Jumalan tatuointi

”Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt” (Jes. 49: 16).

Joskus nuoret rakastavaiset tatuoivat toistensa nimet ihoonsa, niin että toisetkin voivat nähdä tunteiden syvyyden. Tatuointi on rakkaalle syvä rakkaudentunnustus.

Jumala halusi kertoa tunteistaan kovasti kärsineelle Israelin kansalle. Kun kansa kyseli, onko Jumala jopa unohtanut heidät, Jumala vastasi tavalla, joka osoittaa syvää laskeutumista ihmisten tasolle.

Jumala ilmoittaa ”tatuoineensa” minun ja sinun nimesi omaan ihoonsa. Enkelit katselevat Kaikkivaltiasta ja näkevät sinun nimesi Hänessä.

Nuorten rakastavaisten onni voi päättyä ja nimet peitetään uudella musteella. Sinun nimesi Jumalan iholla ei poistu.

Juuri nyt Jumala katsoo nimeäsi, hymyilee ja ajattelee sinua lämmöllä!

Taivas kaipaa sinua

”Samoin ei teidän taivaallinen isänne tahdo, että yksikään näistä vähäisistä joutuu hukkaan” (Matt. 18: 14).

Evankeliumeista vain Matteus ja Luukas kertovat kadonnut lammas -vertauksen. Kun Luukkaalla huomio on ihmisessä, joka löytää pelastuksen, Matteuksen fokus on toisaalla.

Matteus sijoittaa vertauksen mielenkiintoisesti juuri seurakuntajärjestystä ja -kuria käsittelevään jaksoon. Jaksossa varoitetaan vähäisten viettelemisestä lankeamukseen ja syntiä tekevän varoittamisesta. Keskellä on kadonnut lammas -kertomus.

Matteuksen sanoma on selvä. Hän tahtoo viestiä kuulijoilleen, että Jumalan seurakunnassa on aina niitä, jotka eivät pysty normaaliin ja terveeseen kristilliseen elämään – oli syynä sitten synnynnäiset rasitteet tai vaikka lapsuuden traumat. Heitä tulee etsiä takaisin Jumalan yhteyteen, hoitaa, lohduttaa ja rakastaa. Heistä tulee huolehtia erityisen hellästi.

Kun Luukas päättää oman vertauksensa sanoihin: ”Yhdestä syntisestä, joka kääntyy iloitaan siellä (taivaassa) enemmän…”, Matteus kertoo Jumalan tahtovan, ettei yksikään heikko ja lankeileva kristitty joudu eroon Hänen armostaan.

Jos tämä teksti tavoittaa yhden epäonnistumisten suossa tarpovan ihmisen, Matteus tahtoisi viestiä sinulle seuraavaa: Jumala rakastaa sinua. Kristus Jeesus on kuollut juuri sinun puolestasi. Taivas kaipaa sinua!

Kaikki parhaaksesi

”Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut” (Room. 8: 28).

Miten räjähdysherkkä jae tämä onkaan! Miten Jumala voi todella sanoa vaikuttavansa kaiken parhaakseni, kun elämässäni on näin paljon menetystä ja kärsimystä?

Eilen itkeä tirautin pienen kyyneleen puun alle jäämisen 10-vuotispäivän kunniaksi. Vaikeudet eivät loppuneet siihen, vaan kuluneen vuosikymmenen aikana on tapahtunut niin paljon erikoisia ja raskaita asioita, että ne piti viime talvena nitoa elämäkerraksi.

Vaikeinta on pitkittynyt sisäinen kärsimys. Jatkuvat kivut ovat painajaismaisia mutta sisäinen näköalattomuus, toivottomuus, väsymys ja alakulo ovat kuin suo, josta ei pääse millään kuiville. En voi siis sanoa kaiken kääntyneen hyväksi. Itseasiassa ennusteet ovat hyvin huonoja ja on enemmän kuin luultavaa, että esimerkiksi kävelykyky on menetetty etuoikeus seuraavan vuosikymmenen kuluessa.

Jos Jumala vaikuttaa kaiken parhaaksemme, miten Hän voi sallia määrätöntä ja selittämätöntä ahdistusta ja kärsimystä? Eikö Raamattua pidä tässä kohtaa oikaista ja tulkita toisin?

Minä en saa elämäni ahdistaviin asioihin syitä, en ainakaan tavalla, jolla haluaisin. Aika usein olen kivusta kerällä ja itken Jumalaa ottamaan edes jonkun kuorman pois. Haluaisin tietää, että elämä on jatkossa elämisen arvoista, että jonakin aamuna herään toivorikkaana ja nautin jälleen aamukahvista lintujen laulaessa.

Minulle Jumala ei tunnu paljastavan huomista. Riittää kun jaksan aina yhden päivän. Itseasiassa juuri särkyneenä ihmisellä on mahdollisuus pysähtyä ja arvostaa yhden hyvän hetken arvokkuutta. Se voi olla vaikka tekstiviesti tai yllättävä kahvihetki naapurin kanssa.

