Lihallinen vai hengellinen?

”Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pikkulapsille Kristuksessa.” (1. Kor. 3:1)

Raamattu määrittelee kolme erilaista ”ihmistyyppiä” suhteessa Jumalaan: luonnollisen, lihallisen ja hengellisen. Luonnollisella ihmisellä tarkoitetaan ihmistä, joka ei ole ottanut Kristusta elämäänsä. Hengellisellä tarkoitetaan ihmistä, joka on tullut uskoon ja jossa Pyhä Henki asuu. Lihallinen ihminen on puolestaan kristitty, jossa Pyhä Henki asuu, mutta Hän on jäänyt sivuun sydämen keskuksesta.

Lihallinen kristitty on kyllä pelastettu, mutta hän ei elä sitä rikasta ja Jumalan mielen mukaista elämää, johon hänet on kutsuttu. Hän saattaa pelätä elämän lankojen luovuttamista Herralleen tai on tietämätön siitä valtavasta ilosanomasta, että elävä Jumala asuu hänessä.

Hengellisellä kristityllä tarkoitetaan yksinkertaisesti ihmistä, joka on ottanut Kristuksen elämänsä Herraksi ja vapahtajaksi. Jumala on tarkoittanut, että me eläisimme hengellisinä ihmisinä, siis täynnä Pyhää Henkeä ja tuottaisimme ajan saatossa Hengen hedelmiä. Hedelmät syntyvät ajan kanssa mutta elämä Hengen varassa on jokaisen etuoikeus alusta saakka.

Raamattu kehottaa meitä täyttymään Hengellä jatkuvasti (Ef. 5:18). Paavali liittää kehotukseen yhteisöllisyyden sen tähden, että me tarvitsemme toisiamme. Me saamme yhdessä siis pyytää Jumalalta Hänen Henkeään täyttämään elämäämme.

Kuinka päästä lihallisesta kristitystä hengelliseksi? Se ei ole vaikea asia, eikä yhdenkään ihmisen tavoittamattomissa. Se toteutuu siinä yksinkertaisessa rukouksessa, jossa pyydämme Jeesusta olemaan elämämme Herra ja luottamuksessa, että Hän kuulee pyyntömme.

Silloin kun Jeesus saa johtaa elämäämme, silloin elämme Hänen varassaan. Silloin elämme Hengessä. Ja silloin Pyhä Henki on meidän sisäinen voimanlähteemme kaikkeen kristilliseen elämään.

Auringonlasku joella.

Lammas ja eksyttävät vuoret

”Minun kansani oli kuin eksyneitten lauma. Heidän paimenensa olivat johtaneet heidät harhaan eksyttäville vuorille. He kulkivat vuorelta kukkulalle, unohtivat lepopaikkansa.” (Jer. 50:6)

Kaiken hengellisen työn päämääränä tulee olla – tavalla tai toisella – saattaa ihmiset uskomaan Herraan Jeesukseen Kristukseen ja vahvistumaan uskossaan Häneen. Hän on se niitty, jossa lampaiden on hyvä olla ja jossa on kaikki tarvittava ravinto.

Joskus kristillisyyden sisällä on toisia ääniä, jotka kehottavat laumaa etsimään parempaa ruokaa jostain kauempaa. Lampaille luvataan, että jos he vain jaksava kivuta vielä yhden vuoren ylitse, sitten he saavat syödä ja levätä. Vuoren jälkeen tuleekin toinen vuori ja kolmas. Lopulta lampaat ovat eksyksissä, ilman luvattua lepoa.

Eksyttävät vuoret kuvaavat kaikkia niitä esteitä, jotka voivat tulla Vapahtajan ja kristityn välille. Eksyttävillä vuorilla yksinkertainen luottamus unohtuu ja sijaan tulee toinen toistaan suurempia esteitä, jotka tulee ylittää ensin. Eksyttävät vuoret ovat armon ehtoja ja ne peittävät Vapahtajan.

Jos olet tänään eksyttävillä vuorilla, ei hätää. Lepopaikka on aivan lähellä. Se ei ole fyysinen sijainti vaan Persoona. Hänen luokseen saa tulla nääntyneenä, eksyneenä ja epäonnistuneena.

Sinun ja lepopaikan välissä ei ole yhtään vuorta kiivettävänä. Avarat anteeksiantamuksen ja armon niityt alkavat aina sieltä, missä Kristus on. Ja Hän haluaa olla sinun elämässäsi tänäänkin.

Vapahtaja odottaa ovella

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:20)

Vapahtaja Jeesus Kristus rakastaa meitä ja haluaa päästä yhteyteen kanssamme. Hän odottaa sydämemme ovella ja hellästi kutsuu meitä avaamaan oven. Hän ei painosta eikä pakota.

Kristinusko on Jeesukselle sydämen ovien avaamista. Se on Hänen aloitteeseensa vastaamista. Se on henkilökohtainen suhde Häneen.

Voimme pelätä, että sydämemme on liian likainen ja epäjärjestyksessä – mitä Jeesus ajattelisi, jos uskaltaisimme päästää hänet kynnyksen yli? Mutta Hän näyttää lävistetyt kätensä ja vakuuttaa anteeksiantamuksensa olevan aina suurempaa kuin meidän syntimme.

Ja kun Hän asuu sydämessämme, Hän jakaa kaiken rakkautensa, armonsa, anteeksiantamuksensa ja hyvyytensä kanssamme. Samoin Hän ottaa meidän epäuskomme, itsekkyytemme ja syntimme itselleen.

Entä jos sydämemme huone likaantuu uudelleen, kun Jeesus on jo siellä? Ei hätää, Jeesuksella on siivousmoppi kädessä ja Hän ottaa meidät vastuulleen. Anteeksiantamus on Hänessä kuin jatkuva lähde, joka on epäonnistumisiamme suurempi.

