Sinä olet Minun lampaani

Psalmi 23 Jeesuksen silmin.

Minä olen sinun Hyvä Paimenesi. Minä ravitsen sinut päivä kerrallaan ja sen vuoksi sinulta ei tule puuttumaan mitään, mitä todella tarvitset.

Minä tiedän harhailusi ja eksymisesi ja haen sinut takaisin vihreille niityille lepäämään. Siellä sinun on jälleen hyvä olla minun hoidettavanani. Minä lupaan myös tarjota sinulle myrskyjen uuvuttamalle tyynten vetten rauhaa. Saat juoda pelastukseni lähteestä janosi sammuksiin.

Minä virvoitan sielusi jakamalla sitä elämää, jota Minulla on ja jota sinä tarvitset. Voit olla varma, että johdatan sinua oman nimeni ja kunniani tähden oikeita ja vanhurskaita teitä pitkin.

Sinun ei tarvitse milloinkaan pelätä. Ei silloinkaan, kun käsi kädessäni kuljet läpi sallimiani särkymisen ja kuoleman kouluja; Minä olen aina kanssasi. Minun otteeni sinusta on riittävän vahva ja sauvallani suojaan sinua kaikilta vihollisiltasi.

On tuleva hetkiä, jolloin luulet vaikeuksien voittavan sinut. Tiedä, että juuri silloin Minä kykenen osoittamaan suunnattoman voimani keskellä sinun heikouttasi ja saat aterioida kanssani pyörremyrskyn ytimessä. Minä vuodatan sinuun Henkeäni ja sinä saat kokea myös ylitulvivaa iloa.

Elämäsi päivät tulevat olemaan moninaiset ja monet niistä haluaisit jättää kokematta. Mutta muista, että hellä rakkauteni ja järkkymätön armoni kannattelevat sinua kaikissa vaiheissasi. Saat olla aina kanssani, en koskaan jätä sinua. En koskaan.

Langennutta ei hylätä

”Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sitä, Jumala, halveksi.” (Ps. 51:19)

Kuinka vaikeaa onkaan luottaa Jumalan armoon silloin, kun olemme epäonnistuneet ja langenneet pahasti. Silloin tunnemme hyvin helposti Jumalan tuomion niskassamme ja yritämme monin tavoin vältellä Häntä.

Kuningas Daavid oli langennut raskaasti Batseban kanssa ja hän yritti vielä peittää jälkiään murhauttamalla Batseban miehen, Urian. Daavid ei pystynyt tunnustamaan syntiään Jumalalle vaan eli vuoden ajan Häneltä piilossa. Vasta profeetta Naatanin väliintulo sai Daavidin murtumaan ja Hän avasi sydämensä ja syntinsä Jumalan eteen.

Daavid tunnusti syntinsä ja vetosi Jumalaan, että Hän puhdistaisi, uudistaisi ja vahvistaisi hänen elämäänsä. Hän ei edes yrittänyt luvata pystyvänsä itse parempaan elämään jatkossa, vaan vetosi Jumalan armoon ja apuun.

Lohduttavinta on Daavidin sanat siitä, että Jumalalle kelpaakin juuri särkynyt ihminen. Siis nyt hän ei kirjoittanut siitä särkymisestä, minkä aiheuttaa olosuhteet tai toisten väärä toiminta. Daavidin puhui omien syntien ja virheiden tähden särkymisestä.

Me monet ajattelemme, että kun kärsimme omien syntiemme tähden, olemme Jumalan avun ulkopuolella; olemmehan itse aiheuttaneet tilanteemme. Mutta Daavid tunsi Jumalan sydämen paremmin. Hän vakuutti itselleen ja meille muille, että Jumala on läsnä siellä, missä ihminen uskaltaa kohdata oman pahuutensa. Hänelle kelpaava uhri ei ole uudet lupaukset, ryhdistäytyminen, parempi elämä vaan syntiensä alle särkyneen avuton huuto Hänen puoleensa.

Omien syntien näkeminen ja niistä vastuun ottaminen saattaa särkeä sielun. Mutta juuri siellä Jumala on lähellä meitä. Hän ei hylkää eikä halveksi langenneita kristittyjä, vaan haluaa nostaa heidät ylös ja kannustaa jatkamaan matkaa. Hän samalla antaa meille instrumentin, jolla tavoitamme toiset epäonnistuneet ja piilossa olevat: meidän omista haavoistamme nousevan myötätunnon.

Häpeä aiheuttaa piiloutumisen

”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin sumun. Palaa minun luokseni, sillä minä olen sinut lunastanut.” (Jes. 44:22)

Häpeällä on valtava voima. Se kuiskii meille miten surkeita, epäonnistuneita ja huonoja olemme ja pakottaa meidät käpertymään itsesääliin.

Häpeä on saatanan työkalu, jolla se estää meitä kohtaamasta Kristustamme. Saatana osoittaa meidän syntejämme ja ongelmiamme ja saa meidät uskomaan, ettei Jumala kykene hyväksymään yhteyteensä näin surkeita kristittyjä.

Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat piilossa häpeän tähden. Jokin menneisyydessä tai nykyisyydessä painaa niin, että he pelkäävät tulla Jumalan luokse. Ja olen monesti kokenut itsekin syvää häpeää elämästäni ja itsestäni ja piiloutunut Jumalalta.

