”Sinä päivänä sanotaan: `Ihana viinitarha! Laulakaa siitä! Minä, Herra, olen sen vartija, minä kastelen sitä kaiken aikaa. Öin ja päivin minä vartioin sitä, ettei mikään sitä vahingoittaisi´” (Jes. 27:2,3).
Jeesuksen opetuksen yksi kulmakivi oli vertaus viinipuusta. Hän sanoi olevansa viinipuu, meidän rooli oli olla oksia ja Taivaan isä oli näytelmässä viinitarhuri.
Jesaja valottaa Viinitarhurin työmoraalia hiukan syvemmin. Jumala lupaa valvoa oksien kuntoa kiihkeällä rakkaudella. Hän kastelee tarhaansa lakkaamatta ja pitää vahtia 24/7 tuhoavia voimia vastaan.
Jesajan sanat saa omistaa itselleen. Jumala ilmoittautuu rakkaudessaan ja armossaan läheiseksi ja äidillisen huolehtivaksi. Hän katsoo elämääsi jatkuvasti ja tarjoaa ravinnepuikkoja juuri oikeisiin hetkiin.
”Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” (Jes. 54:10)
Juutalaisessa kirjallisuudessa vuoren nouseminen paikaltaan on mahdottoman asian perikuva. Kristillisissä piireissä aihetta käsitellään yleensä uskon suuruutta pohdittaessa.
Mutta Raamattu vakuuttaa kyseisellä mielikuvalla meille myös armon riittävyyttä. Jos vuoren siirtyminen toiseen paikkaan on mahdotonta, vielä mahdottomampaa on armon loppuminen.
Katso tänään jotain kukkulaa tai mäkeä ja mieti miten mahdotonta sen olisi liikahtaa toisaalle. Ja ajattele, että vaikka se liikahtaisikin, Jumalan rakkaus sinua kohtaan ei pääty.
Menneet kuukaudet ovat olleet kohdallani kyynelten laaksossa vaeltamista. Järkytys ja siihen liittyvä suru ovat itkuni aihe, kun Herra on sallinut minulle elämäni kipeimmän koettelemuksen.
Toisaalta tiedän, että Jumalan vaihetuspöydälle seulontaan joutumisella on aina päämääränä tarkoitus murtaa omaa itsekästä tahtoani. Sydämeni kovaa ”maaperää” pitää muokata särkymiseen asti, jotta Jumala pääsee sinne sisälle.
Särkyminen on lahja, josta Ann Voskamp on kirjoittanut kirjan.
Ann Voskamp haastaa sekä itsensä, että lukijansa elämään rohkeasti rikkonaisenakin. Särkymisen lahja kirjan takakannesta lainaan tähän tekstiä: ”Särkyneitä unelmia, petettyjä lupauksia, rikkinäisiä perheitä…jokaisella on haavansa, näkyvät ja näkymättömät sellaiset. Entä, jos meidän ei tulekaan peitellä niitä, tavoitella ehjää ja ehyttä elämää? Entä jos särkyminen onkin lahja, tie täydempään elämään? Hän kutsuu särkyneet elämään täyttä elämää ja muuttamaan maailmaa – juuri sellaisina, särkyneinä. Jumala näkee vahvuuden heikkouksissamme.”
Vain itse särkymisen kokeneena, voin ymmärtää heitä, joiden elämään on sallittu kärsimystä ja sen mukanaan tuomaa särkymistä. Muistan kuulleeni sanonnan: ”Kärsi, kärsi vaan, kirkkaimman kruunun saat.” En edes tiedä, mistä tuo lause on peräisin? Mutta tiedän, että rankat koettelemukset voivat katkeroittaa mielen Jumalaa kohtaan ja epäusko nakertaa luottamuksen kokonaan pois. Lisäksi saattaa myös mieli masentua.
Joka tapauksessa raamatun Sanan lupaus on edelleen voimassa, ettei minua, eikä sinua, jos koet olevasi särkynyt, kokonaan muserreta, vaan ”Hän levittää oikeutta uskollisesti”, Jes.42:3.
”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä:Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” Jes.57:15
Kiitos armollinen särkyneitä ”saviastioita” rakastava Herra Jeesus, että saamme tulla juuri sellaisena kuin olemme Sinun tykösi. Sitä, joka Sinun tykösi tulee, et heitä luotasi pois. Kiitos, että Sinä ristillä kärsit puolestamme sovittaen kaikki pahat tekomme ja syntimme. Tähän Sinun täytettyyn työhösi uskoen ja ottamalla Sinut Jeesus vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana saamme armosta pelastuksen lahjana.
