Avainsana: särkyminen

Matka kyynellaaksoon ja takaisin

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

”Onnellisia ne ihmiset, joiden voima on sinussa, joilla on sydämellään pyhät matkat!” Ps. 84:6

Sydämeni vavahtaa ajatellessani näitä sanoja ja niiden syvyyttä. Nopeasti luettuna ne tuntuisivat kertovan helposta elämästä ja vahvasta uskosta.

Tästä samasta asiasta Paavali kirjoitti satoja vuosia myöhemmin. Hän oli joutunut astumaan alas kyynellaaksoon oppiakseen tuntemaan Kristuksen voiman. Hän oli saanut armon ymmärtää, että todellisen Vahvuuden löytyminen tapahtuu oman heikkouden kautta.

Riisuttu ihminen. Siitä tässä jakeessa puhutaan. Sellaisesta ihmisestä, joka on joutunut riisuutumaan pois omasta voimastaan ja omista onnistumisistaan. Ei helpolla eikä omalla suostumuksella vaan lukemattomien kipeiden riisumiskoulujen kautta.

Riisuttuna ja tyhjänä ihminen uskaltaa nojata Jumalaansa tavalla, jota ei ennen tiennyt mahdolliseksi. Syntinen ihminen huutaa avukseen Vapahtajaansa ja syntyy ennennäkemätön kohtaaminen: syntinen ja pyhä ottavat toisensa omakseen.

Kun Kristus yksin jää yksin sielun tarttumapinnaksi – se on Raamatun todistus onnellisten ihmisten salaisuudesta. Heillä on mielessään pyhät matkat; heillä on jatkuva Rakastettunsa ikävä.

Kyynellaaksossa saatetaan viettää tovi jos toinenkin. Siellä saatetaan viettää kokonainen elämä. Mutta se on vain yksi näkökulma. Toinen näkökulma kertoo voimasta, lähteestä ja onnesta.

Särkyvät vesisäiliöt

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Sillä minun kansani on tehnyt pahaa kaksin verroin: minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt ja hakannut itselleen säiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä” (Jer. 2:13).

Jeremia osoitti sanansa Jumalan omalle kansalle, Israelille. Jumala halusi olla kansan tuki ja turva, mutta nämä kääntyivät Hänestä pois ja etsivät turvaa muualta.

En voi olla ajattelematta, miten itsekin olen yhä uudelleen yrittänyt hakata itselleni omia vesisäiliöitä. En ole osannut pyytää Jumalaa olemaan elämäni keskus tai en ole luottanut, että Hän voisi antaa elämälleni todellisen mielekkyyden ja merkityksen.

Ja kuinka nuo oman vesisäiliöni ovat yhä uudelleen särkyneet. Miten kipeitä menetyksiä ne ovatkaan olleet! Uudelleen ja uudelleen olen joutunut toteamaan, että tarvitsen elävää Jumalaa.

Jeesus lupasi antaa omien vesisäiliöidemme sijaan elävää vettä. Ajattele mikä vaihtokauppa: omat ummehtuneet ja särkyvät säiliöt vaihtuvat veteen, joka virtaa meissä lakkaamatta!

Uskon, että Jumala haluaa olla meille konkreettisempi ja läheisempi. Hän haluaa olla sydämemme turva ja kiinnekohta. Kun me odotamme epätoivoisesti ihmissuhteilta tai omistamiltamme asioilta sielun täyttymystä, joudumme aina pettymään. Joku osa meistä huutaa tulla kohdatuksi. Ja sen osan Jeesus haluaa täyttää.

Mikä helpotus se olisikaan, jos uskaltautuisin vain lopettamaan säiliöitteni etsimisen ja luomisen. Jos vain eläisin sisin virtaavana.

Älä menetä toivoasi!

Published on by Jaakko Pirttiaho3 Comments

Tiedän, miltä tuntuu olla toivoton ja niin särkynyt, ettei jaksaisi elää yhtä päivää loppuun. Tiedän miltä tuntuu, kun pelkkä hengittäminen on liian raskasta. Enkä voi kaikista särkymisistäni syyttää toisia, ihan itse olen osannut sotkea elämääni.

