Anna pelastaa itsesi

”Kääntykää minun puoleeni ja antakaa pelastaa itsenne, kaikki te maan ääret, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole” (Jes. 45: 22).

Mitä on kristillinen parannuksen teko? Mitä on luonteeltaan se kääntyminen, jota Jeesuksen ohella koko Raamattu opettaa?

Ihmisen rintamasuunta voi olla vain yhteen suuntaan kerrallaan. Jos kädet ovat odottaen auki oikealle, vasen jää selän taakse.

Kääntyminen tarkoittaa Jumalan tarjouksen vastaanottamista. Tuhlaajapojan isä on odottanut jo kauan, koko elämämme ajan, että kääntäisimme suuntaamme ja huomasimme aukiolevan sylin.

Sykähdyttävää on sanat ”antakaa pelastaa itsenne.” Pelastaja on siis ihmisen ulkopuolella. Jumala lupaa pelastaa ihmisen täysin ja varmasti, koko osuus on Hänen harteillaan.

Ihmisen osaksi jää suostuminen. Ehkä kuva pienestä lapsesta äidin sylissä on auttava mielikuva? Niin pieneksi saisin minäkin kasvaa, että osaisin vain levätä ja ottaa vastaan.

Sinä tunnet mielettömyyteni

”Jumala, sinä tunnet mielettömyyteni, eikä syyllisyyteni ole sinulta salassa” (Ps. 69:6).

Sinä tiedät menneisyyteni. Tiedät jokaisen virheen, väärän ratkaisun, pieleen menneen asian ja epäonnistumisen.

Tiedät houkutukset, jotka vaanivat minua tänään. Näet jokaisen lankeamisen, synnin ja siitä seuraavan epätoivon.

Tunnet sydämeni jakaantumisen, kylmyyden sekä kyvyttömyyden elää sopusoinnussa hyvän tahtosi kanssa.

Tiedät heikkouteni. Tiedät synnit, joita muut eivät näe ja tiedät pahan, mitä tekisin, jos et erikseen minua estäisi ja suojaisi.

Näet haluni olla jotain suurta, halun näytellä jotain, mitä en ole, kiitoksen kipeyden. Näet vaikeuteni antaa omastani.

Sinulta uskoni pienuus ei ole salassa. Sinä olet selvillä siitä, että en ole hengellinen jättiläinen.

Silti sinä olet siinä. Olet valinnut juuri minut. Rakastat ja luot uutta. Lahjoitat itsesi joka päivä, jotta minussa voisi kukkia sinun elämäsi.

Mikä armon ihme.

Kohtalon rummut lyövät

”Mutta kuudennesta tunnista alkaen tuli pimeys koko maan ylle. Sitä kesti yhdeksänteen tuntiin” (Matt. 27:45).

Pimeys peitti maan. Mutta ehkä se peitti ennen kaikkea taivaan.

Enkelit katsoivat pelokkaina toisiaan. He eivät olleet nähneet mitään vastaavaa. Ehkä arkkienkeli Gabriel löi suuria kolkkoja rumpuja. Valtaistuimella istuva vahvahteli. Ainoa Poika huusi apua. Isä itki ja katsoi toisaalle.

Pimeys peitti taivaan. Ikuinen valon sali oli surun hunnuttama. Enkelien katseet etsivät toivoa.

Jumala särkyi. Muutaman tunnin ajan kosmos oli sijoiltaan. Jerusalemin läpi puhalsi kolkko tuuli ja rummut soivat ylhäällä.

Jumala antautui. Hän ojensi kätensä, itki ja huusi. Naulat löivät hänet puuhun, alastonta ruumista peittivät veriset piikkiruoskan sivallukset.

Poika anoi armoa. Isän kyyneleet valuivat rumpujen tahtiin. Maa vapisi, taivas järkkyi.

Pitkäperjantai päättyi Jumalan kuolemaan. Enemmän kuin atomi halkaistiin.

Vanhurskaus ilman lakia

”Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia” (Room. 3:21).

Jumala hyväksyy yhteyteensä vain puhtaan ja täydellisen synnittömän ihmisen. Jotta ihminen voisi siis pelastua Jumalan vihalta ja kadotustuomiolta, hänen tulee olla yhtä pyhä kuin itse Jumala on.

Laki kuvaa kaikkia niitä käskyjä, kieltoja ja kehotuksia, jotka osoittavat, mitä ihmisen tulee olla elääkseen Jumalan yhteydessä. Me tiedämme, ettei yksikään ihminen ole täyttänyt lain vaatimuksia. Paitsi yksi.

Jeesus eli elämän sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Hän toisin sanoen eli vanhurskaasti. Syytön koki kuitenkin lainrikkojille kuuluvan tuomion, jotta ihmiskunnalle avautuisi toinen väylä pelastukseen.

”Vanhurskaus ilman lakia” tarkoittaa pelastusta ilman omia suorituksia. Nyt Jumala ei kysy, millaisia me olemme – hyviä vai huonoja – vaan Hän tarjoaa meille ilmaista lahjaa. Tämän lahjan omistaakseen ei tarvitse täyttää minkäänlaisia ehtoja, lahjan vastaanottaminen riittää.

Jumala tarjoaa minulle ja sinulle sitä vanhurskautta, johon emme itse ikinä olisi yltäneet. Lahjavanhurskauden tähden kristitty on Jumalalle täysin kelpaava. Ihan jokaisena päivänä.

Syntiä suurempi Jumala

”Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet. Minä johdatan häntä ja annan lohdutuksen hänelle ja hänen surevilleen” (Jes. 57:18).

Jumala näkee elämämme tarkasti. Hän tuntee epäuskomme, heikkoutemme ja kapinamme. Hän tietää kaiken sen pimeyden, jota kannamme sisällämme mutta yritämme piilottaa toisilta.

Kun Jumala sanoo näkevänsä ”hänen tiensä”, Hän tarkoittaa tietä, joka vie tuhoon. Jumala näkee ihmisen kurjuuden, huonoon parannuksen teon ja onnettoman kyvyn muuttaa suuntaansa.

Jumala lupaa parantaa sen, jonka sisin on tyhjä ja elämän täyttävät korvikkeet. Jesajan kirjan jakeen kuuluisi mennä näin: ”Minä olen nähnyt hänen tiensä, ja Minä hylkään hänet.” Sen sijaan Jumala ilmoittautuu pelastajaksi.

Jumala vakuuttaa kykenevänsä lohduttamaan synnin särkemää ihmistä. Hän osaa johdattaa väsyneen takaisin lepoon.