Vahvuutena heikkous

Siksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas” (2. Kor. 12: 10).

1800-luvun loppupuolella eläneeltä, Kiinan lähetystyön pioneerilta Hudson Taylorilta kysyttiin kerran, mikä oli hänen valtavan hengellisen työnsä ja vaikutuksensa salaisuus. Taylor vastasi salaisuutena olleen sen, että hän oli riittävän heikko Jumalan käyttöön.

Paavali opetti itsestään samalla tavalla. Hän oli oppinut Jumalan kouluissa, että juuri itsessään heikkona Kristus pääsi vaikuttamaan omaa vahvuuttaan hänen elämänsä kautta.

Miten vaikea oppikoulu tämä onkaan! Miten monet kerrat me kyselemme Jumalalta syitä erilaisiin ahdistuksiin ja ongelmiin? Miten paljon mieluummin haluaisimme kokea vahvuutta ja voimaa kuin heikkoutta?

Jumala ei tarvitse meidän vahvuuttamme. Hänellä ei ole käytössään vahvoja kristittyjä. Hän tarvitsee vain yhden heikon ihmisen siunatakseen maailmaa.

Paavali lisäsi, että kun hän oli itsessään heikko, hän olikin paradoksaalisesti voimakas. Se oli Jeesuksen Kristuksen vahvuutta. Siitä meidänkin on lupa elää. Se on siunattua elämää.

Jumalan voima

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo” (Room. 1:16).

Missä on Jumalan pelastava voima? Se on evankeliumissa, sanomassa Jumalan pelastavasta rakkaudesta, sanomassa verisestä rististä.

Evankeliumi on sanoma, jonka kuulemme ulkopuoleltamme. Voima ei ole meissä, eikä se koskaan muutu meidän voimaksemme.

Evankeliumin sanomassa Kristus tavoittaa sydämemme. Pieninkin usko ottaa vastaan Jumalan ilouutisen ja niin köyhä ja rikas tavoittavat toisensa.

Evankeliumi on maailman suurin voima, sillä se riittää syntisen ihmisen palauttamiseksi Jumalan yhteyteen. Evankeliumi on kuin uimapatja, jonka varassa hukkuva ihminen saa kellua ja luottaa, että häntä kannatellaan.

Jumalan voima ei ole koskaan meidän voimaamme. Me emme muutu vahvoiksi. Mutta meillä on Jeesus, Jumalan Poika, joka on kaikkia voimia vahvempi. Hänen voimansa tähden me saamme itsessämme olla heikkoja.

Evankeliumi julistaa sanoman kuulijan Jumalalle kelpaavaksi, Jumalan lapseksi. Vaikka evankeliumiin liittyy myös muilla tavoilla ilmenevää voimaa, tämä on aina tähtäyspiste ja päätarkoitus.

Rukouksen valtava voima

”Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee anomiseni äänen ja on kallistanut korvansa puoleeni. Siksi minä huudan häntä avuksi kaikkina elämäni päivinä” (Ps. 116:1,2).

”Älä suotta rukoile – ei Jumala sinua kuule! Tai jos Hän kuulee, ei Hän noin surkealle ihmiselle vastaa. Miksi sinä kuvittelet, että Jumala haluaisi kuulla asioitasi ja auttaa sinua?”

Noin vihollisemme kuiskailee meille. Hän on ovela ja osaa vedota kokemuksiimme, tunteisiimme, osoittaa elämämme laatua ja käyttää sopivasti Raamatun sanoja.

Mutta miten vihollinen pelkääkään kristittyä, joka lapsenomaisesti ja uskon rohkeudessa uskaltaa huutaa Jumalansa puoleen! Vihollisemme tietää, että rukouksissamme on todellinen voima. Rukoukset kuullaan ja niihin myös aina vastataan. Jumala vastaa tavalla, joka palvelee meitä ja rukoustemme kohteina olevia lähimmäisiämme parhaiten.

Mutta voiko Jumala kuulla sellaista kristittyä, joka kokee olevansa huono ja epäonnistunut? Voiko Jumala vastata kaikkensa menettäneelle kristitylle? Raamattu on asiasta yksiselitteisen varma: kyllä voi. Jumala lupaa kääntyä juuri niiden ihmisten puoleen, jotka kutsuvat Hänen apuaan kaiken kärsimyksen, puutteen ja epäonnistumisten keskeltä (Ps. 102:18).

Rukouksen valtava voima ei ole rukoilijassa itsessään. Voima ei myöskään johdu rukoilijan uskon määrästä. Rukouksen kohde on voiman syynä: Jumala, jolle rukoukset lähetetään, ottaa pienimmätkin huokaukset todesta ja laittaa Taivaan liikkeelle.

Sinulla on siis salainen rukouksen ase. Tämä ase ei mene epäkuntoon syvissäkään vesissä. Se toimii maan alle hautautuneena ja se kuullaan jopa itsesäälin kallion kätköistä.

Voima keskellä heikkoutta

”Mutta hän on vastannut minulle: `Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa´Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.” (2. Kor. 12:9)

Ajattelemme luonnostamme, että saamme kokea Jumalan voimaa sitten, kun olemme itse ensin vahvoja ja onnistuneita. Kun ensin onnistumme kukistamaan syntimme ja harjoittamaan vahvaa hengellistä elämää, sitten saamme Jumalalta kaipaamaamme voimaa ja siunausta.

Raamattu osoittaa meille päinvastaista tietä. Se kertoo meille, että joka tahtoo lähemmäksi Kristusta, joutuu pienentymään. Se, joka tahtoo kokea Jumalan voimaa, saa kokea omaa heikkouttaan. Se, joka tahtoo päästä taivaallisiin korkeuksiin, se painetaan aina vain alemmas.

Paavali kutsui ennen Kristuksen kohtaamista itseään Saulukseksi, joka tarkoittaa ”suurta”.  Kristukseen tutustuttua hän käyttää itsestään mieluummin nimeä Paavali, joka tarkoitti suuren vastakohtaa eli pientä. Hän oli Jumalan kouluissa oppinut, että vain heikkona hän sai kokea Kristuksen voimaa. Vain silloin, kun häntä itseään siirrettiin lukuisien ahdistusten, kipeiden kokemusten ja pistinten kautta sivuun, vain silloin Kristus pääsi esiin. Paavali oppi läksynsä niin syvästi, että hän sanoi jopa mielistyneensä heikkouteen. Se on paljon sanottu.

Jos siis haluat kokea syvempää yhteyttä Kristukseen ja maistaa enemmän Hänen täyteyttään, sinuakin odottaa tämä sama tie. Risti tulee murtamaan sinunkin vahvuutesi ja hengellisen itseluottamuksesi. Se on todellinen kuoleman koulu mutta sen käyneet eivät vaihtaisi lopputulosta edes kaikkiin maailman aarteisiin. Ja kun olet tässä koulussa – ehkä tänään – jatka samassa luottamuksessasi Jumalaan, joka sinulla alussa oli. Niinä huolettomina päivinä. Tiedäthän, että olet hyvissä käsissä. Sinut tehdään heikoksi, jotta voisit elää Kristuksen voimasta.

Voimakeskella_DSC01976