Jumala on perintöosasi

”Herra sanoi Aaronille: `Kun israelilaiset jakavat maan ja muut heimot saavat osuutensa, sinä et saa omaa osuutta maasta, sillä minä olen sinun perintöosasi.´” (4. Moos. 18: 20)

Jumalan välikappaleet ovat monesti vailla maallista omaisuutta. Jumala ei näytä antavan heille aina samalla tavalla niitä asioita, joista me ihmiset haemme nautintoa ja tyytyväisyyttä. Jumalan omia riisutaan, jotta jokin heissä alkaisi haluta muunlaista rikkautta.

Ehkä sinäkin katselet ympärillesi ja hieman kateellisena katselet kuinka ihmiset lähettyvilläsi rakentavat toinen toisiaan komeampia taloja ja ostavat uusia autoja. Ehkä koet jääväsi vaille jotain sellaista, mistä toiset tuntuvat saavan sisältöä elämäänsä?

Jumala kutsuu meitä lapsiaan monenlaiseen köyhyyteen, jotta silmämme avautuisivat todelliselle aarteelle. Kristus on meidän perintöosamme. Hän on enemmän kuin tavarat ja saavutukset. Hänestä sielu voi löytää sellaisen ilon ja kiinnekohdan, että muut arvot menettävät hohdettaan.

Älä siis suostu siihen houkutukseen, että suostut vertailemaan maallisia olosuhteita toisten kanssa. Parhaimmat rikkaudet saavuttavat ne, joilla ei tunnu olevan mitään. Heille ei välttämättä sallita inhimillisen näkökulman kannalta samanlaisia siunauksia kuin muille – he saavat paljon enemmän. Jumala tahtoo olla heidän perintöosansa. Sinun perintöosasi.

DSC07597

 

Armosta minä olen pelastunut

”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef. 2:8)

Sanat ovat sitä syvemmät, kun ymmärrämme kuka ne lausui: Paavali, entinen fariseus, joka nimenomaan uskoi pelastuksen tulevan lain noudattamisen kautta.

Armo on kaiken ansion vastakohta ja usko on kaikkien ihmisen tekojen ja töitten vastakohta. Paavalilta ikään kuin loppuivat sanat Hänen yrittäessään kuvata Jeesuksen sovitustyön suuruutta ja ihanuutta. Hän maalaa armon niin suureksi, että sen alle mahtuvat kaikki ihmiset kaikkine asioineen ja ongelmineen. Armo laskeutuu niin alas, että heikoinkin ylettää siihen kuin pelastusrenkaaseen.

Tämä opetus on vastenmielinen meidän luonnolliselle ajattelullemme. Me haluaisimme sanoa olevamme pelastettuja edes hieman oman asenteemme, ratkaisumme tai hyvän moraalimme ansioista. Mutta ei, Paavali opettaa, että me olemme pelastetut yksin Jumalan armon tähden. Uskokaan ei ole mikään ihmisen ponnistus, vaan Jumala lahjoittaa sen ihmiselle. Usko on luottamista siihen, mitä Jumala ihmiselle osoittaa: Kristuksen ristiä.

Ajattele tätä: Jumala on tiennyt kaikki sinun ongelmasi, heikkoutesi, syntisi, väärät valintasi ja kapinasi ja ennen kuin synnyit. Ja silti Hän valitsi sinut pelastukseen. Miksi? Hänen armonsa tähden! Hän valitsee aina sen, joka ei ole mitään ja Hänen rakkautensa luo arvon rakastetulleen.

Jos me olemmekin uskossa armon tähden, niin kai uskossa eläminen on meidän vastuulla? Olemme kai edes siinä yhteistyössä Jumalan kanssa? Vastaan, että olemme ja emme ole. Olemme täysin vastuussa elämästämme ja valinnoistamme. Mutta samaan aikaan on tärkeää tiedostaa, ettemme kristittyinäkään saa kasvua aikaan omin voimin tai Jumalan auttamana. Emmekä pysty säilyttämään uskoa oman tahtomme avulla. Tarvitsemme siihen meidät kokonaan ympäröivää Jumalan armoa. Tarvitsemme Kristusta jokaiseen hetkeemme. Tiedäthän muuten, että Jumalan silmissä Hän on sinun elämäsi? Kun se totuus avautuu sydämellemme hiljalleen, emme voi muuta kuin ylistää tuota Armon suuruutta!

pelastusrengas2_DSC06369

Armo ei ole lupa pahuuteen

On vaikeaa opettaa Jumalan täyttä ja kattavaa armoa ilman, että se ymmärretään lupalipuksi itsekkääseen elämään. Armolle ei saa laittaa ehtoja, koska muuten se menettää ainutlaatuisen voimansa. Jokainen ehto kääntää huomiomme ristillä riippuvasta Kristuksesta itseemme ja omiin pelastusmahdollisuuksiimme.

