juuri siksi Hän lähetti oman Poikansa, Jeesuksen, maailmaan.

Jeesus opetti, että Isä on kaikkia muita suurempi. Hän sanoi Isän olevan niin vahva, ettei kukaan saisi sinua ryöstettyä Hänen kädestään.

Niin, etkö olekin joskus pelännyt, että tipahtaisit tuolta kädeltä pois? Etkö ole pelännyt, että omat valintasi tai vääntynyt tahtosi saisivat sinut kämmenen reunalle ja tipahtaisit? Etkö ole ollut huolissasi niistä myrskyistä, jotka puhaltaisivat sinut kämmeneltä kuin hentoisen lehden.

Jeesuksen sanoissa on jotain hyvin päättäväistä ja ehdotonta: Isä on vahvempi kuin mitkään pelkosi. Hänen otteensa elämästäsi on lujempi kuin sinun heiveröinen tahtosi.

Kyse ei olekaan siitä, että sinun pitäisi etsiä otetta Jumalan kämmenestä ja pitää aina tiukemmin kiinni. Kyse ei olekaan sinun jaksamisesta ja tahtomisesta. Ei, kyse on Isän tahdosta. Kun Hän pitää sinusta lujasti kiinni, sinä et tipahda pois. Eikä sinua voi mikään voima työntää ulos Isän luota.

Lepää siis tänään siinä ihanassa tietoisuudessa, että sinun Isäsi on kaikkia ja kaikkea muuta suurempi. Koska Hän on niin vahva ja päättäväinen, sinä saat olla heikko ja hauras.

Pelkäätkö rangaistusta?

”Pelkoa rakkaudessa ei ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” (1. Joh. 4:18)

Onko sinun Jumalasi sellainen, joka jatkuvasti odottaa epäonnistumistasi voidakseen rangaista sinua? Pelkäätkö tekeväsi sen viimeisen virheen, jota Jumala ei anna sinulle anteeksi?

Pelko on valtava kuluttava voima. Me pelkäämme terveytemme, työmme, perheemme, omaisuutemme ja tulevaisuutemme puolesta. Pelko tunkeutuu myös helposti hengelliseen elämäämme – Jumala on joku, joka väijyy jokaisen nurkan takana nähden kaikki epätäydellisyydet.

Johannes puhuu rakkaudesta, johon pelko ei yksinkertaisesti mahdu. Hän tarkoittaa sellaisen Jumalan tuntemista, joka karkottaa kaiken pelon. Ja kaiken huolen.

Jumala on rakkaus. Se tarkoittaa sitä, että Hänellä on sinua kohtaan rakastavat ajatukset, hyvät suunnitelmat ja hellä mielenlaatu. Kun kaadut, Hän nostaa sinut ylös. Ja jos lankeat, lankeat Jumalan perheväessä, et perheväestä.

Jumala on paljon välittävämpi, huolehtivampi, läsnäolevampi ja rakastavampi kuin voimme koskaan ymmärtää.

Me pelkäämme, koska emme tunne Jumalaamme riittävän hyvin. Johannes opettaa, että kun kasvamme Jumalan tuntemisessa, kasvamme Hänen rakkauteensa. Se rakkaus syleilee meitä ja ottaa meidät vastaan sellaisina kuin olemme.

Jumalan rakkauden marinoinnissa alkaa meistä myös tuoksua ja näkyä tuo sama ihmeellinen rakkaus.

Armo synnyttää Herran pelon

”Kunpa kulkuni olisi vakaa, kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi!” (Ps. 119: 5)

Kristuksen hyvyys ja rakkaus meitä kohtaan synnyttää meissä halua palvella Häntä, olla Hänelle kuuliaisia ja kysellä, mitä Hän tahtoo. Armo synnyttää vastarakkauden Jeesusta kohtaan.

