Jumalan voima

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo” (Room. 1:16).

Missä on Jumalan pelastava voima? Se on evankeliumissa, sanomassa Jumalan pelastavasta rakkaudesta, sanomassa verisestä rististä.

Evankeliumi on sanoma, jonka kuulemme ulkopuoleltamme. Voima ei ole meissä, eikä se koskaan muutu meidän voimaksemme.

Evankeliumin sanomassa Kristus tavoittaa sydämemme. Pieninkin usko ottaa vastaan Jumalan ilouutisen ja niin köyhä ja rikas tavoittavat toisensa.

Evankeliumi on maailman suurin voima, sillä se riittää syntisen ihmisen palauttamiseksi Jumalan yhteyteen. Evankeliumi on kuin uimapatja, jonka varassa hukkuva ihminen saa kellua ja luottaa, että häntä kannatellaan.

Jumalan voima ei ole koskaan meidän voimaamme. Me emme muutu vahvoiksi. Mutta meillä on Jeesus, Jumalan Poika, joka on kaikkia voimia vahvempi. Hänen voimansa tähden me saamme itsessämme olla heikkoja.

Evankeliumi julistaa sanoman kuulijan Jumalalle kelpaavaksi, Jumalan lapseksi. Vaikka evankeliumiin liittyy myös muilla tavoilla ilmenevää voimaa, tämä on aina tähtäyspiste ja päätarkoitus.

Hengelliset vitamiinit

”Silloin Herra sanoi Moosekselle: `Minä annan sataa teille leipää taivaasta Kansa menköön kunakin päivänä keräämään sen päivän tarpeisiin. Näin minä koettelen sitä, vaeltaako se minun opetukseni mukaan vai ei´” (2.Moos. 16: 4).

Viimeisen vuosikymmenen aikana on kiinnitetty paljon huomiota tarvittavien vitamiinien saantiin. Asiantuntijoiden mukaan elimistön tulisi saada riittävä määrä erilaisia vitamiineja, muuten uhkaa jonkinlainen puutos ja poikkeava olotila.

Jumala on antanut meille myös hengelliset vitamiinit. Meissä on osa, jota Raamattu kutsuu mm ”sisäiseksi ihmiseksi”, se tarvitsee Jumalalta tulevaa ravintoa. Jos sisäinen ihmisemme joutuu puutostilaan, koko olemuksemme kokee epätasapainoa. Joskus totumme epätasapainoomme niin, ettemme osaa määritellä ongelmamme syytä; saatamme etsiä tasapainoa vääristä asioista?

Israelin kansa sai Jumalan antamaa leipää – mannaa – joka päivä tarvittavan määrän. Jokaisena päivänä tuli kerätä tarvittava määrä – tämän päivän manna ei auttanut huomenna.

Jeesus sanoi olevansa mannan täyttymys, todellinen Elämän leipä. Häntä syömällä – Häneen uskomalla – me saamme iankaikkista ruokaa.

Me tarvitsemme Jeesus -ruokaa joka päivä. Eilisen kokemukset ja Raamatusta saatu ravinto eivät riitä tähän päivään.

Meidän sisäinen ihminen tarvitsee kuulla ilosanomaa, evankeliumia päivittäin. Jumala tahtoo Henkensä kautta tarjota sitä meille erilaisia kanavia pitkin.

Ajattele, kuinka lempeästi ja samalla vaativasti isä opastaa lapsiaan syömään aamiasta ennen kouluun lähtöä. Isä tietää, että tyhjä vatsa muuten häiritsee päivän askareita. Samalla tavalla Taivaan Isä tahtoo ravita meitä Raamatun kautta. Hän houkuttelee meitä avaamaan Raamattumme ja seurustelemaan kanssaan.

Kristityn valtava omaisuus

”… ja että Hän valaisisi teidän sisäiset silmänne…” (Ef. 1: 18)

Paavali rukoilee kristittyjen puolesta, että he saisivat nähdä sydämen silmin, miten valtavasti Jumala on siunannut heitä Kristuksessa. Sydämellä näkeminen tarkoittaa sisäistä, Jumalan Hengen antamaa ymmärrystä.

Tiedäthän, että Jumala on antanut sinulle valtavan omaisuuden? Hän on antanut sinulle Kristuksen ja siinä lahjassa sinulla on syntien anteeksiantamus, Jumalan rakkaus ja hyväksyntä, Jumalan johdatus, uskollisuus, Pyhän Hengen voima ja määränpäänä odottava paikka taivaassa.

Monesti me näemme vain ulkoisilla silmillämme omat puutteemme, syntimme, vaikeutemme ja kärsimyksemme. Niiden näkeminen masentaa ja vie pohjaa uskoltamme.

Tarvitsemme Jumalan antamaa sisäistä näkökykyä. Tarvitsemme jatkuvasti kuulla evankeliumia eli Jumalan ilosanomaa ja omistaa sen omalle kohdallemme. Silloin – keskellä köyhyyttämme – ymmärrämme olevamme onnellisia ja rikkaita. Silloin tajuamme, että meillä on ikään kuin Jumalan antama pankkitili, jota saamme vapaasti käyttää.

