Lehvästön laulu

Miten kaunis onkaan maailma,
kun sitä hellästi koskettaa,
kun Henki viipyy hiljaa kaiken yllä.

Kuinka rakastankaan metsää,
sen makeaa tuoksua kesäsateessa.
Kuulen hiljaisen sateen pisaroivan
lempeitä lauluja lehvästöön.

Rakastan sammaleen pehmeää syliä,
maata, josta ihminen otettiin
ja johon väsynyt
saa hetkeksi päänsä painaa.

Rakastan pieniä metsätähtiä,
niitä hentoja unelmia,
miten ne ojentautuvat valoon,
niin kuin minä Sinuun.

“Minä olen kanssasi
metsän sateessa,
samettisessa sammaleessa,
ja jokaisessa valoa kohti avautuvassa kukassa.

Älä siis pelkää.”

Sana ja rukous 23.5.2026 (vko 21)

”Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin. (Ps. 86:10)

Kiitos Herra Jeesus, että Sinä näet, millaista tekoa syntiset ja vajavaiset maan vaeltajat täällä pimenevässä ajassa ovat, kun tietä ei näy edes jalkalampun valon verran.

Herra armahda, kun tiedät tarkoin, millaisia houkutuksia sekä kiusauksia tulee vastaan, jolloin on niin helppo eksyä pois Sinun tahtosi tieltä ja totuutesi valosta.

Herra iankaikkisen ja suuren rakkautesi tähden, nöyrä pyyntö yksin armosta on; kiinnitä sydämet Sinuun niin, että peljäten pyhää nimeäsi alati totuudessa kunnioitettaisiin. 

Herra Jeesus, ethän hylkää yhtäkään sielua, joka haluaa kääntyä katsomaan Sinuun sekä turvautua suureen laupeuteesi pyytäen; johdata, opeta, neuvo ja valaise tasainen tiesi.

Jeesuksen nimessä. Aamen.

M.E.

Etten lakkaa etsimästä

Niin kuin tarvitsen ilmaa hengittääkseni,
niin tarvitsen rukousta sielulleni.

Mutta joskus en jaksa.
Rukoukseni vaikenee,
ja vähitellen sisimpäni kuihtuu
kuin kukka ilman valoa,
kuin hiillos, josta lämpö katoaa.

Silloin unohdan,
ettei rukous ole velvollisuus,
vaan avoin ikkuna taivaaseen,
hengenveto ikuisuudesta.

Niin rukouskin nousee sydämestä
hiljaa ja luonnollisesti,
kuin linnunlaulu aamun ensi valossa.

Rukous ei pidä Jumalaa lähellä minua,
vaan minut lähellä Jumalaa,
niin etten lakkaisi etsimästä Hänen kasvojaan.

Sana ja rukous 15.5.2026 (vko 20)

”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee.” (Ps.32:8)

Kiitos Herra Jeesus, että yksin armosta iäti kestävän rakkautesi tähden vakaasti neuvot syntiset tiellesi, etkä nuoruuden rikkomuksia, etkä syntejä enää muista. (Ps.25:8)

Kiitos, että nöyriä haluat johdattaa tahtoasi tuntemaan ja Sinun liittosi pitäville opastat noudattamaan omat polkusi, jotka ovat armo ja totuus. (Ps.25:10)

”Kuka on se mies, joka Herraa pelkää – sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.”(Ps.25:12)

Kiitos Herra, että silmäsi vartioitsevat tarkasti jokaista Sinuun turvautuvaa, jonka olet kättesi hipiään piirtänyt, etkä unohda yhtäkään heistä. (Jes.49:16)

”Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka lunastaa sinut vapaaksi:- Minä olen Herra, sinun Jumalasi, Minä opetan sinulle, mikä on sinulle hyväksi, Minä opastan sinua teilläsi.” (Jes.48:17)

Jeesuksen Kristuksen Vapahtajamme nimessä.

Aamen.

M.E.

Tutki minut, Jumalani

”Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua ja tunne ajatukseni, ja jos näet tieni johtavan vaivaan, ohjaa minut iankaikkiselle tielle” (Ps. 139: 23,24).

Salomo kirjoitti Raamattuumme 3 kirjaa ja lankesi epäjumalanpalvontaan. Daavid on yksi Raamatun suurimmista henkilöistä ja sortui aviorikokseen ja murhaan. Opetuslasten johtaja Pietari irtisanoutui Jeesuksen yhteydestä.

Turhaan ei Paavali opeta meille nöyryyttä kirjoittaessaan, että ”joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea.”

Miten helppoa onkaan nähdä toisten ongelmia ja virheitä ja samalla olla sokea omille vastaaville.

Daavid oli oppinut kipeiden vuosikymmenten saatossa sen vaikeasti omaksuttavan läksyn, ettei hän voinut luottaa omiin mielipiteisiin ja sisäiseen näkökykyyn.

”Tutki minua – tunne minut” saisi olla jokaisen meidän päivittäinen pyyntömme. Varsinkin silloin, kun olemme varmoja, että elämä on hallussamme ja koemme, että olemme oikealla kurssilla.

Tutki siis Jumala tänään meitä, tutki joka puolelta, päältä ja sisältä, valoisaa ja pimeää. Tunne meidän motiivit, halut ja ajatukset, näytä meille totuutesi ja puhdista ja suorista meidät armollasi. Älä päästä meitä eksymään vaan opeta meitä astelemaan Sinun polkujasi.

Ei yhtään vähemmän

Sydämeni täyttyy pettymyksistä,
kipuilee kipua,
jota ei voi selittää kenellekään.
Sellaista, joka ei huuda,
vaan istuu rinnassa
ajasta toiseen.
Tämäkö on lopullinen versioni:
väsynyt, pettynyt, hiljainen.

Mutta yö opettaa,
ettei Jumala rakasta yhtään vähempää.
Se opettaa, miten taivas kuuntelee
erityisellä tavalla
murtuneita rukouksia.

Sama käsi,
joka loi tähdet taivaalle,
hiljaa silittää rikkinäistä sydäntäni,
kuin jotain äärettömän arvokasta,
etten hajoaisi lopullisesti.