Kategoria: * Tekstit

Kipeitä lähtemisiä

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan” (1. Moos. 12:1).

Uskon isälle Aabrahamille Jumalan lähtökäsky oli kipeä. Hänen oli jätettävä taakseen kaikki tuttu ja turvallinen, koko elämä.

Uuteen ei voinut astua ilman kipeitä hyvästejä. Aabrahamille Jumalan seuraaminen ei ollut jotain lisää entiseen hyvään. Se oli radikaali kutsu jättää kaikki ja uskaltaa astua johonkin, josta ei tiennyt mitään.

Jeesus kutsui opetuslapsensa myös radikaalilla tavalla. Läpi historian kristityt ovat saaneet kokea, että yhteys Vapahtajaan antaa kaiken mutta samalla vaatii kaiken.

Tutun elämänpiirin murtuminen tai jopa hyvästeleminen on raastavan vaikeaa. Lähteminen on aina vähintään haasteellista. Varsinkin, kun tulevasta ei ole muuta varmuutta kuin Jumalan Sanan lupaukset. Aivan kuin Aabrahamilla.

Irtautuneet juuret löytävät jälleen kotimaansa. Ehkä eivät samalla tavalla kuin ennen, ehkä ei enää tähän maahan ja tähän maailmaan.

Vaikka elämä on sarja lähtemisiä, se on samalla sarja uusia alkuja ja uusia päätymisiä.

Ole rohkein mielin. Saat sen mistä luovut. Tai jotakin paljon enemmän, ehkä erilaista mutta taivaallista.

Kohti Kristuksen tuntemista

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

”Niinpä miniä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla” (Fil. 3:8)

Ennen Jeesukseen tutustumista Paavali eli monella tavalla etuoikeutettua, hyväasemaista voittajaelämää.

Apostolina hän joutui jatkuvaan riisumisen kouluun. Näyttää siltä, että Paavali riisuttiin kaikesta inhimillisestä turvasta. Menetykset tekivät varmasti kipeää.

Elämänsä lopulla hän toteaakin menettäneensä kaiken. Ne ovat kovia sanoja, jotka ohitamme helposti.

Oletko sinä kokenut kipeitä menetyksiä? Koetko kipua siitä, että olet joutunut luopumaan asioista, joista muut saavat edelleen nauttia? Olet uskon apostolin seurassa.

Paavali ei ainoastaan menettänyt monia tärkeinä pitämiään asioita, hän oppi jopa näkemään, että ne saattoivat olla tärkeimmän esteenä.

Sydän Kristukseen kiinnitettynä ja Häntä hengittäen Paavali näki elämänsä oikeassa valossa. Jeesuksen tunteminen oli verrattomasti arvokkaampaa kuin mikään, mitä tämä maailma voisi tarjota.

Kristus on aarre, jota meiltä ei voida varastaa. Sitä ei aika haalista eikä sen arvo haalene.

Ehkä juuri paljon menettäneinä sielumme alkaa suuntautua entistä vahvemmin ja puhtaammin taivaallisen omistamiseen.

Kohti Kristuksen tuntemista. Siinä on elämämme paras ja kestävin tavoite, päämäärä, jossa ollaan matkalla ja silti perillä.

Taivaan tavoittelu avaa avaa taivaalliset ja maalliset aarteet nautittavaksemme.

Vaikka kaikki muu menisi

Published on by Jaakko Pirttiaho4 Comments

”Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin” (Luuk. 22:32).

Pietari oli varma omasta tahdonvoimastaan ja sielunkyvyistään. Hän eli ihmisyyteen kuuluvassa kuvitelmassa, että oli jollain perustavalla tavalla parempi kuin toiset.

Pietari ei olisi koskaan voinut nousta uskon sankariksi, ensimmäisen seurakunnan sielunhoitavaksi johtajaksi ilman rankkaa ahdistusta.

Pietarin lankeamus oli toivottoman syvä ja totaalinen. Hän tipahti yhdessä hetkessä pilvilinnoista maankamaralle ja upposi maan sisään. Kaikki meni.

Pietarin elämässä taisteltiin lopulta yhdestä asiasta: kestäisikö hänen uskonsa Jeesukseen? Kestäisikö se, kun mikään muu ei kestänyt?

Usko kesti, ei Pietarin takia, vaan Jeesuksen. Kun Pietari putosi elämänsä synkimpään yöhön, Jeesus oli siellä odottamassa ja koppasi opetuslapsensa rakastavaan syliinsä. Siitä eteenpäin Pietarin sanoma oli aivan uudenlainen.

Niin, kyllä, kukaan meistä ei voi välttyä konkursseista tässä elämässä. Ei, jos tahdomme elää tavalla, joka tuoksuu evankeliumia ja tavoittaa kärsiviä ihmisiä.

Vaikka kaikki muu menisi, uskosi säilyy. Se kestää, koska sen kestokyky varmistetaan samasta paikasta, josta se alunperin annettiin.

