Mikä erottaa sinut Jumalan rakkaudesta?

”Olen varma siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesukessa, meidän Herrassamme.” Room. 8: 38,39

Näiden sanojen sisään voit laittaa kaikki omat kipusi, puutteesi, heikkoutesi, uskon vähyytesi ja syntisi. Kaiken pahuutesi. Kaikki väärät valinnat, koko menneisyyden, tämän hetken ja kaiken tulevan.

Jumalan Sana lupaa, etteivät ne voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta. Se tarkoittaa sitä, että Jumala rakastaa sinua niistä huolimatta. Paremmin sanoen: Hän rakastaa sinua niiden kanssa.

Hän ottaa sinut syliinsä kuin paimen pienen karitsan ja pitää sinusta huolen. Hän sanoo sinulle, ettei koskaan luovu sinusta vaan kantaa sinut perille kirkkauteensa.

Hänen rakkautensa riittää sinulle jokaiseen päivään.

Jumala meidän kanssamme

”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme” (Matt. 1: 23).

Vanhan Testamentin aikana Jumala tahtoi asua kansan keskellä. Hänelle rakennettiin Toisen Mooseksen kirjan ohjeiden mukaan telttamaja. Johannes toteaa evankeliuminsa alussa, että Sana asui keskellämme (Joh. 1: 14), joka tarkasti käännettynä tarkoittaa, että ”Jeesus telttaili keskellämme”.

Matteus opettaa meitä, että Jeesus on Jumala, joka tahtoo elää lähellä kansaansa. Hän tuli ihmisten keskuuteen ja se, joka näki Hänet, näki Jumalan. Jumala kohtasi ihmisiä, opetti heitä, lohdutti, hoiti, paransi ja kutsui heitä seuraamaan Häntä. Jumala kutsui ihmisiä lepäämään siinä tietoisuudessa, että Hän on lähellä ja tahtoo auttaa.

Jumala on tänäänkin keskellämme Henkensä kautta. Hän on tullut lähelle meitä ja me voimme rukouksessa ja seurakuntayhteydessä tavoittaa Hänet milloin tahansa.

Pysähdy ajattelemaan tätä: Jumala tahtoo olla sinun lähelläsi. Hän tahtoo vetää sinut lähelleen ja elää sinun kanssasi. Hän tahtoo olla sinun Jumalasi. Ajatus viestii läheisyyttä ja lämpöä. Sellainen Jumala meillä on – Jeesus on Immanuel: Jumala meidän kanssamme.

Oletko unohtanut onnellisen elämän?

”Minun sieluni on hylätty ja rauhaton, olen unohtanut onnellisen elämän” (Val. 3:17).

Profeetta Jeremian elämään mahtui paljon itkua ja kipua. Henkilökohtaisen kärsimyksen lisäksi hän kärsi Israelin kansan kohtalosta: huolimatta Jeremian vuosikymmenten varoituksista, Juudakin vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

Jeremia kirjoitti paljon kärsineen ihmisen kokemuksen – pitkään masentunut ihminen unohtaa, millaista on olla onnellinen. Kun sielu ei muista muuta kuin pimeää, ei tulevaisuudeltakaan osaa odottaa mitään hyvää.

Ajattele, jos tänään elämääsi ilmestyisi enkeli, joka välittäisi sinulle viestin suoraan Jumalalta? Ajattele, jos enkeli kertoisi: ”Jumala tietää tarkalleen elämäsi kaikki käänteet, Hän tietää kipusi ja surusi. Hän pitää kirjaa jokaisesta päivästä, jonka joudut elämään kärsien. Älä siis pelkää, älä menetä toivoasi, Jumala on kanssasi!” Mitä kokisit tällaisen viestin jälkeen? Etkö olisi täynnä ihmetystä, iloa ja levollista luottamusta?

Jeremia ei nähnyt enkeliä. Mutta hän uskoi sen, mitä Jumala oli itsestään ilmoittanut Sanansa välityksellä. Siksi hän kirjoitti: ”Sinä kyllä muistat, että sieluni on painunut maahan. Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon” (Val. 3:20,21).

