Millainen Isä sinulla on?

”Filippos sanoi hänelle: `Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme siihen.´” (Joh. 14:8)

Minun jumalakuvani on ollut hyvin ahdistava. Johtuen omasta isäsuhteestani, Taivaan Isä on ollut minulle vaativa, ankara ja tuomitseva. Olen kokenut Hänet sellaisena, joka jatkuvasti osoittaa minulle rimaa, jota en kykene ylittämään.

Ankara jumalakuva vaikuttaa hengelliseen elämään ratkaisevalla tavalla. Sen tähden monet kristityt yrittävät jatkuvasti ansaita Jumalan rakkautta ja huomioita lukuisilla tekemisillään tai kieltäytymisillään. Ja monet uupuvat huomatessaan, etteivät saavuta Jumalan hyväksyntää. Ankara jumalakuva vaikuttaa myös välinpitämättömyyttä; jos kerran Jumala ei kuitenkaan hyväksy minua, ei ole väliä miten elän?

Filippos pyysi Jeesusta osoittamaan, millainen Jumala todellisuudessa on? Jeesus vastasi, että Hänessä näkyi Isän koko olemus. Millaisen Isän me Jeesuksessa näemme? Evankeliumeista huomaamme, että Hän oli täynnä myötätuntoa kärsiviä kohtaan ja alinomaa puolusti alaspainettuja. Hän etsi syrjään jääneitä ihmisiä ja jokainen ihminen oli Hänelle tärkeä. Hän osoitti opetuslapsilleen rakkautta loppuun saakka, pesi heidän jalkansa ja lupasi olla heidän kanssaan kaikissa heidän taisteluissaan. Hän kutsui uupuneita ja syntisiä luokseen ja lupasi lahjoittaa heille Elämän. Hän taisteli oikeudenmukaisuuden puolesta ja tahtoi murtaa muureja, jotka oli rakennettu ihmisten ja Hänen väliin.

Koska oma jumalakuvani on ollut vinoutunut, olen kapinoinut, vastustellut, vältellyt ja joskus toiminut tahallani Hänen tahtoaan vastaan. Olen halunnut kokea, rakastaako Jumala minua todella sellaisena kuin olen? Hän on rakastanut. Hän on ollut kanssani silloinkin, kun olen kääntänyt Hänelle selkäni. Hän on ollut kanssani uskollinen, sitoutunut ja päättäväinen Isä. Lukemattomia kertoja olen eksynyt ja huomannut, että minut on löydetty ja kannettu takaisin Hänen yhteyteensä.

Tiedäthän, että sinullakin on rakastava Isä?

Häpeä aiheuttaa piiloutumisen

”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin sumun. Palaa minun luokseni, sillä minä olen sinut lunastanut.” (Jes. 44:22)

Häpeällä on valtava voima. Se kuiskii meille miten surkeita, epäonnistuneita ja huonoja olemme ja pakottaa meidät käpertymään itsesääliin.

Häpeä on saatanan työkalu, jolla se estää meitä kohtaamasta Kristustamme. Saatana osoittaa meidän syntejämme ja ongelmiamme ja saa meidät uskomaan, ettei Jumala kykene hyväksymään yhteyteensä näin surkeita kristittyjä.

Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat piilossa häpeän tähden. Jokin menneisyydessä tai nykyisyydessä painaa niin, että he pelkäävät tulla Jumalan luokse. Ja olen monesti kokenut itsekin syvää häpeää elämästäni ja itsestäni ja piiloutunut Jumalalta.

Kun saatana haluaa painaa meidät häpeään, Jeesus Kristus haluaa houkutella meidät esiin piiloistamme. Hän tahtoo vapauttaa meidät syyllisyydestämme ja häpeästämme.

”Palaa minun luokseni” on jatkuva kutsu meille jokaiselle. Kristuksella riittää armoa, rakkautta ja anteeksiantamusta. Hänellä riittää kaikkea sitä, mitä meiltä puuttuu.

Jumala lupasi pyyhkiä Israelin synnit pois kuin pilven. Israelin kansan synnit olivat synkät, suuret ja painavat. Jos Jumala lupasi pyyhkiä ne pois, aivan varmasti Hän pyyhkii pois myös sinun suuret syntisi. Ja häpeän tilalle hän painaa leiman ”Rakastettu”.

Saisiko väsynyt levätä?

”Hän, joka on sanonut heille: `Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka.´Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla.” (Jes. 28:12)

Kuinka paljon tämä elämä osaakaan ottaa voimille! Meitä kohtaavat työ- ja arkielämässä niin monet haasteet ja vaatimukset, että olemme taipumassa niiden alle. Hengellinen elämä saattaa myös väsyttää; siitä on saattanut tulla myös vaatimusten verkko, joka tiukkenee tiukkenemistaan.

Jesajan mukaan Jumala kutsui Israelin kansaa luokseen lepäämään. Kutsu parannukseen oli kutsu kääntyä elävään ja luottamukselliseen suhteeseen Jumalan kanssa. Jumala tahtoi olla kansalleen se lepopaikka ja turva, jota he tarvitsivat. Sitä kutsua ei kansa kuunnellut.