Jeesus sanoi, että joka rakastaa Häntä, noudattaa Hänen käskyjään (Joh. 14:15). Käskyt eivät synnytä rakkautta, vaan Kristuksen suunnaton hyvyys meitä kohtaan.  Seurauksena siitä me haluamme sydämestämme olla kuuliaisia ihanalle Vapahtajallemme. Johannes lisää, etteivät Jeesuksen käskyt ole raskaat; Jeesus ei ole uusi Mooses (1. Joh. 5: 3). Jeesus käskee meitä rakastamaan toisiamme ja rakkaus täyttää koko lain. Kristus meissä rakastaa ja me saamme olla Hänen rakkautensa astioita. Olisiko vielä niin, että mitä särkyneempi astia, sitä enemmän rakkautta ja armoa vuotaa toisille?

Armo ei sodi Herra pelkoa vastaan vaan vie meidät oikealle paikalle Jumalan eteen. Armo synnyttää meissä halua kunnioittaa Jumalaamme. Me ymmärrämme, että Hän on Kaikkivaltias Pyhä Jumala ja samaan aikaan hellä Hyvä Paimen. Herran pelko ei ole varsinaisesti pelkoa Jumalaa kohtaan, sillä rakkaudessa ei Johanneksen mukaan ole pelkoa (1. Joh. 4: 16-18). Se on Jumalan kunnioittamista ja sen ymmärtämistä, että Hän on aina meidän yläpuolellamme. Herran pelko vaikuttaa sitä, että me haluamme ymmärtää, mitä Hän sanoo meille Raamatussa ja tahdomme totella Häntä.

Kristityn sisälle tulee uudestisyntymässä uusi halu elää pyhää elämää. Kristitty huokailee Psalmin kirjoittajan tavoin, että ”kunpa seuraisin aina määräyksiäsi”. Tämän sisäisen toiveen ja halun pitää hengissä Jumalan ansioton rakkaus meihin itsessämme syntisiin. Se pysyy yllä lankeemusten ja pimeyksien keskelläkin – kristittyyn sattuu, että hän synneillään murehduttaa Jumalan Pyhää Henkeä. Hän tulee sisäisen jumalakaipuun ja Herran pelon viemänä aina uudestaan Kristuksen luokse armahdettavaksi ja autettavaksi. Kristityn sydämestä nousee hiljainen, Augustinuksen muotoilema pyyntö Jeesukselle: ”Käske mitä tahdot, anna mitä käsket.”

armosynnyttaaherran_metsätähti

Oletko saanut huonoja uutisia?

”Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan.” (Ps. 112: 7)

Tiedotusvälineet ovat täynnä huonoja uutisia: onnettomuuksia, rikoksia ja katastrofeja. Kun näemme millaisia kohtaloita ihmiset joutuvat kokemaan, alamme vaistomaisesti pelätä myös itsemme ja läheistemme puolesta.

Joku saattaa pelätä puhelimen soittoa sen tähden, että luulee sen tarkoittavan jotain ikävää. Joku toinen on saattanut saada huonoja uutisia joko itsensä tai jonkun rakkaan kohdalla. Kun ikäviä asioita kertyy tarpeeksi, ihminen saattaa muuttua pelokkaaksi ja ahdistuneeksi – mitä ikävää tapahtuu seuraavaksi?

Ikävät uutiset lyövät meidät helposti kanveesiin. Alamme kokea huolta ja ahdistusta ja menetämme levollisen olomme. Monesti vielä koemme, ettemme pysty vaikuttamaan asioihin tahtomallamme tavalla.

Lainaamani Psalmi viestii, että usko toimii hyvänä lääkkeenä pelkoa ja huolia vastaan. Tämä johtuu siitä, että uskon kautta ihminen tietää Jumalansa hallitsevan kaikkea ja pystyvän kaikkeen. Jos huonot uutiset yllättävät ihmiset, ne eivät yllätä Jumalaa. Ja kristitty saa myös olla varma siitä, että Jumala kuulee rukoukset.

Tällainen luottamus Jumalaan pitää pystyssä silloinkin, kun on huonojen uutisten aika. Silloin voimme todeta, että asiat todella näyttävät ikäviltä mutta meillä on Jumala, joka on avuttomien pelastaja. Saamme siirtää raskaat ahdistuksemme Hänen harteilleen ja tietää, että Hän ottaa asiat hoitaakseen.

huonojauutisia