Alusta perille saakka

”Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän laulun: `Minä laulan Herralle, sillä hän on ylen korkea! Hevoset ja miehet hän mereen syöksi.´” (2. Moos. 15: 1).

Toisen Mooseksen kirjan luku 15 opettaa kristittyjä siitä, miten Jumala johtaa kansaansa alusta loppuun saakka. Laulu virisi israelilaisten huulille, kun he olivat meren poikki kävellessään pelastuneet Egyptin orjuudesta.

Laulussa on kolme kohtaa, jotka rohkaisevat lukijaansa. Jakeessa kaksi puhutaan matkan alkupisteestä: ”hän tuli minulle pelastukseksi.” Jumala astui Kristuksessa alas maailmaan pelastamaan juuri sinua ja minua. Hän kutsui meidät yhteyteen kanssaan.

Jakeessa 17 puhutaan lopullisesta pelastuksesta. Minkä varassa israelilaiset pääsivät luvattuun maahan? Minkä varassa kristityt tulevat lopulta pääsemään taivaaseen? ”Sinä viet heidät perille…” Jumala ilmoittaa olevansa kyllin vahva ja päättäväinen taatakseen onnellisen loppukohtauksen.

Entä sitten itse alku- ja loppupisteiden välissä oleva matka? Siihen vastaa jae 13: ”Sinä johdatit armossasi tätä kansaa, jonka lunastit…” Matkan aikana Jumalan armo ei lopu. Se riittää kaikenlaisiin päiviin. Alusta perille saakka.

Huuda Herraa avuksi hädässä

”Silloin he huusivat hädässään Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.” Ps. 107:19

Psalmissa 107 kuvataan koko elämän kirjo: ollaan etsimässä kotimaata, istutaan ahdistusten vankiloissa, eletään hyvinvoinnin keskellä ja unohdetaan Jumala sekä hurjastellaan elämän aallokoilla.

Yksi teema nousee elämän realiteettien maaperästä: ihmisen hätä, umpikuja ja huuto Jumalan puoleen. Neljä kertaa psalmissa opetetaan Herran puoleen kääntymistä; Herra on aina valmiina auttamaan ja kääntämään uutta sivua.

Autiomaan kuivuvuudet, kurjuuden vankilat, kuoleman portit eivätkä merten syvyydet kykene määräämään elämämme viimeistä sanaa. Siellä missä yksi avuton ihminen huutaa Herraa Jeesusta Kristusta pelastamaan hänet, siellä on paratiisi jo läsnä.

Todellisia vihollisiamme eivät ole olosuhteidemme kahleet, olivatpa ne kuinka paksuja tahansa. Epätoivo on se petollinen viettelijä, mikä saa huutomme tukahtumaan kurkkuumme.

Olosuhteesi voivat olla tänään epätoivoiset. Ehkä laivasi köli on jo vettä täynnä ja olet uupunut äyskäröimiseen. Kun omat voimat eivät auta, huuda Herraa avuksesi! ”Miten?” saatat kysyä? Oletko koskaan huutanut lapsena isääsi apuun, kun sinua on pelottanut? Samalla tavalla saat ilmaista tarvettasi myös Taivaan Isälle. Hän kuulee tukahtuneetkin huokaukset.

Jotain aivan uutta

”Katso, minä teen uutta! Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien autiomaahan, virrat aavikolle.” (Jes. 43:19)

Kävelet voipuneena ja tyrmistyneenä keskellä tyhjyyttä. Takanasi on tuhottu maailma, edessäsi pelkkää erämaata. Kaikki aistisi viestivät, että elämäsi tulee olemaan pelkkää selviytymistaistelua.

Juuri siinä kohtaa, mihin epätoivoisena lysähdät, huomaat kuivan maan keskeltä pienen vihreän taimen. Se näyttää luonnottomalta ympäristöönsä nähden. Naurahdat sen epätodennäköisyydelle; erämaassa se kuolisi hiljaa kituen. Niin kuin sinäkin.

