Elämänhalu koetteilla

”Miksi sinä, Jaakob, sanot näin, miksi puhut näin, Israel: `Minun tieni on Herralta salassa, oikeuteni jää vailla Jumalan huomiota.´” (Jes. 41:27)

Haluaisin kirjoittaa tekstin niille lukijoille, jotka kärsivät jatkuvasta uupumuksesta. Väsymystä on monenlaista ja se voi johtua monista eri syistä, mutta lopputulos on sama: elämä tuntuu liian raskaalta. Arjen haasteita on vaikeaa kohdata, päivät ovat yhtä selviytymistaistelua.

Väsyneeltä puuttuu elämän värit, harmaa sävyttää kaiken. Uupumuksen uhri ei kykene iloitsemaan entisistä ilon aiheistaan eikä hän kykene antamaan toisillekaan oikein mitään. Uupumukseen liittyy monesti syyllisyys ja häpeä, tunne siitä että pitäisi olla jaksavampi, reippaampi ja antavampi.

Väsynyt jää monesti yksin. Toisten on vaikeaa olla vierellä ja tukea silloin, kun väsyneen suunta ei ala heti muuttua parempaan.

Mutta Jumala ei jätä. Vaikka väsynyt saattaa helposti kokea olevansa Jumalan huolenpidon ulkopuolella, Jumala lupaa olla läsnä. Hän ei syytä eikä etsi syitä, Hän on lähellä ja tahtoo lohduttaa.

Joskus väsyneitä syyllistetään käyttämällä esimerkiksi lainaamani jakeen jälkeisiä jakeita: Jesaja kirjoittaa, että ne jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman – he kohottavat siipensä kuin kotkat. Miten kristitty voi olla siis lopen uupunut ja elämänhalunsa menettänyt, kun Raamattu puhuu uudesta voimasta?

Jumala todella tahtoo nostaa omansa uupumuksen soista. Mutta se vain erittäin harvoin tapahtuu hetkessä. Jumala tietää uupumuksemme juontuvan ehkä vuosia kestäneistä asioista ja Hän haluaa hoitaa meitä syvältä.

Saat levätä uupuneena Jumalan sylissä. Saat itkeä Hänelle kaikkia niitä asioita, joita et jaksa kantaa. Jeesus on kanssasi jokaisessa hetkessä. Hän on sitoutunut sinuun ja kykenee antamaan elämääsi värit takaisin.

Särkyneiden sydänten vuosipäivä

”Hän on lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä” (Jes. 61:1)

Sellaista päivää ei taida olla kalenterissamme? Tänään voisi olla ”Särkyneiden sydänten” -vuosipäivä. Tänään kristityt yhdessä voisivat keskittyä rukoilemaan kaikkien niiden puolesta, jotka kantavat särjettyjen sydänten pieniä palasia käsissään.

Taivas yhtyisi rukoukseemme. Jumala tuli ihmiseksi, jotta Hän saisi korjattua sen, minkä ei pitänyt koskaan särkyä. Sydämen piti olla eloisa ja voida hyvin Luojansa yhteydessä. Mutta kun ihmiskunta käänsi selkänsä Jumalalle ja ”sydämen käyttöohjeelle”, kuului kollektiivinen raksahdus.

Jumala tuli ihmiseksi, jotta särkyneet voisivat saada uuden toivon ja aloittaa alusta. Monet Hänen ensimmäiset seuraajansa olivat saaneet Taivaallista sydänelvytystä. He saivat todistaa Jeesuksen kyvyn korjata korvauskyvyttömiä sieluja.

Juuri tänään voisimme asettua ajatuksissamme ja rukouksissamme niiden tilalle, jotka kärsivät. Tänään voisimme ulottaa rukouksemme kaikille särkyneille, erittelemättä syitä ja seurauksia, etsimättä syyllisiä.

”Särkyneiden sydänten”- vuosipäivänä me kristityt voisimme antaa Kristuksen myötätunnon virrata lävitsemme. Hänen myötätuntonsa saattaisi saada huultemme lisäksi myös kätemme ja jalkamme liikkeelle.

Yhtenä päivänä vuodessa kovuuteemme voisi tulla pieni särö ja yrittäisimme asettua spitaalisten asemaan. Tuo yksi päivä voisi olla muuttamassa meitä niin, että pian jokainen päivä olisi varattu Kristuksen tahdolle korjata särjettyjä sydämiä.

.