Jeesus Kristus kutsuu meitä tänään samalla tavalla lepäämään luokseen; kyseessä on sama Jumala ja sama kutsu. Koko hengellisen elämän tulisi alusta loppuun saakka olla lepoa Jeesuksen sovitustyön varassa.

Risti oli Jumalalle kärsimyksen, hylkäämisen ja kuoleman paikka, meille se on todellinen ja kestävä levähdyspaikka. Sinne saa tulla syntien runtelemat, mahdottomien ongelmien kanssa painivat ja epäonnistuneet kristityt. Jeesuksen luokse lepäämään kutsutaan kaikkia väsyneitä, nääntyneitä ja elämän pahoinpitelemiä ihmisiä.

Jeesuksen sydän murtuu yhä uudestaan nähdessään elämän ja syntien väsyttämiä lapsiaan. Hänen kutsussaan ei ole ehtoja. Epäusko esti Jesajan aikalaisia tarttumasta Jumalan lepoon. Jumala herättäköön meissä sitä uskoa, joka työntää meidät piiloistamme elävän Vapahtajan luokse – Hänen luonaan saa väsynyt levätä.

Miten eletään Hengen johtamana?

”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa.” (Gal. 5:16)

Kristitty koostuu kahdesta osasta: vanhasta ja uudesta. Vanhaa kutsutaan nimillä vanha luomus, vanha ihminen ja liha. Vaikka se uskoontulossa sai kuoliniskun, on se edelleen kovin kyvykäs tuottamaan harmia ja vetämään meitä kohti Jumalan vastaisia haluja ja himoja.

Samaan aikaan me olemme uusia luomuksia ja meidän käyttövoimamme on meissä asuva Pyhä Henki. Syy, miksi me lankeamme syntiin ja kapinoimme Jumalaa vastaan, on näiden luonnon välisessä taistelussa. jokainen kristitty kokee tätä taistelua kuolemaansa saakka.

Paavali antaa meille taisteluumme ratkaisevan ohjeen: Vaeltakaa hengessä. Mitä se tarkoittaa? Itselleni se on vuosia tarkoittanut pyrkimystä päästä korkeampaan hengelliseen tilaan, jossa olisin Pyhän Hengen johdatuksen arvoinen. Tiedätkö mitä? En ole koskaan päässyt sinne.

Hengessä vaeltaminen tai Hengen ohjauksessa oleminen ei ole vain joidenkin edistyneiden ja kokeneiden kristittyjen etuoikeus; se on kristityn normaalitila alusta saakka. Sanoihan Paavali galatalaisille, että he aloittivat uskonelämänsä Hengen varassa (Gal.3:3).

Onneksi Hengessä vaeltaminen tarkoittaa jotain muuta kuin ihmisen omia ponnisteluja. Se on yksinkertaisuudessaan sitä, että luovutan taisteluni minussa asuvalle Herralle Jeesukselle. Myönnän, etten pärjää itse taistelussa syntiä vastaan ja annan Hänelle elämäni ohjat. Hän haluaa johtaa elämäämme ja vaikuttaa meissä oman hyvän suunnitelmansa toteutumista.

Älä usko reunaehtoihin

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.” (Joh. 6:47)

Oletko saanut soiton puhelinmyyjältä, joka kertoo sinun saavan jonkun tuotteen aivan ilmaiseksi? Hetken päästä selviääkin, että lupaus ilmaisesta asiasta onkin vain houkutus, jolla asiakas saadaan sitoutettua tarjouksen reunaehtoihin.

Joskus pelastuksesta tehdään samanlainen avoin tarjous reunaehtojen kera. Meille luvataan, että usko Jeesukseen Kristukseen syntiemme sovittajana riittää pelastukseen mutta hetken päästä alammekin tuntea painetta täyttää ehtoja: muuttua, tehdä asioita eli ansaita pelastustamme.

Reunaehdot pilaavat jumalallisen ilouutisen. Ne kääntävät katseen meihin itseemme sen sijaan, että kokisimme iloa Jeesuksen yhteydessä. Ehdot määrittelevät, että vain vahvat ja onnistuvat kristityt saavat armon, muut eivät.

Reunaehdot tarkoittavat yleensä meidän elämänlaatua eli pyhitystä. Me emme pelastu kuitenkaan pyhityksemme perusteella tai pelastus ei mitätöidy sen ontuessa. Mutta pyhitystä kyllä tapahtuu aina siellä, missä uskalletaan tulla Jeesuksen luokse kaikkine ongelmineen ja iloita evankeliumista.

Jeesus Kristus täytti kaikki vaadittavat ehdot, jotta Jumalan pelastava armo olisi meille ilmaista. Pelastus tulee uskosta ja usko on pohjimmiltaan luottamusta. Jos Jeesus kerran sanoo, että Hän kykenee pelastamaan minut, minä pidän Häntä luotettavana. Usko kiinnittää huomionsa Jeesukseen eikä itseensä. Jeesuksen lupaus pysyy voimassa vaikka minä olen ongelmainen, syntinen, heikko enkä muuksi muutu.