Kiitos, että Sinä itse sidot särjettyjä sydämiä ja vapautat eri tavoin kahlittuja moninaisista siteistä. Kiitos, että Sinun haavojesi kautta olemme paratut.
Juudan kuningas Aahas samoin kuin koko pieni valtakunta suurten vihollisten keskellä oli mahdottomassa tilanteessa.
Yläpuolella ollut Israelin kansa oli liittoutunut mahtavan Syyrian kanssa hyökätäkseen Juudaan ja tuhotakseen sen.
Kun Juudan kansa kuuli mahtavan Syyrian armeijan saapuneen Israeliin valloitusretkeä varten, Raamattu sanoo, että koko kansan sydän vapisi pelosta kuin ”metsän puut vapisevat tuulen voimasta.”
Mitään selviytymiskeinoa ei ollut. Tuho näytti täysin varmalta.
Oletko sinä elämäsi kanssa samassa tilanteessa? Ongelmat joko itsessäsi tai olosuhteissasi ovat niin valtavat, ettet jaksa muuta kuin käpertyä kävyksi ja täristä pelosta?
Juuda ei ollut Jumalan edessä viaton eikä synnitön. Emme ole mekään. Jos olisimmekin, ehkä luottamuksemme Jumalan mahdollisuuksiin olisi suurempi.
Syylliselle, itseään auttamaan kykenenemättömälle, ylöspäin suuntautuvan luottamuksen menettäneelle kansalle rakastavalla Jumalalla oli seuraavat ohjeet: ”Katso, että pysyt rauhallisena. Älä pelkää, älä anna sydämesi olla arka! Älä pelkää Goljattien valtaisaa laumaa, älä katso heihin, katso vain Minuun!”
Jumala vielä lisäsi viimeisen sanansa kauhun lamauttavalle kansalleen: ”Ellette usko, ette kestä.”
Miten ihmeellinen Jumala. Historiallista tosikertomusta ei ole kirjoitettu Raamattuun vain osoittamaan mitä Jumala oli muinoin kansalleen, vaan vahvistamaan sinua varmuudella, että tämä pelastava Jumala on sama sinulle juuri tänään, juuri sinun haasteissasi.
Jumala ei käskenyt kansan olla jotain muuta kuin se oli. Tuleva pelastus mahdottomasta tuhovoimasta ei perustunut kansan kykyyn tai voimaan. Ei, Jumala yksinkertaisesti sanoi: ”Hei, mitä sinä suotta rakkaani vapiset ja kutistut kerälle? Etkö tiedä, että Minä rakastan sinua ja autan sinua. Älä tee hädissäsi mitään muuta kuin nosta rohkeasti pääsi ja katso Minuun! Odota minua sydän rauhallisena, katso mitä Minä teen!”
Usko on puhdasta luottamusta Jumalaan. Usko ei säntäile hätääntyneenä, eikä juokse kallionkoloon piiloon. Usko antaa ihmiselle sisäisen peilityynen vedenpinnan, vaikka kaikki hätävalot palavat lentokoneemme näytössä ja pakkolasku kohti kuolemaa näyttää varmalta.
Rakas lukijani, älä pelkää vaikka olisit kuinka mahdottomassa tilanteessa. Sinulla on Jeesus, joka ei voi olla sinua pelastamatta. Ei voi, ei kertakaikkiaan voi, koska Hän rakastaa sinua liian paljon.
Miten Hän voisi olla olematta juuri sinun Pelastajasi ja auttajasi, kun juuri sinun tähtesi Hän antoi henkensä – jotta mikään tuhovoima ikinä ei sanoisi elämässäsi viimeistä sanaa.
”Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus” (Jes. 63:9).
Nyt piti ihan hieraista unihiekkaisia silmiä: kenellä oli ahdistus yhdessä Israelin kansan kanssa?
Jesajan teksti on kyynelehtivä. Luulen, että hän on saanut Mooseksen tavoin painautua kallionkoloon ja nähdä Jumalasta jotain enemmän. Jesaja väittää, että Jumala kokee kuristavaa ahdistusta ihmisten kanssa. Hänen rakkautensa ja säälinsä pakottavat Hänet astumaan taivaankannen tälle puolelle ja myötäkärsimään.
Itketkö Sinäkin? Vapisetko surusta? Pelkäätkö hylkäämistä? Jos osaat itkeä, osaat tulla lähelle. Osaat tulla ihmiseksi. Osaat olla empaattinen, pitää kädestä ja lohduttaa.