Ateriayhteys on jakamisen ja levollisen ystävyyden osoitus. Juuri sen vuoksi Hän kolkuttaa ovellamme – antaakseen meille Elämän.

Tule, Herra Jeesus.

Lain alaisuudesta lapsen asemaan

”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisena elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.” (Gal. 4: 4,5)

Lain alaisena eläminen tarkoittaa sitä, että ihminen – kristittykin – pyrkii Jumalan lain avulla pelastumaan, säilyttämään pelastuksensa tai saamaan parempaa hengellistä elämää.

Lain alla elävät kristityt kyllä uskovat Jeesuksen pelastustekoon, syntien anteeksiantoon ja evankeliumiin, se ei vain heille yksistään riitä pelastuksen varmuudeksi. He sen vuoksi suorittavat lain tekoja ja mittaavat uskoaan ja elämäänsä jatkuvasti lain mitalla. Mikä pahinta, he uskovat Jumalankin mittaavan heitä. Vahvat luonteet jaksavat tällaista uskoa pidempään mutta ennen pitkää itse kukin väsähtää jatkuvaan yrittämiseen ja mittailuun. Tämä tuo myös epävarmuutta pelastuskysymyksessä, koska kokemuksellisesti yhtenä päivänä suoriutuu paremmin, toisena huonommin.

Sitten on olemassa lapsen asema, joka kuuluu automaationa jokaiselle Jeesukseen uskovalle. Siinä tunnusomaista on tietoisuus siitä, että Jumala on lähellä oleva Isä, joka pitää huolta lapsestaan jokaisena päivänä. Lapsen asemaa kuvaavat hyvin sanat turvallisuus, huolettomuus ja levollisuus. Lapsen ei tarvitse ponnistella kuuluakseen perheeseen, hän kuuluu siihen syntymänsä perusteella. Asemansa perusteella hänelle kuuluvat Isän rakkaus ja huolenpito. Lasta ei hylätä silloin, kun tämä rikkoo perheen sääntöjä, vaan hän voi saada rakkaudesta kumpuavaa kuritusta ja opetusta.

Kuinka surullista onkaan se, että monet kristityt elävät edelleen lain alaisessa asemassa, vaikka heille kuuluisi suurenmoinen lapsen asema? Luulen suurimpana syynä tähän olevan se, että evankeliumiin on sotkettu lakia eli vaatimuksia ja siksi uskovat eivät uskalla kokea sitä vapautta, mikä heille on hankittu. Tästä syystä niin moni väsyy ja luopuu uskostaan. He eivät ikinä ole kuulleet evankeliumin vapauttavaa totuutta tai uskaltaneet uskoa siihen.

Kristuksemme tuli siis muuttamaan meidän asemamme. Kuinka voisimme enää elää epävarmuudessa pelastuksemme suhteen tai antaa lain mitata kelvollisuuttamme, kun Jumala on lahjoittanut meille Poikansa täydellisen vanhurskauden. Jumala näkee jokaisen Jeesuksen uskovan jo täyttäneen koko lain. Tätä tarkoittaa uskonvanhurskaus. Kristus täytti puolestamme kaikki lain vaatimukset ja synnittömänä otti päällemme meille kuuluvan, lain rikkojien osaksi tulevan kirouksen. Hän kantoi sen, jotta me saisimme siunauksen, siis pääsisimme läheiseen lapsen asemaan.

Kun tämän ymmärrämme, voimme käsittää myös kaikki Uuden testamentin kehotukset kilvoitteluun ja pyhitykseen. Kehotukset koskeva Jumalan perheväkeä. Niinhän me vanhemmatkin kehotamme ja opetamme omia lapsiamme. Mutta ajattele, jos lapsesi joutuisi jatkuvasti epäilemään kuuluuko hän perheeseen, koska ei käyttäydy riittävän hyvin? Etkö olisi vanhempana murheellinen asiasta? Niin Jumalakin on meidän suhteemme.

Evankeliumi on verenpunainen

”Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksiantoa ole ilman verenvuodatusta.” (Hebr. 9: 22)

Jumala on yhtäaikaa sekä täynnä rakkautta että pyhyyttä. Jumalan pyhyys tarkoittaa sitä, että Hän vihaa syntiä. Jumala ei voi oikeudenmukaisuutensa tähden katsoa meidän syntejämme sormiensa läpi; synti vaatii rangaistuksen.

Jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja on siksi rangaistuksen alainen. Jos Jumala olisi vain pyhä, Hän olisi pyyhkäissyt koko ihmiskunnan kadotukseen. Mutta Hänen rakkautensa vaati Häntä etsimään toista ratkaisua.

Jumala tuli ihmiseksi 2000 vuotta sitten. Hän itse kärsi syntiemme rangaistuksen; Jumala vuoti verta ja kuoli. Hänen verensä vuoti meidän syntiemme tähden ja nyt synti on saanut rangaistuksen.

Raamattu käyttää synti -sanasta joskus yksikkömuotoa, joskus siitä puhutaan monikossa. Yksikkömuoto tarkoittaa sitä, että Jumalan Poika, Jeesus Kristus, kärsi kuolemallaan rangaistuksen kaikkien ihmisten kaikista synneistä. Hän tuhosi synnin rikkovan vaikutuksen ihmisten ja Jumalan väliltä.

Evankeliumi on verenpunainen. Se maksoi Jumalalle enemmän kuin voimme koskaan käsittää. Siksi armo ei ole koskaan halpaa. Me saamme todella uskoa kaikki syntimme anteeksi.