Uskaltaisitko tänään ajatella – ilman enkelien ilmestymistä – että Herra on kanssasi? Uskaltaisitko uskoa, että Hän tietää tilanteesi, rakastaa sinua ja johtaa elämääsi? Uskaltaisitko toivoa, että Jeesus Kristus lausuu elämässäsi viimeisen sanan?

Kiinnostaako Jumalaa oikeasti meidän elämä?

Luukkaan evankeliumissa on kuvattuna kohtaaminen Jeesuksen ja tuntemattomaksi jäävän lesken kesken. Jeesus on tuossa vaiheessa suosion huipulla, kun taas leski on hautajaissaattueessa ainoan poikansa menettäneenä.

Voisi ajatella, että suuressa kuvassa Jumalaa ei kiinnosta yhden ihmisen kärsimys. Mutta tässä kertomuksessa Jeesus pysähtyy yhden ihmisen kohtalon äärelle. Raamattu kertoo, että Jeesus näki itkevän naisen ja tunsi häntä kohtaan sääliä. Siis myötätuntoa.

Seuraava hetki on pysäyttävä. Jeesus sanoi murskatulle naiselle: ”Älä itke”. Jeesus näki yhden ihmisen kivun ja surun ja se liikautti hänen sydäntään. Hän tunsi syvää samaistumista ja myötätuntoa. Jeesuksen sanat eivät tarkoittaneet realiteettien kieltämistä tai pinnallista ”elämä on hyvin” -ajattelua. Hän tarkoitti, ettei naisen tarvitsisi enää itkeä, koska Jumala oli nähnyt hänet ja tullut kosketetuksi.

Samalla tavalla saamme uskoa, että meidän kärsimyksemme koskettavat Jumalaa. Meidän kyyneleemme vaikuttavat Hänessä myötätuntoa ja huolenpitoa. Hän tahtoo sanoa myös meille, ettei meidän tarvitse itkeä toivottomalla tavalla, koska Hän on läsnä. Kaikki on hyvin, koska Hän on läsnä. Jeesus on meidän kanssamme, ottaa kipumme omikseen ja kulkee surussa kanssamme.

Jeesus puuttui tilanteeseen myötätuntonsa tähden ja leski sai poikansa takaisin kuolleista. Me saamme olla varmat, että saman syyn takia Hän toimii meidän elämässämme meidän parhaaksemme. Joka päivä.

Oletko pettynyt?

”Sillä minun sieluni on saanut kokea pahaa kyllikseen, elämäni on lähellä tuonelaa.” (Ps. 88: 4)

Olen tavannut monia ihmisiä vuosien varrella, jotka ovat pettyneet sekä itseensä kristittynä että Jumalaan. Elämä on ollut heille liian kovaa. Matkan varrella on ollut särkymisiä, ihmissuhteiden rikkoontumisia, isoja ja pieniä lankeamisia ja ehkä myös jatkuvaa riittämättömyyden kokemusta.

Monet ovat jättäneet uskonsa ajatellen olevansa liian huonoja kristityiksi. Ihmiset ovat saattaneet lyödä kipeästi ja Jumala on ollut vaiti.

Tiedätkö, että juuri särkyneitä ja syrjään jääneitä Jumala etsii ja rakastaa? Jos luulet, ettet väärien valintojesi tai ongelmiesi takia kelpaa Jumalalle, minulla on sinulle uutinen: juuri sinua Hän rakastaa. Sinut Hän haluaa ottaa syliinsä ja lohduttaa.

Kristuksemme kutsuu meitä joka päivä yhteyteensä, jotta Hän saisi pitää meistä huolta, rakastaa meitä ja ohjata elämäämme. Ja syvimmin kristinuskon aarteet taitaakin vastaanottaa juuri ne, jotka ovat itsessään heikoimpia. He ovat riittävän tyhjiä voidakseen omistaa Kristuksen kirkkauden.