Onko helvetti totta?

”Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Sinun on parempi, että yksi osa ruumiistasi tuhoutuu, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.” (Matt. 5:29)

Onko helvetti totta? Millainen se on ja ketkä sinne päätyvät?

Jeesus opettaa helvetin olevan todellinen paikka. Hänen sanojensa mukaan se on paikkana hirvittävin mahdollinen ja kestää iankaikkisuuden.

Helvetti on luotu Jumalan vihollista, Saatanaa ja hänen joukkojaan varten. Saatana tietää ankean tulevaisuutensa ja siksi pyrkii sitomaan samaan kohtaloon mahdollisimman monta ihmistä. Yksi parhaista keinoista on selittää helvetti kokonaan kuvitelmaksi.

Jeesus ei keskittynyt pelottelemaan ihmisiä. Mutta Hän ei myöskään kumonnut helvetin todellisuutta. Itse asiassa koko Hänen maanpäällinen elämänsä tähtäsi maailman jokaisen ihmisen pelastamiseen. Pelastus on juuri pelastusta helvetistä.

Kristinusko saa mielestäni hieman arveluttavia vivahteita aikanamme. Kun julistus keskittyy siihen, mitä usko antaa minulle nyt, iankaikkisuus unohtuu.

Jeesus opetti päättäväisesti, että eräänä päivänä me kaikki olemme Jumalan edessä. Silloin on kohtalonhetkemme.

Miten voisin välttää päättymättömän rangaistuksen? Jumala on tehnyt kaiken tarvittavan. Hän kuoli ristillä sijaisenamme jotta minun ei tarvitsisi kokea helvettiä. Nyt Jumala ojentaa minulle lahjaa ja saan ottaa sen vastaan tai työntää sen ulottuviltani.

Jeesus, anna kaikki syntini anteeksi. Tule asumaan sydämeeni. Kiitos.

Lohdutukseni kurjuudessani

”Tämä on lohdutukseni kurjuudessani: sinun sanasi virvoittaa minua” (Ps. 119:50).

Sinä olet antanut Sanasi, että saisin siitä lohdutusta keskellä kurjuuttani. Olet antanut avoimen lohdutuksen lähteen.

Kuinka monesti Henkesi osoittaakaan menneiden omiesi elämää: saan seurata Aabrahamin tuskaisaa odottamista, Jaakobin petollisuutta ja kamppailua kanssasi, Mooseksen vuosikymmenien epätoivoa ja Daavidin iloja ja raskaita suruja. Lukiessani heidän elämästä vakuutat minunkin olevan samalla tiellä.

Evankeliumeista saan lukea Jeesus siitä tavasta millä Sinä kohtasit heikkoja, syntisiä ja hädässä olevia ihmisiä. Et koskaan torjunut heitä, pidit kätesi avoimena aina ristille saakka, rakastit ja hoivasit heitä kuin pieniä lapsia. Kuinka haluatkaan vakuuttaa, että kätesi ovat avoimet minullekin.

Paavalin kirjeistä en aina ymmärrä paljoakaan. Mutta sinä osoitat miehen, joka suuressa uskossaan kulki samanaikaisesti kipujen ja heikkouksien polkuja. Tahdot vakuuttaa minulle, että heikkona minäkin kelpaan.

Ilmestyskirjassa Johannes kohtaa sinut ja kirkkautesi edessä vaipuu polvilleen. Henkesi vakuuttaa Sinun olevan aina viimeinen elämäni sana. Sinä olet kaikkea elämääni suurempi, Sinä jaksat kantaa minut perille.

S.O.S!

”Sillä onko toista suurta kansaa, jonka jumalat ovat lähellä sitä niin kuin Herra, meidän Jumalamme, on meitä lähellä aina, kun me huudamme häntä avuksi?” (5. Moos. 4:7)

SOS on kansainvälinen hätähuuto. Save our souls. Se on helppo viestittää eri olosuhteissa ja viestinsaaja tietää avunpyytäjän olevan todellisessa kamppailussa elämästä ja kuolemasta.

Millä tavalla Jumalalle voisi viestittää, että olemme suuressa tarpeessa ja veneemme on uppoamassa? Tulisiko veneen vuotokohdat paikata ensin ja alkaa lappaa vettä ulos? Pitäisikö varautua siihen mahdollisuuteen, että hätämerkkiämme ei kuulla tai siihen ei haluta reagoida?

