Sinä olet Isän joululahja Pojalle!

”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh. 6:37)

Joulu on lahjojen aikaa. Haluamme ilahduttaa läheisiämme ja pienillä, kauniisiin papereihin käärityillä paketeilla viestimme, että toinen on meille lahjan arvoinen.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että myös Isä tahtoi antaa lahjan Pojalleen? Hän kulki ostoskeskuksessa ja mietti, mikä olisi Pojan arvoinen lahja? Hän näki sinut ja totesi: ”Tuo on täydellinen!”

Sinä olet Isän valitsema. Sinä olit niin kalliisti hinnoiteltu, ettei Jumala voinut kaivaa taskunsa pohjalta joitain ylimääräisiä seteleitä, vaan Hän joutui erään, kylläkin toiseen tilanteeseen sopivan mutta myös tässä hyvin toimivan vertauksen mukaan myymään kaikki muut helmensä saadakseen tuon yhden, verrattoman kauniin ja tarkoitukseen soveltuvan. 

Sinä olet tarkoin ja huolella valittu kaupan kaikista tuotteista. Juuri sinulla Isä tahtoi ilahduttaa Poikaa ja yli ymmäryksen käyvällä tavalla koko Kolmiyhteyttä. Sinut kutsuttiin mukaa taivaallisen yhteyteen.

On luonnollista, että Jeesuksen omista sanoista nousee kysymyksiä, jotka upottavat meidän ajattelumme hämärän suohon. Saamme rauhassa antaa Jumalan salata sen, mihin emme yllä ja ottaa vastaan sen, minkä Hän on selvästi ilmoittanut: sinä olet Hänen, koska Hän valitsi juuri sinut. Se on todellinen ilon aihe!

Lopuksi: Lahjaan sisältyi vastaanottajalle tehtävä. Lahjasta piti pitää hyvää huolta. Sen Poika lupasi (6:39).

Olet arvokas. Jumalan valinnan ja rakkauden arvoinen. Pojan huolenpidon arvoinen. Sinusta pidetään kiinni. Et putoa.

Ihana vai idiootti?

Toissapäivänä olin pitämässä Yksin armosta -iltaa Kangasniemellä. Puheeni lopussa kuulin itseni esittävän kuulijoille haasteen, jonka yritin esittää niin toiveikkaasti, että itsekin pystyisin siihen: ”Sano itsellesi aamulla herätessäsi, että olet ihana. Se on Jumalan viesti sinulle.”

Aamu tuli, avasin silmät ja muistin haasteeni. Nyt olisi aika kokeilla sitä. Sanoin ensimmäisen ”olen” -sanan ja pyrskähdin nauramaan. Heleää ja kipeää naurua. Ihana oli viimeinen sana, jonka itseeni voisin määrittää.

Tänään en herätessäni enää sanonut sanaakaan, kuuntelin vain ääniä sielussani. Ne ovat julmia, haavoittavia ja rusentavia ääniä. Pahinta on, että ne esittäytyvät aitoina ja tosina, niillä on vastaansanomaton todistusaineisto mukanaan: minun elämäni.

Omien äänieni vastapainoksi avaan Raamatun jokaisena aamuna ja istahdan sen ääreen rauhassa kahvi toisessa kädessä. En voi kuin ihmetellä, miten Jumala puhuu toisenlaisia sanoja. Hän todella tahtoo vakuuttaa ja alleviivata: ”Olen rakastettu. Ihana. Ristin arvoinen.

Toinen ääni vie minua merkityksettömyyteen ja masennukseen. Piiloon. Toinen ääni kutsuu esille, ihailee ja sivelee hellästi. Taidan sekoittaa ne keskenään, joka päivä. Onko juuri se sielujemme vihollisen paras taktiikka?

Miten Jumala saisi puhuttua rakentavia, luovia, elämää synnyttäviä sanoja minulle, häpeän lapselle, minulle, jonka korvat täyttävät 24/7 syyttävät ja ilkkuvat äänet? Jään miettimään. Selvää on se, että se on haasteellinen tehtävä.

Luulen Hänen hipaisevan poskeani ja sanovan: ”Olet ihana.” Miljoonannen kerran ja kuin ensimmäisen kerran.

Häpeän valtava voima ja suunnitelma A

Tämän syksyn olen otellut voimattomuuden ja masennuksen kanssa. Olen jo monta kertaa kirjoittanut aiheesta tiedostaen, että siellä näytön toisella puolella saattaa joku toinen kärsiä samoista ongelmista.