Jumala on pelastajani

”Katso, Jumala on pelastajani. Minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistyslauluni. Hän tuli minulle pelastukseksi.” (Jes. 12:2)

Minä olin syntieni tähden kadotettu ja väärien valintojeni tähden särkynyt. Sinä tulit luokseni, otit kädestäni kiinni ja nostit minut pelastuksen kalliolle.

Olin pelokas ja turvaton. Olin hylätty, olin itsekin jo hylännyt itseni. Mutta Sinä levitit kätesi ympärilleni, Sinun sylisi antoi minulle turvan. Sinun rakkautesi karkoitti pelkoni, sinun vahvuutesi voitti huoleni.

Minä olin liian heikko korjatakseni itseäni. En osannut. Mutta Sinä tulit juuri silloin, kun olin huonoimmillani ja otit minun ongelmani itsellesi. Sinä hymyilit minulle kun kyynelin keräsin sirpaleitani, Sinun uskostasi minäkin sain uskon.

Sinä muutit sieluni laulun. Katsoin sivusta, mitä Sinä puolestani teit ja sisälläni syntyi uusi sävel.

Sinä löysit yhden kadotetun. Lupasit pitää minut turvassa ja kantaa minut perille. Sinä olet Jeesus minun Pelastajani.

Minä nostan, kannan ja pelastan

”Vanhuuteenne asti minä olen sama, vielä harmaantuneinakin minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” (Jes. 46:4)

Jumala on sitoutunut elämäämme ja Hän uskollisesti rakastaa meitä elämämme loppuun saakka. Taivaassa tulemme huomaamaan, miten Hän kantoi meitä koko matkan; silloinkin, kun luulimme Hänen jo jättäneen meidät.

Hän nostaa meidät ylös silloin kun olemme langenneet ja kaatuneet. Hän nostaa meidät syyllisyydestä, häpeästä ja epätoivosta. Hän nostaa meidät epäuskostamme. Yhtä monta kertaa kuin kaadumme, Hän on valmiina auttamaan.

Hän kantaa meitä kun väsähdämme. Hän kantaa meidät ylivoimaisten koettelemusten, kipeiden luopumisten ja synkkien elämänvaiheiden lävitse. Hän ei päästä meistä irti silloinkaan, kun itse olisimme jo luovuttamassa.

Hän pelastaa meidät. Hän on kutsunut meidän omikseen ja Hänen tahdostaan me myös pääsemme Taivaaseen. Hän pelastaa meidät kaikista niistä vihollisista, jotka tahtoisivat kampittaa ja estää perillepääsyn. Hän kykenee pelastamaan meidät myös itseltämme.

Häneen me saamme laittaa kaiken toivomme, koska Hän ei koskaan muutu.

Sinut tunnetaan paremmin

”Herran pelko on hänen ilonsa. Ei hän tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta.” (Jes. 11:3)

Me ihmiset arvioimme toisiamme sen perusteella, mitä näemme heistä silmillämme ja kuulemme korvillamme. Teemme arviomme ja langetamme tuomiomme sen mukaan, miltä toisen elämä ulkoisesti näyttää.

Tämä sama ajattelumalli saattaa helposti lipsahtaa myös jumalasuhteeseemme. Ehkä käytämme paljon voimiamme siihen, että näyttäytyisimme Jumalalle onnistuneena ja vahvana? Jos lankeamme syntiin, piiloudumme Jumalalta määräajaksi juuri sen tähden, ettemme uskalla näyttää Hänelle todellista tilaamme?

Onneksi Vapahtajamme Herra Jeesus Kristus tuntee meidät paljon paremmin. Hän on nähnyt elämämme jo ennen kuin me olimme syntyneet. Hän tietää lapsuuden traumamme, hylkäämisen kokemuksemme, sielumme syvät, piilossa olevat arvet ja ne sydämemme huoneet, joihin emme uskalla Häntä päästää.

Hän tietää epätoivoisen rakkauden tarpeemme, kipeän halumme olla näkyviä ja hyväksyttyjä. Hän tietää, miksi taistelemme samojen asioiden kanssa päivästä toiseen; Hän näkee syy-yhteydet paremmin kuin kukaan terapeutti.

Jeesukselle on turvallista kertoa kaikki, koska Hän jo tietää. Hänen luokseen on turvallista mennä syntien rusentamana, koska Hän on nähnyt kaatumisemme ennen kuin ne tapahtuivatkaan.

Hän ei odota meidän korjaavan elämäämme yksin. Hän odottaa meitä aina suurella rakkaudella. Ja Hänellä on oikeat täsmälääkkeet kullekin meistä: armo ja anteeksiantamus. Ne saavat sydämen sykkimään Jumalan suuntaan.