Mutta se kasvaa Jumalan lupauksen voimasta. Sen maaperä on silmiltä salassa, uskon maailmassa. Taimi uhmaa kaikkea näkyvää, myös sinun epäuskoasi.

Ehkä olet nollapisteessä vain todistaaksesi Jumalan luomisihmettä? Jumala luo tien sinne, missä ei navigointilaitteet toimi. Se tie vie Karitsan valtaistuimelle. Ja Hän puhkaisee pelastuksen lähteet keskelle hengellistä kuolemaa.

Vanhan piti kuolla. Mutta nyt on uuden aika!

Onko helvetti totta?

”Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Sinun on parempi, että yksi osa ruumiistasi tuhoutuu, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.” (Matt. 5:29)

Onko helvetti totta? Millainen se on ja ketkä sinne päätyvät?

Jeesus opettaa helvetin olevan todellinen paikka. Hänen sanojensa mukaan se on paikkana hirvittävin mahdollinen ja kestää iankaikkisuuden.

Helvetti on luotu Jumalan vihollista, Saatanaa ja hänen joukkojaan varten. Saatana tietää ankean tulevaisuutensa ja siksi pyrkii sitomaan samaan kohtaloon mahdollisimman monta ihmistä. Yksi parhaista keinoista on selittää helvetti kokonaan kuvitelmaksi.

Jeesus ei keskittynyt pelottelemaan ihmisiä. Mutta Hän ei myöskään kumonnut helvetin todellisuutta. Itse asiassa koko Hänen maanpäällinen elämänsä tähtäsi maailman jokaisen ihmisen pelastamiseen. Pelastus on juuri pelastusta helvetistä.

Kristinusko saa mielestäni hieman arveluttavia vivahteita aikanamme. Kun julistus keskittyy siihen, mitä usko antaa minulle nyt, iankaikkisuus unohtuu.

Jeesus opetti päättäväisesti, että eräänä päivänä me kaikki olemme Jumalan edessä. Silloin on kohtalonhetkemme.

Miten voisin välttää päättymättömän rangaistuksen? Jumala on tehnyt kaiken tarvittavan. Hän kuoli ristillä sijaisenamme jotta minun ei tarvitsisi kokea helvettiä. Nyt Jumala ojentaa minulle lahjaa ja saan ottaa sen vastaan tai työntää sen ulottuviltani.

Jeesus, anna kaikki syntini anteeksi. Tule asumaan sydämeeni. Kiitos.

Lohdutukseni kurjuudessani

”Tämä on lohdutukseni kurjuudessani: sinun sanasi virvoittaa minua” (Ps. 119:50).

Sinä olet antanut Sanasi, että saisin siitä lohdutusta keskellä kurjuuttani. Olet antanut avoimen lohdutuksen lähteen.

Kuinka monesti Henkesi osoittaakaan menneiden omiesi elämää: saan seurata Aabrahamin tuskaisaa odottamista, Jaakobin petollisuutta ja kamppailua kanssasi, Mooseksen vuosikymmenien epätoivoa ja Daavidin iloja ja raskaita suruja. Lukiessani heidän elämästä vakuutat minunkin olevan samalla tiellä.

Evankeliumeista saan lukea Jeesus siitä tavasta millä Sinä kohtasit heikkoja, syntisiä ja hädässä olevia ihmisiä. Et koskaan torjunut heitä, pidit kätesi avoimena aina ristille saakka, rakastit ja hoivasit heitä kuin pieniä lapsia. Kuinka haluatkaan vakuuttaa, että kätesi ovat avoimet minullekin.

Paavalin kirjeistä en aina ymmärrä paljoakaan. Mutta sinä osoitat miehen, joka suuressa uskossaan kulki samanaikaisesti kipujen ja heikkouksien polkuja. Tahdot vakuuttaa minulle, että heikkona minäkin kelpaan.

Ilmestyskirjassa Johannes kohtaa sinut ja kirkkautesi edessä vaipuu polvilleen. Henkesi vakuuttaa Sinun olevan aina viimeinen elämäni sana. Sinä olet kaikkea elämääni suurempi, Sinä jaksat kantaa minut perille.