Kun elämä repsahtaa

”Sinä olit turvapaikka heikoille, pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana.” (Jes. 25:4)

.Kun elämä repsahtaa; kun vankat periaatteiden tukivallit kaatuvat; kun luja tahto sortuu ja tilalle astuvat oudot, ihmistä vahvemmat voimat.Kun edessä on vain huonoja vaihtoehtoja ja pullo tai lääkkeet, uusi rakas, irvokas nettisivusto tai itsetuho näyttävät ainoalta pakoreitiltä; kun elämä puristaa niin, että voisi tehdä mitä vain hetken keitaan – kangastuksenkin – tähden.

Kun ihmiset, joihin luotit kuin peruskallioon kääntävät katseensa häpeästä ja välttävät seuraasi etteivät saisi samaa leimaa, joka sinusta hohtaa pimeässäkin; kun et kelpaa Jumalan lasten joukkoon, koska askeleesi ovat liian liukkaat ja et saa itseäsi suoristumaan sadoista pyhistä lupauksista huolimatta.

Silloin, juuri silloin sinulla on turvapaikka. Sinulla on pakopaikka, jonne eivät ilkeät nuolet yllä eikä pahan koura tartu. Sinulla on lempeä Vapahtaja, joka jo vuosisatoja sitten teki ratkaisunsa sinun suhteesi. Hän ei astunut alas ristiltä, koska Hän näki halki aikojen miljardien ihmisten keskellä sinut niin kuin yhden ainoan maan päällä elävän. Hän päätti kestää, jotta sinulla olisi pahana päivänä turvapaikka.

Kun siis kukaan toinen ei voi sinua enää ymmärtää, kun et jaksa itsekään itseäsi enää armahtaa, sinulla on koti, josta sinua ei käännytetä pois. Ovella odottaa kaikki syntisi jo kärsinyt Herra Jeesus Kristus. Sinun Vapahtajasi.

Vapiseeko sydämesi huonoista uutisista?

”Pysy rauhallisina, harkitse mitä teet. Älä pelkää äläkä sydän kurkussa vapise… Ellette usko, te ette kestä” (Jes. 7: 4,9)

Juudan valtakuntaan saapui uutinen, jonka mukaan pohjoinen Israel oli tehnyt kavalan suunnitelman naapurivaltio Syyrian kanssa.

Kun ahdistava tieto tulevasta valloituksesta ja tuhosta saavutti Juudan asukkaat, Raamattu mainitsee, että jokaisen sydän vavahti niin kuin puut vapisevat myrskytuulella. He eivät nähneet tilanteessa mitään selviytymismahdollisuuksia.

Jumala lähetti profeetta Jesajan rohkaisemaan sekä kuninkaan että kansan pelokkaita mieliä. Huomionarvoinen on hänen sanojensa päätös: ”Ellette usko, ette kestä.” Se tarkoitti, että juuri luottamus Jumalan huolenpitoon oli Juudan voima. Jos huonot uutiset varastaisivat rohkean Jumalan varaan heittäytymisen, ihmisiltä katoaisivat toivo ja elämänhalu.

Jumala ei jättänyt kansaa yksin kamppailemaan uskonsa kanssa. Hän vuodatti heille sanoja taivaasta Jesajan kautta. ”Älä pelkää” -sanat eivät olleet uusi, mullistava oppi. Mutta ne olivat tarpeen kuulla vastapainoksi uusille, huonoille uutisille. Jumalan sanat sotivat maailman epäuskon sanoja vastaan.

Ehkä sinäkin olet tänään huonojen uutisten vanki? Silloin saat omistaa itsellesi pakoreitin – Jumalan rohkaisevat sanat. ”Älä pelkää, usko ainoastaan” -lupaus on kyllin vahva nostamaan sinut aina kutistuvasta pelon huoneesta Jumalan valtaistuinsaliin.

Jumalan sanojen kautta saat nähdä tilanteesi uudessa valossa. Silmillesi laitetaan Jumalan 3D-lasit ja saat iloita näkymistä, jotka ovat olleet koko ajan läsnä elämässäsi ja jotka tavoitetaan vain hiljaisella luottamuksella.

Jumalan tatuointi

”Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt” (Jes. 49: 16).

Joskus nuoret rakastavaiset tatuoivat toistensa nimet ihoonsa, niin että toisetkin voivat nähdä tunteiden syvyyden. Tatuointi on rakkaalle syvä rakkaudentunnustus.