Vaikuttaako Jumala todella kaiken meidän parhaaksemme? Mielessäni vilisee kaikki ne lukemattomat särkymiset ja menetykset jotka olen itse kokenut ja joita olen nähnyt ystävieni elämässä. En suostu alentamaan Jumalan lupausta. Ehkä juuri se auttaa yli pahimpien hetkien, että tuolla jossain on Jumala, joka rakastaa minua ja joka määrää tähtien paikat ja samalla aivojeni serotoniinitasot. En ymmärrä Häntä mutta haluan luottaa.

En olisi valinnut tällaistä elämää. En mistään hinnasta. En haluaisi olla nelikymppisenä vailla hallinnan lankoja. Mutta ehkä juuri elämän revittyjen sivujen kautta toinen, kirkas ja tuleva elämä pääsee murtautumaan arkeeni. Edes hieman? Ehkä oma neuvottomuuteni ja jopa toivottomuuteni saa minut näkemään elämän haurauden ja antamaan jäljelle jääneet palaset Hänelle, joka osaa saada niistä vastoin järkeä jotain järkevää?

Oletko Jumala siis lupauksesi tasalla? Oletko todella niin suuri, että hallitset meidän menneisyyden, tämän päivän ja koko tulevaisuuden? Oletko minun ja meidän kaikkien tahtojen, motiivien ja valintojen taustalla ja pidät kaikkea koossa? Onko minun elämäni, tällaisena kuin se on, räätälöity juuri minulle?

Hiljaisia kyyneleitä

”Ja Jeesus itki” (Joh. 11: 35).

Apostoli Johannes oli tarkoin perehtynyt Matteuksen, Markuksen ja Luukaksen tapoihin kuvata Jeesusta. Jotain tuntui puuttuvan. Hän kirjoitti oman, aivan erilaisen elämäkerran tarkoituksenaan kuvata Jeesusta Jumalan Poikana.

Millainen Jumala on? Jeesus itse sanoi, että joka näkee hänet, näkee Jumalan. Johannes näki ja kirjoitti 3 sanaa: ”Ja Jeesus itki.” Hänen käyttämänsä ”itkeä” -sana tarkoittaa hiljaista, kyyneleiden sekaista nyyhkytystä.

Miksi Jeesus itki? Hän näki ihmisten kivun ja sydänten särkymisen ja särkyi itsekin. Johannes lisää kuvaustaan sanomalla, että Jeesus jopa vapisi. Hän vapisi kärsimyksen keskellä, nähdessään Marian ja Martan ja heidän ystäviensä lohduttoman itkun.

Johannes halusi tallettaa tämän hetken meille myöhemmille uskoville. Me kysymme, kuinka paljon Jumala välittää meistä? Kysymme, onko Hän oikeasti välittävä ja rakastava, tahtooko Hän auttaa? Liikuttaako Häntä meidän kärsimyksemme?

Sana empatia tarkoittaa kykyä ottaa osaa toisen tunteisiin. Tämä syvän inhimillinen ja lohduttava sielun kyky on välähdys jumalallisesta ominaisuudesta. Me osaamme olla empaattisia, koska Jumala on empaattinen.

Johannes osoitti, että Jumala on syvän myötätuntoinen. Hän kärsii kärsivän kanssa, itkee itkevän kanssa ja osaa kokea aitoa iloa. Vaikka Hänen perspektiivinsä on iankaikkinen, Hän osaa astua sisään paikkaan ja aikaan ja olla olkapäänä lohduttomalle.

Jumala ei ole koskaan toivoton. Hänen ei tarvitse, sillä Hän luo jokapäiväiset olosuhteet ja antaa elämän. Mutta Hän ei ole myöskään passiivinen tarkkailija. Hän astuu keskellä elämäämme, ottaa osaa tunteisiimme ja kantaa meitä.

Sinä tunnet mielettömyyteni

”Jumala, sinä tunnet mielettömyyteni, eikä syyllisyyteni ole sinulta salassa” (Ps. 69:6).

Sinä tiedät menneisyyteni. Tiedät jokaisen virheen, väärän ratkaisun, pieleen menneen asian ja epäonnistumisen.

Tiedät houkutukset, jotka vaanivat minua tänään. Näet jokaisen lankeamisen, synnin ja siitä seuraavan epätoivon.

Tunnet sydämeni jakaantumisen, kylmyyden sekä kyvyttömyyden elää sopusoinnussa hyvän tahtosi kanssa.

Tiedät heikkouteni. Tiedät synnit, joita muut eivät näe ja tiedät pahan, mitä tekisin, jos et erikseen minua estäisi ja suojaisi.

Näet haluni olla jotain suurta, halun näytellä jotain, mitä en ole, kiitoksen kipeyden. Näet vaikeuteni antaa omastani.

Sinulta uskoni pienuus ei ole salassa. Sinä olet selvillä siitä, että en ole hengellinen jättiläinen.

Silti sinä olet siinä. Olet valinnut juuri minut. Rakastat ja luot uutta. Lahjoitat itsesi joka päivä, jotta minussa voisi kukkia sinun elämäsi.

Mikä armon ihme.