Pelkoa vai rakkautta?

”Herra, neuvo minulle tiesi… Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan.” (Ps. 86: 11)

Miten rakkaus ja pelko sopivat yhteen? Daavid eli rakkaussuhteessa ja kuitenkin hän pyysi pelkoa sydämeensä, mistä on kysymys?

Daavid ei pyytänyt vain pelkoa vaan pyhää pelkoa. Siinä missä pelko kutistaa kokoon, saa ihmisen vapisemaan, piiloutumaan ja katsomaan itseensä rangaistuksen valossa, pyhä pelko antaa ihmiselle parhaat mahdolliset elämän koordinaattipisteet.

Pyhä pelko on avautumista itseään suuremmalle. Sen muistamista, että en minä eivätkä toiset ole maailman keskipisteitä vaan kaikki pyörii lopulta suuremman navan ympärillä. 

Pyhä pelko on kuin kartta, joka painetaan syvälle kristityn sydämeen. Kartassa on värejä uhkuva raksi, jossa kuvataan tavoittelemisen arvoista aarretta. Sitä juuri Daavid rukoili pyytämällä jumalallista, erilaista pelkoa – kunnioitusta, kiitollista palvontaa – jotta hän osaisi elää elämänsä Taivaan Arkkitehdin piirustusten mukaan.

Kaikki on hyvin!

”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva. Kun hän puhui minulle, minä vahvistuin” (Dan. 10:19)

Daniel koki asioidensa olevan kaikkea muuta kuin hyvin. Hän oli istunut tuhkakasan päällä, paastonnut ja itkien rukoillut kansansa julmaa kohtaloa.

Ihmisen kaltainen tarkoittaa Herraa Jeesusta Kristusta. Jeesus sanoi Danielille nämä ihanat sanat: ”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin.” Minä olen aivan varma, että Hän haluaa sanoa samat sanat juuri sinulle siinä elämäntilanteeseen, jossa tänään olet.

Kuinka erilaisia Jeesuksen sanat ovat meidän sisäisiin tai toisilta kuulemiimme sanoihin. Omat sanamme saattavat syksyn pimeinä iltoina kuiskata: ”Pelkää! Et pärjää, et jaksa! Kukaan ei tahdo enää rakastaa sinua!”

Kun Jeesus Kristus puhui Danielille, hän vahvistui. Jumalan sanat poistivat lamaannuttavia sanoja ja tunteita ja antoi uutta voimaa. Sitä evankeliumi tekee.

Kaikki on hyvin. Vaikkei olisikaan. Kaikki on hyvin, koska sinä olet Jumalan rakas! Rakkaus määrittelee ja muotoilee elämäsi jokaisen vastaantulevan ilon ja haasteen. Älä siis pelkää vaan anna näiden sanojen vahvistaa sinua!

Älä pelkää, vaan usko

Raskaat olivat miehen askeleet. Hän oli vaimonsa opastamana lähtenyt testaamaan viimeistä oljenkortta, kaikki muu apu oli jo kokeiltu. Maine synagogayhteisön esimiehenä oli nyt toisarvoista, oma lapsi ei saanut kuolla.

Kaikki näytti ensin hyvältä. Jairos tavoitti Jeesuksen väentungoksen keskeltä ja niin he lähtivät vieretysten kulkemaan kohti viimeisiä, raskaita hengenvetoja vetävää tytärtä. Aika oli kortilla.

Mutta sitten tuli este, aivan kuin niin monissa muissakin evankeliumien kertomuksissa. Sillä aikaa kun pitkään sairastanut nainen parantui koskettaessaan salaa Jeesuksen vaatteita, Jairos kuuli maailmansa romauttavan uutisen: ”Tyttäresi ehti jo kuolla. Enää ei Jeesusta tarvita.”

Jeesus kuuli samat sanat. Hän kääntyi sisältä kuolleeseen Jairokseen, katsoi häntä silmiin ja sanoi: ”Älä pelkää, vaan usko.” Kaksi täysin toisilleen vastakkaista todellisuutta taisteli Jairoksen sisällä.

Me tiedämme kertomuksen lopun. Mutta ehkä olemme omassa elämässämme juuri sillä kohtaa, missä maailmasta ovat kadonneet värit ja parasta-ennen-päiväys on jo mennyt? Ehkä jaksoimme luottaa sinne saakka, kunnes pahin toteutui ja jäimme kuivat kyyneleet poskillamme epäuskoisina elämämme raunioiden päälle?

