Sinä vastasit minulle (Ps. 22:22)

Kuinka ihmeelliset, toivon vahvat ja uljaat hevosvaljakot! Vaikka olosuhteet kääntyivät niin miinukselle, että mittarit paukkuivat pakkasesta ja vaikka voimani oli jo kuivettunut kuin saviastian jauhettu siru paahteessa, Sinä vastasit! Sinä vastasit minulle eli Sinä pidit minua sen arvoisena, että halusit reagoida, puuttua vain minun yhden kuolemaan taipuneen ihmisen elämään. Sinä vastasit minulle eli Sinä laskitContinue reading ”Sinä vastasit minulle (Ps. 22:22)”

Huomio!

”… äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt” (Ps. 103: 2). Voiko Jeesuksen unohtaa? Voiko Kristitty unohtaa elämän lähteensä, ensimmäisten aikojen kyyneleet, jotka valuivat löydettynä olemisen iloista kasvoista, kaikki ne ihmeet, joilla Jumala on yhä uudelleen avannut tien läpi mahdottomuuksien? Kyllä voi. Tänään juuri makasin sohvalla, en ilon kyynelten, vaan kivun kyynelten peittämänä, kiristysvanne rinnanContinue reading ”Huomio!”

Mutta Sinun rakkautesi kantaa!

”… riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi.” (Ps. 13: 6). Herra, etkö yhtään näe, missä painekattilassa joudun paistumaan päivästä toiseen? Etkö kuule, kuinka vihollinen lyö rumpua ja tanssii kun minä kierin kivusta nurmikolla? Etkö huomaa, että vain yksi lapsen askel erottaa minut elävien ja kuolleiden maailmasta? Oletko tietoinen, että tarvitsen Sinua, ilman Sinua en pärjää enää?Continue reading ”Mutta Sinun rakkautesi kantaa!”

Tuskan ja vääryyden maailma

”Sinä olet sen nähnyt, silä sinä havaitset vaivan ja tuskan…” (Ps. 10: 14). Tämä luomasi maailma, Jumala, on perustoiltaan vääntynyt vinoon. Täällä onni ei jakaudu tasaisesti ja keväisen nuppuun puhjennutta iloa saattaa seurata kulman takana sanomattomat kivut. Tässä luomassasi maailmassa toiset saavat lennellä vapaina ja nauttia lempeistä lounaistuulista, toiset ovat halki elämänsä kuin moukarin allaContinue reading ”Tuskan ja vääryyden maailma”

Voi näitä huolia!

”Kun minulla on paljon huolia sisimmässäni, sinun lohdutuksesi ilahduttaa sisimpäni” (Ps. 94: 19). Huolet kerääntyvät kuin tummat ukkospilvet sielun taivaanrantaan. Pilvi kerrallaan ne uivat sisään ja täyttävät maiseman kunnes peittävät alleen kaiken valon. Tumma taivas jyrähtelee uhkaavasti. Jokainen synkkä ajatus on kuin pelottava ukkosen paukahdus. Huolet kerääntyvät sisimpääni eivätkä jatka matkaansa. Ne sijailevat itselleen makuupaikkojaContinue reading ”Voi näitä huolia!”