Kun meillä on Jeesus, meillä on kaikki mitä tarvitsemme tänään – ja myös huomenna.

Melkein riittävä evankeliumi?

”Sille taas, joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi” (Room. 4:5).

Ajattele, että oman elämäsi kaikki epäonnistumiset, synnit, laiminlyönnit, häpeää aiheuttavat muistot sekä kariutuneet ihmissuhteet mahtuisivat kuvassa olevaan mustaan ympyrään. Musta ympyrä sisältäisi kaiken sen, mitä elämänpiiriimme voi mahtua.

Miten evankeliumi suhtautuu tähän? Riittääkö se peittämään elämämme epäonnistumiset vai jääkö se vähän vajaaksi? Jos evankeliumi – Kristuksen armo – kuvataan valkoisella ympyrällä, joka laitetaan mustan ympyrän päälle, riittääkö se peittämään koko elämämme?

Monille vastaus on yksinkertainen ja kipeä: ei riitä. Silloin omaa elämää yritetään jatkuvasti parannella ja saada omaa syntisyyttä ”pienentymään”, jotta armo riittäisi. Tuloksena on loputonta itsekeskeistä taistelua, pettymyksiä ja lopulta toivottomuutta. Moni on valmis heittämään pyyhkeen kehään ja toteamaan, ettei hänestä ollut kristityksi tai armo ei vaan riittänyt hänelle.

Todellisuudessa Jumalan armon evankeliumin valkoinen ympyrä on verrattomasti suurempi kuin meidän koko elämämme piiri. Evankeliumi peittää meidän elämämme alleen – se riittää meille kaikkeen, jokaisena päivänä!

Tämän takia evankeliumi on hyvä uutinen meille huonoille ihmisille. Meidän ei tarvitse ponnistella pysyäksemme armon ulottuvilla vaan Jumalan armo on aina enemmän kuin voisimme ikinä tarvita. Tätä tarkoittaa se Roomalaiskirjeen totuus, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.

ympyrat

Kaikin tavoin ahtaalla?

”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta mutta toivottomia” (2. Kor. 4:8).

Viimeisten viikkojen ajan olen miettinyt kärsimyksen ongelmaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Näen monien ihmisten elämässä niin paljon vaikeita asioita, etten voi kuin vaieten ihmetellä ja surra. Missä Jumala sinä olet?

Paavali kertoi olevansa kaikin tavoin ahtaalla. Kaikin tavoin tarkoittaa juuri sitä, mitä moni meistä kokee: vaikeudet ja ahdistukset saartavat edestä ja takaa. Yhtä vaikeaa asiaa seuraa toinen ja kohta kolmas.

Kaikin tavoin ahdistuneen sielu ja psyyke rusentuu päivä päivältä raskaammaksi. Paavali sanoi olevansa ahdistuksensa keskellä neuvoton – hän ei nähnyt itseään katsomalla selviytymiskeinoa tai ulospääsyä . Mutta. Ja tässä on painava mutta: Paavali sanoi, ettei hän ollut menettänyt toivoaan.

Toivo on meille jokaiselle valtavan tärkeä asia. Jos menetämme toivon parempaan tulevaisuuteen, masennus hiipii elämäämme. Masennus on juuri sitä, että psyyke ei jaksa enää nähdä mitään hyvää nykyisyydessä eikä tulevaisuudessa. Masennukseen liittyy myös neuvottomuus; kokemus omasta avuttomuudesta muuttaa elämänsä olosuhteita tuo mukanaan sielun pimeän yön.

Paavali oli kaikin tavoin ahdistettu ja neuvoton. Ehkä sinäkin olet? Mutta toivo piti häntä pinnalla. Toivo antoi hänelle iloa, valoa, uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Mistä löydämme tämän toivon ? Jumalan Sanasta, Raamatusta. Usko tarttuu Jumalan lupauksiin ja lupaukset synnyttävät meissä toivon. Kristillinen toivo ei ole toiveajattelua tai vain myönteisen psykologian keino; Se ankkuroituu Jumalaan ja Hänen sanoihinsa.

Raamattu on toivon Kirja. Yhä uudestaan luemme ylitsepääsemättömistä vastuksista ja haasteista Aabrahamin, Nehemian, Daavidin ja juuri esimerkiksi Paavalin elämän kautta. Ja samalla saamme haukkoa henkeämme lukiessamme, kuinka nämä uskon sankarit tarttuivat Jumalan lupauksiin – he uskoivat Sanaan enemmän kuin silmillä nähtäviin olosuhteisiin. Jumala ei pettänyt heitä. Eikä Hän petä sinuakaan.

Siis mistä löydämme kristillisen toivon kärsimystemme keskellä? Emme voi pusertaa sitä itsestämme. Toivo tulee meille ulkopuoleltamme kuin soihdun kirkkaana valona pimeään kellariimme. Toivo tulee kristillisen sanoman, evankeliumin kautta. Kun olemme tekemisissä Jumalan lupausten kanssa, Pyhä Henki herättää toivon maahan lyötyyn sieluumme. Sitä rukoilen sinulle tänään!