”Sillä Jumalalle on juuri tämä asia mahdoton”

”… sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta” (Luuk. 1: 37).

Enkeli Gabrielin viimeiset sanat teini-ikäiselle Marialle pysäyttävät. Maria saa kuulla uutisen, joka menee korkealta ja kovaa yli hänen käsityskykynsä.

”Miten ja miksi”- kysymyksiin Gabriel antaa vastauksen ”sillä Jumala oikeastaan on aika sidottu toimissaan, Hänellä on vain rajattu valta ja Hän ehkä juuri jaksaa ponnistaa voimansa äärimmilleen Maria sinun kohdallasi tämän ilmoituksen toteuttamiseksi?”

No eihän Gabriel tietenkään niin sano. Hän sanoo sanat, joita Jeesuskin tuntui alleviivaavan alinomaa: ”Muistakaa, että teillä on Jumala, jolle ei mikään koskaan ikinä ole mahdotonta!”

Näiden sanojen äärellä minun Miksi -auringon peittävät vuoreni alkavat muuttua lämmöstä kutistuviksi lumikasoiksi.

Vaikka minulle olisi tänään ihan kaikki mahdotonta, vaikka olisin elämässäni kuin täi tervassa, Isälleni ei ole mitään hankaluutta nostaa, kantaa ja auttaa; yllättää ja kallistaa ilon kanisteria pääni yläpuolella.

Me kaikki ajaudumme joskus elämämme kanssa niin solmuun, ettei valoa ole näkyvissä. Pimeys uhittelee ja tahtoo puhkua pienen toivon kynttilän sammuksiin. Mutta vaikka liekki olisi mitattavissa erikoispienmittareilla, se saa voimansa toisesta maailmasta eikä siksi ole sammutettavissa.

Jumala voi. Jumala pystyy. Isäni kykenee. Hän haluaa ja jaksaa. Hän ei väsy, ei kyllästy, ei katso sinua karsaasti kuin perheen mustaa lammasta.

Ei hätää, sillä sinun Jumalallesi ei mikään ole mahdotonta!

Hei sinä, juuri sinä! – mene tässä voimassasi!

”Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut” (Tuom. 6: 14).

Vanha, punanahkainen lepotuoli narskahtelee painoni alla ja laipion rajassa yläpuolellani on kuin kirjoitettuna huuto, joka tuntuu jäävän ”luonnos” -tilaan katkenneen yhteyden tähden.

”Olen Jumala niin kamalan uupunut ja kaikkeni antanut. Miten voisin enää jaksaa mennä raamattuopettajaksi huomenna sinne ja sitten seuraavaksi tuonne? Miten jaksan täyttää kutsumukseni olla eilistä parempi aviomies, isä, ystävä, ihminen?”

Aikanaan Gideon kamppaili samanlaisten kysymysten vallassa. Naapurivaltio alisti Israelia ja Gideon oli tottunut elämään ainaisessa pelossa ja orjuuden painon alla uupuneena. Juuri hänelle, oman heikkoutensa ja häpeänsä kokevalle nuorukaiselle Kaikkivaltias ilmestyi ja sanoi: ”Vapauta kansani orjuudesta, on aika! Älä katso itseesi, lähde liikkeelle niillä voimilla, joita sinulla tänään on (Gideonin sielu toimi kuin Googlen automaattikääntäjä: mene siinä täydessä voimien puutteessa, ota ensimmäinen askel siitä huolimatta)!

Ja sitten seurasi samanlainen itseensätuijottelu, oman hauiksen mittaaminen, Jumalaakin uuvuttava ”minä-minä-minä” – vaihe, jonka Herra tuntui kohtaavan jokaisen kutsumansa ihmisen kohdalla aina Aabrahamista ja Mooseksesta Paavaliin saakka: ”Eihän minusta ole, se on mahdotonta!”

Juuri tänään yhteyskatkos päättyi punanahkaisella tuolilla istuvalle, itsesääliinsä käpertyneelle ihmiskerälle: ”Mene tässä voimassasi”.

Tämä sama kehoitus on muuten voimassa meille jokaiselle, ihan jokaiselle ja juuri nyt. Tiedän, sinä katsot itseesi minun tavoin ja toteat minkäänlaisen ”Jumalan valloitustoimintaan” osallistumisen mahdottomaksi, koska elät keskellä raunioita ja suurta kipua ja puutetta. Niin eli Gideonkin. Ja niin elän minäkin.

Juuri keskelle mahdottomuuttamme kajahtavat Isän sanat minulle ja sinulle, tämän ajan Gideoneille: ”Mene ja vapauta kansani! Ohjaa se takaisin evankeliumin vapauteen, Minun Isän rakkauteen, takaisin lepoon ja turvaan!”.

Miten? Yhteys on auki, kysy Iskältä toimintaohjeet ja ensimmäisen askeleen suunta. Tai ehkä jo tiedätkin sen, olet vain voimattomuutesi vanki? ”Mene tässä voimassasi ja xxx-kohdalla on sinun nimesi!