Mutta Jeesuksen julistuksessa oli voimakas kääntymisen tarve. Hän liitti evankeliumin eli ilosanoman ja kääntymyksen tarpeen yhteen – toista ei olisi ilman toista. Tästä asettelusta eri kirkkokunnat ovat vääntäneet ikuisuuksia ja samasta asiasta kristityt ovat valmiita lyömään toisiaan. Miten siis ymmärtää armo ja parannuksenteko?

Emme tarvitse armoa ellemme ymmärrä omaa syntisyyttämme ja tarvettamme kääntyä kohti Jumalaa. Jeesus osoittaa päättäväiset sanansa kohti meidän jokaisen omaa elämää – suunnan tulee muuttua itsekkäästä ja itserakkaasta elämästä kohti Jumalan tahtoa. On hyvä huomata, että meidän syntimme oikeasti satuttavat toisia.

Vain syntiset tarvitsevat armoa. Jeesus varoittaa armon ulkopuolelle jäävän niiden, jotka eivät tahdo luopua jumalanvastaisesta elämästään. Varoituksen sanat kuuluvat myös niille, jotka kuvittelevat olevansa riittävän kääntyneitä ja toisten yläpuolella – juuri he ovat vaarassa menettää koko kristinuskon ytimen. Itse pelkään kuuluvani molempiin ryhmiin, heitellen puolelta toiselle.

Riittääkö armo meille, jotka edelleen taistelemme syntiemme kanssa? Riittääkö se meille, jotka emme ole päässeet eroon ongelmistamme ja heikkouksistamme. Aivan varmasti riittää. Katso tänään Kristusta ristillä, kuolemassa sinun syntiesi puolesta. Siinä on Jumalan rakkauden mitta. Kristuksen yhteydessä meillä on jatkuva kääntymys ja armo.

the-crucifixion-of-christ.jpg

Uskomaton Pelastaja

Muutama vuosi sitten olin katsomassa erästä vanhaa matkavenettä. Tarkastuksen aikana olin jostain syystä pyörtynyt ja tipahtanut veneen takaosasta veteen. Ystäväni havaitsi tilanteen vasta siinä vaiheessa kun olin tajuttomana noussut selkä edellä veden pintaan. Hän hyppäsi veteen, raahasi minut ylös veneeseen ja aina laiturille saakka. Pelastushenkilöstö hälyytettiin apuun ja he saivat minut takaisin tajuihini.

Voiko vahvempaa kuvaa olla pelastuksesta? Kristus Jeesus hyppää syvään veteen etsimään meitä hukkuneita ja vetää meidät kuiville. Hän puhaltaa meihin elämää ja me saamme nousta ylös hengellisestä kuolemastamme.

Tarvitsen edelleen samaa Pelastajaa. Yhä edelleen Jeesus näkee minut syvissä vesissä hukkumassa.

Ystäväni pelasti minut ilman omaa apuani. Samoin Jeesus pelastaa meidät yksin ja kokonaan. Hän jaksaa vetää meidät ylös synneistämme ja ongelmistamme. Hän on uskomaton Pelastaja.

Jumala näkee ihmisen hätään

”Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista? Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa mutta näkee alas maan syvyyksiin.” (Ps. 113: 5)

Uskomatonta, että kaikkivaltias ja pyhä Jumala näkee alas ihmisten ongelmiin ja vaivaan. Jumala on olemukseltaan sellainen, että Hän välittää ja Häntä koskettaa inhimillinen hätä. Hän ei jää vain ylhäiseen korkeuteensa, vaan Hän ulottaa voimansa ja apunsa maan syvyyksiin asti.

Psalmi jatkuu lupauksella, että Jumala nostaa köyhän tomusta ja kurjan loasta. Miten uskomaton Jumala. Hänen hyvyytensä, laupeutensa ja armonsa ovat enemmän kuin sanamme osaavat kuvailla. Hän kohdistaa aina huomionsa alaspainettuihin, heikkoihin, kurjiin ja köyhiin. Heitä Hän ei katso syyttäen ja tuomiten, vaan tahtoo auttaa, nostaa ja tukea.

Kun elämä painaa meidät tomuun, meillä on Jumala, joka näkee tilanteemme ja tahtoo auttaa. Kun sisäinen köyhyytemme ja ongelmamme yrittävät nielaista meidät kuten upottava lieju, meillä on rakastava Herra Jeesus Kristus. Hän tarttuu meihin kiinni yhä uudestaan, nostaa ja auttaa.  Jeesus tuli taivaasta ihmisten hätään pelastamaan meitä. Hän ei ole tänäänkään muuttunut, vaan yhä pelastaa jokaisen Häntä avukseen huutavan. Jos meillä ei ole tänään hädässämme ja köyhyydessämme muuta kuin epätoivoinen avunpyyntö, se riittää. Jumala huolehtii lopusta.

jumalanakeeihmisenhataan_DSC03254