Olen kysellyt ja itkenyt syytä tilaani. Alan yhä enemmän ymmärtää, että häpeä on se iso kivi, jota kannan sisälläni, ja joka vetää minut syvyyksiin.

Häpeä aiheutuu lapsuuden kivuista, ajoista, joihin en itse voinut vaikuttaa. Pieni lapsi yritti muotoilla itseään hyväksytyksi ja olisi vaikka katkaissut jalkansa, että olisi ollut rakastettu.

Häpeä aiheutuu myös omista epäonnistumisista. Ei ole helppoa olla eläkeläinen, vammainen, eronnut, uupunut. Ei ole helppoa tunnustaa, ettei jaksa enää huolehtia itsestään eikä osaa rakastaa toisia, niin kuin haluaisi ja kuin toiset ansaitsisivat.

Jeesus sanoo kovia sanoja. Olen luullut tänne saakka, että minulle. Mutta ei, hän puhuu määrätietoisen painokkaasti häpeälle, joka luulottelee olevansa osa minua. Jeesus repii häpeää minusta kuin lakanaa altani. Luulin tipahtavani sängystä – elämästä – mutta häpeän kalvon irrotessa olenkin paljaammassa kosketuksessa Isän rakkauden kanssa.

Minulle ja meille häpeän lapsille, meille, joiden pää on painuksissa huonommuuden, alamittaisuuden ja alhaisen itsetunnon tähden Jeesus sanoo: ”Olet rakastettu. Olet rakastettu. Olet Minun rakastettu!”

Jeesuksen sanat antavat uuden pohjan elämälle. Vaikka nykyisen yksiön seinät kertoisivat tarinaa epäonnistuneesta elämästä ja marraskuun sade olisi vain sinun päälläsi, elät aina Jumalan suunnitelmassa A. Se on häpeää suurempi tarina.

Kaikki on hyvin!

”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva. Kun hän puhui minulle, minä vahvistuin” (Dan. 10:19)

Daniel koki asioidensa olevan kaikkea muuta kuin hyvin. Hän oli istunut tuhkakasan päällä, paastonnut ja itkien rukoillut kansansa julmaa kohtaloa.

Ihmisen kaltainen tarkoittaa Herraa Jeesusta Kristusta. Jeesus sanoi Danielille nämä ihanat sanat: ”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin.” Minä olen aivan varma, että Hän haluaa sanoa samat sanat juuri sinulle siinä elämäntilanteeseen, jossa tänään olet.

Kuinka erilaisia Jeesuksen sanat ovat meidän sisäisiin tai toisilta kuulemiimme sanoihin. Omat sanamme saattavat syksyn pimeinä iltoina kuiskata: ”Pelkää! Et pärjää, et jaksa! Kukaan ei tahdo enää rakastaa sinua!”

Kun Jeesus Kristus puhui Danielille, hän vahvistui. Jumalan sanat poistivat lamaannuttavia sanoja ja tunteita ja antoi uutta voimaa. Sitä evankeliumi tekee.

Kaikki on hyvin. Vaikkei olisikaan. Kaikki on hyvin, koska sinä olet Jumalan rakas! Rakkaus määrittelee ja muotoilee elämäsi jokaisen vastaantulevan ilon ja haasteen. Älä siis pelkää vaan anna näiden sanojen vahvistaa sinua!

Hellää rakkautta

”…minä kaipaan teitä kaikkia ja rakastan teitä hellästi niin kuin Kristus Jeesus teitä rakastaa.” (Fil. 1:8)

Paavali sai kokea murusen siitä tunnevyörystä, jota Herra Jeesus Kristus tunsi Filippin seurakunnan kristittyjä kohtaan. Jeesus oli saanut vallata apostolin ja pyhityksen hedelmänä oli kiihkeä rakkaus.

Paavali kaipasi ja rakasti hellästi. Näiden sanojen jälkeen hän lisäsi: ”Juuri niin Jeesus rakastaa teitä.”

Nämä yksinkertaiset sanat voivat murtaa vihollisen vahvat muurit ja luoda väylän saarroksissa olevalle sydämelle. Nämä yksinkertaiset sanat ovat kristinuskon sipulikerrosten ytimenä.

Ei yhtään vähempää vaikka olisit Tuhlaajapoikaa pahempi; ei yhtään vähempää vaikka olisit antanut sydämesi paatua synnin ylivallan edessä: Sinua rakastetaan.

Sinua rakastetaan roihulla, joka ei sammu ja vedetään lähelle köysillä, jotka eivät katkea.