Olen monissa kipeissä kouluissa oppinut tuntemaan Herraa Jeesusta – Hän ei koskaan hylkää meitä. Hän osaa laskeutua kaivon pohjalle kanssamme ja alkaa hoitavan työnsä siitä pisteestä, jossa kulloinkin olemme.

Hänen pelastava ja hoitava työnsä on joskus mielestämme tuskallisen hidasta. Hän ei yleensä nosta meitä olosuhteiden tai kipeiden tunteidemme yläpuolelle vaan kulkee kanssamme kaiken raskaan läpi. Sydämiämme korjataan juuri sillä aikataululla, mitä me kestämme.

Me voimme erehtyä ajattelemaan syvimmissä kriiseissämme, että Jumala on voimaton, haluton tai avuton kanssamme. Mutta kaikkea muuta. Voimme kuvitella, että meidät on tuomittu elämään syvän kärsimyksemme ja epätoivon kanssa loppuun saakka. Mutta Jeesus kykenee yllättämään.

Hän tahtoo lahjoittaa meille Elämän. Iankaikkisen elämän ja elämän, joka on jo täällä maan päällä mielekästä Hänen yhteydessään.

Riittää, kun jaksat tämän päivän. Voi olla, että huomenna itket ilosta katsoessasi kaikkea sitä ihmeellistä työtä, jota Jeesus on sinussa kaikessa hiljaisuudessa ja tietämättäsi tehnyt. Hän antaa sokeille näkönsä, päästää vangitut vapauteen ja korjaa särkyneet sydämet.

Niin, olen ollut toivoton ja näköalaton. Mutta tänään tunnen Jumalan, joka on kaiken toivon Jumala. Hänelle ei ole mikään mahdotonta.

Hän on sinunkin Jumalasi. Älä siis suostu olemaan toivoton.

Jumala on pelastajani

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Katso, Jumala on pelastajani. Minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistyslauluni. Hän tuli minulle pelastukseksi.” (Jes. 12:2)

Minä olin syntieni tähden kadotettu ja väärien valintojeni tähden särkynyt. Sinä tulit luokseni, otit kädestäni kiinni ja nostit minut pelastuksen kalliolle.

Olin pelokas ja turvaton. Olin hylätty, olin itsekin jo hylännyt itseni. Mutta Sinä levitit kätesi ympärilleni, Sinun sylisi antoi minulle turvan. Sinun rakkautesi karkoitti pelkoni, sinun vahvuutesi voitti huoleni.

Minä olin liian heikko korjatakseni itseäni. En osannut. Mutta Sinä tulit juuri silloin, kun olin huonoimmillani ja otit minun ongelmani itsellesi. Sinä hymyilit minulle kun kyynelin keräsin sirpaleitani, Sinun uskostasi minäkin sain uskon.

Sinä muutit sieluni laulun. Katsoin sivusta, mitä Sinä puolestani teit ja sisälläni syntyi uusi sävel.

Sinä löysit yhden kadotetun. Lupasit pitää minut turvassa ja kantaa minut perille. Sinä olet Jeesus minun Pelastajani.

Onnellisia ovat heikot kristityt

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Onnellisia ne ihmiset, joiden voima on sinussa, joilla on sydämellään pyhät matkat!” (Ps. 84:6)

Onnellisia ovat ne kristityt, jotka ovat tehty niin heikoiksi, etteivät he enää jaksa eteenpäin omin voimin. He eivät pysty luottamaan itseensä eivätkä selviä elämässään omilla kyvyillään.

Heitä on riisuttu monissa kipeissä laaksoissa, he ovat kulkeneet läpi paahtavien erämaiden, he ovat saaneet kokea itsessään olevien pistinten painavan itseään tomuun.

He ovat löytäneet voimansa Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Juuri heidän heikkoutensa on vienyt heidät todellisen Voiman äärelle.

He kulkevat kyynellaakson kautta, koska tie heikoksi käy monen kipeän luovutuksen ja menetyksen polkua. He ovat nähneet elämänsä ja maaperänsä olevan kuivaa ja karua, vailla kaivattua satoa. Mutta he eivät voineet edes aavistaa, että juuri kyyneleet olivat siunausten kanava.

Lähteiden maa on aina siellä missä ihminen turvautuu Herraan ja laittaa kaiken toivonsa Hänen varaansa. Siellä heikko ihminen nojaa Vapahtajaansa ja juuri silloin heikosta tulee vahva.