Oletko pettynyt?

”Sillä minun sieluni on saanut kokea pahaa kyllikseen, elämäni on lähellä tuonelaa.” (Ps. 88: 4)

Olen tavannut monia ihmisiä vuosien varrella, jotka ovat pettyneet sekä itseensä kristittynä että Jumalaan. Elämä on ollut heille liian kovaa. Matkan varrella on ollut särkymisiä, ihmissuhteiden rikkoontumisia, isoja ja pieniä lankeamisia ja ehkä myös jatkuvaa riittämättömyyden kokemusta.

Monet ovat jättäneet uskonsa ajatellen olevansa liian huonoja kristityiksi. Ihmiset ovat saattaneet lyödä kipeästi ja Jumala on ollut vaiti.

Tiedätkö, että juuri särkyneitä ja syrjään jääneitä Jumala etsii ja rakastaa? Jos luulet, ettet väärien valintojesi tai ongelmiesi takia kelpaa Jumalalle, minulla on sinulle uutinen: juuri sinua Hän rakastaa. Sinut Hän haluaa ottaa syliinsä ja lohduttaa.

Kristuksemme kutsuu meitä joka päivä yhteyteensä, jotta Hän saisi pitää meistä huolta, rakastaa meitä ja ohjata elämäämme. Ja syvimmin kristinuskon aarteet taitaakin vastaanottaa juuri ne, jotka ovat itsessään heikoimpia. He ovat riittävän tyhjiä voidakseen omistaa Kristuksen kirkkauden.

Kristityn valtava omaisuus

”… ja että Hän valaisisi teidän sisäiset silmänne…” (Ef. 1: 18)

Paavali rukoilee kristittyjen puolesta, että he saisivat nähdä sydämen silmin, miten valtavasti Jumala on siunannut heitä Kristuksessa. Sydämellä näkeminen tarkoittaa sisäistä, Jumalan Hengen antamaa ymmärrystä.

Tiedäthän, että Jumala on antanut sinulle valtavan omaisuuden? Hän on antanut sinulle Kristuksen ja siinä lahjassa sinulla on syntien anteeksiantamus, Jumalan rakkaus ja hyväksyntä, Jumalan johdatus, uskollisuus, Pyhän Hengen voima ja määränpäänä odottava paikka taivaassa.

Monesti me näemme vain ulkoisilla silmillämme omat puutteemme, syntimme, vaikeutemme ja kärsimyksemme. Niiden näkeminen masentaa ja vie pohjaa uskoltamme.

Tarvitsemme Jumalan antamaa sisäistä näkökykyä. Tarvitsemme jatkuvasti kuulla evankeliumia eli Jumalan ilosanomaa ja omistaa sen omalle kohdallemme. Silloin – keskellä köyhyyttämme – ymmärrämme olevamme onnellisia ja rikkaita. Silloin tajuamme, että meillä on ikään kuin Jumalan antama pankkitili, jota saamme vapaasti käyttää.

Kun meillä on Jeesus, meillä on kaikki mitä tarvitsemme tänään – ja myös huomenna.

Kärsimys puhdistaa

”… jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän” (Joh. 15:2)

Viinitarhuri joutuu käyttämään kovia keinoja saadakseen viinipuun oksat hedelmällisiksi. Hän joutuu karsimaan oksia eli leikkaamaan niistä jotain irti, jotta ne voisivat kasvaa paremmin.

Tätä Jumala tekee meille Hänen omilleen. Hän puhdistaa meitä monissa kärsimyksen kouluissa, jotta elämämme tuottaisi Hänelle kunniaa. Jumalan puhdistava työ tuntuu meistä monesti hyvin kipeältä. Koemme, että kärsimyksemme keskellä Jumala on vaiti ja kaukana, vaikka Hän on todellisuudessa läsnä ja lähellä.

Jumalan työllä on yksi tarkoitus: saada meidät ymmärtämään tarvitsevuutemme. Hän ravistelee elämäämme, jotta tajuaisimme oman heikkoutemme ja avun tarpeemme. Silloin odotamme Jeesuksen olevan meille kaikkea sitä, mitä viinipuun runko on oksalle.

Oksat tahtoisivat nousta kohti taivasta, kevyinä ja vapaina. Kuitenkin Viinitahturi tahtoo saada ne kääntymään rungon sivuille, niin että hedelmät voisivat yltää mahdollisimman kauaksi. Ja mahdollisimman monille. Oksat tarvitsevat siis alas taivutusta ja monenlaisia painoja, jotta niiden hedelmät suuntautuisivat tarvitseville.

