Älä pelkää

”Jos kulket vetten halki, minä olen sinun kanssasi, jos virtojen poikki, me eivät tempaa sinua mukaansa. Jos kuljet tulen läpi, et kärvenny eikä liekki polta sinua” (Jes. 43: 2).

Jos elämäsi on kuin astumista yhä syvempään ahdistuksen mereen, älä pelkää – Minä olen sinun kanssasi.

Jos joudut kokemaan liian voimakkaiden virtojen tempaisevan sinut takaisin päiviin, jotka tiedät jo ohittaneesi, älä pelkää – en päästä sinua.

Jos joudut kärsimyksen kuumaan ahjoon, älä pelkää – Minä suojaan sinua. Jos perkeleen liekki nuolee haavojasi, älä pelkää – ei se sinua vahingoita.

Älä pelkää luonnonvoimia, älä itseäsi, älä voimia maan päällä tai alla, olenhan Minä kaikkea sitä suurempi.

Älä pelkää, sillä sinä olet Minun.

Uudet, ilmavat vedet

”Katso minä teen uutta! … Minä teen tien autiomaahan, virrat aavikolle” (Jes. 43: 19).

Syvälle autiomaan paahtavaan ja toivottomaan maahan hautunut. Tai toista mielikuvaa käyttäen menneiden särkymisten, ponnistusten ja kaatumisten vuorotteluun itsensä hukannut, maalattuna häpeän piilottavilla sävyillä.

Sellaiseksi yksi ihminen, yksi Jumalan tuntema ja Jumalan tunteva ihminen voi tänään itsensä tuntea.

Epätoivo on vahva kuin valtava kivi Lasaruksen haudalla ja jos uskaltautuu kyseenalaistaa kiven liikkumattomuutta, mädäntymisen haju tyrmää lopunkin toivon.

Onko Jumala itse sidottu meidän historiaamme tavalla, että Hänkin on hautautunut kuumaan hiekkaan? Onko Hänkin menneisyytemme pakkopaidassa, kyvytön auttamaan, joutuen tyytymään osoittamaan kiveä, joka ei vain pidä sisällään kaikkea kokemaamme läpimätää, vaan samalla estää kaiken keveän ja uuden?

Juuri siihen Jumala vastaa profeettansa kautta kolminkertaisen EI:n! Hän lupaa olla aina suurempi ongelmaamme, oli se sitten kuin vasta-alkava pilvenhaituva kirkkaalla taivaalla tai Nooan aikainen vuosien ja -kymmenten rankkasade.

”Voi rakkaani, etkö tiedä, että minulle on helppoa luoda moottoritie sinne, minne sinä olet kontannut vuosikymmenten ajan, sinne autiomaan saavuttomattomiin? Voi rakkaani, etkö tiedä, että Minun lupausteni voimalla vanha homeinen betonimaaperäsi alkaa särkyä ja elämä alkaa tunkea läpi voimalla, joka on yksinkertaisesti käsittämättömän suuri. Ja silti Minä haluan, että sinä et vain käsittäisi sitä, vaan että voisit kokea sen!”

Ole rauhassa aavikolla sakaalien seurassa. On totta, että et ikinä pääse itse sieltä pois. Mutta jos hiljennyt vain paikallesi ja kuuntelet: Elävä vesi etsii jo uusia uomia – vain tavoittaakseen sinut!

Miten käy hylätyille?

”Sinä olet ollut hylätty, niin vihattu, ettei kukaan kulkenut kauttasi, mutta minä teen sinut ikuiseksi ylpeyden aiheeksi, iloksi polvesta polveen” (Jes. 60:15).

Samalla, kun meidän pitää varoa irrottamasta Vanhan Testamentin lupauksia niiden alkuperäisestä merkityksestään, me saamme nähdä niiden kautta kuin kurkistusikkunoista Jumalan sydämeen.

Hän puhuu lempein äänenpainoin hylätylle ja tuhotulle kansalleen. Hylätty ei tule jäämään kurjuuteensa, ei koska Jumala tahtoo toisin.

Lupaus koskee myös tänään kaikkia hylättyjä. Niitä, jotka ihmiset ovat hylänneet ja niitä, jotka ovat hylänneet itsensä. Jumalan sydän etsii aina niitä, jotka ovat käpertyneet itkemään pienen ullakkovintin kulmaan.

Jumala vihaa hylkäämistä. Jokainen hylkääminen repii jotain irti ihmisen sydämestä. Ja silti me hylkäämme toisiamme niin monin tavoin ja niin usein.

Onneksi on Jumala. Hän ottaa hylätyt kuin kanaemo sulkiensa suojaan. ”Minä teen sinut” on lupaus sinulle, hylätylle. Se voi kuulostaa uskomattomalta mutta Jumala on uskomaton!

Varmoja tienviittoja

”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä on hyödyllistä, johdatan sinua tiellä, jota kuljet” (Jes. 48:17).

Ehkä seisot tänään elämäsi kanssa umpikujassa? Ehkä olet neuvoton elämääsi tulvineiden kriisien tähden etkä tiedä miten jaksaisit tai osaisit jatkaa elämääsi?

Umpikujat ovat Jumalan omille paikkoja, joissa joutuu hiljentämään vauhdin ja asettamaan uudet navigaatio-ohjeet. Silloin saa pysähtyä ja vain olla ja odottaa Jumalan reittisuunnitelmia. Ehkä Jumala avaa umpikujan tai ehkä Hän viitoittaa tien toista reittiä?

Matkan pysähtyessä olet yhtä turvallisissa käsissä kuin sen edetessä suotuisasti. Kaikenlaiset päivät vievät sinua Jumalan reitillä.

”Ohjaa minua” on turvallinen pyyntö. Sen saa huokaista silloinkin, kun koko sielu myrskyää eikä uskokaan suo lepoalustaa.

Jumala varmasti johdattaa. Olet Jumalan varmojen tienviittojen turvaamana.

Paikka minullekin

”Hän kaitsee laumaansa paimenen lailla. Hän kokoaa karitsat käsivartensa turviin ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita” (Jes. 40:11).

En jaksa seurata sinua. Olet kuljettanut liian kuivia teitä, olen nääntynyt.

Anna minä pysähdyn tähän. Jätä minut ja keskity laumaasi. Ei hätää – niin minulle on tehty ennenkin.

”Etkö tiennyt, että aikuinenkin saa olla pieni ja avuton? Minä en ole kutsunut sinua mittaamaan omia voimiasi vaan lepäämään Sylissäni”

Mitä se tarkoittaa?

”Mitä pieni lampaanpoikanen tekee? Se on itseään suuremman sylissä. Joskus paahteen sattuessa se saattaa nähdä vain matkan varrelle sattuneen erämaan tai tuntea kuivan kitalaen. Silloinkin se on paimenen sylissä ja siitä pidetään huolta”

Johdattele tänään Herra Jeesus Kristus meitä pieniä imeväisiä. Puhu meille kielellä, jota ymmärrämme. Rakasta meidät uskoviksi ja ihmisiksi.