Aika osoittaa väriä!

Viime aikoina media on uutisoinut monista asioista – mutta Jeesuksesta harvemmin. Surullisena olen huomannut, että Jeesus ei enää mahdu tekstiin. Hänen nimensä vaietaan, ja ”kristillinen usko” korvataan yhä useammin yleisellä sanalla ”uskonto”.

Ajatuksissani on ollut kovasti Esterin kirjan tapahtumat. Ester nousi kuninkaan puolisoksi aikana, jolloin juutalainen kansa aiottiin tuhota. Ester ei olisi uskaltanut laittaa itseään likoon ja silloin Mordokai sanoi hänelle seuraavat sanat: ”Jos sinä vaikenet tällaisena aikana, apu ja pelastus tulevat juutalaisille muualta, mutta sinua ja isäsi perhettä kohtaa tuho. Kuka tietää, että olet päässyt kuninkaalliseen arvoon juuri tällaista aikaa varten” (Ester. 4:14).

Ehkä Jeesuksella oli Esterin kirja mielessä, kun hän varoitti kieltämästä Häntä ihmisten edessä?

Tänään ilmapiiri on sellainen, ettei Jeesuksen nimi tai kristillinen usko ole muodikasta. Kaikki muut uskonnot ovat ok, mutta Jeesus ei.

Ehkä juuri nyt meidän on syytä olla entistä valppaampia valintojemme suhteen. Onko lopulta mahdollista olla samanaikaisesti mediasuosittu ja kunnioittaa Jeesusta?

Ihmeellinen

Pitelet tähtiä kädessäsi
Tunnet ne kuin tutut pihakivet
Olet nimennyt jokaisen.

Miljoonat enkelit sota-asuissa
Kumartuvat eteesi
Painavat päänsä alas.

Olet suunnaton 
Pursuat yli määritelmien 
Vangitsematon.

Voit luoda kaiken
yhdellä sanalla 
Tai pyyhkiä olevaisen kuin rullaverhon.

Silti minä saan olla tässä
Potkia kiukkuani
Hakata rintaasi
Repiä parrastasi niin että sattuu.

Etkä sinä tuhoa minua.
Et lakkaa rakastamasta
Et anna ansion mukaan.

Kuinka ihmeellinen oletkaan!
Herra yli korkeuksien
Yhden avuttoman auttaja.

”Eihän minulla ole oikeutta pyytää, Isä…”

Aloitin eilen rukoukseni epämääräisillä, takeltelevilla sanoilla ”Eihän minulla Isä oman elämäni sekasorron takia ole oikeutta anoa apuasi…”

Rukous katkesi sisälläni räjähtäneeseen maamiinaan. Olin sekoittanut oman elämäni ja evankeliumin yhteen vaarallisella tavalla.

Kun elämä soljuu mallikkaasti urillaan, yhteys Jumalaan tuntuu oikeutetummalta. Likapyykkien seassa kahlatessa tuntuu oikeammalta hautautua vaatekasan alle taivastutkan ulottumattomiin.

Evankeliumin uskomattoman hyvä uutinen tarkoittaa, että juuri likaisena, trombien alle jääneenä, elämän syöksykierteessä olevana meillä on enemmän kuin lupa astua Isän armollisten kasvojen eteen.

Meillä ei ole vain lupaa, vaan mitä lämpimin ja aina voimassa oleva kutsu meitä ikävöivän Jumalan läsnäoloon. Siinä on sitä paitsi liitteenä Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen ehdoton suosituskirje.

”Eihän minulla ole Isä oikeutta pyytää” on vaarallista nöyristelyä. Tietenkään kenelläkään meillä ei sitä oikeutta oman elämämme kurssisuhdanteilla ole. Ei vaikka olisimme onnistuneet kahlaamaan vuosikymmenemme moitteettomasti.

Evankeliumissa kohtaavat Jumala ja ihminen. Toinen on Kaikkivoipa ja toinen kaikki-tarvitseva.

Minulla on ”Elämä mallillaan” -tosi-tv-sarjan sijasta hiljainen vaikerrus Jeesus Sinun puoleesi. Eikä minulla olisi sitäkään, ellet rakastaisi minua eloon, muistamaan kuinka uskomaton Pelastaja Sinä olet.

Kiitos, että avunhuuto pitää sisällään aina Sinun taivaallisen tarkan kuulosi. Kiitos, että tänään juuri tällaisena saan astua Valtaistuinsaliin ja tietää, että kaiken keskellä ja kaikesta huolimatta Sinä kuulet, autat, pelastat, lohdutat ja rakastat minua. Jokaista puoleesi kääntyvää.

Minä tiedän sinun tuskasi

”… niin, Minä tiedän heidän tuskansa” (2. Moos. 3:7)

Mooseksen 40 vuoden mittainen korkeakoulu oli päättymässä. Jo syntymästään Egyptin johtajistoon valmisteltu mies oli viimeiset vuosikymmenet asunut muukalaisena pienen kansan parissa. Kunnia ja loisto olivat nöyryyttävästi vaihtuneet lammaskatraan vahtimiseen.