Mene tässä voimattomuudessasi!

”Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: `Käytä sitä voimaa, joka sinussa on.`” (Tuom. 6:14).

Miten ihmeessä voisin jaksaa tulevia haasteita, kun nykyiset voimani ovat niin vähäiset? Miten voisin kestää huomisen taistelut, kun olen jo tänään rähmälläni? Tuomarien kirjasta ilmestyvä Gideon antaa meille lohduttavan vastauksen.

Jumala käski Gideonia kansan vapauttajaksi ja kun hän kyseli samoja ”miksi” -kysymyksiä kuin mekin, vastaus oli: ”Mene nykyisillä voimillasi.” Se tarkoitti Gideonin kohdalla todellisuudessa voimien puutetta, voimattomuutta; Jumala kutsui urheaksi sotasankariksi miestä, joka lymyili piilossa maakuopassa ja pyysi kutsun vahvistamaa ihmettä ei vain yhdesti tai kahdesti vaan jopa kolme kertaa.

Juuri Gideonin voimattomuus teki hänestä sankarin. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin turvata Jumalaansa, Häneen, joka vakuutti olevansa Gideonin kanssa. Silloin vastukset kukistuisivat oikeilla hetkillä kuin heiveröiset korttitalot.

Sama kutsu on annettu jokaiselle kristitylle. Kun kristityn voimattomuus yhdistyy Jeesuksen Kristuksen voimaan, siitä syntyy elämä, jota eivät määritä oman pään laskelmoinnit tai toisten antamat uhkakuvat.

Tartu siis rohkeasti tämän päivän tehtäviin siinä voimassasi – tai voimattomuudessasi -, jota nyt kannat sisälläsi. Jumala on kanssasi, sinä urhea Jumalan taistelija!

Miten sinä selviäisit?

Pohjoisen Assyrian joukot piirittivät Jesusalemia ja tilanne näytti täysin epätoivoiselta. Pohjoinen Israel oli jo vallattu ja seuraavaksi näytti olevan Juudan vuoro.”

Mikä on tuo luottamus, joka sinulla on?” oli teräväkielisten valloittajamahdin lähettiläiden pilkka kuningas Hiskialle. ”Luuletko, että pelkkä luottamus auttaa sinua? Katso miten muiden naapurikansojen on käynyt!”

Voit nimetä tänään Assyrian lähettiläiksi masennuksen, työttömyyden, katkenneet ihmissuhteet, sairauden ja synnin. Voit nimetä ne niillä asioilla, joiden kanssa kamppailet tänään. Eikö niiden tasapainoa järkyttävät sanat ole aivan samat: ”Mikä on tuo sinun tyhjä luottamuksesi Jumalaan? Katso, miten muutkin ovat sortuneet edessämme, sinäkö muka selviäisit?!”

Hiskian tilanne ei todella ollut kehuttava. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. Ehkä juuri sen tähden hän laittoi kaiken luottamuksen Jumalaansa. Ja koki ihmeellisen voiton.

Miten sinä selviäisit? Kun vihollinen nauraa heikkoudellesi ja lankeamuksillesi ja pilkkaa pientä uskon säeittäsi, älä pelkää. Raamatun voittoisat tarinat ovat olleet aina yhdistelmä ihmisen heikkoutta ja Jumalan voimaa. Siihen kaavaan saat sinäkin luottaa tänään, se ei petä alta!

Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa

Miten ällistyttävä onkaan apostoli Paavalin ja Jumalan välinen vuoropuhelu Toisessa korinttilaiskirjeessä! Paavalilla on elämässään asia, joka vaivaa häntä alinomaa ja saa hänet polvilleen. Hän rukoilee, että se voisi poistua ja Jumala vastaa ”Ei”.

Aivan varmasti Paavalin olisi ollut helpompaa elää ja toteuttaa kutsumustaan ilman jatkuvasti painavaa ongelmaa. Hän kuvaa pistintään niin voimakkain sanoin, että suurimpienkin haasteiden kanssa elävä saa hänestä samaistumispinnan.

Jumala halusi käyttää Paavalia Kristuksen tuomiseksi ihmisten pelastumiseksi. Kutsumusta varten tarvittiin, ei mahtava Paavali, vaan pieni ja elämänsä kanssa kamppaileva apostoli. Avuttomana hän eli Jumalan voimasta.

Ehkä Jumala on vaiti meidänkin monien ongelmien keskellä? Ehkä Hän tuntuu vastaavan ”Ei” jokaiseen pyyntöömme helpottaa elämäämme? Vastaus ei tule välinpitämättömän vaan äärettömästi rakastavan Jumalan sydämestä.

Kristuksen voima ja läheisyys astuu murrettuihin ihmisiin. Se on todella vaikea läksy oppia. Jumala vastaa ”Ei” jotta Hän saa sanoa ”Kyllä” verrattomasti paremmille pyynnöille – pyynnöille, joita emme ymmärrä edes itse pyytää, vaan jotka esitetään Puolustajamme huulilta.