Kun saatana haluaa painaa meidät häpeään, Jeesus Kristus haluaa houkutella meidät esiin piiloistamme. Hän tahtoo vapauttaa meidät syyllisyydestämme ja häpeästämme.

”Palaa minun luokseni” on jatkuva kutsu meille jokaiselle. Kristuksella riittää armoa, rakkautta ja anteeksiantamusta. Hänellä riittää kaikkea sitä, mitä meiltä puuttuu.

Jumala lupasi pyyhkiä Israelin synnit pois kuin pilven. Israelin kansan synnit olivat synkät, suuret ja painavat. Jos Jumala lupasi pyyhkiä ne pois, aivan varmasti Hän pyyhkii pois myös sinun suuret syntisi. Ja häpeän tilalle hän painaa leiman ”Rakastettu”.

Mitä tehdä, kun takki on tyhjä?

”Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.” (Ps. 62:2)

Tätä kysymystä olen itsekseni miettinyt, kun olen ollut toipumassa kuukausia kestäneestä hometalon remontista. Olo on ollut erittäin väsynyt. On ollut vaikeaa keskittyä mihinkään, Raamatun lukeminen on tuntunut liian raskaalta ja mieli on ollut liian uupunut rukoukseen.

Monet teistä tiedätte saman kokemuksen. Kun jotain tosi raskasta on kestänyt liian pitkään, psyyke väsyy ja tulee neuvoton olo. Uupuminen vaikuttaa myös jumalasuhteeseen, sillä juuri uupuneena ja masentuneenakin on vaikeaa uskoa Jumalan armoon ja uskollisuuteen. Takki tyhjänä ihminen kokee Jumalan etäiseksi ja välinpitämättömäksi. Ehkä väistämättäkin mieleen tulee kysymys: miten lähestyn Jumalaa, jotta Hän voisi auttaa minua?

Mitä siis voimme tehdä, kun takkimme on tyhjä? Toisaalta, inhimilliseltä kannalta, voimme tehdä paljonkin: hakea apua, tehdä voimaannuttavia asioita ja levätä. Mutta keskitän kysymykseni jumalasuhteeseemme; miten saamme apua Jumalalta silloin, kun itse emme jaksa mitään?

Uskon vastauksen olevan tyrmistyttävän yksinkertainen: Älä tee mitään. Ei mitään -tekeminen tarkoittaa sitä, etten yritä olla parempi, jaksavampi tai onnistuvampi suhteessa Jumalaan. Suostun siis olemaan juuri niin väsynyt, neuvoton ja toivoton kuin reaalisesti olen. Se tarkoittaa myös sitä, etten yritä tavoitella Jumalaa miellyttämällä Häntä tai tekemällä lupauksia paremmasta elämästä.

Kun siis oma takki on tyhjä, parasta on vain hiljaa odottaa Jumalaa. Odotamme Jumalaa, koska Hän ainoastaan voi tuoda apunsa tilanteeseemme ja nostaa meidät taas jaloillemme. Odotamme Häntä, koska ymmärrämme, että Hän tahtoo olla ainoa turvamme ja pelastajamme.

Jumalan odottaminen ei koskaan pääty huonosti. Voi olla, ettei tänään mikään rohkaise sinua jatkamaan jo pitkään kestänyttä odotustasi. Mutta luota Jumalaan silti. Hän näkee sinut tänään, rakastaa sinua ja odottaa väliintuloansa sinun parhaaksesi.

Usko ja tärkeät tunteet

Kaipaisimme uskossamme kokea Jumalan läsnäoloa. Kaipaisimme kokea Raamatun lupaamaa lepoa, rauhaa, iloa ja yltäkylläistä elämää. Kaipaisimme kokea Jumalan rakastavan meitä.

Mutta tunteet heittelevät; toisena päivänä koemme Herramme selvästi ja toisena päivänä Hän vaikuttaa etäiseltä. Joinakin päivinä koemme uskon varmuutta ja lepoa, joinakin päivinä emme näe mitään ja olemme täynnä epäuskoa. Yhdessä hetkessä luotamme, toisessa epäilemme kaikkea, jopa sitä mitä olemme kokeneet Herran kanssa.

Meidän tunteita ohjaavat niin monet tekijät ja olosuhteet. Ne heittelevät eikä niiden varaan voi rakentaa. Mutta tiedätkö mitä? Jumalan tunteet sinua kohtaan eivät muutu. Hänen rakkautensa ei muutu, Hänen hellyytensä ja myötätuntonsa elämääsi kohtaan ei vaihtele eikä Hänen halunsa auttaa vähene.

Kun perustamme uskonelämämme Kolmiyhteisen Jumalan tunteiden varaan, silloin olemme turvallisella pohjalla. Mistä löydät Hänen tunteensa sinua kohtaan? Hänen Sanastaan, Raamatusta. Sitä kannattaa tutkia ja opiskella. Löydät sieltä Jumalan, joka on aina sama sinua kohtaan. Hän ei muutu tunteittemme mukaan.

Kun meidän rakkautemme kylmenee Häntä kohtaan, Hänen rakkautensa ei muutu. Kun me epäilemme Häntä, Hän luottaa ja uskoo meihin. Kun me pelkäämme, Hän on lähellä ja vakuuttaa auttavansa meitä.