Sitä oppia, mitä Mooses ei voinut saavuttaa ihmisten luomissa oppikouluissa, oppi Hän kantapään kautta Jumalan pitkän ja hitaan tenttimisen kautta. ”Minä pystyn” vaihtui hiusten harmaantumisen kautta ”Sinä pystyt” -uskontunnustukseksi.

Jatkossa Mooses saisi kommunikoida Jumalan kanssa tavalla, joka hakee vertaistaan Raamatun lehdillä. Mutta Jumalan ensimmäinen ilmestyminen on huomionarvoinen ja siitä huokuu mitä alimmaksi laskeutuvin lämpö ja huolenpito.

Mooses tunsi Jumalan sen verran, mitä oli Hänestä omalta kansaltaan kuullut. Jumala oli ollut hiljaa kaikki 80 vuotta ennen palavaa pensasta. Siinä on jo itsestään pysähtymisen paikka.

Mitä Jumala halusi Mooseksen ymmärtävän ensimmäisenä? Vastaus ilmenee sanoista, joiden sekaan saa muistijäljiksi vuodattaa muutama kyynel.

”… niin, Minä tiedän heidän tuskansa.” Mooses saa ensimmäisestä kohtaamisesta alkaen opetella tuntemaan Jumalaa, joka ei vain ole Kaikkinäkevä ja -voipa, vaan joka on ennen kaikkea täynnä myötätuntoa.

Kun Jumala alkaa opettamaan Moosesta omasta olemuksestaan, punainen lanka kulkee alusta saakka Hänen sydämensykkeiden tahtiin.

Sama Jumala alleviivaa tänään jumalallista olemustaan jokaiselle sielulle, joka huutaa elämän tuottamaa kipua. Ei, Jumala ei ole välinpitämätön, ei silloinkaan, kun Hän tuntuu vaikenevan ja olevan etäällä.

Hänen rakkautensa voittaa kaikki ehdot ja esteet. Mistä voin olla siitä varma? Verinen risti on todistusaineistona vertaansa vailla.

Sinun huutosi, oli se äänekästä tai tukahdutettua, saa taivaan aaltopituudet värähtelemään. Sinä et koskaan ole yksin.

Myötätuntoinen Jumala on lähempänä kuin uskot.

Iloitse

Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: »Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi! (Luuk. 1:28)

Joulun ihme alkaa hetkestä, jolloin enkeli Gabriel tuo Marialle sanoman hänen raskaaksi tulemisestaan. Enkeli tervehtii Mariaa sanoin “Ole tervehditty”, jonka voisi kääntää myös kehotukseksi: “Iloitse!” Evankeliumi alkaa siis ilon sanalla.

Mutta mistä meidän tulisi iloita? Ilon aihe löytyy nimestä, jonka Marian ja Joosefin tuli antaa syntyvälle lapselle. Jeesus merkitsee: “Jumala pelastaa.”

Tänäkin jouluna voimme iloita siitä, että meillä on Jeesus, joka todella pelastaa. Uskalla uskoa tämä ilouutinen omalle kohdallesi: Jeesus on ottanut sinut syliinsä ja kantaa sinut pelastukseen. Hän on vahvempi kuin syntimme ja heikkoutemme, eikä Hän koskaan väsy meihin.

Kun sanomme “Jumala pelastaa”, se tarkoittaa, että minun ja Jumalan pelastusyhteistyössä Hänen osuutensa on 100 %, ja minun osuuteni 0 %. 

​Tämän ilon ja rauhan varaan saamme tänä jouluna pysähtyä. Jumala on tullut luoksemme. Hän on lähellä. Hän pelastaa.

Syytteet vaihtuvat puolustuspuheeksi

”Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat lumivalkeiksi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat villanvalkoisiksi” (Jes. 1:18).

Kutsu oikeudenkäyntiin on kajahtanut. Suuret tammiset ovet esittäytyvät jylhiltä edessäsi ja ilkkuvat tulevaa kohtaloasi.

Syytekirjelmä on ollut kaikkien nähtävillä. Se on aukoton ja vastaansanomaton. Ihan kuin joku olisi tiennyt pimeässäkin tehdyt salaisuutesi.

Vartijat avaavat ovet ja siirryt kaikkien nähden maan ankarimman tuomarin eteen. Valahdat etanaksi, ajatuksesi harhailevat.

Tammiovet sulkeutuvat ja jotain muuttuu. Astut tilaan, joka on täynnä Läsnäoloa. Armo istuu valamiesten paikalla ja totuus hymyilee kirjurin penkillä.

Salissa on kaikki vanhaa puuta. Punainen maali koristaa tuomarin korkeaa pöytää. Pöydän takana näet lempeäsilmäisen Ikiaikaisen.

Otat päättäväisesti askeleen toisensa perään kohti tuomaria. Armo levittää kätensä ja totuus lukee erään kuuluisan elämänkerran kohokohtia.

Mikset tullut aikaisemmin? Pelottiko sinua? Täällä sinua ei odottanut tuomio – ei, täällä oli jotain mitä olisit aina tarvinnut.