Särkyneiden sydänten vuosipäivä

”Hän on lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä” (Jes. 61:1)

Sellaista päivää ei taida olla kalenterissamme? Tänään voisi olla ”Särkyneiden sydänten” -vuosipäivä. Tänään kristityt yhdessä voisivat keskittyä rukoilemaan kaikkien niiden puolesta, jotka kantavat särjettyjen sydänten pieniä palasia käsissään.

Taivas yhtyisi rukoukseemme. Jumala tuli ihmiseksi, jotta Hän saisi korjattua sen, minkä ei pitänyt koskaan särkyä. Sydämen piti olla eloisa ja voida hyvin Luojansa yhteydessä. Mutta kun ihmiskunta käänsi selkänsä Jumalalle ja ”sydämen käyttöohjeelle”, kuului kollektiivinen raksahdus.

Jumala tuli ihmiseksi, jotta särkyneet voisivat saada uuden toivon ja aloittaa alusta. Monet Hänen ensimmäiset seuraajansa olivat saaneet Taivaallista sydänelvytystä. He saivat todistaa Jeesuksen kyvyn korjata korvauskyvyttömiä sieluja.

Juuri tänään voisimme asettua ajatuksissamme ja rukouksissamme niiden tilalle, jotka kärsivät. Tänään voisimme ulottaa rukouksemme kaikille särkyneille, erittelemättä syitä ja seurauksia, etsimättä syyllisiä.

”Särkyneiden sydänten”- vuosipäivänä me kristityt voisimme antaa Kristuksen myötätunnon virrata lävitsemme. Hänen myötätuntonsa saattaisi saada huultemme lisäksi myös kätemme ja jalkamme liikkeelle.

Yhtenä päivänä vuodessa kovuuteemme voisi tulla pieni särö ja yrittäisimme asettua spitaalisten asemaan. Tuo yksi päivä voisi olla muuttamassa meitä niin, että pian jokainen päivä olisi varattu Kristuksen tahdolle korjata särjettyjä sydämiä.

.

Kristuksen tutkimaton rikkaus

”Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta” (Ef. 3:8).

Tämä aarrearkku on loputtoman syvä. Voit penkoa sen aarteita päivästä toiseen ja vielä vuosikymmentenkin kuluttua olet vasta pintakerroksissa.

Jotkut epäilevät koko aarteen olemassaoloa; heille se on kuin kulta-arkku sateenkaaren päässä. Toiset erehtyvät kuvittelemaan, että ensimmäiset jalokivet ovat koko arkun sisältö.

Paavali puhui Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta. Hän oli saanut maistella arkun aarteita ennennäkemättömallä tavalla ja silti Hän puhui joistain, mitä ei voisi loppuun saakka ymmärtää.

Raamattu kehottaa meitä jatkuvasti kasvamaan uskossamme. Kehotus tarkoittaa juuri Jeesuksen Kristuksen tuntemista. Mitä enemmän Häneen tutustuu, sitä suuremmaksi aarteeksi hän sielulle muodostuu.

Tämän Kristus-aarteen ympärillä on jatkuva ikävöimisen vyöhyke: he, jotka ovat Kristuksen lähellä, kokevat jatkuvaa Rakastetun ikävää. Tämä on juuri Hänen tutkimattomuuttaan – mitä enemmän omistat, sitä enemmän ymmärrät tarvitsevuutesi.

Levottomuus ja tyytymättömyys ovat monien Jumalan miesten ja naisten ponnahdusalusta päättymättömälle tutkimusmatkalleen. He ovat omistaneet elämänsä Jeesus-aarteen omistamiselle ja lopussa nostaneet hatun päästään puhtaasta kunnioituksesta.

Jatka rohkeasti matkaasi. Tässä ei ole vielä kaikki. Aseta tavoitteet saavuttamattomaan ja olet jo alussa perillä.

Ylös maan syvyyksistä

”Sinä, joka olet antanut minun kokea monia vaikeita ahdistuksia, sinä virvoitat minut ja nostat minut jälleen ylös maan syvyyksistä.” (Ps. 71:20)

Kuulemme tässä Psalmissa jo ikääntyneen Jumalan ihmisen ajatuksia. Hän on joutunut ahdistukseen ja huutaa Jumalaa pelastamaan hänet.

Kirjoittaja katselee elämäänsä taaksepäin ja muistuttaa sieluaan siitä, kuinka monta kertaa hänen elämänsä on aikaisemminkin sukeltanut maan syvyyksiin ja kuinka yhtä monta kertaa Jumala on Hänet hakenut ja nostanut sieltä ylös.

Turvallisia sanoja ovat nämä: ”…olet antanut minun kokea…” Se osoittaa sitä, että Jumala on kaikessa mukana ja ilman Hänen sallimustaan elämässämme ei tapahdu yksikään asia. Emme aina ymmärrä elämämme ahdistuksia, mutta jo se vakaumus voi helpottaa, että Jumala tietää aina tilanteemme.