Jairoksen kertomus on talletettu Raamattuun, jotta toivottomilla olisi toivo. Tämän tarinan myötä Jumala kuiskaa korvaamme: ”Älä pelkää! Minä olen sinun kanssasi. Minä kävelen kanssasi elämäsi pimeydessä ja pidän kädestä kiinni. Luota ja lepää; silloinkin, kun olet tyhjän päällä.”

Vapiseeko sydämesi huonoista uutisista?

”Pysy rauhallisina, harkitse mitä teet. Älä pelkää äläkä sydän kurkussa vapise… Ellette usko, te ette kestä” (Jes. 7: 4,9)

Juudan valtakuntaan saapui uutinen, jonka mukaan pohjoinen Israel oli tehnyt kavalan suunnitelman naapurivaltio Syyrian kanssa.

Kun ahdistava tieto tulevasta valloituksesta ja tuhosta saavutti Juudan asukkaat, Raamattu mainitsee, että jokaisen sydän vavahti niin kuin puut vapisevat myrskytuulella. He eivät nähneet tilanteessa mitään selviytymismahdollisuuksia.

Jumala lähetti profeetta Jesajan rohkaisemaan sekä kuninkaan että kansan pelokkaita mieliä. Huomionarvoinen on hänen sanojensa päätös: ”Ellette usko, ette kestä.” Se tarkoitti, että juuri luottamus Jumalan huolenpitoon oli Juudan voima. Jos huonot uutiset varastaisivat rohkean Jumalan varaan heittäytymisen, ihmisiltä katoaisivat toivo ja elämänhalu.

Jumala ei jättänyt kansaa yksin kamppailemaan uskonsa kanssa. Hän vuodatti heille sanoja taivaasta Jesajan kautta. ”Älä pelkää” -sanat eivät olleet uusi, mullistava oppi. Mutta ne olivat tarpeen kuulla vastapainoksi uusille, huonoille uutisille. Jumalan sanat sotivat maailman epäuskon sanoja vastaan.

Ehkä sinäkin olet tänään huonojen uutisten vanki? Silloin saat omistaa itsellesi pakoreitin – Jumalan rohkaisevat sanat. ”Älä pelkää, usko ainoastaan” -lupaus on kyllin vahva nostamaan sinut aina kutistuvasta pelon huoneesta Jumalan valtaistuinsaliin.

Jumalan sanojen kautta saat nähdä tilanteesi uudessa valossa. Silmillesi laitetaan Jumalan 3D-lasit ja saat iloita näkymistä, jotka ovat olleet koko ajan läsnä elämässäsi ja jotka tavoitetaan vain hiljaisella luottamuksella.

Kun Jumala myöhästyy

”Tyttäresi kuoli. Miksi enää vaivaat opettajaa” (Mark. 5: 36).

Jairos lähti etsimään Jeesusta vaimonsa itkuisten pyyntöjen tähden. Kaikki muu oli jo kokeiltu, vain ihme voisi pelastaa pienen tyttären. Tämä kiistelty uusi opettaja tuntui huhujen mukaan pystyvän johonkin yli lääketieteen.

Hetken aikaa näytti jo hyvältä. Jeesus suostui auttamaan ja he astelivat yhdessä kohti kotia. Sitten tuli uutinen, joka teki silmänräpäyksessä Jairoksesta onton ihmisraunion: ”Tyttäresi kuoli”.

Jeesus katsoi Jairosta silmiin ja sanoi: ”Tällaista Jairos elämä on. Olisin kyllä tullut auttamaan, mutta tällä kertaa en ehtinyt. Jospa olisit ymmärtänyt tulla luokseni aiemmin.”

Ei, Jeesus ei sanonut niin. Hän sanoi sanat ”Älä pelkää, usko ainoastaan.” Hän tarkoitti: ”Tämän näkyvän maailman todellisuus juoksuttaa nyt pahimmat pelkosi toteen. Älä vajoa epäuskoon! Katso Minun silmiini, jotka tuikkivat elämää sinulle ja perheellesi! Koskaan ei ole myöhäistä luottaa!”

Ehkä meidän ei ole kovin vaikeaa laittaa itseämme Jairoksen asemaan? Ehkä mekin olemme jaksaneet uskoa, toivoa, rukoilla, luottaa, huutaa ja anoa muutosta tilanteeseen, joka uhkaa rampauttaa elämämme ja silti asiat ovat päätyneet kuolemaan, pisteeseen, jossa on liian myöhäistä ihmeelle.

Ehkä Jeesus tahtoisi sanoa meillekin: ”Älä pelkää – ei ole liian myöhäistä. Minulle ei ole koskaan mikään myöhäistä. Luota edelleen, minä kävelen kanssasi kohti pimeimpiä pelkojasi. Minä tuon elämän keskelle syvintäkin surua”