Miksi Suomessa on niin kuivaa hengellisyyttä?

Miksi meillä ei ole vahvempaa herätystä? Miksi joudumme miettimään entisten aikojen Jumalan miehiä ja naisia haikaillen heidän peräänsä? Miksi seurakunnat ja järjestöt käyvät taistelua olemassaolonsa puolesta? Miksi tuhannet kristityt kärsivät yksin vailla yhteisön tukea?

Me julistajat, pastorit, evankelistat ja hengellisen työn tekijät olemme syyllisiä. Olemme kaivanneet enemmän ihmisten ihailua kuin Jumalan kunniaa. Olemme tyytyneet helppoihin saarnavalmisteluihin sen sijaan, että olisimme olleet Jumalan neuvotteluissa. Olemme olleet mukavuusvyöhykkeellä, joka on johtanut hengelliseen kuivuuteen.

Me kuulijat ja seurakuntalaiset olemme syyllisiä. Olemme odottaneet apua ihmisiltä, kulkeneet julistajien perässä toivoen ihmeitä ja vettä janoomme. Olemme arvostelleet, juorunneet, vaatineet ja syyttäneet. Emme ole jaksaneet olla johtajien tukena, auttaa heitä ja rukoilla heidän puolestaan. Emme ole jaksaneet tukea toisiamme.

Me kristityt vanhemmat ja puolisot olemme syyllisiä. Olemme halunneet osoittaa syyttävää sormea toisaalle, kun Jumala olisi halunnut nuhdella meitä. Olemme syyttäneet eronneita, langenneita, huonosti lapsensa kasvattavia, vaikka itse olemme olleet itsekkäitä, omahyväisiä, itseriittoisia ja kivenkovia.

Miksi Suomessa ei ole herätystä? Olisi helppoa etsiä syyllisiä toisista järjestöistä tai seurakunnista. Liian helppoa on alkaa tarkastella puolisoa, seurakuntaa, sen johtajaa. Mutta minä olen syyllinen. Olen ollut itsekäs ja ahne. Olen lyönyt, kun olisi pitänyt armahtaa ja katsonut läpi sormieni kun olisi ollut aika seisoa totuuden puolella.

Jumala haluaa toimia Suomen puolesta. Kärsivät ihmiset huutavat. Jumala, anna minulle anteeksi. Auta minua tekemään parannus.

Tulkaa Minun tyköni

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille…”

Jeesus, Sinä olet yksinkertaisesti ihana ja ihmeellinen.

Miten joka kerta unohdan, että Sinä kutsut minua aivan tällaisena, ilman ennakkoehtoja tai vaatimuksia.

Sinä kutsut minua jatkuvasti. Taivas kurottuu ylleni juuri kun olen painumassa häpeästä maan sisään, juuri kun olen varma, ettei kutsusi voi mitenkään koskea enää minua.

Sinä kutsut. Niin, Sinä kutsut minut väsyneenä, epäonnistuneena, joka risteyksessä väärään suuntaan kääntyvänä, syntisenä ja kykenemättömänä antamaan mitään sinulle.

Sinä kutsut, vaikka tiedät, etten ansaitse sinua. Sinä kutsut, vaikka tiedät että jo hetken päästä olen taas kutsusi tarpeessa kuin janoinen erämaassa.

Sinä kutsut, jotta saisit tehdä sitä, mitä eniten halajat – antaa minulle, puutteelliselle, ontuvalle, epäuskoiselle, kylmettyneelle kaikkea sitä, mitä minä tarvitsen ja mitä vain Sinä voit antaa.

Jeesus, kiitos että jaksat tänäänkin kutsua minua. Minulla ei ole voimaa kuin sen lampaan verran, joka uikuttaa peloissaan jalka murtuneena kivenlohkareen takana.

Mutta Sinun kutsusi on samalla Paimenen sydämen asia. Sinä kutsut, jotta saisit ottaa kaikki sata askelta luokseni, jotta saisit antaa, rakastaa, voimistaa, virvoittaa, synnyttää uutta uskoa.

Sinä kutsut, jotta sydämeni saisi kaikenlaisten koettelemusten ja kiusausten keskellä sulaa rakkautesi hehkusta. Niin, Sinun rakkautesi on ihmeellistä, se ei vaadi eikä velo ja juuri siksi minä rakastan sinua.

Rakastan, koska olen juuri tänään, juuri tällaisenani rakastettu.

Hyvä uutinen väsyneille 

Raamattu kertoo meille, että meidän uskomme syntyy evankeliumin kuulemisesta (Room. 10:17). Se tarkoittaa sitä, että me kuulemme hyvän uutisen Jeesuksen kuolemasta meidän syntiemme tähden ja tämä sanoma synnyttää uskon meidän sydämiimme.  

