“Mutta sinä päivänä, jona minä pelkään, minä turvaan sinuun” (Ps. 56:4). Minä pelkään huonoja päiviä, niitä, joina taivun vastatuulessa kuin lehtensä luovuttanut vaahtera. Pelkään hyviä päiviä. Pelkään onnea ja levollisuutta, pelkään että ne ovat vain pieniä luonnonoikkuja, jotka varoittavat seuraavasta tsunamista. Pelkään ihmisiä. Vapisen kovia sanoja, arvioita, jotka osuvat liian syvälle sieluuni. Pelkään tietäviä ilmeitäContinue reading “Minä pelkään”
Avainsana-arkisto:pelko
Sortuneella on turva!
“Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikana” (Ps. 9: 10). Job sai kokea miltä tuntui olla kaikin tavoin sortunut, luhistunut elämän näyttäessä petomaisia kulmahampaita. Sorrettuna hän oli niiden ihmisten toimesta, joita pelotti nähdä entinen hengellinen mahtimies yhtenä luuna ja nahkana; alastomana kaatopaikalla märkivien paiseiden läikyttäessä tuskan maljan yli niin, että käsittämätön tuska valui kuinContinue reading “Sortuneella on turva!”
Kuka muu muka?
“Kukaan muu ei voi minua lohduttaa” (Ps. 77: 3). Kuka toinen olisi nähnyt jokaisen auringon häikäisevän ilon päivän ja todistanut vierellä pimeää, jossa eivät edes avunhuudot saa siipiä alleen? Kuka toinen ymmärtäisi tämän ymmärtämättömän, seitsemällä sinetillä suljetun sielun salaisuudet, järjettömät laput silmillä ryntäämiset tai pelosta paikoilleen jäätymiset? Kuka toinen olisi välittänyt niin, että olisi laskenutContinue reading “Kuka muu muka?”
Mitä siis pelkäisin?
“Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?” (Ps. 27: 1). Mitä pelkäisin, kun Sinä olet luvannut olla kanssani jokaisena päivänäni? Mitä pelkäisin, kun Sinä olet kertonut suunnitelleesi jokaisen hetkeni äidin rinnoilta viimeiseen henkenvetoon? Mitä pelkäisin, kun Sinä olet luvannut olla enemmän kuin satujen pullonhenki, Jumala, joka kestät kaiken elämäni painon ja vakuuttanut, ettet koskaanContinue reading “Mitä siis pelkäisin?”
Joko lakkasit Jaakko huolehtimasta?
“Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala” (Ps. 46:11). Minusta on tuntunut jo pitkään siltä, että kärrään murheita ja pelkoja kuin isoja, rumia kivenmöykkyjä ruosteisissa kottikärryissä, joiden rengas ulvoo mutkalla tavattoman painon alla. Aina hetken uskaltaudun irroittamaan käteni ohjaksista ja suoristan selkäni, toivon, että vapaus voisi kiitää sieluuni lempeän tuulen tavoin ja sitten kuinContinue reading “Joko lakkasit Jaakko huolehtimasta?”