Älä vertaa toisten kärsimyksiä omiisi, sillä Jumalalla on omat tiensä jokaiselle meistä. Uskalla taipua ja antautua Hänen kätensä alle ahdistuksenkin keskellä. Tulet huomaamaan kuinka sinut viedään kärsimyksen kautta suurempaan iloon ja lepoon!

Rakastaako Jeesus minua?

”Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta” (Joh. 11: 5).

Miten ihanat sanat: Jeesus rakasti Marttaa, Mariaa ja Lasarusta. Johannes oli nähnyt sen Jeesuksen ilmeistä, tavasta puhua ja olla heidän kanssaan.

Miten lohduttavaa olikaan Martan sisaruksineen tietää, että Jeesus rakasti heitä: Jos heitä kohtaisi ikävät asiat, he voisivat aina kääntyä Jeesuksen puoleen ja olla varmoja avusta – koska Jeesus rakasti heitä.

Sellainen tilanne tulikin eteen, kun Lasarus joutui ankaraan tautiin. Sisarusten onneksi Jeesus oli pienen matkan päässä ja he lähettivät Hänelle avunpyynnön. Sisaruksilla oli vahva usko siihen, että toki Jeesus tulisi ja auttaisi.

Mutta Jeesusta ei kuulunut ja Lasarus kuoli tautiinsa. Johannes seurasi tilannetta sivussa laittaen merkille, että Jeesus oli kaksi päivää aloillaan. Hän kirjoitti, että Jeesus rakasti näitä kolmea ihmistä ja heti perään jatkoi, että Jeesus ei rientänyt auttamaan.

Oliko sisaruksilla vaara olettaa, että Jeesuksen rakkaus heitä kohtaan oli kuviteltua? Eikö rakkauden pitänyt näkyä siinä, että rakastava auttaa rakastettuaan? Eikö Jeesusta todellisuudessa kiinnostanutkaan sisarusten elämä, kun Hän antoi viivyttelyllään Lasaruksen kuolla.

Miten samoja kysymyksiä me kysymmekään oman elämämme suhteen! Mittaamme Jumalan rakkautta meitä kohtaan niillä mittareilla, miten Hän tuntuu meitä auttavan. Kun joudumme vaikeisiin ja pitkittyviin kurimuksiin, on liian helppoa ajatella Jumalan lakanneen rakastamasta. Tai ehkä Hän ei koskaan oikeasti rakastanutkaan?

Meidän täytyy etsiä Jumalan rakkaudelle vahvemmat kiinnekohdat kuin omat heittelevät tunteemme. Mistä löydämme vankan ja kestävän alustan? Ristiltä. Siellä Jeesus osoitti päättäväistä ja loputonta rakkauttaan elämäämme kohtaan.

Lasaruksen elämässä Rakkaus sanoi viimeisen sanan. Niin Hän tekee myös meidän elämässämme. Eräänä päivänä kaikki Hänen rakastettunsa kuulevat hänen kutsunsa. Silloin kuolleet nousevat ylös ja sidotut pääsevät vapauteen. Sitä päivää ennen Risti osoittaa Jumalan sitoutumista meitä kohtaan.

Heikoin lenkki?

Yleinen sananparsi kuuluu, että tietty ihmisryhmä on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Tätä sanontaa käytetään esimerkiksi työpaikoilla ja se taitaa joskus livahtaa mukaan myös Jumalan seurakuntaan.

Jumalan seurakunnassa riittää meitä heikkoja lenkkejä. Sinne mahtuu toisten ihmisten runtelemat, sielultaan rikotut ja ne, jotka eivät koskaan pääse ”vahvaksi”.

Jumalan seurakuntaan kuuluu meitä mielemme kanssa taistelevia, ihmisten kanssa epäonnistuvia, riippuvuuksien riepottelemia ja huonon osan saaneita ihmisiä.

Jumalan seurakunnassa armo saattaa vuotaa ovista ja ikkunoista sisään juuri heikkojen lenkkien seurauksena. Sillä Jumala on heidän kanssaan ja erityisellä sydämen rakkaudella hoitaa heitä.

Onko seurakunta siis yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki? Ei, seurakunnan vahvuus on aivan toisenlaista. Se on ylösnousseen Herran vahvuutta. Hän jakaa omia aarteitaan jokaiselle omalleen. Suurimman kunnian taitavat saada ne, jotka ovat jonossa viimeisenä. He saavat salattua mannaa.

Ole turvallisella mielellä ihmisten leimaama heikoin lenkki. Anna itkusi Jeesukselle, joka rakastaa sinua ja tahtoo kantaa häpeäsi. Hänen seurassaan saat olla todellinen Soihdunviejä seurakunnan sisällä ja sen ulkopuolella.