Jumala halusi kertoa tunteistaan kovasti kärsineelle Israelin kansalle. Kun kansa kyseli, onko Jumala jopa unohtanut heidät, Jumala vastasi tavalla, joka osoittaa syvää laskeutumista ihmisten tasolle.

Jumala ilmoittaa ”tatuoineensa” minun ja sinun nimesi omaan ihoonsa. Enkelit katselevat Kaikkivaltiasta ja näkevät sinun nimesi Hänessä.

Nuorten rakastavaisten onni voi päättyä ja nimet peitetään uudella musteella. Sinun nimesi Jumalan iholla ei poistu.

Juuri nyt Jumala katsoo nimeäsi, hymyilee ja ajattelee sinua lämmöllä!

Miten haavat umpeutuvat?

”Silloin sinulle koittaa valkeus kuin aamurusko ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen” (Jes. 58:8).

”Miksi paastoamme, kun sinä et sitä huomaa”, oli uskonnollisten juutalaisten aiheellinen kysymys. He etsivät Jumalaa sillä toiveella, että heitä kohdattaisiin ja autettaisiin.

Jumala vastasi yhä ajankohtaiseen aiheeseen: Jumalan etsiminen ja Hänen tahtonsa mukainen hengellinen elämä tarkoitti toisista huolehtimista. Jumala oli jatkuvalla vierailulla tarvitsevien keskuskuudessa; jos Hänet tahtoi kohdata, tuli suunnata askeleet samaan suuntaan.

Osuvasti Jesaja lupaa jotain, mitä 2000-luvun ihminen kipeästi tarvitsee: elämän tekemien haavojen yliluonnollista parantumista. Parantuminen samoin kuin johdatus, valo pimeyteen, voima ja juoksevat vedet olisivat maisteltavia todellisuuksia siellä missä hätää kärsiviä kohdataan. ”Antakaa, niin teille annetaan.”

Apostoli Johannes luki mielellään Jesajan kirjaa. Juuri Jesajalta hän on ottanut monet tuntemamme opetukset. Vai mitä sanot tästä: ”Jos joku, jolla on maallista omaisuutta, näkee veljensä olevan puutteessa mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus pysyisi hänessä?” (1. Joh. 3:17).

Kirkko on koko historiansa ajan tuntenut Jesajan ja Johanneksen jalkautuvan teologian. Kirkkoisät ovatkin vakuuttaneet: Jos etsit Jumalaa, etsi lähimmäinen. Tahtoisin lisätä: jos tahdot saada elämäsi kuntoon, pidä huolta kärsivistä lähimmäisistä. Helppo ja samalla jumalallisen vaikea kaava.

Luottamus riittää

”Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä levollisina te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Mutta te ette tahtoneet” (Jes. 30: 15).

Hellyttävän musertavaa on seurata Jumalan riipaisevaa huutoa kansalleen; Rakkautta, huolenpitoa ja apua oli tarjolla, mutta kukaan ei uskaltanut ottaa sanoja vakavasti.

Jumala puhui rakastetuilleen hädän aikana. Valtakuntien rajat olivat muutoksessa, pohjoinen mahti oli tunkeutumassa etelään ja samalla pyyhkäisemässä pienen Israelin ylitse.

Ihmisten katseet kääntyivät asevarastoihin, muureihin ja ennen kaikkea sinne suuntaan, mistä aseellista apua olisi saatavilla: Egyptiin. Miten näkymätön Jumala voisi auttaa konkreettisen ja jo ovella kolkuttavan uhan alla? Ei, nyt piti itse taktikoida ja taistella.

Ehkä Jesajakin pyöritteli silmiään ja tarkastutti saamansa viestin? Oliko todella niin, että juuri nyt oli aika olla paikallaan ja luottaa?

Jumalan sanat olivat selkeän yksinkertaiset: kääntymys ja hiljainen luottamus. Mitä ne tarkoittavat? Kääntymys tarkoitti katseiden suuntaamista inhimillisistä mahdottomuuksista mahdollisuuksien Jumalaan. Hiljainen luottamus puolestaan tuli ymmärtää rukoukseksi ja paikallaan odottamiseksi.

Ei ihme, että kansa valitsi paniikin huolettoman uskomisen sijaan. Niin minäkin olisin toiminut. Ehkä riittävän monien totaalisten tappioiden jälkeen uskallan avautua uudelle suunnalle?