Oletko ajatellut sitä, että usko säilyy, kestää ja vahvistuu samalla tavalla kuin se alunperin syntyikin? Eli kuulemalla sanomaa Jumalan suunnattomasta armosta, Kristuksen rakkaudesta ja syntien anteeksiantamuksesta. Evankeliumia ei tule kuulla vain kerran vaan sitä tulisi saada kuulla päivittäin. Evankeliumi on kristittyjen ruoka ja juoma, jota ilman he nääntyvät ja väsyvät. 

Tänään haluan vahvistaa uskoasi evankeliumilla. Kristus on vienyt ristille kaikki syntisi, epäuskosi, kylmyytesi, kapinointisi ja pimeytesi. Jumala ei niiden tähden enää tuomitse sinua vaan rakastaa sinua ja on sinulle armollinen. 

Jeesus on tänäänkin sinun auttajasi ja puolustajasi. Hän jopa rukoilee juuri nyt elämäsi puolesta Isän edessä. Jeesus on ottanut itselleen kaiken sen pimeän ja pahan, josta omatuntosi syyttää sinua ja Hän kykenee vaikuttamaan sinussa sitä hyvää mitä Hän toivoo omissaan tulevan ilmi.  

Tämä on hyvä uutinen väsyneille ja huonoille kristityille. Sinä saat sellaisenasi olla Vapahtajasi lähellä ja Hänen huolenpitonsa kohteena.  

Evankeliumi on riittävän pitkä köysi

Jumalan armosta voisi käyttää seuraavaa havainnollistavaa esimerkkiä: Ajattele, että olet joutunut 100m syvään kaivoon, josta ei ole mitään ulospääsyä. Kaivoon joutunutta ei auta ”melko hyvä uutinen”, eli se, että kaivonsuulle tulee auttaja, joka heittää kaivoon 95 metriä pitkän köyden ja pyytää sinua pinnistelemään vain puuttuvat 5 metriä. Tarvitset köyden, joka on juuri niin pitkä, että se yltää kaivon pohjalle.

Todellinen evankeliumi ja Jumalan armo on tällainen, se tulee pelastamaan meidät juuri niistä syvyyksistä joissa itse kukin olemme. Jumalan armon köysi tulee kaikki 100 metriä meitä vastaan uskomme alussa ja yhtälailla jokaisena elämämme päivänä kuolemaamme asti.

Etsitään Herraa 

”Etsikää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan” (1. Aik. 16:11). 

Daavid oli viimein tuonut Herran liitonarkun – joka kuvasi Herran läsnäoloa – luokseen Jerusalemiin. Aikaisempi hakuyritys oli johtanut yhden miehen kuolemaan ja Daavid oli peloissaan jättänyt hakureissun kesken. 

Daavid oli ennen toista hakureissua perehtynyt paremmin Kirjoituksiin. Hän huomasi, että Jumala oli tarkasti säätänyt, miten liitonarkkua tuli kantaa. Hän totesikin myöhemmin kansalle, että Herra ”mursi meidät, sillä me emme etsineet häntä oikealla tavalla” (15:13). Oikeasta Herran etsimisestä Jeesus sanoi: ”Minä olen tie.” 

Nyt kun liitonarkku oli tuotu Jerusalemiin, Daavid asetti Aasafin ylistyksenjohtajaksi. Tämä sama Aasaf on kirjoittanut useita Raamatussamme olevia Psalmeja. 

Daavid kirjoitti Aasafille ensimmäisen ylistyslaulun. ”Etsikää Herraa” – oli yksi laulun keskeisiä ajatuksia. Jeesus palasi samoihin mietteisiin, kun Hän opetti kuulijoitaan etsimään ensin Jumalan valtakuntaa. 

Tänäänkin on hyvä aika etsiä Herraa, se tarkoittaa Hänen puoleensa kääntymistä ja Hänen sanojensa tutkimista. Jumala meitä siihen ohjatkoon!

Mitkä synnit saan anteeksi?

Mitkä synnit Jumala antaa minulle anteeksi? Voinko uskoa anteeksi synnit, jotka tänään painavat mieltäni? Kyllä.

Saanko ns. pienten ja harmittomien syntien lisäksi anteeksi myös suuret ja satuttavat synnit. Saan.

Miten sitten ne synnit, joiden kanssa kamppailen ihan joka päivä, saanko nekin anteeksi? Ehdottomasti.

Entäpä sellaiset synnit, joita häpeän niin, etten ole uskaltanut kertoa niistä kenellekään? Ne annetaan anteeksi samalla tavalla.

Mistä voin olla tästä kaikesta varma? Siitä, että Jeesus on kärsinyt jo rangaistuksen kaikista meidän synneistämme. Kaikista.