Jos Hän sallii vaikeita asioita, Hän omana aikanaan nostaa myös niiden yläpuolelle. Asiat eivät välttämättä muutu vaan me muutumme: sydämemme onkin vapaa niissä huolista ja kivuista, joita vielä aikaisemmin olimme kokeneet.

Kun kuulemme tällaisen ikääntyneen ja kokeneen Jumalan ihmisen todistusta uskonelämästään, meidän on hyvä kuunnella tarkalla korvalla. Jos olemme itse tänään ahdistuksen ahjoissa, on lohdullista tietää, että niiden läpi ovat käyneet kaikki Jumalan pyhät. Ja niillä on myös päätepisteensä.

Meidänkin on hyvä katsoa omaa elämäämme taaksepäin. Emmekö muistakin siellä olleen monta murskaavalta tuntuvaa hetkeä ja asiaa? Ja toisaalta: emmekö olekin selvinneet niistä? Nämä muistuttavat meitä siitä, että Jumala voi nykyisissäkin tilanteissamme auttaa meitä.

Hän nostaa meidät ylös maan syvyyksistä. Hänellä on mittaamaton voima tehdä se, mihin emme itse kykene. Olemme turvallisilla käsivarsilla.

Äänet ja Ääni

”Lampaat seuraava häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä” (Joh. 10:4).

Jeesus vakuutti, että kristityt tuntisivat Hänen äänensä. Tässä ei nyt puhuta vain dogmien sisäistämisestä, oppilauselmien totena pitämisestä, vaan suhteesta Jeesuksen ja Hänen omansa välillä.

Jeesuksen rakastama ihminen tuntee Vapahtajansa äänen kiihkeyden ja lempeyden. Hän on kuullut Paimenen riipaisevan huudon, kun vaara uhkaa ja on aika palata turvallisemmille vesille, Paimenen lähelle. Hän on tuntenut, kuinka Paimen sitoo joskus painon jalkoihin, jotta hän ei tottumattomuuttaan juoksisi päätä pahkaa harhaan. Hän on kuullut silloinkin Paimenen rakkautta sykkivän sydämen.

Kuinka erilaisia ovatkaan tämän maailman muut äänet. Niissä äänissä on arvioimista, vaatimusta, vertailua ja hyväksikäyttämistä. Ne äänet synnyttävät levottomuutta, kiirettä, ahdistusta ja riittämättömyyttä. Muut äänet ehdollistavat: kelpaat, jos osaat toimia oikein ja halutulla tavalla.

Vaikka Saatana tahtoo matkia Jeesusta ja harhauttaa meitä, Hänen äänensä on niin toisenlainen. Se saa meidän katsomaan itseämme ja murehtimaan kurjaa tilaamme. Saatanan ääni vie toivottomuuteen ja itsesääliin. Sanat voivat olla oikeat, mutta ääni on erilainen; siinä ei ole Hyvän Paimenen hellää sointia.

Jeesuksen ääni opitaan tuntemaan ajan kanssa Hänen seurassaan. Ihminen, joka on uskaltaa langenneenakin pysyä Jeesuksen valokeilassa, tulee kokemaan Hänen myötätuntonsa syvyyden. Hänen ankaruutensakin ilmentää loputonta sitoutumista ja rakkautta.

Jeesuksen ääni synnyttää levollisuutta ja turvallisuutta. Jos kuulet toisenlaisia ääniä – vaikka paimenen asuun pukeutuneilta, älä suostu kuulemaan heitä. Tai jos kuulet, älä suostu lamaantumaan heidän sanoistaan.

Jeesus ei koskaan paina ketään alas. Hänen äänensä ei ole mitätöivä eikä se vie pimeyteen. Hyvän Paimenen ääni kantautuu luoksemme, jotta osaisimme suunnistaa lempeää kutsua kohti.

Hänen äänensä saa pelosta värisevät sielumme tuntemaan lämpöistä turvallisuutta.

Kyyneleet ovat pyhä paikka

Miksi pelkäämme kyyneleitä? Ehkä siksi, että ne osoittavat armotta avuttomuutemme oman sisimmän ja ulkoisen maailman paineessa.

Ehkä siksi, että kyyneleet ovat merkki haavoittuvuudesta; Elämää ei voi elää kokien sen eri sävyt, jos ei uskaltaudu laskemaan suojia alemmaksi.

Kyyneleet tekevät meistä näkyvän. Ne pysäyttävät näennäisen juoksumme ja kuiskaavat: ”Nyt on hyvä olla hetki hiljaa.”

Kyyneleet osoittavat meidän tarvitsevuutemme. Ne kertovat katkeraa mutta suloista viestiä siitä, kuinka emme ole autonomisia, vaan kuulumme osana johonkin suurempaan.

Kyyneleet voivat olla uuden alun siemen. Kun ne putoilevat katumuksen viestinviejinä poskipäiltämme, olemme jo uuden alun edessä.

Kyyneleet ovat pyhä paikka. Ne saattavat muodostaa juuri sen salaisen avaimen, jolla sydämen lukot avataan ja Vapahtaja pääsee sisään.

Kyyneleet voivat olla minun ja Vapahtajani kohtauspaikka.