Kristinuskon Jumala on Mooseksen mukaan lähellä meitä, aina kun huudamme Häntä avuksi. Hän on läsnä silloinkin kun emme huuda.

Hän kuulee viimeisessä epätoivossa olevan huudon. Samoin kun kuulee huulille tukehtuvan hädän. Hän on lähettänyt pelastuksen, jo ennen kuin jouduimme elämämme yli raivoavaan myrskyyn.

Save our souls. Pelasta minut! Siinä tilanteessa Jumala on parhaimmillaan. Voit kuistata sielullesi tänäänkin: ”Ei mitään hätää, Jumala pelastaa minut.”

Pidätkö mielessäsi syntini?

”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, kuka silloin kestää? Mutta sinun luonasi on anteeksiantamus, että sinua pelättäisiin.” (Ps. 130: 3,4)

Joskus tekemämme vääryydet ja kokemamme epäonnistumiset painavat meitä. Ne syyttävät meitä päivin ja öin niin, että riudumme niiden alle.

Syntimme saavat meidät piiloutumaan Jumalalta ja toisiltamme. Koska itse muistamme syntimme ja häpeämme niitä, olemme varmoja, että Jumalakin muistaa ne. Miten Jumala voisi hyväksyä lähelleen niin epäonnistuneen ihmisen.

Vastauksen löydämme Ristiltä. Jumalan Poika, Jeesus Kristus, kantoi kaikki syntimme omassa ruumiissaan ristille ja sovitti meidät Jumalan kanssa. Kaikki menneet, nykyiset ja tulevat syntimme ovat Jumalan edessä jo ratkaistu.

Kuka voi kestää, jos sinä, Herra, pidät mielessäsi syntimme? Nyt olet Jeesuksen tähden luvannut unohtaa ne ja heittää syntimme meren syvyyksiin. Sieltä niitä ei enää löydy, ne ovat todella silmiesi edestä poissa.

Sinun luonasi ei ole syytös ja tuomio vaan anteeksiantamus. Sinä saat meidät kunnioittamaan itseäsi suuren anteeksiantamuksesi tähden. Armosi avulla vedät meitä, häpeän takia piiloutuneita, takaisin läheisyyteesi.

Miten tullaan kristityksi?

”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan. pelastuksenne evankeliumin ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki” (Ef. 1:13).

Miten tullaan kristityksi? Siten, että kuullaan sanoma Jumalan lahjasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja otetaan se todesta. Kristitty -sana viittaa juuri Jeesukseen Kristukseen; Kristitty on ihminen, joka uskoo Jeesuksen olleen historiallinen henkilö ja samalla todellinen Jumala. Kristitty uskoo, että Jeesus kuoli hänen syntiensä puolesta sekä nousi ylös kuolleista.

Kristillinen elämä alkaa Jeesuksen vastaanottamisena oman elämän pelastajaksi. Miten se voi tapahtua? Monta kertaa sitä ennen ihminen kokee elämässään epäonnistumisia, pettymyksiä, tarkoituksettomuutta ja tyhjyyttä. Kirkot puhuvat ihmisen syntisyydestä. Tällaisen tyhjyyden aikana Jumala herättää ihmisessä kaipauksen ja ikävän tunteita. Ihmisen etsiessä elämäänsä järkkymätöntä alustaa tai kestävää merkitystä, hän kuulee sanoman Jeesuksesta, joka elää ja haluaa olla yhteydessä.

Jeesuksen kohtaamisen prosessia on vaikea kuvata sanoin. Jokaisella on omat kokemuksensa ja reittinsä. Mutta se voi tapahtua vaikkapa kirkossa, veneessä, luonnossa tai kotisohvalla. Jeesus odottaa yhden etsijän sisäisellä ovella ja kysyy päästä sisään. Ja kun ihminen uskaltautuu sanomaan: ”Tule, Herra Jeesus”, siitä alkaa sanomaton yhteys.

Kristittynä eläminen ei ole samaa kuin kirkossa käyminen tai moraalinen elämä. Se kyllä sulkee sisäänsä nuo määritelmät mutta on itsessään verrattomasti enemmän. Se on elämää yhteydessä Häneen, joka näkee minut ja rakastaa minua.