Vapahtaja odottaa ovella

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:20)

Vapahtaja Jeesus Kristus rakastaa meitä ja haluaa päästä yhteyteen kanssamme. Hän odottaa sydämemme ovella ja hellästi kutsuu meitä avaamaan oven. Hän ei painosta eikä pakota.

Kristinusko on Jeesukselle sydämen ovien avaamista. Se on Hänen aloitteeseensa vastaamista. Se on henkilökohtainen suhde Häneen.

Voimme pelätä, että sydämemme on liian likainen ja epäjärjestyksessä – mitä Jeesus ajattelisi, jos uskaltaisimme päästää hänet kynnyksen yli? Mutta Hän näyttää lävistetyt kätensä ja vakuuttaa anteeksiantamuksensa olevan aina suurempaa kuin meidän syntimme.

Ja kun Hän asuu sydämessämme, Hän jakaa kaiken rakkautensa, armonsa, anteeksiantamuksensa ja hyvyytensä kanssamme. Samoin Hän ottaa meidän epäuskomme, itsekkyytemme ja syntimme itselleen.

Entä jos sydämemme huone likaantuu uudelleen, kun Jeesus on jo siellä? Ei hätää, Jeesuksella on siivousmoppi kädessä ja Hän ottaa meidät vastuulleen. Anteeksiantamus on Hänessä kuin jatkuva lähde, joka on epäonnistumisiamme suurempi.

Ateriayhteys on jakamisen ja levollisen ystävyyden osoitus. Juuri sen vuoksi Hän kolkuttaa ovellamme – antaakseen meille Elämän.

Tule, Herra Jeesus.

Älä pelkää – Minä olen kanssasi

”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi . Älä pälyile ympärillesi, sillä minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.” (Jes. 41:10)

Jumala puhuu väsyneelle ja epätoivoselle kansalleen profeetta Jesajan kautta lohduttavia sanoja. Nämä samat sanat on meidän kärsivien lupa omistaa itsellemme.

Meidän ei tarvitse pelätä huomista, sillä Jeesus on luvannut olla kanssamme. Mitä ikinä elämä tuo huomenna eteemme, Jeesus on vahvempi kuin pahimmatkaan esteet ja vuoret.

Meidän ei tarvitse murehtien valvoa öitämme miettien, mistä saisimme apua; Jumala on luvannut olla juuri minun ja sinun Jumala. Se tarkoittaa sitä, että Hän johdattaa meitä hyviä teitään pitkin ja tarjoaa kaiken sen, mitä Hänen suunnitelmissaan tarvitsemme. Hän haluaa olla meidän vahvin turvamme ja toivomme.

Hän lupaa vahvistaa nääntynyttä olemustamme. Voi olla, ettemme jaksa inhimillisesti tämän päivän haasteita ja huominen tuntuu mahdottomalta mutta Jumala on luvannut pitää meidät pystyssä. Ja jos kaadumme, kaadumme jotta voisimme nousta ylös vahvemmassa luottamuksessa Vapahtajaamme.

Jumala lupaa auttaa meitä. Tähän lupaukseen meidän on hyvä tarttua. Israelin kansa ei saanut välitöntä apua tilanteeseensa ja sama voi olla meilläkin. Mutta osa ahdistuksestamme saattaa hellittää jo sillä tietoisuudella, että Jumala on todella luvannut auttaa juuri minua ja sinua?

Ja voi minun heikkoa uskoani! Mutta Herra, sinä olet luvannut tukea minua. Tue horjuvaa, häilyvää ja pientä sammuvaa uskoani. Anna sen tavoittaa Sinut, sillä Sinussa on kaikki mitä tarvitsen.

Jumalalliset lempeät sanat

”Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt ja sen syntivelka on sovitettu. Se on saanut Herran kädestä kaksin verroin kaikista synneistää.” (Jes. 40: 2)

Minusta on ihmeellistä, että Jesajan piti kuuluttaa lohduttavia lempeitä sanoja kansalle, joka oli aikaisemmin määrätietoisesti kääntänyt Jumalalle selkänsä ja oli sen takia saanut kärsiä syntiensä seurauksia määrättömin mitoin.

Eikö olisi ensin pitänyt varmistaa, oliko kansa tehnyt riittävää parannusta? Eikö heille olisi pitänyt lohdutuksen sijaan osoittaa selvä syy-yhteys heidän Jumalanvastaisen elämän ja kärsimyksiensä välisen suhteen välille? Eikö lempeät sanat olleet ennenaikaisia?

Jumalalla on aina kiire armahtaa. Hän ikävöi kansaansa Israelia tuolloin ja ikävöi sitä edelleen. Samoin Hän ikävöi jokaista lastaan. Jumalan syvin halu on lausua omilleen pehmeitä, hoitavia ja sydäntä syleileviä armon sanoja.