Vaikka kaikki muu menisi ja putoaisit kauhuun, älä pelkää, päädyt Lohduttajan syliin. Päädyt Elämän ja Antajan käsivarsille ja siinä on samalla kaikki.

Tutki minut, Jumalani

Published on by Yksin armosta ryLeave a comment

”Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua ja tunne ajatukseni, ja jos näet tieni johtavan vaivaan, ohjaa minut iankaikkiselle tielle” (Ps. 139: 23,24).

Salomo kirjoitti Raamattuumme 3 kirjaa ja lankesi epäjumalanpalvontaan. Daavid on yksi Raamatun suurimmista henkilöistä ja sortui aviorikokseen ja murhaan. Opetuslasten johtaja Pietari irtisanoutui Jeesuksen yhteydestä.

Turhaan ei Paavali opeta meille nöyryyttä kirjoittaessaan, että ”joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea.”

Miten helppoa onkaan nähdä toisten ongelmia ja virheitä ja samalla olla sokea omille vastaaville.

Daavid oli oppinut kipeiden vuosikymmenten saatossa sen vaikeasti omaksuttavan läksyn, ettei hän voinut luottaa omiin mielipiteisiin ja sisäiseen näkökykyyn.

”Tutki minua – tunne minut” saisi olla jokaisen meidän päivittäinen pyyntömme. Varsinkin silloin, kun olemme varmoja, että elämä on hallussamme ja koemme, että olemme oikealla kurssilla.

Tutki siis Jumala tänään meitä, tutki joka puolelta, päältä ja sisältä, valoisaa ja pimeää. Tunne meidän motiivit, halut ja ajatukset, näytä meille totuutesi ja puhdista ja suorista meidät armollasi. Älä päästä meitä eksymään vaan opeta meitä astelemaan Sinun polkujasi.

Anna huolesi ylöspäin

Published on by Jaakko Pirttiaho5 Comments

”Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon” (Fil. 4: 6).

Yksi Raamatun ihanimmista ohjeista ja lupauksista.

Kuinka paljon menneiden asioiden kipuilu, nykyisyyden raskaat taakat ja tulevaisuuden avoimet kysymykset vievätkään voimia?

Murehtiminen voi kääriä sielun tiukaksi palloksi ja varastaa iloiset värit elämästämme.

Unohdamme liian helposti, että meidän raskailla huolilla on paikka, jonne ne saa lähettää. Rukouksen voima on siinä, että se kiidättää asiamme Jumalan armoistuimen eteen nopeammin kuin mitkään maalliset yhteydet ja siinä, että rukouksien vastaanottaja on enemmän kuin kiinnostunut asioistamme.

”Kaikessa” tarkoittaa kaikkia mahdollisia asioita, jotka ikinä voisivat ahdistaa meitä. Se pitää sisällään kaikki ne asiat, joita sinä tänään kannat painavassa repussasi. Ne kaikki asiat saa antaa ylöspäin.

Huolten luovuttamista Jumalalle seuraa käsinkosketeltavan vahva lupaus: Tilalle tulee levollinen luottamus.

Levollisuus laskeutuu sinne, missä murheet on lähetetty ylöspäin. Vaikka asiat eivät olisi vielä muuttuneet, yli olosuhteiden ja järkeilyn nouseva rauha saapuu levottomaan sieluun Jumalan paluupostina.

Rauha on sen todellisuuden muistamista, että Jumala sekä kuulee kaikki huolemme että myös vastaa kaikkiin haasteisiimme parhaalla mahdollisella tavalla. Ihan varmasti. Aina.

Nouse jälleen!

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

”Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä” (Ps. 51: 14).

Oletpa kaatunut yhden tai useamman kerran, samoihin vanhoihin tai petollisiin uusiin ongelmiin, nouse jälleen.

Vaikka olisit pudonnut syvimpiin syvyyksiin, riehuva myrsky olisi katkonut raajasi ja sydämesi hukkuisi lukemattomien surujen viiltoihin, nouse jälleen.

Olkoon miekkasi ja kilpesi revitty käsistäsi, kiiltävä haarniskasi liian kovia iskuja vastaanottaneena ja painona päälläsi kaikki menneisyyden kirpeät muistot, nouse jälleen.

Vaikka paahtava autiomaa olis imenyt voimasi, kylmä viima repinyt toivon purjeesi ja uskosi tulevaan ja sen Antajaan olisi viheliäisen piskuinen siemen, nouse jälleen.

Olipa syyt mitkä tahansa, olosuhteet ja vastustajat millaiset tahansa ja sinä kuka tahansa, nouse jälleen!

Älä enää anna epäonnistumisten – oli ne miten kipeitä tai raskaita – määritellä elämääsi, vaan ojenna avuton kätesi kaiken toivon, uskon ja rakkauden Jumalalle.

Nouse jälleen, sillä itse Lohduttaja ja Puolustaja, Varjelija ja Pelastaja ottaa heikosta kädestäsi kiinni ja piirtää siihen merkin: ”Sinä olet Minun.”