”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille…”

Jeesus, Sinä olet yksinkertaisesti ihana ja ihmeellinen.

Miten joka kerta unohdan, että Sinä kutsut minua aivan tällaisena, ilman ennakkoehtoja tai vaatimuksia.

Sinä kutsut minua jatkuvasti. Taivas kurottuu ylleni juuri kun olen painumassa häpeästä maan sisään, juuri kun olen varma, ettei kutsusi voi mitenkään koskea enää minua.

Sinä kutsut. Niin, Sinä kutsut minut väsyneenä, epäonnistuneena, joka risteyksessä väärään suuntaan kääntyvänä, syntisenä ja kykenemättömänä antamaan mitään sinulle.

Sinä kutsut, vaikka tiedät, etten ansaitse sinua. Sinä kutsut, vaikka tiedät että jo hetken päästä olen taas kutsusi tarpeessa kuin janoinen erämaassa.

Sinä kutsut, jotta saisit tehdä sitä, mitä eniten halajat – antaa minulle, puutteelliselle, ontuvalle, epäuskoiselle, kylmettyneelle kaikkea sitä, mitä minä tarvitsen ja mitä vain Sinä voit antaa.

Jeesus, kiitos että jaksat tänäänkin kutsua minua. Minulla ei ole voimaa kuin sen lampaan verran, joka uikuttaa peloissaan jalka murtuneena kivenlohkareen takana.

Mutta Sinun kutsusi on samalla Paimenen sydämen asia. Sinä kutsut, jotta saisit ottaa kaikki sata askelta luokseni, jotta saisit antaa, rakastaa, voimistaa, virvoittaa, synnyttää uutta uskoa.

Sinä kutsut, jotta sydämeni saisi kaikenlaisten koettelemusten ja kiusausten keskellä sulaa rakkautesi hehkusta. Niin, Sinun rakkautesi on ihmeellistä, se ei vaadi eikä velo ja juuri siksi minä rakastan sinua.

Rakastan, koska olen juuri tänään, juuri tällaisenani rakastettu.