Jumala ei pysty pelastamaan minua?

”Herra, kuinka paljon minulla onkaan ahdistajia! Monet nousevat minua vastaan. Monet sanovat minusta: `Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa´” (Ps. 3: 2-3).

Jumalan lapsen tie on monesti kivinen. Matkalle mahtuu vaikeuksia, joita ei alussa olisi uskonut kokevansa. Tie vie joskus läpi kuivien erämaiden ja liian suurten vuoristojen.

Daavid huusi Jumalalleen, että hänellä oli liian paljon vastustajia. Niin mekin monesti koemme. Vastustajajina ei ole vain toiset ihmiset, vaan oma sisin, ”liha” ja pimeyden voimat. Niiden vastustajien kanssa usko on kovilla.

Usko saattaa hiipuu liian kovissa taisteluissa ja kääntyy epäuskoksi. Ajatuksemme alkavat silloin kiertää kehää: ”Ei Jumalakaan pysty pelastamaan minua.” Silloin tarvitsemme toistemme tukea ja lapsenomaista heittäytymistä Raamatun lupausten varaan.

Daavid jäi ahdistuksessaan odottamaan Jumalaa. Ehkä hän oli kokenut aiemmin elämässään vastaavia liian suuria ahdistuksia ja nähnyt, kuinka Jumala oli ajallaan kuljettanut hänet niiden lävitse. Siksi hän saattoi sanoa: ”Sinä olet kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn” (j. 4).

Miten lohdullinen ajatus. Epäusko kääntää meidän katseemme alas itseemme. Mutta Daavid tunsi Jumalan, joka kykenee armollaan ja voimallaan nostamaan katseemme ylös Häneen.

Kun katseemme on Jumalassa, jaksamme tämän päivän haasteemme. Tiedämme, että Jumala kyllä pelastaa meidät.

Jumala on pelastajani

”Katso, Jumala on pelastajani. Minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistyslauluni. Hän tuli minulle pelastukseksi.” (Jes. 12:2)

Minä olin syntieni tähden kadotettu ja väärien valintojeni tähden särkynyt. Sinä tulit luokseni, otit kädestäni kiinni ja nostit minut pelastuksen kalliolle.

Olin pelokas ja turvaton. Olin hylätty, olin itsekin jo hylännyt itseni. Mutta Sinä levitit kätesi ympärilleni, Sinun sylisi antoi minulle turvan. Sinun rakkautesi karkoitti pelkoni, sinun vahvuutesi voitti huoleni.

Minä olin liian heikko korjatakseni itseäni. En osannut. Mutta Sinä tulit juuri silloin, kun olin huonoimmillani ja otit minun ongelmani itsellesi. Sinä hymyilit minulle kun kyynelin keräsin sirpaleitani, Sinun uskostasi minäkin sain uskon.

Sinä muutit sieluni laulun. Katsoin sivusta, mitä Sinä puolestani teit ja sisälläni syntyi uusi sävel.

Sinä löysit yhden kadotetun. Lupasit pitää minut turvassa ja kantaa minut perille. Sinä olet Jeesus minun Pelastajani.

Minä nostan, kannan ja pelastan

”Vanhuuteenne asti minä olen sama, vielä harmaantuneinakin minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” (Jes. 46:4)

Jumala on sitoutunut elämäämme ja Hän uskollisesti rakastaa meitä elämämme loppuun saakka. Taivaassa tulemme huomaamaan, miten Hän kantoi meitä koko matkan; silloinkin, kun luulimme Hänen jo jättäneen meidät.

Hän nostaa meidät ylös silloin kun olemme langenneet ja kaatuneet. Hän nostaa meidät syyllisyydestä, häpeästä ja epätoivosta. Hän nostaa meidät epäuskostamme. Yhtä monta kertaa kuin kaadumme, Hän on valmiina auttamaan.

Hän kantaa meitä kun väsähdämme. Hän kantaa meidät ylivoimaisten koettelemusten, kipeiden luopumisten ja synkkien elämänvaiheiden lävitse. Hän ei päästä meistä irti silloinkaan, kun itse olisimme jo luovuttamassa.