Kärsivä ihminen on kärsimyksiensä tähden mennyt kivusta ja häpeästä kerälle. Hänen ympärillään on niin monta suojakerrosta sormella osoittelua ja syyttäviä sanoja vastaan, että hän on lähes kaikenlaisen tavoittamisen ulkopuolella. Ainoa mahdollinen keino on lempeät sanat.

Lempeät sanat valuvat muurien säröistä sydämen ytimeen saakka. Siellä ne kykenevät herättämään kuolleessa sisimmässä elämää. Armo synnyttää toivoa ja rakkautta ja siellä missä nämä ovat, siellä on myös terve uskallus katsoa omiin virheisiin. Vain rakkaus saa meidän rintamasuuntamme kääntymään Jumalan suuntaan.

Jumalalla on myös toisenlaisia sanoja. Mutta ne ovat varattuna meille niitä tilanteita varten, joissa olemme liian itsevarmoja ja itseriittoisia kävellessämme kohti tuhoa. Mutta kärsivälle Hänellä on vain yksi äänensävy: myötätunnon ääni.

Se ääni herätti Lasaruksen haudastaan ja se herättää myös meidät omista kuoleman laaksoistamme.

Mitä teen näille murheille?

”Heittäkää kaikki murheenne hänen päälleen, sillä hän pitää teistä huolen” (1. Piet. 5:7)

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että sinulla on murheita ja huolia enemmän kuin jaksaisit kantaa? Ehkä murheesi liittyvät oman elämäsi ongelmiin, läheisten vaikeuksiin, raha-asioihin, huoleen työpaikasta tai hengelliseen elämääsi?

Minä koen välillä hukkuvani huolieni alle. Joskus näkökyvyn peittää ainoastaan ne asiat, jotka ovat huonosta tai jotka voivat tulevaisuudessa mennä pieleen. Myös murhe menneisyydestä osaa pitää usein vahvassa kuristusotteessa.

Mutta sitten Raamatussa on tämä niin lapsellisen yksinkertainen ohje. Onko niin, ettei Jumala ole tarkoittanut minun kantavan huoliani omilla harteillani? Haluaako Hän todella ottaa ne itselleen ja vastata niistä?

Voisinko siis luovuttaa läheiseni, omat asiani ja ihan kaikenlaiset, pienet ja suuret murheet Jumalalleni? Niin Pietari vakuuttaa. Se vaatii luottamusta siihen, että meillä on todella Jumala, joka on kiinnostunut meidän murheistamme. Vaikka Hän kantaa koko maailman painoa harteillaan niin Hän on samaan aikaan kiinnostunut ja keskittynyt juuri minun ja sinun asioihin.

Jumala on luvannut pitää meistä huolen. Se on suunnattoman suuri lupaus. Tartutaan siihen tänään kaksin käsin kiinni. Vedotaan Isäämme ja uskalletaan antaa raskaat painomme Hänen kannettavakseen.

Jeesus sanat tuovat ilon

”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” (Joh. 15: 11)

Jeesus opetti olevansa viinipuu ja kehotti opetuslapsiaan pysymään Hänen rakkaudessaan. Tämä armo synnyttäisi heissä ilon, jota eivät voi kärsimykset varastaa.

Jotkut ajattelevat Jeesuksen olevan kuin toinen Mooses, joka käskee meitä täyttämään uuden testamentin ”lakia”. Ainoa ero on siinä, että vaatimukset osittain vaihtuvat, mutta ajatus pysyy samana: tee näin niin saat elää. Mutta eihän siinä ole mitään iloa, vain orjan asema, joka johtaa hengelliseen uupumiseen ja katkeroitumiseen.

Jeesuksen antama ilo tulee siitä ymmärryksestä, mitä Hän on meille. Nimittäin Hän on meidän syntiemme anteeksiantamus ja meidän Elämämme. Jeesus kutsuu meitä jatkuvasti yksinkertaiseen luottamussuhteeseen kanssaan. Sellaiseen suhteeseen, jossa Hän saa tarjota meille ilmaiseksi kaiken sen, mitä Jumalasuhteeseemme tarvitsemme. Hän on tullut kiroukseksi puolestamme, jotta Jumala voi nyt siunata meitä täydeltä laidalta (Gal. 3:13-14). Ajattele, Jumala tahtoo siunata sinua tänään! Minkä tähden? Koska Hän on itse raivannut tieltä pois kaikki erottavat esteet ja Hän rakastaa sinua. Eikö tästä evankeliumista synny suorastaan riemu!

Kristillisen ilon tuo Jumalan läheisyys ja rakkaus. Jeesus pyytää meitä pysymään Hänen rakkaudessaan ja se on keskeistä. Kun me pysymme armon kantamana, silloin me sisältä käsin tahdomme täyttää Hänen käskyään, eli rakastaa toisiamme. Rakkaus syntyy sieltä käsin, että on ensin itse rakastettu. Armo saa rakkauden muodon silloin, kun se saa olla meille vapaata syntien anteeksiantamusta ja Jumalan siunausta. Jos laitamme siihen yhdenkin ehdon, häviää myös rakkautemme.

jeesussanattuoilon_DSC02207