Oletko saanut huonoja uutisia?

”Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan.” (Ps. 112: 7)

Tiedotusvälineet ovat täynnä huonoja uutisia: onnettomuuksia, rikoksia ja katastrofeja. Kun näemme millaisia kohtaloita ihmiset joutuvat kokemaan, alamme vaistomaisesti pelätä myös itsemme ja läheistemme puolesta.

Joku saattaa pelätä puhelimen soittoa sen tähden, että luulee sen tarkoittavan jotain ikävää. Joku toinen on saattanut saada huonoja uutisia joko itsensä tai jonkun rakkaan kohdalla. Kun ikäviä asioita kertyy tarpeeksi, ihminen saattaa muuttua pelokkaaksi ja ahdistuneeksi – mitä ikävää tapahtuu seuraavaksi?

Ikävät uutiset lyövät meidät helposti kanveesiin. Alamme kokea huolta ja ahdistusta ja menetämme levollisen olomme. Monesti vielä koemme, ettemme pysty vaikuttamaan asioihin tahtomallamme tavalla.

Lainaamani Psalmi viestii, että usko toimii hyvänä lääkkeenä pelkoa ja huolia vastaan. Tämä johtuu siitä, että uskon kautta ihminen tietää Jumalansa hallitsevan kaikkea ja pystyvän kaikkeen. Jos huonot uutiset yllättävät ihmiset, ne eivät yllätä Jumalaa. Ja kristitty saa myös olla varma siitä, että Jumala kuulee rukoukset.

Tällainen luottamus Jumalaan pitää pystyssä silloinkin, kun on huonojen uutisten aika. Silloin voimme todeta, että asiat todella näyttävät ikäviltä mutta meillä on Jumala, joka on avuttomien pelastaja. Saamme siirtää raskaat ahdistuksemme Hänen harteilleen ja tietää, että Hän ottaa asiat hoitaakseen.

huonojauutisia

Pidä minusta huoli!

”Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.” (Ps. 16:1)

Herra, pidä minusta huoli, sillä en jaksaisi enää kantaa näitä huoliani ja taakkojani. Olen niin uupunut, etten jaksaisi aamuisin nousta sängyltäni.

Pidä minusta huoli, sillä en tiedä minne suuntaan menisin. Sisälläni tappelevat erilaiset äänet ja halut, pelkään, että astun harhaan.

Pidä minusta huoli kun syntini tahtovat upottaa minut. En pärjää niille, ne ovat minua vahvemmat.

Pidä minusta huoli, sillä tässä elämässä olen neuvoton ja avuton. Turvaan sinuun, koska olen kuullut, että rakastat minua ja haluat auttaa minua.

Minä tiukennan otettani viittasi liepeestä. Pidä minusta huoli!

Sinusta pidetään huolta

Murhe kuuluu jokapäiväiseen elämäämme. Murehdimme joko menneisyyttämme tai nykyisyyttämme, pystymme pelkäämään jopa tulevaisuutta.

Murhe kielii siitä että jotain on vinossa: meillä on liian vähän tai liian paljon. Emme ole sellaisia kuin haluaisimme, eivätkä toisetkaan ole.

Pysähdy hetkeksi tähän: Jeesus kehottaa ja jopa lempeästi käskee lopettamaan murehtimisen. Ne eivät ole vain kauniita sanoja, jotka joku toinen voi omistaa itselleen. Jeesuksen pyyntö on tarkoitettu juuri sinulle.

Jeesus opettaa, että meistä pidetään hyvin tarkkaa huolta. Ajattele, että meidän jokainen hiuskin on laskettu.

Murhe on voima, joka lamauttaa. Siinä on aina mukana aimo annos epäuskoa. Jeesus tahtoo meidän vaihtavan sen uskoon ja luottamukseen.

”Teidän Isänne kyllä tietää”. Voimme olla varmoja, että Hän tietää nykyiset ahdinkomme ja murheemme. Mitä jos luopuisimme huolistamme ja ottaisimme Jeesuksen sanat todesta? Mitä jos meistä todella huolehditaan suurella rakkaudella?

Yksinäisyyden siunaus

Monet meistä elävät yksinäisyyden vankiloissa. Elämme yksin pelkojemme, kipeiden menneisyyksiemme, sisäisten haavojemme ja salattujen ongelmiemme kanssa. Saatamme itkeä itkumme yksin vaikka olisimme ihmisten ympäröiminä.

Apostoli Johannes koki varmasti yksinäisyyttä Patmoksen saarella elämänsä loppupuolella. Elämä näytti ehkä jo loppuun eletyltä. Ehkä Hän koki olevansa hukassa ja hylätty?

Yksinäisyyden vankiloissa kehittyy salattu siunaus. Johannes koki ihmeellisen Herran Jeesuksen ilmestyksen ja seurauksena on Raamatun viimeinen teos, Ilmestyskirja.

Mitähän sinun elämäsi yksinäisyydestä vielä kehittyy? Elämäsi saattaa näyttää jämähtäneen lopullisille, vaikeille uomille, mutta Herra Jeesus on kääntämätön kortti. Hän kykenee kääntämään kaiken päälaelleen.

DSC07144

Taluta minua!

”Ole tukenani lupauksesi mukaan, niin saan elää. Älä vie toivoani. Taluta minua, pelasta minut niin pidän määräyksesi aina mielessäni.” (Ps. 119: 116)

Liian kovissa paineissa ja olosuhteissa mieli murtuu. Talorakenteissa puhutaan kosteuspisteestä, mutta ihmisten kohdalla voisi kai puhua murtumispisteestä? Mieli voi murtua toistuvista tragedioista tai yhdestä liian suuresta kriisistä.

Raamatun ihmiset näyttävät joutuneen lähes poikkeuksetta särkymään. Ajattelen Pietaria Jeesuksen viimeisenä yönä; hän taisi murtua pahemmin kuin ymmärrämmekään. Paavali joutui särkymään toistuvasti niin, että häntä lopulta voitaneen kutsua heikkouden ja lohdutuksen apostoliksi. Aabraham, Jaakob, Joosef – he kaikki kävivät ankaria kuolemankouluja.

Mielen murtuessa on neuvoton olo. Ei tiedä, miten jatkaisi hetkeä, jossa elää, saati tulevia päiviä. Silloin voi kokea joutuneensa pimeyteen, jossa ei osaa ottaa yhtään askelta. Jokainen askel tuntuu satuttavan. Siellä taisi psalmintekijä olla, kun hän pyysi Jumalaa taluttamaan häntä.

”Taluta minua.” Miten ihanan puhuttelevat sanat. Tässä olen, Herra, rikottu, neuvoton, kyvytön jatkamaan elämääni. Ota kädestäni kiinni. Vedä niin vahvasti, että seuraan sinua vaikka pelkäisin ja epäröisin. Taluta määrätietoisesti ja hellästi. Jos viet kohti pimeää, pidä yhä tiukemmin kiinni ja kuiskaa matkalla jotain lohduttavaa. Älä jätä minua vaikka en osaisi tai jaksaisi sinua päättäväisesti seurata. Älä vie toivoani vaan lahjoita sitä jokaiseen hetkeeni.