”Hän johdattaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden” (Ps. 23:3)
Kukapa meistä ei olisi joutunut sen raastavan ja epätoivoon suistavan kysymyksen äärelle: ”Vieläkö Jumala todella voi ja haluaa johdattaa ja auttaa minua, vaikka elämäni tuntuu olevan yhtä mutkittelua ja vauhtisokeuden aiheuttamia suistumisia?”
Daavidin kirjoittaessa vanhana ja kokeneena Jumalan miehenä Psalmin 23, hän tunsi oman sydämensä kavaluuden. Hän tiesi sen mistä Jeremiakin kirjoitti: Petollinen on ihmissydän.
Hän tiesi, ettei ollut ansainnut Jumalan johdatusta elämäänsä – silti, kaikista hänen vääristä valinnoistaan ja teoistaan huolimatta hän oli saanut kokea koko elämänsä ajan Jumalan ihmeellistä johdatusta ja apua.
Me liitämme niin helposti oman hyvän elämämme ja Jumalan rakastavan johdatuksen yhteen. Hyvinä päivinä onkin helppoa uskoa Jumalan armoon ja apuun. Mutta huonoina päivinä on vaikea jäädä kuin ilman varaan – pelkän lupauksen varaan, vain Jumalan armon varaan.
Jos olet tänään elämäsi pahimmassa viidakossa, kaikki suuntaviitat ovat kääntyneet vinksalleen ja kompanssisi neula pyörii kuin sekopää tietämättä mihin pysähtyä, sinulla ei ole mitään hätää.
Vaikka olisit tehnyt kaikki kuviteltavissa olevat virheet ja onnistunut kääntymään joka ainoasta tienhaarasta väärään suuntaan; Vaikka olisit sydämesi petollisten viettien viemänä elämäsi juoksuhiekassa etkä jaksaisi enää odottaa edes huomisen päivän nousevan yllesi, sinulla ei ole mitään hätää.
Olet Jumalan ikioma lapsi. Rakastettu ja kaivattu. Kyllä, et minunkaan tavoin aina kiltti ja kuuliainen, et Isän ääntä kuunteleva ja totteleva. Mutta olet hänelle äärettömän arvokas ja rakastettu, ikioma pikkuinen.
Hän tietää vauvan taaperruksesi, näkee askeleen eteen ja kaksi taakse. Hän hymyilee yrityksillesi nousta omille jaloillesi kuin vanhemmat jotka saavat seurata pienen elämän alun ensimmäisiä yrityksiä nousta kaksijalkaiseksi. Ja Hänen kätensä on varmasti allasi jokaisessa pyllähdyksessä ja horjahduksessa.
Jumala on luvannut johdattaa meitä, siis olla kanssamme, pitää meitä lujasti kädestä ja kuljettaa sitä tietä, jonka Hän on meille suunnitellut. Hän on luvannut kantaa sylissään ne osuudet, jolloin me emme jaksa itse askeltakaan.
Hän on sitonut lupauksensa oman nimensä kunniaan. Jumalan apu ja rakkaus ei tule osaksemme meidän hyvyyden tähden eikä katoa pahuutemme tähden.
Jos juuri tänään maa on kadonnut jalkojesi alta ja olet niin pilkkopimeässä ettet kykene näkemään mistään suunnasta pienintäkään valonsädettä, sinulla ei ole hätää. Jumala ei ole muuttunut. Hän ei ole kaukana vaan pitää sinut lujasti otteessaan.
Vielä tulee toisenkinlaiset päivät. Usko pois. Vihreät niityt ja raikkaiden kevätpurojen sielua hyväilevä solina.
Saat pyytää ja samalla kiittää Jumalan johdattavan sinua mittaamattoman suuren armonsa tähden sinua tänäänkin. Ei siis hätää, olet hyvissä käsissä!