Hän pelastaa meidät. Hän on kutsunut meidän omikseen ja Hänen tahdostaan me myös pääsemme Taivaaseen. Hän pelastaa meidät kaikista niistä vihollisista, jotka tahtoisivat kampittaa ja estää perillepääsyn. Hän kykenee pelastamaan meidät myös itseltämme.

Häneen me saamme laittaa kaiken toivomme, koska Hän ei koskaan muutu.

Vuotava vene

”Sanomamme pääkohta on siis tämä: Meillä on sellainen ylipappi, joka istuu majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa.”  (Hebr. 8:1)

Oletko koskaan ollut elämäsi kanssa kuin vuotavassa veneessä? Olet kaukana ulapalla, maata ei ole näkyvissä ja veneeseesi tulee koko ajan lisää vettä. Yrität tukkia pohjassa olevia reikiä vaatekappaleilla ja sormillasi ja samalla yrität äyskäröidä vettä veneestä ulos.

Vaikka kuinka heität vettä veneestäsi, vene silti jatkaa vajoamistaan. Ja kun saat yhden reiän tukittua, toinen ilmaantuu viereen.

Tämä on kuvausta meidän taistelustamme syntiä vastaan. Tunnemme elämämme vajoavan syntisyytemme takia. Yritämme kaikin voimin taistella heikkouksiamme vastaan ja keskitämme koko tahdonvoimamme tukkimaan ”vuotavia kohtia”.

Jossain vaiheessa väsähdämme. Ymmärrämme, että omat voimamme eivät riitä. Huudamme Jeesusta mukaan ”vedenheittotalkoisiin”, mutta Häntä asia ei tunnu kiinnostavan.

Juuri kun toteamme, että kaikesta yrittämisestämme huolimatta veneemme uppoaa ja vajoamme pinnan alle, Pyhä Henki muistuttaa meitä jostakin, jonka olemme unohtaneet taistelumme keskellä: Meillä on Vapahtaja. Meillä on Vapahtaja!

Hän ei tule tukkimaan veneen reikiä eikä heittämään vettä veneestä. Hän seisoo veneemme vieressä ja kutsuu meitä astumaan veden varaan.

Älä suostu enää keskittymään vuotavaan veneeseesi: Sinulla on Vapahtaja!

Verellä maalatut karmit

”Heidän tulee ottaa karitsan verta ja sivellä sitä ovenkamanaan ja molempiin ovenpieliin niissä taloissa, joissa he karitsaa syövät.” (2. Moos. 12:7)

Israelin kansa oli lähdössä Egyptistä. Valmistelut oli tehty ja oli Jumalan viimeisen tuomion aika: Kaikki Egyptissä asuva esikoislapset tulivat kuolemaan.

Jumala sääti pääsiäisenvieton juuri tähän ajankohtaan. Jokaisen israelilaisen perheen tuli uhrata vuoden ikäinen virheetön lammas. Lampaan verellä piti maalata kotien ovien karmit. Kun seuraavana yönä Jumala lähettämä tuomio kulki läpi Egyptin, veren merkki pelasti israelilaisperheet.

Israelilaiset eivät olleet sen parempia ihmisiä kuin egyptiläiset. He eivät säästyneet rangaistukselta uskonnollisen luonteensa tähden – ainoastaan veri pelasti.

Egyptissä asetettu pääsiäinen oli suurta esikuvaa tulevasta pelastuksesta. Raamattu opettaa meille, että Jumala on pyhä, Hän vihaa syntiä. Kadotus ja helvetti ovat todellisia asioita. Mutta Jumala ei ole vain Pyhä, Hän on myös Rakkaus. Ja rakkauden tähden Jumala astui Pojassaan maailmaan ja kuoli kaikkien meidän syntien tähden. Jeesus Kristus oli Jumalan karitsa, joka uhrattiin minun tähteni.

Pelastunko minä Jumalan vihalta ja kadotustuomiolta oman hyvän elämäni tähden? Pelastunko sen vuoksi, että käyn seurakunnassa ja annan omastani tarvitseville? Pelastunko edes osittain taimella olevan pyhitykseni seurauksena? Vältänkö Jumalan tuomion olemalla yhteistyössä Jeesuksen kanssa?

Me pelastumme vain veren tähden. Kun sydämeeni syttyy usko Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajana ja Pelastajana, silloin minuun maalataan veren merkki.